Löysin eräältä nettisivulta hauskan sitaatin.
"Winston Churchill said that any man who is not a liberal at 20 has no heart, and any man who is not a conservative at 40 has no mind."
Eli vapaasti käännettynä: Churchill sanoi, että jokainen, joka ei ole liberaali 20-vuotiaana on vailla sydäntä, ja jokainen joka ei ole konservatiivi nelikymppisenä on vailla järjeä."
Hehe. ;) Mitähän tähän mahtaisi tuumata ulkoministerimme, herra Ikiradikaali, kotoinen kekkeruusimme Elitisti-Eki? ;) Ei taitaisi olla samaa mieltä.
"Winston Churchill said that any man who is not a liberal at 20 has no heart, and any man who is not a conservative at 40 has no mind."
Eli vapaasti käännettynä: Churchill sanoi, että jokainen, joka ei ole liberaali 20-vuotiaana on vailla sydäntä, ja jokainen joka ei ole konservatiivi nelikymppisenä on vailla järjeä."
Hehe. ;) Mitähän tähän mahtaisi tuumata ulkoministerimme, herra Ikiradikaali, kotoinen kekkeruusimme Elitisti-Eki? ;) Ei taitaisi olla samaa mieltä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joskus 60-luvulla silloiset erikoislahjakkaat ja ennätysvauhtia edistyvät valtiotieteen opiskelijat Erkki Tuomioja ja Ilkka-Christian Björklund vetivät mustavalkoisen YLE:n kanavalla yhteiskunnallisia ja kansainvälisiä poliittisia kysymyksiä käsitteleviä ohjelmia, joista eräässä Tuomioja siteerasi juuri tuon samaisen Churchillin repliikin. Pojat olivat silloin parikymppisiä, mutta henkisesti hyvinkin jo kypsiä - onhan esim. Tuomioja uinut kasvukodissaan lapsuudestaan saakka maamme valtapolitiikan liemissä.
Kauhea hupaisaa, että tällä palstalla nyt joku suhteellisuudentajuton neropatti joka on "löytänyt" tuon nerokkaan lausahduksen, riepottelee sillä Tuomiojaa - ja kokee vieläpä osuvansa napakasti pilkkaan!
No mun mielestä ainakin toi sitaatti osui aika napakasti Erkki-poikaan.
Pahentaa vaan asiaa Tuomiojan kannalta jos se on tämän sitaatin tuntenut ja kuitenkaan ei ole opikseen ottanut. Itse taidat olla varsinainen fani kun noin hyvin muistat jumalaisen Erkin jokaisen sanan ja teon.
Tuomioja on tainnut kotonaan uida vaan omahyväisyyden liemissä. Möläyksistään päätellen ei uskoisi miestä diplomaatin pojaksi. Vai oliko kapina isukkia kohtaan niin ankaraa, että hyvät tavatkin heitettiin yli laidan, tarpeettomana painolastina "nuorelle kapinalliselle"?
Tottakai etenivät ennätysvauhtia, kun yliopistoissa oli 70-luvulla kivoja opintopiirejä missä "joukkovoimalla" lyhennettiin tenttikirjat porukalla referaateiksi ja niin edelleen..
Erityislahjakkaaksi Erkkiä kuvaa vain joku sinun kaltaisesi intoutunut fani. Objektiivisesti katsottuna hän on kaukana tuosta määritelmästä.
tätä mitään tietämätöntä mäkätystä.
70-luvulla? Intoutunut fani? Objektiivisesti katsottuna?
Luule kanssamme.
Ei siis mitään sanottavaa.
No, tämä 70-lukulainen painuu nyt punkan pohjalle ja jättää teidät muut jaanaamaan Erkin ihanuudesta ja ( olemattomista ) ansioista.
No toisaalta. Olinpa epäreilu. Kyllähän Björklund ja Tuomioja kunnostautuivat kaikkien aikojen aktiivisimpina mielenosoittajina? Kivenmurikasta taisivat saada niin suomalaiset poliisit kuin Persian shaahikin. Saavutusta kerrakseen.
Taitavat sinulla nuo todistelut olla just sitä luule kanssamme -tasoa, tiedoksi vaan, että shaahin vierailun aikaan ei ollut vielä tapana heitellä kiviä mielenosoituksissa. Se on enemmänkin tämän ei-saa-hakkua-nykynuorison keksintöä. Sen sijaan osuin kerran Lahdessa johonkin vastaavanlaiseen, torilla pidettyyn vasemmiston puhetilaisuuteen, josta poliisi ystävällisesti neuvoi meitä lastenvaunujen kanssa liikkuvia siirtymään kauemmas, koska tiedossa oli että paikalliset oikeistohuligaanit saattaisivat ryhtyä heittelemään kiviä. Buuaus oli kamalaa, tomaatteja ainakin lensi, emme jääneet katsomaan josko kiviäkin.
