Vanha, kiinalainen viisaus.
Yksineläjä tai esim. maailmalla kulkija (periaatteessa) elää täysillä, siten kuin itse haluaa ja mihin on omat edellytykset. Menee, minne haluaa, eikä esim. kaveri kisko hihasta, että eiku mennään tänne! Miksi meidän pitäisi luopua omasta elämästämme ja elää jonkun toisen elämää?
Se saattaa myös olla kehittävää kun joutuu suunnittelemaan ja tekemään kaiken yksin. Oppii monenlaista. Pakollinen ammatti- ym. apu on sitten eri juttu.
Ulkopuoliset tekijät eivät pääse johdattelemaan sivupoluille, pois omalta tieltä.
Tosin sivupoluillakin saattaa olla puolensa, mutta tarvitaanko niiden havaitsemiseen välttämättä muita ihmisiä? Kunhan itse pitää silmänsä ja korvansa auki.
No, ehkä yksin kulkija saattaa myös menettää jotain, mutta enemmänkin voittaa, kun ei nk. kahleina jaloissa roiku erilaisia, nimenomaan negatiivisia jarruja, harhaanjohtajia, siivestäjiä, varkaita ja loisia, läheisiään syyllistäviä, hyväksikäyttäviä narsisteja, henkisiä ja mahd. taloudellisia taakkoja. Tuollaisia häikäilemättömiä ihmisiä on paljon. Joillain jopa omat sukulaiset, vanhemmatkin. En kirjoittaisi asiasta, ellen hyvin (laajastikin) tietäisi.
Vääristä ihmissuhteista pitää päästä eroon jo mahd. varhaisessa elämänvaiheessa. Jos huomaa tehneensä virheen, on se korjattava: heti. Ei jäädä tyhmänä palloilemaan "kyllä hän vielä muuttuu, kunhan vain olen kärsivällinen..."
Ei muutu. Ja miksi sinun pitäisi hukata elämääsi odotellen, että joku toinen, sinua hyväksikäyttävä, ilkeä ihminen päättäisi jossain hamassa tulevaisuudessa heittäytyä yhtäkkiä ystävälliseksi, sinua kunnioittavaksi. ? Onko hän niin tärkeä? Jäämällä väärään ihmissuhteeseen ainoastaan itse mahdollistaa oman kiusaamisensa. Kunnioitus pitää itse ansaita, eikä kynnysmattona eläminen tätä yhtään avita.
Ja oma elämä jää täysillä elämättä, oma tie kulkematta.
Jos et tehnyt tätä rajanvetoa heti, käy se myöhemminkin. Ja lopulta huomaat, ettet todellisuudessa ole menettänyt mitään, vaan ainoastaan voittanut.
🌴 ...🦘🐾🐾🐾 Elämä yksin voi olla niinku paljonkin rikkaampaa.
Yksineläjä tai esim. maailmalla kulkija (periaatteessa) elää täysillä, siten kuin itse haluaa ja mihin on omat edellytykset. Menee, minne haluaa, eikä esim. kaveri kisko hihasta, että eiku mennään tänne! Miksi meidän pitäisi luopua omasta elämästämme ja elää jonkun toisen elämää?
Se saattaa myös olla kehittävää kun joutuu suunnittelemaan ja tekemään kaiken yksin. Oppii monenlaista. Pakollinen ammatti- ym. apu on sitten eri juttu.
Ulkopuoliset tekijät eivät pääse johdattelemaan sivupoluille, pois omalta tieltä.
Tosin sivupoluillakin saattaa olla puolensa, mutta tarvitaanko niiden havaitsemiseen välttämättä muita ihmisiä? Kunhan itse pitää silmänsä ja korvansa auki.
No, ehkä yksin kulkija saattaa myös menettää jotain, mutta enemmänkin voittaa, kun ei nk. kahleina jaloissa roiku erilaisia, nimenomaan negatiivisia jarruja, harhaanjohtajia, siivestäjiä, varkaita ja loisia, läheisiään syyllistäviä, hyväksikäyttäviä narsisteja, henkisiä ja mahd. taloudellisia taakkoja. Tuollaisia häikäilemättömiä ihmisiä on paljon. Joillain jopa omat sukulaiset, vanhemmatkin. En kirjoittaisi asiasta, ellen hyvin (laajastikin) tietäisi.
Vääristä ihmissuhteista pitää päästä eroon jo mahd. varhaisessa elämänvaiheessa. Jos huomaa tehneensä virheen, on se korjattava: heti. Ei jäädä tyhmänä palloilemaan "kyllä hän vielä muuttuu, kunhan vain olen kärsivällinen..."
Ei muutu. Ja miksi sinun pitäisi hukata elämääsi odotellen, että joku toinen, sinua hyväksikäyttävä, ilkeä ihminen päättäisi jossain hamassa tulevaisuudessa heittäytyä yhtäkkiä ystävälliseksi, sinua kunnioittavaksi. ? Onko hän niin tärkeä? Jäämällä väärään ihmissuhteeseen ainoastaan itse mahdollistaa oman kiusaamisensa. Kunnioitus pitää itse ansaita, eikä kynnysmattona eläminen tätä yhtään avita.
Ja oma elämä jää täysillä elämättä, oma tie kulkematta.
Jos et tehnyt tätä rajanvetoa heti, käy se myöhemminkin. Ja lopulta huomaat, ettet todellisuudessa ole menettänyt mitään, vaan ainoastaan voittanut.
🌴 ...🦘🐾🐾🐾 Elämä yksin voi olla niinku paljonkin rikkaampaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noi kiinalaiset ei sitten selvästi tunteneet kilpapolkupyöräilyä.
Hyvä kirjoitus. Kunhan lapset ovat täysi-ikäisiä niin häivyn itsekin maailmalle.
Jos lapset on ongelma elämän kannalta, niin kuka ja miksi niitä teette?
Lapset kyllä monesti kaipaavat vanhempiensa tukea myös aikuisina. Ihan täysin ei saisi lapsiaan koskaan "hylätä".
Monesti se matkanteko sujuu kuitenkin mukavammin, kun on kaveri mukana.
Sanonta voidaan tulkita toisinkin. Jolla on kaltaisensa mukanaan, pääsee nopeiten.