Nuorimmat tietämäsi vanhemmat?

En taida muuten tuntea hirveän nuoria äitejä, mutta omalla äidilläni oli 2 lasta jo 17-vuotiaana (Vanhemmat sisarukseni). Siihen aikaan asia oli vielä vähemmän hyväksyttävää kuin nykyään...Kyseessä ei ollut kaksoset vaan lapset, joiden ikäero oli 11 kk.

En usko, että 14-vuotias on valmis äidiksi. Eihän siinä vaiheessa todellakaan ole ehtinyt elää nuoruuttaan oikeastaan yhtään. Hyväksyn kyllä teiniäidit, mutta jossakin on raja, ja mielestäni se menee jossakin 16-17 vuoden hujakoilla.
Mietin myös, kuinka vahvaa seurustelu on, jos on 11 vuotiaana alettu "seurustelemaan". On siis oltu puhtaasti vielä ala-aste ikäisiä. Tuskin edes murrosikä on silloin käynnistynyt!

Vastuuntuntoisia nuoria vai? Silti ollaan lapsena jo äidiksi ryhtymässä, kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Synnyttää lapsen kesken yläasteen! Jopas kuulostaakin vastuuntuntoiselta.
Vaikka siinä iässä kuinka ajattelee, että on kypsä, niin ei ole! Muistan kyllä, kun itse olin 15! Kaikki, myös minä, oltiin niin "aikuisia", ja "kypsiä". Ei tuossa iässä ole tietoa oikeastaan yhtään mistään! Ja hyvähän se on, lapsen/nuoren pitää saada olla sitä, oppia kantamaan vastuu ensin itsestään, vasta sitten muista. Enkä nyt tarkoita asiaani pahalla, mutta niinhän se on! Kuinka moni voi nyt katsoa taakse, ja todeta, että 14-vuotiaana olisi ollut kypsä äidiksi?

Onko 14-vuotiaan henkinen kehitys todellakin siinä tasossa, että se on riittävä kasvattamaan lasta? Ei silloin tunne edes itseään!
Mielestäni parasta tuossa tilanteessa olisi synnyttää lapsi, ja antaa se adobtoitavaksi,vaikkapa sitten omille vanhemmilleen, niin pääsisi kuitenkin elämään lapsen kanssa ja näkisi tämän kehittyvän, muttei olisi vastuussa tästä. Olisi lapselle siis sisko.

Mielestäni 14-vuotias ei voi olla mitenkään päin kypsä äidiksi!

aino kirjoitti:

En usko, että 14-vuotias on valmis äidiksi. Eihän siinä vaiheessa todellakaan ole ehtinyt elää nuoruuttaan oikeastaan yhtään. Hyväksyn kyllä teiniäidit, mutta jossakin on raja, ja mielestäni se menee jossakin 16-17 vuoden hujakoilla.
Mietin myös, kuinka vahvaa seurustelu on, jos on 11 vuotiaana alettu "seurustelemaan". On siis oltu puhtaasti vielä ala-aste ikäisiä. Tuskin edes murrosikä on silloin käynnistynyt!

Vastuuntuntoisia nuoria vai? Silti ollaan lapsena jo äidiksi ryhtymässä, kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Synnyttää lapsen kesken yläasteen! Jopas kuulostaakin vastuuntuntoiselta.
Vaikka siinä iässä kuinka ajattelee, että on kypsä, niin ei ole! Muistan kyllä, kun itse olin 15! Kaikki, myös minä, oltiin niin "aikuisia", ja "kypsiä". Ei tuossa iässä ole tietoa oikeastaan yhtään mistään! Ja hyvähän se on, lapsen/nuoren pitää saada olla sitä, oppia kantamaan vastuu ensin itsestään, vasta sitten muista. Enkä nyt tarkoita asiaani pahalla, mutta niinhän se on! Kuinka moni voi nyt katsoa taakse, ja todeta, että 14-vuotiaana olisi ollut kypsä äidiksi?

Onko 14-vuotiaan henkinen kehitys todellakin siinä tasossa, että se on riittävä kasvattamaan lasta? Ei silloin tunne edes itseään!
Mielestäni parasta tuossa tilanteessa olisi synnyttää lapsi, ja antaa se adobtoitavaksi,vaikkapa sitten omille vanhemmilleen, niin pääsisi kuitenkin elämään lapsen kanssa ja näkisi tämän kehittyvän, muttei olisi vastuussa tästä. Olisi lapselle siis sisko.

Mielestäni 14-vuotias ei voi olla mitenkään päin kypsä äidiksi!

Lue lisää

1. Tiedän useitakin pareja, jotka ovat aloittaneet teineinä seurustelemaan, perustaneet perheen parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen ja vielä vuosienkin päästä jatkavat yhteiseloaan.

Seurustelu voi olla vahvaa missä iässä tahansa - luulenpa että teini-ikäisillä vielä vahvempaa kuin näillä tämän päivän "aikuisilla ja fiksuilla", jotka tempaavat naimisiin parin kuukauden yhdessäolon jälkeen ja siihen syssyyn tempaisevat emännän raskaaksi ja sitten erotaankin, kun tulee 11 kk yhteiseloa täyteen.. hohhoijaa.

2. Olisiko sinusta vastuuntuntoista jättää lapsi synnyttämättä? Onko vastuuntunnotonta, jos tahtoo pitää huolen alulle saattamastaan elämästä - oli odottajan ikä sitten 14v tai 34v? Ja kuka sanoo, että mitä vanhempi olet, sitä kypsempi olet vanhemmuuteen? (Voisin väittää, että mitä pidempään odotat, sitä epäkypsempi ja arempi olet vanhemmuuteen...)

3. Jokainen meistä on yksilö. Minä henkilökohtaisesti muistan, kun olin 15v. - se oli kuin eilen, vaikka vuosia onkin kertynyt jo väliin. Kieltämättä olen yhä samanlainen kuin silloin.. "Yhtä kypsä ja aikuinen" niin kuin sinä sanot. Ja mitä minä olen keskustellut tämän päivän teini-ikäisten kanssa (ja olen sitä tehnyt paljon), olen saanut todeta, että sen fiksumpaa ja sivistyneempää sakkia saa hakea. Tunnen itseni suorastaan tyhmäksi heidän keskellään :)


Se on sinun mielipiteesi. Tämä on minun mielipiteeni.

---

Nuorin teinivanhempi, jonka tunnen on 15-vuotias ja hyvin tuli toimeen! Suoritti koulut loppuun lapsen ohella ja elää täysin tasapainoista elämää. (Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että kaikki normaali elämä on sen tien jätettävä elämättä.. Se on järjestelykysymys ja oma valinta, miten asian ottaa.)


P.S. Itse vieläkin arastelen ajatusta omista lapsista, vaikka aina olen ollut sitä mieltä, että nuorena ne on saatava... Olen jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä vuotta ja entistä enemmän ajatus arveluttaa. Vielä juuri täysi-ikäiseksi tultuani olin valmis saamaan kaikki lapset yhteen pötköön, mitä on tullakseen... Nyt en. Näinkin voi käydä.

palopuhe puolustus kirjoitti:

1. Tiedän useitakin pareja, jotka ovat aloittaneet teineinä seurustelemaan, perustaneet perheen parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen ja vielä vuosienkin päästä jatkavat yhteiseloaan.

Seurustelu voi olla vahvaa missä iässä tahansa - luulenpa että teini-ikäisillä vielä vahvempaa kuin näillä tämän päivän "aikuisilla ja fiksuilla", jotka tempaavat naimisiin parin kuukauden yhdessäolon jälkeen ja siihen syssyyn tempaisevat emännän raskaaksi ja sitten erotaankin, kun tulee 11 kk yhteiseloa täyteen.. hohhoijaa.

2. Olisiko sinusta vastuuntuntoista jättää lapsi synnyttämättä? Onko vastuuntunnotonta, jos tahtoo pitää huolen alulle saattamastaan elämästä - oli odottajan ikä sitten 14v tai 34v? Ja kuka sanoo, että mitä vanhempi olet, sitä kypsempi olet vanhemmuuteen? (Voisin väittää, että mitä pidempään odotat, sitä epäkypsempi ja arempi olet vanhemmuuteen...)

3. Jokainen meistä on yksilö. Minä henkilökohtaisesti muistan, kun olin 15v. - se oli kuin eilen, vaikka vuosia onkin kertynyt jo väliin. Kieltämättä olen yhä samanlainen kuin silloin.. "Yhtä kypsä ja aikuinen" niin kuin sinä sanot. Ja mitä minä olen keskustellut tämän päivän teini-ikäisten kanssa (ja olen sitä tehnyt paljon), olen saanut todeta, että sen fiksumpaa ja sivistyneempää sakkia saa hakea. Tunnen itseni suorastaan tyhmäksi heidän keskellään :)


Se on sinun mielipiteesi. Tämä on minun mielipiteeni.

