IBM, idiootti bisness miehet

...

IBM and holocaust

The strategic alliance between Nazi Germany and
America´s most powerful corporation

Edwin Black:
Little, Brown and Company, Yhdysvallat, 519 sivua


Eero Kavaston kirja-arvostelu

Järkyttävä kirja

Puolanjuutalaisten poika, Washingtonissa asuva tutkiva kirjailija Edwin Black toteaa jo kirjansa alkuriveillä, ettei tätä kirjaa kannata ollenkaan alkaa lukea, jos sen aikoo tehdä vain harppien sieltä täältä. Tämä pitää täsmälleen paikkansa, sillä jokaisella sivulla tulee esiin kulmakarvoja nostattavia seikkoja, jotka panevat miettimään onko tämä ollut mahdollista - ja vielä enemmän: onko se myös tulevaisuudessa mahdollista.

Kirjaa kirjoittaessaan on Edwin Blackilla ollut yli sata avustajaa eri puolilla maailmaa: kielenkääntäjiä, aikakausilehtien lukijoita ja tietojen kerääjiä, teknisiä asiantuntijoita, eri Holocaust-museoiden hoitajia ja mikrofilminlukijoita sekä aihepiiristä kerääntyneen valtavan arkiston selvittäjiä. Hänen autotalliinsa kertyi suuriin pinoihin yli 20.000 liuskaa, joiden välissä hän ja avustajat joutuivat puikkelehtimaan ja liittämään yhteen pieniä tiedon jyväsiä, jotka erillisinä eivät aluksi näyttäneet mitenkään liittyvän toisiinsa. Vähitellen alkoivat palapelin palaset liittyä toisiinsa ja kokonaiskuva hahmottua. Muun muassa New York Times-lehti luettiin tunnollisesti läpi vuosilta 1933-1945 ja suuremmat tai pienemmät uutiset kirjattiin ylös.
Edwin Black toteaakin, että kirja oli erittäin epämiellyttävä kirjoittaa. Vielä epämiellyttävämpi se on lukea, kun se vääjäämättä osoittaa, mitä aikaa kohti ollaan menossa. Pahalta näyttää. Historia näyttää toistavan itseänsä myös nykyaikana.

Mitä tietokonefirma teki

IBM eli International Business Machines oli yritys, josta ei oikeastaan voinut vielä 30-luvulla käyttää nykyaikaista sanaa tietokonefirma, ehkäpä pelkästään reikäkorttifirma, mutta kuitenkin yhtiöstä kasvoi alallaan aikanaan merkittävin yritys maapallolla. Se erikoistui tietojenkäsittelyyn, tuttuun termiin, joka nykyaikana on jokaisen ihmisen käsitevarastossa.
Saksalaissiirtolaisten poika Herman Hollerith perusti IBM-yhtiön. Hän oli syntynyt 1860 älykkäiden vanhempien perillisenä Buffalossa New Yorkin osavaltiossa ja jo 19-vuotiaana oli töissä Yhdysvaltain väestölaskentatoimistossa, jossa hänen kykynsä pantiin heti merkille. Hän kehitti sinänsä yksinkertaisen reikäkortin, jolle voitiin tallentaa sukupuoli, kansalaisuus, ammatti ja muita väestölaskennassa tarvittavia tietoja. Reikäkortti mullisti tietojenkeruun. Kokonainen kansakunta voitiin nyt laittaa korteille, jotka luotettavasti ja erehtymättömästi kertoivat viranomaisille heitä kiinnostavat seikat.

Ehkä oli kohtalon ivaa, ettei Hollerithin kehittämää uutta laitetta käytetty ensimmäistä kertaa elävien ihmisten vaan kuolleiden tilastointiin, nimittäin kolmen osavaltion, Marylandin, New Yorkin ja New Jerseyn terveysvirastojen luetteloinnissa. Runsaan neljänkymmenen vuoden kuluttua natsit käyttäisivät laitteita elävien ihmisten luetteloinnissa ja tappamisessa.

