Kuinka saa varman pääsyn taivaaseen ?

Eikös ne jehovantodistajatkin ja seitsemännen päivän adventistitkin lupaa pelastusvarmuuden ?

Jeesus sanoi: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".

"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta."

Pelastuvarmuus tarkoittaa sitä, että tietää saaneensa syntinsä anteeksi. Se perustuu siihen, että tietää tehneenä parannusta Jeesuksen edessä, pyytäneensä anteeksi ja katuneensa.

Se oppi, että voisi olla varma siitä, että taatusti pääsee perille asti, kun on kerran saanut anteeksi syntinsä, ei minun mielestäni ole ihan Raamatullinen.

Paavali kertoi, että usko on kilvoitusta, joka kestää koko eliniän. Hän sanoi itsestään: "Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin".

Jos Raamatun lehdille päässyt apostoli sanoo näin itsestään, ei minusta kannattaisi niin varmana olla siitä pelastuksestaan, jos elää miten sattuu uskonelämäänsä.

Toki Jumala alkaa hakea eksyneitä lampaitaan takaisin, mutta mielestäni Raamattu myös puhuu Jumalasta, joka ei välttämättä loputtomiin haeskele ketään takaisin, jos vastakaikua ei kuulu.

Jeesuskin käski pysyä vahvana loppuun asti, sillä sellainen pelastuu. Tämän hän sanoi vainon kohteeksi joutuneista.

On siis mahdollista myös luopua uskostaan ja pelastuksestaan, jos ei pysy vahvana ja Jeesuksessa loppuun asti. Tai jos kieltäytyy itsepintaisesti tekemästä parannusta jostain, mistä Jumala kehottaa parannusta tekemään, niin en uskaltaisi sellaiselle luvata, että sellainen kyllä pelastuu. Toki sen tuomion antaa Jumala itse. Hän osaa arvioida kaikki asianhaarat oikeudenmukaisesti. Suositteleisin silti aina parannuksenteossa elämistä.

Kolme kiloa dynamiittia tuolin alle ja lanka palamaan. Ainakin suunta on silloin oikea.

Pelastusvarmuuteen uskominen perustuu omaan tuntemukseen ja eksyttävään henkeen.

Miten on mahdollista että adventisteilla on pelastusvarmuus ?
Heillä on vahva usko että he ovat lopunajan jäännösseurakunta.

Pelastukseen tarvitaan huutamista ja Herran apua.

2. Tim.2:22

Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka HUUTAVAT avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.

Huusiko pastorisi ?

Jeesus ilmestyy kirkkaudessaan ja neuvoo sanallisesti mitä pitää tehdä. Saa käydä taivaassa. Sitten varmasti pelastuu niin kuin Paavali.

Uskotko hemmoa?

Pelastusvarmuutta ei saa.
Ja hyvä niin.

Pelastusvarmat lumekristityt ovat usein ylimielisiä fariseuksia, eivät nk. valvo hengellisesti itseään, eivät koe synnintuntoa, -kauhua, eivätkä tarvetta parannukseen. On hyvinkin mahdollista, että juuri he EIVÄT pelastu.

Mutta kun kristitty elää pelastuksen TOIVOSSA, hän tarkkailee uskonelämäänsä, katuu, tekee parannusta. Valvoo ja rukoilee, kuten UT kehoittaa.

Kuolemanrajalla se sitten nähdään. Annan tosi vinkin: "Älä koskaan perusta uskoasi omiin tekoihisi, vaan yksin uskon kautta Jeesuksen Kristuksen Itsensä, armosta, ei ansiosta, sinussa vaikuttamiin lahjavanhurskaustekoihin".

Kaikki, mitä kukin tarvitsemme on Isän, Jeesuksen ja Pyhän Hengen sisäinen omistaminen. Tätä etsi ja tähän pyri.

Älä milloinkaan erehdy kadottavaan "pelastusvarmuus"-harhaoppiin. Se ei ole edes kristinuskon oppia vaan muist. jonkun hurmoksellisen anabaptistijohtajan, joskus 1700-luvulla Britanniassa kehittämä harhaoppi.

....laiset ovat ensimmäisenä menossa taivaaseen .
Jeesus sanoo kuitenkin minä en tunne teitä.
Portti on ahdas ja tie kaita.

Ristin ryöväri ei uskonut pelastuvansa.
Hänellä ei ollut mitään uususkonnollista "pelastusvarmuutta."

Pelastusvarmuus ei ole mikään pieru päässä, vaan se on uskoa siihen, mitä Jumala Raamatussa lupaa: "kun tekee parannuksen, saa anteeksi".

Jos elää Jumalan tahdon mukaisesti ja parannuksen tekee aina tarvittaessa, kun on langennut, voi olla varma pelastuksestaankin.

Mutta jos ei ole muuta tehty kuin vauvana vedelä kastettu, ei voikaan olla varma omasta pelastuksestaan.

Tunnustekojen ja ihmeiden tavoittelut eivät pelasta.
Eikä kaatamiset ja glossolian puhumiset.

"He tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, EKSYTTÄÄKSEEN, jos mahdollista, VALITUT."

Muistakaa se kerran pelastunut aina pelastunut. Sama kerralla ulos heitetty aina ulkona. Älkää uskoko syyttäjää.