---

Nuorin teinivanhempi, jonka tunnen on 15-vuotias ja hyvin tuli toimeen! Suoritti koulut loppuun lapsen ohella ja elää täysin tasapainoista elämää. (Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että kaikki normaali elämä on sen tien jätettävä elämättä.. Se on järjestelykysymys ja oma valinta, miten asian ottaa.)


P.S. Itse vieläkin arastelen ajatusta omista lapsista, vaikka aina olen ollut sitä mieltä, että nuorena ne on saatava... Olen jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä vuotta ja entistä enemmän ajatus arveluttaa. Vielä juuri täysi-ikäiseksi tultuani olin valmis saamaan kaikki lapset yhteen pötköön, mitä on tullakseen... Nyt en. Näinkin voi käydä.

Lue lisää

Sitä on kuitenkin 18vuotiaana vielä vähän teini, ja kuvittelee pystyvänsä mihinkä vain. Kun ikää sitten tulee lisää, huomaa ja tiedostaa omat puutteensa ja vikansa paremmin. Alkaa huomata ettei olekkaan niin kaikkivoipa kuin kuvittelee.

palopuhe puolustus kirjoitti:

1. Tiedän useitakin pareja, jotka ovat aloittaneet teineinä seurustelemaan, perustaneet perheen parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen ja vielä vuosienkin päästä jatkavat yhteiseloaan.

Seurustelu voi olla vahvaa missä iässä tahansa - luulenpa että teini-ikäisillä vielä vahvempaa kuin näillä tämän päivän "aikuisilla ja fiksuilla", jotka tempaavat naimisiin parin kuukauden yhdessäolon jälkeen ja siihen syssyyn tempaisevat emännän raskaaksi ja sitten erotaankin, kun tulee 11 kk yhteiseloa täyteen.. hohhoijaa.

2. Olisiko sinusta vastuuntuntoista jättää lapsi synnyttämättä? Onko vastuuntunnotonta, jos tahtoo pitää huolen alulle saattamastaan elämästä - oli odottajan ikä sitten 14v tai 34v? Ja kuka sanoo, että mitä vanhempi olet, sitä kypsempi olet vanhemmuuteen? (Voisin väittää, että mitä pidempään odotat, sitä epäkypsempi ja arempi olet vanhemmuuteen...)

3. Jokainen meistä on yksilö. Minä henkilökohtaisesti muistan, kun olin 15v. - se oli kuin eilen, vaikka vuosia onkin kertynyt jo väliin. Kieltämättä olen yhä samanlainen kuin silloin.. "Yhtä kypsä ja aikuinen" niin kuin sinä sanot. Ja mitä minä olen keskustellut tämän päivän teini-ikäisten kanssa (ja olen sitä tehnyt paljon), olen saanut todeta, että sen fiksumpaa ja sivistyneempää sakkia saa hakea. Tunnen itseni suorastaan tyhmäksi heidän keskellään :)


Se on sinun mielipiteesi. Tämä on minun mielipiteeni.

---

Nuorin teinivanhempi, jonka tunnen on 15-vuotias ja hyvin tuli toimeen! Suoritti koulut loppuun lapsen ohella ja elää täysin tasapainoista elämää. (Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että kaikki normaali elämä on sen tien jätettävä elämättä.. Se on järjestelykysymys ja oma valinta, miten asian ottaa.)


P.S. Itse vieläkin arastelen ajatusta omista lapsista, vaikka aina olen ollut sitä mieltä, että nuorena ne on saatava... Olen jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä vuotta ja entistä enemmän ajatus arveluttaa. Vielä juuri täysi-ikäiseksi tultuani olin valmis saamaan kaikki lapset yhteen pötköön, mitä on tullakseen... Nyt en. Näinkin voi käydä.

Lue lisää

1. Tiedän minäkin pareja, jotka on nuorena aloittanut seurustelun, ja ovat vielä yhdessä, eivätkä enää teinejä.
En silti usko, että 14-vuotiaan seurustelu on kovinkaan kypsää. Tässä asiassa voin olla väärässä, tietysti joku voi olla ihastunut kovastikin kumppaniinsa, ja tunne vaan säilyy ja säilyy, ja on vielä kymmenenkin vuoden päästä. Ja niin, eikös se riitä vakavan seurustelun "ehdoksi", että molemmat välittävät toisestaan. No, taisin siis olla tässä asiassa väärässä.

2. Kuten sanoin, mielestäni vastuuntuntoista olisi antaa lapsi toisten kasvatettavaksi, esim. omien vanhempien. Enoni sai lapsen hyvin nuorena, ja he antoivat lapsen mummoni, eli siis enoni äidin kasvatettavaksi. Nyt minulla on siis täti, joka biologisesti on serkkuni.
Enkä väittänyt, että mitä vanhempi olet, sitä kypsempi olet vanhemmuuteen. Mielestäni on vain eriasia saada lapsi 14-vuotiaana tai 18-vuotiaana, tuossa iässä ihminen kasvaa eniten henkisesti.

3. En väittänyt sitäkään, että tämän päivän teinit ovat jotenkin typeriä! Tunnen itsekin heitä edustavia ihmisiä, ja mukavia, fiksuja ja hyväkäytöksisiä ovat. Mikään noista asioista ei tee silti hyvää äitiä/isää. Missä on se ikä ja kypsyys? Osataanko silloin, 14-vuotiaana huolehtia edes itsestä? Tuskinpa.

Uskon, että on huomattavasti parempi hankkia lapset vaikkapa 18-vuotiaana, kuin 14-vuotiaana.
Se, että sinä vieläkin aristelet lasten "hankkimista", ei tarkoita sitä, että 14-vuotiaana olisi pitänyt pistää toimeksi.
Kuten sanoit, olit 18-vuotiaana valmis tekemään kaikki vaikka kerralla. Silloin olit sentään jo aikuinen ihminen, ja luultavasti valmis äidiksi. Mielestäni se ikä on täysin ok, mutta 14 ei.

aino kirjoitti:

1. Tiedän minäkin pareja, jotka on nuorena aloittanut seurustelun, ja ovat vielä yhdessä, eivätkä enää teinejä.
En silti usko, että 14-vuotiaan seurustelu on kovinkaan kypsää. Tässä asiassa voin olla väärässä, tietysti joku voi olla ihastunut kovastikin kumppaniinsa, ja tunne vaan säilyy ja säilyy, ja on vielä kymmenenkin vuoden päästä. Ja niin, eikös se riitä vakavan seurustelun "ehdoksi", että molemmat välittävät toisestaan. No, taisin siis olla tässä asiassa väärässä.

2. Kuten sanoin, mielestäni vastuuntuntoista olisi antaa lapsi toisten kasvatettavaksi, esim. omien vanhempien. Enoni sai lapsen hyvin nuorena, ja he antoivat lapsen mummoni, eli siis enoni äidin kasvatettavaksi. Nyt minulla on siis täti, joka biologisesti on serkkuni.
Enkä väittänyt, että mitä vanhempi olet, sitä kypsempi olet vanhemmuuteen. Mielestäni on vain eriasia saada lapsi 14-vuotiaana tai 18-vuotiaana, tuossa iässä ihminen kasvaa eniten henkisesti.

3. En väittänyt sitäkään, että tämän päivän teinit ovat jotenkin typeriä! Tunnen itsekin heitä edustavia ihmisiä, ja mukavia, fiksuja ja hyväkäytöksisiä ovat. Mikään noista asioista ei tee silti hyvää äitiä/isää. Missä on se ikä ja kypsyys? Osataanko silloin, 14-vuotiaana huolehtia edes itsestä? Tuskinpa.

Uskon, että on huomattavasti parempi hankkia lapset vaikkapa 18-vuotiaana, kuin 14-vuotiaana.
Se, että sinä vieläkin aristelet lasten "hankkimista", ei tarkoita sitä, että 14-vuotiaana olisi pitänyt pistää toimeksi.
Kuten sanoit, olit 18-vuotiaana valmis tekemään kaikki vaikka kerralla. Silloin olit sentään jo aikuinen ihminen, ja luultavasti valmis äidiksi. Mielestäni se ikä on täysin ok, mutta 14 ei.

