Oletko materialismin vai idealismin kannattaja?

Sekä että. Totuus on idealismia jossa jokainen ominaisuus esitellään tappiinsa vedettynä ääripäänä. Totuuden uskollisuus rakkaus, toivo, auto, lentokone, mikroskooppi on äärimmäisen ideaali ja huippuunsa viritetty.

Mutta Todellisuus on realismia ja materialismia. Se on pessimistinen lähes kaikkien asioiden paitsi toivon suhteen. Aikaa on miljoonia vuosia eikä aika lopu milloinkaan. Mutta materiaa on liian vähän ja se ei uusiudu. Pahuus, ruoste ja kierous ovat voitolla maailmassa.

Totuutta tarvitaan kaiken aikaan saamiseen sekä idealismia. Materialistinen todellisuus ei pysty vetämään asioita tappiin, vaan jämähtää kesken matkan. Kuitenkin myös materialismiin liittyy paljon hyvää. Se on voimaa ja valtaa kun taas idealismi on viisautta vain.

Ilman materiaa Henki on kädetön. Mitä henkevämpi joku on sitä enemmän hän kokoaa materiaa haltuunsa ja ympärilleen.
Hän haluaa kaiken materian itselleen.

Nää ajatukset on aika heikot. Muistelin parin kirjan punaista lankaa ja niiden perusteella sepitin lonkalta vetäen nämä heikot ajatukset. Korjatkaa paremmilla!

Idealismi liittyy mahdollisuuksiin ja haaveisiin ja materialismi taas kaikkeen konkreettiseen ja todelliseen eivätkä mahdollisuudet ja haaveet koskaan voi toteutua täydellisinä vaan korkeintaan riittävän hyvänä todellisuutena.

Ontologisesta näkökulmasta tarkasteltuna tietoisuus liittyy idealismiin ja aine taas tietysti perinteiseen materialismiin lukuunottamatta ns. kvanttimaailmaa tai sitä "syvemmällä" olevaa kvanttityhjiön tasoa jotka toimivat ikäänkuin rajapintana potentiaalisuuksien (todennäköisyysaaltojen ja kvanttityhjön) ja konkreettisena ja todellisena hahmotetun aistien avulla havaitun fysikaaliseksi koetun makrotodellisuuden välillä jota todellisuudessa ei ole edes olemassa sellaisena kuin se koetaan vaan se on hyvin pitkälle pelkästään inhimillisen kognition ja uskomusten tuottamaa projisointia Platonin "luolan" seinille.


Ylikorostuneen loogis-analyyttisen hahmotuksen takia tyypillinen nykyihminen ei edes ole kovin tietoinen juuri mistään joten materialistinen maailmankuva on nykyisessä kulttuurissa vallitsevana koska kaikki mahdollinen hahmotetaan vallitsevan kulttuurin käsitteellisen hahmotuksen kautta jossa lähes kaikki huomio ja tarkkaavaisuus tyypillisesti kohdistuu vain ulospäin aistimaailmaan ja harvoin pysähdytään kokemaan tai pohtimaan mitään rauhallisesti ja neutraalisti rentoutuneessa olotilassa jossa ei ole kiire mihinkään.

Olen idealisti siinä mielessä että pidän tärkeänä keskittyä tulevaisuuteen ja siinä piileviin mahdollisuuksiin ja materialisti taas siinä mielessä että tulevaisuutta voi rakentaa vain olemassaolevan ja konkreettisen aineellisen todellisuuden pohjalta eikä pelkkien tyhjien haveiden tasolla.

Tämä kulttuuri on sen takia ensijassa yksipuolisen materialistinen koska valtaapitävät tahot haluavat hyödyntää muita ihmisiä vain omien päämääriensä ja haaveidensa toteuttamiseen ja koko koulutusjärjestelmä perustuu samantyyliseen ajatteluun kuin John. D. Rockefellerillä joka sanoi aikoinaan ettei hän ei halua itsenäisä ajattelijoita vaan "työmuurahaisia" omien päämääriensä toteuttamiseen eli tehtaisiin ja byrokraateiksi hallintoon.


