Täydellinen epävakauden myrsky kohtaa Euroopan?

Tuo on ollut Trumpin näkökanta toistuvasti.
Mies on patologinen narsisti, millään arvoilla ei ole mitään väliä. Rakastaa ääntään ja esiintymistään kameroiden edessä.
Jos Trump pääsee presidentiksi, hän tulee luultavasti suunnistamaan golfkentälle saman tien ja siellä pysyykin, presidentin töitä hoitavat samat kuin tähänkin asti, lobbarit ja virkailijat.

Mistä Trumpin Eurooppaviha on peräisin.
On monta kertaa vähätellyt eu:ta.Trumpin
mielestä sodan aloitti Ukraina.Eikä hänen
ystävänsä Putin,jota yleisesti pidetään
sodan syntipukkina.

Oikeuden kaaos?

LOKAKUUN ON LOPUVIIKOISSA 2024. ”Rabies?” -Päätin vielä uudelleen kirjoittaa. Tämä olkoot opiksi ja ojennukseksi kaikille, myös sinulle! Päivän virsi olkoot virsi 170. Sitä laulettiin kirkoissa Uskonpuhdistuksen muistopäivänä viime sunnuntaina.

Jumalan armo kuitenkin vielä lämmittää surujen keskelläkin vähävoimaiseksi itsensä kokevaa kilvoittelijaa. Oikeus ja totuus eivät ole siellä, missä vääryys on saanut vallan ja rakkaus on kylmettynyt.

Jumalan armo kuitenkin vielä lämmittää surujen keskelläkin. Heikoksi ja vähävoimaiseksi itsensä kokevaa kilvoittelijaa. Onko joku jo tuominnut hänet ns. yhteisön karttamisrangaistukseen, (kirkonkiroukseen ja pannaan?) Jos, niin miksi?
Mikä on ja missä on Jumalan voima?

Olet näköjään lukenut ”Rabies” -kevennyksen. Ja olet ihmetellyt, mikä tarkoitus tuolla kirjoituksella on. No minäpä kerron. Onkin sitten aika sanoa hyvästit? Vai toivotko, että kerron ja kirjoitan vielä?

”Rabies” on oikeasti kevennys. Mutta samalla se on tarkoitettu pohdittavaksi. Esimerkiksi Lutherin katekismuksen käskyjen selitykset on hyvä uskovankin ajoittain lukea. Vaikka ei olekaan lain, vaan armon alla. Rabies, kevennys -kirjoituksen yksi kirjoitusta motivoiva tekijä on Lutherin selitys käskystä: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Lue se tänään ajatuksella ja mieti, olisiko pahansuomuus koskaan uskovaisen tunnusmerkki. Pahansuomuuden inkvisitionaalinen ajattelu ei lähde uskosta, eikä oikeudesta, vaan pahuudesta. Useinkin tuomion henki on sadistinen ja ”erilleen heittäjä” Diabolos.

Raamattuun on kirjoitettu: ”Ettepä te ole saaneet tuomion henkeä…, pelon henkeä… vaan rakkauden ja raittiuden hengen…” Lue tarkemmin Raamatusta mikä on rauhan ja rakkauden, armon ja totuuden henki. Jumalan hengen johdatuksessa rakkauden kaksoiskäsky avautuu Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jumalan hengen johdatuksessa ja sen ohjeita seuraamalla ei aiheuta lähimmäiselle tarkoituksella, vääryydellä tai/ja luuloilla ja mielikuvilla tuotettuja elinkautisiakin vahingollisia stigmoja ja kärsimyksiä ja taloudellisia ahdinkoja ja lopputulemana myös ”kirkonkiroukseen ja pannaan” yms. johdattelua vahingonilon kanssa.

Lutherin käskyjen selityksessä painottuu inkvisionaalisen tuomion hengen sijaan rakkauden, armon ja totuuden puhdistava voima. Pyhän hengen kihlapantti on jokaisella, joka on käynyt ahtaasta portista, syntien sovittajan tielle. Jeesus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Joka minuun uskoo hän tulee sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään. Jeesuskin oli vertauksineenkin suorapuheinen, mutta perimmältään hyväntahtoinen. Jeesus sanoi prostituoidullekin, että ”en minäkään sinua tuomitse… Mene, äläkä…” Se menettely sai Syykkarin kaivoltakin lähteneen naisen ilon valtaan. Jumala vihasi syntiä, mutta … Lue Raamatusta tarkemmin.

