Raamatun tärkein sanoma löytyy mm. kohdasta 2 Kor. 5:19:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
On monia kristittyjä, jotka selittävät tämän jakeen sanoman tyhjäksi ja perustelevat käytöstään jakeella 20. Ja vetoavat "asiayhtyteen" ja muuhun hevonpaskaan.
Kukaan heistä ei ole suostunut kaiken paskanjauhantansa ja tyhjäksi selittämisensä jälkeen sanomaan, mitä tuo jae sitten tarkoittaa. (Mikä toki on ymmärrettävää, jos ja kun sen on kerran tullut selittäneeksi TYHJÄKSI.)
Kukaan heistä ei ole suostunut selittämään, mitä tarkoittaa sovittaminen, sovitus.
Kukaan heistä ei ole suostunut kertomaan, mitä tapahtui siinä hetkessä, KUN JUMALA OLI KRISTUKSESSA JA SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA.
Voisi kuvitella, että JOTAIN siinä kai sentään tapahtui, kun kerran PAAVALI NOIN KIRJOITTAA.
Kukaan ei kuitenkaan suostu kertomaan, MITÄ.
Kaikki länkyttävät kuorossa kuin apinalauma, että sovitus on itse kunkin "otettava vastaan", jotta se astuisi "voimaan" - useimmiten juuri NOILLA SANOILLA - mutta kas kummaa: mistään kohtaa Uutta testamenttia ei tällaista väitettä löydy. Tällainen väite toki parsitaan kasaan mitä erinäisimpien jakeiden avulla, mutta jakeiden, JOISSA NOIN EI KUITENKAAN SANOTA.
Jos minun on otettava JOTAIN vastaan, jotta minulle sitten tapahtuisi JOTAIN, mikä on tuo JOKIN, mikä minun on vastaaotettava, jotta minulle tapahtuisi sitten se, mitä toivon minulle tapahtuvaksi?
Mikä on se SOVITUS, joka minun on "vastaanotettava"?
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
On monia kristittyjä, jotka selittävät tämän jakeen sanoman tyhjäksi ja perustelevat käytöstään jakeella 20. Ja vetoavat "asiayhtyteen" ja muuhun hevonpaskaan.
Kukaan heistä ei ole suostunut kaiken paskanjauhantansa ja tyhjäksi selittämisensä jälkeen sanomaan, mitä tuo jae sitten tarkoittaa. (Mikä toki on ymmärrettävää, jos ja kun sen on kerran tullut selittäneeksi TYHJÄKSI.)
Kukaan heistä ei ole suostunut selittämään, mitä tarkoittaa sovittaminen, sovitus.
Kukaan heistä ei ole suostunut kertomaan, mitä tapahtui siinä hetkessä, KUN JUMALA OLI KRISTUKSESSA JA SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA.
Voisi kuvitella, että JOTAIN siinä kai sentään tapahtui, kun kerran PAAVALI NOIN KIRJOITTAA.
Kukaan ei kuitenkaan suostu kertomaan, MITÄ.
Kaikki länkyttävät kuorossa kuin apinalauma, että sovitus on itse kunkin "otettava vastaan", jotta se astuisi "voimaan" - useimmiten juuri NOILLA SANOILLA - mutta kas kummaa: mistään kohtaa Uutta testamenttia ei tällaista väitettä löydy. Tällainen väite toki parsitaan kasaan mitä erinäisimpien jakeiden avulla, mutta jakeiden, JOISSA NOIN EI KUITENKAAN SANOTA.
Jos minun on otettava JOTAIN vastaan, jotta minulle sitten tapahtuisi JOTAIN, mikä on tuo JOKIN, mikä minun on vastaaotettava, jotta minulle tapahtuisi sitten se, mitä toivon minulle tapahtuvaksi?
Mikä on se SOVITUS, joka minun on "vastaanotettava"?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jakeessa 19 lukee:
"Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
Jakeessa 20:
"Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa SOVITTAA itsenne Jumalan kanssa."
Näiden jakeiden mukaan sen seurauksena, että Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa, meidän itse kunkin tulee ANTAA SOVITTAA itsemme Jumalan kanssa.
