Patmos Lähetyssäätiö
Näytä selaimessa
”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.”
Jaakob 1:1
”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastettuja ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja.” Juudas 1
Patmos Lähetyssäätiö
Näytä selaimessa
”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.”
Jaakob 1:1
”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastettuja ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja.” Juudas 1
Yllä olevia jakeita olen hiljattain miettinyt omissa hartaushetkissäni.
Ensimmäinen huomioni on, että jakeista käy ilmi, että Jaakob ja Juudas, kaksi uuden testamentin kirjeiden kirjoittajaa olivat veljeksiä keskenään.
Tiedämme myös, että he olivat Jeesuksen veljiä (Matt. 13:55; Mark. 6:3). Paavalikin puhuu kirjeessään ”Herran veljistä” (1 Kor. 9:5) tarkoittaen aivan ilmeisesti Jeesuksen sukulaisia lihan mukaan.
Jotkut huomauttavat, että he olivat vain ”puoliveljiä” koskapa Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä neitseellisesti. Kuitenkin Jumalan oma erehtymättömästi inspiroitu sana kutsuu heitä Jeesuksen veljiksi, eikä siksi ole syytä lukea Raamattua hurskaammin kuin se on kirjoitettu.
Mutta se mikä näissä jakeissa minua kiehtoo ja mistä haluan sinulle nyt kirjoittaa, on muutos näiden kahden veljesten elämässä.
Johanneksen evankeliumissa nimittäin sanotaan, että ”Hänen veljensäkään eivät näet uskoneet häneen.” (Joh. 7:5).
Oli sellainenkin tilanne, jossa Jeesuksen äiti ja veljet ”lähtivät ottamaan häntä huostaansa, sillä he sanoivat, että hän oli järjiltään” (Mark. 3:21).
Kontrasti kahden edellä mainitun tilanteen ja Jaakobin sekä Juudaksen kirjeiden avausjakeiden välillä on valtava. Mitä oli tapahtunut, että epäuskoisista sukulaisista, jotka luulivat Jeesuksen seonneen tuli uskovaisia?
Jaakobista tuli sittemmin Jerusalemin seurakunnan johtaja, joka mainitaan jopa juutalaisen historioitsija Josefuksen teoksessa.
Mieti nyt: Mitä jos oma sukulaisesi, veljesi, väittäisi olevansa koko maailman pelastaja, Jumalan oma Poika, jota ilman ei pääse Jumalan luo? Uskoisitko sinä? Vai ajattelisitko hänen olevan järjiltään? Mitä pitäisi tapahtua, että uskoisit hänen puhuvan totta?
Muutama ihmeteko voisi olla avuksi. Kuitenkaan ne eivät tuntuneet vakuuttaneet edes Jeesuksen omaisia. Sanoihan Jeesus itse, että profeettaa väheksytään kotikaupungissaan ja jopa kodissaan (Matt. 13:57).
Mitä siis tapahtui?
Paavali antaa kuin ohimennen vihjeen kirjoittaessaan kirjeessään korinttilaisille Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta ja sen jälkeen tapahtuvista kohtaamisista: ”Sitten hän näyttäytyi Jaakobille…” (1. Kor. 15:7).
Tämän jälkeen me huomaamme muutoksen. Apostolien tekojen alussa kerrotaan kuinka Jeesuksen äiti ja Jeesuksen veljet – mukaan lukien Jaakob ja Juudas – pysyivät yhdessä muiden kanssa rukouksessa yläsalissa (Apt. 1:12–14). Myöhemmin Jaakob nousee Jerusalemin seurakunnan johtajaksi, yhdeksi pylväistä (Gal. 2:9), jonka arvovaltainen sana painoi kiistojen ratkaisussa (Apt. 15:13–22).
Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen muuttaa kaiken. Se muuttaa perinpohjaisesti meidän tapamme ajatella ja puhua Jeesuksesta.
