Uskisten kanssa kaikki on niin suoraa ja ilmiselvää.
Suurin osa tuntemistani uskiksista ei juuri uskostaan puhu. Yksi parhaista ystävistäni on pastori, tekee tieteellistä väitöskirjaa toiselle yliopistolle ja toiselle tiedekunnalle aivan eri aiheesta kuin uskonto ja on muutenkin fiksu kaveri. Toinen tuttu on taas hellari, joka ryystää kaljaa ja polttaa tupakkia siinä missä muutkin. Vähän aikaa sitten taas tutustuin punkkariin, joka yllätyksekseni paljastui syvän uskonnollisen vakaumuksen omaavaksi jehovantodistajaksi. Stereotypioilla siis kun pelaa, niin aina tulee turpaan. Se se taitaa olla meikäläiselle elämänopetus. ;-D
Anyway, fundikset jotka pää punasena käännyttävät muita ihmisiä ovat sitten asia erikseen. Toiminnan motiivina näyttäisi olevan lähinnä huono itsetunto ja siihen liittyvä oikeassaolemisen pakko, joka sitten on naamioitu "syväksi huoleksi lähimmäisistä" ja "Jeesuksen lähetyskäskyn noudattamiseksi".
Sen sijaan ateistisen elämänkatsomuksen omineiden "lähetyskäskyä" en ole täysin käsittänyt. Tajuan kyllä esimerkiksi omalla kohdallani, että erilaisten ihmisten kanssa keskusteleminen opettaa ymmärtämään toisten maailmankatsomusta ja tapaa ajatella, mutta mikä ajaa ateistin omaan "lähetystyöhönsä" haukkumaan uskiksia ja "korjaamaan" heidän käsityksiään maailmasta ja henkisyydestä?
Tällä en TIETENKÄÄN tarkoita, että kaikki ateistit tekisivät näin, enkä myöskään tarkoita että se olisi heille myöskään mitenkään leimallista käyttäytymistä. Kuitenkin, "lähetyskäskynsä" vakavasti ottaneita joukostammekin löytyy, mutta mistä he tämän käskynsä ammentavat? Siis: miksi?
Suurin osa tuntemistani uskiksista ei juuri uskostaan puhu. Yksi parhaista ystävistäni on pastori, tekee tieteellistä väitöskirjaa toiselle yliopistolle ja toiselle tiedekunnalle aivan eri aiheesta kuin uskonto ja on muutenkin fiksu kaveri. Toinen tuttu on taas hellari, joka ryystää kaljaa ja polttaa tupakkia siinä missä muutkin. Vähän aikaa sitten taas tutustuin punkkariin, joka yllätyksekseni paljastui syvän uskonnollisen vakaumuksen omaavaksi jehovantodistajaksi. Stereotypioilla siis kun pelaa, niin aina tulee turpaan. Se se taitaa olla meikäläiselle elämänopetus. ;-D
Anyway, fundikset jotka pää punasena käännyttävät muita ihmisiä ovat sitten asia erikseen. Toiminnan motiivina näyttäisi olevan lähinnä huono itsetunto ja siihen liittyvä oikeassaolemisen pakko, joka sitten on naamioitu "syväksi huoleksi lähimmäisistä" ja "Jeesuksen lähetyskäskyn noudattamiseksi".
Sen sijaan ateistisen elämänkatsomuksen omineiden "lähetyskäskyä" en ole täysin käsittänyt. Tajuan kyllä esimerkiksi omalla kohdallani, että erilaisten ihmisten kanssa keskusteleminen opettaa ymmärtämään toisten maailmankatsomusta ja tapaa ajatella, mutta mikä ajaa ateistin omaan "lähetystyöhönsä" haukkumaan uskiksia ja "korjaamaan" heidän käsityksiään maailmasta ja henkisyydestä?
Tällä en TIETENKÄÄN tarkoita, että kaikki ateistit tekisivät näin, enkä myöskään tarkoita että se olisi heille myöskään mitenkään leimallista käyttäytymistä. Kuitenkin, "lähetyskäskynsä" vakavasti ottaneita joukostammekin löytyy, mutta mistä he tämän käskynsä ammentavat? Siis: miksi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
maailman asioita kaikki tyynni, sekä uskius, että anti-uskius. that`s it!
