Keskusta tehtailee välikysymyksiä hirsi silmässä ja perunat korvissa

Arvoisa puhemies! Ministeri Juuso on ansiokkaasti tuonut esille suorastaan sarjatulella toimenpiteitä, joilla me huolehdimme suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista tilanteessa, missä edellinen hallitus jätti jälkeensä surkean sote-uudistuksen ja vieläkin surkeamman taloustilanteen. Terapiatakuu, omalääkärimalli, koulutusmäärien kasvattaminen, kokeilu, jonka myötä ikäihmiset voivat käyttää yksityisiä palveluita, Kela-korvausten parantaminen ja laajentaminen hyvinvointialueiden tilannetta helpottamaan — vain muutaman hallituksen toimista mainitakseni — ovat osa hallituksen reseptiä, jolla suomalaisten hyvinvoinnin eteen tehdään töitä eikä vain heilutella oppositiossa tyhjyyttään kolisevia työkalupakkeja tai hallitusohjelmastamme lainattuja keinoja.

Kun omassa silmässä on hirsi, ei roskasta kanssasisaren silmässä pitäisi olla pokkaa huomautella. Se on tekopyhää. Ja kun hirsikertojen määrä alkaa sitten kolkutella jo puukirkon kellotornin korkeutta, saa härskiys aivan uusia ulottuvuuksia. Sitä tämä välikysymys taas on, mutta kukaan tässä salissa ei ole yllättynyt.

Maalaisliiton lapsellahan on sinänsä ihan kivat arvot, mutta tosipaikan tullen niistä muistetaan häthätää vain alkukirjaimet. Siinä todellisuudessa kirkot voidaan muuttaa moskeijoiksi eikä muualta tulleiden käsityksiä sovi arvostella — rasismia se sellainen, hyi olkoon. Sote-uudistuksenkin annettiin livetä läpi sormien, ja seurauksista syytellään nyt muita. Ei ollut pokkaa panna muulle vihervasemmistolle hanttiin.

Toimintanne on tänä päivänä yhtä heinäseipäiden tanssia. Jämynä seistään keskellä peltoa kesät talvet, ujosti vasemmalle kallellaan ja kuvitellaan, että varovasti aika korjaisi tehdyt virheet tai että ainakin äänestäjä ne unohtaisi. Jopa Suomussalmen hiljaisella kansalla on pellolla törröttäessään selkeämpi linja ja äänekkäämpi sanoma kuin tämän salin keskellä. [Petri Honkosen välihuuto]

Nuorheinäseipäät sen sijaan ovat kallellaan vasemmalle vähemmän ujosti, suorastaan rähmällään. Tupaillat ovat väistyneet askarteluiltojen tieltä, missä askarrellaan kylttejä sateenkaarimarsseille ja puuhataan maksullisia naisia maaseudulle miehiä ilostuttamaan [Petri Honkosen välihuuto] — sellaista alkiolaisuutta sieltä sitten. Ei muisteta niitä puolueen näennäisarvojen alkukirjaimia, muttei osata enää myöskään laskea. Siinä, missä ukkopuolue viimein poisti kuolleet jäsenet rekisteristä, nuorheinäseipääläiset keksivät tuplata omansa, ja vika löytyy jälleen kerran jostain aivan muualta kuin sieltä peilistä.,

Välikysymys osoittaa, ettei peiliin katso myöskään itse eduskuntaryhmä. Poikkeuslupien poikkeuslupien poikkeusluvat ovat olleet hämäystä, harhautusta ja sumutusta, millä ongelmia on pyritty vallassa ollessaan siirtämään omasta sylistä seuraavalle. Kun tulee aika, jolloin tiedetään mätäpaiseen puhkeavan, jäädään vastuuta jaettaessa sinne perunakellariin piiloon ja lähetetään puolueen puheenjohtaja matkaan tyhjän paperin kanssa hallitustunnustelijan luo. Siinä vaiheessa arvoista ei paperille saatu edes niitä alkukirjaimia.

Sairaaloista, susista ja maanviljelijän ahdingosta on helppo saarnata opposition riveistä, kun on ensin itse sössitty isänmaan talous, jaettu velaksi voltattua kakkua sinne tänne ja viis veisattu hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja suomalaisten pärjäämisestä. Vihervasemmisto ei vienyt vain pikkusormea vaan koko käden, ja työkalupakin sisällönkin se hautasi syvälle suon silmään.

Arvoisa puhemies! Tätä kaikkea välikysymys ilmentää: tekijänsä rappiota eikä mitään muuta. [Mauri Peltokangas: Erinomainen puheenvuoro!]