Jos olet koskaan miettinyt, millaista on yrittää selittää jotain täysin käsittämätöntä niin, että se kuulostaa uskottavalta, kolminaisuusoppi tarjoaa loistavan esimerkin. Tämä kristillisen teologian "helmi" on yhtä looginen kuin kolmipyöräinen polkupyörä, ja sen kehittäneillä teologeilla ei selvästikään ollut kaikki muumit laaksossa.
Aloitetaan perusasioista: Kolminaisuusoppi kertoo meille, että Jumala on yksi olemus, mutta kolme persoonaa – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksinkertaista, eikö? Paitsi että ei. Nämä kolme persoonaa eivät ole erillisiä, mutta eivät myöskään täysin samaa. Se on kuin yrittäisi leipoa kakun, jossa jauhot, sokeri ja voi ovat sama asia, mutta kuitenkin eri aineksia. Jos tämä kuulostaa järjettömältä, se johtuu siitä, että niin se onkin.
Ja sitten on Jeesus, Jumalan Poika, joka on myös Jumala itse. Hän syntyy ihmiseksi, kuolee, nousee kuolleista, ja sitten, kuin kruununa kaikelle, hän astuu taivaaseen fyysisenä ruumiina. Tämä tarkoittaa, että taivaassa, joka on perinteisesti ymmärretty henkiseksi tilaksi, on nyt fyysinen ruumis. Tietenkin. Kuulostaa ihan loogiselta, vai mitä? Eikö taivas ollutkaan henkinen paikka? No, ei anneta pienten yksityiskohtien häiritä hienoa tarinaa!
Entä tämä jatkuvasti toistuva mantra siitä, että Jeesus "istuu Isän oikealla puolella"? Jos kerran Jumala on kaikkialla läsnä, miksi puhumme istumajärjestyksistä taivaassa? Onko taivaassa valtaistuinsali ja istumajärjestys, jossa oikea puoli on varattu? Vai onko tämä vain symboliikkaa, jonka tarkoitus on hämätä meidät luulemaan, että ymmärrämme jotain?
Ja sitten on tämä nerokas kolminaisuuden konsepti: Kolme erillistä persoonaa, jotka ovat yksi ja sama. Eli he ovat kaikki yhdessä, mutta silti erillisiä. He jakavat saman olemuksen, mutta ovat kuitenkin yksilöllisiä. Kuulostaa siltä, että näiden teologien käsissä jopa yksinkertainen aamiainen olisi muuttunut kolmivaiheiseksi filosofiseksi ongelmaksi.
Onneksi heillä oli kätevä ratkaisu: mysteeri. Kun et pysty selittämään jotain, julista se mysteeriksi ja vedä taikasanat "uskon asia" esiin. Näin ei tarvitse vaivautua selittämään mitään järkeenkäypää. Lopputulos? Meidän on uskottava johonkin, mikä ei mitenkään voi olla totta, mutta joka on silti niin mystinen, että sen täytyy olla.
Kolminaisuusoppi vaikuttaa olevan enemmänkin teologinen labyrintti kuin selkeä oppirakenne. Se on kuin kosminen arvoitus, jonka ratkaisemiseen ei ollut tarkoitus käyttää järkeä. Ehkäpä nämä teologit olivat todella neroja, mutta on myös mahdollista, että heillä oli hieman liikaa aikaa käsissään – ja ehkä muutama muumi eksynyt kauas laaksosta.
Aloitetaan perusasioista: Kolminaisuusoppi kertoo meille, että Jumala on yksi olemus, mutta kolme persoonaa – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksinkertaista, eikö? Paitsi että ei. Nämä kolme persoonaa eivät ole erillisiä, mutta eivät myöskään täysin samaa. Se on kuin yrittäisi leipoa kakun, jossa jauhot, sokeri ja voi ovat sama asia, mutta kuitenkin eri aineksia. Jos tämä kuulostaa järjettömältä, se johtuu siitä, että niin se onkin.
Ja sitten on Jeesus, Jumalan Poika, joka on myös Jumala itse. Hän syntyy ihmiseksi, kuolee, nousee kuolleista, ja sitten, kuin kruununa kaikelle, hän astuu taivaaseen fyysisenä ruumiina. Tämä tarkoittaa, että taivaassa, joka on perinteisesti ymmärretty henkiseksi tilaksi, on nyt fyysinen ruumis. Tietenkin. Kuulostaa ihan loogiselta, vai mitä? Eikö taivas ollutkaan henkinen paikka? No, ei anneta pienten yksityiskohtien häiritä hienoa tarinaa!
Entä tämä jatkuvasti toistuva mantra siitä, että Jeesus "istuu Isän oikealla puolella"? Jos kerran Jumala on kaikkialla läsnä, miksi puhumme istumajärjestyksistä taivaassa? Onko taivaassa valtaistuinsali ja istumajärjestys, jossa oikea puoli on varattu? Vai onko tämä vain symboliikkaa, jonka tarkoitus on hämätä meidät luulemaan, että ymmärrämme jotain?
Ja sitten on tämä nerokas kolminaisuuden konsepti: Kolme erillistä persoonaa, jotka ovat yksi ja sama. Eli he ovat kaikki yhdessä, mutta silti erillisiä. He jakavat saman olemuksen, mutta ovat kuitenkin yksilöllisiä. Kuulostaa siltä, että näiden teologien käsissä jopa yksinkertainen aamiainen olisi muuttunut kolmivaiheiseksi filosofiseksi ongelmaksi.
Onneksi heillä oli kätevä ratkaisu: mysteeri. Kun et pysty selittämään jotain, julista se mysteeriksi ja vedä taikasanat "uskon asia" esiin. Näin ei tarvitse vaivautua selittämään mitään järkeenkäypää. Lopputulos? Meidän on uskottava johonkin, mikä ei mitenkään voi olla totta, mutta joka on silti niin mystinen, että sen täytyy olla.
Kolminaisuusoppi vaikuttaa olevan enemmänkin teologinen labyrintti kuin selkeä oppirakenne. Se on kuin kosminen arvoitus, jonka ratkaisemiseen ei ollut tarkoitus käyttää järkeä. Ehkäpä nämä teologit olivat todella neroja, mutta on myös mahdollista, että heillä oli hieman liikaa aikaa käsissään – ja ehkä muutama muumi eksynyt kauas laaksosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kolminaisuusoppi sisältää itse asiassa sen, mitä kiusaaja tavoitteli kiusatessaan Jeesusta: Jumalaluuden hajoaminen kolmeen edelliseen persoonaa. Jumalan kolme persoonaa sisältää väistämättä ajatuksen kolmesta eri jumalasta, joilla on kullakin oma tahto ja oma luonne. Kolminaissuusopissa on isä jumala, jota ei kukaan voi tuntea, ja puolijumala jeesus ja epämääreinen henki, pyhä henki.
Hyvä analyysi. Kristinusko on kasattu vanhojen myyttien päälle. Lopputulos on kuin palapeli, mutta palat ovat eri peleistä eivätkä käy yhteen.