Vaihtoehtoinen kaiken teoria

Eipä siinä juuri ymmärrettävää ollutkaan. "Vaihtoehtoinen" on tässä luettava nimimerkki Belisario/Mandraken_haamu/... tämänpäiväisen sanahelinäkiintiön osaksi.

Osui kuitenkin oikealle palstalle, siitä B:lle kiitos.

Perustieteiden tutkimustulokset ovat julkisia. Yritysten omat sisäiset tutkimukset ovat tietenkin tuotekehityksen salaisuuksia kuten aina ennenkin jo ammattikiltojen ajoilta asti.

Tiedettä uskontona en ole nähnyt. Jos sinulla on siitä havaintoja niin laita näkyviin. Asimovin virhe oli kuvata (pseudo)uskontona sellaista, jossa toimivuus oli taattua eikä jonkun jumaluuden mielivaltaisesta valinnasta riippuvaa. Uskonnoissa epävarmuus rukouksen tai rituaalin toimivuudesta on oleellinen osa rakennetta.

(1) On suuhusi vähän epätodennäköisempi tapaus kuin (2), mutta jos et tiennyt, niin TB on esitetty tähdelle ja planeetoille, jotka ovat oikeasti olemassa. Lisäksi GR on teoria, joka kuvailee oikeasti olemassaolevia kohteita (ja kuten jo sanoin, niin oikeat planeetat toimivat jatkuvasti siten kuin ne olisivat GR-systeemi). Se ja muut vastaavat teoriat ovat jotain, missä systeemit voivat päätyä TB-sijainteihin. Vaikka sanoit otsikossa, että on kyseessä kaiken teoria, niin tähän mennessä tekstiä, et ole esittänyt teoriaa, joka toimisi gravitaationa. Siten ainoa teoria, joka jollain tavalla liittyy TB:hen on edelleen se, mihin hieman viitattiin eli GR. Miksi siis ei puhuttaisi siitä, että GR on teoria, joka ennustaa TB:n? Tätä ei ole ilmeisesti koskaan pystytty matemaattisesti todistamaan (*), ja ainoa tietomme on että yksi aurinkokunnan TB-hansikas sopii GR:n käteen. Haittaako sinua aina asioissa se, että niiden matemaattinen todistus puuttuu? Kritiikkini kohtaan (1) on, että GR sopii paremmin planeettoihin kuin TB, joten GR toteuttaa muitakin planeettojen asentoja. Et voi esittää havaintoa sellaisesta järjestyksestä, joka olisi GR:ssä mahdoton. Oli aivan turhaa, että lähdit tekemään teoriaa sitä kautta, että jokin olisi ollut GR:ssä ennustettu väärin.

(*) Lähtien hiukkasten ja avaruusajan määritelmistä näytettäisiin, että joukko isoja planeettoja siirtyy tiettyihin pisteisiin kunhan ne odottavat miljoonia vuosia (tai sallitaan myös ääretön aika, joka nopeuttaa laskua, jos jotain termejä on jo valmiina). Eikä mitään epäonnisumisia tule tapahtumaan, koska se on samanlainen fakta kuin 1+1=2.

(2) TB ei ole täydellinen järjestäytyminen, koska TB-tieto on vajavaista, eikä se ennusta esim. ensimmäisen planeetan etäisyyttä auringosta. Mikä siirtää aina seuraavia. Tällöin se sallii sen, että kaikki planeetat universumissa sisältävät yhteensä paljon ns. 'epäjärjestystä', tai sitä että melkein kaikki mikä voi tapahtua, tapahtuu kerran. Tällöin se tukee tyypillistä kosmologista näkemystä, jossa myös on näin (*). Tai missä sanotaan, että kaikki oli alussa tasaisen sekoitettua ainetta (jokin mitä muut kosmologiat eivät aina sisällä). Jos haluat, että kvanttityhjiö sijoittelee asioita ympäriinsä, niin joudut toimimaan siten, että mikä tahansa on mahdollista tälle kvanttityhjiölle. Etkä lopulta saa tehtyä erilaista teoriaa kuin esim. GR. Lisäksi jos planeettojen ratoja opitaan mittaamaan tarkkaan, niin niistä voidaan saada vastakkaisia todisteita sille, että planeetoissa tapahtuisi massan muutoksia tai edes G:n muutoksia. Järjestäytyminen yhteen paikkaan ei tule olemaan mahdollista, jos tällaiset ominaisuudet ovat jatkuvasti muutoksen alaisia.

(*) Kyseessä on vain analogia, että molemmissa tapauksissa on jotain sekaisin. Myös teoria gravitaatiosta voi molemmissa olla sama, mutta silti toisen sekaisuus ei vieläkään ole toisen syy, koska planeetoilla on koko universumin verran aikaa syntyä ja mennä sekaisin. Samalla tavalla kuin teinillä on koko elämä aikaa laittaa huone sekaisin (tai sellaiseen järjestykseen, joka ei ole kopioitu toisilta, kuten olimme puhumassa), eikä hän voi väittää sen esineiden alkaneen liikkua jo alkuräjähdyksessä.

B:
"Maxwellin alkup. sähkömagneettisissa yhtälöissä otettiin huomioon mitattavissa olevan muunnosvektorin lisäksi myös nollasummavektorit"

Esitä matemaattinen määritelmä sille, että objekti on 'muunnos-'. Todista sen jälkeen, että vektori, joka on 'nollasumma-' ei voi olla 'muunnos-' siinä missä muut objektit voivat. Eli todista, että lauseesi ei ole sisäisesti ristiriitainen johtuen siitä, että myös myöhempi vektori ottaa huomioon kaiken (olet nyt jo ristiriitainen siten, että puhut yhtälöstä, etkä siitä mikä on objekti: eri objekteilla voi olla sama yhtälö). Jos maxwellin yhtälökin pystyy ottamaan huomioon toisen näistä, niin ainakaan sen, mikä niissä otettiin huomioon, ei pitäisi olla määritelmää vailla.

Jos haluat mielummin olla tekemättä tuota, niin voit esittää myös miten 'melkein kuin havaitaan' objekti, joka on 'nollasumma-' ja objekti joka on 'muunnos-'. Eli mikä mittauksissa todistaa, että kyseessä on joskus jokin (emme voi sanoa sitä objektiksi, jos et tee määritelmää objektiksi) 'tuollainen sanajoukko'? Tai mikä on nollasummailmiö verrattuna muunnosilmiöön?

2

Anonyymi kirjoitti:

(1) On suuhusi vähän epätodennäköisempi tapaus kuin (2), mutta jos et tiennyt, niin TB on esitetty tähdelle ja planeetoille, jotka ovat oikeasti olemassa. Lisäksi GR on teoria, joka kuvailee oikeasti olemassaolevia kohteita (ja kuten jo sanoin, niin oikeat planeetat toimivat jatkuvasti siten kuin ne olisivat GR-systeemi). Se ja muut vastaavat teoriat ovat jotain, missä systeemit voivat päätyä TB-sijainteihin. Vaikka sanoit otsikossa, että on kyseessä kaiken teoria, niin tähän mennessä tekstiä, et ole esittänyt teoriaa, joka toimisi gravitaationa. Siten ainoa teoria, joka jollain tavalla liittyy TB:hen on edelleen se, mihin hieman viitattiin eli GR. Miksi siis ei puhuttaisi siitä, että GR on teoria, joka ennustaa TB:n? Tätä ei ole ilmeisesti koskaan pystytty matemaattisesti todistamaan (*), ja ainoa tietomme on että yksi aurinkokunnan TB-hansikas sopii GR:n käteen. Haittaako sinua aina asioissa se, että niiden matemaattinen todistus puuttuu? Kritiikkini kohtaan (1) on, että GR sopii paremmin planeettoihin kuin TB, joten GR toteuttaa muitakin planeettojen asentoja. Et voi esittää havaintoa sellaisesta järjestyksestä, joka olisi GR:ssä mahdoton. Oli aivan turhaa, että lähdit tekemään teoriaa sitä kautta, että jokin olisi ollut GR:ssä ennustettu väärin.

(*) Lähtien hiukkasten ja avaruusajan määritelmistä näytettäisiin, että joukko isoja planeettoja siirtyy tiettyihin pisteisiin kunhan ne odottavat miljoonia vuosia (tai sallitaan myös ääretön aika, joka nopeuttaa laskua, jos jotain termejä on jo valmiina). Eikä mitään epäonnisumisia tule tapahtumaan, koska se on samanlainen fakta kuin 1 1=2.

(2) TB ei ole täydellinen järjestäytyminen, koska TB-tieto on vajavaista, eikä se ennusta esim. ensimmäisen planeetan etäisyyttä auringosta. Mikä siirtää aina seuraavia. Tällöin se sallii sen, että kaikki planeetat universumissa sisältävät yhteensä paljon ns. 'epäjärjestystä', tai sitä että melkein kaikki mikä voi tapahtua, tapahtuu kerran. Tällöin se tukee tyypillistä kosmologista näkemystä, jossa myös on näin (*). Tai missä sanotaan, että kaikki oli alussa tasaisen sekoitettua ainetta (jokin mitä muut kosmologiat eivät aina sisällä). Jos haluat, että kvanttityhjiö sijoittelee asioita ympäriinsä, niin joudut toimimaan siten, että mikä tahansa on mahdollista tälle kvanttityhjiölle. Etkä lopulta saa tehtyä erilaista teoriaa kuin esim. GR. Lisäksi jos planeettojen ratoja opitaan mittaamaan tarkkaan, niin niistä voidaan saada vastakkaisia todisteita sille, että planeetoissa tapahtuisi massan muutoksia tai edes G:n muutoksia. Järjestäytyminen yhteen paikkaan ei tule olemaan mahdollista, jos tällaiset ominaisuudet ovat jatkuvasti muutoksen alaisia.

(*) Kyseessä on vain analogia, että molemmissa tapauksissa on jotain sekaisin. Myös teoria gravitaatiosta voi molemmissa olla sama, mutta silti toisen sekaisuus ei vieläkään ole toisen syy, koska planeetoilla on koko universumin verran aikaa syntyä ja mennä sekaisin. Samalla tavalla kuin teinillä on koko elämä aikaa laittaa huone sekaisin (tai sellaiseen järjestykseen, joka ei ole kopioitu toisilta, kuten olimme puhumassa), eikä hän voi väittää sen esineiden alkaneen liikkua jo alkuräjähdyksessä.

B:
"Maxwellin alkup. sähkömagneettisissa yhtälöissä otettiin huomioon mitattavissa olevan muunnosvektorin lisäksi myös nollasummavektorit"

Esitä matemaattinen määritelmä sille, että objekti on 'muunnos-'. Todista sen jälkeen, että vektori, joka on 'nollasumma-' ei voi olla 'muunnos-' siinä missä muut objektit voivat. Eli todista, että lauseesi ei ole sisäisesti ristiriitainen johtuen siitä, että myös myöhempi vektori ottaa huomioon kaiken (olet nyt jo ristiriitainen siten, että puhut yhtälöstä, etkä siitä mikä on objekti: eri objekteilla voi olla sama yhtälö). Jos maxwellin yhtälökin pystyy ottamaan huomioon toisen näistä, niin ainakaan sen, mikä niissä otettiin huomioon, ei pitäisi olla määritelmää vailla.

Jos haluat mielummin olla tekemättä tuota, niin voit esittää myös miten 'melkein kuin havaitaan' objekti, joka on 'nollasumma-' ja objekti joka on 'muunnos-'. Eli mikä mittauksissa todistaa, että kyseessä on joskus jokin (emme voi sanoa sitä objektiksi, jos et tee määritelmää objektiksi) 'tuollainen sanajoukko'? Tai mikä on nollasummailmiö verrattuna muunnosilmiöön?

2

Lue lisää

Kirjoitit kuitenkin että nollasummavektoria ei voi havaita. Jos sille ei voi tehdä mitään muuta kuin sanoa sen ääneen, niin milloin siitä tulee minkään asian teoria? Kun on olemassa vektoreita, niillä on usein komponentteja (abstraktissa matematiikassa ei todellakaan ole oleellista että näin on). Joskus asia kuten 'nollasumma' on sana, joka koskee vain koko vektoria (kuten 'käsi on nyrkissä' koskee kättä eikä sormia... kai) (*). Tiedätkö voiko nollasummavektorin komponentit mitata? Minkä jälkeen kysytään, voiko mitatuista komponenteista päättää, onko jollakin 'nollasumma'? Vastaus on kyllä ja kyllä, kun on kyseessä SR:n esittelemä nelivektori ja samanlaisen avaruuden sähkömagneettinen vektori. Tätä ennen käytetty SM-vektoripotentiaali ei voinut olla kirjaimellisesti nollasummainen. Lisäksi kyseisessä potentiaalissa ei ollut mitään, mitä ei olisi mitattu. Joskus matemaattisissa objekteissa on enemmän muuttujia, kuin mitä pidetään fyysisinä muuttujina. Tällöin nomenklatuuri ei ole sellainen, että on olemassa muuttujia, mitä 'ei voi' mitata, vaan on sanottava suoraan tehneensä turhaa matematiikkaa, jossa on täysin ylimääräisiä muuttujia. Lisäksi jos tehdään matematiikkaa, niin sillä yleensä ennustetaan jotain jostain, mitä mitataan. Eikä keskustelusi ole vähään aikaan sanonut, mitä pitäisi tehdä, jotta olisi parempia ennustuksia kuin muilla.

(*) Kannattaa myös juurikin verrata keskenään mainitsemaani abstraktia matematiikkaa vektorista ilman komponentteja, ja sitä että on jokin missä annetaan komponentteja sisältävälle asialle nimiä kuten 'nollasumma'.

Jos sanottaisiin, että emme puhuisi juuri niistä muuttujista ja yhtälöistä, joita 1800-luvulla muka ehdotettiin (mistä syystä silloin ehdotettiin jotain, eli mitä ilmiötä katseltiin ja sanottiin, että tuo ilmiö on 20 muuttujaa ja niiden tulevaisuus pitää tietää?), niin jos sanot tänä päivänä, että teet vaihtoehdon, johon tulee monta muuttujaa ja yhtälöä lisättynä nykyisiin, niin luuletko olevasi joku erikoinen ihminen tekemässä jotain, mitä kukaan ei olisi tullut ajatelleeksi? Paitsi että ne toiset olivat aina jonkun ongelman edessä, eivätkä he vain halunneet matemaattisia tehtäviä itselleen. Toiseen suuntaan voisimme kysyä, että luuletko olevasi muita parempi lukemaan toisten matemaattisia yhtälöitä, ja näkemään, että niistä tulee jokin maailman salaisin ilmiö?

B:
"jotka ilmevät sisäisenä "stressinä" tai varastoituneena potentiaalienergiana sekä toimivat näkyvän atomaarisen aineen "muotokenttinä" ja ovat gravitaation aiheuttaja."

Onko stressin tai potentiaalienergian määrä nolla(1)? Jos ei ole, niin miksi kyseisen ilmiön aiheuttava objekti olisi nollasumma(2)? Eikö stressiä tai potentiaalienergiaa saa mitata(3)?

Jos '2 = ei', niin miksi pitää keksiä kaksi ei-mitattavaa asiaa, sen sijaan että olisit keksinyt yhden? Jos '1=ei' ja '3 = ei', niin etkö ole keksinyt ei-mitattavan asian, joka ei ole nollasumma? Miksi silloin olisi pitänyt kiinnittää mitään huomiota siihen, mitä ominaisuuksia jollekin vektorille keksii, kun olisit voinut keskittyä piilostressiin?

Aiheuttaako nollasumma inertiaalisen massan? Etkö voi sanoa aina, että asiat aiheuttavat massan, eikä että gravitaatiolla olisi eri lähde, kuin mistä massa tulee?

Standardimallissa iso osa lopputuloksena nähtyhen asioiden massasta aiheutuu myös energiasta, joka on potentiaalisena hiukkasten välillä. Siinä ei ole mitään mitä ei voisi mitata (voidaan siis mitata sekä potentiaalikenttä, että massa, mutta voit miettiä, että mitataanko niitä lopulta erikseen vai ei, ja että onko sillä mitään väliä). Standardimallin kentissä ei ole mitään, minkä olisi pakko noudattaa joitain keksimiäsi sääntöjä, kuten että mikä vektori on sallittu. Voi olla, että siinä on tietyt vektorit, mutta se että kenttä hiukkasten välillä voisi vetää niitä yhteen tai erikseen ei ole tulos mistään vektoriarpajaisesta. Kaikki mitä Maxwellin yhtälöissä on sen jälkeen, kun sanoo että siinä ei ole jotain mitä siinä oli ennen, on riittävää, jotta saisi aikaan massaa. Tämän olisi voinut päätellä siitäkin, kun sanottiin, että Maxwellin yhtälöistä poistettiin vain asioita, jotka eivät fyysisesti merkitse millekään mitään. Kyseessä ei ole jokin toinen todellisuus missä ne voisivat alkaa merkitä, koska niiden annettiin (*), vaan kyseessä on usein differentiaaliyhtälöiden ja tavallisten 3-vektorien väliset ominaisuudet, missä vaikka esim. paikka-avaruus tuntuu olevan 3D ja vektori tuntuu haluavan osoittaa siinä johokin, niin se ei kuitenkaan tarvitse kaikkia muuttujia. Jotkut yhtälöt olivat puolestaan vain toisten yhtälöiden kirjoittamista uudestaan, koska henkilö ei ollut halunnut sanoa niin, että potentiaalit ja kentät joista saa toisensa olisivat niin samoja asioita, että riittää kun vain toisella on yhtälöt.

(*) Et siis voi sanoa, että tekemällä asioita toisella tavalla muodostaa toisen teorian. Ja että se olisi olemassa vaihtoehtona.

3

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit kuitenkin että nollasummavektoria ei voi havaita. Jos sille ei voi tehdä mitään muuta kuin sanoa sen ääneen, niin milloin siitä tulee minkään asian teoria? Kun on olemassa vektoreita, niillä on usein komponentteja (abstraktissa matematiikassa ei todellakaan ole oleellista että näin on). Joskus asia kuten 'nollasumma' on sana, joka koskee vain koko vektoria (kuten 'käsi on nyrkissä' koskee kättä eikä sormia... kai) (*). Tiedätkö voiko nollasummavektorin komponentit mitata? Minkä jälkeen kysytään, voiko mitatuista komponenteista päättää, onko jollakin 'nollasumma'? Vastaus on kyllä ja kyllä, kun on kyseessä SR:n esittelemä nelivektori ja samanlaisen avaruuden sähkömagneettinen vektori. Tätä ennen käytetty SM-vektoripotentiaali ei voinut olla kirjaimellisesti nollasummainen. Lisäksi kyseisessä potentiaalissa ei ollut mitään, mitä ei olisi mitattu. Joskus matemaattisissa objekteissa on enemmän muuttujia, kuin mitä pidetään fyysisinä muuttujina. Tällöin nomenklatuuri ei ole sellainen, että on olemassa muuttujia, mitä 'ei voi' mitata, vaan on sanottava suoraan tehneensä turhaa matematiikkaa, jossa on täysin ylimääräisiä muuttujia. Lisäksi jos tehdään matematiikkaa, niin sillä yleensä ennustetaan jotain jostain, mitä mitataan. Eikä keskustelusi ole vähään aikaan sanonut, mitä pitäisi tehdä, jotta olisi parempia ennustuksia kuin muilla.

(*) Kannattaa myös juurikin verrata keskenään mainitsemaani abstraktia matematiikkaa vektorista ilman komponentteja, ja sitä että on jokin missä annetaan komponentteja sisältävälle asialle nimiä kuten 'nollasumma'.

Jos sanottaisiin, että emme puhuisi juuri niistä muuttujista ja yhtälöistä, joita 1800-luvulla muka ehdotettiin (mistä syystä silloin ehdotettiin jotain, eli mitä ilmiötä katseltiin ja sanottiin, että tuo ilmiö on 20 muuttujaa ja niiden tulevaisuus pitää tietää?), niin jos sanot tänä päivänä, että teet vaihtoehdon, johon tulee monta muuttujaa ja yhtälöä lisättynä nykyisiin, niin luuletko olevasi joku erikoinen ihminen tekemässä jotain, mitä kukaan ei olisi tullut ajatelleeksi? Paitsi että ne toiset olivat aina jonkun ongelman edessä, eivätkä he vain halunneet matemaattisia tehtäviä itselleen. Toiseen suuntaan voisimme kysyä, että luuletko olevasi muita parempi lukemaan toisten matemaattisia yhtälöitä, ja näkemään, että niistä tulee jokin maailman salaisin ilmiö?

B:
"jotka ilmevät sisäisenä "stressinä" tai varastoituneena potentiaalienergiana sekä toimivat näkyvän atomaarisen aineen "muotokenttinä" ja ovat gravitaation aiheuttaja."

Onko stressin tai potentiaalienergian määrä nolla(1)? Jos ei ole, niin miksi kyseisen ilmiön aiheuttava objekti olisi nollasumma(2)? Eikö stressiä tai potentiaalienergiaa saa mitata(3)?

Jos '2 = ei', niin miksi pitää keksiä kaksi ei-mitattavaa asiaa, sen sijaan että olisit keksinyt yhden? Jos '1=ei' ja '3 = ei', niin etkö ole keksinyt ei-mitattavan asian, joka ei ole nollasumma? Miksi silloin olisi pitänyt kiinnittää mitään huomiota siihen, mitä ominaisuuksia jollekin vektorille keksii, kun olisit voinut keskittyä piilostressiin?

Aiheuttaako nollasumma inertiaalisen massan? Etkö voi sanoa aina, että asiat aiheuttavat massan, eikä että gravitaatiolla olisi eri lähde, kuin mistä massa tulee?

Standardimallissa iso osa lopputuloksena nähtyhen asioiden massasta aiheutuu myös energiasta, joka on potentiaalisena hiukkasten välillä. Siinä ei ole mitään mitä ei voisi mitata (voidaan siis mitata sekä potentiaalikenttä, että massa, mutta voit miettiä, että mitataanko niitä lopulta erikseen vai ei, ja että onko sillä mitään väliä). Standardimallin kentissä ei ole mitään, minkä olisi pakko noudattaa joitain keksimiäsi sääntöjä, kuten että mikä vektori on sallittu. Voi olla, että siinä on tietyt vektorit, mutta se että kenttä hiukkasten välillä voisi vetää niitä yhteen tai erikseen ei ole tulos mistään vektoriarpajaisesta. Kaikki mitä Maxwellin yhtälöissä on sen jälkeen, kun sanoo että siinä ei ole jotain mitä siinä oli ennen, on riittävää, jotta saisi aikaan massaa. Tämän olisi voinut päätellä siitäkin, kun sanottiin, että Maxwellin yhtälöistä poistettiin vain asioita, jotka eivät fyysisesti merkitse millekään mitään. Kyseessä ei ole jokin toinen todellisuus missä ne voisivat alkaa merkitä, koska niiden annettiin (*), vaan kyseessä on usein differentiaaliyhtälöiden ja tavallisten 3-vektorien väliset ominaisuudet, missä vaikka esim. paikka-avaruus tuntuu olevan 3D ja vektori tuntuu haluavan osoittaa siinä johokin, niin se ei kuitenkaan tarvitse kaikkia muuttujia. Jotkut yhtälöt olivat puolestaan vain toisten yhtälöiden kirjoittamista uudestaan, koska henkilö ei ollut halunnut sanoa niin, että potentiaalit ja kentät joista saa toisensa olisivat niin samoja asioita, että riittää kun vain toisella on yhtälöt.

(*) Et siis voi sanoa, että tekemällä asioita toisella tavalla muodostaa toisen teorian. Ja että se olisi olemassa vaihtoehtona.

3

Lue lisää

Minusta Bearden vektori- ja aikakirjassaan ei toimi siten, että hän vain ottaisi vanhat Maxwell-yhtälöt. Tosiasiassa hän käy läpi paljon SR-teorian paikkavektoreiden ominaisuuksia, ja sitten alkaa tekemään asioita differentiaaliyhtälöillä, jotka eivät tule keneltäkään menneisyydestä.

