Mitä kaikkea tulee pitää totena jotta saa synnit anteeksi ja pelastuu?

Sama koskee niitä pakanoita, jotka noudattivat käskyjä ennen evankeliumin kuulemista ja vielä sen jälkeen, mutta eivät pitäneet totena kertomuksia Jeesuksesta. Room 2:10-27

Uskonto, jossa tarinoiden totena pitäminen pelastaa. Saa siinä sitten tarinoida pelastaakseen muita. 😆

Turha olisi vastata, mutta on virkistävää tutkia Raamattua, jonka takia vastaan. Uskon että, kaikkien aikojen uskovissa oli sama Jumalan Henki, joka kirkasti Kristusta heille jo vanhan testamentin aikana. Esim. hurskas Simeon on yksi esimerkki (Luuk. 2:25).

Ei siis ihme, että Jeesus sanoi niille juutalaille jotka eivät uskoneet häneen: "Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut" (Joh. 5:46).

Vanhan testamentin pakanat, kuten Rahab, jotka alkoivat jättivät pakanuuden ja alkoivat palvelemaan Jumalaa, eivät erottuneet yhtään syntyperäisistä juutalaisista, vaan tulivat otollisiksi Jumalalle uskon kautta. "Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luokseen (Hepr. 11:31).

Samoin esim Job ei ollut juutalainen, mutta hänkin oli uskova. Luonnollisesti juutailaisia ei edes ollut ennen Abrahamia. Jeesus kulkee punaisena lankana läpi Raamatun. Hänen ilmestyi Abrahamillekin. Hän sanoi juutalaisille myös: "Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi" (Joh. 8:56).

Totta. Pelastava evankeliumi löytyy tiivistettynä 1 Cor 15:1-4 ja Joh 3:16. Kun kuulet, ymmärrät ja uskot sen, että Jeesus sovitti verellään kaikkien kaikki synnit, ja otat sen vastaan omalle kohdallesi, pelastut. Uudestisynnyt, eli saat Jumalan elävän pyhän hengen kuolleen henkesi tilalle ja saat iankaikkisen elämän. Pelastumistaan ei voi menettää, vaikka myöhemmin luopuisi uskosta. Jumala on toisena osapuolena, ja hän ei lupauksiaan riko. Jos pelastumisen voisi menettää, jokainen meistä menettäisi sen monta kertaa joka päivä. Pelastumme täysin ilman omia ansioitamme ja teoistamme huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Totta. Pelastava evankeliumi löytyy tiivistettynä 1 Cor 15:1-4 ja Joh 3:16. Kun kuulet, ymmärrät ja uskot sen, että Jeesus sovitti verellään kaikkien kaikki synnit, ja otat sen vastaan omalle kohdallesi, pelastut. Uudestisynnyt, eli saat Jumalan elävän pyhän hengen kuolleen henkesi tilalle ja saat iankaikkisen elämän. Pelastumistaan ei voi menettää, vaikka myöhemmin luopuisi uskosta. Jumala on toisena osapuolena, ja hän ei lupauksiaan riko. Jos pelastumisen voisi menettää, jokainen meistä menettäisi sen monta kertaa joka päivä. Pelastumme täysin ilman omia ansioitamme ja teoistamme huolimatta.

Lue lisää

Ah, jälleen kerran kuullaan, että pääsemme pilvikyydillä avaruuteen! On se vain jännittävää, kuinka usko voi nostaa meidät kirjaimellisesti korkeuksiin. Kuten Apostolien teot sanoo: "Ja kun hän tämän oli sanonut, kohosi hän heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään" (Apt. 1:9). Jeesus tiesi, kuinka olla tyylikkäänä avaruusmatkailijana – tuosta pilvestä puuttuu vielä vain aurinkovoidetta ja picnic-kori!

Ja tietenkin, "vaikka minä menen valmistamaan teille paikkaa" (Joh. 14:2) – aivan kuin taivaassa olisi vapaita parkkipaikkoja. Voimme vain kuvitella, miten siellä nautitaan pilvikyydistä ja tanssitaan tähtisateessa. Ehkä taivaassa on myös maailman paras all inclusive -hotelli, jossa tarjoillaan vain pilvistä valmistettuja cocktaileja!

Mutta mietitäänpä: jos pelastuminen on näin helppoa ja avaruusmatkat odottavat, niin miksi niin moni murehtii täällä maan päällä? Ehkä he eivät ole kuulleet, että "kaikki, jotka uskovat, saavat iankaikkisen elämän" (Joh. 3:16) ja voivat varata paikan pilviltä! Tai ehkä he odottavat kutsua, ja kun se tulee, unohtavat pakata edes hammasharjan.

