Parhaat rukoukset

Kirkko ja kristinusko eivät välttämättä ole sama asia. Ehkä ideologia on korvannut uskon. Ehkä Jeesus ei tänä päivänä olisikaan kristillisen kirkon jäsen emmekä uskalla ajatella sitä. Ehkä me samaistamme asioita, jotka eivät kuulu yhteen, koska silmissämme ja ajattelussamme on sokea piste. Valitettavasti jokaisella instituutiolla on taipumus jäykistyä ja pyrkimys muuttua arvoksi sinänsä.

Yksi rukous yhdistää kaikkia kristittyjä, vuorisaarnan Isä meidän- rukous. Vaikka se on kaikkialla keskeisessä asemassa, se on sisällöltään huono tai ainakin keskinkertainen. Eikö Jeesus pystynyt parempaan, vaikka apostoli Paavali teki kaikkensa yrittäessään sovittaa Jeesuksen saumattomasti uuden uskonnon keskushahmoksi.

On kolme muuta kristillisen kirkon piirissä syntynyttä rukousta, jotka kertovat paremmin tämän uskonnon kehityksestä ja henkisestä kasvusta.

300-luvulla eläneen Efraim Syyrialaisen runollinen paastorukous on yksinkertaisen kattava. Se on sopii kaikille mihin vuodenaikaan tahansa.

1200-luvulla eläneen italialaisen munkin ja saarnaajan Franciscus Assisilaisen rukous on sisällöltään ja ajattelultaan huikea kehitysaskel Isä meidän- rukoukseen verrattuna. Kannattaa tutustua.

Paras rukous ja kehittynein viisaus löytyy Äiti Teresan testamenttirukouksesta. Hän oppi roomalaiskatolisena nunnana Kalkutan kaduilla ja perustamansa Rakkauden sisarten sääntökunnassa ymmärtämään parhaiten kristinuskon ydinsanoman. Tämä rukous voisi aivan hyvin korvata Isä meidän- rukouksen.

Hiljaisuuden hedelmä on rukous.
Rukouksen hedelmä on usko.
Uskon hedelmä on rakkaus.
Rakkauden hedelmä on palvelus.
Palveluksen hedelmä on rauha.