Joku läntinen asiantuntija esitti, että Ahvenanmaa saattaisi olla houkutteleva kohde Venäjälle.
Kysymys on hieman monimutkainen. Aloitetaan tutkimalla sitä järkevästi. Jopa asevelvollisuutensa suorittaneiden "siviilien" ajattelu on välillä aika omituista haihattelua, vähän kuin joillakin rauhanaktivisteilla aikanaan. Arvostan sinänsä rauhanaattetta kyllä, mutta senkään kanssa ei ole syytä unohtaa realismia aivan täysin.
Venäjä ei ole "loputtoman suuri", eikä sillä ole rajattomasti resursseja, ei miehiä, ei materiaalia eikä teollista voimaa. Yhdysvallat on kaikilla mittareilla paljon suurempi, eikä kukaan koskaan väitä sen olevan täysin omnipotentti, mitä se lähes kyllä voisi olla maapallomme mittakaavassa. Venäjän asevoimat eivät ole maagisen taitavat ja minkä tahansa voittamaan kykenevät, vaikka ovatkin olleet osa voittanutta liittoumaa useammankin kerran aina Napoleonin sodista lähtien ja olleet ratkaiseva voima voiton kannalta.
Ahvenanmaan voisi ehkä vallata yllätysoperaatiolla, mutta entä sitten. On täysin selvää, että kun tuo saariryhmä sijaitsee aivan Tukholman edessä ja Suomen elintärkeillä meriyhteyksillä, kumpikin maa on valmistautunut puolustamaan tuota aluetta ja ottamaan sen takaisin viholliselta. Miten Venäjä huoltaisi joukkonsa siellä? Pelkästään meriohjuksin venäläisten laivaliikenne sinne olisi helppo estää, puhumattakaan Ruotsin vahvasta laivastosta ja ilmavoimista. Ilmasta käsin on vaikea toimittaa riittävästi edes raskaan tulivoiman tarpeita, ja mitenhän se onnistuisi Pohjolan taivaalla, kun venäläiset eivät uskalla juuri lentää vihollisen alueella Ukrainassakaan.
Mitä hyötyä Ahvenanmaan ottaminen sitten tuottaisi? On vaikea uskoa, että Venäjä toisi sinne laivastoaan miinoitettavaksi satamiin tai lahtiin. Ohjusveneitä, ehkä. Nekään eivät voi toimia ilman huoltoa. Suurin vaara olisivat Venäjän merimaaliohjukset Ahvenanmaan rannikoilla. Pelkästään niiden takia saaret tietenkin vallattaisiin takaisin ja sitä varten sekä Suomella että Ruotsilla on rannikkotaisteluun koulutetut joukot. Ahvenamaan valtaus voisi hetkeksi katkaista meriliikenteen laajaltakin alueelta ja aiheuttaa ongelmia, mutta takaisinvaltaus palauttaisi tilanteen ennalleen aika nopeasti ja jo sitä ennen vihollisen ohjusyksiköitä onnistuttaisiin harventamaan ilmavoimien iskuilla.
Kukaan järkevä sotilasjohtaja ei edes haaveilisi Ahvenanmaalle hyökkäämisestä, koska tappio hyökkääjälle on täysin varma. Mutta entä Venäjä? Se ei aina toimi rationaalisesti. Hyökkääjä lyötäisiin, kuten lyötiin laajoilla alueilla pohjoisessa Ukrainassakin, tai Suomen itärajalla Talvisodassa. Mutta kuten noista tiedämme, se ehtisi toki aiheuttaa suurta tuhoa ja tappaa siviilejä. Ja osana jotain laajempaa operaatiota Venäjän ylijohto voisi hyvinkin laskea voivansa uhrata pari spetznas osastoa Ahvenmaalle vain sitoakseen Suomen ja Ruotsin voimia ja huomiota pois jostain muualta.
