SS-Hauptsturmführer Alois Brunner
Alois Brunner syntyi huhtikuun 8. päivänä vuonna 1912 Rohrbrunnissa, Itävallassa. Brunner liittyi Itävallan kansallissosialistiseen puolueeseen vuonna 1931, 19 vuoden iässä. Adolf Hitlerin tultua valtaan Saksassa 1933 Alois Brunner muutti Saksaan ja hänelle myönnettiin Saksan kansalaisuus. Brunner liittyi myös SS-joukkoihin ja pääsi työskentelemään SS-everstiluutnantti Adolf Eichmannille. Eichmann arvosti Brunnerin ajatuksia ja he ystävystyivät nopeasti, Eichmann kutsui Brunneria "parhaaksi mieheksi".
Brunner ei osallistunut taisteluihin toisen maailmansodan aikana vaan työskenteli koko ajan Eichmannille. Brunner toimi Wienissä juutalaisasiain toimiston johtajana, jonka jälkeen hän sai komennuksen Pariisiin kesäkuussa 1944 ja oli siellä aina elokuuhun 1944 saakka.
Sodan päätyttyä huhuttiin, että CIA olisi palkannut Brunnerin, koska CIA uskoi hyötyvänsä hänestä. Brunnerista haluttiin tehdä agentti, koska hänen kiihkeä kommunisminvastaisuutensa ja Neuvostoliiton syvä tuntemuksensa voisi olla CIA:lle hyödyksi kylmän sodan aikana.
Brunner päätyi kuitenkin Syyriaan, jonne hänen uskottiin lentäneen vuonna 1954. Brunner palkattiin Syyrian tiedustelupalveluun, jossa hänen oletetaan kohonneen korkeaan asemaan kehitellessään Syyrian sitä. Brunner jäi eläkkeelle tiedustelupalvelusta 1960-luvulla.
Simon Wiesenthal uskoi Brunnerin asuvan Damaskoskessa väärällä henkilöllisyydellä "tri. Georg Fischer". Alois Brunner tuomittiin kahdesti kuolemaan poissaolevana ja myös Ranska tuomitsi Brunnerin kuolemaan vuonna 1954. Elokuussa 1987 Interpol antoi Brunnerista kansainvälisen pidätysmääräyksen ja vuonna 1991 EU vaati Syyriaa luovuttamaan Brunnerin, mutta Syyrian vastaus oli selvä, heillä ei ollut "Alois Brunner -nimistä miestä". Saksan valtakunnansyyttäjä lupasi 330 000$ palkkion pidättämiseen johtavasta tiedosta.
Mossad lähetti Brunnerille kirjepommin, joka räjähti ja vei Brunnerilta useita sormia sekä toisen silmän. Vuonna 1999 huhuttiin, että Alois Brunner olisi kuollut vuonna 1996 ja että hänet olisi haudattu Damaskoskeen. Eräs saksalainen toimittaja kertoi Syyriassa vierailessaan Brunnerin asuvan Meridian-hotellissa Damaskoskessa. Alois Brunnerin kuolemasta ei oltu varmoja, siispä Ranska tuomitsi hänet poissaolevana elinikäiseen vankeuteen 2.3.2001. Myös Puola vaati Brunnerin luovuttamista vuonna 2000 ja suomi Syyriaa "natsirikollisen suojelemisesta".
Vuonna 1987 Brunner antoi haastattelun puhelimitse, joka julkaistiin itävaltalaisessa "Bunte" -sanomalehdessä. Haastattelussa hän sanoi ettei kadu mitään ja että "roskasta oli päästävä eroon". Brunnerista annettu pidätysmääräys ja vankeusrangaistus on voimassa aina 2020-luvulle saakka.
brunneri oli kova jätkä, ei pelännyt mitään ja taisteli hyvin vihollisiaan vastaan vuosikymmeniä.
