Onkohan olemassa miestä

On kyllä totta! Koettakaa nyt jostain toisenne löytää.
Paitsi,jos tää on se " hiha" jota minä etsin, en suosittele 😃

Anonyymi kirjoitti:

On kyllä totta! Koettakaa nyt jostain toisenne löytää.
Paitsi,jos tää on se " hiha" jota minä etsin, en suosittele 😃

Pankin kulmalla voitaisiin tavata. Ota pankkikortti mukaan. Laita punainwn neilikka rintaan.

"Muuan mies"...
Kaipaan ajatuksiasi jo nyt.

Anonyymi kirjoitti:

"Muuan mies"...
Kaipaan ajatuksiasi jo nyt.

Hei ,nyt kun sanoit tuon sanan kaipaus niin pysähdyin miettimään mitä kaikkea niin pieneen sanaan sisältyykään. Niin vahvoja tunteita ja jopa fyysisiä reaktioita. Kapuuhan on sitä että kaivataan jotakin menetettyä tai muuten kaukaista paikkaa tai asiaa. Lapsuuden maisemia ,menetttyä nuoruutta tai kadotettua henkilöä.
Miten monitasoinen kaipuu osaakaan olla. Hetken välähdys tai mielikuva kaivatusta. Tai raastava pitäkestoinen piina kun kaivatusta ei kuulu mitään.
Kaipuu vaikuttaa myös fyysiseen kehoon moninaisesti.
Piniä ilon pilkahduksia menneitä muistellessa.
Rakastetun kaipuu nostaa pulssia ja tekee mielen levottomaksi. Toivoton kaipuu ahdistaa rintaa ja lamaannuttaa sekä pusertaa kyyneleet silmänurkkiin.
Kaipuu on surua kadotetusta sekä menetyksen pelkoa.
Rakkaudessa kaipuu pahimmillaan raatelee, vaikka osaa kaipaus olla myös lempeästi hellä.

Muuan mies.

Anonyymi kirjoitti:

Hei ,nyt kun sanoit tuon sanan kaipaus niin pysähdyin miettimään mitä kaikkea niin pieneen sanaan sisältyykään. Niin vahvoja tunteita ja jopa fyysisiä reaktioita. Kapuuhan on sitä että kaivataan jotakin menetettyä tai muuten kaukaista paikkaa tai asiaa. Lapsuuden maisemia ,menetttyä nuoruutta tai kadotettua henkilöä.
Miten monitasoinen kaipuu osaakaan olla. Hetken välähdys tai mielikuva kaivatusta. Tai raastava pitäkestoinen piina kun kaivatusta ei kuulu mitään.
Kaipuu vaikuttaa myös fyysiseen kehoon moninaisesti.
Piniä ilon pilkahduksia menneitä muistellessa.
Rakastetun kaipuu nostaa pulssia ja tekee mielen levottomaksi. Toivoton kaipuu ahdistaa rintaa ja lamaannuttaa sekä pusertaa kyyneleet silmänurkkiin.
Kaipuu on surua kadotetusta sekä menetyksen pelkoa.
Rakkaudessa kaipuu pahimmillaan raatelee, vaikka osaa kaipaus olla myös lempeästi hellä.

Muuan mies.

Lue lisää

"Muuan mies"...
Oletpa ihana. Alan kaivata enemmän? *_*

Anonyymi kirjoitti:

"Muuan mies"...
Oletpa ihana. Alan kaivata enemmän? *_*

Elämässä ei aina voi valita mitä haluaa. Toki kuitenkin valinnoillaan voi ohjata suuntaa minne tahtoo elämän kuljettavan. Silti jää paljon sattuman varaan.
Joskus puhuessani aikuisuuden kynnyksellä oleville nuorille minulla on tapana sanoa että älkää koskaan kasvako aikuisiksi. Aikuisuus on tylsää ja ikävää. Säilyttäkää ilo ja palava innostus uusiin asioihin joihin elämässänne törmäätte.
Itseltäni kesti jonkin vuosikymmenen oppia kovan koulun kautta muutamia perustotuuksia elämästä. En väitä että olisin oikeassa,mutta on se minun elämän ohjenuorana toiminut.
Meillä kaikilla on omat vaikeutemme kestettävänä. Niiltä ei vain voi välttyä. Joillakin enemmän toisilla vähemmän. Olen nähnyt enemmän kuin muutaman tuttavani jäävän kiinni vaikeuksiinsa. On riitaisia eroja missä ajaudutaan kiusaamaan entistä puolisoa koska koetaan että hän on yksin syyllinen tapahtumiin.
Mihin johtaa vuosia kestävä vihanpito. Syvääkin syvenpään katkeruuteen. Katkeruus myrkyttää mielen, oman sielunsa sillä tekee sairaaksi.
Eikö olisi helpompaa vain päästää irti ja vapauttaa itsensä katkeruuden kahleesta. Kaikki me joskus tulemme kohdelluiksi väärin . Meitä kohtaan ollaan ilkeitä tai käytetään hyväksi eri tavoin.
Otetaan opiksi niistä eikä mennä toistakertaa samaan lankaan ja mikä tärkeintä lasketaan irti katkeruudesta.
Helppoa se ei ole ,sitä en väitä. Mutta tuskallisempaa on kiemurrella katkeruuden kiertessä.
Moni puhuu että kun voisi olla onnellinen. Ei onni ole pysyvä olotila. Ei onni ole uusi auto. Ei arvostettu asema yhteiskunnassa. Ei kulissiavioliitto hienossa talossa, ei.
Onni on pienä asiota arjen keskellä. Ne pitää vain huomata ja poimia talteen. Onnea on kaunis hymy vastaantulijan kasvoilla. Ystävällisiä sanoja tuntemattomalta työmatkan varrella. Kumppanin halaus kohdatessa. Onnea on kesäaamu. Onnea on yhteinen ateria. Onnea on pysyä lapsen kaltaisena, iloisena ja nauravana,innokkaana tutustumaan uusin asioihin.kasvamatta koskaan katkeraksi aikuiseksi.

