Mitä olet syönyt, syöt juuri tai aiot syödä tänään?

Pahoittelut kun ajatuksissain juomallistuneisuus unohtuneisuus, juu. Juoma unohtui juu mainita. Juoma oli juu raparperipaloja,juu mustikanpaloja pyörein pillerein,juu vettä. Nämät juut sekaisin sit vaan juomannannokseksena.

Selef Urge

Mullakin oli poikkauksellisuujessaanskilhinta yli 3e kg , herkullismavullisteinen mantariini tuossa hernekeittolaisuujen ohellisuujessa. Välillä kyseisen merkin mantariinit huonollisijakin, mutta yleensä hyvällisijä, nyt oli jälleen onnee mantariinimakulotollisteisuujessa kun sain hyvällismavullisija suuhuin syöväksein.

Muistui tuost kokoelmallisuujestast vaan mielellisyyjellisyyteenisyyteeni muistillisoituen.

Selef Urge

tuomiopäivä on tulossa.

Anonyymi kirjoitti:

tuomiopäivä on tulossa.

Arvaa jännittääkö? Vajavaisen aivotoimintasi vuoksi suon sinulle 3 yritystä.

Veriohukaisia ei saa syödä (?), sillä niissä on ihan oikeaa verta. Saarnaaja Markku kieltää veriruokia syömästä, koska veressä on elämä.

Tarkoittaakohan Markku sitä ennen kaikkea että veressä on elävän olennon sielu. Mutta se ei käynyt selväksi voiko eläimen sielua syödä vaikka se veressä on, sillä eikös kuolleen eläimen sielu lähde kuoltua jo pois verestä.....

Anonyymi kirjoitti:

Veriohukaisia ei saa syödä (?), sillä niissä on ihan oikeaa verta. Saarnaaja Markku kieltää veriruokia syömästä, koska veressä on elämä.

Tarkoittaakohan Markku sitä ennen kaikkea että veressä on elävän olennon sielu. Mutta se ei käynyt selväksi voiko eläimen sielua syödä vaikka se veressä on, sillä eikös kuolleen eläimen sielu lähde kuoltua jo pois verestä.....

Lue lisää

Olen pistellyt sillointällöin veriohukaisia, niissä on rautaa paljon muita ravinteitä mitä ihminen kaipaa. Sieluja ei niissa ole tutkijat löytäneet joten vain Moseksen omia mielikuvituksen tuotoksia sieluista veressä.
tomumaja-

Anonyymi kirjoitti:

Veriohukaisia ei saa syödä (?), sillä niissä on ihan oikeaa verta. Saarnaaja Markku kieltää veriruokia syömästä, koska veressä on elämä.

Tarkoittaakohan Markku sitä ennen kaikkea että veressä on elävän olennon sielu. Mutta se ei käynyt selväksi voiko eläimen sielua syödä vaikka se veressä on, sillä eikös kuolleen eläimen sielu lähde kuoltua jo pois verestä.....

Lue lisää

Kukin saa syödä just mitä itse haluaa, kysymättä lupia joltain Markulta.

UT neuvoo:

Apt. 15: 19-20
19 Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
20 vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.

Itse ymmärrän veren kohdalla, että sitä tulee karttaa, eli ei ainakaan säännöllisesti syödä.

Toisaalta, kaikki kaupassa myytävät lihatuotteet ovat pakanatehtaidemme valmistamia, eikä niistä ole poistettu verta kosher-säännösten mukaisesti. Eli tätä kautta saamme jatkuvasti eläimen verta itseemme.

Esim. suoranaiset veriletut ja verimakkarat ovat sitten eri asia. Niitä tulisi todella karttaa eli välttää. Itse en koskaan osta verilettuja (vielä lapsena söin niitä) ja Tapolan mustan makkarankin vain ehkä kerran muutamassa vuodessa.