Hollerithin reikäkorttikone kykeni myös analysoimaan keräämiään tietoja. Muutamassa viikossa se laski monimutkaisia sovellutuksia esimerkiksi Yhdysvaltain rautateiden käyttöön. Aiemmin vastaavien tietojen käsittelyyn oli kulunut useilta virkamiehiltä jopa monta vuotta. Vuonna 1896 Venäjän tsaari Nikolai II käytti Hollerithin koneita oman väestölaskentansa apuna. Sopimus oli suunnattoman suuri ja arvokas.
Herman Hollerith laajensi myös Saksaan, jonne perustettiin vuonna 1910 Deutsche Hollerith Maschinen Gesellschaft, josta alettiin käyttää lyhennettyä muotoa Dehomag. Hollerithin lisenssit annettiin Willy Heidinger-nimiselle sikäläiselle laskukonemyyjälle. Itse asiassa saksalainen yritys vain vuokrasi amerikkalaisyritykseltä tarvittavan teknologian ja tietotaidon.
Monimutkaisten liikesopimusten kautta päädyttiin tilanteeseen, jossa amerikkalaisen emoyhtiön uusi pääjohtaja Thomas Watson ja Willy Heidinger kävivät katkeraa taistelua yritysten hallintavallasta. Lähestyttiin natsien aikaa.

Watsonilla natsisympatioita

Thomas Watson oli kunnianhimoinen liikemies, joka myi mitä vain kenelle tahansa, myös Hitlerille, saadakseen liikeyrityksensä IBM:n menestymään. Saksan valtionpankin johtajalle Hjalmar Schachtille hän kirjoitti: Meidän on osoitettava sympatiaa Saksan kansalle ja sen johtajalle Adolf Hitlerille.

Kun länsivalloille alkoi selvitä Hitlerin todelliset aikeet, julistettiin kauppasaarto, jonka mukaan ei enää saanut käydä suoraa kauppaa natsihallinnon kanssa. Jollain merkillisellä tavalla Watson sai junailtua asiat niin, että IBM edelleen teki kauppaa natsi-Saksan kanssa Euroopan puolueettomien maiden, kuten Sveitsin, Hollannin ja myös Ruotsin kautta. Jokaisessa Saksan naapurimaassa oli sisaryhtiö, jolle amerikkalainen emoyhtiö toimitti yksinoikeudella koneisiin sopivia pahvisia reikäkortteja, jotka sittemmin toimitettiin vastaavan saksalaisen Dehomag-yhtiön käyttöön.

Kortteja tarvittiin miljoonia, koska yhtä ainoata tallennettavaksi haluttavaa tietoa varten tarvittiin aina oma korttinsa. Nykyajan tietokoneajan mittapuuhun verrattuna järjestelmä oli antiikkinen, kaikesta kehittyneisyydestään huolimatta aikaa vievä ja vaati paljon koulutettua henkilökuntaa. Mutta järjestelmä oli kuitenkin aikaansa nähden vallankumouksellinen ja verraton apu erilaisten tietojen hankinnassa. Koneet avasivat natseille aivan uusia näköaloja. IBM-Dehomag-koneita oli lopulta Saksassa yli kaksituhatta kappaletta ja sodan sytyttyä tuhansia lisää Saksan valloittamilla alueilla Euroopassa.

Miten natsit saivat juutalaisista listat

Yksin Saksassa tarvittiin vuosittain miljardia reikäkorttia. Reikäkortit vaativat säilytyksessä tiettyä lämpötilaa ja varastoissa oli oltava hyvä tuuletus, sillä vähäinenkin taipuminen tai epätäsmällisyys tukki koneet, jolloin ei korttien sisältämiä tietoja kyetty lukemaan eikä erittelemään.
Natsien valtaantulon jälkeen määrättiin Saksassa ensi töiksi 12.4.1933 väestölaskenta. Paljastui yllättävä tieto, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehdyn vastaavan väestölaskennan jälkeen maassa oli nyt paljon juutalaisia, muun muassa Puolasta, joista ei oltu tiedetty mitään, ei edes nimiä.