Lisäksi hänen nollasummajuttunsa perustuvat monesti asioihin, joita hän on yrittänyt lukea kvanttimekaanisista objekteista, missä tapahtuu esim. se että vektorin epäfyysinen muuttuja olisikin fyysinen. Kyseessä on kuitenkin muuttuja, joka on myös Heavisiden yhtälöissä edelleen. Kvanttimekaaniset tilanteet eivät sisältyneet mihinkään Maxwellin yhtälöön. Eli et voi kuvata kyseistä tilannetta niillä. Sen sijaan se, millä kvanttimekaniikka ja SM-kenttä nykyään kuvailee tapauksen, on myös 'sitä kuvaava teoria', usko tai älä.

B:
"O. Heaviside sensuroi Maxwellin yhtälöt niiden nykyiseen muotoon jossa pelkät muunnosvektorit säilyivät."

Linkissäsikin lukee, että Heavisiden yhtälöillä voi tuottaa kaikki kvantti-ilmiöt: 'those equations themselves are actually the equations and notations of Heaviside, further “symmetrically regauged” by Lorentz'. Nämä _Lorenz_ -yhtälöt eivät ole mitään, mitkä olisivat syrjäyttäneet kaiken muun maailmassa.

Ihmiset muuten eivät käytä _Lorenzin_ tai muiden nimisiä mittoja, jos he eivät käytä sähkömagneettista potentiaalia. Kaikki tapaukset, missä voi käyttää E:tä ja B:tä, ovat immuuneja näille keskusteluille. Tarve käyttää potentiaalia on jotain, mikä on nykyisen fysiikan keksimä asia tai tilanne. Jos olet kapinoivan uuden teorian tekijä, niin voisit alkaa siitä, että olisiko jokin joskus erilaista kontekstissasi.

Nollasumma ja potentiaali eivät ole aina kvanttityhjiä (esim. AB-efektiä, jossa nolla tuntuu oleelliselta keskustelun aiheelta, ei näe tyhjiössä vaan ainoastaan solenoidin vieressä), joten olet esittänyt ristiriidan, että gravitaatio syntyisi ilman kvanttityhjiötä, mutta että kvanttityhjiö päättää kylmästi, missä planeetta saa kulkea.

Samalla tavalla et ole selittänyt, mitä eroa on kvanttityhjiöllä, jossa on jokin muu vektroriarvonnan tulos kuin nollasumma? Vaadit yllä että kvanttityhjiö, joka siirtäisi planeettoja olisi myös nollasumma. Olet sanonut, että muut vektorit, skalaarit ja objektit ovat kuitenkin olemassa, koska ne olivat Maxwell-yhtälöissä. Sitten kun niille tehdään kvanttiteoria, ja niillä on kvanttityhjiö, niin miksi ne eivät kerro planeetoille, missä niiden tulee olla? Sanoin tästä jo aiemmin, että mikä tahansa voi muodostaa massan ja gravitaation.

"Gauge freedom directly assures us that the potential energy of any EM system can be freely changed at will. That means that, if we put our minds to it, we can take in all the EM energy we wish, directly from the local vacuum, anywhere in the universe by developing and utilizing asymmetrical regauging (e.g., merely changing the voltage of a system changes the collected energy;"

Mitta valitaan aina vain kerran. Tämän jälkeen mitta on sama koko universumin ja sen iän verran kaikissa asioissa, mitä universumilla tekee. Energian antaminen joltain objektilta toiselle on eri asia kuin sanoa, paljonko energiaa yhdellä on tai paljonko on yhteensä.

Lisäksi ei pidä paikkaansa, että SM-kentän energia (käytännössä aina sama kuin kaiken liikkuvan valon energia) ei muutu, kun vaihtaa toiseen mittaan. Mitan vaihtaminen tuottaa aina samat E ja B arvot, ja jos ne eivät muutu, ne määrittävät yhden energian. Ei tosin ole välttämättä oleellista, mikä on tämän yhden energian arvo, jos katsot äskeistä kappaletta. Kirjoitus puhuu kuitenkin tapauksista missä on todennäköisesti ainetta läsnä, mutta ei tarpeeksi. Se ehkä haluaa antaa elektronille suuremman energian sanomalla, että se on jossain toisessa potentiaalissa. Tässä on väärin se, että potentiaalilla on tosiasiassa aina lähde, ja jos kerrotaan mikä se on, niin systeemin tapahtumat ovat aina jota kuinkin sellaiset, että elektroni menee niin lähelle tai niin kauas tästä lähteestä kuin pääsee. Riippumaatta siitä, miksi nimittää sen energiaa alussa, elektronin teot eli siihen siirtynyt energia ja sen saama nopeus ovat aina samat.

Mittavapauden määritelmä on se, että voit tehdä jonkin asian kanssa mitä tahansa, mutta et voi saada mitään toista fyysistä tilannetta aikaan. Jos ajattelet, että on olemassa paljon tyhmiä matemaattisia asioita, mitä fyysikot tekevät turhaan, niin tässä sinulla on sellainen, ja voisit päättää, että tähän aiheeseen ei koskaan mennä.

Mittavapaus ei ole niin vapaata, että esim. SM-potentiaaliin voisi kirjoittaa morsetuksella Gulliverin retket ja miten tietoisuus toimii (minkä jälkeen fysiikka olisi sanonut että tuota ei tarvita elektronin liikkeeseen tms. ja vei sen sinulta pois). Mittavapaus SM:ssä on sitä, että saat lisätä yhden valitsemasi vektorin SM-potentiaaliin, ja sitten se on siinä universumin alusta loppuun ja kaikkialla. Tai sitten voit tehdä vähemmän valintoja ja olla kuin Lorenz ja valitset yhtälöitä.

4

Anonyymi kirjoitti:

Minusta Bearden vektori- ja aikakirjassaan ei toimi siten, että hän vain ottaisi vanhat Maxwell-yhtälöt. Tosiasiassa hän käy läpi paljon SR-teorian paikkavektoreiden ominaisuuksia, ja sitten alkaa tekemään asioita differentiaaliyhtälöillä, jotka eivät tule keneltäkään menneisyydestä.

Lisäksi hänen nollasummajuttunsa perustuvat monesti asioihin, joita hän on yrittänyt lukea kvanttimekaanisista objekteista, missä tapahtuu esim. se että vektorin epäfyysinen muuttuja olisikin fyysinen. Kyseessä on kuitenkin muuttuja, joka on myös Heavisiden yhtälöissä edelleen. Kvanttimekaaniset tilanteet eivät sisältyneet mihinkään Maxwellin yhtälöön. Eli et voi kuvata kyseistä tilannetta niillä. Sen sijaan se, millä kvanttimekaniikka ja SM-kenttä nykyään kuvailee tapauksen, on myös 'sitä kuvaava teoria', usko tai älä.

B:
"O. Heaviside sensuroi Maxwellin yhtälöt niiden nykyiseen muotoon jossa pelkät muunnosvektorit säilyivät."

Linkissäsikin lukee, että Heavisiden yhtälöillä voi tuottaa kaikki kvantti-ilmiöt: 'those equations themselves are actually the equations and notations of Heaviside, further “symmetrically regauged” by Lorentz'. Nämä _Lorenz_ -yhtälöt eivät ole mitään, mitkä olisivat syrjäyttäneet kaiken muun maailmassa.

Ihmiset muuten eivät käytä _Lorenzin_ tai muiden nimisiä mittoja, jos he eivät käytä sähkömagneettista potentiaalia. Kaikki tapaukset, missä voi käyttää E:tä ja B:tä, ovat immuuneja näille keskusteluille. Tarve käyttää potentiaalia on jotain, mikä on nykyisen fysiikan keksimä asia tai tilanne. Jos olet kapinoivan uuden teorian tekijä, niin voisit alkaa siitä, että olisiko jokin joskus erilaista kontekstissasi.

Nollasumma ja potentiaali eivät ole aina kvanttityhjiä (esim. AB-efektiä, jossa nolla tuntuu oleelliselta keskustelun aiheelta, ei näe tyhjiössä vaan ainoastaan solenoidin vieressä), joten olet esittänyt ristiriidan, että gravitaatio syntyisi ilman kvanttityhjiötä, mutta että kvanttityhjiö päättää kylmästi, missä planeetta saa kulkea.

Samalla tavalla et ole selittänyt, mitä eroa on kvanttityhjiöllä, jossa on jokin muu vektroriarvonnan tulos kuin nollasumma? Vaadit yllä että kvanttityhjiö, joka siirtäisi planeettoja olisi myös nollasumma. Olet sanonut, että muut vektorit, skalaarit ja objektit ovat kuitenkin olemassa, koska ne olivat Maxwell-yhtälöissä. Sitten kun niille tehdään kvanttiteoria, ja niillä on kvanttityhjiö, niin miksi ne eivät kerro planeetoille, missä niiden tulee olla? Sanoin tästä jo aiemmin, että mikä tahansa voi muodostaa massan ja gravitaation.

"Gauge freedom directly assures us that the potential energy of any EM system can be freely changed at will. That means that, if we put our minds to it, we can take in all the EM energy we wish, directly from the local vacuum, anywhere in the universe by developing and utilizing asymmetrical regauging (e.g., merely changing the voltage of a system changes the collected energy;"

Mitta valitaan aina vain kerran. Tämän jälkeen mitta on sama koko universumin ja sen iän verran kaikissa asioissa, mitä universumilla tekee. Energian antaminen joltain objektilta toiselle on eri asia kuin sanoa, paljonko energiaa yhdellä on tai paljonko on yhteensä.

Lisäksi ei pidä paikkaansa, että SM-kentän energia (käytännössä aina sama kuin kaiken liikkuvan valon energia) ei muutu, kun vaihtaa toiseen mittaan. Mitan vaihtaminen tuottaa aina samat E ja B arvot, ja jos ne eivät muutu, ne määrittävät yhden energian. Ei tosin ole välttämättä oleellista, mikä on tämän yhden energian arvo, jos katsot äskeistä kappaletta. Kirjoitus puhuu kuitenkin tapauksista missä on todennäköisesti ainetta läsnä, mutta ei tarpeeksi. Se ehkä haluaa antaa elektronille suuremman energian sanomalla, että se on jossain toisessa potentiaalissa. Tässä on väärin se, että potentiaalilla on tosiasiassa aina lähde, ja jos kerrotaan mikä se on, niin systeemin tapahtumat ovat aina jota kuinkin sellaiset, että elektroni menee niin lähelle tai niin kauas tästä lähteestä kuin pääsee. Riippumaatta siitä, miksi nimittää sen energiaa alussa, elektronin teot eli siihen siirtynyt energia ja sen saama nopeus ovat aina samat.

Mittavapauden määritelmä on se, että voit tehdä jonkin asian kanssa mitä tahansa, mutta et voi saada mitään toista fyysistä tilannetta aikaan. Jos ajattelet, että on olemassa paljon tyhmiä matemaattisia asioita, mitä fyysikot tekevät turhaan, niin tässä sinulla on sellainen, ja voisit päättää, että tähän aiheeseen ei koskaan mennä.

Mittavapaus ei ole niin vapaata, että esim. SM-potentiaaliin voisi kirjoittaa morsetuksella Gulliverin retket ja miten tietoisuus toimii (minkä jälkeen fysiikka olisi sanonut että tuota ei tarvita elektronin liikkeeseen tms. ja vei sen sinulta pois). Mittavapaus SM:ssä on sitä, että saat lisätä yhden valitsemasi vektorin SM-potentiaaliin, ja sitten se on siinä universumin alusta loppuun ja kaikkialla. Tai sitten voit tehdä vähemmän valintoja ja olla kuin Lorenz ja valitset yhtälöitä.

4

Lue lisää

B:
"Torsion-ilmiö tuottaa ainetta tyhjiöstä keskenään vastakkaisten spiraalimaisten rotaatioiden ja sähkömagneettisen pulssituksien seurauksena (auringot, vetypommit, "Nazi Bell-projekti)"

Torsio(n) ei ole mikään ilmiö. Se on yhtä ilmiö kuin 'tetrahedri' (geometrian kappale), tai 'vektorin venytyksen matriisi' (geometrian tms. matemaattinen operaatio), tai kiinan muuri (rakennettu kappale).

Torsion voi tehdä ilman rotaatiota, koska torsion ei tarvitse muuttua ajassa tai kääntää jotain uutta sinua kohti. Torsiossa ei myöskään ole pulsseja.

Kaksi vektoripakettia (tai pulssia), joiden vektorin koko on 1, voi myös luoda ainetta, jos niillä on energiaa, ja samassa mallissa on aineeksi kutsuttua energiaa, jonka todennäköisyys on syntyä edellisistä. Aineen syntymisen jälkeen niiden energia kuitenkin katoaa. Kannattaisi siis ehkä keskittyä selittämään energian kulkua (ja että on lähde) eikä luetella sen muotoja. Energian lähteen voi kirjoittaa tekemällä yhtälön, jossa sitä tulee sellaiseen objektiin kuin haluaa. Jos maailmasta siis löytyy joskus energian lähde, niin kenenkään ei tarvitse muuttaa käytössä olevia muuttujia, vektoreita tai geometrian sääntöjä. Sen sijaan muutetaan yhtälöitä, ja heitetään pois ne, jotka olivat 1800-luvulta.

Miksi jotkut tähdet näyttävät punaisilta tai lähes mustilta, eivätkä keltaisilta? Olivatko ne aina punaisia tai mustia? Miksi tähden uusi aine ei tee sen massasta suurempaa, ja riko TB-lakia? Miksi on niin vähän todella raskaita tähtiä, ja enemmän tähtiä kuin mustia aukkoja?

B:
"Vetypommien tehoennusteet olivat jopa 110% suurempia kuin etukäteen oletettiin eli energiaa tuli lisää jostain muualta (nollapiste-energia) sekä vastaavat ongelmat auringon energiantuotossa (esim. korona paljon kuumempi kuin auringon pinta)."

Tämän hetkinen ennustaja ei kuitenkaan ole torsioon liittyvä ja silti siitä tulee tuo suurempi energia. Energian lisääminen asioihin tapahtuu joskus vain muuttamalla yhden numeron arvoa. Mikä on kaikkein vähiten mallia järisyttävä muutos. Vetypommin vapautettu energia ei koskaan ylitä sen sisällä olevan energian määrää. Jos ei lasketa muita aineita ja olomuutoksia, mitä pommissa on, niin yksi 'vapautetun energian teho' on sama, kuin kuinka suuri osa vedyn isotoopeista lakkaa olemasta vetyä, kun mennään räjähdyksen alusta loppuun. Kukaan ei ole ennustanut eikä luonnossa saavuttanut vielä sitä, että 100 % tai yli tästä vedystä lakkaisi. Vetyjen yhdistäminen on mikrotasolla satunnaista tuuripeliä, ja kun osa vedystä on jo muuttunut, niin tämä on jo paineaallon muodostavaa räjähdystä, joka pyrkii laajentamaan vielä tarvittavat vedyt kauemmas toisistaan.

B:
"Spiraalimainen dna-antenni toimii aurinkokunnan planeettojen torsion vaikutuksen "vastaanottimena""

Kun vaikutus on torsio, niin oletko aivan varma, että sitä ei voi ottaa vastaan mihin tahansa jonakin tönimisenä? Ottavathan planeetatkin kaiken vastaan, mitä kvanttityhjiöstä tulee käskemään niitä raiteille. Tosin jos alkuperäinen torsio-objekti on yhtä pieni kuin se asia, minkä välissä syntyy vuorovaikutuksesta massa, niin silloin torsion geometria mitä ilmeisimmin vaihtelee mikroskooppisesti näin pienellä alueella kuin atomin ydin. Mikään kappale, joka ei ole yhtä mikroskooppinen ei pystyisi kokemaan sitä torsioksi, vaan muut kappaleet kokevat siinä pelkän tasaisuuden. Siinä mielessä DNA on liian iso asia ja on sama kuin ottaisit mustavalko-tv:n antennilla vastaan näkyvää valoa ja odottaisit tv:n virtapiirinsä kautta näyttävän esim. laserin järjestäytyneenä eri tavalla kuin satunnaisen valon. Mitä tosin ei aina erota edes asialla, jolla niitä voi katsoa. Eli oletko varma, että DNA on kuin laservastaanotin teknologian kone, eikä kuin pelkkä silmä?

B:
"välittäen samalla epälokaalien muotokenttien informaatiota biologisille eliöille ihan samalla tavalla kuin atomien,molekyylien ja taivaankappaleiden rakenteiden ja muotojen suhteen."

Kuinka monta planeetan kokoista informaatiota tarvitaan yhteen eliöön? Ja miksi kvanttityhjiö tms. maapallolla on erillainen kuin niillä planeetoilla, joilla on oikeaa sanottavaa eliöille?

Lauseessasi lukee, että sen jälkeen kyseinen DNA puhuu eliöille, ja sen jälkeen sama DNA puhuu koko muulle maailmankaikkeudelle? Korjaatko tämän sellaiseen muotoon, että DNA ei ollut universumin alusta asti olemassa, ja että kaikki oikeasti kuuntelee... sitä mistä se koostuu eli hiukkasia ja potentiaaleja niiden välillä? Mihinkään ei lopulta ollut vaikutusta sillä, että millainen antenni oli?

Jos kenttä on epälokaali, niin oletko varma, että tarvitaan antenni? Antenni ottaa vastaan, mutta miksi epälokaali kenttä lähettäisi mitään, kun se on itse jo oma itsensä kaikkialla muualla, ja ne riippuvat siitä, mitä se on siellä muualla? Eikö elämä ole tajunnut syntyä epälokaaliin kenttään, jolloin vaaditaan muiden asioiden vaikuttamista sen kanssa? Tällöin antennin olisi ehkä tarkoitus toimia lokaalisti.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Torsion-ilmiö tuottaa ainetta tyhjiöstä keskenään vastakkaisten spiraalimaisten rotaatioiden ja sähkömagneettisen pulssituksien seurauksena (auringot, vetypommit, "Nazi Bell-projekti)"

Torsio(n) ei ole mikään ilmiö. Se on yhtä ilmiö kuin 'tetrahedri' (geometrian kappale), tai 'vektorin venytyksen matriisi' (geometrian tms. matemaattinen operaatio), tai kiinan muuri (rakennettu kappale).

Torsion voi tehdä ilman rotaatiota, koska torsion ei tarvitse muuttua ajassa tai kääntää jotain uutta sinua kohti. Torsiossa ei myöskään ole pulsseja.

Kaksi vektoripakettia (tai pulssia), joiden vektorin koko on 1, voi myös luoda ainetta, jos niillä on energiaa, ja samassa mallissa on aineeksi kutsuttua energiaa, jonka todennäköisyys on syntyä edellisistä. Aineen syntymisen jälkeen niiden energia kuitenkin katoaa. Kannattaisi siis ehkä keskittyä selittämään energian kulkua (ja että on lähde) eikä luetella sen muotoja. Energian lähteen voi kirjoittaa tekemällä yhtälön, jossa sitä tulee sellaiseen objektiin kuin haluaa. Jos maailmasta siis löytyy joskus energian lähde, niin kenenkään ei tarvitse muuttaa käytössä olevia muuttujia, vektoreita tai geometrian sääntöjä. Sen sijaan muutetaan yhtälöitä, ja heitetään pois ne, jotka olivat 1800-luvulta.

Miksi jotkut tähdet näyttävät punaisilta tai lähes mustilta, eivätkä keltaisilta? Olivatko ne aina punaisia tai mustia? Miksi tähden uusi aine ei tee sen massasta suurempaa, ja riko TB-lakia? Miksi on niin vähän todella raskaita tähtiä, ja enemmän tähtiä kuin mustia aukkoja?

B:
"Vetypommien tehoennusteet olivat jopa 110% suurempia kuin etukäteen oletettiin eli energiaa tuli lisää jostain muualta (nollapiste-energia) sekä vastaavat ongelmat auringon energiantuotossa (esim. korona paljon kuumempi kuin auringon pinta)."

Tämän hetkinen ennustaja ei kuitenkaan ole torsioon liittyvä ja silti siitä tulee tuo suurempi energia. Energian lisääminen asioihin tapahtuu joskus vain muuttamalla yhden numeron arvoa. Mikä on kaikkein vähiten mallia järisyttävä muutos. Vetypommin vapautettu energia ei koskaan ylitä sen sisällä olevan energian määrää. Jos ei lasketa muita aineita ja olomuutoksia, mitä pommissa on, niin yksi 'vapautetun energian teho' on sama, kuin kuinka suuri osa vedyn isotoopeista lakkaa olemasta vetyä, kun mennään räjähdyksen alusta loppuun. Kukaan ei ole ennustanut eikä luonnossa saavuttanut vielä sitä, että 100 % tai yli tästä vedystä lakkaisi. Vetyjen yhdistäminen on mikrotasolla satunnaista tuuripeliä, ja kun osa vedystä on jo muuttunut, niin tämä on jo paineaallon muodostavaa räjähdystä, joka pyrkii laajentamaan vielä tarvittavat vedyt kauemmas toisistaan.

B:
"Spiraalimainen dna-antenni toimii aurinkokunnan planeettojen torsion vaikutuksen "vastaanottimena""

Kun vaikutus on torsio, niin oletko aivan varma, että sitä ei voi ottaa vastaan mihin tahansa jonakin tönimisenä? Ottavathan planeetatkin kaiken vastaan, mitä kvanttityhjiöstä tulee käskemään niitä raiteille. Tosin jos alkuperäinen torsio-objekti on yhtä pieni kuin se asia, minkä välissä syntyy vuorovaikutuksesta massa, niin silloin torsion geometria mitä ilmeisimmin vaihtelee mikroskooppisesti näin pienellä alueella kuin atomin ydin. Mikään kappale, joka ei ole yhtä mikroskooppinen ei pystyisi kokemaan sitä torsioksi, vaan muut kappaleet kokevat siinä pelkän tasaisuuden. Siinä mielessä DNA on liian iso asia ja on sama kuin ottaisit mustavalko-tv:n antennilla vastaan näkyvää valoa ja odottaisit tv:n virtapiirinsä kautta näyttävän esim. laserin järjestäytyneenä eri tavalla kuin satunnaisen valon. Mitä tosin ei aina erota edes asialla, jolla niitä voi katsoa. Eli oletko varma, että DNA on kuin laservastaanotin teknologian kone, eikä kuin pelkkä silmä?

B:
"välittäen samalla epälokaalien muotokenttien informaatiota biologisille eliöille ihan samalla tavalla kuin atomien,molekyylien ja taivaankappaleiden rakenteiden ja muotojen suhteen."

Kuinka monta planeetan kokoista informaatiota tarvitaan yhteen eliöön? Ja miksi kvanttityhjiö tms. maapallolla on erillainen kuin niillä planeetoilla, joilla on oikeaa sanottavaa eliöille?

Lauseessasi lukee, että sen jälkeen kyseinen DNA puhuu eliöille, ja sen jälkeen sama DNA puhuu koko muulle maailmankaikkeudelle? Korjaatko tämän sellaiseen muotoon, että DNA ei ollut universumin alusta asti olemassa, ja että kaikki oikeasti kuuntelee... sitä mistä se koostuu eli hiukkasia ja potentiaaleja niiden välillä? Mihinkään ei lopulta ollut vaikutusta sillä, että millainen antenni oli?

Jos kenttä on epälokaali, niin oletko varma, että tarvitaan antenni? Antenni ottaa vastaan, mutta miksi epälokaali kenttä lähettäisi mitään, kun se on itse jo oma itsensä kaikkialla muualla, ja ne riippuvat siitä, mitä se on siellä muualla? Eikö elämä ole tajunnut syntyä epälokaaliin kenttään, jolloin vaaditaan muiden asioiden vaikuttamista sen kanssa? Tällöin antennin olisi ehkä tarkoitus toimia lokaalisti.

5

Lue lisää

B:
"Mitään universaaleja "luonnonlakeja" ei tarvitse olettaa."

