Olen taas seuraillut tätä foorumia "juutalaisuus". On ollut hyvin opettavaista seurata monenkirjavia sananvaihtoja. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että meitä on aika monta, jotka olemme vakavassa identiteettikriisissä.
Juutalaisuus-palstoilla tuntuu riehuvan epälukuinen joukko väkeä, joka sympatiseeraa gnostilaisuutta ja teosofiaa. Tälle joukolle tuntuu olevan erittäin tärkeää esitellä itsensä ensisijassa kristittyinä. Kun pintaa hieman kaivaa, alta paljastuu vanha Markionin kaltainen ajattelu...
Markion oli vakuuttunut siitä, että oli olemassa kaksi Jumalaa. Toinen oli luonut maailman ja ilmoittanut tahtonsa Vanhassa testamentissa. Tämä Jumala oli ankara ja rankaisi rikkomukset ihmisille. Sen sijaan Jeesus Nasaretilainen oli kokonaan toisen, aikaisemmin vieraan jumalan poika. Tämä jumala oli kokonaan hyvä. Hän oli Markionin mukaan lähettänyt Poikansa Jeesuksen maailmaan vapauttamaan ihmiset ankaran luojajumalan vallasta.
Tämän käsityksen mukaan "kristinuskon" sanoma on auttaa juutalaiset pois ikävästä uskostaan ylivertaisen markionilais-gnostilais-yms. "kristinuskon" piiriin! Tällä tavoin kääntymällä lakkaisivat myös Israelin "pahat teot" palestiinalaisia kohtaan.
Sitten meitä on täällä sekalainen seurakunta evankeelisia kristittyjä. Meidän joukossamme on yleistä sympatiseerata juutalasivaltion toimia, sillä me näemme siinä menenlaisten profetioiden täyttymystä. Itse me uskomme olevamme niitä todellisia juutalaisia, koska uskomme Israelin messiaana pitämäämme Jeesukseen.
Summasummarum: Gnostilaiset haluavat olla (meitä) kristittyjä ja (me) kristityt haluavat olla juutalaisia!
Joskus (juuri nyt) olen niin väsynyt tähän sekasotkuiseen ihmiselämään...
Hyvää jatkoa ystävämme juutalaiset, koettakaa kestää (meitä)!
Juutalaisuus-palstoilla tuntuu riehuvan epälukuinen joukko väkeä, joka sympatiseeraa gnostilaisuutta ja teosofiaa. Tälle joukolle tuntuu olevan erittäin tärkeää esitellä itsensä ensisijassa kristittyinä. Kun pintaa hieman kaivaa, alta paljastuu vanha Markionin kaltainen ajattelu...
Markion oli vakuuttunut siitä, että oli olemassa kaksi Jumalaa. Toinen oli luonut maailman ja ilmoittanut tahtonsa Vanhassa testamentissa. Tämä Jumala oli ankara ja rankaisi rikkomukset ihmisille. Sen sijaan Jeesus Nasaretilainen oli kokonaan toisen, aikaisemmin vieraan jumalan poika. Tämä jumala oli kokonaan hyvä. Hän oli Markionin mukaan lähettänyt Poikansa Jeesuksen maailmaan vapauttamaan ihmiset ankaran luojajumalan vallasta.
Tämän käsityksen mukaan "kristinuskon" sanoma on auttaa juutalaiset pois ikävästä uskostaan ylivertaisen markionilais-gnostilais-yms. "kristinuskon" piiriin! Tällä tavoin kääntymällä lakkaisivat myös Israelin "pahat teot" palestiinalaisia kohtaan.
Sitten meitä on täällä sekalainen seurakunta evankeelisia kristittyjä. Meidän joukossamme on yleistä sympatiseerata juutalasivaltion toimia, sillä me näemme siinä menenlaisten profetioiden täyttymystä. Itse me uskomme olevamme niitä todellisia juutalaisia, koska uskomme Israelin messiaana pitämäämme Jeesukseen.
Summasummarum: Gnostilaiset haluavat olla (meitä) kristittyjä ja (me) kristityt haluavat olla juutalaisia!
Joskus (juuri nyt) olen niin väsynyt tähän sekasotkuiseen ihmiselämään...
Hyvää jatkoa ystävämme juutalaiset, koettakaa kestää (meitä)!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen itse tullut tässä oppien sekamelskassa siihen tulokseen, että totuus lienee jossakin näiden eri suuntausten välimaastossa.
Peruskristityt ovat sitä mieltä, että Jeesus Nasaretilainen oli Vanhan Testamentin ennustama Messias. Useimpien juutalaisten mielestä VT:n antamat tuntomerkit eivät sovi häneen alkuunkaan. Markionilaiset lyövät tässä asiassa kättä juutalaisten kanssa ja toteavat, ettei tarvitsekaan sopia noiden tuntomerkkien Nasaretilaiseen, koska kyse on aivan eri Messiaasta.