Lue lisää

Tässä sulle kuule yksi 14-vuotisena ekan lapsen saanut, joka vielä halusi lapsen. No tällä hetkellä lapsi on murrosiässä ja edelleenkin mulla, eikä tähän mennessä sosiaali-ja terveys puolen ihmiset ole löytänyt valittamista ei lapsesta, eikä minun kasvatus ja hoito tyylistäni. Kuule paljon on elämän varrella ollut epäileviä ihmisiä ja on yritetty huostaan ottaa, mutta mutta aino pieni, joskus käy vain niin, että lapsikin pystyy lapsesta huolehtimaan ja kasvattamaan ja käydä vielä koulujakin. Mitenkähän 18-vuotias on jo aikuinen? Mitäköhän mahdat aikuusuudella käsittää? Mä en ole vieläkään keksinyt sitä, hmmm..ellei se aikuisuus merkitse sitä et osaa kantaa itsestään vastuun ja toisesta jaa`a enpä tiedä. Siinä olen kyllä samaa mieltä kanssasi että henkinen kehitys on täysin kesken, (jopa fyysinen) no mutta ihminenhän tietääkseni henkisesti kehittyy läpi elämänsä. Etkä sitten miettinyt vaihto-ehtoa että 14-v.n lapsen hoitaa 14-v.n vanhemmat ja lapsi raukalle valehdellaan, että äiti on sisko VOI SAATANA, että on kierot ideat. Mahtaa kuule lapsesta aikuisena olla mukava huomata et rakkaat läheiset ihmiset on kusettanut koko ikänsä häntä, onpas kuule aino sinulla hyvinkin kypsiä ajatuksia, lisää kiitos näitä kypsiä ajatuksia. Tuliko sinulle mieleen, ettei kaikki täysikäisetkään osaa itsestään huolehtia.

aino kirjoitti:

En usko, että 14-vuotias on valmis äidiksi. Eihän siinä vaiheessa todellakaan ole ehtinyt elää nuoruuttaan oikeastaan yhtään. Hyväksyn kyllä teiniäidit, mutta jossakin on raja, ja mielestäni se menee jossakin 16-17 vuoden hujakoilla.
Mietin myös, kuinka vahvaa seurustelu on, jos on 11 vuotiaana alettu "seurustelemaan". On siis oltu puhtaasti vielä ala-aste ikäisiä. Tuskin edes murrosikä on silloin käynnistynyt!

Vastuuntuntoisia nuoria vai? Silti ollaan lapsena jo äidiksi ryhtymässä, kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Synnyttää lapsen kesken yläasteen! Jopas kuulostaakin vastuuntuntoiselta.
Vaikka siinä iässä kuinka ajattelee, että on kypsä, niin ei ole! Muistan kyllä, kun itse olin 15! Kaikki, myös minä, oltiin niin "aikuisia", ja "kypsiä". Ei tuossa iässä ole tietoa oikeastaan yhtään mistään! Ja hyvähän se on, lapsen/nuoren pitää saada olla sitä, oppia kantamaan vastuu ensin itsestään, vasta sitten muista. Enkä nyt tarkoita asiaani pahalla, mutta niinhän se on! Kuinka moni voi nyt katsoa taakse, ja todeta, että 14-vuotiaana olisi ollut kypsä äidiksi?

Onko 14-vuotiaan henkinen kehitys todellakin siinä tasossa, että se on riittävä kasvattamaan lasta? Ei silloin tunne edes itseään!
Mielestäni parasta tuossa tilanteessa olisi synnyttää lapsi, ja antaa se adobtoitavaksi,vaikkapa sitten omille vanhemmilleen, niin pääsisi kuitenkin elämään lapsen kanssa ja näkisi tämän kehittyvän, muttei olisi vastuussa tästä. Olisi lapselle siis sisko.

Mielestäni 14-vuotias ei voi olla mitenkään päin kypsä äidiksi!

Lue lisää

Hyvä ystäväni tuli raskaaksi ollessaan 14-vuotias ja synnytti pojan vielä saman ikäiseinä. Nyt poika on 10-vuotias ja hyvin on kaikki sujunut.

Ikävä totuus, jota ei itselleen aina tahtoisi myöntää, on se, että me kaikki kehitytään eri aikaan. Ystävälläni oli ollut todella rankka lapsuus ja hän oli todella nuorena joutunut ottamaan lähes täyden vastuun itsestään ja veljestään.

Tuo ainainen puhuminen "nuoruuden elämisestä" on mielestäni täysin naurettavaa. Itse en ole koskaan elänyt minkäänlaista nuoruutta (ainakaan sellaista jollainen kaikkien ulkopuolisten painostusten mukaan pitäisi viettää), eikä se ainakaan tähän mennessä ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia..

Tiedän että tämä oli vain yksi esimerkki, ehkä ystävänikään ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä "kypsä" äidiksi (miten se sitten määritelläänkin, mahtaako kukaan koskaan olla), mutta yksi esimerkki kuitenkin muiden seassa.

kyllästynyt kirjoitti:

Tässä sulle kuule yksi 14-vuotisena ekan lapsen saanut, joka vielä halusi lapsen. No tällä hetkellä lapsi on murrosiässä ja edelleenkin mulla, eikä tähän mennessä sosiaali-ja terveys puolen ihmiset ole löytänyt valittamista ei lapsesta, eikä minun kasvatus ja hoito tyylistäni. Kuule paljon on elämän varrella ollut epäileviä ihmisiä ja on yritetty huostaan ottaa, mutta mutta aino pieni, joskus käy vain niin, että lapsikin pystyy lapsesta huolehtimaan ja kasvattamaan ja käydä vielä koulujakin. Mitenkähän 18-vuotias on jo aikuinen? Mitäköhän mahdat aikuusuudella käsittää? Mä en ole vieläkään keksinyt sitä, hmmm..ellei se aikuisuus merkitse sitä et osaa kantaa itsestään vastuun ja toisesta jaa`a enpä tiedä. Siinä olen kyllä samaa mieltä kanssasi että henkinen kehitys on täysin kesken, (jopa fyysinen) no mutta ihminenhän tietääkseni henkisesti kehittyy läpi elämänsä. Etkä sitten miettinyt vaihto-ehtoa että 14-v.n lapsen hoitaa 14-v.n vanhemmat ja lapsi raukalle valehdellaan, että äiti on sisko VOI SAATANA, että on kierot ideat. Mahtaa kuule lapsesta aikuisena olla mukava huomata et rakkaat läheiset ihmiset on kusettanut koko ikänsä häntä, onpas kuule aino sinulla hyvinkin kypsiä ajatuksia, lisää kiitos näitä kypsiä ajatuksia. Tuliko sinulle mieleen, ettei kaikki täysikäisetkään osaa itsestään huolehtia.

Lue lisää

Jep, hyvä pointti. Itse en todellakaan antaisi omaa lastani vanhemmilleni, eivätkä he sitä olisi missään vaiheessa ottaneetkaan! Ei todelakaan ole lapsen vanhempien vastuulla vastata lapsenlapsistaan, ja tuollaisen ehdottaminen kohdistaa varmasti paljon paineita vanhemmille.

Oma äitini ei ikimaailmassa olisi suostunut ottamaan minun lastani omakseen. Mieti nyt, juuri olet saanut omasi teini-ikään ja ehkä pian pois kotoa, ja sitten joku tekee sinulle vielä yhden. Ja taas mennään parikymmentä vuotta. Huhuu.

Pinna86 kirjoitti:

Jep, hyvä pointti. Itse en todellakaan antaisi omaa lastani vanhemmilleni, eivätkä he sitä olisi missään vaiheessa ottaneetkaan! Ei todelakaan ole lapsen vanhempien vastuulla vastata lapsenlapsistaan, ja tuollaisen ehdottaminen kohdistaa varmasti paljon paineita vanhemmille.

Oma äitini ei ikimaailmassa olisi suostunut ottamaan minun lastani omakseen. Mieti nyt, juuri olet saanut omasi teini-ikään ja ehkä pian pois kotoa, ja sitten joku tekee sinulle vielä yhden. Ja taas mennään parikymmentä vuotta. Huhuu.

Lue lisää

Miksi sen teinin vauvan kasvattaminen veisi 20vuotta? olihan se teiniäitikin jo "kypsä" 14 vuotiaana!!!

??? kirjoitti:

Miksi sen teinin vauvan kasvattaminen veisi 20vuotta? olihan se teiniäitikin jo "kypsä" 14 vuotiaana!!!