No jos annan Jumalan sovittaa minut itsensä kanssa, ja Hän tekee sen (sovittaa minut itsensä kanssa), olemme taas lähtöruudussa, koska sen seurauksena, että Jumala sovittaa jonkun (maailman, minut) itsensä kanssa, tuon jonkun (maailman, minun) tulee antaa sovittaa itsensä Jumalan kanssa.
Ja huom! Paavali EI kirjoita jakeessa 19, että Jumala asetti sovituksen TARJOLLE vaan että HÄN SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA.
Siksi haluankin tietää, MITÄ SOVITUS TARKOITTAA???
Jos jakeen 19 sovitus ei tuottanut lopullista tulosta, kuinka ihmeessä sen saisi aikaan jakeen 20 sovitus, kun kerran se, joka SOVITTAA maailman/sinut/minut itsensä kanssa on Jumala.
MItä Paavali siis tarkoittaa kirjoittaessaan, että Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI maailman itsensä kanssa?
Kuinka sovitus saattoi jäädä puolitiehen, kun se tapahtui KRISTUKSESSA? Mikä siinä meni pieleen, mikä siinä jäi vaillinaiseksi?
Kuinka ihmisen SUOSTUMUS ("antakaa sovittaa itsenne .- -") VOI olla vaikutukseltaan suurempi ja jotain enemmän kuin SE SOVITUS, JOLLA JUMALA SOVITTI MAAILMAN ITSEnSÄ KANSSA KRISTUKSESSA.
Mikä ihme siinä KRISTUKSESSA tapahtuneessa maailman sovituksessa oli puolinaista?
Ja MITÄ se oli? Mitä Jumala oikein TEKI, kun Hän sovitti maailman ITSENSÄ KANSSA?
Kuinka se, MITÄ JUMALA TEKI OMASSA POJASSAAN, OMAN POIKANSA VAPAAEHTOISESSA UHRIKUOLEMASSA MAAILMALLE SOVITTAESSAAN MAAILMAN, saattoi olla jotain, mikä jäi puoli tiehen? Hänhän nimenomaan sovitti maailman ITSENSÄ KANSSA.
Mitä tuossa maailman sovituksessa JÄI TAPAHTUMATTA, jos ja kun kerran ihmisten on SEN LISÄKSI vielä annettava sovittaa itsensä Jumalan kanssa? Eikä Hän muka jo sovittanut meitä kaikkia kanssaan?
Mitä Jeesuksen ristillä niin ollen TAPAHTUI? Tapahtuiko siellä yhtikäs mitään? Mitä helvetin pelleilyä on sovittaa maailma itsensä kanssa, jos ja kun kerran SE EI TARKOITA MITÄÄN KONKREETTISTA? Kuinka niin Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa Kristuksessaa, jos kerran jokaisen meistä - eli KOKO maailman, taas - on vielä sen jälkeen ANNETTAVA sovittaa itsensä Jumalan kanssa?
On nimittäin turha kuvitella, että jakeen 20 noudattaminen tuottaisi sen parempaa tulosta, jos ja kun kerran Jumala on sellainen rähmäkäpälä, että antaa kutsua ristillä tapahtunutta tapahtumaa MENNEESSÄ AIKAMUODOSSA koko maailman sovitukseksi, josta sovituksesta ei ole kuitenkaan mitään muuta seurausta kuin se, että TÄMÄN SOVITETUN MAAILMAN JOKAISEN JÄSENEN ON ANNETTAVA JUMALAN VIELÄ SOVITTAA ITSENSÄ JUMALAN KANSSA TULLAKSEEN JUMALAN SOVTTAMAKSI.
Kun tätä nauretavuutta yrittää pukea sanoiksi, meinaa mennä näppis solmuun.
Mutta näin kuitenkin kaiken maailman usko toivoset, saviseutulaiset ja muut paskanjauhajat opettavat.
Ei se ihme ole, että KUKAAN näistä paskanjauhajista ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseen, mitä jae 2 Kor. 5:19 TARKOITTAA.
Kuinka he voisivatkaan, kun he itse ovat sen raiskanneet ja tuhonneet?