Miksi luterialisella kirkolla ei ole mitään annettavaa?

Maailmasta löytyy erinäinen määrä erittäin mielenkiintoistakin luettavaa, katsottavaa ja kuunneltavaa. Ja se saa ajattelemaan.

Olen tuntenut tiettyä myötätuntoa luterilaisuutta kohtaan oikeastaan kahdesta syystä, tai kolmesta:
1. olen syntynyt tähän kulttuuriin ja identifioitunut siihen sokeasti, koska syntyneet tekevät niin. Kaikki eläimet, jopa kasvit. Se on informaation kumuloitumisen primitiivisimpiä muotoja, mutta aivan varmasti parempi kuin takoa pyörän vanne joka kerta uudestaan.
2. luterilaisuuden ainoat vastustajat olivat ja ovat edelleen sekopäiset ateistit, jotka vielä 1980-luvulla olivat vielä paljon sekopäisempiä äärivasemmistolaisia, jotka olivat kuten Vihreät nykyään, kourallinen erittäin äänekkäitä wierdoja, jotka julistivat täysin toinen toistensa ja usein myös oman itsensä kanssa ristiriidassa olleita oppejaan, joissa kaikkein ristiriitaisinta oli se, että he väittivät ettei tuuheapartainen Marx muka ollut heille tuuheapartainan Jumala ja ettei Pääoma muka ollut heille Raamattu.

Sekulaarinakin olen luterilainen, koska minut on siihen kasvatettu, tai ainakin yritetty, josta huolimatta olen tietenkin huomattavasti enemmän itse omaksunut ja kasvanut luterilaiseksi tämän luterilaisuuden keskellä. Luterilaisuudessa ei ole kyse Jumalasta. Luterilaisuus on käytännössä eräs sekulaarin juutalaisuuden haara, ja luterilaisten Jumala on samanlainen kuin juutalaisten Jumala: Häneltä rukoillaan menestystä ja rikkautta, että tultaisiin Sari Essayahaksi Sari Essayahin paikalle, tai vielä menestyneemmäksi, kuten Mikael Pentikäiseksi Mikael Pentikäisen paikalle. Luterilaisuus yhdistyy myös juutalaisuuden läheiseen sisarukseen Islamiin siinä, että luterilaisuus, kuten protestantismi on sodan ja valloituksen uskonto. Suur-Suomen kypäräpapit olivat uskonsa juurilla saarnatessaan r*ssän hävittämisestä viimeiseen r*ssään maailman puhdistamiseksi. He tosin onnistuivat siinä vielä huonommin kuin Israel nyt Gazassa.
3. yhteisöllinen puoli minua pitää Valtion Kirkosta. Se on meidän yhteinen asiamme, Cosa Nostra. Kirkon rooli on ollut massiivinen kansallisen ja vähän muunkin yhteyden luojana. Luterilaisuus on luonut yhteiskunnan, jossa elämme. Se on luonut kasvupohjan myös ateismille, onhan se, kuten sanottua, eräs sekulaarin juutalaisuuden haara alunperinkin (Luther itse ei sitä ehkä tajunnut, tai sitten hän muiden kaltaistensa oppien luojien tapaan valehteli itselleen niin hyvin, että jopa uskoi itseään). Mikä tahansa tuollainen suuren ja turvallisen yhtenäisyyden ilmentymä on kuin perhe (silloin kun lapsuus on onnellinen, kuten minulla oli, kun en ole syntynyt wierdoksi wierdojen perustamaan perheeseen).

Miksi Cosa Nostra? Kuuntelin juuri määritelmän, joka avautui minulle heti: luterilaisuudessa ei koskaan ollut kyse muusta kuin juoposta sutenööristä, joka pelkäsi rangaistusta synneistään, ei suinkaan Jumalan taholta, Häneenhän ei sekulääri seksihurjastelija usko, vaan moraalisen auktoriteetin, eli Vatikaanin, taholta. Tuo Kari Kanalan paljon radikaalimpi hengellinen esi-isä, siis Martti Luther, halusi pelastaa oman nahkansa, ja päätti tehdä sen ryöstämällä kirkon. Reformaatio kokonaisuudessaan ei ollut muuta kuin ryöstöretki, ryöstämisestä ja raiskaamisesta hullaantuneiden palkkasotilaskarkureiden lauman lopullinen kosto Roomalle, joka oli tehnyt heistä sitä, mitä he halusivat olla, nimittäin oikeuden suojaamia rikollisia. No, eihän mikään lopullinen ole lopullista, jokainen sekulaari juutalainen tarina saa aina jatko-osan, joka lähetetään vielä yleensä samalla ohjelmapaikallakin. Persutkin haluavat ryöstää Rooman, ja tietysti hekin valehtelevat muka hakevansa vain omaansa takaisin.

Luterilaisuus on siis viikinkien barbarismin suora jatke, ja reformaatio oli vain suurin ryöstöretkistä. Tuo kuulemani lause on erittäin totta. Nykyisten kansallisvaltioiden perusta syntyi katolliselta kirkolta ryöstetystä omaisuudesta, lakkauttamalla kalliit ja hyödyttömät luostarit, joissa hoidettiin vain sairaita ja säilöttiin muita luusereita, kuten kuolleiden kreikkalaisten filosofien sielunsisältöjä. Protestanteilta kesti vielä 300 vuotta suurimmasta ryöstöretkestään juutalaistua niin paljon, että kansallisvaltion ajatus siirtyi myös heidän humalaisiin päihinsä.

Cosa Nostra on yhteinen salaisuus, rikos, joka on valehdeltava valkoiseksi, tai mitä väriä nyt kuka sitten pitääkin viattomampana kuin muita yhtä paljon pahan palvelukseen aikojen kuluessa palkattua. Reformaatio on Cosa Nostra, syvyyttä vailla kuin Mare Nostrum, protestanttien piirittämä Mare Balticum.