"Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö ylläpitää mielellään erilaisia mielikuvia yhteisöstä lähteneistä ja erotetuista. Narratiiviin kuuluu, että useimmat erotetut ymmärtävät katua ja hävetä erottamiseen johtaneita syitä. Yhteisöstä syystä tai toisesta eronneet ja erotetut yksilöt ovat Jehovan todistajien mielikuvissa epäonnistuneita sekä tavalla tai toisella surullisia tapauksia. Hehän ovat käsityksen mukaan heittäneet luiskaan arvokkaimman asian, minkä maailmasta voi koskaan löytää – Totuuden™."
Loput tekstistä:
https://www.kotimaa.fi/blogit/entisen-jehovan-todistajan-hapea/
Loput tekstistä:
https://www.kotimaa.fi/blogit/entisen-jehovan-todistajan-hapea/
Vastaukset 60
Vanhimmat
Mainio kirjoitus. Kyllä, hävettää miten on uskonut ja toiminut. "Maailmalliset" ihmiset ovat kuitenkin aika ymmärtäväisiä tällaista menneisyyttä kohtaan, eikä heidän suhtautumistaan kannata pelätä.
Jumala on suurempi kuin Jehovan todistajien valtakunnansali.
Ei tarvitse pelätä lähtöä.
Järjestö haluaa näköjään erotetut tai eronneet aina mollata tai häpäistä, vieläpä erottaa läheisistään. Onko se rakkaudellista toimintaa? Ei ainakaan Raamatun mukaan.
Kirkosta voi kuka tahansa erota tai liittyä siihen, ilman minkäänlaista sanktio meininkiä.
Siellä oppii Peräilman päästelyn siunatun taidon, joka kantaa koko elämänkaaren. Sitä ei sovi väheksyä.
Hoitoon
No sepä hyvä, että itse haluat hoitoon. Suomessa kun pakkohoito on kiven alla. Mitä oiretta tarkalleen haluaisit hoidattaa? Kenties uskistyperyys tai Peräilman puutossplitaali.
Kristittynä sinulla on opiskelupaikka korkeimmassa mahdollisessa koulussa – Siionin Korkeakoulussa. Tässä elämässä saamasi koulutus ja opetus valmistaa sinua hallitsemaan tulevassa maailmassa yhdessä Jeesuksen ja hänen pyhiensä kanssa. Ei ole olemassa tämän korkeampaa kutsumusta tai päämäärää elämässä!
Juu, minä tiedän. Yksi jeesus-niminen tyyppi kävi kyseisen Siionin Suolikaasukorkeakoulun Juudeassa. Kehui kovasti. Sanoi, että vain kärsämäen palokunnantalolla järjestettävä vuosiviikon pituinen jt Peräilmaseminaari on parempi.
On hienoa, että monilla entisillä todistajilla menee hyvin. Jaksamista myös niille, joilla ei mene niin hyvin, haluavat sitten palata takaisin jt-joukkoihin tai eivät. Uskon että monet eivät halua, koska ymmärtävät ettei todistajilla ole mitään elämää suurempaa totuutta.
Suljetun yhteisön ulkopuolelle päätyminen voi olla psyykkisesti, taloudellisesti ja fyysisestikin vaikea kokemus, mutta josta on myös mahdollista selvitä. Jos se tuntuu kuitenkin mahdottomalta, ei se ole häpeä, vaan uusien asioiden ja näkökulmien oppimisen mahdollisuus. Tarvittaessa on parempi peruuttaa ja yrittää uudelleen.
Kiinassakin ihmiset luokitellaan pisteiden mukaan.
Olet joko surkea ihminen, huono ihminen, kohtalainen ihminen, hyvä ihminen, erinomaisen hyvä j.n.e.
Ja sen mukaan sinua kohdellaan.
Vaikka JT:t ei käytä pisteitä, niin luokkajako on selvä.
Jeesus kutsui meidät vapauteen, eikä luokkajakoihin.
Anterolta tuli taas hyvää ja ajatuksia stimuloivaa tekstiä, kiitos taas!
Pääpointti oli häpeässä, mitä järjestö tuuttaa lähtijän kontolle. Olen siinä samaa mieltä, että näin tapahtuu, mutta missä lähtijä sitten kohtaa nämä tunnesiirrot häpeän muodossa?
