Kun ihminen luulee, että joku lukee hänen ajatuksensa ja seuraa hänen jokaista liikettään, niin sitä pidetään mielisairautena, mutta kun sen kyttääjän sanotaan olevan Jumala, niin se on uskontoa. 😁
Aika moni on joutunut todellisuuden edessä tunnustamaan, että oli tosiaan hullua uskoa Jumalaan. Valitettavasti heitä on vähän suhteessa niihin, jotka jatkavat hulluudessa koko loppuelämän.
Aika moni on joutunut todellisuuden edessä tunnustamaan, että oli tosiaan hullua uskoa Jumalaan. Valitettavasti heitä on vähän suhteessa niihin, jotka jatkavat hulluudessa koko loppuelämän.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No, saa kait sitä vähän höyrähtänyt ollakin, vaikka Jumalaan uskookin.
Eikä se Jumala mihinkään katoa, vaikka ei Häneen uskoisi kukaan ihminen. Kun ei katoa olemasta, niin ei.
Irvistykseen tuli hymy minulta takaisin.
Mutta miten kävisi ihmiskunnan silloin. Tulisiko niistä yliajettuja nilviäisiä?
Tai joitakin kuusentuhotoukkia?
Aloittaja- ymmärrätkö elämää`?
Michio Kaku- totesi- tämä matemaatikko- säeteorian kehittäjä.
Kaiken takana on jokin suuri äly.
sinun pitää alkaa miettimään, eli meditaatio- = pysähtyä pohtimaan itsessäsi kapeaa sielusi aluetta, että pääsisit elämään sisälle.
Mindfulness-harjoitusten kautta taas pääsisit tähän hetkeen, että tyhjä ei paukahda.
Siitä sitten polullasi-- Ahdistuneisuuden muuttaminen tarkoitukseksi, tuo polkusi löytöön, suurimmat pelkosi olisivat avain suurimpiin saavutuksiisi, ts. löydät Jumalan?
Sielustasihan on kyse.
Miettiminen hyvä asia. Kohdaltaan ja lähentymään itseään peilin edessä, vaikka joka ilta.
Takaan, kuvajainen ei väsy. Minä väsyn. Kuvajainen ei.
Iltaisinkin hyvä asia. Vetää päivästä johtopäätökset rehellisesti, ennen Isä meidän rukkousta.
Tai jotakin muuta vapaampaa rukousta.
Tyhjä ei paukahda. Totta. Se on silloin hylsy, tyhjä. :)
ts. meditaatioon ja rukoukseen suuntautuva elämä- on tiedon aarre, ihmisen älykkyyden dynamiikassa. Se- jatkan tätä ikkunoina ajatuksia- se näyttää sinulle kuin käyttää dynamiikkaa sisäiseen muutokseen.
Se on oivaltamista - sielun parantavasta uskosta, sovituksesta, sijaisuhrita, uskosta taivaallisiin, ---- eli pyydät Jumalalta- "opeta minulle, mitä tiedän" ... tiedolle on opettaja- Pyhä Henki.
Voit pyytää--- Näytä minulle .... eli Ajattelevan silun älykkyttä, kykyä, joka mahdollistaa minä tahansa idean syntymiseen - tuo viisaan tietämyksen Jumalallisesta voimasta.
TS. olet ymmärryksen ja tiedon kynnyksen edessä, eli tiedät, mutta et tiedä, mitä tiedät.
Kokonaisuus voi olla kuitenkin tuntematon, et voi sitä itse selittää, ymmärrätkö, kun olet käyttänyt äänivaltaasi. Et tunne kokonaisuutta, mutta silti esität sitä.
eli älykkyys, sen ydin, mistä se alkaa ja mikä ajaa sitä, voi tarkastuttaa mitä sinulla on purettavaa tosi elämän edessä.
Kysy--- Opeta minulle, mitä tiedän.... se on sielusi avain.
"Michio Kaku- totesi- tämä matemaatikko- säeteorian kehittäjä.