Toteutan lähinnä sananlaskua "Kyllä hullu saa olla mutta ei tyhmä"
Aina välillä kun aikaa riittää niin puutun johonkin viestiin, missä todellisuus on niin kaukana että se ei edes näy.
Yleensä tyydyn vain lukemaan näitä keskusteluja mutta joskus on ihan pakko puuttua niihin. Olen jo oppinut sen että ei täällä ateisti opi ymmärtämään uskonnosta tai uskosta yhtään mitään.
Itseasiassa Valtaoja/Pihkala kirjan luettuani ymmärsin paljon enemmän uskonnosta/uskovaisista/uskosta kuin täällä vuoden lukukokemusten jälkeen
>>Aina välillä kun aikaa riittää niin puutun johonkin viestiin, missä todellisuus on niin kaukana että se ei edes näy.
>>>Hm. Uskotko palauttavasi jonkun reaalitodellisuuteen vai pelkäätkö että tyhmyys tarttuu? Molemmat ovat uskoakseni yhtä mahdottomia vaihtoehtoja - siis miksi?
>>Esim sana usko on ateistille sana muiden joukossa mutta uskovaiselle täynnä erilaisia merkityksiä.
Yhteisen kielen puute ajaa väkisinkin siihen että pohja keskutelulta putoaa pois kun vastaaja ei ymmärrä kysymystä eikä kysyjä vastausta.
>>>Eivätkö suomalaiset kristityt sitten olekaan kristittyjä? Näin antavat ymmärtää mm. herännäislahkojen saarnaajat. Toisaalta mikäli suomalaiset uskovat jonkinlaiseen kristilliseen jumaluuteen, ei heitä voi oikein ateisteiksikaan lukea.MITÄ suomalaiset sitten ovat?
""ateistisen elämänkatsomuksen omineiden "lähetyskäskyä" ""
(Eerolainen)
Mainitse nyt pari tälläistä ateistien lähetyskäskyä, jooha?
Itse olen ateisti, sillä en usko satuihin enkä höpötyksiin ja tälläiset ateistien lähetyskäskyt on minulle aivan uutta.
Tiedän kyllä että olet ateisti ja syytkin olet kertonut jo muutamaan kertaan. Asiani koski kuitenkin MOTIIVEJA. Väännetään siis vielä kerran ja rautalangasta:
MIKSI käyt meuhkaamassa uskiksille päivästä toiseen? Uskotko oikeasti saavasi jotain aikaan? Uskotko oikeasti jonkun uskiksen luopuvan uskostaan sinun kommenttiesi tähden?
PS. "Lähetyskäsky" on kirjoitettu lainausmerkkeihin ja tarkoittaa käytännössä, ettei sanaa tule ottaa kirjaimellisesti vaan ihan oma ajattelukin on tässä kohdin sallittua.
""Uskotko oikeasti jonkun uskiksen luopuvan uskostaan sinun kommenttiesi tähden?""
Se ei ole uskon asia vaan totista totta.
Sinullako on näyttöä siitä, että joku uskovainen olisi joskus luopunut uskostaan, koska sinä olet täällä hänelle meuhkannut??!!
>> Tällä en TIETENKÄÄN tarkoita, että kaikki ateistit tekisivät näin..>>
Olet varovainen yleistyksien kanssa ! Niin minäkin tavallisesti yritän olla, mutta jospa tekisi poikkeuksen, vallan provoilevan sellaisen, heittelisi kiviä lasikaupassa.
1. En usko että kenelläkään aivan täysipainoista elämää elävällä on mahdollisuuksia päiväkausia netillä roikkua. Kaikilla 'vakipalstalaisilla' puuttuu arkipäivästä jotakin, joko mielenkiintoista työtä, riittävää ystäväpiiriä, muita harrastuksia tai vaikeammin määriteltävissä olevaa 'henkevyyttä'.
2. Tuskin kukaan täällä itsestään edes oman käsityksensä mukaan aivan totuuden mukaista kuvaa antaa, roolipelejä pelataan.
3. Nettiriippuvuus on hyvinkin pelihimoa vastaava sairaus, helppo tapa olla tekemättä mitään muuta, järkevämpää ja tarpeellisempaa.