Pane merkille, kuinka Jaakob ja Juudas puhuvat Jeesuksesta – veljestään – kirjeidensä avausjakeissa. Kumpikaan ei esittele itseään Jeesuksen veljenä, vaikka voisi. Juudas esittelee itsensä lyhyen kirjeensä alussa vain Jaakobin veljenä.
Jeesus (Yeshua) oli kuudenneksi yleinen miehen etunimi ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa nimistössä. Sillä nimellä Jaakob ja Juudas kutsuivat Jeesusta, veljeään, leikkeihin heidän ollesaan lapsia. Siinä nimessä itsessään ei sinänsä ollut mitään ”ihmeellistä”.
Mutta ylösnousemus teki tästä yhdestä Jeesuksesta ja juuri hänen nimestään nimen ylitse muiden.
Niinpä molemmat esittelevät itsensä ”Jeesuksen Kristuksen palvelijana”. Ei veljenä, sukulaissuhteen kautta. Palvelijana.
Jaakobin kirjeen alkujae on vahva, kun hän sanoo olevansa Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija. Ei veljensä Jeesuksen palvelija, vaan *Herran* *Jeesuksen* *Kristuksen*. Kolme sanaa, joihin pitää lyhyesti kaivautua:
”Kuule, Israel, HERRA meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa”. Tämä on juutalaisen kansan shema 5 Moos. 6:4 mukaan.
”Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi JEESUS, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä” (Matt. 1:22).
”Sinä olet KRISTUS, elävän Jumalan Poika,” sanoi Pietari (Matt. 16:16). Tämä ei ole lihan ja veren päätelmä, vaan itse Isän Jumalan ilmoitus.
Mieti mitä Jaakob oikein sanoo: Jeesus on Herra – Hän on Israelin Jumala, koska muuta Herraa ei ole. Jeesus pelastaa synneistä. Jeesus on Kristus, voideltu, messias – juutalaisen kansan odotettu profeettojen ennustama ja Jumalan voideltu Israelin kuningashallitsija.
Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen mullisti Jaakobin ja Juudaksen käsityksen Jeesuksesta, jon
Näytä selaimessa
”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.”
Jaakob 1:1
”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastettuja ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja.” Juudas 1
Patmos Lähetyssäätiö
Näytä selaimessa
”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.”
Jaakob 1:1
”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastettuja ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja.” Juudas 1
Yllä olevia jakeita olen hiljattain miettinyt omissa hartaushetkissäni.
Ensimmäinen huomioni on, että jakeista käy ilmi, että Jaakob ja Juudas, kaksi uuden testamentin kirjeiden kirjoittajaa olivat veljeksiä keskenään.
Tiedämme myös, että he olivat Jeesuksen veljiä (Matt. 13:55; Mark. 6:3). Paavalikin puhuu kirjeessään ”Herran veljistä” (1 Kor. 9:5) tarkoittaen aivan ilmeisesti Jeesuksen sukulaisia lihan mukaan.
Jotkut huomauttavat, että he olivat vain ”puoliveljiä” koskapa Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä neitseellisesti. Kuitenkin Jumalan oma erehtymättömästi inspiroitu sana kutsuu heitä Jeesuksen veljiksi, eikä siksi ole syytä lukea Raamattua hurskaammin kuin se on kirjoitettu.
Mutta se mikä näissä jakeissa minua kiehtoo ja mistä haluan sinulle nyt kirjoittaa, on muutos näiden kahden veljesten elämässä.
Johanneksen evankeliumissa nimittäin sanotaan, että ”Hänen veljensäkään eivät näet uskoneet häneen.” (Joh. 7:5).
Oli sellainenkin tilanne, jossa Jeesuksen äiti ja veljet ”lähtivät ottamaan häntä huostaansa, sillä he sanoivat, että hän oli järjiltään” (Mark. 3:21).
Kontrasti kahden edellä mainitun tilanteen ja Jaakobin sekä Juudaksen kirjeiden avausjakeiden välillä on valtava. Mitä oli tapahtunut, että epäuskoisista sukulaisista, jotka luulivat Jeesuksen seonneen tuli uskovaisia?