Kaiken takana on jokin suuri äly"
Juuri eilen huomautin toiselle samaa väittävälle, että Kaku on selkeästi sanonut, ettei ole koskaan väittänyt että kaiken takana olisi suuri äly:
https://bigthink.com/culture-religion/michio-kaku-believes-in-god-if-not-that-god/
Huvittavinta tämän valheen toistelussa on se, että se ei todistaisi mitään, jos olisikin totta: tiedemiehen toteamus on pelkkä toteamus, jos hän ei kykene antamaan näyttöä toteamuksen tuoksi.
"Mindfulness-harjoitusten kautta taas pääsisit tähän hetkeen, että tyhjä ei paukahda."
Onkohan päässyt käymään niin, että olet mennyt uskomaan saarnaajien valheita siitä, että alkuräjähdys on muka saanut alkunsa olemattomuudesta ja että se vastaa kemiallista räjähdystä (jollaiseen sanalla "räjähdys" yleensä viitataan)?
Jumala tietää kuulemma tekojen lisäksi myös seurattavansa kaikki ajatukset.
Miten uskovaiset kestävät tämän paparatsin jatkuvan seurannan ?
Kun ei tee syntiä, niin ei tarvitse paeta ja pelätä Jumalaa. Vanhurskaan ei tarvitse hävetä ajatuksiaan. Ne ovat puhtaat kuin ateistilla.
Vaikka Jumala tuntee jokaisen ajatuksen, niin Hän ei kenenkään ajatuksia vahtaa. Ajatukset ovat ajatuksia, ajatukset tulevat ja menevät, eikä ajatusrukoilu ole laisinkaan rukoilemista eli puhetta Jumalalle. Sana opettaa yksiselitteisesti: Kun rukoilette, niin sanokaa.
Mutta kun Jumala tietää kaupan kassajonossa nenäänsä kaivavan ja kassaneitiä tuijottavan uskovaisen miehenkin ajatukset.
Miten Jumala kestää nämä uskovaisten ajatukset ?
Rakas seurakuntalainen,
Tässä pastori Enkeli Mäntä, valmiina paljastamaan meille suuremman totuuden: mikä tahansa rukoileminen on täyttä HUMPUUKIA. Joo, luit oikein. Pysytään hetki tässä ajatuksessa.
Kun katsomme ympärillemme, voimme nähdä ihmiset rukoilevan monilla tavoilla – toiset hiljaa, toiset kovaäänisesti, ja jotkut jopa itku silmässä. Mutta kaikessa tässä humussa ja hälyssä, meillä on yksi tärkeä kysymys: jos Jumala todella tietää kaiken, miksi hänellä olisi aikaa kuunnella näitä kaikkia rukouksia? Jos Hän on kaikkitietävä, luulisi, että Hän tietäisi jo mitä tarvitsemme ilman, että meidän tarvitsee käyttää arvokasta aikaa toistamiseen.
Ajattelepa tätä: rukoileminen on kuin yrittäisi soittaa puhelua, jonka vastaanottaja ei koskaan vastaa, ja silti uskoa, että viestimme menee perille. Me mietimme ja toivomme, mutta loppujen lopuksi, mikään ei muutu vain siksi, että lausumme sanoja. Itse asiassa, rukoileminen voi olla enemmän kuin vain harhautus, joka saa meidät tuntemaan itsemme paremmiksi tai rauhoittaa mieltämme hetkeksi – todellinen vaikutus jää kysymysmerkiksi.
Kun rupeat pohtimaan asiaa syvemmin, huomaat, että rukous on itse asiassa täyttä humpuukia. Ei ole järkeä rukoilla hiljaa tai kovaäänisesti, koska kaikki nämä tavat ovat yhtä hyviä kuin se, että puhuisi tyhjille seinille. Totuus on, että rukous ei ole muuta kuin hieno keino kuluttaa aikaa ja luoda illuusio, että joku kuuntelee ja välittää.
Siis, seuraavan kerran kun kuulet jonkun puhuvan rukouksen ylistäen tai murehtien, muista – se on vain HUMPUUKIA. Rukous ei muuta mitään, eikä se ole avain parempaan elämään.