Missä lähtijä altistuu sille häpeälle, josta Antero ansiokkaasti kirjoitti? En lähde etsimään vastauksia, vaan odotan vastauksia palstan exiltä, eli missä he ovat kokeneen häpeän tunteita lähtiessään järjestöstä?
Häpeä.
Itse väitän että Antero, kuten minä on ammattilaisia häpeän tunteessa.
Koin häpeää koulussa, opiskeluaikoina, työnhakijana kun kerroin etten ole käynyt armeijaa, kenttäpalveluksessa, työpaikoilla, kieltäytyessä joulu syntymäpäivistä, sukulaisten hautajaisissa jne..............................
Lista on loputon, missä olen kokenut häpeää ja ylenkatsetta, koska olen toiminut kuten jehovan todistajan tulee toimia.
Lisäksi kun lehdistä olen lukenut WT seuran töppäyksistä ja kun paljastuksia on tullut sieltä täältä.
Häpeän tunteessa poislähtijät katkaisevat ja karsivat itsestään pois sen häpeän, mikä tulee ympäröivästä yhteiskunnasta, kun toimii WT seuran ohjeiden mukaan. Se häpeä, mitä WT seura tuuttaa lähtijöihin taitaa kuitenkin olla kiinni siitä, kuinka hyvin lähtijä kykenee selvittämään päänsä ja katkaisemaan siivet todistajuuteen.
Mutta kiitos Antero taas ajatuksia herättävästä kirjoituksesta koskien häpeän tunnetta,
Todella hyvä kirjoitus Anterolta.
Voin allekirjoittaa täysin samat kokemukset. Toisaalta hävettää se, että on uskonut täysin tuohon totuuten, joka on ollut aina sitä, mitä hallintoelin on milloinkin käskenyt uskoa. Ja toisaalta ymmärtää että jos pienestä asti integroidaan johonkin järjestöön ja tottelevaisena lapsena on tehnyt niinkuin kotona opetetaan, niin ei se ole ihme jos on ajautunut kyseiseen uskontoon.
Vaatii todella paljon rohkeutta ja voimia kyseenalaistaa aikaisemmin totena pitämiään käsityksiä. Niitä perusasioita, joiden puolesta on itsekin puhunut. On paljon helpompi sulkea silmänsä ja pysyä siinä minkä on oppinut, kuin myöntää olleensa väärässä ja lähteä.
Häpeäntunteen ei kannata antaa estää itseään tekemästä oikeita asioita. Muuten on jatkuvasti muiden talutushihnassa. On hyvä kasvattaa sietokykyä niin häpeän kuin myötähäpeänkin tunnetta kohtaan ja miettiä myös onko tunteeseen yleensä syytä.
Vaikeaa on myöntää itselleen olleensa väärässä. Mutta ei siihen kannata jäädä lillumaan. Eteenpäin, sanoi mummo lumihangessa.
Toisaalta, jos nyt halutaan oikein märehtiä häpeässä, niin hävetään nyt sitten oikein kunnolla.
Häpeästä keskustelu ei ole häpeässä rypemistä, mitä lienet käyttämälläsi ilmauksella tavoitellut. Päin vastoin, se on tervettä ja myös hyvä keino päästä häpeästä.
Pitäisikö minun hävetä kirjoitustani?
Entä sinun omaasi?
Miksi pitäisi?
Oikeassa olet. Palstalla pyörii toisinaan joku tai joitakin kirjoittajia, jotka yrittävät kaikin tavoin mitätöidä toisten tekemää asian prosessointia ja vertaistukea. Heidän näkemyksensä kai on, että järjestön jätettyään pitäisi vain olla hiljaa.
Pitäisikö provoamista hävetä? Etkä muuten saa riittävästi kommentteja?
En tiedä kenelle nyt luulet kirjoittavasi, mutta jos kommentit ovat tuon kaltaisia, niitä on taatusti riittävästi, eikä tarvittaisi oikeastaan yhtään.
Toivottavaa olisi ettei näkemys olisi kovin yksipuolinen saati mielikuvituksellinen. Voit aina aloittaa itsestäsi ja kavereistasi asiallisen kirjoittelun.