Eivät erilaiset ajatelmat ole päiväperhosia. Ehkä Sinäkin olet joskus tullut käyttäneeksi ajatusta, joka on syntynyt vaikka 2000 v. sitten. Ei se ikä asiaa huononna. Ihmiset ovat melko tarkkaan samanlaisia nyt ja silloin. Se olisi syytä muistaa. Ihmiset, joilla on pitkä elämänkokemus vaikeinakin aikoina, osaavat varmasti sanoa jotakin hyvin yleispätevää lajikumppaneistaan. Ironia on kyllä siinä, että nyt 55 v. "nuori", Lipposelle sukupolvenvaihtoa tarjoava Tuomioja, olisi todella julkisesti tuota sitaattia käyttänyt. Oppi on mennyt ojaan.
Ei tuomi ojassa kasva.
Ja muutenkin onko ne tosissaan olllet
itsensä ylessäkin nolaamassa????
Kuka tosiaan antaa ohjelman jollekin
tuomojalle ja björlundille?=
Ei ole ooppinut elämässään mitään se äijä
Onneks meni ohi tuo varmaan ikimuistoinen
elämys nimittäin elitisti-ekin ja idiootti-ilkan
'tiedostava' tv-ohjelma. Outoa mollata nuoria siitä että ne ei vät tuota ohjelmaa nähneet. Itsellä ainakin on onnekas olo.
Oliko kyseessä mun kohdallani nk. myöhäisen syntymän armo?
ja suhteellisuudentaju. Monella ei ole oikein käsitystä siitä millaisesta suosta tämä maa on 1900-luvulla nostettu. Kuvitelkaa, että vielä sata vuotta sitten osassa maata elettiin savupirttien aikaa, so. käytännöllisesti katsoen kivikaudella. Ja nyt ollaan maailman johtavia teknologian tuottajia. Sama kansa, jolta vielä vuosisadan alkuvuosikymmeninä evättiin äänioikeutta sillä perustella että suurin osa ei osaa edes lukua, on tällä hetkellä useiden mittausten mukaan maailman lukutaitoisinta kansaa.
Ehkä on käynyt niin kuin Paavo Haavikko sanoo, että sivistyneitä meistä ei vielä ole tullut, korkeintaan hyvin koulutettuja. Se ehkä näkyy näilläkin palstoilla, juuri tällaisissa naiiveissa ja vähäjärkiseen nimittelyyn ja leimaamiseen perustuvissa vuodatuksissa. Meillä on ollut aina vaikeuksia keskustella toistemme kanssa ajatuksen ja älyn aseita käyttäen - sensijaan olemme antaneet pyssyjen ja nyrkin puhua. Yhä vieläkin olemme mm. pahoinpitelyjen ja perheväkivallan mittareilla varsin huonosti aggressioitaan hillitsevää kansaa.
Ei pidä vähätellä niitä suururakoita, joita mm. Väinö Linna kirjailijana, joka otti käsittelyyn kansallisen sotatragedian rintamamiehen näkökulmasta ja puhkaisi siinä suhteessa vaikenemisen muurin, ja Eino S Repo, joka YLE:n johtajana loi julkiseen tiedonvälitykseen aivan uuden avoimen roolin tutkivine journalismeineen, yhteiskuntakritiikin mahdollisuuksineen yms, ovat kansallisen keskustelukulttuurin edistäjinä tehneet. Heidät kaikki (myös Tuomioja ja Björklund) on erinomaisen helppoa näin jälkikäteen leimata vaikka miksi, mutta tosiasia on että edes tämä nykyinen sananvapautemme ei olisi toteutunut ilman noiden aikansa rääväsuiden, provokaattoreiden ja radikaalien panosta. Olemme nimittäin kansana lähteneet liikkeelle tosi pimeistä ja syvistä vesistä, vaikka tätä on tietysti 70-luvun jälkeen syntyneitten sukupolvien täysin mahdotonta käsittää.
Jaaha, siis historiaakaan emme enää tunne. Itse tiedän varsin hyvin Suomen tarinan aina savupirteistä ja Euroopan periferiasta EU-maaksi ja teknologian ihmemaaksi. Mitä yrität sanoa kaikella tällä valitusvirrellä ja tuomitsemisella?
Mollaat nykynuoria solvaajiksi ja nimittelijöiksi. Ja aikanaanko eivät Tuomiojat ja muut olleet pää auki vähän jokaiseen suuntaan? Kas, kun itse olen arkistojen kätköistä saanut vähän toisen kuvan. Kyllä silloinkin osattiin huudella, nimitellä ja leimata. Miksi nuorison provokaatio silloin kultaisella 70-luvulla on muka jotenkin jalompaa ja parempaa kuin nyt? Johtuneeko aatesuunnasta..?