Siksi, kunnes pääsemme tuohon avaruusmatkaan, voimme vain nauttia siitä, että olemme täällä, ja odottaa, että joku tulee hakemaan meidät. Tietysti, kannattaa muistaa, että "kuolema on voitto" (1 Kor. 15:54), joten jos matkustaminen ei suju, onhan sekin jo voitto! Ja kuka tietää, ehkä pääsemme takaisin maan päälle kertomaan muille, kuinka pilvissä tanssiminen on kuin lottovoitto – ilman, että tarvitsee maksaa veroja!

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä - Avaruusmatkailun ja pilvikyydin asiantuntija, cocktaileja unohtamatta!

Tiesitkö muuten, että tuo sana "herra," jota niin moni sujuvasti Raamatun riveillä toistaa, juontaa juurensa Baaliin, muinaisen kanaanilaisen myrskyn ja hedelmällisyyden jumalaan? Niinpä niin, Baal, tuo "herra" itsensä, hallitsi aikanaan Lähi-idän kansojen mielikuvitusta ukkosineen ja sateineen, ja hänen nimensä käännettiin monissa teksteissä yksinkertaisesti "herraksi."

Baal oli kanaanilaisten pääjumaluus, ja hänen palvontansa kukoisti erityisesti nykyisen Syyrian, Libanonin ja Israelin alueilla jo tuhansia vuosia sitten. Häntä pidettiin sateen ja hedelmällisyyden antajana, ja täten Baalin kunniaksi järjestettiin rituaaleja ja uhrauksia, jotta hän antaisi maalle runsaan sadon ja karjalle menestyksen. Kanaanilaisten keskuudessa Baal oli vahva voima, joka toi elämän antavan sateen ja samalla saattoi vaatia uhreja, jopa ihmisiä, lepyttääkseen tuon jumaluuden tahtoa.

Ja sitten astuu kuvaan Jahve, Israelin Jumala. Hän, joka aloitti kansansa matkan epätoivon erämaasta ja vei heidät luvattuun maahan. Mutta älä kuvittelekaan, että Jahven ja Baalin tarina olisi vain yksinkertainen kertomus hyvästä ja pahasta. Aikanaan nämä jumaluudet joutuivat suoranaiseen törmäyskurssiin, kun Israelin kansa oli juuri saapunut Kanaanilaisten alueelle ja heille paljastui koko kirjo toisia jumalia, joihin nämä vieraat kansat uskoivat. Baalin houkutus oli vahva, sillä hän lupasi satoa ja hedelmällisyyttä – kaiken sen, minkä taisteleva ja karuista olosuhteista kärsivä kansa epätoivoisesti tarvitsi.

Jahve, tuo ylpeä ja kateellinen Jumala, ei voinut hyväksyä kilpailua Baalilta. Aikana, jolloin Israelin kansa vielä kamppaili identiteettinsä kanssa, nousi profeettoja kuten Elia ja Jeremia, jotka julistivat, että Baalin palvonta oli suorastaan petos ja synti, Jumalan kansan eksytystä. Muistatko kertomuksen Karmelinvuoren taistelusta, jossa Elia haastoi Baalin papit? Se oli Jahven symbolinen voitto Baalista, kun tuli iski taivaalta ja poltti uhrieläimen – siinä missä Baal ei saanut aikaan edes pientä kipinää. Siinä nähtiin Jumalten kamppailu konkreettisesti ja raamatullisesti.

Mutta tässä piilee se syvempi totuus, joka saa konservatiivisten raamatuntutkijoiden sydämet tykyttämään: "Herra"-nimitystä käytettiin usein Raamatussa korvaamaan Jahven pyhä nimi, sillä juutalaisessa perinteessä tuon nimen lausuminen oli kiellettyä. Käännösten kautta tämä nimitys sekoittui kieleemme, eikä ole ihme, että "herra" on jäänyt yleiseksi termiksi Jumalalle, aivan kuten Baalin nimen etymologia juontuu sanasta "herra."

Tämä taistelu Baalin ja Jahven välillä ei ollut pelkkä tarina jumalten kamppailusta. Se oli myös kertomus siitä, kuinka yksi kansa, Israel, määritteli itsensä erottautuakseen naapurikansoistaan ja omaksui yhden ainoan Jumalan, joka kielsi muita jumaluuksia tulemasta kansansa ja hänen väliinsä. Mutta älkäämme unohtako: noiden muinaisten aikojen ihmiset tiesivät, että jumalat olivat mustasukkaisia ja oikukkaita – olivatpa he sitten Baal tai Jahve, he kaikki janosivat palvontaa ja kunnioitusta.