Koulutusjärjestelmän tarkoitus on tuottaa nöyriä ja ahkeria työntekijöitä työkoneiksi joten kaikki institutionaalinen tiedekin on materialismia tukevaa ja sen päämääränä on yhä paremman tekniikan kehittäminen eikä minkäänlaista aitoa totuudenetsintää kuin korkeintaan näennäisesti ja tiedeyhteisö tuottaa ihan samanlaista ilmoitususkontoa kuin institutionaaliset uskonnot aikoinaan koska äärimmäisen vähän tieteen tutkimustuloksista on oikeasti jokaisen henkilökohtaisen verifioinnin ulottuvissa.

Melkein kaikki opetettu "tieto" perustuu pohjimmiltaan luottamukseen ja uskoon ja sama koskee myös talousjärjestelmiä ja velkarahaa joka on bankstereiden ponzihuijausta koska sitä velkaa ei voi koskaan maksaa takaisin vaan se voi ainoastaan kasvaa korkojen takia. Vain valtio voi luoda oikeaa velatonta rahaa tai yhteisö esim. aikapankki kaltaisten toimien kautta.


Sellainen ensisijassa tietoisuuteen keskittyminen kuin muinaisissa henkisissä perinteissä (esim. jooga, meditaatio ja niihin liittyvät paranormaalit kyvyt & ilmiöt) koetaan valtaapitävien kannalta vaarallisena ja haitallisena koska sellaisella toiminnalla on taipumus katkaista kaikki yhteiskunnan komentoketjut ja innostaa ihmiset ottamaan oman elämänsä päämäärät , vapaa tahtominen ja itsenäisyys takaisin itselleen joka menetettiin kun siirryttiin metsästäjä-keräilijöiden kulttuurista maatalouden harjoittamiseen ja teollistumiseen.

....

(Olen nyt taas vaihteeksi melko kriittisellä ja "tajunnanvirtaisella" tuulella eli meni jossain määrin paasaukseksi tämä kommentti .)

Katsoin äskettäin pari erinomaista tv-sarjaa ("1883" ja "1923" jotka kertovat hyvin karusta ja myös melko surullisesta todellisuudesta jossa elettiin vain n. sata vuotta sitten jolloin elettiin aika luonnonmukaisissa olosuhteissa jossa elämisen realiteetit oli pakko laittaa tärkeysjärjestykseen ja sellainen elämä tuotti aitoja ihmisiä eikä mitään nykyistä transhumanistien ja woke & cancel sekoilijoiden porukkaa ... :D)

Taidan pitää taas pidemmän tauon kun pääsin taas vauhtiin intensiivisessä lukemisprojektisssani joka vain vahvistaa mielipidettäni siitä että nykyinen "tieteelliseksi" kutsuttu maailmankuva on täyttä potaskaa ollut koko olemassaolonsa ajan ja tekniikan kehitys on ollut sen ainoa hyöty massiivisten haittavaikutusten ohella.

Adios punks!

B

Hyviä ideoita kaivataan.

Filosofian ongelmakysymykset ovat ilmaantuneet vasta kun puhetaito oli "keksitty".
Sitä ennen ei voitu kysellä enempääkuin vastaillakaan.
Ja pankee merkille, että ennen puhetaitoa (kutsun sitä pre-animismiksi eli animatismiksi)
kyseessä oli samalla aivokapasiteetilla varustettu ihminen kun Chopenhauerkin, ts. käytännöllisesti katsoen nykyihminen.
Tälle animatismille todellisuus oli todellisuutta, hän ei tiennyt subjektiivisesta ja objektiivisesta mitään. Ja kaikki oli henkeä. (Eri asia kuin että "kaikilla olioilla on henki", mikä tuli sitten animistien käsityksenä tunnetuksi.)

Itse asiassa vasta camera obscuran keksiminen auttoi objektiivisen ja subjektiivisen (käytännössä sama kuin materiaalisen ja henkisen!) erittelyssä, kun se auttoi näkemään, että siellä se objekti olla jököttää kuvana, vaikka ei sitä kukaan katselisikaan :)
Siis päästiin katsomaan katsomistapahtumaa vähän niinkuin objektiivisena tapahttumana, kun siihen saakka se oli ollut ehdottomasti ainoastaan subjektiivinen.

Muuten, jo 40 000 v vanhoissa luolamaalauksissa on selviä merkkejä camera obscuran vaikutuksesta, ja niitä on voineet esi-isiemme lisäksi maalata jopa Neandertali ihmiset.

En kumpaakaan, koska ne ovat vanhentuneita tapoja hahmottaa todellisuuden perustaa. Fenomenologiassa ei edellytetä niitä.