Muuan Mies

Anonyymi kirjoitti:

Elämässä ei aina voi valita mitä haluaa. Toki kuitenkin valinnoillaan voi ohjata suuntaa minne tahtoo elämän kuljettavan. Silti jää paljon sattuman varaan.
Joskus puhuessani aikuisuuden kynnyksellä oleville nuorille minulla on tapana sanoa että älkää koskaan kasvako aikuisiksi. Aikuisuus on tylsää ja ikävää. Säilyttäkää ilo ja palava innostus uusiin asioihin joihin elämässänne törmäätte.
Itseltäni kesti jonkin vuosikymmenen oppia kovan koulun kautta muutamia perustotuuksia elämästä. En väitä että olisin oikeassa,mutta on se minun elämän ohjenuorana toiminut.
Meillä kaikilla on omat vaikeutemme kestettävänä. Niiltä ei vain voi välttyä. Joillakin enemmän toisilla vähemmän. Olen nähnyt enemmän kuin muutaman tuttavani jäävän kiinni vaikeuksiinsa. On riitaisia eroja missä ajaudutaan kiusaamaan entistä puolisoa koska koetaan että hän on yksin syyllinen tapahtumiin.
Mihin johtaa vuosia kestävä vihanpito. Syvääkin syvenpään katkeruuteen. Katkeruus myrkyttää mielen, oman sielunsa sillä tekee sairaaksi.
Eikö olisi helpompaa vain päästää irti ja vapauttaa itsensä katkeruuden kahleesta. Kaikki me joskus tulemme kohdelluiksi väärin . Meitä kohtaan ollaan ilkeitä tai käytetään hyväksi eri tavoin.
Otetaan opiksi niistä eikä mennä toistakertaa samaan lankaan ja mikä tärkeintä lasketaan irti katkeruudesta.
Helppoa se ei ole ,sitä en väitä. Mutta tuskallisempaa on kiemurrella katkeruuden kiertessä.
Moni puhuu että kun voisi olla onnellinen. Ei onni ole pysyvä olotila. Ei onni ole uusi auto. Ei arvostettu asema yhteiskunnassa. Ei kulissiavioliitto hienossa talossa, ei.
Onni on pienä asiota arjen keskellä. Ne pitää vain huomata ja poimia talteen. Onnea on kaunis hymy vastaantulijan kasvoilla. Ystävällisiä sanoja tuntemattomalta työmatkan varrella. Kumppanin halaus kohdatessa. Onnea on kesäaamu. Onnea on yhteinen ateria. Onnea on pysyä lapsen kaltaisena, iloisena ja nauravana,innokkaana tutustumaan uusin asioihin.kasvamatta koskaan katkeraksi aikuiseksi.

Muuan Mies

Lue lisää

Sinulle " Muuan mies".
Kunpa näitä ajatuksia oivaltavia olisi enemmän maailmassa.
Ei tätä helpoksi tarkoitettu. On ylä ja alamäkiä, kuoppia ja mutkia. Kun ei koskaan ole kuuta taivaalta tavoitellut, ei maallista mammonaa kerännyt ja havitellut eikä mainetta ja kunniaa himoinnut, ei ole kolahtanut kovin pahasti.
On "ihanaa" olla "lapsellinen" tässä iässä ! Ei niinkuin sanotaan: vanhana taas lapseksi, vaan tavalla jolla kuljettu tätä elämää eteenpäin. Ne opit kotoa, vaatimattomat mutta rikkaat ,rakkaat suunnan näyttäjät.
Nykymeno hirvittää ja pelottaa. Pahuuden määrä käsittämätön. Liian paljon kaikkea joka asiassa. Kun vähenpi olisi parempi. Olisi turvapaikka toisen lähellä jota ei tarvitse pelätä, johon voisi luottaa ja jota halata ja rakastaa. Ettei se hymy ja kosketus valuisi hukkaan. Ne lapselliset haaveet?!

Anonyymi kirjoitti:

Sinulle " Muuan mies".
Kunpa näitä ajatuksia oivaltavia olisi enemmän maailmassa.
Ei tätä helpoksi tarkoitettu. On ylä ja alamäkiä, kuoppia ja mutkia. Kun ei koskaan ole kuuta taivaalta tavoitellut, ei maallista mammonaa kerännyt ja havitellut eikä mainetta ja kunniaa himoinnut, ei ole kolahtanut kovin pahasti.
On "ihanaa" olla "lapsellinen" tässä iässä ! Ei niinkuin sanotaan: vanhana taas lapseksi, vaan tavalla jolla kuljettu tätä elämää eteenpäin. Ne opit kotoa, vaatimattomat mutta rikkaat ,rakkaat suunnan näyttäjät.
Nykymeno hirvittää ja pelottaa. Pahuuden määrä käsittämätön. Liian paljon kaikkea joka asiassa. Kun vähenpi olisi parempi. Olisi turvapaikka toisen lähellä jota ei tarvitse pelätä, johon voisi luottaa ja jota halata ja rakastaa. Ettei se hymy ja kosketus valuisi hukkaan. Ne lapselliset haaveet?!

Lue lisää

Olet niin oikeassa. Vähemmälläkin pärjää kunhan perusaisat ovat kunnossa. Eihän siitä omaisuuden haalimisesta ole kuin harmia. Lisäätyvän vastuun myötä saa pelätä rosvoja ja kaikenmaailman pahantekiöitä jotka kärkkyvät rikkauksiasi. Luottamus ihmisiin häviää kun vainoharhaisesti vahtii omaisuuttaan.
Ehkä taustalla väujyvä kateus saa minut puhumaan näin. No ei sentää, aivan olen tyyttyväinen siihen mitä minulla on.
Kateus on kavala tauti,sanotaan. Tässä elämän varrella olen pannut merkille miten mitättömiä asioita ihmiset kadehtivat. Kadehtiminen on myös itsensä piinaamista.ihminen on kyllä merkillinen olento kun kateudella ja katkeruudella pitää itseään kiusata. Eikös se riitä että muut kiusaa.

