Olin hihhuli 30 vuotta ja onnellinen. Usko täytti elämäni.
Tulin tälle foorumille käännyttämään ateisteja. Toisin kävi: minusta tuli ateisti.
Ateismi vei halun elää. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta eikä sisältöä. Yhteys perheeseen, sukuun ja ystäviin katkesi. Mitään en saanut tilalle. Elämässä ei ole iloa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette selviytyneet? Mitä uskon täyttämän elämän tilalle?
Tulin tälle foorumille käännyttämään ateisteja. Toisin kävi: minusta tuli ateisti.
Ateismi vei halun elää. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta eikä sisältöä. Yhteys perheeseen, sukuun ja ystäviin katkesi. Mitään en saanut tilalle. Elämässä ei ole iloa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette selviytyneet? Mitä uskon täyttämän elämän tilalle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on toisenlainen kokemus. Kun minusta tuli ateisti, niin menin heti juopottelemaan ja huoriin - siinä järjestyksessä.
Olen jatkanut samaan malliin jo monta vuotta. Ei tule edes rapula, kun alkaa kännätä heti herätessään.
Suosittelen sinullekin. Et voi tietää, jos et kokeile!
Olen elämäni aikana tuntenut monia ateisteja. Jokaisen kohdalla olen kokenut kuin hänessä olisi sisällään jokin pimeä, kylmä, tyhjä aukko tai iso reikä, jossa ei ole mitään elämää. Hohkasi vqain hyytävä kylmyys.
Jumalan vastaisuus on myös ollut kuin muuri tai seinä, jpnka läpi ei mikään päässyt. Jos tuli Jumalasta puhe, niin: tyhjä tuijotus.
Outo tuntemus. Ehkä se "kylmä, pimeä musta-aukko" oli nk. "Jumalan" puutos? Ei Jumalaa, ei elämää.
En olen "käännyttänyt" heistä yhtäkään. Erään kohdalla on kullä toiveitaq. Hän on jo kuollut. Ehkä hän kuolinvuoteellaan uskaltautui rukoilemaan Jumalaa ja löysi rauhan.
Ateistipalstan vakiotrolli näemmä kirjoittelee tännekin.