Mikä on paras pohjan muoto nosteeseen?

Outo kysymys, miksi noste pitäisi maksimoida, riittää kun (plaanaava) vene nousee pintaan ja kosketuspinta veteen on mahdollisimman pieni.

W ei lisää nostovoimaa.
Noste riippuu vain syrjäytetyn fluidin tiheydestä ja tilavuudesta, ei muodosta, toisin kuin nostovoima.
Nostovoiman suhde projektiopinta-alaan (ei siis märkäpintaan) riippuu fluidin lisäksi virtausnopeudesta, ja siitä kulmasta, millä fluidin nopeusvektorilla on sen poistuessa pohjan alta taakse. Mitä fluidin viftaussujnta on muualla pohjan alla vaikutta vain vastuuseen, ei nostovoimaan, siksi w-pohja ei toimi kuten luulet.

Kovera sekä pituus että poikittaissuunnassa tuottaa parhaan nostovoiman, mutta ellei sen keskiö ole painopisteen alla ei siitä ole hyötyä, koska tasapainoa ei synny, vaan vene kulmakiihtyy jonkin akselin ympäri.

Jos ulkomittoihin lasketaan myös syväys ja varalaita, laatikko on paras kantavuudeltaan eli saa eniten lastia. Siksi rahtilaivat ovat varsin lähellä laatikkoa. Nykyään optimoidaan kulkuvastusta enemmän, jolloin runkomuoto lähestyy vanhoja uppoamarinkoisia tai purjeveneitä eli keula terävöityy ja perä kapenee tai ainakin madaltuu.

Silloin menetetään kantavuutta ja lastitilaa eli samaan rahtikapasiteettiin vaaditaan päämitoiltaan suurempi laiva.

Onko tässä kyse sittenkin siitä että tavoitellaan hyvää stabiliteettiä. Onko kyseessä uppoamarunko vai plaanaava.

Nostehan on aina sama runkomuodosta riippumatta. Eri runkomuodoilla voidaan kuitenkin saavuttaa erilainen stabiliteetti. Käänteisesti vanha kansa puhui kiikkeryydestä. Kiikkerällä rungolla (esim U-pohja) ei kallistuksen puoleisella laidalla noste kasva kallistuksen lisääntyessä. Esimerkiksi lisäämällä U-pohjaan palteet lisääntyy oikaiseva noste rungon kallistuessa. Periaatteessa rahtilaivan tapaan neliskulmainen runkoprofiili tai W voisi toimia siten että syntyy kallistusta oikaisevaa vastavoimaa.

Ihan laivoja / ponttooneja katsellessa voi päätellä, että w ei ole kovin käytetty taakan siirtoon tarkoitetuissa aluksissa.