Olen myös samaa mieltä kanssasi siitä miten tämä minä minä minä kulttuuri on nostanut päätään viime vuosikymmeninä. Ihmisten kunniotus toisiaan kohtaan on vähentynyt. Tunnekylmyys valtaa alaa. Jos jo yksilötaholla on vallalla tämä kehitys ,niin ei tarvitse ihmetellä valtioiden välisiä suhteita. Se on todella pelottavaa.
Sitten ihmetellään että syntyvyys on roimassa laskussa.
Kyllähä ajatteleva ihminen näkee mihin tämä maailma on menossa eikä halua lapsia tähän sekasortoiseen kaoottiseen maailmaan.
Meille jotka täällä jo olemme, meidän on hyvä tukeutua toisiimme ja yrittää tehdä osaltamme niitä pieniä tekoja lähimmäistemme hyväksi.
En ole aivan toivoton, sillä kyllä hyviä ihmisä vielä löytyy. Niin rikkaista kuin meistä tavallisistakin ihmisistä.
Muuan mies.

Anonyymi kirjoitti:

Olet niin oikeassa. Vähemmälläkin pärjää kunhan perusaisat ovat kunnossa. Eihän siitä omaisuuden haalimisesta ole kuin harmia. Lisäätyvän vastuun myötä saa pelätä rosvoja ja kaikenmaailman pahantekiöitä jotka kärkkyvät rikkauksiasi. Luottamus ihmisiin häviää kun vainoharhaisesti vahtii omaisuuttaan.
Ehkä taustalla väujyvä kateus saa minut puhumaan näin. No ei sentää, aivan olen tyyttyväinen siihen mitä minulla on.
Kateus on kavala tauti,sanotaan. Tässä elämän varrella olen pannut merkille miten mitättömiä asioita ihmiset kadehtivat. Kadehtiminen on myös itsensä piinaamista.ihminen on kyllä merkillinen olento kun kateudella ja katkeruudella pitää itseään kiusata. Eikös se riitä että muut kiusaa.

Olen myös samaa mieltä kanssasi siitä miten tämä minä minä minä kulttuuri on nostanut päätään viime vuosikymmeninä. Ihmisten kunniotus toisiaan kohtaan on vähentynyt. Tunnekylmyys valtaa alaa. Jos jo yksilötaholla on vallalla tämä kehitys ,niin ei tarvitse ihmetellä valtioiden välisiä suhteita. Se on todella pelottavaa.
Sitten ihmetellään että syntyvyys on roimassa laskussa.
Kyllähä ajatteleva ihminen näkee mihin tämä maailma on menossa eikä halua lapsia tähän sekasortoiseen kaoottiseen maailmaan.
Meille jotka täällä jo olemme, meidän on hyvä tukeutua toisiimme ja yrittää tehdä osaltamme niitä pieniä tekoja lähimmäistemme hyväksi.
En ole aivan toivoton, sillä kyllä hyviä ihmisä vielä löytyy. Niin rikkaista kuin meistä tavallisistakin ihmisistä.
Muuan mies.

Lue lisää

"Muuan mies"...
Arvostus tosiaan on vähenemään päin. Nuorenpana itse arvostin miehet perheenpäänä,eikä ollut tarvetta kilpailla tasa arvosta. En miehiä vihaa nytkään. Joskus nuo halveksivat puheet,teot ja ajatukset tosin saa epäilemään... Seuranhakupalstoilla nuoret miehet solvaavat vanhoja 40-60...pahalle haisevia naisia saalistamassa heitä. Ihmettelevät kovasti mitä nuo vanhat kurtut oikein luulee ja hakee. Huh huh! Eipä pitäisi yleistää. Eivät tiedä miten aikuinen kypsä osaa rakastaa ja olla ystäväkin. Eikä haise!
Tuoksu voi olla eroottisen huumaava luulen, tai joku on joskus sanonut. Kunhan itsestään huolehtii. Ikä ei ole jarruna kun mieli ja terveys kunnossa.
Kyllä vaan naisetkin ilkeillä osaa pahasti. Sitä en ole itse käsittänyt että aina pitää "kostaa". Mutta vikansa on kaikilla kai, tavalla tai toisella. Kateus on tosiaan kamala piirre sekin. Vähenpänäkin,kun itsellä on joku harmitus päivä niin saattaa arvostella jotakuta happamasti? Kukapa ei.
Vaan sitten pitää palauttaa itsensä maan pinnalle siitä ettei muuttuisi kärttyiseksi korpuksi yksinäisyydessään,vaan etsisi niitä
Iloisia asioita,eikös? Niinhän se on,että kaiku vastaa kuten huudetaan,yleensä.
On ihana kun itse tai toinen hymyilee ja tervehtiikin kohdatessa. Joku sananen tuntemattomalle usein iloisesti vastaakin. Kyllä sen vaistoaa ja näkee kelle uskaltaa sanoa. Ei sentään jatkuvasti äänessä voi olla ja huudella,ties vaikka nyrkistä sais! Nykyään ei voi tietää mitä on vastassa.
Surullista että se lapsenomainen luottamus ja usko on särjetty. Elämästä väännetään kaikkea mahdotonta,pahaa kurjuutta...

Anonyymi kirjoitti:

"Muuan mies"...
Arvostus tosiaan on vähenemään päin. Nuorenpana itse arvostin miehet perheenpäänä,eikä ollut tarvetta kilpailla tasa arvosta. En miehiä vihaa nytkään. Joskus nuo halveksivat puheet,teot ja ajatukset tosin saa epäilemään... Seuranhakupalstoilla nuoret miehet solvaavat vanhoja 40-60...pahalle haisevia naisia saalistamassa heitä. Ihmettelevät kovasti mitä nuo vanhat kurtut oikein luulee ja hakee. Huh huh! Eipä pitäisi yleistää. Eivät tiedä miten aikuinen kypsä osaa rakastaa ja olla ystäväkin. Eikä haise!
Tuoksu voi olla eroottisen huumaava luulen, tai joku on joskus sanonut. Kunhan itsestään huolehtii. Ikä ei ole jarruna kun mieli ja terveys kunnossa.
Kyllä vaan naisetkin ilkeillä osaa pahasti. Sitä en ole itse käsittänyt että aina pitää "kostaa". Mutta vikansa on kaikilla kai, tavalla tai toisella. Kateus on tosiaan kamala piirre sekin. Vähenpänäkin,kun itsellä on joku harmitus päivä niin saattaa arvostella jotakuta happamasti? Kukapa ei.
Vaan sitten pitää palauttaa itsensä maan pinnalle siitä ettei muuttuisi kärttyiseksi korpuksi yksinäisyydessään,vaan etsisi niitä
Iloisia asioita,eikös? Niinhän se on,että kaiku vastaa kuten huudetaan,yleensä.
On ihana kun itse tai toinen hymyilee ja tervehtiikin kohdatessa. Joku sananen tuntemattomalle usein iloisesti vastaakin. Kyllä sen vaistoaa ja näkee kelle uskaltaa sanoa. Ei sentään jatkuvasti äänessä voi olla ja huudella,ties vaikka nyrkistä sais! Nykyään ei voi tietää mitä on vastassa.
Surullista että se lapsenomainen luottamus ja usko on särjetty. Elämästä väännetään kaikkea mahdotonta,pahaa kurjuutta...

