Jumalan "kuva" tarkoittaa myös ihmismuotoa

Ihmisiä maailmassa pilvin pimein. Runsain joukoin. Meitä on paljon, vaikka meitä olisi vähän.
Jospa Herraimme katsoo meitä kärsivän ja puutteenalaisen silmäin takaa? Ikäänkuin tarkkaa.
Jospa?

Onko Herraimme Jeesuksen opetus fariseuksesta ja samarialaisesta turha? Pois se!
Kysykää edes. Miten voin auttaa?
_______________________________________

Älköönkä me siis kuvitelko itseistämme liikoja. Me villoissa kasvaneet ja hyvinvoivan suomenkansalaiset. Muista en tiedä.

Ei liittynyt asiaan. Liittyi kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisiä maailmassa pilvin pimein. Runsain joukoin. Meitä on paljon, vaikka meitä olisi vähän.
Jospa Herraimme katsoo meitä kärsivän ja puutteenalaisen silmäin takaa? Ikäänkuin tarkkaa.
Jospa?

Onko Herraimme Jeesuksen opetus fariseuksesta ja samarialaisesta turha? Pois se!
Kysykää edes. Miten voin auttaa?
_______________________________________

Älköönkä me siis kuvitelko itseistämme liikoja. Me villoissa kasvaneet ja hyvinvoivan suomenkansalaiset. Muista en tiedä.

Ei liittynyt asiaan. Liittyi kuitenkin.

Lue lisää

Maijaliisa?

Mites se joulupukki tai pakkasukko, joka tuo Jeesuksen? Onko selventävää pullasutiteknologiaa? Tai muuta liittyvää?

____________________________________________

Elikkä onko sielumme, ja henkemme tyhjää. Tuulen tavoittelua, unelmien tähtitaivain maissa?
Mitäpä, jos, ja kun, niitä lentää Telluksemme ääriin. Tahtomattaan?

____________________________________________

En puhu radikaalia, enkä rumaa tekstiä. Vaikka osaan kyllä senkin taiteenlajin.

Kiitos kommentistasi – tässä pääsee näppärästi purkamaan muutamia väärinymmärryksiä ja pohtimaan logiikkaa syvemmin. Aloitetaan:

>> "Ensin väität, että ihmiset ovat keksineet ihmisenkaltaisia jumalia ja sitten kumminkin vertaat näitä jumalia ja tottuja ja menninkäisiä toisiinsa." <<

Tämä ei suinkaan ole epäloogista, vaan johdonmukaista. Ihmiset ovat keksineet monenlaisia olentoja, joilla on ihmisen piirteitä, koska niiden kautta he voivat käsitellä omia pelkojaan, toiveitaan ja tarpeitaan. Oli kyse sitten valtaistuimella istuvasta jumalasta tai metsässä vipeltävästä menninkäisestä, molemmat ovat luonteeltaan mielikuvituksen tuotteita, jotka vastaavat ihmisen kulttuurillisia ja psykologisia tarpeita. Tietenkin eri kulttuureissa nämä mielikuvat vaihtelevat – hindujen sininen, kärsällinen Ganesha on erinomainen esimerkki. Hänessäkin näkyy kuitenkin selvästi kulttuurille ominainen antropomorfisuus, eli ihmisluonteen ja piirteiden siirtäminen jumalhahmoon. Kärsä tai ei, Ganeshalla on ihmisille tuttu mieli ja käyttäytyminen.

>> "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, itsensä näköiseksi." <<

Tämä ajatus on tietysti Raamatun narratiivin keskiössä, mutta se ei tee siitä totta. Historiallisesti katsottuna jumalat, mukaan lukien Raamatun Jumala, ovat seurausta ihmisten tarpeesta selittää maailmaa. "Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen" on käänteinen totuus: ihmiset loivat jumalan, joka muistuttaa heitä itseään, koska se teki tästä jumalasta helpommin ymmärrettävän ja lähestyttävän. Miksi muuten valtaistuimella istuva Jumala näyttäisi ihmiseltä eikä vaikkapa elottomalta luonnonvoimalta? Siksi, että ihmisen mielikuvitus rakastaa projisoida itseään ympäröivään maailmaan.