Häpeä on kunnian vastakohta. Jos ei ole kunnianhimoa, ei tunne häpeääkään. Silloin on mahdollisuus olla oma aito itsensä. Se on aikuisuutta ja hyvä pohja lähimmäisen rakastamiselle. Silloin osaa olla myös objektiivinen, mitä vaaditaan esimerkiksi ammateissa. Ihan sama minkä seurakunnan jäsen olet tai et ole minkään.
Ei hävetä yhtään, oli hieno aika olla Jehovan todistajana ja nyt on ollut hienoa aikaa olla sieltä pois. On tärkeää olla vastuullinen omasta elämästään.
En tykännyt kirjoituksesta eikä kiinnosta lukea tai tutustu tuhon enempää.
"En tykännyt kirjoituksesta eikä kiinnosta lukea..."
Et tykännyt vaikka et lukenut. Taito se on kai sekin.
Sinulla tosin luetun ymmärtäminen klikkaa, tuta taitoa kannattaisi kehittää.
Anteron blogi ansaitsisi keskustelua Kotimaa-sivustolla, mutta aihe lienee kirkolliselle ym. väelle sen verran vieras, ettei kommentteja ole tullut. Ulkopuoliset eivät juurikaan tunne todistajien mustavalkoista maailmankuvaa ja kummallisia uskonkäsityksiä, ja asiaan liittyvää ehdottomuutta ja oikeassa olemisen pakkoa. Marko sentään komppasi ja ehdotti kirjan tekoa. Sektologia, oppi lahkoista ja niiden tutkimuksesta, kuulostaa kyllä varsin mielenkiintoiselta.
Kirjoitus on itsessään kapeakatseinen ja vanhan toistoa. Kirjoittaja ei myöskään erityisemmin halua kommentteja, varsinkaan jos ne eroavat tarjotusta näkökulmasta.
On toki mielenkiintoista, että joku viitsii käyttää termiä "kapeakatseinen", kun käsiteltävä aihe liittyy uskonnolliseen kulttiin, jonka toiminta perustuu suoraan kapeakatseisuuteen.
"Kirjoittaja ei myöskään erityisemmin halua kommentteja"
Perustelisitko tätä? Tunnetko kirjoittajan ja tiedät siksi ettei tämä halua kommentteja?
Jos kirjoittaja ei halua kommentteja, miksi tämä sallii kommentit blogissa?
Kirjoituksesta saa kapeakatseisen vaikutelman, siis minä saan sellaisen. Jos sitä ei ole sellaiseksi tarkoitettu, niin hyvä, eikä kaiketi se maailmaa kaada, jos joku on sitä mieltä. Ei ainakaan pitäisi.
En tunne kirjoittajaa, mutta sen perusteella, miten tällä palstalla reagoidaan siihen, jos kirjoituksesta ollaan esim. eri mieltä, niin vaikuttaa hiukan vaikealta. Mutta ilman muuta blogiin tulee runsaasti kommentteja.
Jehovan todistajissa ylenkatsotaan, halveksitaan tai suorastaan vihataan _kaikkia_ eri tavalla ajattelevia. Erityisesti entisille jäsenille ei haluttaisi antaa edes mahdollisuutta kertoa näkemystään ja tehdään kaikki voitava, ettei heidän materiaalinsa pääsisi jäsenten tietoisuuteen, mutta myöskään "maailmallisille", tiedemiehille, eri tavalla uskoville jne. ei anneta käytännössä mitään arvoa. Jos joku ulkopuolinen sanoo positiivisen sanan todistajista, sitä voidaan käyttää, mutta kritiikille ei anneta arvoa riippumatta siitä, miten se on perusteltu. Tiedettä voidaan hyödyntää, jos se sopii omiin tarpeisiin, mutta se häpeämättä ohitetaan tai pyritään mitätöimään tai vääristelemään, jos se kertoo jotain, mikä ei järjestöä miellytä. Oikeuslaitos on järjestölle olemassa lähinnä sitä varten, että siellä voi valehdella ja yrittää saada voittoja keinolla millä hyvänsä, vaikka oma toiminta olisi hyvinkin kyseenalaista. On oikeastaan vaikea kuvitella kapeakatseisempaa, omahyväisempää ja narsistisempaa uskontoa.