Lue lisää

Hei taas
Tuohon ilmiöön törää väkisinkin nettimaailmassa. Nimettömänä on niin helppo huudella mitä tahansa hävyttömyyksiä . Minusta se osoittaa kypsymättömyyttä ja on sitäpaistsi äärettömän typerää.
Arvostellaan ja haukutaan ihmisiä joita ei edes tunneta.
Joillakin on tarve provosoimalla saada toiset suuttumaan tai pahoittamaan mielensä. Ei vain pitäisi provosoitua, sillä silloin tämä henkilö on saanut haluamansa.
En ole noilla seuranhaku palstoilla käynyt ehkä juuri sen vuoksi kun saatan arvata minkälaisen ryöpyn kohteeksi siellä vanhempi mieshenkilökin joutuu. Mielensä siellä vain pahoittaa vaikka hyvässä tarkoituksessa olisikin liikkeellä.
Mutta joo,ilmiönä tuttu muillakin foorumeilla.

Hauskaa kun mainitsit nuo tuoksut. Kyllä nainen saa ja pitääkin tuoksua. Minun nenäni kyllä noteeraa hyvän parfyymin . Hyvin nautinnollista kun sellainen tuoksu leijailee sieraimiini. Siisti pukeutuminen ja hyvä käytös kielii siitä että arvostaa itseään. Niin sen pitää ollakin . Itsensä arvostaminen on edellytys sille että myös muut sinua tai minua arvostavat. .Mihinkään ylilyönteihin ei pidä sortua ,kuten hyvin tiedät.
Joskus ravintolassa olen kokenut myötähäpeää kun olen huomannut nätiksi laittautuneen naisen miehen tai seuralaisen örveltävän humalassa ja huonosti pukeutuneena daaminsa ilona. Kyllä käytöksellään voi pilata paljon. Kyllä kunnioitusta pitää osata osoittaa partnerilleen myös käytöksellään ,eritoten julkisissa tilaisuuksissa ja tietysti muutenkin. Marja metsässä tai eräretkellä voidaan ottaa rennommin molemmin puolin.

Ja vielä kyllä ihminen suuttua saa jos ärsytetään ja on aihetta siihen. Ei kynnysmatoksi saa jäädä. Vääryyttä vastaan pitää taistella eikä kaikkea tarvitse hyväksyä mutta aina voi yrittää ymmärtää asioden ja muiden käytöksen taustoja. Konflitit usein johtuu siitä ettei osasta asettua toisen housuihin. Suoranainen ilkeys ja rikokset eivät ole ymmärrettävissä. Mutta nuo arjen pikku kahnaukset olisi ymmärettävissä jos hetken miettisi ennenkuin antaa palaa täysilaidallisen.

Itse siedän liian paljon , se on huono piirre. Kun pato murtuu niin se murtuu. Älähän pelästy ,en ole vielä kehenkään käsiksi käynyt. Tarkoitan vain että kun paljon pieniä suoita kasaantuun niin yksi pieni korsi katkaisee kamelin selän. Pitäisi osata purkaa ja ottaa puheeksi heti asiat jotka sattuu mieltä painamaan.
Joten kyllä tässä opeteltavaa vielä riittää.
Mutta pitää ensin tietää mikä on vikana ennenkuin alkaa korjaamaan. Onhan se niin vaikeaa myöntää että itsessä on vikaa. Tai ainkin nuorempana se oli niin. Iän myötä sitä uskaltaa jo tunnustaa itselleen ettei olekkaan täydellinen muuan mies.

Anonyymi kirjoitti:

Hei taas
Tuohon ilmiöön törää väkisinkin nettimaailmassa. Nimettömänä on niin helppo huudella mitä tahansa hävyttömyyksiä . Minusta se osoittaa kypsymättömyyttä ja on sitäpaistsi äärettömän typerää.
Arvostellaan ja haukutaan ihmisiä joita ei edes tunneta.
Joillakin on tarve provosoimalla saada toiset suuttumaan tai pahoittamaan mielensä. Ei vain pitäisi provosoitua, sillä silloin tämä henkilö on saanut haluamansa.
En ole noilla seuranhaku palstoilla käynyt ehkä juuri sen vuoksi kun saatan arvata minkälaisen ryöpyn kohteeksi siellä vanhempi mieshenkilökin joutuu. Mielensä siellä vain pahoittaa vaikka hyvässä tarkoituksessa olisikin liikkeellä.
Mutta joo,ilmiönä tuttu muillakin foorumeilla.

Hauskaa kun mainitsit nuo tuoksut. Kyllä nainen saa ja pitääkin tuoksua. Minun nenäni kyllä noteeraa hyvän parfyymin . Hyvin nautinnollista kun sellainen tuoksu leijailee sieraimiini. Siisti pukeutuminen ja hyvä käytös kielii siitä että arvostaa itseään. Niin sen pitää ollakin . Itsensä arvostaminen on edellytys sille että myös muut sinua tai minua arvostavat. .Mihinkään ylilyönteihin ei pidä sortua ,kuten hyvin tiedät.
Joskus ravintolassa olen kokenut myötähäpeää kun olen huomannut nätiksi laittautuneen naisen miehen tai seuralaisen örveltävän humalassa ja huonosti pukeutuneena daaminsa ilona. Kyllä käytöksellään voi pilata paljon. Kyllä kunnioitusta pitää osata osoittaa partnerilleen myös käytöksellään ,eritoten julkisissa tilaisuuksissa ja tietysti muutenkin. Marja metsässä tai eräretkellä voidaan ottaa rennommin molemmin puolin.