Et ole vapauttanut itseäsi sellaisesta oletuksesta mitään kautta. Jokainen voi sanoa, että minun ei tarvitse olettaa juuri noita asioita. Olisi kuitenkin hyvä että alkaisit olettaa jotain, mistä on jotain hyötyä jonkin asian kanssa universumissa. Esim. universumissa on enemmän tähtiä kuin meidän aurinkomme, ja voisit olettaa jotain, missä selitetään, miksi tähtiä on niin paljon. Sen sijaan alat selittää miten voisit selittää asian, mitä on vain oletettu, kuten 'oletan epälokaalin biologisen elämän ja yhden olettamani planeetan vaikutuksen siihen, joten nyt oletan joukon vektoreita, missä kerrotaan tästä oletuksesta ei-niin-paljon'.

B:
"Biologisen elämän esivaihe liittyy plasmojen itseorganisoitumiseen tai oikeammin takaisinkytkentään näkyvän ja mitattavissa olevan lokaalin aineen ja epälokaalien sähkömagneettisten nollasummavektoreista muodostuneen aktiivisen integroituneen informaation välillä jonka tunnemme myös "tietoisuus" käsitteenä."

Vähän samaan tapaan kuin antenneilla oli kokoeroja, niin jos näkymättömässä aineessa on oikean kokoinen rakenne, niin se pystyy vaikuttamaan asioillaan neutraalisiin atomeihin. Myös rikkomatta niitä ionisoituneeksi aineeksi. Teoriastasi puuttuu täysin selitys, että miksi kaikki aineen olomuodot eivät organisoidu kaikkialla joksikin. Ja miksi tarvitaan plasman erikoiset piirteet. Missä jos käskettäisiin luettelemaan plasman erikoiset piirtet, niin niistä kävisi ilmi, että voi tapahtua paljon asioita riippumatta siitä, onko se jonkin toisen aineen keskellä. Muutoinkin sinulla ei ole mitään asiaa sanoa, mitä toiset teoria tekevät asioista. Joten jos tiede esittää, että aine joka on pelkkää näkyvää atomi ainetta ja valoa, voi itseorganisoituvaa, niin siihen ei ole mitään vastaansanomisia, jos kyseessä on teorian tai esim. simulaation näkemä organisoituminen. Aiheen parissa on edelleen paljolti kyseessä fyysiset kokeet ja iso kuilu niiden ja fundamentaalisen (ns. kaiken teorian) teorian välillä. Jotta olisit oikeassa, niin jonkun kannattaisi eristää näkyvä aine ja näkymätön toisistaan pois, ja katsoa sitten, mitä näkyvä tekee. Jos maapallo ei puhu meidän aineellemme, niin olemme suht hyvässä paikassa tätä varten.

Takaisinkytkentä ei ole kahden täysin eri asian välinen ilmiö, vaan siinä täytyy vaikuttaa jossain mielessä itseensä. Kyseessä on täysin nykyisin luonnonlakeihin liittymätön logiikan riemukeksintö, että seuraus vaikuttaa itsensä syyhyn eli ennen olemistaan seuraus. Tosin olet tähän mennessä kirjoittanut siten, että näkymätön ja näkyvä aine eivät olisi eri asioita, jos toinen näistä on edelleen se, että hiukkasten välillä on potentiaaleja.

Minä tunnen integroituneen informaation myös nimellä puhelinluettelo. Tietoisuusmalli nimeltä IIT on itseasiassa saanut monia sen kaltaisia johtopäätöksiä aikaan tietoisuudesta. Juttusi ovat täysin IIT:in periaatteen vastaisia siksu, että IIT muodostuu mistä tahansa informaatiosta. Väitteesi siitä, että IIT on ennekaikkea vain näkymättömässä aineessa (jolla ei ole paljon mitään muuta määritelmää, kuin että IIT:kin sillä on), tai että se olisi aineessa vain sen jälkeen, kun sinä teet sinulle sopivan mukateorian siitä, miten aineen asiat tapahtuvat, ei pitäisi mitenkään paikkaansa IIT:in helpon soveltuvuuden takia mihin tahansa. Lisäksi on ristiriita siinä, että IIT tuntuu toimivan hyvin niin suuressa määrässä ainetta kuin aivot (osana yksi neuroni). Kaiken teoria on oletetusti mikroskooppinen, ja on tosi epätodennäköistä, että kaiken teorioita esitettäessä esitetään vaihtoehdoiksi erilaisia aivoja.

B:
"Kaikki nykyiset kosmologian, fysiikan ,kemian. biologian, psykologian, sosiologian yms, teorioiden selitykset kannattaa unohtaa vaikka ne toimivatkin suhteellisen hyvin käyttäytymistason kuvauksina"

Tee joskus esimerkki tai anna tehtävä siitä, että mitä muuta haluat kuvata kuin käyttäytymistä tai tasoa (tai jos haluat siitä tasosta jotain muuta kuin kuvausta). Sen jälkeen joku joka tietää, mitä fysiikalla pitää milloinkin tehdä voi oikeasti koettaa vastata tuohon kysymykseen.

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Mitään universaaleja "luonnonlakeja" ei tarvitse olettaa."

Et ole vapauttanut itseäsi sellaisesta oletuksesta mitään kautta. Jokainen voi sanoa, että minun ei tarvitse olettaa juuri noita asioita. Olisi kuitenkin hyvä että alkaisit olettaa jotain, mistä on jotain hyötyä jonkin asian kanssa universumissa. Esim. universumissa on enemmän tähtiä kuin meidän aurinkomme, ja voisit olettaa jotain, missä selitetään, miksi tähtiä on niin paljon. Sen sijaan alat selittää miten voisit selittää asian, mitä on vain oletettu, kuten 'oletan epälokaalin biologisen elämän ja yhden olettamani planeetan vaikutuksen siihen, joten nyt oletan joukon vektoreita, missä kerrotaan tästä oletuksesta ei-niin-paljon'.

B:
"Biologisen elämän esivaihe liittyy plasmojen itseorganisoitumiseen tai oikeammin takaisinkytkentään näkyvän ja mitattavissa olevan lokaalin aineen ja epälokaalien sähkömagneettisten nollasummavektoreista muodostuneen aktiivisen integroituneen informaation välillä jonka tunnemme myös "tietoisuus" käsitteenä."

Vähän samaan tapaan kuin antenneilla oli kokoeroja, niin jos näkymättömässä aineessa on oikean kokoinen rakenne, niin se pystyy vaikuttamaan asioillaan neutraalisiin atomeihin. Myös rikkomatta niitä ionisoituneeksi aineeksi. Teoriastasi puuttuu täysin selitys, että miksi kaikki aineen olomuodot eivät organisoidu kaikkialla joksikin. Ja miksi tarvitaan plasman erikoiset piirteet. Missä jos käskettäisiin luettelemaan plasman erikoiset piirtet, niin niistä kävisi ilmi, että voi tapahtua paljon asioita riippumatta siitä, onko se jonkin toisen aineen keskellä. Muutoinkin sinulla ei ole mitään asiaa sanoa, mitä toiset teoria tekevät asioista. Joten jos tiede esittää, että aine joka on pelkkää näkyvää atomi ainetta ja valoa, voi itseorganisoituvaa, niin siihen ei ole mitään vastaansanomisia, jos kyseessä on teorian tai esim. simulaation näkemä organisoituminen. Aiheen parissa on edelleen paljolti kyseessä fyysiset kokeet ja iso kuilu niiden ja fundamentaalisen (ns. kaiken teorian) teorian välillä. Jotta olisit oikeassa, niin jonkun kannattaisi eristää näkyvä aine ja näkymätön toisistaan pois, ja katsoa sitten, mitä näkyvä tekee. Jos maapallo ei puhu meidän aineellemme, niin olemme suht hyvässä paikassa tätä varten.

Takaisinkytkentä ei ole kahden täysin eri asian välinen ilmiö, vaan siinä täytyy vaikuttaa jossain mielessä itseensä. Kyseessä on täysin nykyisin luonnonlakeihin liittymätön logiikan riemukeksintö, että seuraus vaikuttaa itsensä syyhyn eli ennen olemistaan seuraus. Tosin olet tähän mennessä kirjoittanut siten, että näkymätön ja näkyvä aine eivät olisi eri asioita, jos toinen näistä on edelleen se, että hiukkasten välillä on potentiaaleja.

Minä tunnen integroituneen informaation myös nimellä puhelinluettelo. Tietoisuusmalli nimeltä IIT on itseasiassa saanut monia sen kaltaisia johtopäätöksiä aikaan tietoisuudesta. Juttusi ovat täysin IIT:in periaatteen vastaisia siksu, että IIT muodostuu mistä tahansa informaatiosta. Väitteesi siitä, että IIT on ennekaikkea vain näkymättömässä aineessa (jolla ei ole paljon mitään muuta määritelmää, kuin että IIT:kin sillä on), tai että se olisi aineessa vain sen jälkeen, kun sinä teet sinulle sopivan mukateorian siitä, miten aineen asiat tapahtuvat, ei pitäisi mitenkään paikkaansa IIT:in helpon soveltuvuuden takia mihin tahansa. Lisäksi on ristiriita siinä, että IIT tuntuu toimivan hyvin niin suuressa määrässä ainetta kuin aivot (osana yksi neuroni). Kaiken teoria on oletetusti mikroskooppinen, ja on tosi epätodennäköistä, että kaiken teorioita esitettäessä esitetään vaihtoehdoiksi erilaisia aivoja.

B:
"Kaikki nykyiset kosmologian, fysiikan ,kemian. biologian, psykologian, sosiologian yms, teorioiden selitykset kannattaa unohtaa vaikka ne toimivatkin suhteellisen hyvin käyttäytymistason kuvauksina"

Tee joskus esimerkki tai anna tehtävä siitä, että mitä muuta haluat kuvata kuin käyttäytymistä tai tasoa (tai jos haluat siitä tasosta jotain muuta kuin kuvausta). Sen jälkeen joku joka tietää, mitä fysiikalla pitää milloinkin tehdä voi oikeasti koettaa vastata tuohon kysymykseen.

6

Lue lisää

B:
"eivät kykene kuitenkaan vastaamaan minkäänlaisiin filosofis-ontologisiin kysymyksiin."

Lasketaanko vastaukseksi se, että ei ole aivan välttämättä oikeassa? Muutoin kaikki tieteet ovat antaneet hyvin selkeää vastausta esim. siihen kysymykseen, että onko jumala olemassa tekemään asian X. Voit myös tehdä minkä tahansa teorian mistä tahansa vektorista ja sen vaikutuksesta näkyvään aineeseen, mutta silti et ratkaissut itsekään sitä kysymystä, että onko vektori oikesti olemassa (realismi) vai onko se pelkkä puhetapa (*) muka-nähdystä kokemuksesta (muut). Kokemisestakin väitän että kokemalla DNA:si olevan antenni tai puhumalla asioista pitkään, et pysty vastaamaan mihinkään kysymykseen siitä, että olitko sinä tai DNA edes olemassa tai miten olit. Tuskin minkään tarkoitus siis on nuo kysymykset. Vain propagandisti esittäisi toisia vastaan kysymyksiä, joiden vastauksia ei edes toivota.

(*) Tässä 'puhetapa' on miten matematisoitu tahansa.

Miksi vaadit että kaikki muu kuin ontologinen kysyminen lopetettaisiin, ja miksi esität vain näkymättömiä asioita selityksiksi, missä melkein kaikki kysyminen on kuin mahdotonta?

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"eivät kykene kuitenkaan vastaamaan minkäänlaisiin filosofis-ontologisiin kysymyksiin."

Lasketaanko vastaukseksi se, että ei ole aivan välttämättä oikeassa? Muutoin kaikki tieteet ovat antaneet hyvin selkeää vastausta esim. siihen kysymykseen, että onko jumala olemassa tekemään asian X. Voit myös tehdä minkä tahansa teorian mistä tahansa vektorista ja sen vaikutuksesta näkyvään aineeseen, mutta silti et ratkaissut itsekään sitä kysymystä, että onko vektori oikesti olemassa (realismi) vai onko se pelkkä puhetapa (*) muka-nähdystä kokemuksesta (muut). Kokemisestakin väitän että kokemalla DNA:si olevan antenni tai puhumalla asioista pitkään, et pysty vastaamaan mihinkään kysymykseen siitä, että olitko sinä tai DNA edes olemassa tai miten olit. Tuskin minkään tarkoitus siis on nuo kysymykset. Vain propagandisti esittäisi toisia vastaan kysymyksiä, joiden vastauksia ei edes toivota.

(*) Tässä 'puhetapa' on miten matematisoitu tahansa.

Miksi vaadit että kaikki muu kuin ontologinen kysyminen lopetettaisiin, ja miksi esität vain näkymättömiä asioita selityksiksi, missä melkein kaikki kysyminen on kuin mahdotonta?

7

Lue lisää

Joitakin kommentteja (reverse order) sen verran kun ehdin & jaksan kirjoitella:

7 (1-6 jätän väliin koska en jaksa kirjoitella niin paljon)


Tieteellinen metodi toimii vain käyttäytymisen analysoinnin tasolla. Suurin osa luonnontieteiden selityksistä liityy "näkymättömiin" ja epäsuorasti pääteltyihin oletettuihin syihin.


Kysyä tietysti saa mitä tahansa mutta jos kysymys on rakennettu mahdollisen vastauksen kannalta epäoptimaalisessa viitekehyksessä tai näkökulmassa (jossa oletetaan asioita jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa) niin siihen ei voi antaa sellaista vastausta jonka kysyjä haluaa.

Tieteessä on aika harvoin selkeästi metodologisia virheitä vaan ne virheet tyypillisesti ovat omaksutuissa perusoletuksissa ja varsinkin ilmiöiden perushahmotuksessa.

Jos roskaa sisään niin roskaa ulos kuten kaikissa algoritmisissa päättelyissä joissa tyypillisesti oletetaan taustalla oleva viitekehys tai paradigma ehdottoman oikeaksi.


Vastaus ei ole koskaan täysin oikea ja kaiken kattava vaan korkeintaan oikean tai vääränsuuntainen annetun näkökulman/paradigman/viitejehyksen lukuunottamatta tietysti triviaaleja tapauksia tai puhdasta matemaattis-loogista päättelyä joissa vastaus on aina jo implisiittisesti olemassa oletusten tasolla.


"Jumala" on samantapainen asia kuin "tietoisuus" tai "alkuräjähdys" ,"hiukkasfysiikan standardimalli" , "dna/rna replikaattori" , "neuronien laumaäly" yms. eli ikäänkuin musta laatikko jolle yritetään ladata mahdollisimman paljon selitysvoimaa koska ollaan tekemisissä jonkin sellaisen kanssa mitä ei kunnolla ymmärretä eikä osata hahmottaa.

Oliot sinänsä eivät ole pelkkiä käyttäytymisensä ja rakenteensa summia vaan tyypillisesti kaikki liittyy jollain tavalla kaikkeen muuhun koska se kaikki erilaistunut aine on sen kvanttityhjiön tai sen taustalla vaikuttavan todellisuuden johdonnaista ja tietyssä mielessä kykenee ainakin jollain tasolla ja sopivissa olosuhteissa "resonoimaan" keskenään,

Jos sille "tyhjiölle" (=atomaarisen aineen puuttuminen) sallii jonkintasoisen keskinäisen resonanssin kyvyn ja siihen kiinteästi liittyvät takaisinkytkentöjen mahdollisuudet voidaan spekuloida kaiken olemassaolevan ja potentiaalisen todellisuuden syntyneen hyvin yksinkertaisesta alkutilasta jossa se resonanssi on ikäänkuin kokemista ja tietoisuutta ja se prosessi on samankaltainen kuin esim. zoomatessa Mandelbrotin joukkoa sopivista kohdista joka tuottaa sitten loputtoman määrän erilaisia muunnoksia alkup. "teemasta".

Jos universaaleiksi oletetut "luonnonlait" hahmottaa niin että kaikkien osajärjestelmien kokemukset ja niihin liittyvät innovaatiot kumuloituvat takaisinkytkentänä siihen kokonaisuuteen niin ne osajärjestelmien innovaatiot ilmenevät viiveellä sitten kaikissa osajärjestelmissä niin kauan kuin ne toimivat kunnolla eli ylläpitävät kokonaisuuden koherenssia. Esim, Sheldraken muotoresonanssien hypoteesi viittaa tähän suuntaan ja sen pätevyysalue liittynee kaikkeen erilaistuneeseen todellisuuteen alkeishiukkaista eliöihin.

Jos välttämättä haluaa niin sen kokonaisuuden voi halutessaan tulkita jonkinlaiseksi jumalaksi vaikka kyseessä on hyvin erilainen entiteetti kuin esim. monoteistisissä uskonnoissa.

....

Koska fysiikkatieteissäkin sovelletaan monenlaisia "avaruuksia" (Hilbert yms.) ja esim. irrationaalilukuja niin oikeastaan kyse ei ole enää arkitodellisuuden 3d maailmasta vaan jostain muusta.

Kvanttitason todellisuuden voi hahmottaa ikäänkuin rajapintana tämän ihmisen aistien tasolla toimivan 3d+1t maailman ja epälokaalin syiden ja potentiaalien maailman rajapintana eli vastaus kysymykseen "Kaatuuko puu metsässä jos ihminen ei ole sitä näkemässä" tarkoittaa lähinnä sitä että se puu kaatuu sellaisena kuin ihminen sen kokee vain jos joku ihminen on sen näkemässä eli kaikki kognitio on havaitsija/kokijasidonnaista ja ilmenee sellaisena kuin se tyypillisesti koetaan vain silloin kuin kokijana on tyypillinen havaitsija.

...

Varmuudenkaipuu tuottaa helposti sekoiluja koska useimpien tutkijoiden ego pyrkii välttämään sen myöntämistä että ei oikeasti vielä tiedä eikä ymmärrä tarpeeksi ja sitten helposti sorrutaan ns. lupailevaan materialismiin (Popper) jossa suuret läpimurrot ovat aina 10-100 vuoden päässä kunhan rahoitusta kasvatetaan jatkuvasti lisää.

....

Itseäni ei kiinnosta väittelyiden "voittaminen" koska se ei ole mielekäs päämäärä eikä olemassaoleva kollektiivinen tieto ja ymmärrys riitä vielä minkäänlaisen lopullisen johtopäätöksen lukkoonlyömiseen. Kaikki tieteessä on spekulaatiota ja tulee aina olemaan eli tiede on aina paradigmasidonnaista. Yksilötasolla voidaan päästä joskus pidemmälle kuin kollektiivisessa konsensustieteessä.

...

Jos kirjoittaisit jatkossa vain yhden kommentin kerrallaan niin se voisi ehkä jopa alkaa muistuttaa jonkinlaista suht. mielekästä keskustelua eikä pelkkää "mutkat-suoraksi" debunkkausyritystä.


B

Jos tehdään johtopäätös teksistäsi, niin se voisi olla myös seuraava. Oletetaan, että tietoisuus on objekti, joka synnyttää fotoneja, jotka menevät tulevaisuuteen. Tällöin periaattellinen vaatimus, joka sanoo, että tietoisuutta ei voi nähdä, tarkoittaa että tietoisuutta ei voi nähdä, koska tietoisuus ei ole syntynyt vielä.

Jos olisit halunnut sanoa, että tietousuus ei ole fyysinen objekti, niin ei olisi tarvinnut alkaa puhua siitä, että onko sillä jossain hyperavaruudessa oma paikkansa. Tällöin sitä ei myöskään tule sijoittaa mihinkään aikaan. Vaikka on olemassa asioita kuten 'seuraavan viikon treenit', jotka tuntuvat abstraktisti ja käytännön matematiikassa tuntuvat olevan aikajanalla, niin näiden filosofian ei tulisi olla, että ne ovat ontologisesti olemassaolevia fyysisiä asioita, jotka kuuluvat kaiken teoriaan (*), ja jotka ottavat vain ajan huomioonsa. Koska henkilö ei osaa ajatella niiden muuta geometriaa.

(*) Yleensä se on jokin, mikä selittäisi kaiken yhdellä yhtälöllä. Jos et pysty edes tuomaan asioita yhteen ja samaan avaruuskoordinaatistoon, niin älä ala selittää, että sinulla on kaiken teoria.

B:
"Fysikaalisen massasysteemin (3d) ja tietoisuuden (aika) välillä on jatkuva takaisinkytkentä eli tavallaan ohjaamme fysikaalisen kehon "servosysteemiä" intentiomme avulla."

Voitko keskustella tarkemmin siitä asiasta, että miksi fysikaalinen massasysteemi ei tosiasiallisesti ohjaa tuossa aikaa ja intentiota yhtä paljon kuin sekin? Loogisesti sellaisen asian nimi, jossa jokin ei muutu muiden vaikutuksesta mutta vaikuttaa muihin, ei ole kytkentä.

B:
"Tietoinen "arkitajunta" kokee vain peräkkäisten lineaaristen pysäytyskuvien sarjan kun taas ns. piilotajunta on massiivinen rinnakkaisprosessori jonka koherentti intentio tuottaa tarkkaavaisuuden ja hereilläolon tunteen jossa ei enää toimita pelkästään automaattisesti tai refleksinomaisesti reagoiden kuten pelkän automaattisen tai sensitiivitason melko mekaanisessa arkitajunnassa."

Tuossa ei väitetä yhtään, että mikä on piilotajunnan aikakäsitys tai sen kokemus siitä. Piilotajunta voi tehdä kaikkea tuota ja olla täsmälleen samassa suhteessa aikaan kuin tajunta. Tietokoneissa rinnakkaisprosessorit ovat prosessoreita nekin ja käyvät asioita läpi ns. jonoissa.

Sanoit että piilotajunta tuottaa ihmiselle aina hereilläolon tunteen ja ei-automaattisen käytöksen, jos sen intentio on koherentti. Mitä piilotajunta siis tekee suurimman osan päivästä, ja mistä fysiikan termistä se johtuu, että se tekee tätä muuta? Voitko tehdä siitäkin jonkun kaikenteorian? Kun piilotajunta tekee juttujaan ja määräilee ihmisen kokemuksia kuin ehdottomassa vallassa oleva hallitsija, joka juopottelee useimmat päivät, niin onko tämän kaiken tarkoitus se, että sinä epäilet kaikkia self-help -asioita ja harjoitteita, joilla ihminen voisi itse pyrkiä mihinkään? Neuvosi on, että syytä piilotajuntaa ja syytä ajan todellista luonnetta?

B:
"Tarkempi kuvaus:"

Kaikelle epäselvyydelle olisi eräs vastaus, jos oikeasti lukisit tuon itse tarkkaan ja puhuisit objekteista joita siinä tarkoitetaan olevan. Et miettyinyt yhtään, mitä tarkoittaa 'aika-polarisoitunut sähkömagneettinen aalto' ja että minkä teorian aika siinä on ollut. Idea on peräisin siitä, että sähkömagneettisia potentiaaleja on Heavisidella noin neljän skalaarin verran ja yhdestä niistä tulee SR:ssä tehdyssä SM:ssä ajan suunnan vastine. Vaikka kyseessä ei ole potentiaali, joka kiihdyttää ketään tulevaisuuteen tai hidastaa sinne menemistä. Se olisi gravitaatiovaikutuksen tekoja.

SM-aalto on pääosassa koko tekstiä, mutta tuossa osoitteessa väitetään tosiaan niin, että korkea gamma-taajuus on kuin aika. Mutta jos et olisi tiennyt mitään, niin siltikin lauserakenne on sellainen, että tämä olisi vertaus eikä lopullinen fyysisten objektien uudelleenjärjestys (yt-neuvottelu). Väärin siinä on se, että väitetään, että SM-kentän normaalilla energialla olisi jokin yläraja. Vaikka jossain vaiheessa SM-kentän energia voisi kadota ja alkaa tuottaa hiukkasia, ja vaikka tyhjässä avaruudessa se itse alkaisi hajaantua uusina fotoneina eri suuntiin, niin jossain alkuräjähdyksen olosuhteissa osa plasmasta, joka täyttää tasaisesti kaiken mahdollisen, on SM-kentän muodossa ja sen energia on miten suuri tahansa.

