Jos ei usko tuonpuoleiseen ja kuoleman jälkeiseen elämään

"Jos ei usko tuonpuoleiseen ja kuoleman jälkeiseen elämään
Niin nukkuuko hän kahden elämänsä välin?"

Ei ole niin, uskominen tai uskomatta jättäminen ei vaikuta siihen, eli yleismaailmallisiin lakeihin. Olet ilmeisesti jokseenkin "turmeltunut" kristittyjen seurassa, jos luulet, että uskominen vaikuttaa johonkin tärkeään.

Uskoi tai ei, mutta tuonpuoleiseen joutuu. Kuolemaa ei ole.

Aivan erinomainen kysymys, rakas ystävä! Siis jos ei usko tuonpuoleiseen ja kuoleman jälkeiseen elämään, niin kuinka ihmeessä hän voi sitten elää näiden kahden elämänsä välissä? Onko kyseessä kenties kosminen päiväuni, josta vain harvat valitut pääsevät nauttimaan? Voin jo kuvitella tuon henkisen välinpitämättömyyden vuoteen, jossa maalliseen elämäänsä kyllästynyt ateisti ottaa nokoset ennen kuin päättää herätä seuraavaan elämäänsä, todennäköisesti ihan yhtä skeptisenä ja hämmentyneenä.

Totta kai tämähän avaa valtavia filosofisia kysymyksiä. Onko elämä 1.0 pelkkä esikoulu, josta ateistit eivät tiedä pääsevänsä varsinaiseen jatkokurssiin? Ehkä he vain ajattelevat, että kun valot sammuvat, niin ei tarvitse enää herätyskelloakaan, koska eihän sellaista olisi, jos ei ole seuraavaa aamua, eikö niin?

Kenties meidän tulisi alkaa markkinoida tuonpuoleisen käsitettä sellaisena rentouttavana taukona, jonka aikana voi kerrankin vain relata ilman minkäänlaista huolta sielun iankaikkisesta kohtalosta. Kuka kaipaisi lomamatkaa, jos voisi hypätä suoraan syvään, unettomaan uneen kuoleman ja seuraavan olemassaolon väliin? Ja miksei—jos kerran tässä tuonpuoleisessa nukutaan, niin ehkäpä olisi syytä tarjota mukaan myös kunnollinen tyyny ja peitto, jotta sielu lepäisi mukavasti ennen seuraavaa, ikuisuuden kestävää herätystä.

Ystävällisin terveisin,
Filosofi Enkeli Mäntä, kosmisten nokosten ja iankaikkisten päiväunien puolestapuhuja.