Voimme siis päätellä, että parempi vara kuin vahinko. Ahvenanmaan puolustaminen ja ennen kaikkea väestönsuojelu kannattaa ottaa tosissaan. Paikallispuolustus pitäisi olla kunnossa ja suoja-alueet väestölle paikallisjoukkojen turvaamat, sillä salamahyökkäys ei jätä aikaa evakuoida saaria. Jos Kaliningradista lähtee maihinnousuosasto liikkeelle, se on perillä kohteessa muutamassa tunnissa. Siinä ajassa ei oikein Maarinahaminaakaan evakuoida vielä minnekään, vaan vähintäänkin evakuoimista joudutaan jatkamaan taistelun jo alettua. On tietenkin epävarmaa pääsisikö sellainen laivasto koskaan perille nykyiselläkään puolustuksen tasolla, avomerellä se olisi aika helppo maali. Siinäkin kyse on valmiudesta, eli miten nopeasti pystyttäisiin vastaamaan merimaaliohjuksin ja ilmavoimin, riittävällä määrällä.
Sama asia myös maahanlaskun torjumisessa. Se tulee vielä nopeammin. En tiedä, mikä torjunnan valmius on, kuinka suuri osa vihollisen ilma-aluksista ehdittäisiin ampua alas niiden pääsyä kohteeseensa. Onko valmistauduttu nopeassakin tilanteessa keskittymään nimenomaan kuljetuskalustoon, jos sitä havaitaan. Silloin tietysti pommarit pääsevät helpommin läpi.
Paras puolustus on lyödä hyökkääjä ennen kuin se pääsee lähellekään Ahvenanmaata, tai mitään muutakaan kohdettaan. Nato seuraa tarkasti Itämerta, täydellinen yllätys ei ole mahdollinen. Kyse onkin siitä, että riittääkö valmiudessa oleva voima torjumaan hyökkäyksen. Millaisessa valmiudessa eri maiden ilmavoimat ja ilmatorjunta oikein ovat. Entä rannikoiden ohjusyksilöt, kuinka nopeasti ja millä määrällä tulta ne pystyvät kattamaan puolustettavat merialueet. Kuinka nopeasti siviiliväestö voidaan suojata ilmaiskuilta ja kuinka nopeasti se voidaan evakuoida alueilta, jotka voivat muuttua taistelutantereiksi esim onnistuneen maahanlaskun seurauksena?
Kysymys on hieman monimutkainen. Aloitetaan tutkimalla sitä järkevästi. Jopa asevelvollisuutensa suorittaneiden "siviilien" ajattelu on välillä aika omituista haihattelua, vähän kuin joillakin rauhanaktivisteilla aikanaan. Arvostan sinänsä rauhanaattetta kyllä, mutta senkään kanssa ei ole syytä unohtaa realismia aivan täysin.
Venäjä ei ole "loputtoman suuri", eikä sillä ole rajattomasti resursseja, ei miehiä, ei materiaalia eikä teollista voimaa. Yhdysvallat on kaikilla mittareilla paljon suurempi, eikä kukaan koskaan väitä sen olevan täysin omnipotentti, mitä se lähes kyllä voisi olla maapallomme mittakaavassa. Venäjän asevoimat eivät ole maagisen taitavat ja minkä tahansa voittamaan kykenevät, vaikka ovatkin olleet osa voittanutta liittoumaa useammankin kerran aina Napoleonin sodista lähtien ja olleet ratkaiseva voima voiton kannalta.
Ahvenanmaan voisi ehkä vallata yllätysoperaatiolla, mutta entä sitten. On täysin selvää, että kun tuo saariryhmä sijaitsee aivan Tukholman edessä ja Suomen elintärkeillä meriyhteyksillä, kumpikin maa on valmistautunut puolustamaan tuota aluetta ja ottamaan sen takaisin viholliselta. Miten Venäjä huoltaisi joukkonsa siellä? Pelkästään meriohjuksin venäläisten laivaliikenne sinne olisi helppo estää, puhumattakaan Ruotsin vahvasta laivastosta ja ilmavoimista. Ilmasta käsin on vaikea toimittaa riittävästi edes raskaan tulivoiman tarpeita, ja mitenhän se onnistuisi Pohjolan taivaalla, kun venäläiset eivät uskalla juuri lentää vihollisen alueella Ukrainassakaan.