>> "Eikä siis niin päin, että ihminen olisi keksinyt Jumalan, joka on ihmisen itsensä näköinen." <<

Tässä siirrytään uskon alueelle, ei loogisen analyysin. Totuus on, ettei kukaan tiedä, onko jumalaa olemassa, ja jos on, miltä se näyttäisi. Siksi on hyvä tarkastella historiallisia todisteita ja mytologioiden kehitystä. Kun huomioi, että eri kulttuurien jumalat heijastavat niiden ajattelua, arvoja ja pelkoja, on hyvin vaikea väittää, etteivätkö ihmiset olisi itse kehittäneet näitä jumalhahmoja. Se, että Raamatun teksti väittää Jumalan tehneen ihmisen omaksi kuvakseen, ei ole todiste tästä tapahtumasta – se on vain osa kyseisen uskonnon mytologiaa.

Jos sinä "tiedät", että Raamatun Jumala loi ihmisen, minä "tiedän", että tämä on pelkkä tarina. Molemmat voivat olla subjektiivisia näkemyksiä, mutta minun näkemykseni perustuu todistusaineistoon ja siihen, mitä tiedämme ihmisluonnosta ja mytologian synnystä. Sinun näkemyksesi perustuu uskoon – ja se on myös täysin ok. Mutta tiedon ja uskon välinen ero on hyvä pitää mielessä.

Enkeli Mäntä
("Usko kysyy, tieto kyseenalaistaa.")

Vastauksesi voisi melkein mennä satiirista itsestään – aivan kuin olisit jo sisäistänyt Enkeli Mäntä -tyylin! "Raamattu, Jumalan virheetön, muuttumaton ja tulkinnasta vapaa sana" on eittämättä mainio aloitus, mutta kun heti perään tuodaan esiin, että juuri uskovaisilla on pyhä, maaginen kyky tulkita tätä "tulkinnasta vapaata" sanaa, niin ollaan suorastaan parodian ytimessä.

Tuo pastorien erikoiskyky kaivaa tunnin monologi kahdesta lauseesta on myös osuva. Jos kyseessä ei ole huumoria, niin sitten ollaan alueella, jossa parodiahorisontti todellakin katoaa – tämä voisi olla vakavissaan kirjoitettua uskovaisen omahyväistä julistusta tai täysin ironinen kuvaus tilanteesta. Ja siinähän juuri piilee satiirin nerous: et ole varma, nauratko vitsille vai sen alkuperälle.

Mutta jos pyhä henki antaa kyvyn ymmärtää "sanasta sanomattoman", niin eikö silloin Raamattu olisi vähän niin kuin antiikin kreikkalaisten oraakkelit? Jokainen kuulee mitä haluaa, mutta joku viisas tulkitsija selittää, mitä se *oikeasti* tarkoitti. Tähän liittyy mielenkiintoinen pohdinta: onko pyhä henki siis parempi versio antiikin Delfoin oraakkelista – vai vain paremmin markkinoitu?

Enkeli Mäntä

Todellinen kuva vai valkoinen valhe?
Pekka Särkiö
14.09.2020 21:56

Jeesuksen ulkonäkö on meille kummallisen tuttu ja vakiintunut. Vaaleaihoinen, pitkähiuksinen ja parrakas Jeesus tulee meitä vastaan oppikirjoissa, alttaritauluissa ja painokuvissa. Mistä se on peräisin?

Sunnuntain Hesari (13.9.) julkaisi Jeesuksen ulkonäköä pohtivan kolmisivuisen jutun otsikolla Valkoinen valhe. Siinä nousee esille, ettei Jeesuksen ulkonäöstä tiedetä juuri mitään. Sen sijaan nostetaan esille ajanmukaisia ajatuksia Jeesuksen ihonväristä, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Haastateltu tutkija tulkitsee Jeesuksen queer-ihmiseksi.

