Tarvitsisin pikaisesti neuvoja. Isäni, 81 vuotta, sai aivoinfarktin heinäkuun lopussa. Hänelle tehtiin trombektomia, ja hän oli keskussairaalan kuntoutuksessa puolitoista viikkoa ennen kuin sairastui koronaan. Koronan jälkeen hänet siirrettiin väsymyksen vuoksi terveyskeskuksen vuodeosastolle. Aivoinfarktin seurauksena hän menetti puhekykynsä, ja hänen oikea puolensa on heikompi. Hän ei pysty liikkumaan omin avuin, ja hänelle syötetään soseutettua ruokaa. Nyt terveyskeskuksessa annettiin hakulomake ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Yliopistollisessa sairaalassa, jossa trombektomia tehtiin, sanottiin kuitenkin, että hän tarvitsee pitkän kuntoutusjakson. Tuntuu siltä, että palveluasumisen suunnittelu on vielä liian aikaista.
Toiveena olisi, että hän kuntoutuisi sen verran, että voisi palata kotiin. Tarpeen vaatiessa voisin ryhtyä omaishoitajaksi. Miten minun tulisi edetä tässä tilanteessa? Lisäksi minulla on vahvistamaton edunvalvontavaltuutus. Missä tilanteessa ja miten se tulisi vahvistaa?
Toiveena olisi, että hän kuntoutuisi sen verran, että voisi palata kotiin. Tarpeen vaatiessa voisin ryhtyä omaishoitajaksi. Miten minun tulisi edetä tässä tilanteessa? Lisäksi minulla on vahvistamaton edunvalvontavaltuutus. Missä tilanteessa ja miten se tulisi vahvistaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vahvista edunvalvonta. Digitalisoi se ja kysy vaikka laki mieheltä neuvoa. Noinkin vanha henkilö tarvitsee kaiken sinun apusi. Ota vastaan kaikki apu mitä saat.
Jos alat soveltaa tämän palstan älykääpiöiltä saamiasi neuvoja isäsi hoitamiseen, voit olla varma että hän ei näe seuraavaa päivää.
kyllä näin
edunvalvonta allekirjoitukset voit unohtaa
toimit lähiomaisen valtuutuksella
palvelutaloon heti hakemukset
niitä paikkoja on vähän
joten joudut omaishoitajaksi automaattisesti
ei kannata sellaseen raskaaseen työhön ruveta meet sitte sinne palvelutaloon autteleen
Ota maistraattiin yhteyttä. Siellä neuvovat.
Kuntoutus on vaikeaa tuon ikäisenä. Veljeni halvaantui 60 kymppisenä, ei päässyt enää asumaan kotiin. Tarvitsi niin paljon apua. Mutta jos pystyt olemaan omaishoitajana, se on hyvä. Mutta vaatii sinulta paljon. Voimia
Mahdotonta tietenkin näillä spekseillä antaa mitään yleispätevää ohjetta.
Mikä oli isäsi kunto ja pärjääminen ennen aivoinfarktia? Millaiset ovat hänen kognitiiviset kykynsä nyt? Pystyykö isäsi itse arvioimaan tilaansa ja pärjäämistään, pystyykö hän realistisesti ilmaisemaan omat toiveensa? Kuinka paljon itse ymmärrät kuntoutuksesta ja mihin kaikkeen olet valmis? Oletko omaisena oikea ihminen arvioimaan, mitkä ovat realistiset odotukset? Onko sinulla yleensäkään edellytyksiä hoitotyöhön? Jne.
81-vuotiaan kuntoutus tuossa tilanteessa todella harvoin tarkoittaa sitä, että kuntoutuisi itsenäiseen elämään, saisi liikuntakykynsä takaisin tai edes pärjäisi omassa kotona edes avun turvin. Ikävää, mutta totta.
Ota huomioon myös se, että ympärivuorokautista hoivapaikaa on nykyään vaikea saada. Nyt kun siihen olisi mahdollisuus, mieti tarkkaan, kannattaisiko tuo mahdollisuus käyttää hyväksi. Onko sen suunnittelu liian aikaista vain SINUN mielestäsi? Jos terveydenhoidon ammattilainen sitä suosittelee, muista että hän pystyy ajattelemaan objektiivisesti.
Suosittelisin, että sairaalan kautta hakisit nyt aluksi sitä kuntoutuspaikkaa isällesi, katsoisit, miten se lähtee käyntiin. Näin kuukauden jälkeen mitään ei oikein voi vielä sanoa, mitä hyötyä siitä on. Saattaa tulla eteen vaikka mitä yllättäviä tilanteita, joita et osaa ajatellakaan, osaatko niissä sitten kotona isäsi kanssa toimia? Olisi hänellä ainakin osaava henkilökunta lähellä.
Omaishoitajuuteen liittyvissä asioissa kannattaa ottaa aluksi yhteyttä omaishoitajaliittoon. He ovat sinun ja isäsi puolella ja osaavat neuvoa sinua kaikesa mahdollisessa ihan alusta alkaen.
Edunvalvonta-asioissa taas ratkaisevaa on isäsi oma kyky hoitaa asioitaan. Myös ikääntyneellä ja sairaalla on oikeus siihen, jos siihen vain pystyy.
Hän oli ennen aivoinfarktia hyvässä kunnossa. Ei lääkitystä. Teki päivittäin puutarhatöitä, raivasi ruohoa alueelta jonka raivaaminen kestää pari tuntia, ja teki polttopuita.
Mitä olen kuullut ihmisiltä, joilla on ollut omaisia hoivapaikoissa, niin mitään paluuta ei ole jos sinne joutuu.
Mielestäni pystyn ajattelemaan objektiivisesti, että hoivakodin suunnittelu on liian aikaista, koska 81-vuotiaan palautuminen kestää kauemmin. Tiedän esim. tapauksia, joissa puhekyky on palautunut puolen vuoden kuluttua.
Mutta kiitos vastauskesta. Selvitän mitä edellytyksiä on ja mitä apua on saatavilla.
Naapurin vanha rouva halvaantui, menetti puhe ja osittain liikunta kykynsä
Mutta kas kummaa noin puolen vuoden päästä hän oppi puhumaan, tosin vajavaisesti ja eläkkeellä oleva tytär oli omaishoitajana, muutti asumaan äitinsä luo
No, ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa oleville hoivakoti on lähtökohtaisestikin se viimeinen koti. Ei siellä ole tarkoituskaan yrittää kuntouttaa kotona pärjääväksi.
Aloittajana tilaisin jo hautapaikan ja hoitaisin perinnön jaon..