Tiedätkös kun lapsen tekee, on se kyllä koko loppu elämän projekti. Tottakai jokainen äiti ja isä, joka lastansa rakastaa on lapsen apuna, tukena, ihan loppuun saakka. Toisaalta ei vanhemmat kasvata lasta pelkästään, myös lapsi kasvattaa vanhempiaan, eikä voi sanoa et on joku tietty ikä milloin on "kypsä"/valmis vanhemmaksi tai ylipäätänsä mihinkään asiaan, elämä opettaa! Niin vanhemmat opettaa lastansa ja lapsi vanhempiaan.

kyllästynyt kirjoitti:

Tässä sulle kuule yksi 14-vuotisena ekan lapsen saanut, joka vielä halusi lapsen. No tällä hetkellä lapsi on murrosiässä ja edelleenkin mulla, eikä tähän mennessä sosiaali-ja terveys puolen ihmiset ole löytänyt valittamista ei lapsesta, eikä minun kasvatus ja hoito tyylistäni. Kuule paljon on elämän varrella ollut epäileviä ihmisiä ja on yritetty huostaan ottaa, mutta mutta aino pieni, joskus käy vain niin, että lapsikin pystyy lapsesta huolehtimaan ja kasvattamaan ja käydä vielä koulujakin. Mitenkähän 18-vuotias on jo aikuinen? Mitäköhän mahdat aikuusuudella käsittää? Mä en ole vieläkään keksinyt sitä, hmmm..ellei se aikuisuus merkitse sitä et osaa kantaa itsestään vastuun ja toisesta jaa`a enpä tiedä. Siinä olen kyllä samaa mieltä kanssasi että henkinen kehitys on täysin kesken, (jopa fyysinen) no mutta ihminenhän tietääkseni henkisesti kehittyy läpi elämänsä. Etkä sitten miettinyt vaihto-ehtoa että 14-v.n lapsen hoitaa 14-v.n vanhemmat ja lapsi raukalle valehdellaan, että äiti on sisko VOI SAATANA, että on kierot ideat. Mahtaa kuule lapsesta aikuisena olla mukava huomata et rakkaat läheiset ihmiset on kusettanut koko ikänsä häntä, onpas kuule aino sinulla hyvinkin kypsiä ajatuksia, lisää kiitos näitä kypsiä ajatuksia. Tuliko sinulle mieleen, ettei kaikki täysikäisetkään osaa itsestään huolehtia.

Lue lisää

Mainitsinko mitään siitä, että lapselta pitäisi pimittää se, mistä sitä on tultu ja miksi ja miten tilanteeseen jouduttu? Jospa lukisit tekstit kunnolla, ennenkuin alat syyttämään kieroilusta, helpottaisi kuule sunkin elämää huomattavasti! Tätini on ainakin tiennyt koko elämänsä ajan ketkä ovat hänen biologiset vanhemmat, miksi he eivät häntä pitäneet yms. Hänellä on siis täysi velisuhde biologiseen isäänsä, ja isänä hän on pitänyt aina sitä henkilöä, joka on hänellä isähahmona ollut läpi elämän. biologista äitiään hän ei ole koskaan nähnyt OMASTA HALUSTAAN, koska sillä ei kuulemma ole mitään merkitystä, vaikka hän "äitinsä" tapaisikin. Hänellä on jo äiti, eikä hän tunne tarvetta pitää yhteyttä biologiseen äitiinsä. Sisarpuolistaan hän tosin on nähnyt valokuvia, koska halusi. Tässä tapauksessa tilanne toimi mutkattomasti, enkä ole milloinkaan pitänyt häntä serkkunani, vaan tätinäni. Hän on myös aina ollut äidilleni kuten pikkusisko, mummolleni kuten lapsi jne.

Kyllähän sitä oppii vaihtamaan lapselle vaipat, syöttämään yms. kuka tahansa! Itse olen hoitanut lapsia ihan taaperosta saakka, ja varmasti olisin osannut pitää hänet (etupäässä siis pikkuveljeni) hengissä 10-vuotiaanakin, nuorempanakin, ei se silti tarkoita, että olisin ollut kypsä äidiksi!

"Tässä sulle kuule yksi 14-vuotisena ekan lapsen saanut, joka vielä halusi lapsen"
Kyllähän kaikki lapset haluavat aina kaikennäköistä, eihän se uusi asia ole! Mitään pelkkä haluaminen ei silti todista.

Ehkäpä teillä sitten menee hyvin, ok, mutta et silti saanut mielipidettäni muutettua. Edelleenkin olen sitä mieltä, että 14-vuotias ei todellakaan ole siinä iässä, että olisi valmis lapsia kasvattamaan.

aino kirjoitti:

Mainitsinko mitään siitä, että lapselta pitäisi pimittää se, mistä sitä on tultu ja miksi ja miten tilanteeseen jouduttu? Jospa lukisit tekstit kunnolla, ennenkuin alat syyttämään kieroilusta, helpottaisi kuule sunkin elämää huomattavasti! Tätini on ainakin tiennyt koko elämänsä ajan ketkä ovat hänen biologiset vanhemmat, miksi he eivät häntä pitäneet yms. Hänellä on siis täysi velisuhde biologiseen isäänsä, ja isänä hän on pitänyt aina sitä henkilöä, joka on hänellä isähahmona ollut läpi elämän. biologista äitiään hän ei ole koskaan nähnyt OMASTA HALUSTAAN, koska sillä ei kuulemma ole mitään merkitystä, vaikka hän "äitinsä" tapaisikin. Hänellä on jo äiti, eikä hän tunne tarvetta pitää yhteyttä biologiseen äitiinsä. Sisarpuolistaan hän tosin on nähnyt valokuvia, koska halusi. Tässä tapauksessa tilanne toimi mutkattomasti, enkä ole milloinkaan pitänyt häntä serkkunani, vaan tätinäni. Hän on myös aina ollut äidilleni kuten pikkusisko, mummolleni kuten lapsi jne.

Kyllähän sitä oppii vaihtamaan lapselle vaipat, syöttämään yms. kuka tahansa! Itse olen hoitanut lapsia ihan taaperosta saakka, ja varmasti olisin osannut pitää hänet (etupäässä siis pikkuveljeni) hengissä 10-vuotiaanakin, nuorempanakin, ei se silti tarkoita, että olisin ollut kypsä äidiksi!

"Tässä sulle kuule yksi 14-vuotisena ekan lapsen saanut, joka vielä halusi lapsen"
Kyllähän kaikki lapset haluavat aina kaikennäköistä, eihän se uusi asia ole! Mitään pelkkä haluaminen ei silti todista.

Ehkäpä teillä sitten menee hyvin, ok, mutta et silti saanut mielipidettäni muutettua. Edelleenkin olen sitä mieltä, että 14-vuotias ei todellakaan ole siinä iässä, että olisi valmis lapsia kasvattamaan.

Lue lisää

ei kuule hetkauta mua muuttuuko sun mielipide vai ei. Saat ollakin mitä mieltä haluat. On kyllä tosin muutamat ihmiset vuosien saatossa pyytäneet anteeksi väittämiensä juttuja ja ne ihmiset oli just niitä, jotka yrittivät kaikkensa saadakseen lapsen huostaan heti synnyttyään. Ja voi kuule lapset haluaa kaikenlaista, mutta niinhän ihmiset haluavat läpi elämänsä kaikenlaista, eikä sekään mitään todista mistään. No eipä tuo minun murrosikäinen lapseni ole kieroo kasvatettu, vaikka 14-vuotias onkin alkanut kasvattamaan, hyvin päinvastoin ei tupakoi ei ryyppää ei rällästä ja kiroilemaankin oppi vasta ekalla luokalla. Hyvin empatia kykyinen, rehellinen miehen alku jolla elämän arvot hyvin kohdillaan ja reallistiset tulevaisuuden suunnitelmat. Niin paljon mitä on ihmisiä niin paljon on mielipiteitäkin. Kyllä sinä alussa ilmoitit et äiti olisi "sisko" ja sinun esimerkki tapauksessa kaikki on sujunut mutkattomasti. No sorry vaan niin tässäkin minun tapauksessa, vaikka "puukottajia" on ollut rutkasti, myös vanhempia, jotka ovat kieltäneet lastansa leikkimästä minun lapseni kanssa, koska äiti nyt sattuu olemaan 13-vuotisena raskaaksi tullut. No ei me lapsen kanssa pahalla muistella näitä tapauksia vaan päinvastoin huumorilla!

