Eri Keeper:
Avaat putelin ja heti nenääsi lehahtaa tuoksu, joka on kuin nuoruuden mahdin täyttämä workshop. Tämä liima tuoksuu kuin koulun askartelutunnilta varastetut hetket: voimaa ja inspiraatiota on liian paljon. Ehkä siinä on ripaus vanhaa puukkoa tai sahanpuruakin mukana. Se haistelee siltä, että tästä tulee jotain todella suurta... tai ainakin jotain, mikä roikkuu seinällä.
Bostikki
Tämä liima tuo mieleen kesäpäivän, jolloin olet jäänyt loukkuun äidin askartelulokeroon. Haiskahtaa kuin kurkistus vanhaan askartelupakkaukseen: Rakkaus ja kaipaus yhdistyvät suloiseksi kompotiksi, jossa on ripaus petollisen sokerista makeutta ja murunen psykedeelistä nostalgianhuumetta. Se on kuin askarteluhulluuden juoma, joka vie sinut takaisin niihin aikoihin, jolloin liima oli elämän suurin ilo (ja ehkä myös suurin haaste, kun sormet alkavat olla liimautuneet yhteen).
Perunaliima:
Oletko koskaan haistanut suomalaista maata, kun sateet ovat tulleet ja perunat ovat nostettavina? Perunaliima tuo mieleen tilan, puhtaan luonnon ja ehkäpä myös äidin kotitekoiset muusiperunat. Se on kuin sanaton lupaus: "Tässä on materiaalia, jonka kanssa voi tehdä vaikka mitä, ja se on luonnollista!" Haju on maanläheinen, sekoitus tuoretta multaa ja perunoiden höyryä, mutta varo: liima on saattanut tuoda keittiöösi myös muistikuvia siitä, miten kaikki äidin_ruoanlaitosta alkoi epäonnistua.
Yhteenveto:
Kuka voittaa tänään?
Eri Keeper: hurjaa optimismia!
Bostikki: muistamisen makeutta!
Perunaliima: maanläheinen kauneus!
Avaat putelin ja heti nenääsi lehahtaa tuoksu, joka on kuin nuoruuden mahdin täyttämä workshop. Tämä liima tuoksuu kuin koulun askartelutunnilta varastetut hetket: voimaa ja inspiraatiota on liian paljon. Ehkä siinä on ripaus vanhaa puukkoa tai sahanpuruakin mukana. Se haistelee siltä, että tästä tulee jotain todella suurta... tai ainakin jotain, mikä roikkuu seinällä.
Bostikki
Tämä liima tuo mieleen kesäpäivän, jolloin olet jäänyt loukkuun äidin askartelulokeroon. Haiskahtaa kuin kurkistus vanhaan askartelupakkaukseen: Rakkaus ja kaipaus yhdistyvät suloiseksi kompotiksi, jossa on ripaus petollisen sokerista makeutta ja murunen psykedeelistä nostalgianhuumetta. Se on kuin askarteluhulluuden juoma, joka vie sinut takaisin niihin aikoihin, jolloin liima oli elämän suurin ilo (ja ehkä myös suurin haaste, kun sormet alkavat olla liimautuneet yhteen).
Perunaliima:
Oletko koskaan haistanut suomalaista maata, kun sateet ovat tulleet ja perunat ovat nostettavina? Perunaliima tuo mieleen tilan, puhtaan luonnon ja ehkäpä myös äidin kotitekoiset muusiperunat. Se on kuin sanaton lupaus: "Tässä on materiaalia, jonka kanssa voi tehdä vaikka mitä, ja se on luonnollista!" Haju on maanläheinen, sekoitus tuoretta multaa ja perunoiden höyryä, mutta varo: liima on saattanut tuoda keittiöösi myös muistikuvia siitä, miten kaikki äidin_ruoanlaitosta alkoi epäonnistua.
Yhteenveto:
Kuka voittaa tänään?
Eri Keeper: hurjaa optimismia!
Bostikki: muistamisen makeutta!
Perunaliima: maanläheinen kauneus!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eri keepperistä mitään saa!tippituupia olla pitää!
Rai dödö oli kova joskus, jopa urheilijat imppasi sitä veskissä hiihtäjiä myöten...
Purkki Tolua ja muovipussi. Muutapa ei sitten tarvitakkaan.
Maitoliima oli kyllä verraton tuote. Sen kautsun haju oli hyvin mieto ja sen valkoinen hyytelömäinen, hiukkasen läpikuultava olemus oli ainutlaatuinen.
Oikeat miehet liimasivat sillä paikkoja tallukanpohjiin ja kyllästivät rukkasia ja sarkahousun polvia vettä pitäviksi.
Mutta liimojen Lusifer oli luuliima.
Kukaan joka sitä on käyttänyt kansakoulun puutöissä ei voi unohtaa sen yököttävää löyhkää. Se haisi mätäneville raadoille ja teuraseläinten sisälmyksille.
Sen ruskealaitainen keittokattila vesihauteessa oli ruman ja tympeän näköinen vastaten sen etovaa hajua.
Puusepät jotka tekevät perinnehuonekautöitä pystyisivät toimimaan patologin apulaisina jos kestävät sen jatkuvaa hajua.