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos tehdään johtopäätös teksistäsi, niin se voisi olla myös seuraava. Oletetaan, että tietoisuus on objekti, joka synnyttää fotoneja, jotka menevät tulevaisuuteen. Tällöin periaattellinen vaatimus, joka sanoo, että tietoisuutta ei voi nähdä, tarkoittaa että tietoisuutta ei voi nähdä, koska tietoisuus ei ole syntynyt vielä.

Jos olisit halunnut sanoa, että tietousuus ei ole fyysinen objekti, niin ei olisi tarvinnut alkaa puhua siitä, että onko sillä jossain hyperavaruudessa oma paikkansa. Tällöin sitä ei myöskään tule sijoittaa mihinkään aikaan. Vaikka on olemassa asioita kuten 'seuraavan viikon treenit', jotka tuntuvat abstraktisti ja käytännön matematiikassa tuntuvat olevan aikajanalla, niin näiden filosofian ei tulisi olla, että ne ovat ontologisesti olemassaolevia fyysisiä asioita, jotka kuuluvat kaiken teoriaan (*), ja jotka ottavat vain ajan huomioonsa. Koska henkilö ei osaa ajatella niiden muuta geometriaa.

(*) Yleensä se on jokin, mikä selittäisi kaiken yhdellä yhtälöllä. Jos et pysty edes tuomaan asioita yhteen ja samaan avaruuskoordinaatistoon, niin älä ala selittää, että sinulla on kaiken teoria.

B:
"Fysikaalisen massasysteemin (3d) ja tietoisuuden (aika) välillä on jatkuva takaisinkytkentä eli tavallaan ohjaamme fysikaalisen kehon "servosysteemiä" intentiomme avulla."

Voitko keskustella tarkemmin siitä asiasta, että miksi fysikaalinen massasysteemi ei tosiasiallisesti ohjaa tuossa aikaa ja intentiota yhtä paljon kuin sekin? Loogisesti sellaisen asian nimi, jossa jokin ei muutu muiden vaikutuksesta mutta vaikuttaa muihin, ei ole kytkentä.

B:
"Tietoinen "arkitajunta" kokee vain peräkkäisten lineaaristen pysäytyskuvien sarjan kun taas ns. piilotajunta on massiivinen rinnakkaisprosessori jonka koherentti intentio tuottaa tarkkaavaisuuden ja hereilläolon tunteen jossa ei enää toimita pelkästään automaattisesti tai refleksinomaisesti reagoiden kuten pelkän automaattisen tai sensitiivitason melko mekaanisessa arkitajunnassa."

Tuossa ei väitetä yhtään, että mikä on piilotajunnan aikakäsitys tai sen kokemus siitä. Piilotajunta voi tehdä kaikkea tuota ja olla täsmälleen samassa suhteessa aikaan kuin tajunta. Tietokoneissa rinnakkaisprosessorit ovat prosessoreita nekin ja käyvät asioita läpi ns. jonoissa.

Sanoit että piilotajunta tuottaa ihmiselle aina hereilläolon tunteen ja ei-automaattisen käytöksen, jos sen intentio on koherentti. Mitä piilotajunta siis tekee suurimman osan päivästä, ja mistä fysiikan termistä se johtuu, että se tekee tätä muuta? Voitko tehdä siitäkin jonkun kaikenteorian? Kun piilotajunta tekee juttujaan ja määräilee ihmisen kokemuksia kuin ehdottomassa vallassa oleva hallitsija, joka juopottelee useimmat päivät, niin onko tämän kaiken tarkoitus se, että sinä epäilet kaikkia self-help -asioita ja harjoitteita, joilla ihminen voisi itse pyrkiä mihinkään? Neuvosi on, että syytä piilotajuntaa ja syytä ajan todellista luonnetta?

B:
"Tarkempi kuvaus:"

Kaikelle epäselvyydelle olisi eräs vastaus, jos oikeasti lukisit tuon itse tarkkaan ja puhuisit objekteista joita siinä tarkoitetaan olevan. Et miettyinyt yhtään, mitä tarkoittaa 'aika-polarisoitunut sähkömagneettinen aalto' ja että minkä teorian aika siinä on ollut. Idea on peräisin siitä, että sähkömagneettisia potentiaaleja on Heavisidella noin neljän skalaarin verran ja yhdestä niistä tulee SR:ssä tehdyssä SM:ssä ajan suunnan vastine. Vaikka kyseessä ei ole potentiaali, joka kiihdyttää ketään tulevaisuuteen tai hidastaa sinne menemistä. Se olisi gravitaatiovaikutuksen tekoja.

SM-aalto on pääosassa koko tekstiä, mutta tuossa osoitteessa väitetään tosiaan niin, että korkea gamma-taajuus on kuin aika. Mutta jos et olisi tiennyt mitään, niin siltikin lauserakenne on sellainen, että tämä olisi vertaus eikä lopullinen fyysisten objektien uudelleenjärjestys (yt-neuvottelu). Väärin siinä on se, että väitetään, että SM-kentän normaalilla energialla olisi jokin yläraja. Vaikka jossain vaiheessa SM-kentän energia voisi kadota ja alkaa tuottaa hiukkasia, ja vaikka tyhjässä avaruudessa se itse alkaisi hajaantua uusina fotoneina eri suuntiin, niin jossain alkuräjähdyksen olosuhteissa osa plasmasta, joka täyttää tasaisesti kaiken mahdollisen, on SM-kentän muodossa ja sen energia on miten suuri tahansa.

2

Lue lisää

Idea siitä, että aika olisi SM-aalto, olisi voitu viedä loppuunkin, koska se on oikeasti mahdollista GR:ssä. Eli tekstin warp-ajot ym. liittyy selvästi siihen, että teksissä olisi voinut olla mukana aika-pyssy ja SM-pyssy. Sen että pitää muodostaa kuvitelma ajasta jonain pyssynä, ja saataisiin kuvailtua, mikä pyssy edes on, niin väitän että tästä ei saataisi ajalle määritelmää, että myös normaali aika on sama asia kuin tietty SM-aalto. Sen sijaan tarvitaan selvästi määritelmä että aika on GR:n tapaan muovautuva geometrinen objekti, ja pyssy toimii siten, että sen objektin muutoksilla varastoidaan ja vapautellaan energiaa. Normaali aika on sitä, kun geometrinen objekti ei edes muutu ja on mahdollisimman suorassa. Kenttä missä on aaltoja on muuten kenttä silloinkin, kun siinä ei ole aaltoja ja energiaa, ja oli myös väärin ajatella, että aikaa ei saisi koskaan pitää aallottomana. Normaalin ajan ja pyssyn välissä esiintyy kaiken kokoiset energiat, joten kyseessä on energiaa, jota verrataan toisten keksimiin energioihin, ja mieluiten keksittäisin, että miksi tämä olisi parempi energian muoto. Siinä ei olla kovin hyviä, ja tekstin pitää alitajuntaisesti tms. perustella olemassaoloaan. Eikä avaamalla sellaisia käytännön asioilla, kuten että jos aika on kuin SM-kenttä, niin miksi ei tehtäisi pyssyjä, jotka ampuvat SM-energiaa. Tämä voi liittyä siihen, että onko ajan energian varastointi Planckin energiaan asti jotenkin helpompaa kuin SM:n.

B:
"...jonka voi ottaa halutessaan myös viihteenä ja scifinä"

Ei tule yleistymään. Luulen että se vain torjutaan.

B:
"Valtavirtatiede on aina ollut lähinnä vain sekulaaria uskontoa, propagandaa ja satuja taviksille"

Outoa että haukut ihmisiä, jotka valitsevat suhtautua johonkin viestintään viihteenä -vaikka näin ei ole sovittu sen takakannessa tms. - ihmisiksi joilla on omista aivoistaan johtuva käyttäytymispakko tms.. Mutta sitten ilmoitat suoraan, että käytät toiseen viestintään suhtatumista, jonka mukaan se on sinulle satua. Taas siksi että haluat muuttaa takakannen eri narratiiviksi.

B:
"ja vain julkisen tekniikan toimivuus on siinä olennaisinta"

Mitä merkitystä sillä on, mikä tieteessä on olennaisinta? Ja muuttuuko merkitys, jos tekniikka ei tule julkisuuteen? Puhut ikäänkuin siitä, että yleisölle on olennaisinta, että he saavat tieteestä myös tekniikan. Sanot tästä yleensä siksi, että kukaan tieteen tekijä ei saisi koskaan tehdä mitään itsenäisesti ja esittää uusia ajatuksia universumista, vaan jokaisen heistä tulisi palvella muita. Sen jälkeen alat väittää, että jos yleisöä ei ole olemassa, ei ole olennaisuutta arvioivaa tahoakaan. Kun ei ole palveltu toistaiseksi ketään, mutta ei myöskään haluttu mitään itsenäisesti, niin voidaan olla yksi jalka kummassakin joistain leireistä? Toinen näistä leireistä on nimeltään se, että sen, mistä puhut, ei voida väittää olevan ei-olennaista, koska sitä ei kysytä keneltäkään. Ja toinen on se, että kukaan ei tiedä mitään, koska olemassaolevista universumin asioista ei kysytä asioita.

B:
"tekniikan taustatarinat ovat usein melko kyseenalaisia lukuisten anomalioiden takia joita ei helposti voi edes huomata tieteen erikoisalojen kiihtyvän fragmentoitumisen takia."

Anomaliasi ei ole niin anomalia, että esim. sen voisi todeta olevan koeputkessa? Koska koeputken näkeminen ei ole asia, jolta silmät pimentyvät sen takia, mitä joku tekee uusilla mikrosiruilla. Sinä väitit anomalian olevan olemassa, mutta sanoit, että anomalian huomaaminen on mahdotonta, ja se on mahdotonta johtuen asiasta, jota sinä et voi mitenkään hallita. Jos pyydetään perustelu, että miksi olet nähnyt anomalian, niin miten voit vastata?

Onko mikään tarkoittamasi tekniikan taustatarina sama kuin tiede? Miksi tiedettä kutsuttaisiin joskus 'tekniikan taustatarinaksi' sen sijaan, että sitä arvioitaisiin niin kuin asioiden tieteellisyyttä arvioidaan (jos olet sellaisesta kuullut)? Tällöin sinun pitäisi puhua suoraan esim. mittauksista, joita sen tieteen hyväksi tehtiin, ja arvioida anomalisuutta (*). Jos nuo taustatarinat eivät ole sama kuin tiede, niin miksi ne meitä koskettaisivat?

(*) Huomaa tässä, että näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, jos tiede tehtiin siten, että ei mitattu mitään tapausta, missä olisi tapahtunut anomalia (jotain tiettyä asiaa mistä puhut). Tällöin tekniikkakin on todennäköisesti jotain, missä laitteet toimivat ilman anomalioita. Samalla tavalla, kuin ihmiset päättävät ajaa autolla paikasta a paikkaan b pitäen aina renkaat asfaltilla. Koska ei kukaan rakentaisi mitään sen varaan, että se olisi anomalia. Tämä viimeinen lause on kuitenkin hyödytön, koska mikään asia ei ole anomalia, vaan kaikki on normaalia ja tasa-arvoista muiden universumissa olevien tilanteiden kanssa. Ja niistä joko tiedetään tai ei tiedetä. Moni historiallinen anomalia on anomalia, joka myöskin toistuu ja toistuu niinkuin asfaltti, eikä oikeastaan ollut tarkoitus sanoa niistä päinvastoin.

3

Anonyymi kirjoitti:

Idea siitä, että aika olisi SM-aalto, olisi voitu viedä loppuunkin, koska se on oikeasti mahdollista GR:ssä. Eli tekstin warp-ajot ym. liittyy selvästi siihen, että teksissä olisi voinut olla mukana aika-pyssy ja SM-pyssy. Sen että pitää muodostaa kuvitelma ajasta jonain pyssynä, ja saataisiin kuvailtua, mikä pyssy edes on, niin väitän että tästä ei saataisi ajalle määritelmää, että myös normaali aika on sama asia kuin tietty SM-aalto. Sen sijaan tarvitaan selvästi määritelmä että aika on GR:n tapaan muovautuva geometrinen objekti, ja pyssy toimii siten, että sen objektin muutoksilla varastoidaan ja vapautellaan energiaa. Normaali aika on sitä, kun geometrinen objekti ei edes muutu ja on mahdollisimman suorassa. Kenttä missä on aaltoja on muuten kenttä silloinkin, kun siinä ei ole aaltoja ja energiaa, ja oli myös väärin ajatella, että aikaa ei saisi koskaan pitää aallottomana. Normaalin ajan ja pyssyn välissä esiintyy kaiken kokoiset energiat, joten kyseessä on energiaa, jota verrataan toisten keksimiin energioihin, ja mieluiten keksittäisin, että miksi tämä olisi parempi energian muoto. Siinä ei olla kovin hyviä, ja tekstin pitää alitajuntaisesti tms. perustella olemassaoloaan. Eikä avaamalla sellaisia käytännön asioilla, kuten että jos aika on kuin SM-kenttä, niin miksi ei tehtäisi pyssyjä, jotka ampuvat SM-energiaa. Tämä voi liittyä siihen, että onko ajan energian varastointi Planckin energiaan asti jotenkin helpompaa kuin SM:n.

B:
"...jonka voi ottaa halutessaan myös viihteenä ja scifinä"

Ei tule yleistymään. Luulen että se vain torjutaan.

B:
"Valtavirtatiede on aina ollut lähinnä vain sekulaaria uskontoa, propagandaa ja satuja taviksille"

Outoa että haukut ihmisiä, jotka valitsevat suhtautua johonkin viestintään viihteenä -vaikka näin ei ole sovittu sen takakannessa tms. - ihmisiksi joilla on omista aivoistaan johtuva käyttäytymispakko tms.. Mutta sitten ilmoitat suoraan, että käytät toiseen viestintään suhtatumista, jonka mukaan se on sinulle satua. Taas siksi että haluat muuttaa takakannen eri narratiiviksi.

B:
"ja vain julkisen tekniikan toimivuus on siinä olennaisinta"

Mitä merkitystä sillä on, mikä tieteessä on olennaisinta? Ja muuttuuko merkitys, jos tekniikka ei tule julkisuuteen? Puhut ikäänkuin siitä, että yleisölle on olennaisinta, että he saavat tieteestä myös tekniikan. Sanot tästä yleensä siksi, että kukaan tieteen tekijä ei saisi koskaan tehdä mitään itsenäisesti ja esittää uusia ajatuksia universumista, vaan jokaisen heistä tulisi palvella muita. Sen jälkeen alat väittää, että jos yleisöä ei ole olemassa, ei ole olennaisuutta arvioivaa tahoakaan. Kun ei ole palveltu toistaiseksi ketään, mutta ei myöskään haluttu mitään itsenäisesti, niin voidaan olla yksi jalka kummassakin joistain leireistä? Toinen näistä leireistä on nimeltään se, että sen, mistä puhut, ei voida väittää olevan ei-olennaista, koska sitä ei kysytä keneltäkään. Ja toinen on se, että kukaan ei tiedä mitään, koska olemassaolevista universumin asioista ei kysytä asioita.

B:
"tekniikan taustatarinat ovat usein melko kyseenalaisia lukuisten anomalioiden takia joita ei helposti voi edes huomata tieteen erikoisalojen kiihtyvän fragmentoitumisen takia."

Anomaliasi ei ole niin anomalia, että esim. sen voisi todeta olevan koeputkessa? Koska koeputken näkeminen ei ole asia, jolta silmät pimentyvät sen takia, mitä joku tekee uusilla mikrosiruilla. Sinä väitit anomalian olevan olemassa, mutta sanoit, että anomalian huomaaminen on mahdotonta, ja se on mahdotonta johtuen asiasta, jota sinä et voi mitenkään hallita. Jos pyydetään perustelu, että miksi olet nähnyt anomalian, niin miten voit vastata?

Onko mikään tarkoittamasi tekniikan taustatarina sama kuin tiede? Miksi tiedettä kutsuttaisiin joskus 'tekniikan taustatarinaksi' sen sijaan, että sitä arvioitaisiin niin kuin asioiden tieteellisyyttä arvioidaan (jos olet sellaisesta kuullut)? Tällöin sinun pitäisi puhua suoraan esim. mittauksista, joita sen tieteen hyväksi tehtiin, ja arvioida anomalisuutta (*). Jos nuo taustatarinat eivät ole sama kuin tiede, niin miksi ne meitä koskettaisivat?

(*) Huomaa tässä, että näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, jos tiede tehtiin siten, että ei mitattu mitään tapausta, missä olisi tapahtunut anomalia (jotain tiettyä asiaa mistä puhut). Tällöin tekniikkakin on todennäköisesti jotain, missä laitteet toimivat ilman anomalioita. Samalla tavalla, kuin ihmiset päättävät ajaa autolla paikasta a paikkaan b pitäen aina renkaat asfaltilla. Koska ei kukaan rakentaisi mitään sen varaan, että se olisi anomalia. Tämä viimeinen lause on kuitenkin hyödytön, koska mikään asia ei ole anomalia, vaan kaikki on normaalia ja tasa-arvoista muiden universumissa olevien tilanteiden kanssa. Ja niistä joko tiedetään tai ei tiedetä. Moni historiallinen anomalia on anomalia, joka myöskin toistuu ja toistuu niinkuin asfaltti, eikä oikeastaan ollut tarkoitus sanoa niistä päinvastoin.

3

Lue lisää

B:
"Pienessä sisäänpäin lämpiävässä akateemisessa erikoisalan lokerossa kaikki tuntuu helposti oikealta ja lopulliselta totuudelta koska viitekehykset ja näkökulmat ovat niin kapeita."

Sinäkin ja eri kirjailijat olette erikoisia, koska ei ole paljon ihmisiä, jotka lukevat asioita, joita sinä luet, ja lisäksi jättävät ne ymmärtämättä. Eikö tuon tilanteen pysty korjaamaan akateemisella väittelyllä? Ja jos ainoa argumentti, mitä pitää esittää, on että mitataan näkökulman kapeus ja osoitetaan jotain näkökulman ulkopuolella, niin ei siinä ole mitään muuta kuin onnistumisia.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Pienessä sisäänpäin lämpiävässä akateemisessa erikoisalan lokerossa kaikki tuntuu helposti oikealta ja lopulliselta totuudelta koska viitekehykset ja näkökulmat ovat niin kapeita."

Sinäkin ja eri kirjailijat olette erikoisia, koska ei ole paljon ihmisiä, jotka lukevat asioita, joita sinä luet, ja lisäksi jättävät ne ymmärtämättä. Eikö tuon tilanteen pysty korjaamaan akateemisella väittelyllä? Ja jos ainoa argumentti, mitä pitää esittää, on että mitataan näkökulman kapeus ja osoitetaan jotain näkökulman ulkopuolella, niin ei siinä ole mitään muuta kuin onnistumisia.

4

Lue lisää

Liian paljon saivartelua & väärinymmärryksiä taas sinulta mutta huvikseni koetan kommentoida ja selventää jotakin:

Aika on ainoa yhteinen ulottuvuus tietoisuuden ja ns. aineellisen maailman välillä

Aivot, hermosto ja dna toimivat käyttöliittymänä ns. "hyperdimensionaalisen" todellisuuden ja 3d+1t todellisuuden välillä. Kyse on vertauskuvallisesti samankaltaisesta virittäytymisestä kuin analogisen radiovastaanottimen ja eri lähettimien välillä eikä signaalin voimakkuus ole se olennaisin asia koska se vahvistetaan vastaanottavassa päässä.

Fysiikan 3d hahmotus perustuu lähinnä vain näköaistiin kun taas esim. haju,maku ja kuulo ovat erityyppisiä ei-visuaalisia kokemisen tapoja jotka eivät ainakaan kovin selkeästi ole mallinnettavissa samaan 3d koordinaatistoon kuin näköhavainnot.

Ns. ambience eli tunnelma-aisti, intuitio ja yliaistilliset kokemisen tavat taas ovat suhteellisen riippumattomia sekä ajasta että paikasta eli niiden voi olettaa olevan samalla tavalla epälokaaleja kuten tietoisuuskin pohjimmiltaan.

Tapahtumat ja ilmiöt ovat aina kokonaisuuksia joita ei voi mielekkäästi pilkkoa osiinsa miten tahansa ilman että hukataan samalla suurin osa informaatiota.

Fysiikkatieteen tapa hahmottaa todellisuutta on aina entrooppinen eli mitään uutta ei voi koskaan ilmaantua koska tapahtuma t on aina oletettu kausaaliseksi seuraukseksi edeltävästä ajanhetkestä (t-1) ja tuleva ajanhetki (t+1) on oletetaan seuraukseksi ajanhetkestä t.

Todellisuus kuitenkin näyttää pikemminkin siltä että kaikki havaittu ja mitattu on aina seurausta hyperdimensionaalisista tai kvanttitason "aaltofunktion" romahduksista jotka ilmenevät samassa todellisuuden ontologian tasossa kuin intentio, intuitio ja muut yliaistilliset kokemistavat.


Ts. ns. "tieteellinen" kausaliteetti on illuusio koska todellisuus kehkeytyy ensin siellä hyperdimensionaalisella tasolla kvanttotason todennäköisyysaaltojen tasolle ja romahtaen sitten havaitsijalle tai havaitsijajoukolle fysikaalisena todellisuutena eli tavallaan ns. arkikokemus ja empiirinen tiede on ikäänkuin syvempien ontologisten tasojen tuottama simulaatio jokaiselle havaitsijalle tai havaitsijaryhmälle erikseen konstruktiivisen interferenssin aiheuttamana ja se osa kokonaistodellisuudesta mikä muodostaa hyvin heikon tai destruktiivisen interferenssin on tietyn tyyppisten havaitsijoiden kannalta olematonta tai merkityksetöntä eli se "oikea" todellisuus on aina epälokaali ja vasta se konstruktiivinen interferenssi tuottaa lokaalin paikan ja ajan illuusion tai "simulaation"
...

Koska aistihavaintojen ja mittausten tasolla ei voi tunnistaa ns. hyperdimensionaalisia asioita (= enemmän aspekteja kuin avaruudellinen 3d ulottuvuus ja lineaarinen aika) niin negentrooppinen itseorganisoituminen tai muut hyperdimensionaaliset syyt ilmenevät havaitsijoille aina aika-dimension kautta vaikka ne ovat olemassa jo ennen 3d tasolle ilmaantumistaan siellä epälokaalilla hyperdimensionaalisella potentiaalien tasolla.

Kaikki hyperdimensionaaliset (kyse ei siis ole välttämättä avaruudellisista dimensioista vaan lähinnä itsenäisistä muuttujista) ovat olemassa jo ennen fysikaalisen tason aktualisoitumistaan kvanttitason todennäköisyysaaltojen tasolla josta ne voidaan kokea etukäteen esim. kontrolloidun kaukokokemisen avulla suurella todennäkäisyydellä vaikka se kaukonäkemisen soveltaminen voi samalla muodostaa sellaisen takaisinkytkennän jolla sen todennäköisyysaaltojen tason aikajanaa voidaan muuttaa ennen kuin se aktualisoituu fysikaaliselle tasolle eli esim. onnettomuudet yms. voidaan estää jos ne voidaan ennakoida yliaistillisella tasolla ennen niiden aktualisoitumista fysikaaliselle tasolle.

....
Beardenin teokset ovat melko vaikeatajuisia koska hän käyttää usein omaa terminologiaansa ja hän pyrki mallintamaan nimenomaan sitä ns. salaista teknikkaa joka juontaa juurensa mm. natsien tutkakokeilujen anomalioista (interferensseistä ja ns. phase conjugation ilmiöistä joka voi toimia muottina fysikaalisille tapahtumille ja joiden avulla voi muuttaa olemassaolevien systeemien tilaa esim. ajallisesti aikaisempaan.

Arjen eli yhteiskunnan, talouden, geopolitiikan yms. tasolla nykyinen tiede toimii suht. hyvin mutta se käsittelee pelkästään sitä ns. illuusiotodellisuuta tai "simulaation" tasoa jota kaikki konsensustranssissa operoivat laumaihmiset pitävät ainoana oikeana todellisuutena eivätkä ole siis alkuunkaan valmiita ns. "kaninkolo" tutkimuksiin eli ns. esoteriaan joka on hyvin vanhaa ja jossain määrin tunnettua kaikissa muinaisissa korkeakulttuureissa kun taas tämä rappiokulttuuri vahvistaa lähinnä vain kulttuurin idioluutiovaihetta jota mm. tekoälyn laajamittainen käyttöönotto vain kiihdyttää entisestään.