Silloin harvoin syönkin sen sitten hartaudella puolukoiden kanssa, tietäen, että tää on... niinku... no... ehkä pieni synti... hmmm... Mutta olenhan pakanasyntyinen ja meillä täällä kylmässä Pohjolassa on köyhät aina ottaneet teuraseläimistä kaiken ravinnokseen, talteen, verta myöten. Niin, että on niinku kulttuuriamme.

Harjoitan tätä kansankulttuuriamme ehkä n. kerran viidessä vuodessa. En muista koska viimeksi söin suoranaisen verimakkaran. Onkohan ryynimakkaroissa paljonkin verta? Ryynimakkaroita syön ajoittain.

Samoin myös tomumaja eläköön rauhassa omien tapojensa mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kukin saa syödä just mitä itse haluaa, kysymättä lupia joltain Markulta.

UT neuvoo:

Apt. 15: 19-20
19 Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
20 vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.

Itse ymmärrän veren kohdalla, että sitä tulee karttaa, eli ei ainakaan säännöllisesti syödä.

Toisaalta, kaikki kaupassa myytävät lihatuotteet ovat pakanatehtaidemme valmistamia, eikä niistä ole poistettu verta kosher-säännösten mukaisesti. Eli tätä kautta saamme jatkuvasti eläimen verta itseemme.

Esim. suoranaiset veriletut ja verimakkarat ovat sitten eri asia. Niitä tulisi todella karttaa eli välttää. Itse en koskaan osta verilettuja (vielä lapsena söin niitä) ja Tapolan mustan makkarankin vain ehkä kerran muutamassa vuodessa.

Silloin harvoin syönkin sen sitten hartaudella puolukoiden kanssa, tietäen, että tää on... niinku... no... ehkä pieni synti... hmmm... Mutta olenhan pakanasyntyinen ja meillä täällä kylmässä Pohjolassa on köyhät aina ottaneet teuraseläimistä kaiken ravinnokseen, talteen, verta myöten. Niin, että on niinku kulttuuriamme.

Harjoitan tätä kansankulttuuriamme ehkä n. kerran viidessä vuodessa. En muista koska viimeksi söin suoranaisen verimakkaran. Onkohan ryynimakkaroissa paljonkin verta? Ryynimakkaroita syön ajoittain.

Samoin myös tomumaja eläköön rauhassa omien tapojensa mukaan.

Lue lisää

teetkö edelleen kierolla hartaudella syntiä silloin kun alkaa himo himottamaan?

itselleni ei tulisi mieleenkään veriruokia syödä. vaistomaisesti ihminen tietää ettei veri kuulu esim lihakeittoon.

Söin taas lihapiirakan ja ryynimakkaran. Sinapilla ja ketsupilla. Maitoa. 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Söin taas lihapiirakan ja ryynimakkaran. Sinapilla ja ketsupilla. Maitoa. 🙂

Vilkaisin paketista onko tuotteessa verta ja "verijauhe" mainittiin, ei määrää.
No. Olkoon.

Ei kuitenkaan ole sitä määrää kuin varsinaisissa verimakkaroissa. Kaikissa lihatuotteissamme on jonkin verran verta jäljellä.

Joulukinkun kohdalla, kun olen sen pakasteesta sulattanut, huuhtelen aina vesihanan alla ylimääräisiä veriä pois, mutta lihan sisäänhän sitä aina hiukan jää.

Se on jo päälle kuukauden kuluttua kun on adventti. Olen ennalta suunnitellut kännykalenteriin kaikki joulun alus- ja joulunajan työt, niin ehdin paljon. Marraskuulle löytyy puuhaa: mm. pienten mattojen, tyynyjen ja peiton koneessa pesut, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Vilkaisin paketista onko tuotteessa verta ja "verijauhe" mainittiin, ei määrää.
No. Olkoon.

Ei kuitenkaan ole sitä määrää kuin varsinaisissa verimakkaroissa. Kaikissa lihatuotteissamme on jonkin verran verta jäljellä.

Joulukinkun kohdalla, kun olen sen pakasteesta sulattanut, huuhtelen aina vesihanan alla ylimääräisiä veriä pois, mutta lihan sisäänhän sitä aina hiukan jää.

