Kirahvit suunniteltu kulkemaan pää pystyssä

𝐊𝐢𝐫𝐚𝐡𝐯𝐢𝐭 - 𝐬𝐮𝐮𝐧𝐧𝐢𝐭𝐞𝐥𝐭𝐮 𝐤𝐮𝐥𝐤𝐞𝐦𝐚𝐚𝐧 𝐩𝐚̈𝐚̈ 𝐩𝐲𝐬𝐭𝐲𝐬𝐬𝐚̈
Kirahvi on eläin, jolla on totisesti ”varaa” kulkea pää pystyssä. Aikuinen uros voi saavuttaa kolmen metrin korkeuden hartioista mitattuna, ja sen kaula voi ulottua vielä kaksi ja puoli metriä ylemmäs. Kirahvin etujalat ovat noin 10 % takajalkoja pitemmät.
Vain harva kuva symboloi Afrikkaa yhtä hyvin kuin kirahvilauman siluetti lämpimän oranssia auringonlaskua vasten. Kirahvin ainutlaatuisen pitkä kaula ja puujalkamaiset sääret luovat hitaan vaikutelman eläimen viehkeään, lähes huolettomaan liikkumiseen. Ja kuitenkin täysikasvuinen kirahvi kykenee antamaan tiukan vastuksen useimmille elämille 55 kilometrin tuntinopeudellaan.
Kirahvi (Giraffa camelopardalis) on sorkkaeläin. Se on myös maailman suurin märehtijä (eläin, joka sulattaa ruokansa osittain ja palauttaa sen takaisin suuhun pureskeltavakseen ns. märepaloina). Kirahvi kuuluu Giraffidae-heimoon, ryhmään, joka käsittää vain kaksi eläintä. Toinen näistä on okapi – piirteidensä puolesta kummallinen eläin kirahvimaisine päineen, seepranraitaisine jalkoineen ja takaruhoineen ja suurta gasellia muistuttavine ruumiinrakenteineen.
Kauniin ja vaikuttavan ulkonäkönsä lisäksi kirahvilla on myös koko joukko mielenkiintoisia suunnittelupiirteitä. Ne käsittävät pääsääntöisesti joko suoraan kirahvin hämmästyttävän kaulan kannattelemiseen sisältyviä ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka liittyvät tähän. Tämä pitkä ja vahva 225 kilon painoinen rakenne mahdollistaa kirahville kurottelun lehvistöihin, joista muut lajit voivat vain uneksia.
Vaikuttavasta koostaan huolimatta kirahvin kaulassa on ainoastaan seitsemän kaulanikamaa (niskanikamaa). Näin on useimmilla nisäkkäillä, mutta kirahvin nikamat ovat tietenkin pitempiä (jopa 25-senttisiä), ja ne ovat liittyneet toisiinsa pallonivelten avulla. Nivelet ovat samantapaisia kuin ihmisen käsivarren ja olkapään yhdistävä nivel, ja ne mahdollistavat 360 asteen liikeradan. Kirahvin kaulan luurakenne osoittaa siis erinomaista tasapainoa painon, joustavuuden ja kestävyyden suhteen. Kaula on todella jopa niin kestävä, että täysikasvuiset urokset nuijivat niillä toisiaan taistellessaan naaraista.
Kaulan kannattelua helpottavat lisää myös olkapäiden kohdalla olevissa nikamissa olevat pitkät okahaarakkeet, jotka mahdollistavat erittäin suuren niskajänteen (se kulkee kallon takaa aina hännän tyveen asti, paksuimmillaan se on juuri olkapäiden yläpuolella). Jänne toimii vastavoimana kirahvin pään ja kaulan painolle, vetäen kaulaa ylös kuin valtava kuminauha. Tämän vuoksi kirahvi tarvitsee erittäin vähäisen määrän lihasvoimaa päänsä ylhäällä pitämiseen.
Maanpinnasta noin viiden ja puolen metrin korkeuteen kurkottava pää saattaa tarjota erinomaiset näköalat ja loistavat lehtien nyhtämismahdollisuudet, mutta se aiheuttaa ongelman, miten kuljettaa veri ylös asti. Mitä korkeammalle nestettä pitää painovoimaa vastaan putkessa työntää, sitä vahvempi pumppu tarvitaan. Onneksi Luoja tiesi tämän ja varusti kirahvin riittävän suurella sydämellä (aikuisella uroksella läpimitaltaan jopa 60 cm), joka tuottaa jopa kaksinkertaisen verenpaineen ihmiseen tai muuhun suureen nisäkkääseen verrattuna. Valtimoiden seinämien erityinen kimmoisuus turvaa sen, että ne pystyvät käsittelemään tätä sydämen lähellä vallitsevaa korkeaa painetta. Lisäksi, jottei veri syöksyisi liian nopeasti kaulaa takaisin alas, kaulassa olevat kaulasuonet supistuvat osittain rajoittaakseen paluuvirtausta.
Hyvinhän se kaikki toimii kun kirahvi kulkee pää pystyssä, mutta entäpä kun se haluaa juoda? Kirahvin laskiessa päätään kaikki tuo korkeapaineinen veri virtaisi todennäköisesti alamäkeen (painovoiman lisää avustamana) ja räjäyttäisi aivojen ja silmien hiussuonet – mikäli eläimellä ei olisi keskinäisessä yhteistyössä toimivaa sarjaa nokkelia mekanismeja. Kun päätä lasketaan, sinne verta toimittavien valtimoiden erityiset oikovirtaukset rajoittavat veren virtausta aivoihin ja ohjaavat veren pienten verisuonten verkkoon (lat. rete mirabile eli ”ihmeellinen verkko”). Tämä aivojen lähellä sijaitseva suonten verkko laajenee kevyesti mukautuakseen paikallisesti kasvaneeseen verenpaineeseen. Myös läpät kaulasuonissa estävät verta virtaamasta taaksepäin, kun päätä lasketaan.