Tämä riittänee vähöksi aikaa.... :D


B

Tuosta ei ole mitään tieteellisiä julkaisuita vaan pelkkiä youtube ja tiktok -videoita. Kyseessä on siten tavanomainen energiaa tyhjästä -huijaus.

Anonyymi kirjoitti:

Tuosta ei ole mitään tieteellisiä julkaisuita vaan pelkkiä youtube ja tiktok -videoita. Kyseessä on siten tavanomainen energiaa tyhjästä -huijaus.

Vesihän ei ole tyhjää

Jos siis puhut teorian kirjoittamisesta alusta loppuun, niin viittaako vastauksen kaiken kattavuus siihen, että halutaan kattaa kaikki, mikä on mahdollista kattaa teorian alussa oletetulla alueella? Mutta sanot että se ei onnistu, koska aina se ei ole triviaalia? Vai tarkoitatko, että teoriasta vastausta saadessa ei voi kattaa 'kaikkea mitä voi olla olemassa'? Tällöinhän ainoa ratkaisu ongelmaan on alkaa tykittää lisää alkuoletuksia, koska vain ne voivat laajentaa kontekstia? Mistä sinä tiedät tässä tapauksessa sen, että mikä on mahdollista ja mikä ei? Tavallaan sinun antamasi mahdollisuuksien kuvailu on matemaattisesta kontekstista johtuen eräs teoria asioista (korkeamman metatason teoria, joka koskee useita teorioita kerralla, paitsi jos et ole laajentanut kontekstia tarpeeksi ja sinulta puuttuu useita niistä) ja vastaus mitä esität niistä. Silloin lauseesi kumoaa oman totuusarvonsa. Sen välttämiseksi on juuri oltava vain tapauskohtaisia kommentteja siitä, mikä voi mennä matemaattisloogisesti oletuksista vastauksiin ja mikä ei.

B:
""Jumala" on samantapainen asia kuin "tietoisuus" tai "alkuräjähdys" ,"hiukkasfysiikan standardimalli" , "dna/rna replikaattori" , "neuronien laumaäly" yms. eli ikäänkuin musta laatikko jolle yritetään ladata mahdollisimman paljon selitysvoimaa koska ollaan tekemisissä jonkin sellaisen kanssa mitä ei kunnolla ymmärretä eikä osata hahmottaa."

Eikö tuo osaamattomuus ole juuri sitä, että on puutteellinen algoritmi, tai vain liian vähän oletuksia käytetty, tai sitten ei päästy matemaattisesti ja loogisesti eteenpäin jossain myöhemmässä kohdassa? Jos nämä olisivat kunnossa, niin et sanoisi sitä selitysvoiman lataamiseksi? Onko joku siis esim. väittänyt sinulle 'olen täällä kirjoittamassa, koska tapahtui alkuräjähdys'? Ja sanoitko tälle, 'eivät nuo asiat voi liittyä toisiinsa mitenkään, tai siinä tapauksessa näytä se matemaattisesti, miten alkuräjähdyksestä tulee sinä'? Voitko väittää selitysvoimia tieteen tekemisksi asioiksi?

Minusta teit tämän takaperin, ja latasit paljon selitysvoimaa johonkin vaikeaan asiaan, jolla ei ole nimeä. Voiman jonka latasit sille, antoi sinulle johtopäätöksen, että toisten ihmisten keksimät selityket toisille asioille ovat vääriä. Sinullakaan ei kuitenkaan ole mitään algoritmia toistaiseksi, mikä saisi vaikean asian estämään toisten tekemisiä sen ja niiden välisten matemaattisten riippuvuuksien takia.

B:
"Oliot sinänsä eivät ole pelkkiä käyttäytymisensä ja rakenteensa summia vaan tyypillisesti kaikki liittyy jollain tavalla kaikkeen muuhun"

'Kaikki kaikkeen muuhun' on matemaattinen algoritmi, joka vain korvaa 'summien' matemaattisen algoritmin? Voitko todistaa että se on jossain tapauksessa edes eri matemaattinen algoritmi? Jos se ei ole algoritmi, niin ainakin se on ajattelutapa. Oletko valmis vertaamaan ajattelutapoja keskenään?

Pyysin alunperin (sivulla 6) sanomaan mitä muuta on tehtävä kuin käyttäytymistä. Et ole vielä kertonut mitään mitä olisi pitänyt tehdä, vaan olet ainoastaan sanonut olevan olemassaa tuntemattoman 'muun'. Jos mikään ei vaikuta mihinkään, olisit voinut sanoa, että tämä muu ei liity mitenkään käyttäytymiseen. Mutta nyt on niin, että kukaan ei pystyisi esittämään asioiden käyttäytymistä ottamatta selvää siitä, mitä muu on. Tästä seuraa pikemminkin se, että muukin on käyttäytymistä. Tieteessä, filosofiassa, kirjoissa ja internetissä ei ole sanoja kuten käyttäytyminen, joilla on jokin tietty tarkoitus valmiina. Sen sijaan niissä on sanoja, joiden tarkoitus muuttuu. Käyttäytymistä ei voida verrata 'muuhun' ja pitää 'muuhun' kuulumattomana asiana, jos et tee sanoille tiettyä tarkoitusta. Jotta voisit tehdä niiden suhteesta oikean argumentin, niin molempien tarkoituksen määrittelemistä siis vaaditaan. (Mutta voi olla että sinun puhetapasi ei tule silti yleistymään, joten kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ainakin saat argumentoitua sanojen oikean käyttäytymisen tavalla joka on merkityksellinen.)

B:
"koska se kaikki erilaistunut aine on sen kvanttityhjiön tai sen taustalla vaikuttavan todellisuuden johdonnaista ja tietyssä mielessä kykenee ainakin jollain tasolla ja sopivissa olosuhteissa "resonoimaan" keskenään,"

Olet tässä kertonut, miten kaksi asiaa: aine ja 'kvanttityhjiö tms.', toivottavasti käyttäytyvät keskenään? Miksi teet sellaista nyt, kun käyttäytymistä piti välttää?

Tiesitkö että tieteessä on olemassa myös kvanttityhjiön käyttäytyminen selitettynä yksinään ilman muita osapuolia? Vaikka joku voisi kuvitella ja uneksia sellaisesta tapauksesta, missä kvanttityhjiötä mitattaisiin vähemmän kuin muita osapuolia, niin on silti oleellista, että teoriaan kirjoittaa, miten teorian osat käyttäytyvät. Muutoin teoria on vain täynnä aukkokohtia, joista ei yhteensä muodostu mitään vastausta (kun yllä puhutaan epäloogisesta etenemisestä vastaukseen, niin kyseessä ei ole näin tyhmä tilanne, että teoriasta osa olisi unohdettu tehdä).

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos siis puhut teorian kirjoittamisesta alusta loppuun, niin viittaako vastauksen kaiken kattavuus siihen, että halutaan kattaa kaikki, mikä on mahdollista kattaa teorian alussa oletetulla alueella? Mutta sanot että se ei onnistu, koska aina se ei ole triviaalia? Vai tarkoitatko, että teoriasta vastausta saadessa ei voi kattaa 'kaikkea mitä voi olla olemassa'? Tällöinhän ainoa ratkaisu ongelmaan on alkaa tykittää lisää alkuoletuksia, koska vain ne voivat laajentaa kontekstia? Mistä sinä tiedät tässä tapauksessa sen, että mikä on mahdollista ja mikä ei? Tavallaan sinun antamasi mahdollisuuksien kuvailu on matemaattisesta kontekstista johtuen eräs teoria asioista (korkeamman metatason teoria, joka koskee useita teorioita kerralla, paitsi jos et ole laajentanut kontekstia tarpeeksi ja sinulta puuttuu useita niistä) ja vastaus mitä esität niistä. Silloin lauseesi kumoaa oman totuusarvonsa. Sen välttämiseksi on juuri oltava vain tapauskohtaisia kommentteja siitä, mikä voi mennä matemaattisloogisesti oletuksista vastauksiin ja mikä ei.

B:
""Jumala" on samantapainen asia kuin "tietoisuus" tai "alkuräjähdys" ,"hiukkasfysiikan standardimalli" , "dna/rna replikaattori" , "neuronien laumaäly" yms. eli ikäänkuin musta laatikko jolle yritetään ladata mahdollisimman paljon selitysvoimaa koska ollaan tekemisissä jonkin sellaisen kanssa mitä ei kunnolla ymmärretä eikä osata hahmottaa."

Eikö tuo osaamattomuus ole juuri sitä, että on puutteellinen algoritmi, tai vain liian vähän oletuksia käytetty, tai sitten ei päästy matemaattisesti ja loogisesti eteenpäin jossain myöhemmässä kohdassa? Jos nämä olisivat kunnossa, niin et sanoisi sitä selitysvoiman lataamiseksi? Onko joku siis esim. väittänyt sinulle 'olen täällä kirjoittamassa, koska tapahtui alkuräjähdys'? Ja sanoitko tälle, 'eivät nuo asiat voi liittyä toisiinsa mitenkään, tai siinä tapauksessa näytä se matemaattisesti, miten alkuräjähdyksestä tulee sinä'? Voitko väittää selitysvoimia tieteen tekemisksi asioiksi?

Minusta teit tämän takaperin, ja latasit paljon selitysvoimaa johonkin vaikeaan asiaan, jolla ei ole nimeä. Voiman jonka latasit sille, antoi sinulle johtopäätöksen, että toisten ihmisten keksimät selityket toisille asioille ovat vääriä. Sinullakaan ei kuitenkaan ole mitään algoritmia toistaiseksi, mikä saisi vaikean asian estämään toisten tekemisiä sen ja niiden välisten matemaattisten riippuvuuksien takia.

B:
"Oliot sinänsä eivät ole pelkkiä käyttäytymisensä ja rakenteensa summia vaan tyypillisesti kaikki liittyy jollain tavalla kaikkeen muuhun"

'Kaikki kaikkeen muuhun' on matemaattinen algoritmi, joka vain korvaa 'summien' matemaattisen algoritmin? Voitko todistaa että se on jossain tapauksessa edes eri matemaattinen algoritmi? Jos se ei ole algoritmi, niin ainakin se on ajattelutapa. Oletko valmis vertaamaan ajattelutapoja keskenään?

Pyysin alunperin (sivulla 6) sanomaan mitä muuta on tehtävä kuin käyttäytymistä. Et ole vielä kertonut mitään mitä olisi pitänyt tehdä, vaan olet ainoastaan sanonut olevan olemassaa tuntemattoman 'muun'. Jos mikään ei vaikuta mihinkään, olisit voinut sanoa, että tämä muu ei liity mitenkään käyttäytymiseen. Mutta nyt on niin, että kukaan ei pystyisi esittämään asioiden käyttäytymistä ottamatta selvää siitä, mitä muu on. Tästä seuraa pikemminkin se, että muukin on käyttäytymistä. Tieteessä, filosofiassa, kirjoissa ja internetissä ei ole sanoja kuten käyttäytyminen, joilla on jokin tietty tarkoitus valmiina. Sen sijaan niissä on sanoja, joiden tarkoitus muuttuu. Käyttäytymistä ei voida verrata 'muuhun' ja pitää 'muuhun' kuulumattomana asiana, jos et tee sanoille tiettyä tarkoitusta. Jotta voisit tehdä niiden suhteesta oikean argumentin, niin molempien tarkoituksen määrittelemistä siis vaaditaan. (Mutta voi olla että sinun puhetapasi ei tule silti yleistymään, joten kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ainakin saat argumentoitua sanojen oikean käyttäytymisen tavalla joka on merkityksellinen.)

B:
"koska se kaikki erilaistunut aine on sen kvanttityhjiön tai sen taustalla vaikuttavan todellisuuden johdonnaista ja tietyssä mielessä kykenee ainakin jollain tasolla ja sopivissa olosuhteissa "resonoimaan" keskenään,"

Olet tässä kertonut, miten kaksi asiaa: aine ja 'kvanttityhjiö tms.', toivottavasti käyttäytyvät keskenään? Miksi teet sellaista nyt, kun käyttäytymistä piti välttää?

Tiesitkö että tieteessä on olemassa myös kvanttityhjiön käyttäytyminen selitettynä yksinään ilman muita osapuolia? Vaikka joku voisi kuvitella ja uneksia sellaisesta tapauksesta, missä kvanttityhjiötä mitattaisiin vähemmän kuin muita osapuolia, niin on silti oleellista, että teoriaan kirjoittaa, miten teorian osat käyttäytyvät. Muutoin teoria on vain täynnä aukkokohtia, joista ei yhteensä muodostu mitään vastausta (kun yllä puhutaan epäloogisesta etenemisestä vastaukseen, niin kyseessä ei ole näin tyhmä tilanne, että teoriasta osa olisi unohdettu tehdä).

2

Lue lisää

B:
"Jos sille "tyhjiölle" (=atomaarisen aineen puuttuminen)"

Ei tuosta muodostu tyhjiötä, ja kyllä jokainen Beardenkin tietää sen.

B:
"sallii jonkintasoisen keskinäisen resonanssin kyvyn"

Vastaukseen pääsemisessä helpottaa, jos kirjoitat sanoja, joissa on monta asiaa, sellaiseen yhteyteen, missä myös on oletettu monta asiaa. Haluat mitä ilmeisimmin olettaa, että atomeillakin on kyky tehdä jotain tyhjiön kanssa. (Vai aiheuttaako se liikaa atomien vaikutuksia tyhjiöön? Puhu silloin sellaisilla termeillä, missä määrittelet sen, mitä oikeasti haluat. Äläkä sitä missä kaikki ei-halututkin asiat ovat vielä mahdollisia).

Tämä on kaikki turhaa säätämistä, koska fysiikassa atomi ja tyhjiö ovat sama objekti (kaiken teorian ketjussa sanomme kaikkea yhdeksi objektiksi). Asioiden tekeminen itsensä kanssa on silloin täysin riittävää.

B:
"ja siihen kiinteästi liittyvät takaisinkytkentöjen mahdollisuudet voidaan spekuloida kaiken olemassaolevan ja potentiaalisen todellisuuden syntyneen hyvin yksinkertaisesta alkutilasta jossa se resonanssi on ikäänkuin kokemista ja tietoisuutta ja se prosessi on samankaltainen kuin esim. zoomatessa Mandelbrotin joukkoa sopivista kohdista joka tuottaa sitten loputtoman määrän erilaisia muunnoksia alkup. "teemasta"."

Selvitä tätä vielä vähän. Väitätkö tässä, että myös kvanttityhjiön synty on nyt määritelty, vai pelkän aineen? Tämä on täysin naurettavaa logiikkaa. Jokainen voisi samalla periaatteella väittää, että Newtonin aikaan ihmiset tiesivät, että Euklideen 3D-avaruuden syntymä tiedettiin, vain sanomalla että määritelläään se ja sanotaan aineen olevan siinä. (Minkä lisäksi voi sanoa näiden välillä esiintyvän vaikutuksen, joka on nollavaikutus. Mutta en oikeasti näe yhden vaikutuksen ylöskirjaamisella olevan mitään selitysvoimaa minkään syntymiselle). Jonkin syntymän selittäminen sillä, että ennen kanaa oli muna, on myös täysin nollan arvoista selitysvoimaa, ja voisit kerrankin rehellisesti verrata sitä tieteen samanlaisiin ulostuloihin.

Toisessa noista tapauksista kirjoituksesi tulkitaan myös siten, että alussa kvanttityhjiö on se, mikä on yksinkertaisessa alkutilassa. Tämä osoittaa sen, että kvanttityhjiössä ei ole yhtään ominaisuutta, jonka voisit keksiä päästäsi ja kirjoittaa, joka ehdottomasti osoittaisi, että sillä on esim. tietoisuus tai selitysvoimaa tietoisuutta varten. Missä oletukseni on ettei tietoisuus ole yksinkertainen, vaan edellyttää sen että kirjoitetaan edes puhelinluettelon verran merkitseviä asioita. Sellainen väite, että kvanttityhjiössä on paljon pieniä ja liikkuvia osia, jotka voivat muodostaa jonkin ajan päästä tietoisuuden, on aivan samanlainen väite, kuin mitä reduktiivisella materialismilla on aiheesta. Vaikka siis kvanttityhjiöllä ei olisi jo alussa tarkoitettu fysiikan kvanttityhjiötä.

Mandelbrotin joukon zoomaaminen ei ole todellinen prosessi. Jos M- joukko on olemassa, niin silloin sen jokainen zoomauksen taso on olemassa ennenkuin aloit tekemään mitään. Mandelbrotin joukko olemassa fyysinenä ja yhdessä paikassa avaruutta on vaikeaa, ja se edellyttää objektikseen klassisen kenttäteorian kentän, joka ei saa muuttua mistään lainkaan.Periaatteessa fyysisesti voitaisiin ottaa myös joukko muuttujia, jotka ovat mieluiten bittejä, ja tehdä algoritmi, joka jäljittelee sitä, että olisi yhtenä snapshottina olemassa jonkin verran tietoa Mandelbrotin joukon muodoista, mutta ei jokaista yksityiskohtaa. Ja algoritmi muuttaisi sitä ajassa sellaiseksi, joka olisi seuraavana vuorossa myös zoomatessa. Kyseessä on tavallaan vain yksi satunnainen valinta lukemattomista algoritmeista, eikä M-joukko. Toisaalta se ei ole niin epämääräisesti valittu, ja perustuu sellaiseen joukkoon. M-joukossa sanotaan olevan ominaisuutena se, että se on fraktaali (toistuvuutta ja äärettömän paljon zoomattavaa). Algoritmi jolle sanotaan, että sinä et saa tuottaa yhtään snapshottia, jota itseään saisi zoomata ollessaan pysähtyneenä siihen, ei ole myöskään fraktaali. Se muistuttaa yhdellä hetkellä aivan tavallista digitaalisena tehtyä piirrosta (*), jota seuraa toinen tavallinen piirros. Tällöin jos prosessista pitäisi päätellä jotain tai päätyä johonkin (jossain kuvien ulkopuolella, mihin kuvat vaikuttavat tms.), niin kuka tahansa voi pian väittää, että mikä tahansa digikuvien sarja voi tuottaa sen saman. Koska keskenään vuorovaikuttavat asiat ovat digikuva yhdellä hetkellä ja jokin ulkopuolella.

(*) Fraktaalin zoomautuminen määrittelee sen, että algoritmi tuotta kuvia, joissa on äärellinen määrä väritettyjä soluja. Mikä ei ole reaalilukufunktioiden äärettömän tarkka kuva. Jos koko funktio esiintyisi kerralla algoritmi ei tekisi itse mitään muuta kuin pysyisi alkukuvassaan. Tai sitten voit ajatella algoritmin tarkoitusta sellaisena, että se hävittää menemään kaikki alkuperäisen kuvan uloimmat reunat.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Jos sille "tyhjiölle" (=atomaarisen aineen puuttuminen)"

Ei tuosta muodostu tyhjiötä, ja kyllä jokainen Beardenkin tietää sen.

B:
"sallii jonkintasoisen keskinäisen resonanssin kyvyn"

Vastaukseen pääsemisessä helpottaa, jos kirjoitat sanoja, joissa on monta asiaa, sellaiseen yhteyteen, missä myös on oletettu monta asiaa. Haluat mitä ilmeisimmin olettaa, että atomeillakin on kyky tehdä jotain tyhjiön kanssa. (Vai aiheuttaako se liikaa atomien vaikutuksia tyhjiöön? Puhu silloin sellaisilla termeillä, missä määrittelet sen, mitä oikeasti haluat. Äläkä sitä missä kaikki ei-halututkin asiat ovat vielä mahdollisia).

Tämä on kaikki turhaa säätämistä, koska fysiikassa atomi ja tyhjiö ovat sama objekti (kaiken teorian ketjussa sanomme kaikkea yhdeksi objektiksi). Asioiden tekeminen itsensä kanssa on silloin täysin riittävää.

B:
"ja siihen kiinteästi liittyvät takaisinkytkentöjen mahdollisuudet voidaan spekuloida kaiken olemassaolevan ja potentiaalisen todellisuuden syntyneen hyvin yksinkertaisesta alkutilasta jossa se resonanssi on ikäänkuin kokemista ja tietoisuutta ja se prosessi on samankaltainen kuin esim. zoomatessa Mandelbrotin joukkoa sopivista kohdista joka tuottaa sitten loputtoman määrän erilaisia muunnoksia alkup. "teemasta"."

Selvitä tätä vielä vähän. Väitätkö tässä, että myös kvanttityhjiön synty on nyt määritelty, vai pelkän aineen? Tämä on täysin naurettavaa logiikkaa. Jokainen voisi samalla periaatteella väittää, että Newtonin aikaan ihmiset tiesivät, että Euklideen 3D-avaruuden syntymä tiedettiin, vain sanomalla että määritelläään se ja sanotaan aineen olevan siinä. (Minkä lisäksi voi sanoa näiden välillä esiintyvän vaikutuksen, joka on nollavaikutus. Mutta en oikeasti näe yhden vaikutuksen ylöskirjaamisella olevan mitään selitysvoimaa minkään syntymiselle). Jonkin syntymän selittäminen sillä, että ennen kanaa oli muna, on myös täysin nollan arvoista selitysvoimaa, ja voisit kerrankin rehellisesti verrata sitä tieteen samanlaisiin ulostuloihin.

Toisessa noista tapauksista kirjoituksesi tulkitaan myös siten, että alussa kvanttityhjiö on se, mikä on yksinkertaisessa alkutilassa. Tämä osoittaa sen, että kvanttityhjiössä ei ole yhtään ominaisuutta, jonka voisit keksiä päästäsi ja kirjoittaa, joka ehdottomasti osoittaisi, että sillä on esim. tietoisuus tai selitysvoimaa tietoisuutta varten. Missä oletukseni on ettei tietoisuus ole yksinkertainen, vaan edellyttää sen että kirjoitetaan edes puhelinluettelon verran merkitseviä asioita. Sellainen väite, että kvanttityhjiössä on paljon pieniä ja liikkuvia osia, jotka voivat muodostaa jonkin ajan päästä tietoisuuden, on aivan samanlainen väite, kuin mitä reduktiivisella materialismilla on aiheesta. Vaikka siis kvanttityhjiöllä ei olisi jo alussa tarkoitettu fysiikan kvanttityhjiötä.

Mandelbrotin joukon zoomaaminen ei ole todellinen prosessi. Jos M- joukko on olemassa, niin silloin sen jokainen zoomauksen taso on olemassa ennenkuin aloit tekemään mitään. Mandelbrotin joukko olemassa fyysinenä ja yhdessä paikassa avaruutta on vaikeaa, ja se edellyttää objektikseen klassisen kenttäteorian kentän, joka ei saa muuttua mistään lainkaan.Periaatteessa fyysisesti voitaisiin ottaa myös joukko muuttujia, jotka ovat mieluiten bittejä, ja tehdä algoritmi, joka jäljittelee sitä, että olisi yhtenä snapshottina olemassa jonkin verran tietoa Mandelbrotin joukon muodoista, mutta ei jokaista yksityiskohtaa. Ja algoritmi muuttaisi sitä ajassa sellaiseksi, joka olisi seuraavana vuorossa myös zoomatessa. Kyseessä on tavallaan vain yksi satunnainen valinta lukemattomista algoritmeista, eikä M-joukko. Toisaalta se ei ole niin epämääräisesti valittu, ja perustuu sellaiseen joukkoon. M-joukossa sanotaan olevan ominaisuutena se, että se on fraktaali (toistuvuutta ja äärettömän paljon zoomattavaa). Algoritmi jolle sanotaan, että sinä et saa tuottaa yhtään snapshottia, jota itseään saisi zoomata ollessaan pysähtyneenä siihen, ei ole myöskään fraktaali. Se muistuttaa yhdellä hetkellä aivan tavallista digitaalisena tehtyä piirrosta (*), jota seuraa toinen tavallinen piirros. Tällöin jos prosessista pitäisi päätellä jotain tai päätyä johonkin (jossain kuvien ulkopuolella, mihin kuvat vaikuttavat tms.), niin kuka tahansa voi pian väittää, että mikä tahansa digikuvien sarja voi tuottaa sen saman. Koska keskenään vuorovaikuttavat asiat ovat digikuva yhdellä hetkellä ja jokin ulkopuolella.

