Ehkä olisi parempi, että jokaiselle vanhukselle ja muillekin heikkokuntoisille jaettaisiin oma henkilökohtainen hoitosuunnitelma, eli jonkinmoinen "hoiks" He voisivat siinä itse päättää, minkälaista hoitoa haluaisivat. Uskon, että niin passiivinen kuin aktiivinenkin eutanasia olisivat meillä arkipäivää, jos ihmiset saisivat itse päättää omista hoidoistaan.
Kohti itsenäistä hoitoa
Vaeltaja
20445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kunhan vain annettaisiin tarpeeksi ajoissa, ennen kuin dementia ehtii tuhota aivoja, nimittäin sen jälkeen ja ehkä jo sitä ennenkin - kaikesta - siis kaikesta päättävät omaiset - ei siis hoitohenkilökunta tai lääkärit. Tämä on nykyaikaa, uskokaa tai älkää.
Jopa siitä päättää omainen, kerrotaanko vakavaa sairautta sairastavalle diagnoosi vai ei, eli selkeästi henkilökunta joutuu valehtelemaan vanhukselle hänen todellisesta sairaudestaan - tämäkin on nähty - koska läheinen on kieltänyt sairaudesta kertomisen. Eli se siitä potilaan oikeuksista - käytännössä ne ovat omaisen oikeuksia, ei potilaan.
Potilaalla ei nykyään ole mitään sanavaltaa missään asioissa, koska omaisten ääni kuuluu yhä kaikuvammin ja äänekkäämmin sairaaloiden ja hoivakotien käytävillä. Jos et ota lääkkeitä - ne pakoitetaan ottamaan, läheisen vaatimuksesta, jos et syö - siihenkin pakoitetaan omaisten toimesta -jos et halua istumaan..sinut pakoitetaan siihen - omaisten toimesta.
Hoitohenkilökunnalla ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään sanottavaa yhtään mistään, ei lääkityksistä, ei yleensä ottaen juuri muusta kuin vuorokausirytmin säätelystä - siinä kaikki.
On jopa nähty kuinka kuolevaa on omaiset pakkoruokkineet. On kauheaa seurata sivusta kuinka sairas vanhus on yrittänyt pistää vastaan sen mitä on pystynyt, kyyneleet silmissä, mutta omainen on väkisin tunkenut ruokaa suuhun, vaatinut i.v. tippaa vaikka vanhus on sitäkin vastustanut - kuollen muutaman tunnin kulutua, i.v. tipasta ja pakkoruokinnasta huolimatta. Eli kaikkea on joutunut näkemään ja mitä vielä joutuukaan, hyi olkoon!
Minä en missään nimessä haluaisi vaivata omaisiani minun hoitamiseni taakalla jos sairastuisin vakavasti, ja laitokseen en haluaisi! Joten pyytäisin yläkerrasta armoa ja sitten ottaisin sen riskin että saatan joutua helvettiin, mutta en ikinä vaivaisi omaisiani sillä tavalla, ja niin tekisi myöskin kovin harva ihminen, mutta omainen voisi semmoisesta armosta meilläpäin joutua vankilaan! Aivan älytöntä! Hitlerhän vaikuttaa oikealta armon enkeliltä tähän verrattuna, vai onko tarkoituskin että me kärsimme? Sekö pohjimmiltaan on länsimaisen yhteiskunnan tarkoituksen ydin? Hitler päästi kärsivät liian helpolla, ja sitähän ei tietenkään voitu hyväksyä koska elämä on pääosin kärsimystä!?
itsestäsi lappu,että sinua ei elvytetä,eikä hoideta,mutta älä sitä muille tyrkytä.Good bye .