kyllästynyt kirjoitti:

ei kuule hetkauta mua muuttuuko sun mielipide vai ei. Saat ollakin mitä mieltä haluat. On kyllä tosin muutamat ihmiset vuosien saatossa pyytäneet anteeksi väittämiensä juttuja ja ne ihmiset oli just niitä, jotka yrittivät kaikkensa saadakseen lapsen huostaan heti synnyttyään. Ja voi kuule lapset haluaa kaikenlaista, mutta niinhän ihmiset haluavat läpi elämänsä kaikenlaista, eikä sekään mitään todista mistään. No eipä tuo minun murrosikäinen lapseni ole kieroo kasvatettu, vaikka 14-vuotias onkin alkanut kasvattamaan, hyvin päinvastoin ei tupakoi ei ryyppää ei rällästä ja kiroilemaankin oppi vasta ekalla luokalla. Hyvin empatia kykyinen, rehellinen miehen alku jolla elämän arvot hyvin kohdillaan ja reallistiset tulevaisuuden suunnitelmat. Niin paljon mitä on ihmisiä niin paljon on mielipiteitäkin. Kyllä sinä alussa ilmoitit et äiti olisi "sisko" ja sinun esimerkki tapauksessa kaikki on sujunut mutkattomasti. No sorry vaan niin tässäkin minun tapauksessa, vaikka "puukottajia" on ollut rutkasti, myös vanhempia, jotka ovat kieltäneet lastansa leikkimästä minun lapseni kanssa, koska äiti nyt sattuu olemaan 13-vuotisena raskaaksi tullut. No ei me lapsen kanssa pahalla muistella näitä tapauksia vaan päinvastoin huumorilla!

Lue lisää

sen tiedät ettei muksus tupakoi tai ryyppää?
Kuule ihan samanlaiseksi se tulee kuin sinäkin eli olet nuorella iällä isoäiti.
Sehän on mukavaa että sua kutsutaan mummoksi.. vai ootko antanu sille kortsuja mukaan ettei kävis toista vahinkoa?

sää kirjoitti:

sen tiedät ettei muksus tupakoi tai ryyppää?
Kuule ihan samanlaiseksi se tulee kuin sinäkin eli olet nuorella iällä isoäiti.
Sehän on mukavaa että sua kutsutaan mummoksi.. vai ootko antanu sille kortsuja mukaan ettei kävis toista vahinkoa?

Lue lisää

tuu itse kattoo ja se on ylittänyt jo sen iän millon mä raskaax tulin. Eikä se ollut vahinko lapsi alkuunsakaan! Jaa eikä mustakaan ole tullut samanlaista kuin mun äiti. Ehei päinvastoin ja mä kuiteskin olen lähtösin "hyvästä perheestä". Toivottavasti mua mummoksi kutsutaan sitten 10-vuoden päästä tai sen jälkeen joskus. Tuollahan noi kortsut on keksi purkin vieressä :) muistais vaan ite käyttää niitä ja ottaa mukaan vapaa iltoihin, kun ei noi miehet tunnu kotonaan pitävän ne joiden luona yö-kylässä olen käväissyt, kun ei viitsi omaa kotiin raahata vieraita miehen rotiskoja! Niin tupakoimisestahan en varma voi olla, mutta ryyppäämisestä voin ei sillä aika riitä sellaiseen ja katsos ryyppääminen on kuiteskin sen verran pitkäkestoista et sen kyllä huomaa. Mutta palataan asiaan vaikkapa tossa muutaman vuoden päästä kun se ei ole enään teini-iässä sithän se näkee ja siihen mennessä elä vedä ennakko käsityksiä. ps.pojankin huumori riittää sun väitteelles räkätettiin äskettäin kippurassa ja kuviteltiin tilanne et olisin jo mummo, olis siinä taas yleistäjillä päivittelemistä ja jutun juurta :) :) :)

??? kirjoitti:

Miksi sen teinin vauvan kasvattaminen veisi 20vuotta? olihan se teiniäitikin jo "kypsä" 14 vuotiaana!!!

No vittu 14-vuotta vaikka sitten! Aika pitkäpä on sekin aika...

Vastuu vanhempana ei kuitenkaan suinkaan lopu siihen päivään kun lapsi muuttaa pois kotoa. Ei etenkään jos se on 14-vuotias, koska vanhemmilla on velvollisuus lastaan kohtaan 18-vuotiaaksi asti, asui tämä missä tahansa.

Ehkä vastuu voi jonkun kohdalla loppua, mutta tuskin monikaan vanhemmista sitä haluaa...

kyllästynyt kirjoitti:

tuu itse kattoo ja se on ylittänyt jo sen iän millon mä raskaax tulin. Eikä se ollut vahinko lapsi alkuunsakaan! Jaa eikä mustakaan ole tullut samanlaista kuin mun äiti. Ehei päinvastoin ja mä kuiteskin olen lähtösin "hyvästä perheestä". Toivottavasti mua mummoksi kutsutaan sitten 10-vuoden päästä tai sen jälkeen joskus. Tuollahan noi kortsut on keksi purkin vieressä :) muistais vaan ite käyttää niitä ja ottaa mukaan vapaa iltoihin, kun ei noi miehet tunnu kotonaan pitävän ne joiden luona yö-kylässä olen käväissyt, kun ei viitsi omaa kotiin raahata vieraita miehen rotiskoja! Niin tupakoimisestahan en varma voi olla, mutta ryyppäämisestä voin ei sillä aika riitä sellaiseen ja katsos ryyppääminen on kuiteskin sen verran pitkäkestoista et sen kyllä huomaa. Mutta palataan asiaan vaikkapa tossa muutaman vuoden päästä kun se ei ole enään teini-iässä sithän se näkee ja siihen mennessä elä vedä ennakko käsityksiä. ps.pojankin huumori riittää sun väitteelles räkätettiin äskettäin kippurassa ja kuviteltiin tilanne et olisin jo mummo, olis siinä taas yleistäjillä päivittelemistä ja jutun juurta :) :) :)

Lue lisää

tosi "hyvin" kasvatettu kakara äiskän paras frendi. Mut sehän on teiniäitiydessä parasta että on alusta asti samalla aaltopituudella lapsensa kanssa. Et nimittäin ole yhtään kypsempi kuin se sun teini kakara.
Jos olisit kypsä et todistelisi täällä hyvää vanhemmuuttasi, asiasi taitaa olla aika vinksallaan.

ompa kirjoitti:

tosi "hyvin" kasvatettu kakara äiskän paras frendi. Mut sehän on teiniäitiydessä parasta että on alusta asti samalla aaltopituudella lapsensa kanssa. Et nimittäin ole yhtään kypsempi kuin se sun teini kakara.
Jos olisit kypsä et todistelisi täällä hyvää vanhemmuuttasi, asiasi taitaa olla aika vinksallaan.

Lue lisää

onko väärä lääkitys kenties sulla menossa??? Vai olenko kasvotusten joskus syönyt evääsi??? Raakahan mä vielä olen, ei ole tarpeex kauan vielä haudutettu :) Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun... eikä mun tarvitse kellekään mitään todistella kerroin vain palan elämästäni, aivan samoin tavoin kuin sinä ja Aino olette tuoneet mielipiteitänne esiin, minä olen tuonut vain omani, joka on faktaa, ei fiktiota!!! Mutta nappaapa väliin rauhottavaa ja jos todella on niin et kasvotusten olen, joskus loukannut, niin en viitsi vaivautua olemaan edes pahoillani :) "ja jos sinä olisit kypsä ja tarpeeksi fiksu, et sinä vaivautuisi edes käymään tällä palstalla mesoomassa" Haluaisitko puhelinnumeron lähimpään mielenterveystoimistoosi kenties??? Tai voithan kertos ongelmasi minullekin, katsotaan voinko olla avuksi, koulutukseltani olen erikoistunut mielenterveys-ja päihdetyöhön!

kyllästynyt kirjoitti:

onko väärä lääkitys kenties sulla menossa??? Vai olenko kasvotusten joskus syönyt evääsi??? Raakahan mä vielä olen, ei ole tarpeex kauan vielä haudutettu :) Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun... eikä mun tarvitse kellekään mitään todistella kerroin vain palan elämästäni, aivan samoin tavoin kuin sinä ja Aino olette tuoneet mielipiteitänne esiin, minä olen tuonut vain omani, joka on faktaa, ei fiktiota!!! Mutta nappaapa väliin rauhottavaa ja jos todella on niin et kasvotusten olen, joskus loukannut, niin en viitsi vaivautua olemaan edes pahoillani :) "ja jos sinä olisit kypsä ja tarpeeksi fiksu, et sinä vaivautuisi edes käymään tällä palstalla mesoomassa" Haluaisitko puhelinnumeron lähimpään mielenterveystoimistoosi kenties??? Tai voithan kertos ongelmasi minullekin, katsotaan voinko olla avuksi, koulutukseltani olen erikoistunut mielenterveys-ja päihdetyöhön!

