Olen miettinyt pääni puhki siitä, miksi palstalla on paljon ateisteja, jotka paljastuvat kuitenkin lopulta uskovaisiksi. He ovat peppukipuisia mm. siitä, että palstalla kritisoidaan ja joskus jopa pilkataan jumalia ja uskonnollisten myyttien irrationaalisuuksia. Argumenttina on se, ettei ateismikeskustelussa saisi keskustella jumalista. Mistä muusta ateisti keskustelisi kuin "Miksi jumaliin ei kannata uskoa".
Toinen paljastava seikka on se, että he haluaisivat olla ateisteja, mutta eivät kuitenkaan ihan kokonaan. Selitellään, että ovat nonteistejä, ignostikkoja, agnostikkoja ja milloin mitäkin. Jännää, että jumalien olemassaoloa totena pitämisessä on näin paljon sävyeroja, mutta esimerkiksi Hammaspeikkojen ja Puutarhamenninkäisten suhteen ollaan suoraviivaisesti uskomatta - ei ole esimerkiksi Hammaspeikkoignostikkoja tai Nonpuutarhamenninkäisuskovia.
Mihin teismi vertautuu? Minusta hyvä vertaus on pimeän pelko lapsella. Lapsi vertaa itseään aikuisiin ja huomaa olevansa vähän irrationaalinen kun pelkää pimeässä vaanivia mörököllejä, joille aikuiset vaan naureskelevat eivätkä usko niihin.
Lapsi haluaisi olla rohkea ja uskomatta pimeässä vaaniviin mörökölleihin ja sanoo sen vakuuttavasti, mutta kun kyse on kognitiivisesta asiasta (pimeän pelosta ja mörökölliuskosta) niin siitä ei sanomalla pääse eroon. Vaikka lapsi vakuuttaa, ettei pelkää pimeää niin välillä hän lipsauttaa totuuden, josta voi päätellä hänen pelkäävän pimeää ja vielä hieman uskovan mörökölleihin, vähän niin kuin ignostikko, nonteisti, agnostikko tai tuntemattomaan korkeampaan voimaan uskova, joka vinkaisee peppukivusta kun aletaan irvailemaan pronssikautista vuohipaimenjumalaa, joka on lapsuudessa omaksuttu ja vielä vänä haluaisi siihen uskoa.
Mitä vertauksia sinulla on teismistä? Onko teismistä helppo päästä eroon? Itse en tiedä tarkasti asiaa kun en ole koskaan uskonut Jumalaan.
Toinen paljastava seikka on se, että he haluaisivat olla ateisteja, mutta eivät kuitenkaan ihan kokonaan. Selitellään, että ovat nonteistejä, ignostikkoja, agnostikkoja ja milloin mitäkin. Jännää, että jumalien olemassaoloa totena pitämisessä on näin paljon sävyeroja, mutta esimerkiksi Hammaspeikkojen ja Puutarhamenninkäisten suhteen ollaan suoraviivaisesti uskomatta - ei ole esimerkiksi Hammaspeikkoignostikkoja tai Nonpuutarhamenninkäisuskovia.
Mihin teismi vertautuu? Minusta hyvä vertaus on pimeän pelko lapsella. Lapsi vertaa itseään aikuisiin ja huomaa olevansa vähän irrationaalinen kun pelkää pimeässä vaanivia mörököllejä, joille aikuiset vaan naureskelevat eivätkä usko niihin.
Lapsi haluaisi olla rohkea ja uskomatta pimeässä vaaniviin mörökölleihin ja sanoo sen vakuuttavasti, mutta kun kyse on kognitiivisesta asiasta (pimeän pelosta ja mörökölliuskosta) niin siitä ei sanomalla pääse eroon. Vaikka lapsi vakuuttaa, ettei pelkää pimeää niin välillä hän lipsauttaa totuuden, josta voi päätellä hänen pelkäävän pimeää ja vielä hieman uskovan mörökölleihin, vähän niin kuin ignostikko, nonteisti, agnostikko tai tuntemattomaan korkeampaan voimaan uskova, joka vinkaisee peppukivusta kun aletaan irvailemaan pronssikautista vuohipaimenjumalaa, joka on lapsuudessa omaksuttu ja vielä vänä haluaisi siihen uskoa.
Mitä vertauksia sinulla on teismistä? Onko teismistä helppo päästä eroon? Itse en tiedä tarkasti asiaa kun en ole koskaan uskonut Jumalaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota vain kunnia itsellesi. Kun järkevä ateisti lukee viestejäsi huomaa hän millainen sivistymätön tyhmä ja tietämätön olet muuuttuu hän uskovaiseksi. Monelle näin on käynyt. Hihhulit kiittää.
Ad hominem on argumenttivirhe.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
kyllä minä pelkään pimeää , mutta en jumalaa vaikka sitä aina haukun 🤣
Luulisin, että pimeän pelko on moniin ihmisiin sisäänrakennettu mekanismi ihan siinä missä yliluonnollisiin asiohin uskominen - kuten jumala uskot. Niistä voi olla vaikea päästä rationaalisesti eroon.
Ihminen tietää kuitenkin sisimmässään että henkimaailma, näkymätön todellisuus on ja Jumala. Siksi on olemassa ateismi, yritys torjua tämä totuus!
Omien luulojen nosto tiedoksi on jo riittävä riman alitus. Kun siihen yhdistää vielä luulon, että muut ovat kuten itse, ollaan jo jossain hihhuli-syövereissä.
Korokkeella elämään tottuneen ihmisen on vaikea hyväksyä toisia tasa-arvoisina kirjoittajina.
Mutta kunnia sinulle: loit ateismiteologiaa.
Kognitiivisesti vajaaälyisen ihmisen on vaikea hyväksyä toisia tasa-arvoisina kirjoittajina.
Mutta kunnia sinulle: sait luotua jotain kirjaimia internettiin.
Kiitoksia kovasti. Tämä on suuri kunnia minulle ex-helluntaisaarnaajalta(?). Sinun sanasi innoittivat minut näihinkin merkkeihin internettiin.
Ja jos, et huomannut tuo oli vitsi: "Mutta kunnia sinulle: loit ateismiteologiaa."
Ei mitään kunniaa sinulle.
Sinä loit ateismiteologian. Teit ateistille vaikean olla ateisti ihan samaan tapaan kuin helluntaisaarnaaja tekee laholaiselle vaikeaksi olla oikeata uskovia. Helluntaisaarnaaja on taivaan oven portsari Jumalan ja uskovan välillä. Täällä sinä asetuit portsariksi oikean ateismin ja tavan ateistin väliin. Saatana, mukamaste on teismin saastuttamia ateisteja, jotka ei oikeastaan ateisteja. Sinäkö minun ja kaljan välille asetut?