En ota näihin ajatuksiin kantaa. Sen sijaan pohdin hetken sitä, miksi käsitys Jeesuksen ulkonäöstä on niin vakiintunut. Onko olemassa jokin Jeesusta esittävä ”alkukuva”, joka on ollut taiteilijoiden mallina? Kysymys kanonisesta Kristus-kuvasta askarrutti sekä idän että lännen teologeja ja maalareita.
_ _ _

Idässä syntyi 200-luvulla legenda Kristuksen käsittä tehdystä kuvasta (kreik. akheiropoietos). Legendan mukaan Edessan ruhtinas oli kuoleman sairas. Hän parantui katsomalla liinaa, johon Kristus oli painanut kasvojensa kuvan. Myös läntinen traditio tuntee ajatuksen Kristuksen alkuperäisestä kuvasta (Vera icon), joka on pohjana legendalle Veronican (< Vera icon) hikiliinasta. Tämän legendan mukaan nuori nainen, Veronica nimeltään, pyyhki hikeä Jeesuksen otsalta liinalla, johon ilmestyi kuin ihmeen kautta tämän kuva.

https://www.kotimaa.fi/blogit/todellinen-kuva-vai-valkoinen-valhe/

Tämäpä tuttu ajatusleikki – mies Jumalan kuvana, nainen vähän niin kuin sivutuotteena kylkiluusta veistettynä. Eipä siinä, raamatullinen patriarkaalinen järjestys oli aikanaan varsin kätevä tapa perustella, miksi miehillä oli valta ja naisilla ei. Mutta jos pysähdytään hetkeksi miettimään tätä "miehen hahmo jumalana" -ajatusta kriittisemmin:

Ensinnäkin, *miksi* kaikkivaltias, rajaton, täydellinen universumin luoja valitsisi jonkin tietyn sukupuolen? Sukupuoli kun on biologinen konstruktio, joka liittyy lähinnä lisääntymiseen – mihin ihmeeseen rajattomasti kaikkivoipa henkiolento tarvitsisi miehisyyttä? Onko taivaassa kenties jotain jumalallisia pukuhuoneita tai parrakas Jumala-kilpailuja, joita varten mieshahmo on välttämätön?

Toisekseen, jos Jeesus syntyi ihmiseksi ja sattui olemaan mies, eikö tämä kerro enemmän oman aikansa kulttuurisista arvoista kuin jumalallisesta kosmisesta järjestyksestä? Antiikin Palestiinassa naisia ei pidetty edes kelvollisina todistajiksi oikeudessa – kuvittelepa, miten uskottavaa olisi ollut esittää nainen messiaana silloin. Ei Jeesuksen sukupuoli ollut mikään teologinen totuus vaan käytännön valinta sen ajan patriarkaalisessa maailmassa.

Ja sitten tämä "mies perheenpää" -ajatus. Järjestys on toki kiva asia, mutta kyseessä on yhteiskunnallinen rakenne, ei mikään universaali jumalallinen sääntö. Sama logiikka on nähty muissakin hierarkioissa, joissa valtaa on perusteltu joko syntyperällä tai jumalallisella mandaatilla. Moderni käsitys tasa-arvosta on ehkä hieman särkenyt tämän harmonisen "miehen valtikan" – ja hyvä niin.

Näin ollen, mikä on se teologinen lähtökohta, joka väittää, että Jumalan kuva on ensisijaisesti miehen ominaisuus? Tällä logiikalla voisi yhtä hyvin väittää, että Jumala on kaljupäinen, kuten suurin osa antiikin miehistä jossain vaiheessa elämäänsä. Tai että Jumala tykkää sandaaleista. Eiköhän tämä ihmisen "kuvaksi luotu" ole aika selkeä metafora – ja kun ihmiskunta on vuosituhansien ajan kuvitellut jumalat itsensä näköisiksi, on ihan luonnollista, että patriarkaalisessa yhteiskunnassa se jumalakin sattui olemaan parrakas ukko.

Enkeli Mäntä
("Jos Jumala loi miehen ja miehet kirjoittivat Raamatun, niin kukahan teki patriarkaatin?")