pulloja keräämällä puolessa vuodessa miljonääriksi

tässäpä tositarina omasta elämästäni. Asiat voivat muuttua nopeasti
paremmaksi kun asenne on kohdillansa. Olin elänyt pitkäaikaistyöttömänä vuosia
yhteiskunnan tukien varassa. Koulussa en pärjännyt lainkaan kun päänuppi ei ole terävimmästä päästä. Voi sanoa että olen tyhmä kuin saapas. Umpitollo siis.En ollut opettajien lellikki. Enempikin naurun kohde. Toiset saivat peruskoulun päättäjäisissä käteensä todistukset, mutta minä aasinhatun päähäni. Kaikilla oli hauskaa. Etenkin opettajallani, Vuodet vierivät kulkuansa.
Pari vuotta sitten ajattelin että jotain on tehtävä että elämäni saisi suunnan,nostetta ja niin sanotun syvällisemmän tarkoituksen. Näin ei voi enää jatkua. Elämä valuu hukkaan. Päässäni syttyi 8 watin led kynttilä. Päätin että kokeillaampas rääsyistä rikkauteen menetelmää. Pienin töppöaskelin kohti parempaa tulevaisuutta. Kohti valoa ja loistetta. Ryhdistäydyin. Heräsin aamulla 15 ja puoli minuuttia aikaisemmin. Aloin keräämään pulloja. Tavoitteeksi asetin pullo per päivä. Ei yhtään enempää ei yhtään vähempää. Puolen vuoden ajan keräilin uutteruudella pulloja. Pullo per päivä. Puolen vuoden kulluttua sulloin keräämäni pullot muovikasseihin ja kannoin lähiostarin pullonpalautukseen. Kaikkinensa 15 muovikassillista. Ihmiset katselivat silmät pyöreinä että mikä ihmeen muovikassikameli sieltä tulee. En ihmisten katseista välittänyt. Sain palauttamistani pulloista kokonaista 36 euroa.
Sijoitin koko potin Lottoon. 36 riviä ja 9 numeroa. Kaikki tai ei mitään. Uskomaton tapahtui. Veikkauksen pääkonttorilta soitettiin. Onnittelivat uutta lottomiljonääriä. Olin voittanut Loton päävoiton. Sain voitostani 15 miljoonaa omalle käyttötililleni.
Laitoin tuulemaan, Ja rahaa haisemaan. Ostin autokaupasta itselleni punaisen Porschen. Yhtenä päivänä kaupungin katuja krusailessani näin vanhan opettajani kävelevän kadunviertä. Alepan muovikassi kädessänsä. Pysäytin urheiluautoni 50 metrin päähän. Hyppäsin autosta ulos. Kun opettaja saapui kohdalleni näin hänen silmissään suurta epäuskoa. Tervehdin lehtoria kädestä pitäen. Otin Porcheni penkiltä vanhan aasinhattuni ja vedin sen opettajan päähän oikein syvälle. Opettaja jatkoi matkaansa hoiperrellen aasinhattu päässänsä. Mitä tästä opimme, Loppupeleissä jokainen palkitaan ansionsa ja tekojensa mukaisesti. Minulle porche ja opettajalleni aasinhattu, Minulla menee nyt hyvin. Tarvittiin vain asennemuutos, muovipulloja ja ripaus tuuria.