Toisaalta juuri Saksassa juutalaiset olivat eräitä Euroopan eniten valtaväestöön sulautuneita kansalaisia. He pitivät itseään täysin saksalaisina kunnon kansalaisina, jotka eivät voineet ymmärtää Hitlerin ääretöntä juutalaisvihaa.

Ilman IBM-Dehomagin apua olisi ollut aikaa vievää ja työlästä haravoida koko maa läpi kaupunki kaupungilta, kortteli korttelilta ja katu kadulta. Nyt juutalaiset saatiin kätevästi eroteltua reikäkorttien avulla. Tosin keruu oli nytkin suoritettava henkilökohtaisesti, mutta varsinainen tietojen keruu ja erottelu sujui nopeasti.

Dehomag-yhtiölle oli näytön paikka Preussin väestölaskenta vuonna 1936. Laskenta suoritettiin neljässä kuukaudessa. Juutalaisia varten oli erityinen laskentakortti, joka käsiteltiinkin erikseen. Ristiinlaskenta paljasti 35 eri tietoa, muun muassa ammatin, asunnon, kansallisuuden, maarekisterin, kuntatiedot ja uskonnollisen elämän. Näin natseilla oli ensimmäistä kertaa edessään tieto siitä, miten juutalaiset oikein sijoittuivat yhteiskuntaan. Esimerkiksi Wilmersdorfin kaupunginosassa Berliinissä oli suhteessa eniten juutalaisia koko kaupungissa. Löytyi muun muassa 1250 turkisjuutalaista, pääasiassa ulkomaalaisia.
Kun aiemmin juutalaisviha oli perustunut epämääräisyyksiin ja kuulopuheisiin. voitiin nyt tieteellisesti todistaa juutalaisten muka suunnaton valta saksalaisessa yhteiskunnassa ja heitä vastaan voitiin nyt suunnitella täsmälakeja, joita sittemmin tehtiinkin monta sataa natsien kahdentoista vallassa olon vuotena.

Mullistava uusi IBM-Dehomag tietokone oli paljastanut tietoja, joiden merkitys vasta vähitellen valkeni natseille. Heillä oli nyt käytössään kartta, jonka avulla he saattoivat erehtymättömästi suunnistaa ja lopulta poistaa kansasta epätoivottavat ainekset. Ensimmäiseksi natsien tulilinjalle joutuivat Ostjuden, itäjuutalaiset, jotka olivat tulleet pääasiassa Puolasta ja muista itä-Euroopan maista.

IBM laajentaa

Kun muut ulkomaiset yritykset suunnittelivat Saksasta lähtöä, IBM päinvastoin suunnitteli laajentavansa toimintaansa. Valtava väestölaskentakeskus perustettiin Karstadthausiin Alexsanderplatzin lähelle Berliiniin. Naapurimaat liitettiin hallinnollisesti Saksan läheiseen työyhteyteen. Sodan sytyttyä tästä organisaatiomuutoksesta oli natseille paljon hyötyä, nykyaikaisesti sanottuna saavutettiin synergiaetuja.
Euroopassa ei kohta ollut enää yhtään suurempaa yritystä tai yhteisöä, joka ei olisi käyttänyt IBM:n palveluksia. Yksistään Saksassa asiakkaina oli Siemens, Krupp, Mannesmann, I.G.Farben, Opel, Deutsche Bank, Zeiss Ikon, suklaatehtaita, kahvipaahtimoita, lentokonetehtaita, hiilikaivoksia, laivanrakennusyhtiöitä, pankkeja, savuketehtaita, hajuvesiyhtiöitä ja kumiteollisuutta. Myös eläkeyhtiöt käyttivät maksuissaan IBM:n koneita.

