Se tapahtui eräänä täysin tavallisena tiistaiaamuna, jolloin kaikki tuntui kulkevan tasaisen harmaana – kunnes Jumala päätti näyttää, miten ihme tehdään.
Olin matkalla kauppaan, jalat raahautuivat asvaltilla ja ajattelin, että tylsempi päivä saisi olla ihan luvan kanssa. Mutta sitten, yhtäkkiä taivas repesi. Ei vain kuvainnollisesti – pilvet kirjaimellisesti siirtyivät kuin joku olisi vetänyt ne syrjään verhoina. Ja mitä esiripun takaa paljastui? Sateenkaaria. Ei niitä pieniä kaaria, joita joskus näkee sadekuuron jälkeen, vaan valtavia, paksuja, neonvärisiä kaaria, jotka kiertyivät spiraalina taivaan halki kuin jonkinlainen taivaallinen karkkikauppa olisi räjähtänyt.
Mutta eihän siinä kaikki. Keskelle sateenkaarispiraalia ilmestyi jättimäinen, kultainen portti, joka avautui aivan kuin joku olisi pyytänyt minut sisään. Tietysti ensimmäinen ajatus oli: "Näinkö nopeasti tämä peli nyt loppui?" Mutta ennen kuin ehdin astua askeltakaan, portista vyöryi ulos... kyyhkyjä. Tuhansittain. Mutta nämä eivät olleet tavallisia kyyhkyjä. Ne loistivat kuin diskopallot, ja niiden siivistä satoi tähtiä ja konfettia. Tuhannet kimaltavat linnut kaartelivat pääni yläpuolella, kuin ilmoittaen jostain valtavasta juhlakutsusta.
Sitten maasta alkoi nousta valtavia kukkakedon kukkia, mutta ne eivät olleet mitään vaatimattomia voikukkia. Ei, nämä olivat kukkia, joiden terälehdillä juoksi pieniä salamoita, ja niiden tuoksu oli jotain kahvin ja tuoreen suklaakakun väliltä. Maailma ympärilläni muuttui täysin – autoja ei enää ollut, vaan tiellä kiisi vaahtokarkkieläimiä, kirahveja ja norsuja, jotka nyökkäilivät ohimennessään ystävällisesti, kuin olisimme vanhoja tuttuja.
Ja kaiken keskellä, juuri kun aloin miettiä, onko minulla kuumetta, taivaasta kajahti syvä ääni, sellainen, joka tärisytti maata ja sai minut kääntymään katsoakseni ylös. "EI, ET VIELÄ PÄÄSE TÄÄLTÄ. OLET UNOHTANUT KAHVIMAIDON!"
Ja niin portti sulkeutui, sateenkaarispiraali alkoi kadota, ja maailma palasi hiljalleen entiselleen – paitsi että olin unohtanut ostaa sen kahvimaidon. Se siitä spektaakkelista. Sitä voi kutsua Jumalan huumoriksi tai vain hieman erikoisemmaksi päiväksi, mutta olen aika varma, että joku jossain sai naurunpaikan tästä kaikesta.
Olin matkalla kauppaan, jalat raahautuivat asvaltilla ja ajattelin, että tylsempi päivä saisi olla ihan luvan kanssa. Mutta sitten, yhtäkkiä taivas repesi. Ei vain kuvainnollisesti – pilvet kirjaimellisesti siirtyivät kuin joku olisi vetänyt ne syrjään verhoina. Ja mitä esiripun takaa paljastui? Sateenkaaria. Ei niitä pieniä kaaria, joita joskus näkee sadekuuron jälkeen, vaan valtavia, paksuja, neonvärisiä kaaria, jotka kiertyivät spiraalina taivaan halki kuin jonkinlainen taivaallinen karkkikauppa olisi räjähtänyt.
Mutta eihän siinä kaikki. Keskelle sateenkaarispiraalia ilmestyi jättimäinen, kultainen portti, joka avautui aivan kuin joku olisi pyytänyt minut sisään. Tietysti ensimmäinen ajatus oli: "Näinkö nopeasti tämä peli nyt loppui?" Mutta ennen kuin ehdin astua askeltakaan, portista vyöryi ulos... kyyhkyjä. Tuhansittain. Mutta nämä eivät olleet tavallisia kyyhkyjä. Ne loistivat kuin diskopallot, ja niiden siivistä satoi tähtiä ja konfettia. Tuhannet kimaltavat linnut kaartelivat pääni yläpuolella, kuin ilmoittaen jostain valtavasta juhlakutsusta.
Sitten maasta alkoi nousta valtavia kukkakedon kukkia, mutta ne eivät olleet mitään vaatimattomia voikukkia. Ei, nämä olivat kukkia, joiden terälehdillä juoksi pieniä salamoita, ja niiden tuoksu oli jotain kahvin ja tuoreen suklaakakun väliltä. Maailma ympärilläni muuttui täysin – autoja ei enää ollut, vaan tiellä kiisi vaahtokarkkieläimiä, kirahveja ja norsuja, jotka nyökkäilivät ohimennessään ystävällisesti, kuin olisimme vanhoja tuttuja.
Ja kaiken keskellä, juuri kun aloin miettiä, onko minulla kuumetta, taivaasta kajahti syvä ääni, sellainen, joka tärisytti maata ja sai minut kääntymään katsoakseni ylös. "EI, ET VIELÄ PÄÄSE TÄÄLTÄ. OLET UNOHTANUT KAHVIMAIDON!"
Ja niin portti sulkeutui, sateenkaarispiraali alkoi kadota, ja maailma palasi hiljalleen entiselleen – paitsi että olin unohtanut ostaa sen kahvimaidon. Se siitä spektaakkelista. Sitä voi kutsua Jumalan huumoriksi tai vain hieman erikoisemmaksi päiväksi, mutta olen aika varma, että joku jossain sai naurunpaikan tästä kaikesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt soitto Niuvaniemelle nopeasti.