(*) Fraktaalin zoomautuminen määrittelee sen, että algoritmi tuotta kuvia, joissa on äärellinen määrä väritettyjä soluja. Mikä ei ole reaalilukufunktioiden äärettömän tarkka kuva. Jos koko funktio esiintyisi kerralla algoritmi ei tekisi itse mitään muuta kuin pysyisi alkukuvassaan. Tai sitten voit ajatella algoritmin tarkoitusta sellaisena, että se hävittää menemään kaikki alkuperäisen kuvan uloimmat reunat.

3

Lue lisää

Sinulla oli algoritmille keksimäsi päämärää, joka oli se, että 'aihe ei saa vaihtua'. En sanoisi, että tuo on mikään tietoisuuden mittari, vaan että aihettaan vaihtavat kuvatkin kelpaavat. Kaikki kuvat yhteensä eivät pysty kattamaan kaikkia mahdollisia aiheita, mitä tarvittaisiin, joten emme ole kuitenkaan saavuttamassa mitään tietoisuutta selittävää voimaa tällä kontekstiltaan rajoittuneella hahmottelulla, joka olisi turhaa väärien kysymysten kysymistä, jos tiede olisi sen tehnyt.

Ideassasi on myös sellainen piirre, että jos tämä kuvasarja on esim. näkymätön, niin olet väittämässä, että asioilla pitää olla kuvasarja tai animaatio ollakseen tietoisia. Maailmassa on yksi tunnettu asia, joka ei koskaan vaihda aihetta ja se on B:n fyysinen keho eli atomien kokoelma. Jos tekisit siitä digitoituja kuvia sarjaan, saisit aikaan saman tuloksen kuin M-algoritmi. Sitten kysyisimme, että miksi väität, että sinusta tehty sinua karkeampi animaatio on välttämätön tietoisuudelle, ja että miksi kehosi atomit eivät olisi olleet tietoisia jo ilman sitä? Tähän liittyen, niin holografia-fysiikassa ei ole mahdollista, että kuva on tietoinen, mutta kohde ei. Holografian toisen osan on tarkoitus olla toisen kopio. Jos harrastat jotain omaa holografia-matematiikkaa, mutta et kopioi siinä kohteen tietoisuutta, niin se on sinun kyvyttömyyttäsi (tässä on oletettu kuitenkin, että olit niin kyvykäs, että toisella jo oli tietoisuus matemaattisesti määriteltynä, mikä ei ole niin paha, mutta silti sanon siihen perään, että kyvyttömyys tehdä siitä toisen ulottuvuuden tietoisuutta on heikkoutta).

B:
"Jos universaaleiksi oletetut "luonnonlait" hahmottaa niin että kaikkien osajärjestelmien kokemukset ja niihin liittyvät innovaatiot kumuloituvat takaisinkytkentänä siihen kokonaisuuteen niin ne osajärjestelmien innovaatiot ilmenevät viiveellä sitten kaikissa osajärjestelmissä niin kauan kuin ne toimivat kunnolla eli ylläpitävät kokonaisuuden koherenssia."

Minä hahmotan luonnonlakien universaaliuden dippadaapana, jonka juna meni jo, joten en edes kiinnostu niiden selittämisyrityksistä (*). Jotka ovat sinulla muuten selityksiä, jotka perustuvat siihen, että luodaan käyttäytymisen taso, jossa kerrotaan, mitkä asiat ovat muuttumattomia, ja joka pakottaa ne olemaan muuttumattomia. Säieteoriassa tms. jossa puhutaan useista mahdollisista luonnonlakien muodosta, on myös sanottu, että ennen sellaiseen vajoamista käsite on tavallaan muuttuva suure ja esiintyy eri arvoissa. Joillakin on algoritmi, millä ohjata valintaa ja joillakin ei. Sinun aito tapasi väitellä näitä vastaan kuuluisi siten, että jos teoriassa ei ole sanottu, että yksilöihminen tänä päivänä voi aiheuttaa hämminkiä kyseiseen lakiin, niin sitten se on väärä teoria. Keskittyisit sen selvittämiseen, että mihin filosofiseen kategoriaan tai ontologiseen kysymykseen tämä piirre kuuluu.

(*) En ns. oleta, että ne pitää selittää.

B:
"Jos välttämättä haluaa niin sen kokonaisuuden voi halutessaan tulkita jonkinlaiseksi jumalaksi vaikka kyseessä on hyvin erilainen entiteetti kuin esim. monoteistisissä uskonnoissa."

Kannattaisi ehkä sanoa myös, että miksi et ole hävinnyt väittelyä tiedettä vastaan tässä kohtaa. Koska sanoin tieteen ikäänkuin voittaneen yhden tuollaisen näkemyksen.

B:
"Koska fysiikkatieteissäkin sovelletaan monenlaisia "avaruuksia" (Hilbert yms.) ja esim. irrationaalilukuja niin oikeastaan kyse ei ole enää arkitodellisuuden 3d maailmasta vaan jostain muusta."

Kyse ei ole digitaalisista kuvista.

Pii on eräs irrationaaliluku. Mitä sieniä pitää syödä ennen kuin vasta voi sanoa kokeneensa piin 3D-todellisuudessa? Fysiikan paikkaavaruus, joka todellisuudelle annetaan on riippumaton (en tarkoita sen kaareutumista uudelleen) siitä, mitä avaruus sisältää. Jokaista Hilbertin avaruuden objektia (*) ja mitä tahansa lukua voi tällöin käyttää tässä avaruudessa antamalla sille avaruuden koordinaatit. Perusobjekti on yleensä kenttä K ja sen objekteja on eri muotoisina koordinaatipisteissä K (x,y,z). Joskus matematiikkaa tarvitaan sellaisiin asioihin, mitä 3D-paikka-avaruudesta valitaan alijoukoiksi, kuten piste tai säie.

(*) Hilbertin avaruudessa kysytään, mitä ovat kahden eri K:n väliset laskutoimitukset K1 * K2 = luku ja K1+K2=K3. Sitä voi tarvita jo silloin, jos tehtävänä olisi jostain syystä olemassa kenttien K1(x,y,z) ja K2(x,y,z) interferenssi eikä yhtä K(x,y,z)-vastausta valmiina. Avaruuden olemassaolo kertoo näistä laskuista sen, että niitä eri laskuja on paljon ja niitä riittä, ja että et voi joutua eri laskuilla sellaiseen vaiheeseen, missä tulisi looginen este jatkaa vastausta pidemmälle. Tyyliin että lähes jokainen lasku olisi yhtä epäselvä kuin 'nolla jaettuna nollalla'.

4

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla oli algoritmille keksimäsi päämärää, joka oli se, että 'aihe ei saa vaihtua'. En sanoisi, että tuo on mikään tietoisuuden mittari, vaan että aihettaan vaihtavat kuvatkin kelpaavat. Kaikki kuvat yhteensä eivät pysty kattamaan kaikkia mahdollisia aiheita, mitä tarvittaisiin, joten emme ole kuitenkaan saavuttamassa mitään tietoisuutta selittävää voimaa tällä kontekstiltaan rajoittuneella hahmottelulla, joka olisi turhaa väärien kysymysten kysymistä, jos tiede olisi sen tehnyt.

Ideassasi on myös sellainen piirre, että jos tämä kuvasarja on esim. näkymätön, niin olet väittämässä, että asioilla pitää olla kuvasarja tai animaatio ollakseen tietoisia. Maailmassa on yksi tunnettu asia, joka ei koskaan vaihda aihetta ja se on B:n fyysinen keho eli atomien kokoelma. Jos tekisit siitä digitoituja kuvia sarjaan, saisit aikaan saman tuloksen kuin M-algoritmi. Sitten kysyisimme, että miksi väität, että sinusta tehty sinua karkeampi animaatio on välttämätön tietoisuudelle, ja että miksi kehosi atomit eivät olisi olleet tietoisia jo ilman sitä? Tähän liittyen, niin holografia-fysiikassa ei ole mahdollista, että kuva on tietoinen, mutta kohde ei. Holografian toisen osan on tarkoitus olla toisen kopio. Jos harrastat jotain omaa holografia-matematiikkaa, mutta et kopioi siinä kohteen tietoisuutta, niin se on sinun kyvyttömyyttäsi (tässä on oletettu kuitenkin, että olit niin kyvykäs, että toisella jo oli tietoisuus matemaattisesti määriteltynä, mikä ei ole niin paha, mutta silti sanon siihen perään, että kyvyttömyys tehdä siitä toisen ulottuvuuden tietoisuutta on heikkoutta).

B:
"Jos universaaleiksi oletetut "luonnonlait" hahmottaa niin että kaikkien osajärjestelmien kokemukset ja niihin liittyvät innovaatiot kumuloituvat takaisinkytkentänä siihen kokonaisuuteen niin ne osajärjestelmien innovaatiot ilmenevät viiveellä sitten kaikissa osajärjestelmissä niin kauan kuin ne toimivat kunnolla eli ylläpitävät kokonaisuuden koherenssia."

Minä hahmotan luonnonlakien universaaliuden dippadaapana, jonka juna meni jo, joten en edes kiinnostu niiden selittämisyrityksistä (*). Jotka ovat sinulla muuten selityksiä, jotka perustuvat siihen, että luodaan käyttäytymisen taso, jossa kerrotaan, mitkä asiat ovat muuttumattomia, ja joka pakottaa ne olemaan muuttumattomia. Säieteoriassa tms. jossa puhutaan useista mahdollisista luonnonlakien muodosta, on myös sanottu, että ennen sellaiseen vajoamista käsite on tavallaan muuttuva suure ja esiintyy eri arvoissa. Joillakin on algoritmi, millä ohjata valintaa ja joillakin ei. Sinun aito tapasi väitellä näitä vastaan kuuluisi siten, että jos teoriassa ei ole sanottu, että yksilöihminen tänä päivänä voi aiheuttaa hämminkiä kyseiseen lakiin, niin sitten se on väärä teoria. Keskittyisit sen selvittämiseen, että mihin filosofiseen kategoriaan tai ontologiseen kysymykseen tämä piirre kuuluu.

(*) En ns. oleta, että ne pitää selittää.

B:
"Jos välttämättä haluaa niin sen kokonaisuuden voi halutessaan tulkita jonkinlaiseksi jumalaksi vaikka kyseessä on hyvin erilainen entiteetti kuin esim. monoteistisissä uskonnoissa."

Kannattaisi ehkä sanoa myös, että miksi et ole hävinnyt väittelyä tiedettä vastaan tässä kohtaa. Koska sanoin tieteen ikäänkuin voittaneen yhden tuollaisen näkemyksen.

B:
"Koska fysiikkatieteissäkin sovelletaan monenlaisia "avaruuksia" (Hilbert yms.) ja esim. irrationaalilukuja niin oikeastaan kyse ei ole enää arkitodellisuuden 3d maailmasta vaan jostain muusta."

Kyse ei ole digitaalisista kuvista.

Pii on eräs irrationaaliluku. Mitä sieniä pitää syödä ennen kuin vasta voi sanoa kokeneensa piin 3D-todellisuudessa? Fysiikan paikkaavaruus, joka todellisuudelle annetaan on riippumaton (en tarkoita sen kaareutumista uudelleen) siitä, mitä avaruus sisältää. Jokaista Hilbertin avaruuden objektia (*) ja mitä tahansa lukua voi tällöin käyttää tässä avaruudessa antamalla sille avaruuden koordinaatit. Perusobjekti on yleensä kenttä K ja sen objekteja on eri muotoisina koordinaatipisteissä K (x,y,z). Joskus matematiikkaa tarvitaan sellaisiin asioihin, mitä 3D-paikka-avaruudesta valitaan alijoukoiksi, kuten piste tai säie.

(*) Hilbertin avaruudessa kysytään, mitä ovat kahden eri K:n väliset laskutoimitukset K1 * K2 = luku ja K1 K2=K3. Sitä voi tarvita jo silloin, jos tehtävänä olisi jostain syystä olemassa kenttien K1(x,y,z) ja K2(x,y,z) interferenssi eikä yhtä K(x,y,z)-vastausta valmiina. Avaruuden olemassaolo kertoo näistä laskuista sen, että niitä eri laskuja on paljon ja niitä riittä, ja että et voi joutua eri laskuilla sellaiseen vaiheeseen, missä tulisi looginen este jatkaa vastausta pidemmälle. Tyyliin että lähes jokainen lasku olisi yhtä epäselvä kuin 'nolla jaettuna nollalla'.

4

Lue lisää

Maailman jakaminen matematiikkaan ja arkeen toteutuu sinulta todella huonosti. Jos menet arkipäivänä kvanttilaboratorioon, niin töiden lomassa koet visuaalisesti asioita 3D-maailmassa, joita ei voi matemaattisesti 'selittää' tai 'ennustaa' muuten kuin käyttämällä QM:n matematiikkaa. Tässä täytyy kuitenkin olettaa, että voit luottaa laboratorion koejärjestelyyn. Joku voisi esim. ampua klassisesti tähdättyjä hiukkasia tiettyyn paikkaan tehdäkseen kopion QM:n ennustamasta kuvasta, joka syntyy ns. vapaasta kvanttiobjektista.

B:
"Kvanttitason todellisuuden voi hahmottaa ikäänkuin rajapintana tämän ihmisen aistien tasolla toimivan 3d+1t maailman ja epälokaalin syiden ja potentiaalien maailman rajapintana"

Ei voi, koska silloin teoriassa olisi aukko, jonka koko on 1/3 koko todellisuudesta. Tai jos heität QM:n tässä menemään niin 1/2. Sanon siis vain, että syy miksi hahmotuksesi ei tuota mitään tulosta on todennäköisesti se, että siinä on jätetty tekemättä suurin osa siitä, minkä pitäisi tehdä tuloksia.

B:
"eli vastaus kysymykseen "Kaatuuko puu metsässä jos ihminen ei ole sitä näkemässä" tarkoittaa lähinnä sitä että se puu kaatuu sellaisena kuin ihminen sen kokee vain jos joku ihminen on sen näkemässä eli kaikki kognitio on havaitsija/kokijasidonnaista ja ilmenee sellaisena kuin se tyypillisesti koetaan vain silloin kuin kokijana on tyypillinen havaitsija."

Teit tässäkin siten, että sinulla ei ollut hahmotusta, mutta riensit vastaamaan kysymykseen. Tai ylipäänsä sanomaan, että kysymys kuuluu alueellesi.

Olet nähdäkseni tehnyt siten, että vastaus 'ei kaadu' on oletettu alussa, ja sinä tuot vastauksen ulos mallistasi täysin käsittelemättä sitä. Viittaan siis edelliseen kommenttiisi 'roskaa sisään, roskaa ulos', vähän, mutta en siten, että se riippuu asioiden muokkaamisesta algoritmilla. Enkä viittaa siihen muutenkaan heti, koska haluaisin asioiden mielummin olevan siten, että oletuksista ei heitettäisi välittömiä arviointeja. Vaan koetetaan ajatella tässä tapauksessa nyt sitä, että mitä tarkoittaa tieteen menetelmä käyttää oletuksia, teorioita ja empiriaa. Epäiletkö sinä näiden käyttöä tapauksessa, missä kysytään tuo kysymys? Ja oletko aikeissa esittää, mikä menetelmä sinulla arvioi sitä, että teoriasi ottaa 'ei kaadu' -vastauksen sisään ja sylkee sen vastauksena ulos? Mitä seuraavaksi tehdään sen suhteen, että varmistuttaisiin siitä, pitääkö se paikkansa? Eli millä ajattelit korvata tieteen tavat?

B:
"kognitio on havaitsija/kokijasidonnaista"

Eikö tämä ole tautologia, eikä väite? Puhuit yllä jostain laumatietoisuudesta, mutta ei kai kukaan ole sellaista kirjaimellisesti väittänyt alalla, missä vallitsee lokaalit luonnonlait? Onko sellaisessa myöskään väitetty, että laumatietoisuuden lisäksi on monta aivan eri kokijaa, eli jotain missä se on oman tautologiansa kanssa ristiriidassa. Olet myös saattanut sekoittaa laumatietoisuuden materialismiin, jonka mukaan kokijoita ei ole olemassa, ja on vain hiukkaset. Sellaisessa kaikille on yhdentekevää, miten lasket harhakuvitelmia olevien kokijoidesi määrän.

B:
"Varmuudenkaipuu tuottaa helposti sekoiluja koska useimpien tutkijoiden ego pyrkii välttämään sen myöntämistä että ei oikeasti vielä tiedä eikä ymmärrä tarpeeksi ja sitten helposti sorrutaan ns. lupailevaan materialismiin (Popper) jossa suuret läpimurrot ovat aina 10-100 vuoden päässä kunhan rahoitusta kasvatetaan jatkuvasti lisää."

Tämä on aivan mahdotonta spekulointia. Tieteen läpimurrot eivät lisäänny minkään sellaisen seurauksena, että ihmiset muuttaisivat mieltään jostain asiasta, ja alkaisivat tuntea muita tunteita kuin tähän asti.

Lupaileva materialismi on ilmeisesti 'promissory materialism', joka on erisnimi filosofiselle mallille. Ja jonka käännösnimi ei ole 'lupaileva', vaan siinä nimessä tulee mainita jollain tavalla 'velkakirja'. Siihen ei voi kaatua, jos ei ole edes lukenut, mikä se on. Tai jos ei ole filosofi, joka sattuu olemaan samoilla raiteilla. Mallin kohdetta voi kutsua myös uskoksi. Tällä tavalla Popper sen esitti, eikä hän ilmeisesti itse tunnustanut olevansa tätä uskontoa, vaan hänen työnsä oli laajentaa tietoisuutta puhumalla toisten ihmisten asioista sellaisina kuin ne ovat.

Kun sanotaan, että materialismi on velkaa jotain, niin sinunkin ajattelusi on osa tätä ns. ongelmaa missä materialismi on tällainen tietty kohde. Koska sinä julistat jonkun tieteen alan kuolleeksi heti, jos se ei ole tehnyt jotain johonkin 10-100 v aikaan. Tämän pitäisi loogisesti tarkoittaa, että jos kukaan ei ole yli sataan vuoteen tehnyt tutkimusta sellaisella alalla kuin elämän tietoinen synty tai kreationismi, niin silloin sinun tyylisi kuuluu sanoa, että ne ovat kuolleita vaihtoehtoja. Tämän vastakohtana materialismi edelleen tutkii elämän syntyä, joten se ei ole kuollut ja sitä pitää käsitellä uskonnon kohteena jonakin muuna. Anna sille mikä tahansa nimi (kuten saatana), ja sano määritelmäksi, että se tutkii vielä asiaa, niin olet luonut kirkon/karkoitusloitsun velka-materialismille.

5

Anonyymi kirjoitti:

Maailman jakaminen matematiikkaan ja arkeen toteutuu sinulta todella huonosti. Jos menet arkipäivänä kvanttilaboratorioon, niin töiden lomassa koet visuaalisesti asioita 3D-maailmassa, joita ei voi matemaattisesti 'selittää' tai 'ennustaa' muuten kuin käyttämällä QM:n matematiikkaa. Tässä täytyy kuitenkin olettaa, että voit luottaa laboratorion koejärjestelyyn. Joku voisi esim. ampua klassisesti tähdättyjä hiukkasia tiettyyn paikkaan tehdäkseen kopion QM:n ennustamasta kuvasta, joka syntyy ns. vapaasta kvanttiobjektista.

B:
"Kvanttitason todellisuuden voi hahmottaa ikäänkuin rajapintana tämän ihmisen aistien tasolla toimivan 3d 1t maailman ja epälokaalin syiden ja potentiaalien maailman rajapintana"

Ei voi, koska silloin teoriassa olisi aukko, jonka koko on 1/3 koko todellisuudesta. Tai jos heität QM:n tässä menemään niin 1/2. Sanon siis vain, että syy miksi hahmotuksesi ei tuota mitään tulosta on todennäköisesti se, että siinä on jätetty tekemättä suurin osa siitä, minkä pitäisi tehdä tuloksia.

B:
"eli vastaus kysymykseen "Kaatuuko puu metsässä jos ihminen ei ole sitä näkemässä" tarkoittaa lähinnä sitä että se puu kaatuu sellaisena kuin ihminen sen kokee vain jos joku ihminen on sen näkemässä eli kaikki kognitio on havaitsija/kokijasidonnaista ja ilmenee sellaisena kuin se tyypillisesti koetaan vain silloin kuin kokijana on tyypillinen havaitsija."

Teit tässäkin siten, että sinulla ei ollut hahmotusta, mutta riensit vastaamaan kysymykseen. Tai ylipäänsä sanomaan, että kysymys kuuluu alueellesi.

Olet nähdäkseni tehnyt siten, että vastaus 'ei kaadu' on oletettu alussa, ja sinä tuot vastauksen ulos mallistasi täysin käsittelemättä sitä. Viittaan siis edelliseen kommenttiisi 'roskaa sisään, roskaa ulos', vähän, mutta en siten, että se riippuu asioiden muokkaamisesta algoritmilla. Enkä viittaa siihen muutenkaan heti, koska haluaisin asioiden mielummin olevan siten, että oletuksista ei heitettäisi välittömiä arviointeja. Vaan koetetaan ajatella tässä tapauksessa nyt sitä, että mitä tarkoittaa tieteen menetelmä käyttää oletuksia, teorioita ja empiriaa. Epäiletkö sinä näiden käyttöä tapauksessa, missä kysytään tuo kysymys? Ja oletko aikeissa esittää, mikä menetelmä sinulla arvioi sitä, että teoriasi ottaa 'ei kaadu' -vastauksen sisään ja sylkee sen vastauksena ulos? Mitä seuraavaksi tehdään sen suhteen, että varmistuttaisiin siitä, pitääkö se paikkansa? Eli millä ajattelit korvata tieteen tavat?

B:
"kognitio on havaitsija/kokijasidonnaista"

Eikö tämä ole tautologia, eikä väite? Puhuit yllä jostain laumatietoisuudesta, mutta ei kai kukaan ole sellaista kirjaimellisesti väittänyt alalla, missä vallitsee lokaalit luonnonlait? Onko sellaisessa myöskään väitetty, että laumatietoisuuden lisäksi on monta aivan eri kokijaa, eli jotain missä se on oman tautologiansa kanssa ristiriidassa. Olet myös saattanut sekoittaa laumatietoisuuden materialismiin, jonka mukaan kokijoita ei ole olemassa, ja on vain hiukkaset. Sellaisessa kaikille on yhdentekevää, miten lasket harhakuvitelmia olevien kokijoidesi määrän.

B:
"Varmuudenkaipuu tuottaa helposti sekoiluja koska useimpien tutkijoiden ego pyrkii välttämään sen myöntämistä että ei oikeasti vielä tiedä eikä ymmärrä tarpeeksi ja sitten helposti sorrutaan ns. lupailevaan materialismiin (Popper) jossa suuret läpimurrot ovat aina 10-100 vuoden päässä kunhan rahoitusta kasvatetaan jatkuvasti lisää."

Tämä on aivan mahdotonta spekulointia. Tieteen läpimurrot eivät lisäänny minkään sellaisen seurauksena, että ihmiset muuttaisivat mieltään jostain asiasta, ja alkaisivat tuntea muita tunteita kuin tähän asti.

Lupaileva materialismi on ilmeisesti 'promissory materialism', joka on erisnimi filosofiselle mallille. Ja jonka käännösnimi ei ole 'lupaileva', vaan siinä nimessä tulee mainita jollain tavalla 'velkakirja'. Siihen ei voi kaatua, jos ei ole edes lukenut, mikä se on. Tai jos ei ole filosofi, joka sattuu olemaan samoilla raiteilla. Mallin kohdetta voi kutsua myös uskoksi. Tällä tavalla Popper sen esitti, eikä hän ilmeisesti itse tunnustanut olevansa tätä uskontoa, vaan hänen työnsä oli laajentaa tietoisuutta puhumalla toisten ihmisten asioista sellaisina kuin ne ovat.