Mitä hyötyä Ahvenanmaan ottaminen sitten tuottaisi? On vaikea uskoa, että Venäjä toisi sinne laivastoaan miinoitettavaksi satamiin tai lahtiin. Ohjusveneitä, ehkä. Nekään eivät voi toimia ilman huoltoa. Suurin vaara olisivat Venäjän merimaaliohjukset Ahvenanmaan rannikoilla. Pelkästään niiden takia saaret tietenkin vallattaisiin takaisin ja sitä varten sekä Suomella että Ruotsilla on rannikkotaisteluun koulutetut joukot. Ahvenamaan valtaus voisi hetkeksi katkaista meriliikenteen laajaltakin alueelta ja aiheuttaa ongelmia, mutta takaisinvaltaus palauttaisi tilanteen ennalleen aika nopeasti ja jo sitä ennen vihollisen ohjusyksiköitä onnistuttaisiin harventamaan ilmavoimien iskuilla.
Kukaan järkevä sotilasjohtaja ei edes haaveilisi Ahvenanmaalle hyökkäämisestä, koska tappio hyökkääjälle on täysin varma. Mutta entä Venäjä? Se ei aina toimi rationaalisesti. Hyökkääjä lyötäisiin, kuten lyötiin laajoilla alueilla pohjoisessa Ukrainassakin, tai Suomen itärajalla Talvisodassa. Mutta kuten noista tiedämme, se ehtisi toki aiheuttaa suurta tuhoa ja tappaa siviilejä. Ja osana jotain laajempaa operaatiota Venäjän ylijohto voisi hyvinkin laskea voivansa uhrata pari spetznas osastoa Ahvenmaalle vain sitoakseen Suomen ja Ruotsin voimia ja huomiota pois jostain muualta.
Voimme siis päätellä, että parempi vara kuin vahinko. Ahvenanmaan puolustaminen ja ennen kaikkea väestönsuojelu kannattaa ottaa tosissaan. Paikallispuolustus pitäisi olla kunnossa ja suoja-alueet väestölle paikallisjoukkojen turvaamat, sillä salamahyökkäys ei jätä aikaa evakuoida saaria. Jos Kaliningradista lähtee maihinnousuosasto liikkeelle, se on perillä kohteessa muutamassa tunnissa. Siinä ajassa ei oikein Maarinahaminaakaan evakuoida vielä minnekään, vaan vähintäänkin evakuoimista joudutaan jatkamaan taistelun jo alettua. On tietenkin epävarmaa pääsisikö sellainen laivasto koskaan perille nykyiselläkään puolustuksen tasolla, avomerellä se olisi aika helppo maali. Siinäkin kyse on valmiudesta, eli miten nopeasti pystyttäisiin vastaamaan merimaaliohjuksin ja ilmavoimin, riittävällä määrällä.
Sama asia myös maahanlaskun torjumisessa. Se tulee vielä nopeammin. En tiedä, mikä torjunnan valmius on, kuinka suuri osa vihollisen ilma-aluksista ehdittäisiin ampua alas niiden pääsyä kohteeseensa. Onko valmistauduttu nopeassakin tilanteessa keskittymään nimenomaan kuljetuskalustoon, jos sitä havaitaan. Silloin tietysti pommarit pääsevät helpommin läpi.