Usein olen nähnyt, että joillakin sekoittuvat kaksi asiaa. Toisaalta synti ja syntisyys, josta Raamatussakin puhutaan, että synnin palkka on kuolema. Ja, että yhdenkin synnin palkka on sama kuin ns. ryöttäsyntisen palkka. ”Jos yhdenkin lain rikkoo, on vikapää koko lakiin.” Esim. ns. Kristofferin maanlaissa tuo käytäntö oli inkvisitionaalisessa tuomiohengessä kirjoitettu myös lakiin. Jopa kiroilusta oli säädetty kuolemantuomio. Huomasin Nurmijärvellä, eräällä koskella esittelytaulun, jossa todettiin Suomessakin varsin myöhään vielä sovelletun Ruotsin peruna saatua Kristofferin maanlakia. Jos ja kun joskus käy niin, että uskovaisenkin mielissä sekoittuvat maallinen ja uskon perusteiden oikeustulkinta, se voi helposti vihollinen sitä kautta tuhota paitsi rehellisyyden ja oikeuden syvimmät tarkoitukset ja uskon totuuden ja puhtauden. Inkvisitioajattelu turmelee samalla keskinäisen ja veljellisen ja sisaruksellisen rakkauden. Se henki pyrkii heittämään ulos ja erilleen. Sen juuret ovatkin ihmisen kaksiosaisuuden siinä kolmiliittoisessa vihollisessa, Diaboloksessa.

Jumalan henki on sen sijaan armon ja rauhan ja ilon henki. Se pyrkii löytämään ja nostamaan kadonneen lampaan, se pyrkii auttamaan hakattua, tien laitaan haavoitettua, kuin laupias samarialainen Jeesuksen kertomana, se pyrkii ohjaamaan lampaat sille laitumelle, jossa itse Herra jeesus lahjoittaa ansiottomalle elämän, onnen ja autuuden; uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan…, kuten mm. Apostolisessa ja esim. Athanasioksen uskontunnustuksissa todetaan. Oikea usko on siellä, missä oikein saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan (Raamatusta)

Pyhä henki kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja ainoassa oikeassa uskossa varjelee. Pyhä henki on armon tuoja, lohdutuksen tuoja, uuden uskon vahvistaja, uuden uskon voiman ja tulen tuoja, tien ja totuuden Jumalallinen osoittaja, joka auttaa meitä muistamaan kaikki, minkä Jeesus on meidän käskenyt pitää. Luterilaisen uskon Augsburgin tunnustuskirjojen mukaan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristksen tähden. Lue myös: ”Minä uskon, että minä en omasta järjestäni enkä voimastani voi Jeesukseen kristukseen uskoa, enkä hänen tykönsä tulla, mutta Hän on valistanut minua lahjoillaan…”

Jos joku sanoo, ettei hänessä ole syntiä, hän tekee…valehtelijaksi, eikä totuus ole hänessä. (Raamatusta)Jumalan henki todistaa, että ihmiset ovat kaikki tehneet syntiä. Ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Ihmisen voi pelastaa vain uskonvanhurskaus ja sekin on Jumalan työ a:ta ö:hön. Perisynnin turmelus on myös kostavan vahingoniloisen tuomiohengen taustalla. Siitä Jeesuksen ”poskivertaus” myös kertoo. Jumalan kosto, millainen se on. Se on pelottava. Siksi Jeesus ja Stefanuskin rukoilivat myös vihollistensakin puolesta. ”Älä lue heille tätä synniksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.” -Siinä kuuluu Hyvän paimenen ääni.

Se pitää nöyränä ja lapsen paikalla Jumalan armovaltakunnassa. Armo on terveellinen opettaja. Se opettaa kaiken Jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa hurskaasti ja siveästi elämään. (Raamatusta) Kristuksen lahjavanhurskaus ohjaa olemaan armollinen myös lähimmäistä kohtaan. Rakastamaan armossa ja totuudessa. ”Bokstavi kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi.” Katuva syntinen saa kaikki syntinsä anteeksi Jumalan armovaltakunnassa Pyhän hengen viran, evankeliumin voimalla, sovinnosta saarnata. Syntiseksi itsensä löytävä saa tuntea Jumalan rakkauden voiman. Kun kaikki on anteeksi, niin mikään ei ole kanteeksi.