Ja vielä kyllä ihminen suuttua saa jos ärsytetään ja on aihetta siihen. Ei kynnysmatoksi saa jäädä. Vääryyttä vastaan pitää taistella eikä kaikkea tarvitse hyväksyä mutta aina voi yrittää ymmärtää asioden ja muiden käytöksen taustoja. Konflitit usein johtuu siitä ettei osasta asettua toisen housuihin. Suoranainen ilkeys ja rikokset eivät ole ymmärrettävissä. Mutta nuo arjen pikku kahnaukset olisi ymmärettävissä jos hetken miettisi ennenkuin antaa palaa täysilaidallisen.

Itse siedän liian paljon , se on huono piirre. Kun pato murtuu niin se murtuu. Älähän pelästy ,en ole vielä kehenkään käsiksi käynyt. Tarkoitan vain että kun paljon pieniä suoita kasaantuun niin yksi pieni korsi katkaisee kamelin selän. Pitäisi osata purkaa ja ottaa puheeksi heti asiat jotka sattuu mieltä painamaan.
Joten kyllä tässä opeteltavaa vielä riittää.
Mutta pitää ensin tietää mikä on vikana ennenkuin alkaa korjaamaan. Onhan se niin vaikeaa myöntää että itsessä on vikaa. Tai ainkin nuorempana se oli niin. Iän myötä sitä uskaltaa jo tunnustaa itselleen ettei olekkaan täydellinen muuan mies.

Lue lisää

Hei Muuan mies! Nyt kyllä vastailen samantein,kun kerran valvonkin. Ja olen hyvilläni , viimeinkin siellä on joku. Joku joka keskustelee! Kiitos.
Pohdit vielä aiheita joita itsekin mietin usein. En itsekään niillä palstoilla hae seuraa. Joskus lueskelin joitain mutta pahan mielen siitä sai niin lopetin. En ole facebookissa,Tinderissä tms.kirjautunut koskaan enkä ajatellutkaan. Facessa tietysti
jotkut asiat kätevästi ja nopeasti hoituisi,kai. En silti kuitenkaan... Ja niin sitten harmissani miettinyt mistä oikein tavoittaisi keskustelu kaverin.
Sitten niistä käyttäytymis-ja esiintymis tavoista. Kaikenlaista näkee ja kuulee.Ja myötähäpeääkin tuntee. Itselle on tärkeä asiallisesti ja mukavasti laittautua kun ulos lähtee. Tilanteen mukaan. En ikinä itse lähtisi enkä ostaisi valmiiksi repaleisia farkkuja. Olkoonkin niin suosittuja. Kuulostan vanhalta kalkkikselta! "Vanha sielu" ehkä joissakin asioissa,kun en ihan kaikkeen touhotukseen tartu.
Kyllä jokaisella raja sietämisessäkin tulee,on selvä. Ja ihminen joka ei helposti
suutu, se räjähdys voi ollakin melkoinen.
Nykyään on käsittämätöntä miten älyttömästä ja pienestä saadaan niin suuri vahinko aikaan, kuten jatkuvasti lukea saa.
Itse päästelen höyryt ulos ja sillä selvä. Mitään vihanpitoa tai nalkutusta ei. Harmittaa jos toinen mököttää pitkään,kun itse en pysty.
Taidan kömpiä nukkumaan vähäksi aikaa ja toivottavasti sinäkin unta saat!
Jos jostain syystä täällä kadottaisimme tämän ajatusten vaihdoin,toivon että jostain löytäisimme jatkon/ jatkokertomuksen paikan? *_*

Anonyymi kirjoitti:

Hei Muuan mies! Nyt kyllä vastailen samantein,kun kerran valvonkin. Ja olen hyvilläni , viimeinkin siellä on joku. Joku joka keskustelee! Kiitos.
Pohdit vielä aiheita joita itsekin mietin usein. En itsekään niillä palstoilla hae seuraa. Joskus lueskelin joitain mutta pahan mielen siitä sai niin lopetin. En ole facebookissa,Tinderissä tms.kirjautunut koskaan enkä ajatellutkaan. Facessa tietysti
jotkut asiat kätevästi ja nopeasti hoituisi,kai. En silti kuitenkaan... Ja niin sitten harmissani miettinyt mistä oikein tavoittaisi keskustelu kaverin.
Sitten niistä käyttäytymis-ja esiintymis tavoista. Kaikenlaista näkee ja kuulee.Ja myötähäpeääkin tuntee. Itselle on tärkeä asiallisesti ja mukavasti laittautua kun ulos lähtee. Tilanteen mukaan. En ikinä itse lähtisi enkä ostaisi valmiiksi repaleisia farkkuja. Olkoonkin niin suosittuja. Kuulostan vanhalta kalkkikselta! "Vanha sielu" ehkä joissakin asioissa,kun en ihan kaikkeen touhotukseen tartu.
Kyllä jokaisella raja sietämisessäkin tulee,on selvä. Ja ihminen joka ei helposti
suutu, se räjähdys voi ollakin melkoinen.
Nykyään on käsittämätöntä miten älyttömästä ja pienestä saadaan niin suuri vahinko aikaan, kuten jatkuvasti lukea saa.
Itse päästelen höyryt ulos ja sillä selvä. Mitään vihanpitoa tai nalkutusta ei. Harmittaa jos toinen mököttää pitkään,kun itse en pysty.
Taidan kömpiä nukkumaan vähäksi aikaa ja toivottavasti sinäkin unta saat!
Jos jostain syystä täällä kadottaisimme tämän ajatusten vaihdoin,toivon että jostain löytäisimme jatkon/ jatkokertomuksen paikan? *_*

Lue lisää

Hei sinne.
Mikäs sua valvotti. Kuuntelitko tuulen kohinaa.
Itse olen tuulenvalvoja ja muutenkin ajoittainen yökyöpeli.Jokus herää keskellä yötä ja uni ei vain tule.