Kertooko kirjoituksesi kenties siitä, että sinulla on oikeus päättää mitä muut ajattelevat? Myös vastoin sitä miten muuta ajattelevat?
Kuten tuossa edellä kirjoitin, niin palstalla saa ikävästi vaikutelman siitä, että kommentteja on annettava varoen ja mieluusti myötäkarvaan, muuten joutuu lukemaan kaikenlaista outoa myös omista kirjoituksistaan.
Kritiikki sinänsä tuskin on koskaan ongelma (paitsi järjestössä), mutta olisihan se toivottavaa, että kritiikki olisi perusteltua yksittäisten tyhjien heittojen sijaan. Ne kun ovat kovin tyypillisiä todistajamielisille. Kritiikkisi oli melko tylppää joten ei ihme että siihen puututtiin.
Köh, no minusta teksti on kapeakatseista, puuttuu siihen sitten joku tai ei. On myös kovin ikävä havaita, että jos esittää jotain hiukankin vastakarvaan, on todistajamielinen tai ties mitä. Mieleipiteitä saa esittää, ei niiden tarvitse olla asiantuntijanäkemyksiä, eikä perusteltuja. Totta kai, jos ei pidä saamastaan kommentista, voi kysyä peusteluja sille ja voi kertoa ettei ole samaa mieltä. Pakotettu mielipide ei kuitenkaan ole varsinaisesti mielipide ja olisi hyvä osata ottaa vastaan myös niitä toisenlaisia näkemyksiä, vaikka kirjoittaja ei välttämättä ymmärtäisikään niin kovin hyvin mitä on kirjoitettu.
Olen muuten kirjoittanut tähän avaukseen, tämä viesti mukaan lukien 10 kommenttia. Voit nyt sitten arvailla mitä ne ovat. Aion jatkossakin kirjoitella siihen karvan suuntaan,. jonka koen aiheelliseksi.
Jos ei halua, tai kykene sietämään poikkeavia näkemyksiä, ei ehkä helpointa on ettei tälle palstalle laitta kirjoituksia joita ei halua kommentoitavan. Se on hyvin simppeliä.
Voidaan tätä aloitusta näinkin toki pitää esillä, mutta ei se kovin hedelmällistä ole.
Toki oikeutesi on heitellä onelinereita ilman perusteluja tai sen syvällisempää sisältöä. Hyvähän se on tietää, ettei tarkoituksesi edes ole perustella mitään, niin kommentit voi jättää omaan arvoonsa.
No hyvä, että olet päässyt selvyyteen asian suhteen. Ilman muuta on turhaa tuhlata aikaa kommentteihin, joista jo hetkessä näkee ettei niillä ole mitään arvoa.
Lienet sama kirjoittaja, joka käy toisinaan täällä purkamassa jostain Veljesseuran/H2O:n ajoilta juontuvaa kaunaa. Riitely näyttää olevan sinulle itsetarkoitus. Kysyn silti, miten JT-uskonnosta mielestäsi sitten pitäisi kirjoittaa ja keskustella.
Henkilöön kiinni kun et pidä kommentista. Jos et kestä lukea kommentteja, älä tee aloitusta.
Ihmisten henkilöllisyys ei kuulu sinulle. Siksi täällä on anonyymi keskustelumahdollisuus.
Ohitit kysymyksen.
Kannattaa lukea kommentti uudelleen. Kuka kukin on, ei kuulu sinulle.
Heh, kyllä nyt meni pieleen.
Noin kahden kuukauden kirjoittamattomuuden jälkeen kirjoitin kommentin, jossa aivan aidosti kehuin Anteroa.
Löytyy kommentti, jossa mainitaan "stimuloi ajattelua"
Kirjoittelen nykyään harvakseltaan. Kunnioitan Anteroa ja usein olen täysin samaa mieltä. Pyrin nykyään rakentavaan ilmaisuun ja olen siinä näköjään onnistunut, kun kommenttejani ei enää tunnisteta.
Toki harmittaa se, että persoonani nostetaan usein esiin kommenteissa, joita en ole kirjoittanut.