Se on jo päälle kuukauden kuluttua kun on adventti. Olen ennalta suunnitellut kännykalenteriin kaikki joulun alus- ja joulunajan työt, niin ehdin paljon. Marraskuulle löytyy puuhaa: mm. pienten mattojen, tyynyjen ja peiton koneessa pesut, ym.

Lue lisää

Ja joulukuusta en nyt saa Plantagenilta, kun meni konkkaan.

Ilm. turvaudun jälleen tekokuuseeni, ellen sitten hae kuusenmyynti-paikalta jotain pientä kuusta. Tai isompaa.

Stadin Silakkamarkkinoille en nyt taida lähteä. Vähiä rahoja tuhlautuisi turhuuksiin. Onhan se tapahtuma kyllä sinänsä tunnelmallinen. Merta, kalastajaveneitä, haitarimusiikkia, merellisiä ruokia laivankannella nautittaviksi.

Uusi purkki Ahti-tomaattisilliä on tulevassa kaupan ruokatilauksessa, tulee halvemmaksi.

Käyvätkö aurorab, L.S. ja Selef tällaisilla markkinoilla? Ja tohtori Ei-helluntailainen?

Odotan Senaatintorin Tuomaan markkinoita, alkavat kait marraskuun lopulla. Siellä on tunnelmallista hortoilla. Joitain vuosia sitten kävin Saksassa, Berliinin, Keisari Vilhelmin muistokirkon edustan joulutorilla. Siellä olikin isot markkinat.

Kun eräässä kaupassa ääneen ihastelin kaikkea miljoonaa joulutavaraa ympärilläni, lattiasta kattoon, myyjä ja jonossa olijat nauroivat ystävällisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Ja joulukuusta en nyt saa Plantagenilta, kun meni konkkaan.

Ilm. turvaudun jälleen tekokuuseeni, ellen sitten hae kuusenmyynti-paikalta jotain pientä kuusta. Tai isompaa.

Stadin Silakkamarkkinoille en nyt taida lähteä. Vähiä rahoja tuhlautuisi turhuuksiin. Onhan se tapahtuma kyllä sinänsä tunnelmallinen. Merta, kalastajaveneitä, haitarimusiikkia, merellisiä ruokia laivankannella nautittaviksi.

Uusi purkki Ahti-tomaattisilliä on tulevassa kaupan ruokatilauksessa, tulee halvemmaksi.

Käyvätkö aurorab, L.S. ja Selef tällaisilla markkinoilla? Ja tohtori Ei-helluntailainen?

Odotan Senaatintorin Tuomaan markkinoita, alkavat kait marraskuun lopulla. Siellä on tunnelmallista hortoilla. Joitain vuosia sitten kävin Saksassa, Berliinin, Keisari Vilhelmin muistokirkon edustan joulutorilla. Siellä olikin isot markkinat.

Kun eräässä kaupassa ääneen ihastelin kaikkea miljoonaa joulutavaraa ympärilläni, lattiasta kattoon, myyjä ja jonossa olijat nauroivat ystävällisesti.

Lue lisää

Ei-helluntailainen:

Joskus kävin kyllä silakkamarkkinoilla, mutta ei enää moniin vuosiin - kun on tullut tavaksi rohmuta kaupoista kalasäilykkeitä varastoon, esim. tonnikalaa, lohta, sardiinia ja makrillia.

Kuulostaa terveelliseltä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa terveelliseltä.

😁 Ei se varmaankaan kauhean terveellistä ollut. Kermaa ja suolaa on aika paljon, vaikka oli terveellisiä aineksiakin mukana. Namia se kyllä oli. Kokeile.

Olen jo syönyt koko kesä-ja syyssienikiintiöni täyteen. Kanttarelleja tuli syötyä koko syyskuu.