Minua kyllä omaisten lisäksi pelottaa myös niin sanotun "hyvinvointivaltion" virkamiehet, mutta kyllä yksilöllä pitäisi olla suurempi sananvalta omasta hoidostaan kuin vaikka hänen tyttärellään. Tosin ongelma saadaan ratkaistua kun omaisille puhutaan asiasta. Uskon, että omat omaiset kyllä kestävät toisen poismenon jos hän keskustelee siitä näiden kanssa mahdollisimman avoimesti ja asiallisesti. "Hyvinvointivaltion" virkamiehistä ja naisista en sen sijaan niinkään menisi takuuseen!
ITSELLENNE,ja vain itsellenne hakemaan piikin perseeseen,ettette joudu täällä enään kärsimään,koska teidän elämänne on yhtä kärsimystä.Annetaan muiden ihmisten elää rauhassa,jotka elämästä nauttivat.Tuollaisia Hitlereitä ei kukaan jää kaipaamaan,teette kun Hitler,Vedätte myrkky kapselin naamaanne.Hyvästi.
On aivan uskomatonta, miten jääräpäisesti ihmiset suhtautuvat tähän eutanasia-asiaan!
En todellakaan voi käsittää sitä vanhoillisuutta ja ahdasmielisyyttä..nimenomaan ahdasmielisyyttä, sillä sitähän tuo on. Ei aktiivista kuolinapua saa ilman lakia ja jos lakia vastustetaan, niin se on yhtä tyhjää puhetta tuo: tapa itsesi jne..ihan järjetöntä. Taitaa nuo tunteet ..ennen kaikkea pelko hallita niin voimakkaasti ihmismieltä, että se sokeuttaa.
Minä en kuolemaa pelkää, siksi suhtauden aktiiviseen eutanasiaan hyvin vapaamielisesti, sallisin sen kaikille, jotka sitä haluaa, koska katson, että jokaisella on oikeus saada aktiivista apua, jos elämä on todella vaikeaa.
Minulle on itsestään selvyys se, että en aio vaatia yhteiskuntaa hoivaamaan ja hoitamaan itseäni vuositolkulla, jos en itse saa elämästä enää mitään. Jostain syytä tällainenkin ajattelu koetaan sairaalloisesi itselle ja omalle olemasaololle uhaksi, en tiedä mistä se johtuu.
Ja mitä tuohon omaisten sananvaltaan tulee, se on ihan totta. Nykyaikana potilaan omaisilla on yhä enenevä määräysvalta siitä, mitä potilaalle tehdään. Potilas on sivuasisa, näin valitettavasti on.
Olemme menossa hurjaa vauhtia menossa kohti amerikkalaista hoitokulttuuria ja siellähän ei sen enempää aktiivista kuin passiivistakaan eutanasiaa hyväksytä. Siellä lakimiehet rikastuvat kanteiden ja syytteiden nostamisilla, joten..omaiselle on vain taloudellisesti edullisempaa vaatia pitkitettyjä, raskaita hoitoja omaiselleen.
Eli raha ratkaisee - tosin eri tavalla kuin "vanhusten ystävä", "Red" ja moni muukin väittää. Rahan saannin toivossa pidetään ihmisiä hengissä - omaisten vaatimuksesta. Tämä jos mikä on epäeettistä ja julmaa, mutta sitähän ei kukaan taas suostu näkemään.
Eli jos minulta kysytään, mielummin eurooppalainen, armelias ja inhimillinen toimintamalli kuin rahan ahne ja saalistava amerikkalainen.
Dementoituneen omaisella on oltavakin oikeus puolustaa tätä puolustuskyvytöntä potilasta.
Muutenhan sinunlaisesi tappasivat ne nälkään ja janoon.
Joka yritti kieltäytyä syömästä ja juomasta? Omainen pakoitti syömään ja juomaan, entä diagnoosin epääminen? Minä kyllä haluaisin tietää diagnoosini ennen kuin kuolen. Missä toteutui potilaslaki? Ja sinä kun tarjoat sitä hoitotestamenttia joka paikkaan ja nyt kuitenkin puhut itsesi pussiin, ai aia..