Maallinen oikeus ei ole tulkittavissa samoin. Vaan syytetyn on ollakseen teosta tuomittu oikein, ollut saatava asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa ja oikeudenmukaisessa oikeuskäsittelyssä tuomioistuimissa, jossa oikeusprosessissa hänelle taataan kaikki vastaajan oikeusturvan takeet. Totuus ja oikeus ovat perustettava siis paitsi voimassa olevaan lakiin, myös objektiiviseen totuuteen, eli on varmistettava myös, että se mitä väitetään tehdyn, on sekä väitteen sisällön, että normien suhteen juuri väitetyn syytteen mukainen ja se on oikeasti, eikä mielipitein ja luuloin näytetty toteen. Väite: ”Mutta, entä jos hän onkin tehnyt tuon rikoksen?” -ystävän kyseenalaistaminen, ei ole myöskään todiste syyllisyydestä.

Oikeustiede on myös sosiologinen tieteenala ja totuuden kvalifioinnin ja verifioinnin kriteeristö on sosiologian tutkimusmetodologiassa, menetelmissä ja luottamuskriteeristöissä. Noin ei kuitenkaan aina ole. Totuuden kriteeristöinä pidetään arvolähtöistä mututotuutta. Jopa oikeudenkäynneissä. Eräs Helsingin yliopiston oikeustieteen professori pahoittelikin sitä minulle todeten säikähdyksellä kun yllättäen keskustelimme asiasta. Hän pahoitteli sitä, kuinka vähäisin eväin tuomarille on astettu ns. ratkaisupakko. Salakähmäisimmissä tuomiohakuisissa prosesseissa ne on jopa määrätty aikuisten välisissäkin oikeustapauksissa ratkaisut perusteluineen ja tausta-aineistoineen 50 vuodeksi salattaviksi, jotta niitä ei voitaisi tutkia ja mm. vastaajan oikeusturvanormien noudattamatta jättämistä verifioida ja todistaa. Jos vastaajan oikeusturvanormeja ei ole noudatettu oikeusprosessissa, tuomio on väärä.

Jos vastaaja myöntyy tehneensä rikoksen, jota hän ei ole oikeassa elämässä väitetyn rikoksen osalta tehnyt, hän valehtelee, eikä totuus ole hänessä. Hän on kuitenkin voinut tehdä synnin, josta hänen on ollut hyvä tehdä parannus. Syntiä voi olla jokin asiaan liittyvä tunne tai teko, joka ei ole syytteen mukainen. Esimerkkinä voin mainita, että herkällä omallatunnolla hyvinkin pienet rikokset, alkaen suuttumisesta ja pahoista ajatuksista tai sanoista, voi Kristuksen kasvojen paisteessa näkyä ”roskana tai malkana”, joka kehottaa pyytämään anteeksi. Tuo voidaan pahantahtoisessa kertomuksessa ottaa myös näytöksi toteamalla, että hänhän on pyytänyt anteeksikin tekoaan.

On todettava, että anteeksipyytäminen on uskovalle normaali ”jalkojen pesu” ja ”joka päivä on armo uusi”, kuten virressäkin lauletaan. Se ei todista, että on syyllistynyt rikokseen tai mihin tahansa väitettyyn tekoon. Lain edessä oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen ei myöskään oikeuta tuomitsemaan mielikuvituksen ja valemuistojen perusteella kymmenien vuosienkin jälkeen kun syyteoikeuskin on jo vanhentunut. Muistutan tässä myös Julia Korkmanin ja Elisabet Loftuksen muistitutkimuksista sekä mm. Pekka Santtilan yms. tutkijoiden kirjoituksista, joissa oikeudenmukaisesta oikeusprosessista ja valemuistoista ja rikastettujen väärien muistikuvien argumenteista ja niiden käytöstä ovat asiantuntijat kirjoittaneet.

