Haapala kirjoittaa tällä kertaa sentään pääosin asiallisesti. Mutta jotain tuosta voisi korjata silti.
"presidentti antautui loppukaudellaan jopa jonkinlaiseen mediajulkisuuskisaan Marinin kanssa, kun nuori naispääministeri nousi ryminällä politiikan tähtitaivaalle."
Mediajulkisuuskisaa noista kahdesta ei harrastanut kumpikaan, vaan media itse.
"Yksi esimerkki on tapahtumasarja, joka liittyi vankilassa viime helmikuussa kuolleen venäläisen toisinajattelijan Aleksei Navalnyin vangitsemiseen tammikuussa 2021. ... Marinkin säikähti kohua ja sysäsi vastuun avustajakunnalleen."
Kukapa ei olisi säikähtänyt. Marin vain reagoi ihmisoikeusaktiivina, jota hän oli jo pitkään ollut. Hän tuskin ajatteli nostavansa kohun, eikä varmaan ajatellut sitäkään, että pitäisikö hänen ministerinä neuvotella jonkun kanssa ennen twiittaamista. Ihmisoikeusaktiivina hänen ei koskaan tietenkään tarvinnut kysellä keneltäkään tuollaisia twiittejä.
Haapala itsekin liittyi motkottajien kuoroon, eikä suinkaan kehunut nuorta ja pelotonta pääministeriä poikkeuksellisesta ja täysin suomettumattomasta rohkeudesta. Nyt taas jopa Haapalakin jo uskaltaa vähän kritisoida Niinistön varovaisuutta.
Kuten sanottua, jos kehon kieltä ja ilmeitä tosiaankin katsoo, niin voi havaita kaksi asiaa:
Marin ei koskaan, ei missään tilanteessa ilmentänyt vähäisintäkään pelkoa. Ainoastaan väsyneelle hän joskus harvoin näytti, ja sitäkin vain sen verran kuin nuorehko ja erittäin hyväkuntoinen ihminen sellaista voi ilmentää. Päättäisyyttä, joskus pidättyväisyyteen verhottua sellaista, Marinin kasvoilta saattoi myös lukea. Kuten vaikkapa silloin kun hän kommentoi Nato-asiaa aika niukasti, mutta jokainen ymmärsi, että hän on sen jo päättänyt, eikä mikään tule enää pysäyttämään häntä. (Saman muuten saattoi lukea myös Li Anderssonin kasvoilta, hänenkään kannastaan minulla ei ollut mitään epäselvyyttä missään vaiheessa, vaikka hän ei sitä suoraan kertonut)
Niinistön kasvoilla näkyi useammankin kerran silkka kauhu. Ihmisen pupillit eivät laajene ilman syytä, enkä oikein usko Saulin vetäneen huumeita tai olleen menossa silmätutkimukseen ja saaneen tippoja. Niinistön olemus ja puheet olivat välillä todella kovassa ristiriidassa, varsinkin olivat siinä Amanpourin haastattelussa.
Varmaankin Antti Rinne olisi ollut ihan hyvä pääministeri myös ja hänen takiaan minäkin äänestin, mutta miten hänen terveytensä olisi kestänyt sen rääkin, jonka edellisen hallituksen pääministeri joutui kokemaan? Se, että Rinne syrjäytettiin kokonaan, oli minulle kyllä pettymys, mutta lohtua toi se, että Marin oli sitten niin hyvä kuin oli. Ja on muuten edelleen, vaikkakin vähän toisessa roolissa.
"presidentti antautui loppukaudellaan jopa jonkinlaiseen mediajulkisuuskisaan Marinin kanssa, kun nuori naispääministeri nousi ryminällä politiikan tähtitaivaalle."
Mediajulkisuuskisaa noista kahdesta ei harrastanut kumpikaan, vaan media itse.
"Yksi esimerkki on tapahtumasarja, joka liittyi vankilassa viime helmikuussa kuolleen venäläisen toisinajattelijan Aleksei Navalnyin vangitsemiseen tammikuussa 2021. ... Marinkin säikähti kohua ja sysäsi vastuun avustajakunnalleen."
Kukapa ei olisi säikähtänyt. Marin vain reagoi ihmisoikeusaktiivina, jota hän oli jo pitkään ollut. Hän tuskin ajatteli nostavansa kohun, eikä varmaan ajatellut sitäkään, että pitäisikö hänen ministerinä neuvotella jonkun kanssa ennen twiittaamista. Ihmisoikeusaktiivina hänen ei koskaan tietenkään tarvinnut kysellä keneltäkään tuollaisia twiittejä.
Haapala itsekin liittyi motkottajien kuoroon, eikä suinkaan kehunut nuorta ja pelotonta pääministeriä poikkeuksellisesta ja täysin suomettumattomasta rohkeudesta. Nyt taas jopa Haapalakin jo uskaltaa vähän kritisoida Niinistön varovaisuutta.
Kuten sanottua, jos kehon kieltä ja ilmeitä tosiaankin katsoo, niin voi havaita kaksi asiaa:
Marin ei koskaan, ei missään tilanteessa ilmentänyt vähäisintäkään pelkoa. Ainoastaan väsyneelle hän joskus harvoin näytti, ja sitäkin vain sen verran kuin nuorehko ja erittäin hyväkuntoinen ihminen sellaista voi ilmentää. Päättäisyyttä, joskus pidättyväisyyteen verhottua sellaista, Marinin kasvoilta saattoi myös lukea. Kuten vaikkapa silloin kun hän kommentoi Nato-asiaa aika niukasti, mutta jokainen ymmärsi, että hän on sen jo päättänyt, eikä mikään tule enää pysäyttämään häntä. (Saman muuten saattoi lukea myös Li Anderssonin kasvoilta, hänenkään kannastaan minulla ei ollut mitään epäselvyyttä missään vaiheessa, vaikka hän ei sitä suoraan kertonut)
Niinistön kasvoilla näkyi useammankin kerran silkka kauhu. Ihmisen pupillit eivät laajene ilman syytä, enkä oikein usko Saulin vetäneen huumeita tai olleen menossa silmätutkimukseen ja saaneen tippoja. Niinistön olemus ja puheet olivat välillä todella kovassa ristiriidassa, varsinkin olivat siinä Amanpourin haastattelussa.
Varmaankin Antti Rinne olisi ollut ihan hyvä pääministeri myös ja hänen takiaan minäkin äänestin, mutta miten hänen terveytensä olisi kestänyt sen rääkin, jonka edellisen hallituksen pääministeri joutui kokemaan? Se, että Rinne syrjäytettiin kokonaan, oli minulle kyllä pettymys, mutta lohtua toi se, että Marin oli sitten niin hyvä kuin oli. Ja on muuten edelleen, vaikkakin vähän toisessa roolissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Linkki Haapalan kolumniin
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010784856.html
Näitä asiantuntijoita nyt kyllä riittää Marinista kirjoitettujen kirjojen ympärillä.
Jokainen "tietää" ja on oikeassa.
Mikään ei voi olla tympeämpää kuin tämä kohu jota nyt media väkisin suoltaa.
Lööpit poimittuja tilanne kuvia niin Marinista kuin Niinistöstä.
Kyllästyttää ja todella kyllästyttää.