Unkarilaissyntyinen, Ruotsissa elämäntyönsä tehnyt, edesmennyt juutalainen psykoanalyytikko Ludvig Igra kirjoittaa kirjassaan "Den tunna hinnan mellan omsorg och grymhet" (Huolenpitoa ja julmuutta erottava ohut kalvo), että meillä ihmisillä on taipumuksia kohdata vaaroja, uhkia ja paineita perin vastakkaisilla tavoilla.
Yksi tapa on primitiivinen. Teemme kaikkemme jakaaksemme maailman hyvään ja pahaan. Paha tulee aina ulkoapäin, kaikki mitä omaan itseen kuuluu on hyvää. Paha on torjuttava keinolla millä hyvänsä. Pahat eivät ole meikäläisiä, he ovat muukalaisia.
Sitten on kypsempi tapa suhtautua tällaisiin tilanteisiin. Tapa, johon ihmiset saattavat hyvän sosiaalisen kehityksen ja kasvatuksen kautta kasvaa. He toki kärsivät koettelemuksista ja yrittävät tarjota vastarintaa "pahalle" mutta he käsittävät että maailma ei ole mustavalkoinen. He mieltävät, että asiassa kuin asiassa on monta puolta, että muukalainen on meikäläisen kaltainen ja heidän asenteensa ristiriitoihin ja ongelmiin on kokonaisuushakuinen eikä poissulkeva, pirstoutuva ja muita paholaisiksi nimittelevä.
Kumman asenteen otamme - kypsemmän vaiko primitiivisiin syvyyksiin vajoavan minän reaktion - se on tietenkin paljolti kiinni kasvatuksesta ja yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Mutta, vakuuttaa Ludvig Igra, yhteiskunnan poliittinen ja sosiaalinen perinne, sen arjen normit ja käyttäytymistavat, sen instituutioiden viestittämät eettiset näkemykset ja muut yhteiskunnan henkiseen ilmapiiriin liittyvät seikat ratkaisevat sen, mistä suhtautumistavasta tulee yleisempi, määräävä ja mistä poikkeus.
Katselen Irakista meille kantautuneita kuvia. En voi torjua mielestäni epäilyä, että sota, jota käydään hyvän puolesta pahaa vastaan, sota, josta on tuleva suurimman, kauneimman ja mahtavimman demokratian lopullinen voitto pahuuden akselista, että sellainen sota uhkaa käydä hyvin primitiiviseksi ja hyvin julmaksi.
Asiaa ei paranna se, että nämä modernit sodat käydään ammattisotilaitten toimesta.
Ammattisotilaat ovat peräisin yhteiskunnan syrjäytymässä olevista väestökerrostumista ja he ovat jo nuorina ottaneet väkivallan pääurakakseen. He saattavat ylittää kaikki inhimilliset rajat eri tavalla kuin kansalaisten yleiseen asepalveluun perustuvat, normaalioloista lähtöisin olevat sotajoukot ylittäisivät.
Yksi tapa on primitiivinen. Teemme kaikkemme jakaaksemme maailman hyvään ja pahaan. Paha tulee aina ulkoapäin, kaikki mitä omaan itseen kuuluu on hyvää. Paha on torjuttava keinolla millä hyvänsä. Pahat eivät ole meikäläisiä, he ovat muukalaisia.
Sitten on kypsempi tapa suhtautua tällaisiin tilanteisiin. Tapa, johon ihmiset saattavat hyvän sosiaalisen kehityksen ja kasvatuksen kautta kasvaa. He toki kärsivät koettelemuksista ja yrittävät tarjota vastarintaa "pahalle" mutta he käsittävät että maailma ei ole mustavalkoinen. He mieltävät, että asiassa kuin asiassa on monta puolta, että muukalainen on meikäläisen kaltainen ja heidän asenteensa ristiriitoihin ja ongelmiin on kokonaisuushakuinen eikä poissulkeva, pirstoutuva ja muita paholaisiksi nimittelevä.
Kumman asenteen otamme - kypsemmän vaiko primitiivisiin syvyyksiin vajoavan minän reaktion - se on tietenkin paljolti kiinni kasvatuksesta ja yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Mutta, vakuuttaa Ludvig Igra, yhteiskunnan poliittinen ja sosiaalinen perinne, sen arjen normit ja käyttäytymistavat, sen instituutioiden viestittämät eettiset näkemykset ja muut yhteiskunnan henkiseen ilmapiiriin liittyvät seikat ratkaisevat sen, mistä suhtautumistavasta tulee yleisempi, määräävä ja mistä poikkeus.
Katselen Irakista meille kantautuneita kuvia. En voi torjua mielestäni epäilyä, että sota, jota käydään hyvän puolesta pahaa vastaan, sota, josta on tuleva suurimman, kauneimman ja mahtavimman demokratian lopullinen voitto pahuuden akselista, että sellainen sota uhkaa käydä hyvin primitiiviseksi ja hyvin julmaksi.
Asiaa ei paranna se, että nämä modernit sodat käydään ammattisotilaitten toimesta.
Ammattisotilaat ovat peräisin yhteiskunnan syrjäytymässä olevista väestökerrostumista ja he ovat jo nuorina ottaneet väkivallan pääurakakseen. He saattavat ylittää kaikki inhimilliset rajat eri tavalla kuin kansalaisten yleiseen asepalveluun perustuvat, normaalioloista lähtöisin olevat sotajoukot ylittäisivät.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paljon parempi paikka olisikin maailma kaikille, jos ihmiset eivät puuttuisi niin paljoa toisten asioihin.
Ajatelkaa; muslimit ympärileikkailisivat, rituaaliteurastaisivat ja räjäyttelisivät toisiaan siellä, me saunoisimme ja joisimme kaljaa täällä jne jne.
Tämän voisi laajentaa jopa lähimmäisiimme, vaikkapa naapurustoon; mitäpä minulle kuuluu jos naapuri rakentaa muutaman ylimääräisen m2:en OMALLE tontilleen. Turha käydä kiusaamassa, vieläpä kesällä, kunnanjohtajaa ja rakennustarkastajaa asialla, joka ei todellakaan kuulu minulle.
Minkähän takia ns. "humanistit", "älymystö" ja muut laiskajaa(nat)kot sekä istuvan presidentin kannattajat ja ylipäätään "monikulttuurisuuden" ystävät eivät yleensä ajattele näin?
ei ei islamilaisille ei kuulu rituaaliteurastusta yhtään . muuten sinä itse olet juutalainen ja olette moslimiit pahemppi .
Onkos tuo sitä privitimismiä?
Viis muista, muut on erilaisia.
Pidetään huolta omista asioistamme ja annetaan muiden tehdä mitä lystäävät, paitti jos tekevät sitä liian lähellä meitä?
Jaa-a...rasisteille ominainen primitiivinen ajattelu tuntuu vähän vieraalta meistä kehittyneemmistä yksilöistä (provo).