T. Kovanyrkki/kn1
Luulin juuri sinuksi. Erehdyin henkilöstä, pahoittelut. Ilmaisusi on tosiaan kehittynyt, minä yritän vastaavasti kehittää arvaamistaitoani.
Aikamoinen putkiaivo tässä hyökkää kaikkia kommentteja vastaan jotka eivät ole samaa mieltä blogi kirjoituksen kanssa. Onkohan tuo aseen jäänyt päälle tuolta todistaja ajaltasi oleta. Olen siellä ja sieltä lähtiessäni oppinut että kritiikin kuuleminen ja toisin kuin itse ajattelevien ihmisten ymmärtäminen sivistää sekä kehittää, vaikka ei ole eikä tule olemaan heidän kanssaan samaa mieltä.
Veikkaan, että olet sellainen joka täällä hurskastelee kykenevänsä ottamaan vastaan kritiikkiä, mutta yksityiselämässään edelleenkään ei siihen pysty. Jehovissa on paljon näitä.
Sinun nyt ei kannattaisi hirveästi puhua muiden kyvyistä, kun itse olet haastanut riitaa koko illan jostain itse kuvittelemastasi käsityksestä. Saisit hävetä omaa käytössäsi!
Kiitos kommentistasi, varmaankin tuon kritiikin vastaan ottamisessani on korjattavaa, olet siinä oikeassa, mutta toisaalta jos ymmärrät niin sen kehittämisestähän tässä kysymys onkin.
Olen tähän ketjuun kirjoittanut ennen tätä kaksi kommenttia.
Jt on järkyttävä lahko.
Niin on, ja jotkut sen uhrit traumatisoituvat siten, etteivät haluaisi järjestöä kritisoitavan. Ketjussa vaikuttava riidanhaastaja lienee jo tätä "diagnoosia" odottanutkin: Tukholma-syndrooma.
Toki sen huomaa,että puhut itsestäsi. Ei tässä kukaan muu riitaa haasta.
Sinä olet haastanut riitaa ja jatkat sitä näköjään vieläkin.
Katsoppa peiliin, niin näet riidanhaastajan.
"Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö ylläpitää mielellään erilaisia mielikuvia yhteisöstä lähteneistä ja erotetuista"
Tämä näyttää pätevän myös joihinkin entisiin todistajiin, jotka keksivät mielikuvia kirjoittajista.
Aivan. Nykyään ateisti ex toditaja ei voi sietää niitä jotka kirjoittelevat Raamatusta ja Jeesuksesta.
Joo, olet ihan oikeassa, valitettavasti. Itse ateistina huomaan, että savu nousee toisinaan korvista, kun tuntuu keskustelija kovakorvaiselta. Mutta uskovaisilla on ihan sama oikeus keskustella ja tuoda asiaansa esiin, kuin ateisteilla ja muilla mahdollisilla keskustelijoilla.
Eikö me jokainen olla omia yksilöitä erilaisin kokemuksin, niin eikö voi sallia että ei kaikkien entisten tarvitse olla kriittisiä todistajille, vaikka tietävätkin heidän vajavaisuutensa ihmisinä ja järjestönä ei kritiikittömyys myöskään tarvitse tarkoittaa heidän hyväksymistään.
Näin itse ajattelen ottamalla vastuun omasta elämästäni ja kääntämällä voimavarakseni oppijaksonani tuon todistaja aikani.
Toisaalta jos joku tai jotkut lähteneet haluavat toimia toisin hyväksyn sen, se on heidän valintansa, ei siinä mitään, kukin kulkekoon sydämensä mukaan, en kuitenkaan ole heidän kanssaan samoilla linjoilla.
Se että esittää kritiikkiä järjestöstä ei toki tarkoita, etteikö ottaisi vastuun omasta elämästään. En tiedä miksi olet yhdistänyt nämä kaksi asiaa toisiinsa, voisitko valottaa hieman?
Voi voi en nyt voi sinua auttaa ymmärtämään jos luet kommenttini noin kun sen tulkitset.
Anonyymi 2024-11-02 10:51:49
" Eikö me jokainen olla omia yksilöitä erilaisin kokemuksin, niin eikö voi sallia että ei kaikkien entisten tarvitse olla kriittisiä todistajille, "
-Ja toki monet ovat yksinkertaisestikin saaneet kaikin puolin kyllikseen lahkosta, haluten kuullakin mahdollisimman vähän siitä, ymmärrettävästi.
