Onko globalisaatio kuolemantuomio hyvinvointivaltiolle? Kestääkö demokratiakaan sitä?

Näyttää vahvasti siltä, että hyvinvoinrivaltion kuolinkellot alkoivat kumahdella milleniumin vaihteessa - aikana, jolloin demokratia näytti olevan vahvimmillaan ja hyvinvointivaltio oli sen toimivin muoto. Hyvinvointivaltiomalli oli ainakin jossain muodossa käytössä kaikissa kehittyneissä demokraattisissa valtioissa. Kaksi aikamme valtavirtaa on nyt kuitenkin tekemässä lopun hyvinvointivaltiosta ja samalla vaarantamassa demokratian jatkuvuuden. Ne siis ovat globalisaatio ja kansallisvaltiovastainen ns "liberaalius". Milleniumin jälkeen käynnistyi kamppailu globalisaation ja kansallisen demokratian välillä. Ns "liberaalit" oikealla ja vasemmalla asettuivat edellisen puolelle. Kansallisvaltiota mustamaalattiin, se yhdistettiin fasismiin ja natsismiin. Niin musertui vastarinta globalisaatiolle. Hyvinvointivaltion perusta on kansallisessa lainsäädännössä, joka pyrkii edistämään ja ylläpitämään kohtuullista sosiaalista tasa-arvoa. Globalisaatio ohittaa kylmästi ja mitätöi ko kansalliset lait. Riistokapitalismi syntyy uudelleen. Valtiot, joiden pitäisi puolustaa kansalaisiaan globaalia riistokapitalismia vastaan ovat heikentyneet sekä taloudellisesti että poliittisesti. Jotta taistelu globalisaation ja hyvinvointivaltioiden välillä olisi ollut tasapainoisempi niin poliittisen vasemmiston olisi pitänyt selkeästi asettua kansallisvaltioiden ja kansallisen lainsäädännön puolelle. Näin ei käynyt. Oliko historia syynä siihen? Oliko syynä fasismin ja natsismin synnyttämä vääristynyt kuva nationalismista ja kansallisvaltiosta? Jotta hyvinvointivaltiolla olisi ollut mahdollisuus säilyä niin sisäisesti ja keskenään solidaaristen kansallisvaltioiden olisi yhdessä pitänyt panna globalisaatio kuriin ulottamalla hyvinvointivaltion perustana olevan lainsäädäntö globaalille tasolle. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. On käynyt niin, että yhteiskunnat ovat polarisoituneet, kansallinen solidaarisuus on murtunut ja valtiot heikkenevät. Hyvinvointivaltio näyttää olevan tuhoon tuomittu, sille ei ole tilaa uudessa globaalissa maailmassa. Demokratiakin on vakavasti vaarantunut. Ukrainan sota synnytti pienen valonpilkahduksen. Demokraattisten valtioiden keskinäinen solidaarisuus näytti heräävän. Kansallisvaltioiden sisällä solidaarisuus ei ole kuitenkaan vahvistunut. Polarisaatio on iskemässä takaisin. Demokratian viholliset käyttävät sitä sumeilematta hyväkseen. Kun kansanjoukkojen usko demokratiaan katoaa lopullisesti niin totalitarismi tarjoaa taas ihmisille oman vaihtoehtonsa. Kun nyt uhkaavat merkit ovat jo näkyvissä niin "liberaalien", niin oikeisatolaisten kuin vasemmistolaistenkin demokratian kannattajien olisi totisesti aika herätä. Nyt on ehkä viimeiset hetket käsillä.