Kun potilas on dementoitunut tai syvästi masentunut niin silloin todellakin tarvitaan omaisen oikeuksia hoidon suhteen, koska potilas itse ei pysty asioitaan ajamaan.
Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Potilaslakiin sisältyy juuri tällainen omaisen oikeus.
Ja mikä ihme siinä olisi vikana että joku puolustaa oikeuksiani kun en itse enää pysty.
HALLOO!!!
Tai edes masentunut?
Kyllä minulle on vain tärkeää se, että puolustan itse oikeuksian, eikä omainen - varsinkin jos hän ei kykene tunnetasolla hyväksymään poislähtöäni - mikä on nykyisin yllättävänkin yleistä johtuen monista eri syistä. Ei ole sairaan velvollisuus huolehtia oman sairautensa rinnalla omien oikeuksiensa puolustamisen lisäksi vielä tunnevammaisista omaisista.
Dementikollakin on oikeutensa - myös kieltäytyä ruoasta, juomasta ja lääkkeistä. Vai eväätkö hänekin oikeutensa vain siksi ettei hän ymmärrä "omaa parastaan" jonka siis määrittelee ihan joku muu taho kuin hän itse.
Ja kerro nyt ihmeessä milloin ihminen kuolee mielestäsi "oikein" - jos määrittelet kaiken kuoleman tappamiseksi?
Jään nyt odottelemaan sitä "oikean kuoleman määritelmää" tai "hyväksyttävän kuoleman" määritelmää siis sitä joka ei ole murhaksi luokiteltava sinulta Red.
Lääkärit ja hoitajat tappavat tavalla tai toisella lopulta vanhat potilaansa.
Passiivista eutanasiaa.
Voi voi Red parkaa, kyllä on vielä paljon opittavaa sinulla suomalaisesta tervey..sori ..siis sairaanhoidosta!
Etkä muuten vastannut siihen oliko oikein tuputtaa ruokaa ja tippaa ihmiselle joka sitä vastusti.
Tappaminen on kyllä ihan väärä ilmaisu.
on näkemystä vanhusten hoidosta että voin sanoa mielipiteeni. Hoitajilla on nykyään liianpaljon töitä eivät kerkeä hoitamaan kaikkia vanhuksia niin kun haluaisivat. Kun vanhus joutuu vuodeosastolle niin äkkiä hänestä tulee sänkypotilas jolla on vaipat kun ei keritä vessaan auttamaan eikä kävelyttämään. sitten lääkkeillä pistetään hiljaseksi että hoitajan ei tarvi yöllä juosta vessaan viemään, eikä häiritse muiden nukkumista. Vanhukset tarvitsisivat itselleen jonkinlaisen vanhusasiamiehen hoitamaan heidän asioitaan. Ei kaikilla ole omaisia jotka heidän etuaan ajaa.
Voi asioita noinkin katsoa. Meillä kyllä on sellainen kuntouttava työote joka paikassa, ettei siinä kyllä vanhus ilman kunnon syytä jalattomaksi joudu. Joka aamu revitään ylös ja vaikka väkisin kävellytetään wc-pesuille vain jos hivenenkin jalat kantavat ja toimivat.
Sitten on näitä dementoituvia joiden sairaus etenee ja "käskyt aivoihin eivät mene perille". Silloin on ihan turhaa enää yrittää kävelyttää, pelkkää raahaamista tai kantamista se jo on, ei kävelyttämistä. Monella menee ns. pää ennen jalkoja ja siitähän ei sitten tulekaan enää mitään, kävelystä siis, kun vanhus ei tajua ottaa askeleita eikä tiedä mitä niillä jaloilla tehdään.
Aktiivikuntous yleensä on pakko lopetta siinä vaiheessa kun ihminen ei tiedä mitä lusikalla tehdään tai mitä eri kehon osilla tehdään. Siihen asti jo paikkapula pakoittaa kuntouttamaan vaikka puolikuolleen käveleväksi, että saataisiin tilaa uusille tulokkaille.