Oikeassa olemisen tarve vaivaa niin uskovia kuin ateistejakin. Kun 'kaikki' argumentit on jo moneen kertaan nähnyt eikä itselläkään mitään uutta sanomista ole, menee keskustelut helposti suunsoitoksi, samojen saarnojen ja nälvimisten toisteluksi ja samojen 'vastustajien' kanssa riitelyksi. Jotkut harrastavat sitä 'omilla' nikeillään, toiset kertakäyttöisillä, ja ainahan joukkoon tietysti ilmaantuu uusiakin, muutamia viestejä lukemalla palstan 'hengen' omaksuneita teiniprovoilijoita, loma-aikoina varsinkin.
Jos nettiriipuvuuden, kaavoihin kangistuneen
jankutuksen uskontopalstalla käännytyksesi tulkitsee, niin toki ateistit ovat yhtä 'syyllisiä' kuin uskiksetkin, en vain usko että monikaan sitä minkään 'ateistisen ideologian' eteenpäin viemiseksi tekee.
Olen aikalailla kallellaan saman tyyppisiin aatoksiin. Toisaalta en voi olla ajattelematta, että taustalla väijyy monellakin viha jotain hahmottamatonta kohtaan, ja tämä viha on helppo kohdistaa uskovaisten kaltaiseen "helppoon uhriin". Uskovaiset kun ovat niin ilmiselviä omassa elämänkatsomuksessaan.
Varsinkin fundamentalistit vaikuttavat edustavan sangen homogeenista ryhmää alikoulutettuja ja usein yhteiskunnan pohjalla käyneitä ihmisiä, jotka ovat korvanneet addiktionsa uskolla. Tällaisia on helppo pamputtaa.
Tässä kohdin kysyn taas: miksi? Miksi potkia helppoa uhria? Miksi viedä ihmiseltä hänen ainoa ilonaiheensa?
>> Toisaalta en voi olla ajattelematta, että taustalla väijyy monellakin viha jotain hahmottamatonta kohtaan, ja tämä viha on helppo kohdistaa uskovaisten kaltaiseen "helppoon uhriin". >>
Järkeenkäypä ajatus !
Mikä sitten lie syynä vihaa ? Ehkä monasti alemmudentunne, pettymys omaan elämäntilanteeseen ja kateus kaikkia 'niitä muita' kohtaan, jotka ovat tai vaikuttavat olevan onnellisempia, rikkaampia, viisaampia tms.
Eikähän monikaan pettymyksiään omaksi viakseen tunnusta, edes itselleen. Syylliset on keksittävä jostain muualta, mieluiten jostain selvästi erottuvasta ryhmästä, joihin sitten voi samanmielisten kanssa yhteistuumin agressionsa purkaa.
>> Miksi potkia helppoa uhria? Miksi viedä ihmiseltä hänen ainoa ilonaiheensa? >>
Jos vihan taustalta alemmuudentunnetta löytyy, on se kai varsin luonnollista. Kukapa se nyt, yksin varsinkaan, vahvempansa kimppuun hyökkäisi, tulee vain uusia pettymyksiä.
Tosin jotkut uskovat ehkä niinkin tekevät ? Peräti marttyyrin roolia tunnutaan kaipailevan. Heillä kun kuuluu olevan mahtava liittolainen, ja taivas ja helvetti maanpäällisiä tappioita moninkertaisesti korvaamassa, ja 'vihamiehiä' rankaisemassa.
>>Syylliset on keksittävä jostain muualta, mieluiten jostain selvästi erottuvasta ryhmästä, joihin sitten voi samanmielisten kanssa yhteistuumin agressionsa purkaa.
Olet varmaan huomannut televisiossa, kuinka uskovaiset itkukurkussa ja usein väkivallalla vastustavat mm. aborteja, eutanasiaa, kloonausta, homoja, ydinvoimaa, ehkäisyä yms.
Uskovaiset ovat aina olleet kapulana kehityksen pyörässä ja ilman heitä ihmiskunta asuttaisi jo muita planeettoja.
Eli ateistin lähetyskäsky on sivistää uskovaisia jotta he lopettaisivat moisen idioottimaisen toiminnan.
kait pitänyt abortoida?
oikean ihmisen klooni?