Ei voida lähteä siitä, että hänelle ei ole tullut synnintuntoa teostaan. Maallisen lain ja väitetyn teon suhde on oltava aukoton. Lain mukaan epävarmoissa tapauksissa on tuomittava syytetyn eduksi. Tässä hiukan johdantoa, jos luet ”Rabies” -kevennyksen uudelleen.

Miten se suhteutuu maalliseen lakiin, niiden rikkomisiin ja rikoksista säädettyihin rangaistuksiin? Pysähdy miettimään tuota ja ymmärrä, (jJs.), että maallista ja hengellistä regimiä ei pidä sekoittaa toisiinsa inkvisitionaalisella tavalla ihmisen elämän tuhoamispyrkimysten motivoidessa toimintaasi, ihmiskäsitystäsi, totuuskäsitystäsi, yhteiskuntakäsitystäsi, eikä varsinkaan oikeuskäsitystäsi. Jos ja kun usein ”laki on niin kuin se luetaan.” -sanonnan mukaisesti maalliseen oikeustulkintaan ja käytäntöihin sekoittuvat aina politiikka, henkilöiden ja valtajärjestelmien intressisyydet ja maa- ja aluekohtaiset tarkoitukselliset valinnat.

Tarkoitusperät noissa päätöspöydissä ja tulkintakonteksteissa eivät lähde puhtaasta sydämestä ja rakkaudesta, vaan pakottavasta ja väkivaltakoneistojakin hyödyntävistä intressisyyksistä, voimapoliittisista ja valtapoliittisista vaikuttimista ja totuus- ja oikeuskäsityksistä. Voit lukea asiasta esim. perehtymällä oikeusfilosofiseen kirjallisuuteen.


Olen kohdannut myös tilanteen, jossa ripinluonteista keskustelutilaisuutta perusteluna käyttäen, pappi järjesti keskustelutilaisuuden. Kontekstina ns. Kristuksen kirkkolain muodollinen keskustelukonteksti. Se oli kierompi menettely kuin Jeesuksen aikanakin olleiden fariseusten yrittäessä Jeesusta sanoista solmita. Kun uhri saatiin keskustelupaikalle, hänelle ei ollut kerrottu, että kyseessä olikin ansa, jossa luodaan vaikutelmille ja tulkinnoille ainekset tuomioistuimessa kyseisen henkilön tuossa vaiheessa tietämättä mielikuvien todistusaineistoa, jotta henkilö saadaan tuomituksi väitetystä rikoksesta, jota todellisuudessa ei ollut tapahtunut.

Hyvässä uskossa uskovainen mies tuli keskustelutilaisuuteen, johon osallistuneet muut osallistuneet perheenjäsenet ovat kaikki kieltäneet uskonsa tuon tapahtuman jälkeen. Ainoastaan tuon keskustelun aikaansaaja pappi tunnustaa vielä uskoa? Millä sieluntilalla? Miten tuo viekkaudella keskustelutilaisuuteen muilutettu uskovainen mies olisi voinut kieltäytyä ripiksi perheen kesken tarkoitetusta keskustelutilaisuudesta, tilanteessa, jossa hänelle sanottiin vaimon hakevan avioeroa ja perheen hajoavan, ellei mies tule keskustelutilaisuuteen. ”No mutta olithan sinä siinä keskustelutilaisuudessa”, oli keino perustella minkä tahansa väitteen oikeellisuus. ”Rabies” -kertomuksessa tuo on kuin Purinin ikkunan kautta pako. Joka ilman kahta sanaa todisti Putinin syyllisyyden.

Maallinen oikeus on toisaalta sanktioivaa, ohjaavaa, mutta myös pakottavaa. Mutta lakeja oikein sovellettaessa se voisi olla myös kannustavaa, oikeaan ohjaavaa ja yhteiskunnallisesti rakentavaa.