Lue lisää

minulle juuri sen mitä pitikin olet täys dille. Et ole töissä alalla mutta taidat olla itse täysihoidossa.
Tässä on taas tyypillinen teini, kun kertoo oman mielipiteen niin leimataan hulluksi ja se on itse hullu joka sanoo toista hulluksi....

kerroit kirjoitti:

minulle juuri sen mitä pitikin olet täys dille. Et ole töissä alalla mutta taidat olla itse täysihoidossa.
Tässä on taas tyypillinen teini, kun kertoo oman mielipiteen niin leimataan hulluksi ja se on itse hullu joka sanoo toista hulluksi....

Lue lisää

töissä täyshoidossa :) ahaa eli itse olet sitten juuri kaikkea sitä mitä olet väittänyt minun olevan :) myönsit juuri äskettäin, hullujahan me jokainen jollain tavoin ollaan ja niin pitääkin olla, ei kuule normaalia ihmistä ole olemassakaan, tässä maailmassa :) ps.teini-iän olen jo monta vuotta sitten ohittanut, eihän mulla muuten voi teini-ikäistä lasta olla, jonka teini-iässä tein :) mites nyt sen laskutaidon laita olikaan?

kyllästynyt kirjoitti:

töissä täyshoidossa :) ahaa eli itse olet sitten juuri kaikkea sitä mitä olet väittänyt minun olevan :) myönsit juuri äskettäin, hullujahan me jokainen jollain tavoin ollaan ja niin pitääkin olla, ei kuule normaalia ihmistä ole olemassakaan, tässä maailmassa :) ps.teini-iän olen jo monta vuotta sitten ohittanut, eihän mulla muuten voi teini-ikäistä lasta olla, jonka teini-iässä tein :) mites nyt sen laskutaidon laita olikaan?

Lue lisää

mut eipä kovin ihmeellistä laskutaitoa tarvitse, kun laskee sun älykkyysosamäärää..

vaan kirjoitti:

mut eipä kovin ihmeellistä laskutaitoa tarvitse, kun laskee sun älykkyysosamäärää..

olisit nyt kuiteskin ensin laskenut sen, että olenko enään teini-ikäinen. No voin kertoa mun älykkyysosamäärä ei riitä edes vaikeasti kehitysvammaisten tasolle :) eli en oikeasti osaa edes kirjoittaa saatika puhua...ja annakun arvaan sullahan on erittäin korkea älykkyysosamäärä, kun jaksat kommunikoida tälläisen täysi dillen kanssa, joka oli vielä täysihoidossa, epäkypsä ja kaikin puolin huono ihminen, kun on mennyt vielä kakarana tekemään kakaran...*pyörittelee päätänsä ja nauraa* :) :) :) :) :) :)

kyllästynyt kirjoitti:

olisit nyt kuiteskin ensin laskenut sen, että olenko enään teini-ikäinen. No voin kertoa mun älykkyysosamäärä ei riitä edes vaikeasti kehitysvammaisten tasolle :) eli en oikeasti osaa edes kirjoittaa saatika puhua...ja annakun arvaan sullahan on erittäin korkea älykkyysosamäärä, kun jaksat kommunikoida tälläisen täysi dillen kanssa, joka oli vielä täysihoidossa, epäkypsä ja kaikin puolin huono ihminen, kun on mennyt vielä kakarana tekemään kakaran...*pyörittelee päätänsä ja nauraa* :) :) :) :) :) :)

Lue lisää

vertaat itseäsi kehitysvammaiseen, tuollainen on olevinaan äiti.
Mene kotiis kasvamaan ja naureskelemaan olet säälittävä.

kyllästynyt kirjoitti:

olisit nyt kuiteskin ensin laskenut sen, että olenko enään teini-ikäinen. No voin kertoa mun älykkyysosamäärä ei riitä edes vaikeasti kehitysvammaisten tasolle :) eli en oikeasti osaa edes kirjoittaa saatika puhua...ja annakun arvaan sullahan on erittäin korkea älykkyysosamäärä, kun jaksat kommunikoida tälläisen täysi dillen kanssa, joka oli vielä täysihoidossa, epäkypsä ja kaikin puolin huono ihminen, kun on mennyt vielä kakarana tekemään kakaran...*pyörittelee päätänsä ja nauraa* :) :) :) :) :) :)

Lue lisää

Todella lapsellista käytöstä tältä "kyllästynyt"- nimimerkillä keskustelevalta henkilöltä. Millaisen kuvan annat lapsellesi aikuisten välisestä keskustelusta meuhkaamalla ja puhumalla ala-arvoisesti kehitysvammaisista? Myös mielenterveysongelmien takia hoidossa käyvistä ihmisistä puhut alentavaan sävyyn, ikäänkuin he olisivat huonompia ihmisiä.
Ihmettelen suuresti tapaasi käsitellä asioita.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten olet opettanut lapsesi selvittämään riitatilanteet?

äiti minäkin kirjoitti:

Todella lapsellista käytöstä tältä "kyllästynyt"- nimimerkillä keskustelevalta henkilöltä. Millaisen kuvan annat lapsellesi aikuisten välisestä keskustelusta meuhkaamalla ja puhumalla ala-arvoisesti kehitysvammaisista? Myös mielenterveysongelmien takia hoidossa käyvistä ihmisistä puhut alentavaan sävyyn, ikäänkuin he olisivat huonompia ihmisiä.
Ihmettelen suuresti tapaasi käsitellä asioita.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten olet opettanut lapsesi selvittämään riitatilanteet?

Lue lisää

Se nyt vaan on niin, että minä en pidä ketään alempi-arvoisena ihmisenä, vaikka sellaisen kuvan nyt olet saanutkin, niinkuin toiset tuntuvat pitävän teini-äitejä alempi-arvoisena äitinä ja jopa sitä lastakin alempi kastissa. No lapseni on kyllä riitatilanteet oppinut huumorilla selvittämään, ei väkivallalla. Mutta minun lapsenihan kyllä kestää lukea täällä näitä haukkumisia ja myös tosi-elämässä livenä. Kyllä joo, jokainen empatia kykyinen "aikuinen" voisi myös etukäteen miettiä, miltä todellakin tuntuu lapsesta lukea näitä haukkumisia ja ennakkokäsityksiä ja väitteitä mitä lapsesta tulee isona kun on teini-äiti tai miltä lapsesta tuntuu, kun on törmännyt "aikuisiin vastuutuntoisiin vanhempiin", jotka ovat kieltäneet lastansa leikkimästä lapseni kanssa, koska minä olen näin nuorena hänet tehnyt ja nyt voi jokainen sanoa, ettei näitten kirjoitusten jälkeen enää ihmettele, mutta näiden vuosien myötä, ainut puolustus keino itkulta on heittää asia huumoriksi ja pelleilyksi ja leikiksi ja antaa sitten muiden luulla mitä luulee. No tästäkin kirjoituksesta nyt varmasti tullaan vääntämään omat johtopäätökset.

kyllästynyt kirjoitti:

Se nyt vaan on niin, että minä en pidä ketään alempi-arvoisena ihmisenä, vaikka sellaisen kuvan nyt olet saanutkin, niinkuin toiset tuntuvat pitävän teini-äitejä alempi-arvoisena äitinä ja jopa sitä lastakin alempi kastissa. No lapseni on kyllä riitatilanteet oppinut huumorilla selvittämään, ei väkivallalla. Mutta minun lapsenihan kyllä kestää lukea täällä näitä haukkumisia ja myös tosi-elämässä livenä. Kyllä joo, jokainen empatia kykyinen "aikuinen" voisi myös etukäteen miettiä, miltä todellakin tuntuu lapsesta lukea näitä haukkumisia ja ennakkokäsityksiä ja väitteitä mitä lapsesta tulee isona kun on teini-äiti tai miltä lapsesta tuntuu, kun on törmännyt "aikuisiin vastuutuntoisiin vanhempiin", jotka ovat kieltäneet lastansa leikkimästä lapseni kanssa, koska minä olen näin nuorena hänet tehnyt ja nyt voi jokainen sanoa, ettei näitten kirjoitusten jälkeen enää ihmettele, mutta näiden vuosien myötä, ainut puolustus keino itkulta on heittää asia huumoriksi ja pelleilyksi ja leikiksi ja antaa sitten muiden luulla mitä luulee. No tästäkin kirjoituksesta nyt varmasti tullaan vääntämään omat johtopäätökset.