Mistä ihmeestä Linnankin tähän taioit? Kai jokaisella saa sentään olla oma kirjallisuusmakunsa, vai pitäisikö sitä valtion toimesta jotenkin säädellä? Linnako on sellainen pyhä lehmä että häntä ei saa arvostella? Kuullostaa melkoiselta henkilöpalvonnalta. Linnan kuvat vaan pahville ja marssimaan, vai? Itse olen linnani lukenut ja ihan kiintoisaa kaunokirjallisuutta hän kirjoittikin. Varmasti herätti keskustelua puoleen ja toiseen. Aivan kuten esim. "On rakkautes rajaton" romaanilla herätettiin vilkas keskustelu insestistä.
Kunnon selkäsauna tuollaisellekin suunsoittajalle olisi ollut silloin tällöin paikallaan.
jää sinulle jonnekin tapahtumahorisontin taa, eikä valitettavasti ole mahdollista sanoin sinulle kertoa mitä se oikeasti on ollut. On hyvä jos olet yrittänyt paneutua menneisyyteen ja sitä tutkinut, mutta mitään ei mahda sille että lähtökohdat nykyään ovat niin toiset. Nykynuori saattaa sukeltaa arkistoihin, mutta saalis jää siihen mitä hänen on mahdollista itse ymmärtää.
Tavallaan tarkastelusi Linnasta näyttäytyy näin vanhemman ihmisen silmissä hupaisalta - se on oma todistuksesi siitä miten rajoittunutta nuorten näkemys voi olla.
Nykynuoriso on ilkeää ja tyhmää, kun eivät ymmärrä hihhuloida 1970-lukulaisten noloon tapaan.
Kirjoitat: "jää sinulle jonnekin tapahtumahorisontin taa, eikä valitettavasti ole mahdollista sanoin sinulle kertoa mitä se oikeasti on ollut." No kerropa sinä, jolla siis on YKSINOIKEUS TOTUUTEEN, että mitä se on "oikeasti" ollut? Me muut miljardit ihmiset täällä odotamme viisauden jyviäsi, koska ilmeisesti on vain yksi oikea totuus ja se on juuri SINULLA?
Olen lukenut nämä Linna-jutut ja niissä ei ole mitään outoa tai kummallista. Romaanikirjailija mikä romaanikirjailija. Jatkaa suomalaista kirjallisuuden perinnettä jota Runeberg, Kivi ja kumppanit edustivat 1800-luvulla. En nyt itse ainakaan tajua mitä syytä on idolisoida Linnaa tai ketään muutakaan ihmistä. Linnalla on hauska ja vetävä tyyli esim. Tuntemattomassa mutta joskus menee hiukan saarnaamisen puolelle. Hyvä kirjailija silti.
Toisaalta moni nykyihminen tekee Linnalle samaa kuin mitä 1800-luvulla tehtiin Runebergille. Vänrikki Stoolin tarinoista tuli sellainen elämää suurempi asia, sitä ei kerta kaikkiaan saanut arvostella, ainoa OIKEA suhtautumistapa oli nöyrän - vai nöyristelevän..? - kunnioittava. Vänrikki Stoolia pilkattiin paikoin 1900-luvulla, ja Tuntemattomasta tuli sitten suomalaisten sotilaitten kuvaus. Kai sitten näissäkin asioissa on tietty sykli. Luulisi sinun olevan tästä kiinnostunut, jos kerran historiallinen kehitys aidosti kiinnostaa. Mutta toisaalta veikkaan, että sinua ei kehitys isommin kiinnosta vaan pikemminkin se miten asiat saisi parhaiten pysymään paikoillaan. ;)
Sukupolvikuiluun liittyvä toistensa ohi puhumisen ongelmatiikka havainnollistuu Linnassa:
"Olen lukenut nämä Linna-jutut ja niissä ei ole mitään outoa tai kummallista. Romaanikirjailija mikä romaanikirjailija."
Linnan aiemmat teokset, Päämäärä ja Musta rakkaus, joiden uusintapainokset alkuperäismuodossa kirjailija kielsi menestyksensä päivinä (nythän em. on painettu uudestaan, samoin jm. kirjailijan korjaamassa 2.painoksen muodossa) olivat todellakin vain romaaneja, mutta Tuntemattomasta tuli paitsi kirjallisuussosiologinen myös suomalaista yhteiskuntaa rajusti kuohuttanut tapaus. Se asetti kokonaan uusia rajalinjoja sille mitä voitiin sanoa ja mistä ja miten. Nimenomaan sananvapauden kehittymisen kannalta Linna merkitsi valtavaa avautumista. Suosittelen tutustumista kirjan myyntilukuihin ja aikalaiskeskusteluun.
