JT:t ainakin näin väittävät, tai ainakin silloin, kun he eivät halua ymmärtää mitä Jeesus sanoi, tai kun Jeesuksen sanat eivät sovi heidän oppeihinsa.
Asia ikäänkuin lakaistaan maton alle.
Mutta sellainen peli ei sovi kaikille. Ei ainakaan minulle.
Katsotaan esimerkkejä Raamatusta.
Otetaan esimerkiksi Luukkaan evankeliumi.
Luuk. 8:4 . . . puhui käyttäen vertausta:
Luuk. 8:9 . . . mitä tämä vertaus tarkoitti.
Kertomuksessa laupiaasta Samarialaisesta, ei mainita "vertaus" sanaa, mutta käytetää aluksi muotoa:" muuan". . . Luuk.10:30. Siis ehkä vertaus.
Luuk.12:41 . . .koskeeko tämä vertaus.
Luuk.13:6. . . esitti tämän vertauksen.
Luuk.13:20 . . . Mihin vertaisin.
Luuk.15:3 . . . tämän vertaukse.
Eiköhän nämä riitä esimerkkeinä.
Jeesus siis puhui vertauksin, mutta ei tietenkään aina. Muutoinhan kaikki Jeesuksen sanat pitäisi tulkita vertauksina. Esim. vuorisaarna.
Kun Hän puhui joillekin yksityisesti, ei sitä pidä tulkita vertauksena.
Vertauksilla puhuminen kohdistui aina ryhmään, opetuslapsiin.
Katsotaan mitä Joh.21:15-17.
Tässä Jeesus puhuu yksityisesti Pietarille.
Hän kysyy kolmesti Pietarilta: " rakastatko sinä minua?"
Ei varmaankaan vertaus.
Ja sitten Joh.11:25,26."Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"
Onko tämä vertaus? Pitäisikö näihin Jeesuksen sanoihin uskoa?
Tai niinkuin Jeesus kysyi Marttalta:" Uskotko tämän "?
JT ei usko. Hän selittää, että tämä on vertaus.
Missä kohden Joh. 11 luku muuttuu vertaukseksi, kun kerran tekstiyhteydessä on henkilö nimeltä Lasarus. Mistä hän olisi ollut vertaus?
"Vertaus"- sana on JT:lle vain konsti, jolla ongelmallinen kysymys heitetään maton alle.
Asia ikäänkuin lakaistaan maton alle.
Mutta sellainen peli ei sovi kaikille. Ei ainakaan minulle.
Katsotaan esimerkkejä Raamatusta.
Otetaan esimerkiksi Luukkaan evankeliumi.
Luuk. 8:4 . . . puhui käyttäen vertausta:
Luuk. 8:9 . . . mitä tämä vertaus tarkoitti.
Kertomuksessa laupiaasta Samarialaisesta, ei mainita "vertaus" sanaa, mutta käytetää aluksi muotoa:" muuan". . . Luuk.10:30. Siis ehkä vertaus.
Luuk.12:41 . . .koskeeko tämä vertaus.
Luuk.13:6. . . esitti tämän vertauksen.
Luuk.13:20 . . . Mihin vertaisin.
Luuk.15:3 . . . tämän vertaukse.
Eiköhän nämä riitä esimerkkeinä.
Jeesus siis puhui vertauksin, mutta ei tietenkään aina. Muutoinhan kaikki Jeesuksen sanat pitäisi tulkita vertauksina. Esim. vuorisaarna.
Kun Hän puhui joillekin yksityisesti, ei sitä pidä tulkita vertauksena.
Vertauksilla puhuminen kohdistui aina ryhmään, opetuslapsiin.
Katsotaan mitä Joh.21:15-17.
Tässä Jeesus puhuu yksityisesti Pietarille.
Hän kysyy kolmesti Pietarilta: " rakastatko sinä minua?"
Ei varmaankaan vertaus.
Ja sitten Joh.11:25,26."Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"
Onko tämä vertaus? Pitäisikö näihin Jeesuksen sanoihin uskoa?
Tai niinkuin Jeesus kysyi Marttalta:" Uskotko tämän "?
JT ei usko. Hän selittää, että tämä on vertaus.
Missä kohden Joh. 11 luku muuttuu vertaukseksi, kun kerran tekstiyhteydessä on henkilö nimeltä Lasarus. Mistä hän olisi ollut vertaus?
"Vertaus"- sana on JT:lle vain konsti, jolla ongelmallinen kysymys heitetään maton alle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakkaus ei pidä kirjaa pahasta.....
Kaikki se toivoo, kaikki se uskoo, kaikki se kätkee....
Siitä teidät tunnetaan opetuslapsiksi että teillä on keskinäinen rakkaus.
