Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen joulukuussa Moskovassa bolševikkien aseellinen vallankaappausyritys epäonnistui, ja Lenin joutui lähtemään turvallisuussyistä maanpakoon Suomeen vuonna 1907. Lenin asui sen jälkeen useita kertoja Suomessa ja matkusteli Euroopassa osallistuen erilaisiin sosialistisiin kokouksiin ja muuhun toimintaan.[34]
Lenin aloitti yhteistyön menševikkien kanssa. Menševikit vastustivat monia Leninin näkemyksiä, mutta Lenin kannatti heidän ehdotustaan osallistua vaalikampanjaan Kaukasiassa. Puolueen keskuskomiteaan kuului nyt seitsemän menševikkiä ja kolme bolševikkia, mutta Lenin ei ollut heidän joukossaan. Bolševikkiryhmä perusti salaisen bolševikkikeskuksen, jonka jäseniksi valittiin Lenin, Bogdanov ja Leonid Krasinin.[35] Bolševikkiryhmä perusti Suomen puolelle Terijoen Kuokkalaan Villa Vasan huvilaan tukikohtansa, jossa Lenin ja muutamat muut bolševikit työskentelivät 15 kuukauden ajan. Kuokkalasta Lenin matkusti tärkeisiin kokouksiin, joita pidettiin Suomessa ja Lontoossa sekä Stuttgartissa. Venäjälle Lenin ei enää matkustanut ennen vuotta 1917.[36][34]
Lenin oli saavuttanut menševikeille asettamansa poliittiset tavoitteensa ja lopetti yhteistyön vuonna 1907.[36] Kuokkalasta Lenin ja muut bolševikit joutuivat lähtemään kesäkuussa 1907, uusi bolševikkikeskus perustettiin Pariisiin.[36] Pariisissa Lenin kirjoitti lähinnä vain päivänpoliittisiin kysymyksiin liittyneitä artikkeleita ja reagoi tapahtumiin johtamatta mitään käytännön toimintaa. Hän kävi lukuisissa kokouksissa puhumassa ja tuli puhujana tunnetuksi sekä yleistajuisesta asioiden käsittelytavastaan että persoonallisesta esiintymisestään. Lenin solmi ystävyyssuhteen venäläis-ranskalaiseen bolševikkiin Inessa Armandiin. Lenin vaihtoi asuinpaikkaa Pariisista Longjumeauhon, sieltä Krakovaan ja viimein syksyllä 1914 Berniin.[2]
Maailmansodan syttyminen elokuussa 1914 oli tapahtuma, johon Lenin ja puolueen keskuskomitea reagoivat julkilausumalla venäläisen sosialidemokratian näkökulmasta. Puolueen linjaksi päätettiin ottaa sosialistisen vallankumouksen propagoiminen sodan kaikissa mahdollisissa vaiheissa, tasavaltojen propagoiminen ja pyrkimys niiden muuttamiseksi tasavaltaisiksi Euroopan Yhdysvalloiksi ja tietysti Venäjän vallankumouksen edistäminen. Sotaa koskeneissa kirjoituksissaan Lenin yritti selittää sitä kansantaloudellisilla tekijöillä kuten kansainvälisen talouden keskittymisellä, tuotannon kartellisoitumisella, siirtomaiden riistolla ja pääoman ylivaltiollisella liikkuvuudella. Tästä selitysmallista Lenin johti poliittisen ohjelman, jonka mukaan proletariaatin oli muutettava imperialistinen sota kansalaissodaksi, jossa se voi päästä kerta kaikkiaan eroon kansalliskiihkoisen porvariston vallankäytöstä. Kesällä 1916 Lenin sai valmiiksi kapitalismin kasautumisvaiheen muuttumista imperialismiksi käsitelleen empiirisen tutkielman nimeltään Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe.[2]
Lenin aloitti yhteistyön menševikkien kanssa. Menševikit vastustivat monia Leninin näkemyksiä, mutta Lenin kannatti heidän ehdotustaan osallistua vaalikampanjaan Kaukasiassa. Puolueen keskuskomiteaan kuului nyt seitsemän menševikkiä ja kolme bolševikkia, mutta Lenin ei ollut heidän joukossaan. Bolševikkiryhmä perusti salaisen bolševikkikeskuksen, jonka jäseniksi valittiin Lenin, Bogdanov ja Leonid Krasinin.[35] Bolševikkiryhmä perusti Suomen puolelle Terijoen Kuokkalaan Villa Vasan huvilaan tukikohtansa, jossa Lenin ja muutamat muut bolševikit työskentelivät 15 kuukauden ajan. Kuokkalasta Lenin matkusti tärkeisiin kokouksiin, joita pidettiin Suomessa ja Lontoossa sekä Stuttgartissa. Venäjälle Lenin ei enää matkustanut ennen vuotta 1917.[36][34]
Lenin oli saavuttanut menševikeille asettamansa poliittiset tavoitteensa ja lopetti yhteistyön vuonna 1907.[36] Kuokkalasta Lenin ja muut bolševikit joutuivat lähtemään kesäkuussa 1907, uusi bolševikkikeskus perustettiin Pariisiin.[36] Pariisissa Lenin kirjoitti lähinnä vain päivänpoliittisiin kysymyksiin liittyneitä artikkeleita ja reagoi tapahtumiin johtamatta mitään käytännön toimintaa. Hän kävi lukuisissa kokouksissa puhumassa ja tuli puhujana tunnetuksi sekä yleistajuisesta asioiden käsittelytavastaan että persoonallisesta esiintymisestään. Lenin solmi ystävyyssuhteen venäläis-ranskalaiseen bolševikkiin Inessa Armandiin. Lenin vaihtoi asuinpaikkaa Pariisista Longjumeauhon, sieltä Krakovaan ja viimein syksyllä 1914 Berniin.[2]
Maailmansodan syttyminen elokuussa 1914 oli tapahtuma, johon Lenin ja puolueen keskuskomitea reagoivat julkilausumalla venäläisen sosialidemokratian näkökulmasta. Puolueen linjaksi päätettiin ottaa sosialistisen vallankumouksen propagoiminen sodan kaikissa mahdollisissa vaiheissa, tasavaltojen propagoiminen ja pyrkimys niiden muuttamiseksi tasavaltaisiksi Euroopan Yhdysvalloiksi ja tietysti Venäjän vallankumouksen edistäminen. Sotaa koskeneissa kirjoituksissaan Lenin yritti selittää sitä kansantaloudellisilla tekijöillä kuten kansainvälisen talouden keskittymisellä, tuotannon kartellisoitumisella, siirtomaiden riistolla ja pääoman ylivaltiollisella liikkuvuudella. Tästä selitysmallista Lenin johti poliittisen ohjelman, jonka mukaan proletariaatin oli muutettava imperialistinen sota kansalaissodaksi, jossa se voi päästä kerta kaikkiaan eroon kansalliskiihkoisen porvariston vallankäytöstä. Kesällä 1916 Lenin sai valmiiksi kapitalismin kasautumisvaiheen muuttumista imperialismiksi käsitelleen empiirisen tutkielman nimeltään Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe.[2]
Vastaukset 1
Vanhimmat
...