Kyse ei ole siis niinkään Linnan arvioimisesta romaanikirjailijana vaan siitä millainen oli hänen roolinsa suomalaisen sotatrauman purkajana ja käsittelijänä. Ja näitä asioita on tietysti vähän vaikeaa jälkikäteen nähdä: on mahdotonta viedä kansakuntaa takaisin sotapsykoosin uneen ja herättää se sieltä uudestaan niinkuin Linna teki.
Mainitsen vielä - varmuuden vuoksi koska saattaa olla joku joka ei tätäkään tiedä - että myös Tuntematon oli käsikirjoituksestaan siistitty versio (ja kun kävi ilmi että se osui todella kipeään paikkaan ja siitä tulisi valtava myyntimenestys, muistaakseni yhdeksännestä painoksesta lähtien kirjan kiroiluja karsittiin) - vasta pari vuotta sitten tuli kauppoihin Sotaromaani, joka vastaa alkuperäiskäsikirjoitusta.
Minulla on kenttäkokemusta nuorten lukuharrastuksesta ja tiedän, että nykyisin Linnaa todellakin luetaan kuin mitä tahansa sota- tai seikkailukirjaa.
Tahtoisin hieman täsmentää myös viitaustasi Runebergiin. Silläkin on kansallisessa historiassa ollut erityinen roolinsa, sekään ei ole palautettavissa tai tyhjennettävissä vain kaunokirjalliseen arvoonsa. Arvaapa mikä oli maan myydyin teos sen sodan vuosina josta Linna kirjoitti kuvauksen rintamasotilaan näkökulmasta? Ja ylivoimaisesti?
Sanot:
"...veikkaan, että sinua ei kehitys isommin kiinnosta vaan pikemminkin se miten asiat saisi parhaiten pysymään paikoillaan..."
On surullista että meillä on tällaisissa jutuissa aina valtava tarve mennä ali sieltä mistä aita on matalin. Maailma voisi kyllä kehittyä ilman jo tehtyjen virheiden toistamista. Arvaapa, lisääkö kirjoituksesi uskoani tähän?
Kiitos vain, olen tutustunut aikalaiskeskusteluunkin ja tiedän sangen hyvin, millainen vaikutus Linnalla oli. Kirjasta kiisteltiin puoleen ja toiseen, sen kielestä joka oli tietysti aikanaan rohkeaa ja sen tavasta kuvata sotaa idealisoimatta sitä. Eli no niin, nyt on sitten myönnetty että Linnan kirja kohahdutti yhteiskuntaa.
Silti, anteeksi vain, kirja on kirja. Merkittävä, vähemmän merkittävä, mitätön - kirja merkitsee jokaiselle meistä eri asiaa. Sodan kokenut sukupolvi kokee Linnan varmasti aivan eri tavalla, mutta se onkin luonnollista. Jokaisella on näistä asioista oma mielipide. Mitä vikaa on siinä, vaikka joku yläastelainen nykyisin lukisikin Linnaa "vain sotaromaanina"? Kai pääasia on, että lukee. Turha tätä asiaa mitenkään on mystifioida.
Minusta muuten Sotaromaanista rummutettiin aivan turhaan. Erot varsinaiseen Tuntemattomaan ovat hyvin pieniä. Olihan kuitenkin kiintoisaa lukea se sensuroitukin versio.
Kyllähän Runeberg oli se kirjailija, jota lukien mentiin sotiin, tarkoitan siis juuri Vänrikki Stoolia, jonka valta-asema säilyi kirjallisuudessa pitkään viime vuosisadalla.
Minä en kirjoituksillani useimmiten pyri tekemään vaikutusta yhtään keheenkään. Kunhan kirjoittelen. Eli en koe mitään erityistä vastuuta siitä, kirkastanko kuvaasi nykynuorista vai en. Sen tiedän, että sukupolvien välinen kuilu on yhtä vanha kuin ihminen. Taitaa jokaisesta nuoresta kapinallisesta aikanaan versoa nuorisosta mariseva vanhemman polven edustaja, ehkäpä se on elämän laki. Kenties kaikelle tällekin on syynsä, nuoremmat tahtovat uudistusta ja vanhempi polvi painaa - toivottavasti sopivasti - jarrua. Näin se maailma menee.
parahin veli Choderlos, kirjaan omasta puolestani vielä pari olennaista asiaa:
Linnan Tuntematon on kansallisen palapelin pala, ilman sitä ei kokonaiskuvaa muodostu, ja
vaikka sukupolvien välinen kuilu on yhtä vanha kuin ihminen, Suomen historian 1900-vuosisata on aivan erityistapaus - omalaatuisen kansakunnan salamavauhtia tapahtunut nousu miltei kivikautisista lähtökohdista kriisien läpi maailman teknologiahuippujen joukkoon.