Suhtkoht valmiilta näytti. Paistoin alle suosituslämmön 250 asteen kun mun uunissa kärähteli aina jos tkei isoissa asteissa just sen mukaan kun ohje sanoi. Nyt lämmittelin teeleipämassaa jossain vähän alle 200asteessa ja ei ehtinyt onneksi palaa vaan näytti ja haiskahti lupaavalta. Sammutin uunilämmöllisyyvellisyyven ja jätin sinne hautumaan valmiiksi slowcookerimaisesti.

Odotellessa ja jäähtyessä menee vielä aikaa, joten saa nähjä milloin maistan. Ostin vaan myllunparaspuurjiutale paketin kun ajattelin että voisin alkaa puuroilemaan pitkästä aikaa. Oli paketin reunassa ohje ja ajattelin että aika helpolta vaikuttaa, joten ei muuta kuin tekemään sitä kun kerran sattui kaikki vaaditut ainekset olemaan keittijöllisnäin.

Tässä sitä ollaan. Ja ojotellaan välillä muutakin kuin ylöstempausta. Joo, on se oma jännityksensä tässäkin ojottamisessa. Ahnas kun oon niin tällainen ojotus on aina ollut mull vähänn vaikeempaa kun se maistuu suussa hyvältä jollei satu palamaan. Kyllä, kyllä. Juup juu, aivan joo, juupa juu. Oijoijoi, on se kyllä joo. Kaikenlaista sitä onkiin joo. Muistoillisoita tulee mieleen, etä itkettämään melkeen alkaa. Minä muistan sen illan ....jolloin ukkini ja hänen rakkautensa, Lyyli-mummo, istuimme Lyylin luona kolmistaan iltaa, mä olin semmoinen about 17v silloin, Kalliossa Helsinkissä oltiin, juu oltiin juu. Sitten ukki ja minä lähjettiin ja muistan kuinka intensiivisesti Lyyli heilutti kättään , vilkutti ...niin intensiivisesti...kuin tietäen ajan lyhyyjen, sen vaikutelman sain hänen olemuksestaan.

Jollakin niistä linjoista hän asui, siellä on niitä eri linjoja, on voinut olla kolmas linja. Muistan sen kadun jos siellä joskus ajelisin muistoajelulla. Lyyli ja ukki ovat poistuneet elämän näyttämöltä. Lyylillä oli mun ikäinen kaunis lapsenlapsi. Tyttönainen. Kaunis kuin mikä. No, olihan sekin joo. On se joo. Näin Lyylistä valokuvan kun hän oli nuori ja voi että kun sitä ihmettelin. Kyllä se ihminen muuttuu vanhetessaan....kauniimmaksikohan...vain silmistä tunnistaa että jaahas, on se sama henkilö, juu.

On niin haikee olo. Sentimentaalinenko se sana on? En ole sitä sanaa käyttänyt puhekielessä, on niin herraskainen mulle. Eikös, vaan vai onkohan mun olo mikä se sana on se yksi. Oli mikä. No nyt muistui. Melankolinen. Mä oon melankolisella , haikeel fiiliksel. Joo, onko sillä mitään merkitystä että mä muistan mitä ennen elävät nykyjään kuolleet viestitti mulle, kuinka ne lähimmäisrakasti mua ja varmaan enemmänkin rakasti ja olivat hyvijä mua kohtaan. Maailma mennyt ei palaja, paitti muistoissain sen jälleen saan vai miten se biisi menikään, muistoissain jälleen sen luoksein saaaaa-aaaaaan.

Muistele sinäkin muistojaisijas, ukkias, mummons, ittees aikana jolloin olit vielä turmelematon, vähenmän kyynillisenpi kuin nyt oot täynnä sitä itteensä?

Ootko täynnä sitä itteensä?

a. En oo ja se on todella HK.

b. Oon joo ja se on ok.

Selef Urge

Anonyymi kirjoitti:

Suhtkoht valmiilta näytti. Paistoin alle suosituslämmön 250 asteen kun mun uunissa kärähteli aina jos tkei isoissa asteissa just sen mukaan kun ohje sanoi. Nyt lämmittelin teeleipämassaa jossain vähän alle 200asteessa ja ei ehtinyt onneksi palaa vaan näytti ja haiskahti lupaavalta. Sammutin uunilämmöllisyyvellisyyven ja jätin sinne hautumaan valmiiksi slowcookerimaisesti.