Minä kannatan sitä lusikan suuhunviemistä ja henkilökohtaista lämmintä kontakitia loppuun asti.
Kyllä se jokaisen sydän lopulta pysähtyy vaikka ihanasti ja auttaen hoidetaankin.
En tahoisi missään tapauksessa itse noin tylyä kuolemaa että kun en enää pysty itse syömään niin minut jätetään ruoatta.
Hyvin epäinhimillistä.
Muistutat päivä päivältä yhä enemmä yhtä janne-tyyppiä tuolla feministipalstalla joka jaksoi vuositolkulla tehdä avauksia ja pitkiä sepustuksia siitä miten naisillekin on aivan välttämätöntä osallistua sotiin ja käydä armeija.
Kauhea jankuttaja olet.Mikä vikana?
Hoitotestamentti on juuri sitä passiivista eutanasiaa. Eli oma toive hoitamatta jättämisestä. Esim. joudut onnettomuuteen, sinulla on hoitotestamentti, jossa toivot, ettei elämääsi pidennetä keinotekoisesti. Tällöin sinua ei laiteta hengityskoneeseen tms. Tämä esimerkki on suurinpiirtein.
Lisäksi. Jos vanhus päättää, että nyt en enää syö tai juo, niin se on hänen päätöksensä ja hänellä on oikeus itsemääräämiseen. Ketään ei saa väkisin syöttää tai juottaa. Näin käytännön hoitotyössä.
Olen kyllä käytännössä nähnyt ihan muuta. Siksi peloittaakin tulevaisuus. Hoitotahto/hoitotestamentti on paperipalanen jota ei kysellä esim. onnettomuustilanteessa. Ampparikuskit ovat lain edessä velvoitettuja eli pakoitettuja elvyttämään vaikka tilnne olisi mikä. Paitsi jos olet silpoutunut niin pahasti, etei voida kursia kokoon - silloin voit jäädä kuolleeksi. Muutoin, lääkärit ja muut tekevät kyllä kaikkensa, jotta säilyisit hengissä sairaalaan asti. Sielläkin sinut pidetään väkisin hengissä oli oma tahtosi siinä tilanteessa mikä tahansa.
Ja vielä kerran - omaiset ovat nykyään hyvin aktiivisia nimenomaan hengissäpitämisen suhteen - tähän on monia syitä - joista olen jo maininnutkin.
Itse olen hirvittävän skeptinen sen suhteen tullanko hoitotahtoani noudattamaan ja joudun virumaan ties kuinka mona vuotta toisten armoilla. Sekin on olotila johon voi - kun on pakko - sopeutua, mutta siihen sopeutuminen syö kyllä minuutta ja identiteetiä sellaisella vauhdilla että hirvittää. Lopulta olet vain esine omastakin mielestäsi jolle on aivan sama mitä sille tehdään. Ja sitä omaiset, hoitajat ja läkärit kutsuvat sopeutumiseksi joka parantaa "elämänlaatuasi". Voi Pyhä Sylvi mitä sokeutta.
Hoitotahtoakin voi muuttaa vaikka viimeisillä voimillaan.
On helppo vannoa haluta kuolla kun on terve, uskon että tällainen asia on hyvin paljon vaikeampaa sairauden hetkellä.
Elämänhalu on voimakas vietti.
Jos on nähnyt sen mitä minä olen, voin vannoa että kuolemantoive ja - halu vie varmasti voiton kaikesta. Mikään - ei mikään elämisessä ole niin viehättävää, että se kannattaisi silloin kun on TODELLA sairas. Itse asiassa sairaana oleminen ei ole edes elämää vaan silkkaa kidutusta, hirvittävää elävältä mädäntymistä, johon meidän "erinomainen" sairaanhoito pakoittaa..valitettavasti olen nähnyt tämän ns. toisen puolen meidän ylistetystä sairaanhoidosta. On hyvä jos jollain on hyviäkin kokemuksia - minulla ei.