Ellen G White ei ollut profeetta!

Ellen G. Whiten (1827–1915) profeetallinen asema on ollut kiistelyn aiheena sekä adventistien keskuudessa että muiden kristillisten traditioiden parissa. Seitsemännen päivän adventistikirkon perustajajäsenet pitävät häntä profeettana, jonka näkyjä ja kirjoituksia he pitävät jumalallisesti inspiroituina. Kuitenkin monet tutkijat ja kriitikot ovat esittäneet useita syitä, miksi White ei todennäköisesti ollut profeetta raamatullisessa tai klassisessa mielessä.

Syitä on monia:

1. Plagiointisyytökset
Historialliset lähteet ja tutkimukset: Useat historiantutkijat ovat selvittäneet, että Ellen G. White lainasi merkittäviä osia teoksistaan aikalaistensa kirjallisuudesta, usein ilman asianmukaisia viittauksia. Esimerkiksi teoksessa "The Life of Christ", jota käytettiin pohjana Whiten "Desire of Ages", havaittiin samankaltaisuuksia, jotka johtivat syytöksiin plagioinnista. Walter Rea, entinen adventistikirkon pastori ja kriitikko, toi nämä plagiointisyytökset julkisuuteen kirjassaan "The White Lie" (1982), jossa hän dokumentoi useita kohtia, joissa White oli lainannut muiden kirjoittajien teoksia.

Perustelu profeetallisen aseman kyseenalaistamiselle: Raamatulliset profeetat, kuten Jesaja, Jeremia ja Johannes, saivat ilmoituksensa suoraan Jumalalta ilman tarvetta lainata muiden ihmisten kirjoituksia. Jos White todella toimi Jumalan profeettana, miksi hänen oli lainattava laajalti muista lähteistä, jotka eivät olleet jumalallisesti inspiroituja? Tämä kysymys heikentää väitettä siitä, että hän sai näkynsä suoraan Jumalalta.

2. Virheelliset ennustukset
Historialliset lähteet ja tutkimukset: White teki elämänsä aikana useita profetioita, jotka eivät toteutuneet odotetulla tavalla. Esimerkiksi vuonna 1856 White ennusti, että osa hänen tuolloin elossa olevista kuulijoistaan tulisi olemaan elossa Kristuksen toisen tulemisen aikaan. Tämä ennustus ei toteutunut, sillä kaikki tuon ajan kuulijat ovat sittemmin kuolleet.

Toisessa tapauksessa White ennusti, että "vanhat eteläiset osavaltiot" Yhdysvalloissa eivät koskaan toipuisi sisällissodan tuhoista ja pysyisivät köyhinä ja autioina. Tämäkään ei ole osoittautunut todeksi, sillä monet eteläiset osavaltiot ovat toipuneet ja kukoistavat taloudellisesti.

Perustelu profeetallisen aseman kyseenalaistamiselle: Raamatulliset profeetat tunnettiin siitä, että heidän ennustuksensa toteutuivat täsmällisesti ja ajallaan. 5. Mooseksen kirja 18:22 antaa selkeän mittapuun profeetalle: jos profeetan ennustus ei toteudu, häntä ei pidä pitää Jumalan profeettana. Koska osa Whiten ennustuksista ei toteutunut, tämä herättää epäilyksiä hänen profeetallisesta asemastaan.

3. Profeetallisten näkyjen alkuperä ja terveydelliset tekijät
Historialliset lähteet ja tutkimukset: Ellen G. White sai ensimmäisen näkynsä 17-vuotiaana pian sen jälkeen, kun William Millerin ennustama Kristuksen paluu vuonna 1844 ei toteutunut (ns. "suuri pettymys"). On huomattavaa, että White oli lapsena joutunut onnettomuuteen, jossa hän sai vakavan vamman päähänsä, mikä aiheutti hänelle terveysongelmia koko elämänsä ajan, mukaan lukien migreenikohtauksia ja mahdollisesti epileptisiä kohtauksia.

Useat lääketieteen asiantuntijat ovat esittäneet, että hänen kokemuksensa näyistä saattoivat olla seurausta neurologisista ongelmista, kuten temporaaliepilepsiasta. Temporaaliepilepsia voi aiheuttaa aistiharhoja, uskonnollisia kokemuksia ja voimakkaita näkö- tai kuuloelämyksiä.

Perustelu profeetallisen aseman kyseenalaistamiselle: Jos White kärsi neurologisista sairauksista, hänen kokemuksiaan voidaan mahdollisesti selittää luonnollisilla syillä eikä jumalallisella inspiraatiolla. Tämä heikentää väitettä siitä, että hänen näkynsä olisivat olleet peräisin suoraan Jumalalta.

4. Opillinen erimielisyys valtavirran kristinuskon kanssa
Historialliset lähteet ja tutkimukset: Ellen G. White kehitti ja tuki teologisia oppeja, jotka poikkeavat selvästi valtavirran kristillisestä teologiasta. Esimerkiksi tutkiva tuomio -oppi, joka väittää, että vuonna 1844 alkoi taivaallinen prosessi, jossa Jumala tutkii kaikkien uskovien elämää ennen kuin lopullinen tuomio annetaan, ei perustu valtavirran kristillisiin tulkintoihin. Tämä oppi kehitettiin osittain William Millerin ennustuksen epäonnistumisen jälkimainingeissa.

Toinen esimerkki on adventistien opetus siitä, että sapatti tulee viettää lauantaina eikä sunnuntaina. Vaikka sapatti on raamatullinen käsky, sen viettäminen lauantaina ei ole yleinen kristillisissä kirkoissa, joissa sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivä.

Perustelu profeetallisen aseman kyseenalaistamiselle: Raamatulliset profeetat eivät kehittäneet uusia oppeja, jotka olisivat ristiriidassa aiemman ilmoituksen kanssa. White kuitenkin tuki oppeja, jotka poikkesivat merkittävästi perinteisestä kristillisestä opetuksesta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, oliko hänen teologinen näkemyksensä todella jumalallisesti inspiroitu vai perustuvatko ne hänen omiin tai aikalaistensa tulkintoihin.

...