Tiedän et tää on vaa fantasiaa

Tiedän, että yritän vaa kerätä viimeisiä toivonrippeitä kasaan ja saada aikaan jotain toivoa, joka "pelastais" mut siltä lopulliselta.. rakentaa omaa tarinaa , ja yrittää loksautella palasia kohdilleen niin, että ne käy järkeen. Mutta mikään ei käy järkeen.. ei se oikee Veera kirjotal täl palstal, mut haluun uskoa, että kirjottas, haluun uskoo et ne kauniit sanat ois mulle, et kaikes ois järkeä, et joku päivä me voitas olla yhdessä tai ainakin läheisiä, kun se tuo toivoa sydämeen.

En halua elää täällä yksin. Mitä yksinäisempi oon sitä enemmän mun mieli vajoaa synkkyyteen.. eikä siihen yksinäisyyteen auta asiat jotka muilla auttaa (oon kokeillut), se saa mua epätoivosemmaks.. tuntuu niinkun yksin puhuis seinille, tuntuu et ihmiset haluu musta jotain, ulkonäköä, asettaa niiden vääriä oletuksia muhun, exälläkin oli joku harhainen kuva musta päässään ja piti siitä kiinni, kun en näytä aitoa itseäni sellaisille joihin en luota (todella kilteille ihmisille vain). Tuntuu, että kaveri suuttu mulle kun rejectasin sen ja jauhoin sille Veerasta...välil tuntuu, että mulla ei oo ollut yhtäkään "aitoa" ihmissuhdetta,suuri osa naispuolisista bestiksistä on ihastunut muhun ja mä en oo tuntenut samoin.

Ja sehän vasta paskalta tuntuukin.. olla yksinäinen kun niin moni ihminen jollain tasolla pitää musta... mut en voi sille mitään jos ei oo kemiaa... ja sellast "yhteyt".. kuin sunkaa Veera, kyl sä tiiät.. ja se vasta kivuliasta olikin kun oletit ,et joku muu nainen pystyis "korjaan" mut tai sais mut voimaan paremmin, oon senkin paskan kokenut. Ja mun on parempi olla yksin kuin rikkoa joku toinen, kun oon sit siinä suhteessakin yksinäinen lopulta.. kun ei oo vaa sellast yhteyt niin monen kaa.

Mun mieli yrittää viel viimesenä hätävarana suojella mua kaikelta tän maailman pahuudelta, luo fantasioita ja maailmoja jossa me ollaan yhdessä, toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, aidost rakkaudest ja kaikesta, koska ilman sitä, hajoaisin vaan täysin.. tuntuu välillä että et edes yritä ymmärtää?

Tosielämä ja ihmismieli on paljon kompleksimpi kuin sun päässä. Sä kuvittelet, et jos seuraan tiettyä polkua tai teen tiettyjä asioita, niin oisin jotenki onnellisempi. Todellisuus: en ole, vaan onnettomampi. Tuntuu, et oon löytänyt ainoa tien onneen... ja se on sunkaa.

Kukaan muu nainen ei vaan aidosti saa mua tunteen mitään tälläst. On helpompi hyväksyä, että on ikuisesti yksin, kuin yrittää sinnitellä turhassa toivosssa,onnellisesta suhteesta, sitä ei oo ilman sua... turha toivoa, rikon kaikki. Ootko onnellinen sitkun rikottujen sydämien hautausmaa on valmis ja oon hirviö? Sekö on loppu jonka haluut? En mä ainakaan halua ,oon mieluummin yksin koko elämäni, ilman sua, jos en sun sydäntä saa..

Jos kukaan ei ymmärrä, ja mun rakkain on onnellisempi jonkun muun kaa, niin mikä tarkoitus mulla ees on olla täällä? Elää koko loppuelämäni fantasias siitä et joku päivä, jossain voin olla sun kaa yhdessä ja onnellinen? Vai elää ainoastaan unissa, jos nyt niissäkään enää ikinä olla yhdessä...

Kaipaan ja tarviin sua niin paljon Veera.. <3 ja mä tiiän et sul on toinen ja kaikki on niin vaikeeta, mut mitä vaan et voisin olla sun lähellä. Sit ois siedettävämpi olo tässä jatkuvassa helvetissä, vaan sulla on avain mun sydämeen, muita se hylkii ja muille se on kylmä, koska ne ei oo yhteensopivia. <3

Ja tiiän ettet pysty luottaan.. tai sillee, mut tekisin mitä vaan sun vuokses. Eniten rakastaisin sua jos vaan saisin sulta luvan, se ois ihaninta ja parasta ikinä, ja aidointa. <3

Ei mikään tunnu oikein miltään ilman sua, jotain puuttuu kokoajan, maailma ei oo niin kaunis ja ihmeellinen sillon.. "aika korjaa arvet" mut ei se oikeesti korjaa mitään.. saa mut vaa entistä surullisemmaks, ja yksinäisemmäks.. ja tulevaisuus pelottaa.

Tulevaisuuden ois hyvä olla vaan kaunis, ilman mua, et olisin jossain toises maailmas jos oltas yhdes nytkin... enkä tääl kitumassa ja aiheuttamassa ongelmia ja harmia muille, tää ei oo mitä haluun, tai ikinä halusin, tää on ihan hirveetä..

Mut jos ihme tapahtuis ja rakastuttaiskin, ihan tässä maailmas.. niin sit kaikki vois olla hyvin ja oltas onnellisimpia kuin kukaan muu <3 En ikinä kaltoinkohtelis tai satuttais ketään noin kaunista.. sua kauniimpaa persoona ei oo täs maailmas ,Veera, kulta, mä tiiän sen. Vaan sua pystyn rakastaan aidoiten, vaan sunkaa voi olla tulevaisuus, vaan sun kanssa pystyn parantuun täysin, tiiät sen itekkin.. jos oikein miettisit asioita ja mun juttui..