Mikä on kristityn pyhitys? 1.Tess.1:n ilimootuukseen muukkaaseest?

Pyhittyminen on kuitenkin eri asia, kuin Kristuksessa oleminen. Se on kilvoitusta, ei pelastuakseen, vaan siksi, kun on pelastunut Kristuksen ristintyön ansiolla.

Nämä kaksi Raamatun kohtaa ovat varmasti synonyymejä keskenään: "Joka on pyhä, pyhittyköön edelleen" (Ilm. 22:11) ja "Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään" (2 Pietari 3:18).

Jos uskova ei pyhity, niin kohta hän on laodikealainen tai efesolainen ensirakkauden menettänyt penseä uskova. Tekoja voi kenties olla, mutta sydän on kaukana Herrasta. Tulee siis kasvaa Herran tuntemisessa.

Anonyymi kirjoitti:

Pyhittyminen on kuitenkin eri asia, kuin Kristuksessa oleminen. Se on kilvoitusta, ei pelastuakseen, vaan siksi, kun on pelastunut Kristuksen ristintyön ansiolla.

Nämä kaksi Raamatun kohtaa ovat varmasti synonyymejä keskenään: "Joka on pyhä, pyhittyköön edelleen" (Ilm. 22:11) ja "Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään" (2 Pietari 3:18).

Jos uskova ei pyhity, niin kohta hän on laodikealainen tai efesolainen ensirakkauden menettänyt penseä uskova. Tekoja voi kenties olla, mutta sydän on kaukana Herrasta. Tulee siis kasvaa Herran tuntemisessa.

Lue lisää

" Pyhittyminen on kuitenkin eri asia, kuin Kristuksessa oleminen. Se on kilvoitusta, ei pelastuakseen, vaan siksi, kun on pelastunut Kristuksen ristintyön ansiolla."


Ilman pyhittymistä ei kukaan ole näkevä Herraa.

Jos ihminen on pyhä niin pyhittyminen on silloin tapahtunut ennen sitä? Pyhittyminen on Pyhän Hengen saaminen ? Ihminen ei pyhity parannusteoilla vaan uudestisyntymällä?

Pyhittyminen tarkoittaa pyhäksi , uudestisyntyneeksi syntymistä? Parannuksenteko on erikseen ? Parannuksenteko ei ole pyhittymistä vaan parannuksentekoa omsntunnon vaatimuksesta, tahdosta elää Jumalan neuvojen mukaan?

Mä oon lulluut että pyhitys on automaattisesti saatu kun ihmisestä tulee vanhurskas eli pyhä, koska ilman pyhitymistä kukaan ei ole näkevä Herraa eli pelastuva joutumasta Helvettiin.

Ja se yksin uskosta, yksin armosta ei ole:

yksin uskosta, yksin armosta ja vielä yksin pyhittymisestä ihminen on pelastuva joutumasta Helvettiin.

Kun ihmisestä tulee pyhä niin hän on pyhittynyt , Jumalalle erottautunut. Jos pyhittyminen olisi jotain parannuksentekoa niin silloin parannuksentekoa vaaditaan pelastumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Mä oon lulluut että pyhitys on automaattisesti saatu kun ihmisestä tulee vanhurskas eli pyhä, koska ilman pyhitymistä kukaan ei ole näkevä Herraa eli pelastuva joutumasta Helvettiin.

Ja se yksin uskosta, yksin armosta ei ole:

yksin uskosta, yksin armosta ja vielä yksin pyhittymisestä ihminen on pelastuva joutumasta Helvettiin.

Kun ihmisestä tulee pyhä niin hän on pyhittynyt , Jumalalle erottautunut. Jos pyhittyminen olisi jotain parannuksentekoa niin silloin parannuksentekoa vaaditaan pelastumiseen.

Lue lisää

"Mä oon lulluut että pyhitys on automaattisesti saatu kun ihmisestä tulee vanhurskas eli pyhä"
" Jos pyhittyminen olisi jotain parannuksentekoa niin silloin parannuksentekoa vaaditaan pelastumiseen."

Ei-helluntailainen kommentti:

Voidaan ajatella, että uskovalla on jokin pyhyyden perustaso, ja lisäksi mahdollista pyhittyä edelleen. Yksin uskosta, yksin armosta, periaate saattaa olla oikeassa, jos väitetään, että sillä pelastukseen. Mutta väärin, jos väitetään, että vanhurskautta vain uskosta. Jaak 2 kun puhuu teoista.

Pyhityksen asiaa voi ajatella myös siltä kannalta, mikä osa uskovassa pyhittyy, jos ja kun uusi luomus on jo taivaskelpoinen. Vastaus, ei mikään ruumiinosa, ei mikään atomi, ei mikään aine, vaan käytöstavoista ja muista tavoista on kyse. Että eletäänkö lihan synnin mukaan, vai vaelletaanko uskossa, hengellisesti. Eli mikä on kompassina missäkin asiassa.