Odotellessa ja jäähtyessä menee vielä aikaa, joten saa nähjä milloin maistan. Ostin vaan myllunparaspuurjiutale paketin kun ajattelin että voisin alkaa puuroilemaan pitkästä aikaa. Oli paketin reunassa ohje ja ajattelin että aika helpolta vaikuttaa, joten ei muuta kuin tekemään sitä kun kerran sattui kaikki vaaditut ainekset olemaan keittijöllisnäin.

Tässä sitä ollaan. Ja ojotellaan välillä muutakin kuin ylöstempausta. Joo, on se oma jännityksensä tässäkin ojottamisessa. Ahnas kun oon niin tällainen ojotus on aina ollut mull vähänn vaikeempaa kun se maistuu suussa hyvältä jollei satu palamaan. Kyllä, kyllä. Juup juu, aivan joo, juupa juu. Oijoijoi, on se kyllä joo. Kaikenlaista sitä onkiin joo. Muistoillisoita tulee mieleen, etä itkettämään melkeen alkaa. Minä muistan sen illan ....jolloin ukkini ja hänen rakkautensa, Lyyli-mummo, istuimme Lyylin luona kolmistaan iltaa, mä olin semmoinen about 17v silloin, Kalliossa Helsinkissä oltiin, juu oltiin juu. Sitten ukki ja minä lähjettiin ja muistan kuinka intensiivisesti Lyyli heilutti kättään , vilkutti ...niin intensiivisesti...kuin tietäen ajan lyhyyjen, sen vaikutelman sain hänen olemuksestaan.

Jollakin niistä linjoista hän asui, siellä on niitä eri linjoja, on voinut olla kolmas linja. Muistan sen kadun jos siellä joskus ajelisin muistoajelulla. Lyyli ja ukki ovat poistuneet elämän näyttämöltä. Lyylillä oli mun ikäinen kaunis lapsenlapsi. Tyttönainen. Kaunis kuin mikä. No, olihan sekin joo. On se joo. Näin Lyylistä valokuvan kun hän oli nuori ja voi että kun sitä ihmettelin. Kyllä se ihminen muuttuu vanhetessaan....kauniimmaksikohan...vain silmistä tunnistaa että jaahas, on se sama henkilö, juu.

On niin haikee olo. Sentimentaalinenko se sana on? En ole sitä sanaa käyttänyt puhekielessä, on niin herraskainen mulle. Eikös, vaan vai onkohan mun olo mikä se sana on se yksi. Oli mikä. No nyt muistui. Melankolinen. Mä oon melankolisella , haikeel fiiliksel. Joo, onko sillä mitään merkitystä että mä muistan mitä ennen elävät nykyjään kuolleet viestitti mulle, kuinka ne lähimmäisrakasti mua ja varmaan enemmänkin rakasti ja olivat hyvijä mua kohtaan. Maailma mennyt ei palaja, paitti muistoissain sen jälleen saan vai miten se biisi menikään, muistoissain jälleen sen luoksein saaaaa-aaaaaan.

Muistele sinäkin muistojaisijas, ukkias, mummons, ittees aikana jolloin olit vielä turmelematon, vähenmän kyynillisenpi kuin nyt oot täynnä sitä itteensä?

Ootko täynnä sitä itteensä?

a. En oo ja se on todella HK.

b. Oon joo ja se on ok.

Selef Urge

Lue lisää

Kuuluuko teeleipien olla makeeta vai suolaista herkkua? Vai ei kumpaakaan tai kumpaakin yhtä aikaa?

Teeleipä on tuoretta, mutta tämä ei maistukaan makealta kuten luulin vaan melkein kuin kauraleivältä.

Elämäni ekaa teeleipää syön just.

Selef Urge

Vau. Kuulostaa ihanalta.

Syö tää nainen tai se syö sut .

https://www.youtube.com/watch?v=Bx9zlJt9XuI