Taitaa tosiaan olla melkoista sattumaa että kekustelukumppanin täältä löytää. Melko yksioikoisia tokaisuja enimmäkseen mihin törmää. En epäile lainkaan etteikö ihmisillä sanottavaa olisi. Vaan joku vaikeus siinä kuitenkin on.
Itse olen ollut pikkupojasta lähtien viehättynyt tarinoista joita isäni ja hänen kaverinsa välillä pienessä hiprakassa innostuovat kertoilemaan. Silmät ymmyrkäisinä niitä aina kuuntelin.
Silloin ymmärsin että jokaosella meistä on oma tarinamme kerrotavana jos vain joku kuuntelee.
Toinen oivallus tuli joskus myöhemmällä iällä. Tajusin että kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen . Jos olen itse äänrssä kaiken aikaa niin saanko keskusyelusta mitään irti. En saa ,toitotan vain omia totuuksiani muille ja jään itse ilman. Mutta jos kuuntelen niin olen silloin saamapuolella ja opin kuulemastani . Siksi ihmisten kokemukset kiinnostaa aivan kuin pääsisi mukaan seikkailuun tai lukisi kiehtovaa kirjaa.
Parasta kuitenkin on vuorovaikutteinen keskustelu . Miten huikeille poluille sellainen joskus johtikaan. Kun kaveri joskus jatkaa ajatusta odottamattomaan suuntaan ja siinä samassa oivallat kuinka hieno päätelmä yhteistyöstä syntyikään. Yksin ei kumpainenkaan olisi siihen kyennyt.

Työelämässä joskus eteen tuli ongelmia mistä ei oikein saanut selvää mikä oli syynä virheeseen. Prosessissa on yleensä monta muuttujaa. Juurisyytä haettiin toistamalla viisi kertaa kysymys miksi. Ensimmäin miksi eikä toinenkaan miksi ei tuonut selvyyttä ongelmaan mutta viidennen jälkeen oltiin jo lähellä juurisyytä.

Juuh,kyllä nuo faset ja tinderit on jääneet väliin minultakin . Sillä eihän ketään kiinnosta vanhan ukon tekemiset saati ajatukset. Sen olen huomannut kun suvun nuorten kanssa olen koettanut yhteyttä pitää.
Usein ei vaivauduta edes vastaamaan.
Joten mukavaa kun jutellaan me näin.

Nuku hyvin
Muuan mies.

Anonyymi kirjoitti:

Hei sinne.
Mikäs sua valvotti. Kuuntelitko tuulen kohinaa.
Itse olen tuulenvalvoja ja muutenkin ajoittainen yökyöpeli.Jokus herää keskellä yötä ja uni ei vain tule.

Taitaa tosiaan olla melkoista sattumaa että kekustelukumppanin täältä löytää. Melko yksioikoisia tokaisuja enimmäkseen mihin törmää. En epäile lainkaan etteikö ihmisillä sanottavaa olisi. Vaan joku vaikeus siinä kuitenkin on.
Itse olen ollut pikkupojasta lähtien viehättynyt tarinoista joita isäni ja hänen kaverinsa välillä pienessä hiprakassa innostuovat kertoilemaan. Silmät ymmyrkäisinä niitä aina kuuntelin.
Silloin ymmärsin että jokaosella meistä on oma tarinamme kerrotavana jos vain joku kuuntelee.
Toinen oivallus tuli joskus myöhemmällä iällä. Tajusin että kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen . Jos olen itse äänrssä kaiken aikaa niin saanko keskusyelusta mitään irti. En saa ,toitotan vain omia totuuksiani muille ja jään itse ilman. Mutta jos kuuntelen niin olen silloin saamapuolella ja opin kuulemastani . Siksi ihmisten kokemukset kiinnostaa aivan kuin pääsisi mukaan seikkailuun tai lukisi kiehtovaa kirjaa.
Parasta kuitenkin on vuorovaikutteinen keskustelu . Miten huikeille poluille sellainen joskus johtikaan. Kun kaveri joskus jatkaa ajatusta odottamattomaan suuntaan ja siinä samassa oivallat kuinka hieno päätelmä yhteistyöstä syntyikään. Yksin ei kumpainenkaan olisi siihen kyennyt.

Työelämässä joskus eteen tuli ongelmia mistä ei oikein saanut selvää mikä oli syynä virheeseen. Prosessissa on yleensä monta muuttujaa. Juurisyytä haettiin toistamalla viisi kertaa kysymys miksi. Ensimmäin miksi eikä toinenkaan miksi ei tuonut selvyyttä ongelmaan mutta viidennen jälkeen oltiin jo lähellä juurisyytä.

Juuh,kyllä nuo faset ja tinderit on jääneet väliin minultakin . Sillä eihän ketään kiinnosta vanhan ukon tekemiset saati ajatukset. Sen olen huomannut kun suvun nuorten kanssa olen koettanut yhteyttä pitää.
Usein ei vaivauduta edes vastaamaan.
Joten mukavaa kun jutellaan me näin.

Nuku hyvin
Muuan mies.