"Olet varmaan huomannut televisiossa, kuinka uskovaiset itkukurkussa ja usein väkivallalla vastustavat mm. abortteja, eutanasiaa, kloonausta, homoja, ydinvoimaa, ehkäisyä yms."
Puutun tähän keskusteluun, kun en ole sattunut tuollaista huomaamaan. Väitteeni onkin, että jos tuollaista on, niin se on kiihkoilijoiden touhua ja mielipiteitä. Samalla lailla kuin ei pitäisi hermostua ateistikiihkoilijoiden vuoksi, niin ei pitäisi myöskään teistikiihkoilijoiden takia.
Ehdotukseni onkin, että kiihkoilijat, ovat he sitten uskontojen puolesta tai niitä vastaan, keskustelisivat keskenään ja vähemmän kiihkoilevat keskenään. Joku voisi avata ketjun "vain kiihkoilijoille" ja joku toinen "vain ei-kiihkoilijoille". Olisi mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua kummassakin ketjussa syntyisi.
ateisti vai uskovainen?
>>ateisti vai uskovainen?
Tuostapa tuli mieleeni, että humanismia ajoivat melkoisen varmasti takaa myös evankeliumien kirjoittajat, vaan sepä muljahtikin sitten täysin päälaelleen.
Aiheellinen kysymys. Ilmiöhän on ilmiselvä ja siksi ehken hyvinkinkin ansaitsee hiukan huomiota.
Nämä palstat kylläkin edustavat jonkinmoista kummajaista mielestäni. Suosio on suuri ja jännitettä on paljon, kuitenkin keskustelu sanan varsinaisessa merkityksessä on varsin köyhää. Kysymys kun ei ole järjen (tiedon) asiasta (ainakaan yksinomaan), vaan tunteen ja siksi "keskustelut" täällä vääjäämättä ovat jonkinsortin asemasotaa.
Mielestäni on aivan hyväksyttävää ja kuuluu palstan henkeenkin, että kevyttä ottelua harrastetaan ja ronskistikin kyseenalaistetaan. Tämähän kai yleisesti hyväksytään. Arveluttavaksi homma menee kun käydään henkilökohtaisesti kimppuun, aina uudestaan ja uudestaan, kuin koulukiusaaja konsanaan.
Heihin kai viittasit avauksesi otsikossa? Kysymyksesi kuului: miksi? Kieltämättä se on minuakin askarruttanut. Mutuni on, että tässä on kyse aivan peruspsykologiasta. Kyse lienee alitajunnan peloista, torjutuista tunteista. Rajoittunut (rajoitettu) ihminen, huomatessaan ristiriidan oman ja ympäristöstä näkyvän maailmankuvan välillä, päättelee, että ympäristön kuva on muutettava, että saavuttaisi tasapainon.
Ahdasmielinen ateisti käyttäytyy mielestäni samalla tavalla kuin kuka tahansa suvaitsematon ihminen. Ajatuksen juoksu voisi kenties olla vaikkapa sellainen, että (suurin osa tiedostamatonta) "Nuo toiset, erilaiset, ovat minua huonompia, koska ajattelevat eri tavalla, järjettömästi, vaan minullapa on totuus".
Onhan aivan tuiki tavallista, että erilaiseen ihmiseen (ihonväri tavallisin) projisoidaan psyyken pelot (omat ongelmat). Heissä nähdään tai ainakin ollaan näkevinään ne omat puolet, jotka on jouduttu omassa itsessä torjumaan ja aggressiot heräävät.
Käsittääkseni ihmisen jokseenkin kaikki ongelmat liittyvät vaikeuksiin omien tunteiden tunnistamisessa. Ainakin teoriassa on niin, että ellet itseäsi (omia tunteitasi) tunne, tunteet hallitsevat sinua ja käyttäydyt sen mukaisesti. Jos taas tunnet itsesi (omat tunteesi), silloin myös hallitset tunteesi ja sinulla on rauha.
Itsensä tuntemiseen on vain tässä rakkaudesta köyhässä (sosiaalisesti köyhässä) kulttuurissamme vaikeata päästä. Ihminen on kulttuurissamme fyysisesti kylläinen, mutta henkisesti nääntymisen partaalla. Ihminen kun ei elä pelkästään leivästä.