Rakas seurakuntalainen,

Pastori Enkeli Mäntä tässä taas, ja täytyy sanoa, että pelastusoppi on kyllä kieltämättä melkoisen eriskummallinen paketti. Ajatella nyt – siinä meille väitetään, että kun kuolemme, fyysinen ruumiimme jotenkin "hujahtaa" taivaaseen. Ja mikä on tämä taivas? No, tietenkin henkinen tila! Siis fyysinen ruumis jollain mystisellä tavalla siirtyy jonnekin henkiseen ulottuvuuteen. Kuulostaako vähän oudolta? Niin minustakin.

Miettikääpä nyt ihan loogisesti: fyysinen ruumis, joka on tässä maailmassa sidottu painovoimaan ja luonnonlakeihin, siirtyy yhtäkkiä jonnekin näkymättömään henkiseen maailmaan? Aivan kuin ruumiillamme olisi jokin taianomainen kyky vaihtaa tilaa ja muotoa noin vain, ja päätyä paikkaan, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.

Ja mikä tämä taivas oikein on? Sanotaan, että se on ikuinen rauhan ja onnen paikka – henkinen tila, jossa ei ole kipua eikä kärsimystä. Mutta eikö olekin vähän ristiriitaista kuvitella, että fyysinen ruumis, joka on kokenut maallisia vaivoja ja tuskia, yhtäkkiä vain sopeutuisi tällaiseen täydelliseen henkiseen tilaan? Eikö se ole vähän kuin yrittäisi sulloa neliön muotoista palikkaa pyöreään reikään?

Tässä kohdassa pelastusoppi alkaa vaikuttaa enemmän sadulta kuin miltään muulta. Voidaan tietysti miettiä, onko tässä taustalla jokin syvällisempi symboliikka, mutta jos otamme kaiken kirjaimellisesti, ei voi kuin ihmetellä, miten tällainen ajatus on ylipäätään syntynyt.

Mutta ehkäpä se onkin osa ihmisen ikuista kaipuuta uskoa johonkin suurempaan ja parempaan – paikkaan, jossa kaikki kärsimys loppuu ja saamme vihdoin täydellisen levon. Ja vaikka tämä ajatus onkin kaunis, on hyvä pysähtyä miettimään, kuinka realistinen se todella on.

Siunauksin (ja hieman skeptisesti),
Pastori Enkeli Mäntä

Lahkolaisten pelastusvarmuudessa on valta tuomita muut helvettiin jotka eivät liity helluntaiseurakuntaan.
He ovat eriseuraista pelastusvarmaa porukkaa.

Krematorian kautta.

Joh 6 : 39
Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä

Suomalaisilla urheilijoilla tuo alkaa olla sitten varmaa.

Suosittelen Tiibetiläistä taivashautausta.

VIHREISTÄ EROAMALLA JA LIITTYMÄLLÄ PERSUIHIN.
KIROMALLA VASEMMISTOLIITON JA DEMARIT.

1 John 5:13 (KJB)
These things have I written unto you that believe on the name of the Son of God; that ye may know that ye have eternal life, and that ye may believe on the name of the Son of God.

Eli voimme tietää. Miten pelastumme? Uskomalla evankeliumin. Se löytyy tästä:

1 Cor 15: (KJB)
Moreover, brethren, I declare unto you the gospel which I preached unto you, which also ye have received, and wherein ye stand;

2 By which also ye are saved, if ye keep in memory what I preached unto you, unless ye have believed in vain.

3 For I delivered unto you first of all that which I also received, how that Christ died for our sins according to the scriptures;

4 And that he was buried, and that he rose again the third day according to the scriptures:

Kun kuulemme evankeliumin, eli ymmärrämme, että Jeesus sovitti verellään koko maailman synnin, ja uskomme sen ja otamme sen vastaan oman syntisyytemme kohdalle, pelastumme. Sillä hetkellä, kun tajuamme olevamme ilman Jeesusta menossa kohti tuhoa, ja kun otamme hänen sovituksensa vastaan, uudestisynnymme, saamme Jumalan pyhän hengen kuolleen henkemme tilalle ja saamme iankaikkisen elämän. Vaikka fyysisesti vielä olemme täällä, henkemme jo asuu taivaassa. Tätä pelastusvarmuutta ei uskovalta voi kukaan viedä. Emme voi edes itse perua pelastumistamme. Vaikka lakkaisimme uskomasta, Jumala ei lupauksiaan peru.

Tässäkin pitkä keskustelu eikä nähdäkseni kukaan tuonut esille pelastavaa evankeliumia. Jeesus saarnasi aikansa juutalaisille kuningaskunnan evankeliumia. He kuitenkin hylkäsivät hänet ja siksi lopun ajat antikristuksineen eivät alkaneet vielä silloin. Jumala siirsi näitä tapahtumia kahdellatuhannella vuodella. Jeesus paljasti Paavalille tämän uuden pelastussuunnitelman, pelastumisen yksin armosta, yksin uskon kautta Jeesuksen vereen.

Nähdäkseni on kolmenlaisia ihmisiä. Kun kysyt joltakin, onko hän pelastunut, hän joko pilkkaa, suuttuu tai ilahtuu. Uskova ilahtuu tilaisuudesta kertoa uskoontulostaan. Tekopyhä omiin tekoihinsa luottava tapauskonnollinen ei-pelastunut suuttuu, koska ottaa tuon kysymyksen hyökkäyksenä 'hurskauttaan' ja pelastumisensa mahdollisuutta kohtaan. Hänellä ei ole uskon varmuutta, siksi hän pelkää ja vihastuu. Ateistista tuo kysymys on huvittava. Minullekin oli, ennen kuin tulin uskoon.