Lue lisää

*.* Huomenta!
No nyt eivät tuulet eikä lumisateet valvottaneet. Kyllä katselin ikkunasta,mutta märkää räpäistä se lumi oli, vielä.
Toisinaan joku yö menee kokonaan tai osittain valvoessa,mutta yleensä nukun häiriintymättä. Mielessä pyörii asioita ja muisteloita niin että uni karkaa. Oli ilmeisesti hieman pyörinyt edell.kirjoitukseni aikaan- vaihtui asiat niin sukkelaan,että vaikutti jo ylivilkkaalta!?
Olen itse vanhenpien ihmisten seurassa kasvaneena tottunut elämään ja viihtynyt paremmin kuin ikäisteni. Kuunnellut mieluusti heidän elämästä, ihmetellyt niitä selviytymistarinoita. Joskus melkein kaivannut sitä ajanjaksoa..en rankinta sotaa ja kurjuutta tietenkään. Ihaillut minkälaisen pohjan elämälle me saimme heidän vahvuudestaan nousta sieltä. Nyt,tänä päivänä...Ei ole ymmärrystä ja sanojakaan tästä mallista mihin menty! Enkä nyt halua vatvoakaan, kun se pahan uhka on aina puheissa esillä kun jonkun kohtaa ja kuuntelee.
Muuten arvokas on taito kuunnella, niinkuin kirjoitit. Tunnustan tosin että olen aikamoinen "pulputtaja". Johtuneeko siitä että aloitin tätä elämän matkaa aikalailla omissa oloissani viihtyen kun en kuullut kaikkea ympärilläni. Moni asia korjaantui, ja kysely aikakin tuli! Osaan silti kuunnella ja olenkin ollut uskottuna kiitettävästi,kuulemma.
Luin aienpaa ,kun kirjoitit sanasta "kaipaus" ja mietin miten paljon tosiaan se vaikuttaa. Jo itsessäni löysin niin monta etten ollut tajunnutkaan!
Sen kyllä ymmärrän, että ihmisellä on ikävä toisen luo vaikka en sitä ole aina osannut
soveltaa! Niin "yltiöpäisen" tunteella, hellyyttä kaipaava ja antava luonne kuin olenkin, en osaa olla kuin itsekseni? Ymmärtääkö sellaista?
En ahdistu yksinolosta, mutta se sosiaalisenpi puoli joskus yrittää sotkea ja
saada kaipaamaan toista joka kans oikeasti välittää, jopa rakastaisikin? Mutta sitten ajatteken: Jokohan se juna meni?! On vaan kyllä herkistävää katsella iäkkäänpiä,joko vuosia yhdessä olleita tai uudelleen löytäneet toisensa, kulkemassa käsi kädessä toisiaan tukien...Kekusteluissaan jo puolesta sanasta toisiaan ymmärtäviä.
Ajatella, miten moniakin on jotka aivan nuoresta vanhuuteen,kuolemaansa asti ovat olleet yhdessä. On ihmeellistä, joskus voisi tuntua ahdistavaltakin.
Kovin on " rakkaus teemaista" tänään...
Mutta eiköhän asioita aukene laajemmallekin kun päivä valkenee !
Kirjeenvaihto on ollut mieluista aina. On ollut vaikea enää löytää yhteyttä vaikka nopeanpi malli on näin jo nykyään. Oli tosin aina hieno saada postin tuoma kirjekin, mutta nyt se olisikin aikamoista odottamista, epävarmaakin!
Mutta, palataan taas! Kiva kun olet olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

*.* Huomenta!
No nyt eivät tuulet eikä lumisateet valvottaneet. Kyllä katselin ikkunasta,mutta märkää räpäistä se lumi oli, vielä.
Toisinaan joku yö menee kokonaan tai osittain valvoessa,mutta yleensä nukun häiriintymättä. Mielessä pyörii asioita ja muisteloita niin että uni karkaa. Oli ilmeisesti hieman pyörinyt edell.kirjoitukseni aikaan- vaihtui asiat niin sukkelaan,että vaikutti jo ylivilkkaalta!?
Olen itse vanhenpien ihmisten seurassa kasvaneena tottunut elämään ja viihtynyt paremmin kuin ikäisteni. Kuunnellut mieluusti heidän elämästä, ihmetellyt niitä selviytymistarinoita. Joskus melkein kaivannut sitä ajanjaksoa..en rankinta sotaa ja kurjuutta tietenkään. Ihaillut minkälaisen pohjan elämälle me saimme heidän vahvuudestaan nousta sieltä. Nyt,tänä päivänä...Ei ole ymmärrystä ja sanojakaan tästä mallista mihin menty! Enkä nyt halua vatvoakaan, kun se pahan uhka on aina puheissa esillä kun jonkun kohtaa ja kuuntelee.
Muuten arvokas on taito kuunnella, niinkuin kirjoitit. Tunnustan tosin että olen aikamoinen "pulputtaja". Johtuneeko siitä että aloitin tätä elämän matkaa aikalailla omissa oloissani viihtyen kun en kuullut kaikkea ympärilläni. Moni asia korjaantui, ja kysely aikakin tuli! Osaan silti kuunnella ja olenkin ollut uskottuna kiitettävästi,kuulemma.
Luin aienpaa ,kun kirjoitit sanasta "kaipaus" ja mietin miten paljon tosiaan se vaikuttaa. Jo itsessäni löysin niin monta etten ollut tajunnutkaan!
Sen kyllä ymmärrän, että ihmisellä on ikävä toisen luo vaikka en sitä ole aina osannut
soveltaa! Niin "yltiöpäisen" tunteella, hellyyttä kaipaava ja antava luonne kuin olenkin, en osaa olla kuin itsekseni? Ymmärtääkö sellaista?
En ahdistu yksinolosta, mutta se sosiaalisenpi puoli joskus yrittää sotkea ja
saada kaipaamaan toista joka kans oikeasti välittää, jopa rakastaisikin? Mutta sitten ajatteken: Jokohan se juna meni?! On vaan kyllä herkistävää katsella iäkkäänpiä,joko vuosia yhdessä olleita tai uudelleen löytäneet toisensa, kulkemassa käsi kädessä toisiaan tukien...Kekusteluissaan jo puolesta sanasta toisiaan ymmärtäviä.
Ajatella, miten moniakin on jotka aivan nuoresta vanhuuteen,kuolemaansa asti ovat olleet yhdessä. On ihmeellistä, joskus voisi tuntua ahdistavaltakin.
Kovin on " rakkaus teemaista" tänään...
Mutta eiköhän asioita aukene laajemmallekin kun päivä valkenee !
Kirjeenvaihto on ollut mieluista aina. On ollut vaikea enää löytää yhteyttä vaikka nopeanpi malli on näin jo nykyään. Oli tosin aina hieno saada postin tuoma kirjekin, mutta nyt se olisikin aikamoista odottamista, epävarmaakin!
Mutta, palataan taas! Kiva kun olet olemassa.

Lue lisää

Hei kun keikun.