Raamattu oli se sitten kirjaimellinen tai vertauskuvallinen on mielenkiintoinen tapa lähestyä Jumalaa. Mutta vain seurakunnan yhteydessä ja siellä opiskellen voi hyötyä tutustumisesta muidenkin käsityksiin ja tärkeinä pitämiin kohtiin.
Lähestykää Jehovaa niin hän lähestyy teitä.
Raamattu on pyhä kirja kuriksi, opiksi ja nuhteeksi. Seitsemästi puhdistettua kultaa. Pelkästään sitä kirjaimellisesti lukemalla ei kuitenkaan todellisuus, elämä yms. Valkene kovin paljoa.
Itse olen saanut paljon tutustumalla Koraaniin ja Hare Krishna kirjoihin. Ne avartavat todellisuuden kuvaa huomattavasti. Lisäksi kävin Israelissa 1996 pyhiinvaelluksella.
Parasta kirjaimellisessa lukemisessa on että voi saada Pyhää Henkeä. Kun noudattaa lukemaansa. Se on siksi hyvää.
Tuomaan evankeliumi siunaa yksinäiset uskovat loistokkaasti mutta yksi käyty Alfa kurssi on paljon antoisampi kuin olla käymättä sitä.
Lyhyesti: vaikka on nuorena kirjaimellinen ja siten saa Pyhää Henkeä niin vanhemmiten muutkin lukutavat ovat yleviä.
Teillä on paljon mutta vähän yksitotista ja kapea-alaista. Kirjaimellisen ja vertauskuvallisen lisäksi on muitakin lukutapoja.
Jeesus puhui vertauksin (kylväjä) ja kertoi opettavaisia tarinoita (samarialainen). Ei ole uskottavaa, että hän olisi selventänyt jotain "vertauksella", jossa kaikki olisi vastoin sitä, mitä hän (Jehovan todistajien mukaan) halusi opettaa.
Vartiotorniuskonto ottaa Raamatusta perusteita ja todisteita omille opeilleen. Puhuen esim. vertauksiksi Raamatun ilmoitusta.
Oikeasti Raamatusssa on konkreettinen vertaus Matt 24 luvussa, kun opetuslapset kysyivät "milloin", jae 3, eikä Jeesus antanut vastausta, vaan hän opetti kuinka aika tulisi käyttää, kuinka kävisi aikansa hyvin käyttävän, uskollisen palvelijan / orjan, (jae 45) ja pahan palvelijan (jae 48)
Vartiotorni esittää merkitykseksi Jeesuksen tarkoittaneen joskus tulevan vartiotorniseuran, jota pitää uskoa ja totella (koska se olisi tuo hyvä palvelija).
"Vartiotorni esittää merkitykseksi Jeesuksen tarkoittaneen joskus tulevan vartiotorniseuran"
"Uskollinen orja" oli aluksi vuoteen 1896 joukko ihmisiä. Sen jälkeen "orjaksi" tulkittiin pastori Russell aina vuoteen 1927. Tällööin havaittiin, ettei hengellistä ravintoa ajallaan jakava orja ollut aikoja sitten kuollut Russell, vaan "voidellut kristityt". Uusi oppi asetti naispuoliset "voidellut" hankalaan välikäteen, sillä olihan heillä opettamisvelvollisuuden lisäksi samanaikainen opettamiskielto. Vaikka, ei miespuolisillakaan "voidelluilla" käytännössä ollut mitään asiaa esittää omia käsityksiään. Vuonna 2012 Raamatuntulkinta muutettiinkin vastaamaan käytäntöä ja "orjaksi" nimettiin virallisestikin seuran hallintoelin.
Edellä oleva osoittaa, että Raamattua ei tosiaankaan voi ymmärtää "oikein" ilman järjestön ohjausta.
Kansalle puhui vertausin opetus lapsillee puhui suoraan.
Tavallisesti vertauksena, hyperbolana, vanhentuneena tms. muuten vain ei niin todesta otettavana selitellään sellaiset kohdat, jotka eivät sovi omaan oppiin. Jos taas raamatunkohta on oman opin kannalta keskeinen, vaaditaan kirjaimellista tulkintaa. Tätä näkee uskovaisten tekemänä paljon ja sitä tapahtuu eri suuntauksissa. Viime kädessä Raamattua luetaan aina tulkinnan läpi eikä absoluuttisen oikeaa tulkintaa ole olemassakaan, vain erilaisia tulkintoja, joilla on omat kannattajansa.
Jeesus puhui aina vertauksin, ilman niitä hän ei puhunut mitään!
Tämä todetaan Raamatussa!
Raamatussa todetaan paljon muutakin, mikä ei sitten pidäkään paikkansa.