Kun sanotaan, että materialismi on velkaa jotain, niin sinunkin ajattelusi on osa tätä ns. ongelmaa missä materialismi on tällainen tietty kohde. Koska sinä julistat jonkun tieteen alan kuolleeksi heti, jos se ei ole tehnyt jotain johonkin 10-100 v aikaan. Tämän pitäisi loogisesti tarkoittaa, että jos kukaan ei ole yli sataan vuoteen tehnyt tutkimusta sellaisella alalla kuin elämän tietoinen synty tai kreationismi, niin silloin sinun tyylisi kuuluu sanoa, että ne ovat kuolleita vaihtoehtoja. Tämän vastakohtana materialismi edelleen tutkii elämän syntyä, joten se ei ole kuollut ja sitä pitää käsitellä uskonnon kohteena jonakin muuna. Anna sille mikä tahansa nimi (kuten saatana), ja sano määritelmäksi, että se tutkii vielä asiaa, niin olet luonut kirkon/karkoitusloitsun velka-materialismille.

5

Lue lisää

Uskontotieteellisesti (erittäin) tuon materialismin ero muihin uskontoihin on sen vieraiden ja tuttujenkin entiteettien puute. Se että sanoo tulevaisuuden kokeiden löytävän elämän synnyn on hyvin vertailtavissa minkä tahansa fyysisen väitteen kanssa, jossa kuvaillaan objektien tulevaisuutta. Esim. voin tietääkseni väittää ilman mitään elämänkatsomukseen liittyvää sensuuria sinulta tai muilta, että tulevaisuudessa maapallo siirtyy puolet kauemmaksi auringosta. Mikä mm. rikkoo TB-kaavaa. Samalla tavalla materialismissa ja elämän synnyssä etsitään vain linkkejä molekyylien välillä ja pidempiä historiallisia polkuja, miten ne ovat olleet solujen esiasteissa. Heidän väitteensä on myös muotoa, että jokin tämän hetken atomi eli pallo voisi osallistua tuossa mainittuun molekyyliin ja transitioon niistä toisiin molekyyleihin.

Tässä ketjussa esiintyy fysiikkaa eikä muita tieteen aloja lainkaan. Väitän melko vahvasti ja ainakin keskustelun vuoksi, että velka-materialismia on mahdotonta soveltaa suoraan fysiikkaan, vaikka fysiikka on ainoa tiede, mitä kukaan tarvitsee. Tarkoitan tällä sitä, että ei ole yhtään fysiikan teoriaa uutta tai vanhaa, joka olisi sellainen joka lupaa asian X. Ja että erityisesti kaikki lauseet, missä on sekä fysiikan teoria että velka-materialismi, ovat vääriä. Tämä johtuu siitä, että Popperin aikana ja vielä nykyäänkin, ne asiat mitä materialismilla luvataan, ovat ensinnäkin asioita, joihin täytyy olla olemassa jokin vastaus, joka on ei-materialismia. Mikä fysiikan teorian vastaus on sellainen, jolle on olemassa materialismiin kuulumattomia kilpailijoita? Toisekseen niistä moni kuuluu johonkin muuhun tieteeseen kuin fysiikkaan. Väitän monien niistä olevan sellaisia, jotka eivät hyötyisi ns. toisesta fysiikan teoriasta, ja tämä kohta koskee varsinkin korkean energian fysiikan teorioita, joita kaiken teoriat aina ovat.

Eikö tuotettu 'sekoilu' ole sama asia kuin esim. 'toisten ihmisten kaiken teoriat'? Et voi arvostella toisten teorioita sen perusteella, että mitä tunteita heillä mahdollisesti on henkilökohtaisessa elämässä itsestään. Sellaista ei lasketa tieteelliseen menetelmään. Teit tässä ikäänkuin sellaisen liikkeen, että väität teorian syntyvän siten, että ennen teoriaa teorian aihe olisi sama kuin vastata materialismin velkaan. Tämä on mm. ristiriidassa sen kanssa, että sinusta nykyaikainen tiede on myös fragmentoitunut. Kukaan fragmentaristi ei ole kuitannut kaikkea velkaa asioista. Jolloin olisi hieman kaukaa haettua, että heistä olisi tuntunut siltä kuin heidän olisi pitänyt kuitata sitä mahdollisimman paljon (*). Verrattuna siihen että fragmentoituneena he tuntisivat olevansa vapaita. Minun pitää ensin kysyä seuraavasta asiasta ja jatkaa tästä sitten:

(*) Tässä ei tarvitse pitää paikkaansa, että henkilöitä ajava asia on kirjaimellisesti sama kuin velka-materialismi kaikkine eroineen nykyisyyden ja tulevaisuuden välilla, ja kysymys siitä, mikä on henkilön oma näkemys. Vaan ajatellaan ottavamme vain sellaisen materialismin, joka on kaiken kattava, ja verrataan liittyykö se kaiken kattavauus keneenkään ja objektiivisia asioita tarkastellen.

Eivätkö asiastaan varmana olevat ihmiset ole sellaisia, joiden mielestä rahoitus voi päättyä vaikka saman tien? Kuvailit noiden henkilöiden tunteet hieman epäselvästi. (Tai sitten väität että tutkijat ovat niin tyhmiä ihmisiä, että heidän varmuustekonsakaan eivät tuo heille varmuutta.) Voi olla, että sinusta epävarmuuden näyttäminen ja haavoittuvuuden esittäminen eli itsensä ehdollistaminen rahaa maksaville mittauksille ei ole sallittua.

Voit siis väittää, että epävarmuudessa ihmiset ajautuvat fragmentoitumiseen (*). Jos löydettäisiin muita henkilöitä kuin he, niin heitä kohtaan olet väittänyt, että he tekevät jotain uutta uskoessaan ratkaisevansa jotain, mitä ei ole vielä ratkaistu, koska on velkaa ja he aikovat osua velkaan? Mutta sanoit, sen olevan ajassa myöhemmin kuin mitä heidän alkamisensa kyseiseen toimeen ("sitten helposti sorrutaan ns. lupailevaan materialismiin"). Tämä aikajärjestys tuskin pitää paikkansa. Jos olisit kirjoittanut asioista sellaisessa järjestyksessä kuin, että velka painaa ja motivoi ihmisiä, niin tekstisi olisi näyttänyt siltä, kuin sinusta halu ratkaista ongelmia on negatiivinen asia, jos valitsee ratkaisutavaksi materialismin. Minusta tosiaan ratkaisutapa määrittyy jo hyvin alussa, ja jos sanot joillekin tavoille, että menkää kokonaan pois, niin toistat sen mitä yllä, että jotain kysymyksiä ei saa edes kysyä jne..

(*) Mietin myös sivujuonteena tähän, että fragmentoitumisen ja joidenkin aiempien tieteen korruptiota koskevien väitteiden välillä on sellainen ristiriita kuin että ihmiset, jotka eivät halua kilpailla toisten kanssa olisivat myös ihmisiä, jotka fragmentoituvat. Tehden siis ennenkaikkea tutkimusta, minkä tarkoitus on tehdä jotain, mitä muutoin kukaan ei tekisi.

6

Anonyymi kirjoitti:

Uskontotieteellisesti (erittäin) tuon materialismin ero muihin uskontoihin on sen vieraiden ja tuttujenkin entiteettien puute. Se että sanoo tulevaisuuden kokeiden löytävän elämän synnyn on hyvin vertailtavissa minkä tahansa fyysisen väitteen kanssa, jossa kuvaillaan objektien tulevaisuutta. Esim. voin tietääkseni väittää ilman mitään elämänkatsomukseen liittyvää sensuuria sinulta tai muilta, että tulevaisuudessa maapallo siirtyy puolet kauemmaksi auringosta. Mikä mm. rikkoo TB-kaavaa. Samalla tavalla materialismissa ja elämän synnyssä etsitään vain linkkejä molekyylien välillä ja pidempiä historiallisia polkuja, miten ne ovat olleet solujen esiasteissa. Heidän väitteensä on myös muotoa, että jokin tämän hetken atomi eli pallo voisi osallistua tuossa mainittuun molekyyliin ja transitioon niistä toisiin molekyyleihin.

Tässä ketjussa esiintyy fysiikkaa eikä muita tieteen aloja lainkaan. Väitän melko vahvasti ja ainakin keskustelun vuoksi, että velka-materialismia on mahdotonta soveltaa suoraan fysiikkaan, vaikka fysiikka on ainoa tiede, mitä kukaan tarvitsee. Tarkoitan tällä sitä, että ei ole yhtään fysiikan teoriaa uutta tai vanhaa, joka olisi sellainen joka lupaa asian X. Ja että erityisesti kaikki lauseet, missä on sekä fysiikan teoria että velka-materialismi, ovat vääriä. Tämä johtuu siitä, että Popperin aikana ja vielä nykyäänkin, ne asiat mitä materialismilla luvataan, ovat ensinnäkin asioita, joihin täytyy olla olemassa jokin vastaus, joka on ei-materialismia. Mikä fysiikan teorian vastaus on sellainen, jolle on olemassa materialismiin kuulumattomia kilpailijoita? Toisekseen niistä moni kuuluu johonkin muuhun tieteeseen kuin fysiikkaan. Väitän monien niistä olevan sellaisia, jotka eivät hyötyisi ns. toisesta fysiikan teoriasta, ja tämä kohta koskee varsinkin korkean energian fysiikan teorioita, joita kaiken teoriat aina ovat.

Eikö tuotettu 'sekoilu' ole sama asia kuin esim. 'toisten ihmisten kaiken teoriat'? Et voi arvostella toisten teorioita sen perusteella, että mitä tunteita heillä mahdollisesti on henkilökohtaisessa elämässä itsestään. Sellaista ei lasketa tieteelliseen menetelmään. Teit tässä ikäänkuin sellaisen liikkeen, että väität teorian syntyvän siten, että ennen teoriaa teorian aihe olisi sama kuin vastata materialismin velkaan. Tämä on mm. ristiriidassa sen kanssa, että sinusta nykyaikainen tiede on myös fragmentoitunut. Kukaan fragmentaristi ei ole kuitannut kaikkea velkaa asioista. Jolloin olisi hieman kaukaa haettua, että heistä olisi tuntunut siltä kuin heidän olisi pitänyt kuitata sitä mahdollisimman paljon (*). Verrattuna siihen että fragmentoituneena he tuntisivat olevansa vapaita. Minun pitää ensin kysyä seuraavasta asiasta ja jatkaa tästä sitten:

(*) Tässä ei tarvitse pitää paikkaansa, että henkilöitä ajava asia on kirjaimellisesti sama kuin velka-materialismi kaikkine eroineen nykyisyyden ja tulevaisuuden välilla, ja kysymys siitä, mikä on henkilön oma näkemys. Vaan ajatellaan ottavamme vain sellaisen materialismin, joka on kaiken kattava, ja verrataan liittyykö se kaiken kattavauus keneenkään ja objektiivisia asioita tarkastellen.

Eivätkö asiastaan varmana olevat ihmiset ole sellaisia, joiden mielestä rahoitus voi päättyä vaikka saman tien? Kuvailit noiden henkilöiden tunteet hieman epäselvästi. (Tai sitten väität että tutkijat ovat niin tyhmiä ihmisiä, että heidän varmuustekonsakaan eivät tuo heille varmuutta.) Voi olla, että sinusta epävarmuuden näyttäminen ja haavoittuvuuden esittäminen eli itsensä ehdollistaminen rahaa maksaville mittauksille ei ole sallittua.

Voit siis väittää, että epävarmuudessa ihmiset ajautuvat fragmentoitumiseen (*). Jos löydettäisiin muita henkilöitä kuin he, niin heitä kohtaan olet väittänyt, että he tekevät jotain uutta uskoessaan ratkaisevansa jotain, mitä ei ole vielä ratkaistu, koska on velkaa ja he aikovat osua velkaan? Mutta sanoit, sen olevan ajassa myöhemmin kuin mitä heidän alkamisensa kyseiseen toimeen ("sitten helposti sorrutaan ns. lupailevaan materialismiin"). Tämä aikajärjestys tuskin pitää paikkansa. Jos olisit kirjoittanut asioista sellaisessa järjestyksessä kuin, että velka painaa ja motivoi ihmisiä, niin tekstisi olisi näyttänyt siltä, kuin sinusta halu ratkaista ongelmia on negatiivinen asia, jos valitsee ratkaisutavaksi materialismin. Minusta tosiaan ratkaisutapa määrittyy jo hyvin alussa, ja jos sanot joillekin tavoille, että menkää kokonaan pois, niin toistat sen mitä yllä, että jotain kysymyksiä ei saa edes kysyä jne..

(*) Mietin myös sivujuonteena tähän, että fragmentoitumisen ja joidenkin aiempien tieteen korruptiota koskevien väitteiden välillä on sellainen ristiriita kuin että ihmiset, jotka eivät halua kilpailla toisten kanssa olisivat myös ihmisiä, jotka fragmentoituvat. Tehden siis ennenkaikkea tutkimusta, minkä tarkoitus on tehdä jotain, mitä muutoin kukaan ei tekisi.

6

Lue lisää

Tätä ennen lauseessa ("useimpien tutkijoiden ego pyrkii välttämään sen myöntämistä että ei oikeasti vielä tiedä eikä ymmärrä tarpeeksi") lukee, että he tekevät teorian, joka on uusi teoria, ja jota ei ole olemassa vielä, johtuen siitä, että heistä jo olemassaolevasta teoriasta pitää olla varma? Tai että ihminen jonka tunteet ajavat häntä kieltämään, että asioita ei tiedetä, tekisi uuden teorian ja uutta tietoa. Jos sanoisitkin että henkilö ei ole sellainen, joka on varma tai epävarma teoriasta, vaan varma tai epävarma filosofisesta suuntauksesta, niin tulit kirjoittaneeksi, että velka-materialismi on huono, mutta valmiiseen materialismiin uskominen hyvä? Jos halusit saada aikaiseksi epävarmuutta materialismin suhteen, niin millä perustelet sen että kaikki, jotka epäilevät tämän päivän materialismia, eivät myös ole tunteiltaan liian heikkoja tekemään mitään hyödyllistä sen asian suhteen, ja että nekin heistä, jotka tuottavat ei-materialistisia opinkappaleita, eivät olisi tuottaneet niitä epätoivotussa heikkouden tilassa, joka vaikuttaa loputuloksen uskottavuuteen raskaalla tavalla?

B:
"Kaikki tieteessä on spekulaatiota ja tulee aina olemaan eli tiede on aina paradigmasidonnaista. Yksilötasolla voidaan päästä joskus pidemmälle kuin kollektiivisessa konsensustieteessä."

'Pidemmällä kuin tiede' tarkoittaa, että kuitenkin hänkin on edelleen 'tieteessä', koska määrittelit samalla, että tieteellä on monta tulevaisuuden paradigmaa jäljellä? Vai onko olemassa määriteltyä 'tieteessä pitkällä oloa'? Ilmeisesti olisi hyvä juttu sinulle, jos olisi. Ja olisi tosi hyvä, että sinne mentäisiin kollektiivisesti.

Onko mitään filosofista eroa sillä, että on 'tulevaisuuden tieteessä yksilönä' kuin sillä mitä nyt on? Jos mikään tulevaisuus, mihin voi yksilönä päästä, ei ole koskaan muuta kuin spekulointia? Eikö sinun pitäisi silloin kirjoittaa paljon viestejä itsellesi tulevaisuuteen, että 'yksilöt ovat kuolleet' ja 'sinä olet kuollut'? Voisit myös verrata tätä siihen, mitä väitit että tieteen tarkoitus on sen teknologia. Tämäkin on totta aina ja ikuisesti, joten yksilön ainoa tarkoitus olla tulevaisuuden tieteessä on hänen yksilöteknologiansa, minkä hän toivottavasti osaa rakentaa itse. Yksilön tulevaisuus on muuten asia, josta sinä kirjoitat tässä velkakirjan, joka on osittain sama velkakirja, kuin minkä materialismi lupaa toteuttaa tulevaisuudessa. Vaikka siinä ei lukisi 'maksetaan täytenä'.

B:
"Jos kirjoittaisit jatkossa vain yhden kommentin kerrallaan niin se voisi ehkä jopa alkaa muistuttaa jonkinlaista suht. mielekästä keskustelua eikä pelkkää "mutkat-suoraksi" debunkkausyritystä."

Jos teksti ei liity muuhun tekstiin, niin voit lopettaa lukemisen yhteen kohtaan, ja pitää siihen astista tekstiä 'yhtenä kommentina'. Jos teksti liittyy muuhun tekstiin, niin koko teksti on yksi kommentti.

7

Anonyymi kirjoitti:

Tätä ennen lauseessa ("useimpien tutkijoiden ego pyrkii välttämään sen myöntämistä että ei oikeasti vielä tiedä eikä ymmärrä tarpeeksi") lukee, että he tekevät teorian, joka on uusi teoria, ja jota ei ole olemassa vielä, johtuen siitä, että heistä jo olemassaolevasta teoriasta pitää olla varma? Tai että ihminen jonka tunteet ajavat häntä kieltämään, että asioita ei tiedetä, tekisi uuden teorian ja uutta tietoa. Jos sanoisitkin että henkilö ei ole sellainen, joka on varma tai epävarma teoriasta, vaan varma tai epävarma filosofisesta suuntauksesta, niin tulit kirjoittaneeksi, että velka-materialismi on huono, mutta valmiiseen materialismiin uskominen hyvä? Jos halusit saada aikaiseksi epävarmuutta materialismin suhteen, niin millä perustelet sen että kaikki, jotka epäilevät tämän päivän materialismia, eivät myös ole tunteiltaan liian heikkoja tekemään mitään hyödyllistä sen asian suhteen, ja että nekin heistä, jotka tuottavat ei-materialistisia opinkappaleita, eivät olisi tuottaneet niitä epätoivotussa heikkouden tilassa, joka vaikuttaa loputuloksen uskottavuuteen raskaalla tavalla?

B:
"Kaikki tieteessä on spekulaatiota ja tulee aina olemaan eli tiede on aina paradigmasidonnaista. Yksilötasolla voidaan päästä joskus pidemmälle kuin kollektiivisessa konsensustieteessä."

'Pidemmällä kuin tiede' tarkoittaa, että kuitenkin hänkin on edelleen 'tieteessä', koska määrittelit samalla, että tieteellä on monta tulevaisuuden paradigmaa jäljellä? Vai onko olemassa määriteltyä 'tieteessä pitkällä oloa'? Ilmeisesti olisi hyvä juttu sinulle, jos olisi. Ja olisi tosi hyvä, että sinne mentäisiin kollektiivisesti.

Onko mitään filosofista eroa sillä, että on 'tulevaisuuden tieteessä yksilönä' kuin sillä mitä nyt on? Jos mikään tulevaisuus, mihin voi yksilönä päästä, ei ole koskaan muuta kuin spekulointia? Eikö sinun pitäisi silloin kirjoittaa paljon viestejä itsellesi tulevaisuuteen, että 'yksilöt ovat kuolleet' ja 'sinä olet kuollut'? Voisit myös verrata tätä siihen, mitä väitit että tieteen tarkoitus on sen teknologia. Tämäkin on totta aina ja ikuisesti, joten yksilön ainoa tarkoitus olla tulevaisuuden tieteessä on hänen yksilöteknologiansa, minkä hän toivottavasti osaa rakentaa itse. Yksilön tulevaisuus on muuten asia, josta sinä kirjoitat tässä velkakirjan, joka on osittain sama velkakirja, kuin minkä materialismi lupaa toteuttaa tulevaisuudessa. Vaikka siinä ei lukisi 'maksetaan täytenä'.

B:
"Jos kirjoittaisit jatkossa vain yhden kommentin kerrallaan niin se voisi ehkä jopa alkaa muistuttaa jonkinlaista suht. mielekästä keskustelua eikä pelkkää "mutkat-suoraksi" debunkkausyritystä."

Jos teksti ei liity muuhun tekstiin, niin voit lopettaa lukemisen yhteen kohtaan, ja pitää siihen astista tekstiä 'yhtenä kommentina'. Jos teksti liittyy muuhun tekstiin, niin koko teksti on yksi kommentti.

7

Lue lisää

1-7

Sekoitat näköjään usein keskenään analogisen vertauskuvan ja identiteetin mikä on tyypillistä kaikelle binääriselle ajattelulle ja logiikalle jossa yritetään operoida mahdollisimman tarkkojen määritelmien ja luokittelujen pohjalta vaikka ne voivat helposti johtaa harhaan varsinkin jos ne luokittelut hahmottaa poissulkevina eikä toisiaan täydentävinä hahmotustapoina.

Käytän usein lainausmerkkejä ("") nimenomaan vihjaamaan että kyse ei ole identiteetistä eikä tarkasta määritelmästä eikä identiteetistä vaan nimenomaan analogisesta vertauskuvasta yhden tai useamman yhteisen ominaisuuden suhteen.

Se Mandelbrotin joukon pointti tässä viitekehyksessä oli lähinnä se että sen laskeminen perustuu siihen että kaavan lopputulos syötetään takaisin siihen kaavaan kunnes joku ennalta määritelty raja-arvo ( >=4) saavutetaan jolloin kuvion värit määräytyvät iterointien lukumäärän mukaan ja itse Mandelbrotin joukon kuva on silloin tyypillisesti musta ja kuvion kaikkein mielenkiintoisimmat alueet liittyvät siihen rajapintaan ja reunoihin jossa kaavan tulos alkaa nopeasti kasvaa suuremmaksi kuin 4.

Analogia liittyi tässä siis vain iterointiin ja takaisinkytkentään ja rajapintaan.

Tämä liittyy myös ns. topologiseen vertauskuvaan (Farrell) jossa erilaistumaton kokonaisuus jakautuu ensin kahtia jolloin muodostuu aina 3 erilaista aluetta (2 ja niiden rajapinta jossa ne kohtaavat jolloin binäärinen logiikka pitää korvata analogisella logiikalla eli on-off kytkimet ikäänkuin liukusäätimillä ja tähän perustuu kaikki inhimillinen ajattelu jossa hahmotus aloitetaan yhteisistä ominaisuuksista ja viitekehysten rajapinnasta ja sitten voidaan samalla vähitellen siirtyä tunnetusta viitekehyksestä tuntemattomaan ja samalla opitaan lisää.

Tieteessä ja filosofiassa pyritään kaikki palauttamaan johonkin ennalta tunnettuun viitekehykseen mikä on samalla myös materialismin ja kaikkien muidenkin ismien ydin jossa juututaan pakonomaisesti siihen tuttuuteen ja joko suljetaan pois sitten kaikki muu mikä ei mahdu siihen tuttuun luokitteluun tai yritetään redusoida tuntemattomat ominaisuudet tutun viitekehyksen pienimpiin oletettuihin komponentteihin kuten kvarkkeihin eli luonnontieteiden "leegopalikkamalli".

Viitekehys on se kaikkein olennaisin asia kaikessa toiminnassa ja ajattelussa. Se määrittelee käsitteiden merkityksen ja samoilla käsitteillä voi olla hyvin erilaisia merkityksiä erilaisissa usein toisiaan täydentävissä viitekehyksissä. Viitekehykset eivät ole sama asia kuin asioiden luokittelu koska kaikki oliot ovat periaatteessa yksilöitä ja vain erilaisten abstraktiotasojen puitteissa voidaan jossain määrin käsitellä luokittelujen ja niiden määritelmien mukaan.

