Voiko enempää turhauttaa

Kiitos jo etukäteen jos joku tämän jaksaa lukea ja antaa mielipiteen asiasta. Pyrin kirjoittamaan tiivistetysti.
Olen parisuhteessa avovaimon kanssa ja meillä on 2 lasta (8v poika ja 6v tyttö)
Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja kerkesimme seurustella 10kk ennenkuin Sini (nimi muutettu) tuli raskaaksi. Meidän tutustuminen toisiimme jäi siis todella vajaaksi ja emme kerenneet luoda meille yhteistä kokemuspohjaa. Alkumme oli todella seksuaalinen ja tunsin ekaa kertaa kuinka seksihalut kohtasivat naisen kanssa.
Tullaan tähän päivään ja olen rehellisesti sanottuna ollut parisuhteen osalta 7-6 vuotta tyytymätön ja en voi sanoa että olisin onnellinen. Kumppanin pääprioriteetti elämässä on vain perhe ja siihen panostaminen.
Omasta mielestäni HYVÄ PARISUHDE LUO POHJAN HYVÄLLE PERHE-ELÄMÄLLE ja hän on asiasta eri mieltä.
Hänestä meidän kuuluisi elää vain tätä perhe arkea ja löytää se onni niistä perhe asioista.

Seksuaalisuus on vähentynyt vuosien myöt ja meillä on seksiä keskimäärin noin 1-2 kertaa viikossa seksiä mikä on itselleni aivan liian vähän. Olen seksuaalisesti aktiivinen ihminen ja en haluaisi harrastaa sooloseksiä yksin jatkuvasti. Hyvin usein menen nukkumaan tyytymättömänä. Kumppanini on todella seksikäs ja hän omaa kroppaansa esittelee instassa kyllä hyvin avoimesti mutta minulla hän harvoin ja usein vain pyynnöstä lähettää mitään kuvia vaikka ne kaikille julkaistut kuvat olisivat myös minulle kelvannee. Seksuaalisesti sinillä on todellisuudessa valtavasti lukkoja, sekä lapsuuden traumoja. Näille asioille hän ei ole ikinä tehnyt mitään päästääkseen eroon niistä vaikka olen terapiaa hänelle useasti ehdottanut. Seksi elämämme toistaa vain samaa kaavaa ja vaikka seksi on kyllä hyvää niin siinä ei mitään uutta ikinä. Olen aiheesta keskustellut hänen kanssa tosi paljon ja kertonut toiveista/fantasioistani. Nämä eivät toiveet eivät ikinä toteudu. Pyyntöni ovat hyvin pieniä "olisi kivaa jos joskus tekisit aloitteen erilailla" jne. mutta toivoisin että hän esitteleisi myös minulla hänen kaunista kroppaansa mutta se toive on edelleen toive. Näihin hän vastaa että ei voi toteuttaa koska perhe elämä on niin kuluttavaa.

Olimme 1kk sitten reissussa ja hän oli sielä seksuaalisesti aktiivisempi huomattavasti mutta heti palatessamme suomeen kaikki muuttui. En ymmärrä miten tämä arki syö kaikki halut ja miten en kumppanina ole hänelle sen arvoinen että omat toiveeni seksin ja parisuhdetta kohtaan (toivoisin että viettäisimme laatu aikaa enemmän kahdestaan. Meillä on hyvät tukiverkot) tulisi toteutetuksi. Olen nyt puoli vuotta miettinyt paljon eroamista koska en saa tästä parisuhteesta mitään irti. Minua ei koskaan kohdella niinkuin toivoisin ja lapset ovat kaiken edellä jatkuvasti. Sinille perhe on elämän tärkein ja ainoa asia, muuta hänellä ei ole. Ei ole ystäviä ketä hän näkisi töiden ulkopuolella eikä myöskään tarvetta tehdä minun kanssa kahdestaan mitään. Parisuhteenkin pitäisi hänen mukaan olla yhtä kuin perhe. Hän sanoo että perhe elämässä koetut asiat ajaa saman asian kuin viettäisimme kahdestaan aikaa. Ne lasten kanssa koetut asiat on yhtäkuin parisuhteeseen panostettu aika.

Meillä ei tällä hetkellä ole mitään yhteisiä unelmia eikä liiemmin yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Itse toivoisin että olisin puolisona haluttu ja panostuksen arvoinen. Haluisin että tässä arjessa se parisuhde olisi silti erillinen yksikkö mihin panostetaan. Oon ihan loppu tähän asiaan kun toinen ei vain tajua minua enkä minä ymmärrä häntä.
Kannattaisiko vain luovuttaa ja erota?