Lahtarien maine kirkastuu entisestään

Niin osasivat!

Punaiset surmasivat hallitsemillaan alueilla 1 400–1 650 siviilihenkilöä. Teloituksia oli tammikuun lopun ja helmikuun lopun välisenä aikana runsaasti, noin 700. Maaliskuussa teloitukset vähenivät noin 200 uhriin. Terrori yltyi huhtikuussa ja toukokuun alussa 1918 punaisten tappion varmistuessa; surmattuja oli noin 700.

Raakaan väkivaltaan turvautuivat herkästi varsinkin nopeasti suksilla, reellä tai ratsain liikkuneet iskujoukot, joita kutsuttiin tiedustelujoukkueiksi tai lentäviksi osastoiksi. Ne suorittivat sotilaallista tiedustelua ja armeijan selustan suojaamista sekä nujersivat samalla vastavallankumoukselliset kovin ottein. Lentävien osastojen karkeat otteet pelottivat vastustajia mutta herättivät paheksuntaa myös maltillisen työväen keskuudessa. Pienimmillään lentävän osaston koko oli reilut 10 miestä, suurimmillaan 50-60 miestä.

Terrori kiihtyi erityisesti sodan loppua kohti tultaessa. Punaiset tappoivat satoja vetäytyessään Uudeltamaalta, Hämeestä, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Viipurilaisessa vankilassa tapettiin 30 ihmistä. Tämä oli yksi sodan verisimpiä yksittäisiä terroritekoja. Punaisen terrorin uhrien lukumäärän on arveltu olevan noin 1 600, kun valkoisessa terrorissa on sanottu kuolleen yli viisikertainen määrä. Valkoiset käyttivät punaista terroria yhtenä syynä sodan jälkeisiin kostotoimiin.