Jotta voisimme keriä tätä vyyhtiä selkeämmäksi, meidän täytyy ymmärtää se, että vaikka nämä vanhat uskonsuunnat (juutalaisuus, buddhalaisuus, hindulaisuus jne.) perustuivatkin etupäässä ns. lakihurskauteen, niin niissä oli olemassa kaikissa myös jonkinlainen messias-vapahtajaodotus. Buddhalaisilla on boddhisattva-teoriansa, jonka mukaan aika ajoin maan päälle jälleensyntyy erikoisia pyhiä miehiä, jotka oman karmansa (syntivelkansa) jo pois kuluttaneina kykenevät kantamaan myös muiden kuormia ja lunastamaan muiden, lähinnä oman kyläyhteisönsä ja lähipiirinsä syntejä. Samoin israelilaiset odottivat Messiasta, joka kenties lunastaisi Israelin kansan synnit pois päiväjärjestyksestä.
Jeesus Nasaretilainen syntyi juutalaisista mutta hän olikin enemmän kuin pelkästään israelilaisten Messias. Hän oli poikkeuksellinen, koko maailman vapahtaja, jonka tehtävänä ei ollutkaan buddhalaisten boddhisattvojen tapaan lunastaa vain oman porukan tai oman kansansa syntejä, vaan KOKO MAAILMAN synnit. Hänessä inkarnoitui aurinkokuntamme ogos (Sana) jollakin merkillisellä tavalla, jota pelkkä ihmisjärki ei käsitä, ja jota kysymystä on lähestyttävä uskon (pistis) avulla. Hän oli vieläkin enemmän kuin mitä Vanha Testamentti antoi ymmärtää.
Tämä vanhurskauttava usko (pistis) on lähtöisin Jumalasta eikä sitä voi ihminen itse itsessään synnyttää mutta se on pelastuksen edellytys ellemme sitten halua jäädä kamppailemaan lakivanhurskauden toivottomien säikeiden keskelle.
"Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa." (2.Kor.5:19-21)
messias ei ole syntien sovittaja, moinen on juutalaisuudelle totaalisen vieras ajatus. Mihin sellaista edes tarvittaisiin ?
Ei suinkaan ole vieras ajatus juutalaisuudelle tämä sijaissovitusoppi:
Jesaja:
53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Monilla on jotenkin identiteetti hukassa muuallakin kuin hengellisellä puolella.
Moni leikkii kantahelsinkiläistä heti kun on muuttanut jostain maalta. Puhe yritetään sopeuttaa ja vaikka mitä keksitään.
Juutalaisuus osiossa on tosiaan vaikka mitä joukkoa yleensä jotenkin juutalaisvastaisia.
Moni sekoittaa uskonnon ja perimän keskenään.
Ei muslimiksi kääntyneen kainuulaisen tarvitse leikkiä arabia eikä kristityksi kääntyneen arabin vaikka savolaista jos sattuu asumaan Savossa.
Me olemme mitä olemme ja pysymme sellaisena huolimatta siitä kehen ja miten uskomme.
Ei minunkaan yksikään geeni muuttuisi vaikka vaihtaisin joka vuosi mielipidettä hengellisistä asioista. Olisin aina sitä mitä olen ollut syntymästäni asti.
No, mielestäni uskonto ja perimä ovat kyllä varsin tiukasti samassa vyyhdissä kiertyneinä (varsinkin juutalaisuudessa ja islamissa), niin että joskus on vaikea erottaa mikä on uskontoa ja mikä perimää. Kristinusko on ehkä tässä suhteessa poikkeus.
Islamiin kääntyneet suomalaiset(etenkin naiset) mielellään pukeutuvat kuten arabit, ehkä todistaakseen itselleen ja muille mihin ryhmään kuuluvat. Ja muutenkin koraani edustaa vuosisatain takaista arabikulttuuria, mitäs muutakaan, jota koraania lukevien nykymuslimienkaan on vaikea jättää huomioimatta.
Myös juutalaisuudessa on koko joukko perimää, jota ilman itse uskonto olisi paljon köyhempi ja kalseampi.
No, ei perusluonteemme varmasti muutu sen mukaan mihin uskomme tai olemme uskomatta, mutta uskonto on monelle paljon enemmän kuin usko, se on elämäntapa. Ja monille se on juuri elämäntapa, senkin jälkeen kun itse usko olisikin jo kadonnut.
Ehkä tällaisiin voimakkaisiin tapoihin ja sääntöihin perustuvien uskontojen kuten islamin suosio on kasvanut juuri sen vuoksi, että ihmiset kuitenkin kaipaavat uskontoa, joka säätelee kongreettisesti heidän jokapäiväistä elämäänsä.
Tarkoitin siis mitä geenimme ovat. Sinä taas puhuit perinnäistavoista /perinteistä. Ne ovat eri kun perimä. No ei sen niin nuukaa ole mistä puhuttiin, mutta perimässä on mm. ihonväri.
Kuten ymmärrät ei minun ihonvärini vaihtele uskontoni mukaan.
taisin siis ymmärtää sinut aivan väärin, sliha.