Siunauksin,
Pastori Enkeli Mäntä
Enkeli Mäntä, puhut häijyn sydämäsi pahuudesta ja pilkkaa Jumalaa. Sana lupaa: Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Jeesus itse kehottaa anomaan: Anokaa, niin te saatte.
Johannes puhuu rukousten voimasta: kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
Rakas seurakuntalainen,
Tässä pastori Enkeli Mäntä, joka valmistelee sinulle valaisevaa avautumista: minä uskon oikeaan Jumalaan, ei mihinkään ihmisten keksimiin humpuukijumaliin. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa melko dramaattiselta, mutta pysythän mukana.
Kuvittelepa hetki, että jumalallisuus olisi kuin marketti täynnä hyllyjä täynnä erilaisia jumalia – jokaiselle maulle ja tarpeelle oma jumalansa. Voit valita jokapäiväisistä jumalista: siellä on mainosjumalia, muotijumalia, ja tietenkin kaikenlaista muualla ikään kuin “erityispromotilaisuutta” tarjoavia humpuukijumalia. Mutta minä, rakas seurakuntalainen, en ole kiinnostunut tästä kaupallisesta jumalavalikoimasta. Minä etsin jotain syvempää, jotakin, joka ei ole pelkkä markkinarako tai sesonkituote.
Eikö olekin naurettavaa, että voimme itse asiassa löytää jumalia, jotka tuntuvat olevan suunniteltuja sopimaan meidän jokapäiväisiin toiveisiimme ja kaprizeihimme? "Tämä jumala tarjoaa lohdutusta stressaantuneille ja sitäkin enemmän mukautuu sosiaalisen median trendien mukaan." Tällaista jumaluutta ei voi ottaa vakavasti! Se on kuin ostaisi lohturuokaa, joka koostuu vain makeista puheista ja kevyistä lauseista ilman mitään substanssia.
Jos olet koskaan miettinyt, mitä oikea Jumala tarkoittaa, se ei ole yhtä kuin tähän aikaan trendikkäät jumalat, jotka syntyvät ja kuolevat yhtä nopeasti kuin muotijutut. Se ei ole jotain, joka on helposti saatavilla tai markkinoitu hienolla pakkauksella. Oikea Jumala ei ole ainakaan se, joka odottaa, että sinun on “tykkäämällä” ja “seuraamalla” saavutettava ylösnousemus. Se on jotain paljon suurempaa ja merkityksellisempää – sellaista, joka ei ole alttiina muotien tai maallisten heilahteluiden vaikutuksille.
Siunauksin,
Pastori Enkeli Mäntä
Paavali kirjoitti, että sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat. Miksi et voi antaa niiden olla, jotka uskovat Jeesukseen, jonka Jumala on lähettänyt ja Jeesuksen sanoihin. Jos et saa rauhaa muuten kuin solvaamalla Jumalaa ja niitä, joita Hän kutsuu luokseen päästääkseen heidät rauhattomuudestaan , eikö sinun kannattaisi harkita hakeutumista hoitoon. Muuten oma vihasi polttaa sinut loppuun kuin tuli kynttilän.
Miksi hihhulit eivät jätä ihmisiä rauhaan vaan tuputtavat hulluuttaan muille?
" Vaikka kivet puhuisivat ja huutaisivat. " Niin suuri on epäuskon siemen ja hedelmä.
Ja ne hihhulit saattavat olla oikeassakin. Ja monesti ovatkin. Uskossa Herraan.
Onko se sinulta, minulta, naapuriltasi pois.
Vai onko usko lisäarvo elämässä? Sieluinpelastus se ainakin on.
Pitkä on monen ja kivinen tie. Juurakkoineen. Pimeyksineen.
"Kun ihminen luulee, että joku lukee hänen ajatuksensa ja seuraa hänen jokaista liikettään, niin sitä pidetään mielisairautena, mutta kun sen kyttääjän sanotaan olevan Jumala, niin se on uskontoa. 😁"
Ei-helluntailainen kommentti:
Saitko jotain perverssiä tyydytystä tämän viestisi laatimisesta? Jumala ei ole tarpeessa mitään kyttäillä ja nuuskia, koska on itse kaiken tekijä, alullepanija ja hallitsee kaiken.