Ennen kaikkea Reichsbahn, Saksan valtiollinen junayhtiö, yrityksen suurin asiakas, käytti koneita vuosittain 140 miljoonan matkustajan matkalippujen varausjärjestelmässä. Junat pysyivät aikataulussa ja rahti kulki luotettavasti kiskoja pitkin.

Kohta kiskoja pitkin kulkisi luotettavasti ja aikataulussa juutalaisia Euroopan eri puolilta keskitysleireille. IBM:n koneet laskivat jopa veturien tarvitseman voiman junan painon mukaan.

Saksalaisen veren suojelu

Rotutiede oli näennäistiedettä, jolla yritettiin suojella saksalaista verenperintöä. Baijerin tilastotoimiston johtaja Friedrich Zahn kirjoitti Saksan tilastotoimiston lehdessä Allgemeines Statistisches Archiv: Kansasta voidaan poistaa ´virheet´ vain käyttämällä rekisteriä koko kansasta. Rotuhygienian säilyttämiseksi on alempiarvoista elämää estettävä lisääntymästä. Tämä toteutuu täsmällisellä valinnalla ja antamalla etusija ylemmälle rodulle sekä sen kansanosan poiskitkemisellä, joka on ei-toivottavaa. Taidatkos sen selvemmin sanoa.
Tulee vain mieleeni eräs kanadalainen new age-bulletiini, jossa jo muutama vuosi sitten todettiin, että kunhan maailmasta saadaan kitkettyä pois kaikki uskovat, maailma pääsee oikeasti vapautumaan kaikista pidäkkeistään ja irti kristityistä, jotka kertovat mikä on oikein.

Kun Dehomagin uusi tehdas avattiin Lichterfeldessä Berliinissä, johtaja Willy Heidinger totesi: Koen tämän lähes pyhänä toimituksena ja rukoilen taivaan siunausta tälle paikalle. Lääkäri arvioi toimivatko kaikki elimet ruumiissa oikein. Meidän lääkärimme (Hitler) päättää, mikä on Saksan kansalle parasta. Seuraamme sokeassa uskossa, mitä lääkärimme määrää, hän jatkoi. Lääkäri lopulta määräsi, että epäsuotavat juutalaiset kansanosat oli poistettava kokonaan muusta kansasta.
Hitlerin valtaantulon jälkeen ei kukaan juutalainen halunnut ymmärrettävästi astua ehdoin tahdoin esiin ja kuuluttaa juutalaisuuttaan, vaan pikemminkin kätkeä sen ja elämään niin kuin ennenkin itsestään numeroa tekemättä.

Rotutiede

Rotutiede pyrki jäljittämään juutalaista verta aina vuoteen 1800 asti, jopa neljä sukupolvea taaksepäin. Vuoden 1933 väestölaskenta sai esille suuren joukon juutalaisia, noin 600.000, mutta vielä jäi pimentoon niitä, jotka saattaisivat saastuttaa saksalaista verta. Eroteltiin koko juutalaiset, puolijuutalaiset, ¼-osa, ¾ osa, 1/8 osa ja jopa 1/16 osajuutalaiset. Reichsippenamt, valtakunnan eräänlainen perheasioiden virasto teki päätöksiä, kuka oli juutalainen ja kuka taas arjalainen.

Eugeniikka, perinnöllisyystiede, erotti henkisesti sairaat, kehitysvammaiset, epileptikot, eri mustalaisrodut, homoseksuaalit, työtä vieroksuvat, parantumattomat yhteiskunnan loiset ja juutalaiset toisistaan. Lääkärien tekemät lomakkeet ajettiin IBM:n koneiden läpi ja tilastoitiin.
Sicherheitsdienst SD, turvallisuuspalvelu, erotti lisäksi Jehovan todistajat, adventistit ja vapaamuuraritkin toisistaan. Aikanaan keskitysleireille joutuivat myös niin sanotut kristityt vapaamuurarit, jotka yhdistivät mukamas kristinuskon ja vapaamuurariaatteen uskotellen sen olevan jotenkin hyväksyttävämpää kuin pelkän vapaamuurariuden.