Jaakobista tuli sittemmin Jerusalemin seurakunnan johtaja, joka mainitaan jopa juutalaisen historioitsija Josefuksen teoksessa.
Mieti nyt: Mitä jos oma sukulaisesi, veljesi, väittäisi olevansa koko maailman pelastaja, Jumalan oma Poika, jota ilman ei pääse Jumalan luo? Uskoisitko sinä? Vai ajattelisitko hänen olevan järjiltään? Mitä pitäisi tapahtua, että uskoisit hänen puhuvan totta?
Muutama ihmeteko voisi olla avuksi. Kuitenkaan ne eivät tuntuneet vakuuttaneet edes Jeesuksen omaisia. Sanoihan Jeesus itse, että profeettaa väheksytään kotikaupungissaan ja jopa kodissaan (Matt. 13:57).
Mitä siis tapahtui?
Paavali antaa kuin ohimennen vihjeen kirjoittaessaan kirjeessään korinttilaisille Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta ja sen jälkeen tapahtuvista kohtaamisista: ”Sitten hän näyttäytyi Jaakobille…” (1. Kor. 15:7).
Tämän jälkeen me huomaamme muutoksen. Apostolien tekojen alussa kerrotaan kuinka Jeesuksen äiti ja Jeesuksen veljet – mukaan lukien Jaakob ja Juudas – pysyivät yhdessä muiden kanssa rukouksessa yläsalissa (Apt. 1:12–14). Myöhemmin Jaakob nousee Jerusalemin seurakunnan johtajaksi, yhdeksi pylväistä (Gal. 2:9), jonka arvovaltainen sana painoi kiistojen ratkaisussa (Apt. 15:13–22).
Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen muuttaa kaiken. Se muuttaa perinpohjaisesti meidän tapamme ajatella ja puhua Jeesuksesta.
Pane merkille, kuinka Jaakob ja Juudas puhuvat Jeesuksesta – veljestään – kirjeidensä avausjakeissa. Kumpikaan ei esittele itseään Jeesuksen veljenä, vaikka voisi. Juudas esittelee itsensä lyhyen kirjeensä alussa vain Jaakobin veljenä.
Jeesus (Yeshua) oli kuudenneksi yleinen miehen etunimi ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa nimistössä. Sillä nimellä Jaakob ja Juudas kutsuivat Jeesusta, veljeään, leikkeihin heidän ollesaan lapsia. Siinä nimessä itsessään ei sinänsä ollut mitään ”ihmeellistä”.
Mutta ylösnousemus teki tästä yhdestä Jeesuksesta ja juuri hänen nimestään nimen ylitse muiden.
Niinpä molemmat esittelevät itsensä ”Jeesuksen Kristuksen palvelijana”. Ei veljenä, sukulaissuhteen kautta. Palvelijana.
Jaakobin kirjeen alkujae on vahva, kun hän sanoo olevansa Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija. Ei veljensä Jeesuksen palvelija, vaan *Herran* *Jeesuksen* *Kristuksen*. Kolme sanaa, joihin pitää lyhyesti kaivautua:
”Kuule, Israel, HERRA meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa”. Tämä on juutalaisen kansan shema 5 Moos. 6:4 mukaan.
”Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi JEESUS, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä” (Matt. 1:22).
”Sinä olet KRISTUS, elävän Jumalan Poika,” sanoi Pietari (Matt. 16:16). Tämä ei ole lihan ja veren päätelmä, vaan itse Isän Jumalan ilmoitus.
Mieti mitä Jaakob oikein sanoo: Jeesus on Herra – Hän on Israelin Jumala, koska muuta Herraa ei ole. Jeesus pelastaa synneistä. Jeesus on Kristus, voideltu, messias – juutalaisen kansan odotettu profeettojen ennustama ja Jumalan voideltu Israelin kuningashallitsija.
Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen mullisti Jaakobin ja Juudaksen käsityksen Jeesuksesta, jon
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.