Alois Brunner syntyi huhtikuun 8. päivänä vuonna 1912 Rohrbrunnissa, Itävallassa. Brunner liittyi Itävallan kansallissosialistiseen puolueeseen vuonna 1931, 19 vuoden iässä. Adolf Hitlerin tultua valtaan Saksassa 1933 Alois Brunner muutti Saksaan ja hänelle myönnettiin Saksan kansalaisuus. Brunner liittyi myös SS-joukkoihin ja pääsi työskentelemään SS-everstiluutnantti Adolf Eichmannille. Eichmann arvosti Brunnerin ajatuksia ja he ystävystyivät nopeasti, Eichmann kutsui Brunneria "parhaaksi mieheksi".
Brunner ei osallistunut taisteluihin toisen maailmansodan aikana vaan työskenteli koko ajan Eichmannille. Brunner toimi Wienissä juutalaisasiain toimiston johtajana, jonka jälkeen hän sai komennuksen Pariisiin kesäkuussa 1944 ja oli siellä aina elokuuhun 1944 saakka.
Sodan päätyttyä huhuttiin, että CIA olisi palkannut Brunnerin, koska CIA uskoi hyötyvänsä hänestä. Brunnerista haluttiin tehdä agentti, koska hänen kiihkeä kommunisminvastaisuutensa ja Neuvostoliiton syvä tuntemuksensa voisi olla CIA:lle hyödyksi kylmän sodan aikana.
Brunner päätyi kuitenkin Syyriaan, jonne hänen uskottiin lentäneen vuonna 1954. Brunner palkattiin Syyrian tiedustelupalveluun, jossa hänen oletetaan kohonneen korkeaan asemaan kehitellessään Syyrian sitä. Brunner jäi eläkkeelle tiedustelupalvelusta 1960-luvulla.
Simon Wiesenthal uskoi Brunnerin asuvan Damaskoskessa väärällä henkilöllisyydellä "tri. Georg Fischer". Alois Brunner tuomittiin kahdesti kuolemaan poissaolevana ja myös Ranska tuomitsi Brunnerin kuolemaan vuonna 1954. Elokuussa 1987 Interpol antoi Brunnerista kansainvälisen pidätysmääräyksen ja vuonna 1991 EU vaati Syyriaa luovuttamaan Brunnerin, mutta Syyrian vastaus oli selvä, heillä ei ollut "Alois Brunner -nimistä miestä". Saksan valtakunnansyyttäjä lupasi 330 000$ palkkion pidättämiseen johtavasta tiedosta.
Mossad lähetti Brunnerille kirjepommin, joka räjähti ja vei Brunnerilta useita sormia sekä toisen silmän. Vuonna 1999 huhuttiin, että Alois Brunner olisi kuollut vuonna 1996 ja että hänet olisi haudattu Damaskoskeen. Eräs saksalainen toimittaja kertoi Syyriassa vierailessaan Brunnerin asuvan Meridian-hotellissa Damaskoskessa. Alois Brunnerin kuolemasta ei oltu varmoja, siispä Ranska tuomitsi hänet poissaolevana elinikäiseen vankeuteen 2.3.2001. Myös Puola vaati Brunnerin luovuttamista vuonna 2000 ja suomi Syyriaa "natsirikollisen suojelemisesta".
Vuonna 1987 Brunner antoi haastattelun puhelimitse, joka julkaistiin itävaltalaisessa "Bunte" -sanomalehdessä. Haastattelussa hän sanoi ettei kadu mitään ja että "roskasta oli päästävä eroon". Brunnerista annettu pidätysmääräys ja vankeusrangaistus on voimassa aina 2020-luvulle saakka.
brunneri oli kova jätkä, ei pelännyt mitään ja taisteli hyvin vihollisiaan vastaan vuosikymmeniä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juu isoimmat sankarit on aina kirjotuspöydän
takana inisemässä sieltä se sotiminen ja lahtaaminen on kivempaa.
Ei tarvi kahlata raadoissa ja paskassa
olisi edes sen verran mies että katsoisi omia
saavutuksiaan muutenkin kun lukuina paperilla
sillä eikös tää paskahousu olllu niitä
sankareita jotka kävi kerran katsomassa
tuhoamisleiriä ja sen jälkeen nuuhki loppu
sodan laventeli öljyä että ruuminhaju lähtisi.