Lue lisää

epäkypsä äidiksi noin huonolla tavalla puolustelet teiniäitiyttäsi ja en olisi sinun kasvatusmenetelmistä ihan varma..

Tuohan on aivan luonnotonta!!!!!! Hirveetä!

kyllästynyt kirjoitti:

Tässä sulle kuule yksi 14-vuotisena ekan lapsen saanut, joka vielä halusi lapsen. No tällä hetkellä lapsi on murrosiässä ja edelleenkin mulla, eikä tähän mennessä sosiaali-ja terveys puolen ihmiset ole löytänyt valittamista ei lapsesta, eikä minun kasvatus ja hoito tyylistäni. Kuule paljon on elämän varrella ollut epäileviä ihmisiä ja on yritetty huostaan ottaa, mutta mutta aino pieni, joskus käy vain niin, että lapsikin pystyy lapsesta huolehtimaan ja kasvattamaan ja käydä vielä koulujakin. Mitenkähän 18-vuotias on jo aikuinen? Mitäköhän mahdat aikuusuudella käsittää? Mä en ole vieläkään keksinyt sitä, hmmm..ellei se aikuisuus merkitse sitä et osaa kantaa itsestään vastuun ja toisesta jaa`a enpä tiedä. Siinä olen kyllä samaa mieltä kanssasi että henkinen kehitys on täysin kesken, (jopa fyysinen) no mutta ihminenhän tietääkseni henkisesti kehittyy läpi elämänsä. Etkä sitten miettinyt vaihto-ehtoa että 14-v.n lapsen hoitaa 14-v.n vanhemmat ja lapsi raukalle valehdellaan, että äiti on sisko VOI SAATANA, että on kierot ideat. Mahtaa kuule lapsesta aikuisena olla mukava huomata et rakkaat läheiset ihmiset on kusettanut koko ikänsä häntä, onpas kuule aino sinulla hyvinkin kypsiä ajatuksia, lisää kiitos näitä kypsiä ajatuksia. Tuliko sinulle mieleen, ettei kaikki täysikäisetkään osaa itsestään huolehtia.

Lue lisää

Mäkin olen nuori äiti ja hyvin tullut toimeen, mutta jos sä edelleenki oot noin lapsellinen niin ei se sun lapseskaan voi kovin fiksu olla!!!

kyllästynyt kirjoitti:

olisit nyt kuiteskin ensin laskenut sen, että olenko enään teini-ikäinen. No voin kertoa mun älykkyysosamäärä ei riitä edes vaikeasti kehitysvammaisten tasolle :) eli en oikeasti osaa edes kirjoittaa saatika puhua...ja annakun arvaan sullahan on erittäin korkea älykkyysosamäärä, kun jaksat kommunikoida tälläisen täysi dillen kanssa, joka oli vielä täysihoidossa, epäkypsä ja kaikin puolin huono ihminen, kun on mennyt vielä kakarana tekemään kakaran...*pyörittelee päätänsä ja nauraa* :) :) :) :) :) :)

Lue lisää

VAIKEASTI kehitysvammainen kyllä voi osata puhua. SYVÄSTI kehitysvammainen on taas sitten eri asia. Pitäisihän sinun nyt se ammattilaisena tietää?!?

aino kirjoitti:

En usko, että 14-vuotias on valmis äidiksi. Eihän siinä vaiheessa todellakaan ole ehtinyt elää nuoruuttaan oikeastaan yhtään. Hyväksyn kyllä teiniäidit, mutta jossakin on raja, ja mielestäni se menee jossakin 16-17 vuoden hujakoilla.
Mietin myös, kuinka vahvaa seurustelu on, jos on 11 vuotiaana alettu "seurustelemaan". On siis oltu puhtaasti vielä ala-aste ikäisiä. Tuskin edes murrosikä on silloin käynnistynyt!

Vastuuntuntoisia nuoria vai? Silti ollaan lapsena jo äidiksi ryhtymässä, kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Synnyttää lapsen kesken yläasteen! Jopas kuulostaakin vastuuntuntoiselta.
Vaikka siinä iässä kuinka ajattelee, että on kypsä, niin ei ole! Muistan kyllä, kun itse olin 15! Kaikki, myös minä, oltiin niin "aikuisia", ja "kypsiä". Ei tuossa iässä ole tietoa oikeastaan yhtään mistään! Ja hyvähän se on, lapsen/nuoren pitää saada olla sitä, oppia kantamaan vastuu ensin itsestään, vasta sitten muista. Enkä nyt tarkoita asiaani pahalla, mutta niinhän se on! Kuinka moni voi nyt katsoa taakse, ja todeta, että 14-vuotiaana olisi ollut kypsä äidiksi?

Onko 14-vuotiaan henkinen kehitys todellakin siinä tasossa, että se on riittävä kasvattamaan lasta? Ei silloin tunne edes itseään!
Mielestäni parasta tuossa tilanteessa olisi synnyttää lapsi, ja antaa se adobtoitavaksi,vaikkapa sitten omille vanhemmilleen, niin pääsisi kuitenkin elämään lapsen kanssa ja näkisi tämän kehittyvän, muttei olisi vastuussa tästä. Olisi lapselle siis sisko.

Mielestäni 14-vuotias ei voi olla mitenkään päin kypsä äidiksi!

Lue lisää

Kun katsoo vaikkapa 20 nuorta, osa heistä on huomattavasti fiksumpia kuin toiset. Etkä voi sanoa ettei kukaan 14 vuotias ole voinut elää nuoruutta yhtään. Itse elin tähänastisen elämäni pahinta aikaa n.12-13 vuotiaana, enkä sen jälkeen halunnut enää elää villiä nuoruutta, vaan halusin saada jotain pysyvämpää elämääni ja seurustella vakavasti. Olen käynyt turhankin kovan elämänkoulun ja oppinut paljon kantapään kautta. Jo 14 vuotiaana todella monet kanssani jutelleet ihmiset luulivat minua 18-24 vuotiaaksi. Vieläkin saan usein vilauttaa mopokorttia jotta porukka uskoisi minun olevan vasta 17 vuotias. Asun yksin ja pidän hyvin pitkälti huolta itsestäni, mutta tiedostan kuitenkin nuoruuden sinisilmäisyyteni ja naiviuteni. Myönnän kyllä että nuorena sitä kuvittelee olevansa paljon kypsempi kuin todellisuudessa onkaan, mutta ei se ikä kypsyyttä tuo vaan kokemus elämästä. Jotkut saavat kokemusta aikaisemmin kuin toiset ja jotkut eivät opi edes kantapään kautta.

Villakoiran ydin on että kypsyys ja valmius ottaa vastuuta omasta ja lapsensa elämästä voi tulla eri ihmisille hyvin eri aikaan. Ja loppujen lopuksi, ei kukaan varmaankaan koskaan ole täysin valmis lapsen saamiseen, vanhemmuuteen kasvetaan lapsen mukana. Jos vähänkään on inhimillisyyttä ja välittää muistakin kuin itsestään (ja se on pitkälti luonteenpiirre, ei pelkästään opittu piirre) niin tekee parhaansa lapsensa eteen, iästä riippumatta. Ja lapsihan rakastaa kaikkein vilpittömimmin kun ei ole vielä tajunnut maailman julmuutta kokonaisuudessaan...

Ei kukaan ole täydellinen äiti vaikka olisi minkä ikäinen ja kuinka kokenut mitä hyvänsä. Kaikki tekevät virheitä, se on inhimillistä, ne annettakoon anteeksi. Mutta kaikesta huolimatta kehottaisin hankkimaan ne lapset vasta kun elämäntilanne on sille suotuisa. Jos vahinko käy niin jokainen tutkiskelkoon sydäntään ja tehköön sitten niinkuin parhaaksi näkee.

kyllästynyt kirjoitti:

onko väärä lääkitys kenties sulla menossa??? Vai olenko kasvotusten joskus syönyt evääsi??? Raakahan mä vielä olen, ei ole tarpeex kauan vielä haudutettu :) Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun... eikä mun tarvitse kellekään mitään todistella kerroin vain palan elämästäni, aivan samoin tavoin kuin sinä ja Aino olette tuoneet mielipiteitänne esiin, minä olen tuonut vain omani, joka on faktaa, ei fiktiota!!! Mutta nappaapa väliin rauhottavaa ja jos todella on niin et kasvotusten olen, joskus loukannut, niin en viitsi vaivautua olemaan edes pahoillani :) "ja jos sinä olisit kypsä ja tarpeeksi fiksu, et sinä vaivautuisi edes käymään tällä palstalla mesoomassa" Haluaisitko puhelinnumeron lähimpään mielenterveystoimistoosi kenties??? Tai voithan kertos ongelmasi minullekin, katsotaan voinko olla avuksi, koulutukseltani olen erikoistunut mielenterveys-ja päihdetyöhön!