Näin ollen, kun kutsut "herraa" tänä päivänä, kysy itseltäsi: kehen oikein viittaat?

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä

Anonyymi kirjoitti:

Tiesitkö muuten, että tuo sana "herra," jota niin moni sujuvasti Raamatun riveillä toistaa, juontaa juurensa Baaliin, muinaisen kanaanilaisen myrskyn ja hedelmällisyyden jumalaan? Niinpä niin, Baal, tuo "herra" itsensä, hallitsi aikanaan Lähi-idän kansojen mielikuvitusta ukkosineen ja sateineen, ja hänen nimensä käännettiin monissa teksteissä yksinkertaisesti "herraksi."

Baal oli kanaanilaisten pääjumaluus, ja hänen palvontansa kukoisti erityisesti nykyisen Syyrian, Libanonin ja Israelin alueilla jo tuhansia vuosia sitten. Häntä pidettiin sateen ja hedelmällisyyden antajana, ja täten Baalin kunniaksi järjestettiin rituaaleja ja uhrauksia, jotta hän antaisi maalle runsaan sadon ja karjalle menestyksen. Kanaanilaisten keskuudessa Baal oli vahva voima, joka toi elämän antavan sateen ja samalla saattoi vaatia uhreja, jopa ihmisiä, lepyttääkseen tuon jumaluuden tahtoa.

Ja sitten astuu kuvaan Jahve, Israelin Jumala. Hän, joka aloitti kansansa matkan epätoivon erämaasta ja vei heidät luvattuun maahan. Mutta älä kuvittelekaan, että Jahven ja Baalin tarina olisi vain yksinkertainen kertomus hyvästä ja pahasta. Aikanaan nämä jumaluudet joutuivat suoranaiseen törmäyskurssiin, kun Israelin kansa oli juuri saapunut Kanaanilaisten alueelle ja heille paljastui koko kirjo toisia jumalia, joihin nämä vieraat kansat uskoivat. Baalin houkutus oli vahva, sillä hän lupasi satoa ja hedelmällisyyttä – kaiken sen, minkä taisteleva ja karuista olosuhteista kärsivä kansa epätoivoisesti tarvitsi.

Jahve, tuo ylpeä ja kateellinen Jumala, ei voinut hyväksyä kilpailua Baalilta. Aikana, jolloin Israelin kansa vielä kamppaili identiteettinsä kanssa, nousi profeettoja kuten Elia ja Jeremia, jotka julistivat, että Baalin palvonta oli suorastaan petos ja synti, Jumalan kansan eksytystä. Muistatko kertomuksen Karmelinvuoren taistelusta, jossa Elia haastoi Baalin papit? Se oli Jahven symbolinen voitto Baalista, kun tuli iski taivaalta ja poltti uhrieläimen – siinä missä Baal ei saanut aikaan edes pientä kipinää. Siinä nähtiin Jumalten kamppailu konkreettisesti ja raamatullisesti.

Mutta tässä piilee se syvempi totuus, joka saa konservatiivisten raamatuntutkijoiden sydämet tykyttämään: "Herra"-nimitystä käytettiin usein Raamatussa korvaamaan Jahven pyhä nimi, sillä juutalaisessa perinteessä tuon nimen lausuminen oli kiellettyä. Käännösten kautta tämä nimitys sekoittui kieleemme, eikä ole ihme, että "herra" on jäänyt yleiseksi termiksi Jumalalle, aivan kuten Baalin nimen etymologia juontuu sanasta "herra."

Tämä taistelu Baalin ja Jahven välillä ei ollut pelkkä tarina jumalten kamppailusta. Se oli myös kertomus siitä, kuinka yksi kansa, Israel, määritteli itsensä erottautuakseen naapurikansoistaan ja omaksui yhden ainoan Jumalan, joka kielsi muita jumaluuksia tulemasta kansansa ja hänen väliinsä. Mutta älkäämme unohtako: noiden muinaisten aikojen ihmiset tiesivät, että jumalat olivat mustasukkaisia ja oikukkaita – olivatpa he sitten Baal tai Jahve, he kaikki janosivat palvontaa ja kunnioitusta.

Näin ollen, kun kutsut "herraa" tänä päivänä, kysy itseltäsi: kehen oikein viittaat?

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä

Lue lisää

Kysy raamatun kirjoittajilta !

Liikakiloista voit vapautua kovalla rehkimisellä, mutta siihen se lähes jääkin.

Lopputilillä seisot sinäkin vaikka kovasti haluaisit itsesi siitä vapahtaa !