Paras puolustus on lyödä hyökkääjä ennen kuin se pääsee lähellekään Ahvenanmaata, tai mitään muutakaan kohdettaan. Nato seuraa tarkasti Itämerta, täydellinen yllätys ei ole mahdollinen. Kyse onkin siitä, että riittääkö valmiudessa oleva voima torjumaan hyökkäyksen. Millaisessa valmiudessa eri maiden ilmavoimat ja ilmatorjunta oikein ovat. Entä rannikoiden ohjusyksilöt, kuinka nopeasti ja millä määrällä tulta ne pystyvät kattamaan puolustettavat merialueet. Kuinka nopeasti siviiliväestö voidaan suojata ilmaiskuilta ja kuinka nopeasti se voidaan evakuoida alueilta, jotka voivat muuttua taistelutantereiksi esim onnistuneen maahanlaskun seurauksena?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka en nyt niin suuri Israelin ihailija ole, niin tässä asiassa voisimme oppia heiltä paljon. he ovat käytännössä 24/7 vuoden jokaisena päivänä täydessä torjuntavalmiudessa ja siitä syystä heidän siviili- ja infratappionsa ovat aika pienet, vaikka ovat oikeastaan jatkuvan ja yllätykseen pyrkivän vihollistulen alla.
Jos Venäjä alkaa hajoamaan tai häviämään sodan, olisi hyvä varautua sangen yllättäviin ja järjettömiinkin asioihin sieltä suunnalta. Siksi jatkuvan torjuntavalmiuden pitäisi pystyä milloin tahansa torjumaan muutama ohjus ja hyvin pikaisella valmiudennostolla massivinen, jopa täysimittainen hyökkäyskin.
Kun NATO-joukkojen kanssa harjoitellaan, siinä keskitytään nyt aivan liikaa uhkaan, joka on juuri nyt aika vähäinen. Maahyökkäys ei edes voi tulla mitenkään yllätyksenä nykyaikaisen tiedustelun aikakautena eikä täysimittainen, tai kovin suuri pienempikään maainvaasio ole kovinkaan todennäköinen. Totta kai tulee harjoitella ja valmistautua sellaistenkin torjumiseen, vähintääkin tulevaisuuden varalle. Mutta juuri nyt pitäisi keskittyä nykyistä paljon enemmän nimenomaan ilmatilan puolustamiseen korkealla valmiustasolla ja riittävällä voimalla ja nimenomaan ilmatorjunnan osalta, koska se on se hitaampi komponentti. Samoin laaja-alaiseen, nopeaan väestönsuojeluun. Ja miettiä esim ne yksityiskohdat, että sairaaloita on mahdoton evakuoida missään olosuhteissa. Puolustuksen tulee siis keskittyä niiden suojaamiseen.Tuotannolle ja liikenteelle tärkeän infran lisäksi.
Osana varautumista tulisi olla valmius torjua lähes 24/7 myös suurisuuntainen merioperaatio merellä Gotlannin ja Ahvenanmaan suojaamiseksi. Tietenkin silloinkin tärkeintä on nopea ja voimakas ilmavaste ja väestön suojaaminen.
Olemme nähneet, millaista tuhoa Venäjä voi saada aikaan. Olisi parempi varautua siihen ajoissa ja vaikka, ja toivottavasti, turhaan, kuin herätä jonain aamuna tapahtuneiden tosiasioiden hirveään todellisuuteen. Jos Venäjä ajautuu kaoottiseen tilanteeseen, ei pelkkään pelotteeseen luottaminen enää riitä.
Parempi vara kuin vahinko, sanoi jo se wanha kansakin.
En ole ainakaan vielä ymmärtänyt miksi ####ssa venäläiset tulisivat Ahvenanmaalle. No ehkä se on vaan "koska mä voin". Siksi me otettiin Ahvenanmaa.
Ja jos siellä kerran on oikeus pitää tuota jotain valvovaa lähetystö rakennusta, niin miksi ei ottaisi koko saarta.
Ja mitä väliä jos tulee tappioita? Saadaanpahan samalla aiheutettua viholliselle tappioita ja tuhotaan paikkoja.
Olis tosiaan melkoisen vaikea pitää sitä hallussa. Kaikki Venäjän laivat ja lentokoneet tuhotaan Itämerellä.
Ehkä pointti onkin siinä että saadaan aiheutettua harmia länkkäreille. Katsotaan uskaltaako ne toimia miten aggressiivisesti.