Lue lisää

Vain oma pieni mielipiteeni, mutta minun mielestäni tekstisi ei ole kovin fiksua, kypsyyttäsi en kommentoi. Et tosiaan anna itsestäsi hyvää kuvaa, on sillä sinulle merkitystä tai ei. Toivottavasti lapsesi käyttäytyy paremmin kuin äitinsä. Käyttäytyminen kun lähtee paljolti omasta älykkyydestä, mutta myös kasvatuksesta. Itsevarman ja älykkään ihmisen ei tarvitse solvata toisia. Asioista pitää kyetä keskustelemaan asiallisesti vaikka oltaisiinkin eri mieltä ja ottaisi päähän. Tuollaisella tyylillä voi tulla vielä vaikeuksia elämässä ja ihmissuhteissa.

anu kirjoitti:

Vain oma pieni mielipiteeni, mutta minun mielestäni tekstisi ei ole kovin fiksua, kypsyyttäsi en kommentoi. Et tosiaan anna itsestäsi hyvää kuvaa, on sillä sinulle merkitystä tai ei. Toivottavasti lapsesi käyttäytyy paremmin kuin äitinsä. Käyttäytyminen kun lähtee paljolti omasta älykkyydestä, mutta myös kasvatuksesta. Itsevarman ja älykkään ihmisen ei tarvitse solvata toisia. Asioista pitää kyetä keskustelemaan asiallisesti vaikka oltaisiinkin eri mieltä ja ottaisi päähän. Tuollaisella tyylillä voi tulla vielä vaikeuksia elämässä ja ihmissuhteissa.

Lue lisää

pitäisi sinun tämä tietää jo koulutuksesikin puolesta uskoisin. Hyvällä käytöksellä voi elämässä päästä hieman helpommalla kun joku voi haluta jopa auttaa sinua ihan hyvää hyvyyttään. Minä ainakin pyrin auttamaan ihmisiä parhaani mukaan jos he ovat mielestäni sen ansainneet. Ei silti pidä tuhlata rakkautta kiittämättömille.

kyllästynyt kirjoitti:

töissä täyshoidossa :) ahaa eli itse olet sitten juuri kaikkea sitä mitä olet väittänyt minun olevan :) myönsit juuri äskettäin, hullujahan me jokainen jollain tavoin ollaan ja niin pitääkin olla, ei kuule normaalia ihmistä ole olemassakaan, tässä maailmassa :) ps.teini-iän olen jo monta vuotta sitten ohittanut, eihän mulla muuten voi teini-ikäistä lasta olla, jonka teini-iässä tein :) mites nyt sen laskutaidon laita olikaan?

Lue lisää

taitaa olla oikein korkeamman asteen matematiikkaa jotta pystyy käsitteen "teini-ikä" määrittelemään numeroin. Edelleenkin mielestäni se henkinen ikä ratkaisee tässäkin asiassa. Ja tuo tapasi "naureskella" tällaisissa tilanteissa... Osoittaa ettet kykene käsittelemään asioita ja hyväksymään tietynlaisia tunteita "terveellä" tavalla (suhteellinen käsite tuokin) ja voisi peiliin katsominen ja tunneälyn kehittäminen tehdä hyvää, ihan oman itsesi kannalta..

palopuhe puolustus kirjoitti:

1. Tiedän useitakin pareja, jotka ovat aloittaneet teineinä seurustelemaan, perustaneet perheen parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen ja vielä vuosienkin päästä jatkavat yhteiseloaan.

Seurustelu voi olla vahvaa missä iässä tahansa - luulenpa että teini-ikäisillä vielä vahvempaa kuin näillä tämän päivän "aikuisilla ja fiksuilla", jotka tempaavat naimisiin parin kuukauden yhdessäolon jälkeen ja siihen syssyyn tempaisevat emännän raskaaksi ja sitten erotaankin, kun tulee 11 kk yhteiseloa täyteen.. hohhoijaa.

2. Olisiko sinusta vastuuntuntoista jättää lapsi synnyttämättä? Onko vastuuntunnotonta, jos tahtoo pitää huolen alulle saattamastaan elämästä - oli odottajan ikä sitten 14v tai 34v? Ja kuka sanoo, että mitä vanhempi olet, sitä kypsempi olet vanhemmuuteen? (Voisin väittää, että mitä pidempään odotat, sitä epäkypsempi ja arempi olet vanhemmuuteen...)

3. Jokainen meistä on yksilö. Minä henkilökohtaisesti muistan, kun olin 15v. - se oli kuin eilen, vaikka vuosia onkin kertynyt jo väliin. Kieltämättä olen yhä samanlainen kuin silloin.. "Yhtä kypsä ja aikuinen" niin kuin sinä sanot. Ja mitä minä olen keskustellut tämän päivän teini-ikäisten kanssa (ja olen sitä tehnyt paljon), olen saanut todeta, että sen fiksumpaa ja sivistyneempää sakkia saa hakea. Tunnen itseni suorastaan tyhmäksi heidän keskellään :)


Se on sinun mielipiteesi. Tämä on minun mielipiteeni.

---

Nuorin teinivanhempi, jonka tunnen on 15-vuotias ja hyvin tuli toimeen! Suoritti koulut loppuun lapsen ohella ja elää täysin tasapainoista elämää. (Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että kaikki normaali elämä on sen tien jätettävä elämättä.. Se on järjestelykysymys ja oma valinta, miten asian ottaa.)


P.S. Itse vieläkin arastelen ajatusta omista lapsista, vaikka aina olen ollut sitä mieltä, että nuorena ne on saatava... Olen jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä vuotta ja entistä enemmän ajatus arveluttaa. Vielä juuri täysi-ikäiseksi tultuani olin valmis saamaan kaikki lapset yhteen pötköön, mitä on tullakseen... Nyt en. Näinkin voi käydä.

Lue lisää

Vai vastuuntunto on "kova sana"? Minusta kun tuntuu, että siitä on vastuuntunto kaukana, kun joku teini, alle 18-vuotias, pamahtaa paksuksi! Ja, alle 16-vuotias, moni vielä senkin jälkeen, on lapsi!!!! Toki omasta mielestään jokainen on silloin aikuinen ja seurustelee vakavasti, todellisuus on toinen.

Valitettavasti kolmenkympin ikäkään ei tee ihmisestä vanhempaa. Kaikki äidit ovat mielestäni samalla viivalla. Asennemuutosta lapsen kasvattaminen vaatii sinkkuelämään tottuneelle ja vastuuntunnottomalle aikuisellekin.

keskusteluun osallistuneille kirjoitti:

Valitettavasti kolmenkympin ikäkään ei tee ihmisestä vanhempaa. Kaikki äidit ovat mielestäni samalla viivalla. Asennemuutosta lapsen kasvattaminen vaatii sinkkuelämään tottuneelle ja vastuuntunnottomalle aikuisellekin.

Lue lisää

Itsekin olen saanut lapseni nuorena. Kuitenkin mielestäni osoittaisi vastuuntuntoa ja kypsyyttä hommata ensin perusasiat kuntoon ennen kuin rupeaa perhettä miettimään.

Minä en näin tehnyt, ja en todellakaan voi väittää, että olisi ollut kovin viisasta tulla niin nuorena äidiksi, vaikka en tietenkään tuosta aarteesta luopuisi.

keskusteluun osallistuneille kirjoitti:

Valitettavasti kolmenkympin ikäkään ei tee ihmisestä vanhempaa. Kaikki äidit ovat mielestäni samalla viivalla. Asennemuutosta lapsen kasvattaminen vaatii sinkkuelämään tottuneelle ja vastuuntunnottomalle aikuisellekin.

Lue lisää

Vai kaikki äidit? Myös 12-vuotiaat? Onko sinulla varmasti kaikki kotona?

Oli oakko vastata tähän koska tässä oli kiteytettynä se mitä mä tarkoitan. Olin siis 17 kun sain eka lapsen eli koulut ja kaikki vielä kesken, hyvin on mennyt ja suunnattomsti tätä lasta rakastan! Enää ei osaa edes kuvitella millaista ois elämä ilman lasta. Mutta kyllä mäkään en teiniäitiyttä kenellekkään varsinaisesti suosittele. Helpompaa kai se silloin on lapsen kanssa kun on muukin elämä varmalla pohjalla, talous kunnossa ja koulut käytynä. Mutta onnea kaikille nuorille äideille!!!