Edellytys maallisen oikeuden ”oikealle ja rehelliselle orientaatiolle”, pyrkimyksille ja soveltamiselle on mm., että totuus on se mitä väitetään totuudeksi, väitetyt teot ovat tehty oikeasti ja teoista säädetty rangaistus / sanktio on perustettu kirjoitettuun ja tulkintakontekstin suhteen voimassa olevaan lakiin. Usein hämärretään lain kirjainta ja tulkintaa erilaisten aatevirtausten ja valtajärjestysten tahoilta. Totuus nähdään tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä ja arvovalintoina. ”Laki on niin kuin se luetaan” tunnettu sanonta yhdessä sanonnan ”ei korppi korpin silmää noki”, -kanssa, ohjaa lainkäyttöä. Ollakseen oikeuden mukainen, tuomioistuinlaitoksen päätös on perustuttava lähtökohtaisesti alueella voimassa olevaan lakiin ja voimassa oleviin säädettyihin muihin normeihin.

Vaikka maallinen laki ja Kristuksen kirkkolaki eivät olekaan samasta tulkintakontekstista noin maallisessa mielessä. Maallista oikeutta jaettaessa ja varsinkin luterilaisen kirkon papin roolissa on välttämätöntä muistaa noudattaa uskonpuhdistaja Lutherin käskyn: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. -Käskyn selitystä.

Vastaajan oikeusturvaa sääteleviä lakeja ja normeja on kirjattu mm. yleisiin oikeusperiaatteisiin, perustuslakiin, prosessioikeussäädöksiin, kansainvälisiin ihmisoikeussäädöksiin, totuutta koskeviin objektiivisuus- / objektiviteettivaatimuksiin, syyttäjän ja tuomarin ohjeisiin, asianajajia koskeviin sääntelyihin ja vaatimuksiin. luonnonoikeudellisiin prinsiippeihin jne. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka kirjoitti: Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksena on totuuden objektiviteetin ehdoton noudattaminen. Katso tarkemmin hänen kirjoituksistaan.

Mutuperiaatteella oikeutta jaettaessa mielivalta ja väkivalta rehottavat ja pahat henget ja ihmisten alhaiset intressisyydet johtavat ja ohjaavat päätöksentekoa. ”Rabies, eli raivotauti” ihmisten välisissä suhteissa? -mistä se saa voimansa? Hyvästä vai pahasta ihmisessä ja ihmisissä, jos on kysymyksessä ns. intersubjektiivinen diktatuuri? Kerro sinä!


Lopuksi haluan todeta, että minulla ei ole tietenkään mitään oikeamielisiä, yhteiskunnallisesti vanhurskaita vastaan. Mutta kehotan kaikkia ajattelemaan ja elämään ratkaisukeskeisissä totuustulkinnoissaan ja toimissaan rehellisyyden, totuuden ja rakentavaan yhteiselämäänkin pyrkivällä tavalla. Ja syntisiä etsimään armoa ja totuutta, joka kestää myös viimeisellä tuomiolla!

Siunatkoot Jumala armossa ja totuudessa meitä jokaista! Hänen rakkautensa voima pesee puhtaaksi, jos joutuu johdantaan. Kuten vanhassa virressä, ennen sen sanojen muuttamista, veisattiin. Kuuntele ja laula itsekin tänään virsi: ”Soi kunniaksi luojan, nyt virsi kiitoksen. Tuon kaiken hyvän tuojan ja …”

Ja kilpailkaamme kahdessa asiassa. Toinen toistemme kunnioittamisessa ja siinä kilpailussa, joka eteemme pantu on. ”Ei väsyä kesken matkan, tien kaitaisen kulkija saa. On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan. On määränä siksi jatkaa, kunnes perille saavutaan.”
”Silloin itse Jumala on pyyhkivä heidän kyyneleensä, eikä kuolemaa ole enää oleva… Turmeluskin on poissa….”

Kiitos seurasta näiden kirjoitusteni parissa jokaiselle niiden lukijalle. Pyrkimykseni ei ole ollut paha. Rakkaudella sinuakin kohtaan olen näitä kirjoittanut. Kuten äitivainaa tapasi sanoa: ”Ettei sinullekkaan pahasti kävisi.” Hei hei, vai Jumalan rauhaan! Saan sinua hyvästellä?
Kaikkinäkevä Jumala meitä auttakoot ja ohjatkoot tahtonsa mukaan!

Paistakoon armon ja totuuden aurinko Kristuksen kasvoista myös sinun elämääsi arvoisa ja rakas lähimmäiseni! Juuri se, jonka Jeesus on meille uskoville hyvyydessään lahjoittanut.
Mikä on Jumalan voima?