Kuitenkin todistaja on rakkauspommituksella alkaen viekoiteltu mukaan, mikä on muuttunut mielenhallinnaksi, maailmanloppu- ja mökötyspelottein.
Sitäkin on arvostettava, jos joku haluaa tehdä jotain auttaakseen uhreja, paljastaakseen lahkojohdon todellisen luonteen, valehtelemisopetuksineen, väärennettyine Raamattuineen, sijoitusyhtiöineen Irlannissa, verensiirtokiellolla surmaamisineen kun Raamatun UT jopa kehottaa syömään verta.
1 Kor. 10:27 Jos joku pakana kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan
-Siis myös veripalttua
Voihan tuon noinkin ajatella että ei ole ymmärtänyt jos ei lähde ajamaan asiaa todistajia vastaan, mutta pystytkö ajattelemaan että on entisiä todistajia jotka ovat ymmärtäväisiä näitä todistajat tuolla järjestössä kohtaan, kun ovat itsekin sieltä pois tulleet ja katsovat että heidän vastustaminen on heidän mielestään ajan hukkaa sekä turhaa, kun on löytänyt paljon tärkeämpääkin tekemistä elämälleen, tällä tarkoitan vastuun ottamista omasta elämästään.
Ihmettelen jos on kokenut järjestön huonoksi ja ahdistavaksi niin eikö tuon voi jättää omaan arvoonsa, vähän niin kuin koulukiusaajan, en koskaan ole alkanut vainoamaan kiusaajiani, en koe heitä sen arvoiseksi että käyttäisin aikaani heihin, koen että tuo ei rakenna minua mitenkään, mutta jos joku tai jotkut haluavat niin tehdä niin sallin sen heille en ala heitä käännyttämään oman laisekseni.
Niin ja minkä minä sille voin että ei minua hävettänyt olla todistajana eikä hävetä nytkään, niin en ole tuon aloituksessa viitatun jutun kanssa samaa mieltä, valehtelemaanko minun pitäisi käydä. Minusta enemmänkin tuntuu että joillakin entisillä todistajilla on nyt jäänyt tuo käännyttäminen päälle joka tuolla todistajissa opetettiin, olisikohan aika oppia suvaitsevaisuus ensin itse kun alkaa vaatimaan suvaitsemattoman järjestön muuttumista. .
"Jehovan todistajat" on nimenä vähän kaksijakoinen. Sen voi ymmärtää viittauksena järjestöön tai yksilöihin. Epäselvissä tapauksissa onkin hyvä tarkentaa, kumpaa tarkoitetaan.
Tarkoitus ei ole vastustaa yksilöitä, vaan antaa tietoa järjestöstä niille, jotka haluavat sitä hakea. Jos ei halua, sekin on valinta, jonka saa tehdä.
Anonyymi 2024-11-02 15:43:20
" pystytkö ajattelemaan että on entisiä todistajia jotka ovat ymmärtäväisiä näitä todistajat tuolla järjestössä kohtaan, kun ovat itsekin sieltä pois tulleet ja katsovat että heidän vastustaminen on heidän mielestään ajan hukkaa sekä turhaa, "
Ei ole turhaa:
11-vuotias Josefina katsoo arkana edessään seisovia iäkkäitä miehiä. Josefinan on kerrottava heille, mitä tapahtui, kun perheen tuttavamies käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen.
Komitean kuulustelu oli nuorelle tytölle ahdistava ja nolo, mutta tunne muuttui lopulta järkytykseksi. Hänen kertomustaan ei uskottu.
– Kuitenkin he painottivat, että jos jotain olikin tapahtunut, kenellekään ei saanut kertoa. Ei poliisille, ei edes terveydenhoitajalle, vaikka oireilin koulussa pahasti.
Josefina Pakomaan nöyryytyksen huipentuma oli, että hänen käskettiin antaa miehelle anteeksi. Anteeksiannon osoituksena hänen piti tarjota miehelle kotonaan pullakahvit “koska maailmanlopun jälkeen tulevassa paratiisimaassa vanhoja ei muistella”.
https://yle.fi/a/3-10106328