Kiitosta vaan mietteistäsi.
Siinä vasta pulma . Ollakko vai eikö olla. Yksin vai kaksin.
Pyydän jo etukäteen anteeksi. Minulla on tapana olla liiaksi analyyttinen kaiken suhteen. Minua on aina kiinnostanut ihmisen käytös ,syyt kuin seurauksetkin.
Meillä kaikilla on sisään rakennettuna mekanismi mikä laittaa yksilöt haluamaan tai kaipaamaan jotakin. Muutos merkitsee kehitystä ,se potkii ihmiskuntaa eteenpäin ja auttaa selviytymään. Joskus muutos on hyväksi joskus pahasta. Mutta muutos kuitenkin. Uskotaan ja toivotaan että muutos tuo mukanaan uuden suunnan kuten asia onkin . Välillä tulee takkiin ja kunnolla mutta silti on edessä uusi polku, ja jotakin on opittu virheistä.
Niin se on näissä parisuhde jutuissakin ,toivotaan parempaa elämää. Joskus ei uskalla heittäytyä kun ajattelee järjellä ja tietää riskit. Vähän kuin turvallisuus syistä ei halua altistaa itseään tuntemattoman eteen.
Tunteen ja järjen sekoitus on sellainen sekainen vyyhti ettei siitä selviä se kuuluisa Erkkikään.

Lisää analyysiä toisesta aiheesta.
Mieletäni laiskuus on kehityksen moottori. Ei siislainkaan huono piirre ihmisessä. Laiskuuttaanhan sitä ihmiset ovat valmiita keksimään mitä tahansa päästäkseen helpommalla.
Joku saattaa nyt naurahtaa mutta näinhän se on . Jokaisen meistä päässä pyörii ajatus kuinka selviäisin helpommalla tästä. Jotkut ovat jopa niin näppäriä että teettävät kaikki toisilla.
Se on evoluution työkalu ja selviytymis kieno. Pyrkimys parempaan ja helpommin.

Aurinkokin pilkahtaa ,nautitaan siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Hei kun keikun.

Kiitosta vaan mietteistäsi.
Siinä vasta pulma . Ollakko vai eikö olla. Yksin vai kaksin.
Pyydän jo etukäteen anteeksi. Minulla on tapana olla liiaksi analyyttinen kaiken suhteen. Minua on aina kiinnostanut ihmisen käytös ,syyt kuin seurauksetkin.
Meillä kaikilla on sisään rakennettuna mekanismi mikä laittaa yksilöt haluamaan tai kaipaamaan jotakin. Muutos merkitsee kehitystä ,se potkii ihmiskuntaa eteenpäin ja auttaa selviytymään. Joskus muutos on hyväksi joskus pahasta. Mutta muutos kuitenkin. Uskotaan ja toivotaan että muutos tuo mukanaan uuden suunnan kuten asia onkin . Välillä tulee takkiin ja kunnolla mutta silti on edessä uusi polku, ja jotakin on opittu virheistä.
Niin se on näissä parisuhde jutuissakin ,toivotaan parempaa elämää. Joskus ei uskalla heittäytyä kun ajattelee järjellä ja tietää riskit. Vähän kuin turvallisuus syistä ei halua altistaa itseään tuntemattoman eteen.
Tunteen ja järjen sekoitus on sellainen sekainen vyyhti ettei siitä selviä se kuuluisa Erkkikään.

Lisää analyysiä toisesta aiheesta.
Mieletäni laiskuus on kehityksen moottori. Ei siislainkaan huono piirre ihmisessä. Laiskuuttaanhan sitä ihmiset ovat valmiita keksimään mitä tahansa päästäkseen helpommalla.
Joku saattaa nyt naurahtaa mutta näinhän se on . Jokaisen meistä päässä pyörii ajatus kuinka selviäisin helpommalla tästä. Jotkut ovat jopa niin näppäriä että teettävät kaikki toisilla.
Se on evoluution työkalu ja selviytymis kieno. Pyrkimys parempaan ja helpommin.

Aurinkokin pilkahtaa ,nautitaan siitä.

Lue lisää

Minneköhän Muuan mies jäi.
No. Enpä sjattelisi että on pyrittävä aina sieltä mistä aita on matalin ja helpoiten selviäisi...Haastetta täytyy olla. Mutta jokin itsesuojeluvaisto kai on, joka aiheuttaa sen, että " karistaa pölyt jaloista" ja siirtyy sivuun ennenkuin ajetaan. Silloin ne haasteet jää kesken...

Ja olisi hyvä, jos olisi vielä paljon rahaa. Siitä tykkään.

Anonyymi kirjoitti:

"Muuan mies"...
Oletpa ihana. Alan kaivata enemmän? *_*

Kaipaan sinun rahojasi, rakas.

Oletko sinä mahdollisesti tullut torjutuksi jonkun ulkomaalaisen henkilön toimesta, tai joku on yrittänyt saada sinulta rahaa, oletko joutunut huijatuksi jotenkin?
Tuntuu että ajatuksissasi pyörii jatkuvasti vain tuollainen ajatus että ulkomaalaiset kalastelisi toisten rahoja.
Täällä keskustelee mukavasti kaksi asiallista ajattelevaa ihmistä, miksi haluat häiritä heidän keskustelua.

Nämä häiritsee. Eilenkin monta peräkkäin rahasta ja tyhjää höpötystä.?

En
toivoisi hukkaavani näitä keskusteluja ja sinua*_*vaikka nää muut sählää ja suttaa!

Anonyymi kirjoitti:

Minneköhän Muuan mies jäi.
No. Enpä sjattelisi että on pyrittävä aina sieltä mistä aita on matalin ja helpoiten selviäisi...Haastetta täytyy olla. Mutta jokin itsesuojeluvaisto kai on, joka aiheuttaa sen, että " karistaa pölyt jaloista" ja siirtyy sivuun ennenkuin ajetaan. Silloin ne haasteet jää kesken...

Lue lisää

Odottele rauhassa, eiköhän tuo Muuantekoälymies kohta jatka muka syvällistä liibalaabaansa, kun joku nörtti saa sitä suoltavan botin kondikseen : D

Anonyymi kirjoitti:

Odottele rauhassa, eiköhän tuo Muuantekoälymies kohta jatka muka syvällistä liibalaabaansa, kun joku nörtti saa sitä suoltavan botin kondikseen : D

Se on tuo ilkeys joillakin tekoälyillä pakollista.

Hyvyys, hyvät teot, rakkaus. ♡

Haluaisin alkaa huolehtimaan sinusta ja sinun rahoistasi.... rakas.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaisin alkaa huolehtimaan sinusta ja sinun rahoistasi.... rakas.

Sopii kyllä. Yhteystiedot kun voisi jötenkin järjestää