Tämä edellyttää varsinkin viitekehysten merkitysten ymmärtämistä oman kokemisen kautta joten kaavamainen ajattelu voi johtaa helposti harhaan varsinkin tekoälyn ja ehdollistetun koulutuksen tapauksessa jossa intentio eikä intuitio eivät toimi eli tavallaan akateemisen koulutuksen surkastuttamat yksilöt tekivät tavallaan tekoälyn omaksi kuvakseen ja matematiikkakin on hyödyllinen lähinnä vain tekniikan kehittämisen ja soveltamisen tasolla ja teorianmuodostuksessa se toimii kuin puppugeneraattori eli roskaa sisään ja roskaa ulos periaatteella josta tyypillinen esimerkki on suurin osa matematisoidusta tieteestä jossa tarkkuus on jonkinlainen itsetarkoitus joka on aiheellista vain jos kyse on vain pelkän teknologian kehittämisestä eikä laajemmasta todellisuuden ymmärtämisestä.

Analogisessa hahmotuksessa voidaan helposti huomata että tietoisuuden ja fysikaalisen aineen välinen rajapinta on biologinen elämä ihmiselle tutun viitekehyksen puitteissa eikä yritetä väkisin palauttaa tietoisuutta ja elämää fysiikan tasolle.

Toisenlainen analoginen täydentävä hahmotus erottaa tyhjiön solumaisen rakenteen nollapiste-energiaan ja kvanttifysiikkaan liittyvän implisiittisen potentiaalitason (nollasummavektorien symmetria ja tasapainotila) eksplisiittisestä mitattavasta atomaarisesta aineesta ja niissäkin rajapintana toiminee biologinen elämä ja se mitä kutsutaan tietoisuudeksi mikä on paljon laajempi & monimuotoisempi asia kuin mihin nykyinen bio- & psykologiatiede yltää varsinkin kun ottaa huomioon ne asiat mitkä tuntuvat olevan erittäin kiusallisia ns. materialisteille kuten esim. kaukokokeminen (crv & sen variaatiot) jonka toimivuus on 100% varma asia niille jotka ovat siihen perehtyneet tai sitä harjoitelleet riittävän kauan systemaattisesti. Vaikka sille kyvylle ei ole yleisesti hyväksyttyä teoriaa niin sillä ei ole merkitystä koska se toimii.



====>

Anonyymi kirjoitti:

Tätä ennen lauseessa ("useimpien tutkijoiden ego pyrkii välttämään sen myöntämistä että ei oikeasti vielä tiedä eikä ymmärrä tarpeeksi") lukee, että he tekevät teorian, joka on uusi teoria, ja jota ei ole olemassa vielä, johtuen siitä, että heistä jo olemassaolevasta teoriasta pitää olla varma? Tai että ihminen jonka tunteet ajavat häntä kieltämään, että asioita ei tiedetä, tekisi uuden teorian ja uutta tietoa. Jos sanoisitkin että henkilö ei ole sellainen, joka on varma tai epävarma teoriasta, vaan varma tai epävarma filosofisesta suuntauksesta, niin tulit kirjoittaneeksi, että velka-materialismi on huono, mutta valmiiseen materialismiin uskominen hyvä? Jos halusit saada aikaiseksi epävarmuutta materialismin suhteen, niin millä perustelet sen että kaikki, jotka epäilevät tämän päivän materialismia, eivät myös ole tunteiltaan liian heikkoja tekemään mitään hyödyllistä sen asian suhteen, ja että nekin heistä, jotka tuottavat ei-materialistisia opinkappaleita, eivät olisi tuottaneet niitä epätoivotussa heikkouden tilassa, joka vaikuttaa loputuloksen uskottavuuteen raskaalla tavalla?

B:
"Kaikki tieteessä on spekulaatiota ja tulee aina olemaan eli tiede on aina paradigmasidonnaista. Yksilötasolla voidaan päästä joskus pidemmälle kuin kollektiivisessa konsensustieteessä."

'Pidemmällä kuin tiede' tarkoittaa, että kuitenkin hänkin on edelleen 'tieteessä', koska määrittelit samalla, että tieteellä on monta tulevaisuuden paradigmaa jäljellä? Vai onko olemassa määriteltyä 'tieteessä pitkällä oloa'? Ilmeisesti olisi hyvä juttu sinulle, jos olisi. Ja olisi tosi hyvä, että sinne mentäisiin kollektiivisesti.

Onko mitään filosofista eroa sillä, että on 'tulevaisuuden tieteessä yksilönä' kuin sillä mitä nyt on? Jos mikään tulevaisuus, mihin voi yksilönä päästä, ei ole koskaan muuta kuin spekulointia? Eikö sinun pitäisi silloin kirjoittaa paljon viestejä itsellesi tulevaisuuteen, että 'yksilöt ovat kuolleet' ja 'sinä olet kuollut'? Voisit myös verrata tätä siihen, mitä väitit että tieteen tarkoitus on sen teknologia. Tämäkin on totta aina ja ikuisesti, joten yksilön ainoa tarkoitus olla tulevaisuuden tieteessä on hänen yksilöteknologiansa, minkä hän toivottavasti osaa rakentaa itse. Yksilön tulevaisuus on muuten asia, josta sinä kirjoitat tässä velkakirjan, joka on osittain sama velkakirja, kuin minkä materialismi lupaa toteuttaa tulevaisuudessa. Vaikka siinä ei lukisi 'maksetaan täytenä'.

B:
"Jos kirjoittaisit jatkossa vain yhden kommentin kerrallaan niin se voisi ehkä jopa alkaa muistuttaa jonkinlaista suht. mielekästä keskustelua eikä pelkkää "mutkat-suoraksi" debunkkausyritystä."

Jos teksti ei liity muuhun tekstiin, niin voit lopettaa lukemisen yhteen kohtaan, ja pitää siihen astista tekstiä 'yhtenä kommentina'. Jos teksti liittyy muuhun tekstiin, niin koko teksti on yksi kommentti.

7

Lue lisää

===>

Oletat aina liikaa etkä vaivaudu perehtymään siihen mitä yrität epätoivoisesti debunkata pelkältä mutupohjalta.

Yrität palauttaa kaiken omaksumaasi fysiikkaan ja matematiikkaan vaikka kyse on usein paljon laajemmista kokonaisuuksista joista kirjoittelen vain vihjeenomaisesti ja jos haluaa ymmärtää enemmän niin kannattaa perehtyä linkkeihin ja sieltä jatkaa ja lukea ensin esim. koko Beardenin tuotanto josta suuri osa löytyy archive.org sivustolta ja sitä lukiessa hakukoneella tarkistaa viitteitä ja hakemalla archive sivustolta lisää aineistoa hakusanojen perusteella.

Itse olen opiskellut näin jo melkein 50 v ominpäin ja jos kiinnostun jostain niin tyypillisesti etsin myös lukemani aineiston lähdekirjallisuutta ja jatkan siitä samalla periaatteella eteenpäin kunnes tiedän kaiken saatavilla olevan aineiston jostain itseäni kiinnostavasta aiheesta eikä tuo prosessi tule koskaan valmiiksi eikä sen tarvitsekaan tulla.

Omasta mielestäni akateeminen kirjojen pänttääminen & tenttiminen on melko ääliömäinen tapa sivistää itseään mutta useimmille tieto onkin pelkkä väline eikä itsetarkoitus kuten sen pitäisi olla jos oikeasti haluaa sivistää itseään eikä vain käydä Pavlovin koirakoulua rahan ja sos. aseman toivossa... :D

B

Entropiaa kutsutaan ajan suunnaksi ja joskus jos huom. _suunta on oletettu_ ja lisäksi universumi on oletettu sellaiseksi, että sen _entropia on jo oletettu_, niin siinä tapauksessa myös ajaksi. Tämä ei tarkoita että kaikki mahdolliset ajat tai kaikki mahdolliset reaalilukusuorat olisivat identtisiä entropian kanssa. Tuollaisesta jonosta kuin t-1 ,t , t+1 ei silloin voi johtaa minkäälaista entropiaa asioille, jotka ovat esim. differentiaaliyhtälöinä jokin kenttä tässä ajassa. Tämän tai ehkä vähän toisenlaisen asian voit tarkistaa myös ottamalla kentän, joka muuttuu differentiaaliyhtälönä ajassa, ja kysymällä kysymyksen, mikä on tämän kentän entropia tai kaikki entropiat eri aikoina. Saat vastaukseksi nolla.

B:
"Todellisuus kuitenkin näyttää pikemminkin siltä että kaikki havaittu ja mitattu on aina seurausta hyperdimensionaalisista tai kvanttitason "aaltofunktion" romahduksista jotka ilmenevät samassa todellisuuden ontologian tasossa kuin intentio, intuitio ja muut yliaistilliset kokemistavat."

Asiat eivät näytä miltään yhdeltä asialta, vaan ne näyttävät kaikilta niiltä asioilta, jotka ovat oikein. Tällä hetkellä 3-ulotteinen QM on erittäin oikein. Katsomalla kvanttikokeita ei kukaan ole tehnyt sellaista päätelmää, että he olisivat nähneet minkään intentiota. Olet siis täysin keksinyt asioiden näkemisiä, etkä oikeasti pysty näyttämään kenellekään minkään asian olemassaoloa.

B:
"Ts. ns. "tieteellinen" kausaliteetti on illuusio"

Fysiikassa ei käytetä sanaa kausaliteetti. Sinun melko määrittelemätön illuusiosi on olkiukkoilluusio muiden huijaamiseksi. Jos viittaat siihen että on aikaa ja asiat ajassa, ja lisäksi niillä asioilla on yhtälöt, niin tätä kutsutaan determinismiksi. Jos et halunnut determinismiä, niin miksi kaikilla universumeillasi on sama aikadimensio? Lisäksi väitän, ettet koskaan tule kirjoittamaan mallia, joka selittää ja kuvailee sen, että tuo toinen universumi tekee jotain kytkettynä tähän universumiin, ja sillä hetkellä kun se mallissa tekee jotain, olet kirjoittanut siitä deterministisen.

Illuusio sanalla ollaan joskus viitattu täällä siihen, että on kaksi asiaa, jotka matemaattisesti tekevät saman asian. Väitän että et tiedä mitään, mikä tekee matemattisesti jonkun saman asian, mitä tieteessä on. Jollon et voi kutsua mitään illuusioksi jostain toisesta asiasta. Jos tieteen aika on illuusio, niin tämä ei tarkoita koskaan, että asioiden tapahtuminen jonossa ja jonoa noudattaen olisi ollut illuusio.

Sellaisia malleja, joissa ei noudateta jonoa, voitaisiin sanoa kaikkein todennäköisimmin huom. vain epälokaaleiksi. Koska systeemin tila ja ratkaisut ovat kuitenkin edelleen deterministisiä. Siitä en nyt kuitenkaan halunnut välittää, vaan huomauttaisin tuosta nomenklatuurista, että eihän systeemi, joka ei noudata jonoa, ole varmaan koskaan jotain, mikä tekee illuusion jonon (edes uuden ja jostain muusta konstruoidun jonon) noudattamisesta. Illuusio käsitteessä täytyy kuin kokonaan siirtyä toisiin käsittelytapoihin. Sinun esitystapasi on listata tieteen käsittelytapoja, ja olla esittelemättä mitään muuta tilalle. Mikä yleensä tarkoittaisi, että haluat esittää loogisinta binääristä vastakohtaa tieteelle. Tämä ei kuitenkaan ole tässä riittävää.

B:
"koska todellisuus kehkeytyy ensin siellä hyperdimensionaalisella tasolla kvanttotason todennäköisyysaaltojen tasolle ja romahtaen sitten havaitsijalle tai havaitsijajoukolle fysikaalisena todellisuutena"

Ketään ei kiinnosta tehdä asioista mitään monimutkaisia kyhäelmiä. Ja jos esim. noudatat tuossa kausaalisuutta jne. jossain hyperdimensiossa kunkin entiteetin omassa paikassa, ja rikot sitä vain hyperdimensioisesta universumista toiseen, niin sitä suuremmalla syyllä voi sanoa, että tuo on vain toisenlainen hologrammi-kohteen illuusio siitä, mitä on jo kertaalleen sanottu tapahtuvan 3D:ssä. Jotta olisi toisin, niin malli pitäisi kirjottaa auki ja verrata sen ennusteita toiseen malliin.

Ylläolevasta päätellen vaikka mallissasi on olemassa kaksi universumia, niin yhteensä universumeissa ei koskaan ilmesty mitään uutta. Jos jotain ilmestyy toisesta toiseen, niin tätä voi jatkua vain kunnes toinen universumi on tyhjä. Lisäksi koska universumien aika ja kellot ovat samat, niin kaikki niissä ja myös niiden välillä tapahtuu jonossa olevina hetkinä t-1, t, t+1. Kaikki mitä kuvittelisit tästä seuraavan yhden universumin tapauksessa seuraa kuvitellusti myös kahdelle.

Lisäksi korjaan ylläolevia kohtia edelleen siten, että universumissa, jossa on päättymätön inflaatio, syntyy aina uusia inflaatiouniversumeja, ja näiden kautta on aina jatkuva uusien hiukkasten syntymä. Minkä lisäksi tässä inflaation universumissa voit sanoa vain, että uusia hiukkasia ei synny massoittain, jos on sellainen hetki, jolloin inflaatio tai vastaava on mennyt jo.

2

Anonyymi kirjoitti:

Entropiaa kutsutaan ajan suunnaksi ja joskus jos huom. _suunta on oletettu_ ja lisäksi universumi on oletettu sellaiseksi, että sen _entropia on jo oletettu_, niin siinä tapauksessa myös ajaksi. Tämä ei tarkoita että kaikki mahdolliset ajat tai kaikki mahdolliset reaalilukusuorat olisivat identtisiä entropian kanssa. Tuollaisesta jonosta kuin t-1 ,t , t 1 ei silloin voi johtaa minkäälaista entropiaa asioille, jotka ovat esim. differentiaaliyhtälöinä jokin kenttä tässä ajassa. Tämän tai ehkä vähän toisenlaisen asian voit tarkistaa myös ottamalla kentän, joka muuttuu differentiaaliyhtälönä ajassa, ja kysymällä kysymyksen, mikä on tämän kentän entropia tai kaikki entropiat eri aikoina. Saat vastaukseksi nolla.

B:
"Todellisuus kuitenkin näyttää pikemminkin siltä että kaikki havaittu ja mitattu on aina seurausta hyperdimensionaalisista tai kvanttitason "aaltofunktion" romahduksista jotka ilmenevät samassa todellisuuden ontologian tasossa kuin intentio, intuitio ja muut yliaistilliset kokemistavat."

Asiat eivät näytä miltään yhdeltä asialta, vaan ne näyttävät kaikilta niiltä asioilta, jotka ovat oikein. Tällä hetkellä 3-ulotteinen QM on erittäin oikein. Katsomalla kvanttikokeita ei kukaan ole tehnyt sellaista päätelmää, että he olisivat nähneet minkään intentiota. Olet siis täysin keksinyt asioiden näkemisiä, etkä oikeasti pysty näyttämään kenellekään minkään asian olemassaoloa.

B:
"Ts. ns. "tieteellinen" kausaliteetti on illuusio"

Fysiikassa ei käytetä sanaa kausaliteetti. Sinun melko määrittelemätön illuusiosi on olkiukkoilluusio muiden huijaamiseksi. Jos viittaat siihen että on aikaa ja asiat ajassa, ja lisäksi niillä asioilla on yhtälöt, niin tätä kutsutaan determinismiksi. Jos et halunnut determinismiä, niin miksi kaikilla universumeillasi on sama aikadimensio? Lisäksi väitän, ettet koskaan tule kirjoittamaan mallia, joka selittää ja kuvailee sen, että tuo toinen universumi tekee jotain kytkettynä tähän universumiin, ja sillä hetkellä kun se mallissa tekee jotain, olet kirjoittanut siitä deterministisen.

Illuusio sanalla ollaan joskus viitattu täällä siihen, että on kaksi asiaa, jotka matemaattisesti tekevät saman asian. Väitän että et tiedä mitään, mikä tekee matemattisesti jonkun saman asian, mitä tieteessä on. Jollon et voi kutsua mitään illuusioksi jostain toisesta asiasta. Jos tieteen aika on illuusio, niin tämä ei tarkoita koskaan, että asioiden tapahtuminen jonossa ja jonoa noudattaen olisi ollut illuusio.

Sellaisia malleja, joissa ei noudateta jonoa, voitaisiin sanoa kaikkein todennäköisimmin huom. vain epälokaaleiksi. Koska systeemin tila ja ratkaisut ovat kuitenkin edelleen deterministisiä. Siitä en nyt kuitenkaan halunnut välittää, vaan huomauttaisin tuosta nomenklatuurista, että eihän systeemi, joka ei noudata jonoa, ole varmaan koskaan jotain, mikä tekee illuusion jonon (edes uuden ja jostain muusta konstruoidun jonon) noudattamisesta. Illuusio käsitteessä täytyy kuin kokonaan siirtyä toisiin käsittelytapoihin. Sinun esitystapasi on listata tieteen käsittelytapoja, ja olla esittelemättä mitään muuta tilalle. Mikä yleensä tarkoittaisi, että haluat esittää loogisinta binääristä vastakohtaa tieteelle. Tämä ei kuitenkaan ole tässä riittävää.

B:
"koska todellisuus kehkeytyy ensin siellä hyperdimensionaalisella tasolla kvanttotason todennäköisyysaaltojen tasolle ja romahtaen sitten havaitsijalle tai havaitsijajoukolle fysikaalisena todellisuutena"

Ketään ei kiinnosta tehdä asioista mitään monimutkaisia kyhäelmiä. Ja jos esim. noudatat tuossa kausaalisuutta jne. jossain hyperdimensiossa kunkin entiteetin omassa paikassa, ja rikot sitä vain hyperdimensioisesta universumista toiseen, niin sitä suuremmalla syyllä voi sanoa, että tuo on vain toisenlainen hologrammi-kohteen illuusio siitä, mitä on jo kertaalleen sanottu tapahtuvan 3D:ssä. Jotta olisi toisin, niin malli pitäisi kirjottaa auki ja verrata sen ennusteita toiseen malliin.

Ylläolevasta päätellen vaikka mallissasi on olemassa kaksi universumia, niin yhteensä universumeissa ei koskaan ilmesty mitään uutta. Jos jotain ilmestyy toisesta toiseen, niin tätä voi jatkua vain kunnes toinen universumi on tyhjä. Lisäksi koska universumien aika ja kellot ovat samat, niin kaikki niissä ja myös niiden välillä tapahtuu jonossa olevina hetkinä t-1, t, t 1. Kaikki mitä kuvittelisit tästä seuraavan yhden universumin tapauksessa seuraa kuvitellusti myös kahdelle.

Lisäksi korjaan ylläolevia kohtia edelleen siten, että universumissa, jossa on päättymätön inflaatio, syntyy aina uusia inflaatiouniversumeja, ja näiden kautta on aina jatkuva uusien hiukkasten syntymä. Minkä lisäksi tässä inflaation universumissa voit sanoa vain, että uusia hiukkasia ei synny massoittain, jos on sellainen hetki, jolloin inflaatio tai vastaava on mennyt jo.

2

Lue lisää

B:
"eli tavallaan ns. arkikokemus ja empiirinen tiede on ikäänkuin syvempien ontologisten tasojen tuottama simulaatio jokaiselle havaitsijalle tai havaitsijaryhmälle erikseen"

Mitä yhteistä on kahdella havaitsijalla ja mitä eroa? Saavatko molemmat katsoa samaan kvanttikohteeseen ja samaan mittaustulokseen? Jos saavat, niin miksi maailmassa on vain miljoona sellaista mittausta, jossa havaitsijat sanovat olevansa samassa ryhmässä eivätkä näyttäneet toisia ryhmiä voivan olla? Jos he eivät saa, niin mitä sellaisella tilanteella pystyy todistamaan, missä ei edes kysytä, että voivatko havaitsijat saada eri tietoa?

B:
"konstruktiivisen interferenssin aiheuttamana ja se osa kokonaistodellisuudesta mikä muodostaa hyvin heikon tai destruktiivisen interferenssin on tietyn tyyppisten havaitsijoiden kannalta olematonta tai merkityksetöntä eli se "oikea" todellisuus on aina epälokaali ja vasta se konstruktiivinen interferenssi tuottaa lokaalin paikan ja ajan illuusion tai "simulaation""

Tarkoitatko että et koskaan aio havaita, onko mikään sanomasi asia olemassaolevaa? Tämä asioista puhuminen kevyesti ja vailla merkityksen tunnetta on väärin QM:ssä, koska QM:ssä on teoria, joka sanoo miten täysin havaitsemattomat tilat kehittyvät ja muuttuvat. Tämän takia näiden tilojen tulevaisuus on ennustettu. Vaihtoehtoja on paljon, ja mittaus joka joskus tulevaisuudessa tehdään, kertoo hyvin paljon, onko teoria tälle näkymättömälle osalle oikein vai ei. Varsinkin kun melkein sama yhtälö on käytössä koko universumilliselle ainetta. Lisäksi koko universumin tulevaisuus riippuu siitä, mitä näkymättömän kvanttitilan kehitys on, mutta halusin sanoa tuolla tavalla ensin.

Lokaalius ei ole sama käsite kuin paikka ja aika. Lokaaliudessa puhutaan vuorovaikutuksista tai siitä että mikä kohta hiukkasen (joka on oletettu ajassa ja paikassa objektina) menneisyydestä esim. on se, joka deterministisesti määrittelee sen seuraavan hetken. Ja jos puhutaan materiasta yleensä, niin materiaa on levinneenä laajalle paikka-avaruuten ja sen kaukovaikutukset hiukkaseen olisivat epälokaaleja. Epälokaalius ei saa ketään epäilemään laajempaa oletusta, että asiat ovat todellisessa aika-avaruudessa eikä olioiden kokemus epälokaalissakaan maailmassa olisi se, että ne eivät tiedä ajoista ja paikoista mitään. (Muussa tapauksessa muuten sanottaisiin, että aika ja paikka ovat ehdottoman tosia, mutta oliot kokevat liikaa aineen ja vuorovaikutuksen illuusiota, missä jos vuorovaikutus on toisen universumin kanssa, niin tarkoitamme tietysti tietoisuutesi illuusiota.) Voit tosin todistaa minulle toisin jos haluat.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"eli tavallaan ns. arkikokemus ja empiirinen tiede on ikäänkuin syvempien ontologisten tasojen tuottama simulaatio jokaiselle havaitsijalle tai havaitsijaryhmälle erikseen"

Mitä yhteistä on kahdella havaitsijalla ja mitä eroa? Saavatko molemmat katsoa samaan kvanttikohteeseen ja samaan mittaustulokseen? Jos saavat, niin miksi maailmassa on vain miljoona sellaista mittausta, jossa havaitsijat sanovat olevansa samassa ryhmässä eivätkä näyttäneet toisia ryhmiä voivan olla? Jos he eivät saa, niin mitä sellaisella tilanteella pystyy todistamaan, missä ei edes kysytä, että voivatko havaitsijat saada eri tietoa?

B:
"konstruktiivisen interferenssin aiheuttamana ja se osa kokonaistodellisuudesta mikä muodostaa hyvin heikon tai destruktiivisen interferenssin on tietyn tyyppisten havaitsijoiden kannalta olematonta tai merkityksetöntä eli se "oikea" todellisuus on aina epälokaali ja vasta se konstruktiivinen interferenssi tuottaa lokaalin paikan ja ajan illuusion tai "simulaation""

Tarkoitatko että et koskaan aio havaita, onko mikään sanomasi asia olemassaolevaa? Tämä asioista puhuminen kevyesti ja vailla merkityksen tunnetta on väärin QM:ssä, koska QM:ssä on teoria, joka sanoo miten täysin havaitsemattomat tilat kehittyvät ja muuttuvat. Tämän takia näiden tilojen tulevaisuus on ennustettu. Vaihtoehtoja on paljon, ja mittaus joka joskus tulevaisuudessa tehdään, kertoo hyvin paljon, onko teoria tälle näkymättömälle osalle oikein vai ei. Varsinkin kun melkein sama yhtälö on käytössä koko universumilliselle ainetta. Lisäksi koko universumin tulevaisuus riippuu siitä, mitä näkymättömän kvanttitilan kehitys on, mutta halusin sanoa tuolla tavalla ensin.

Lokaalius ei ole sama käsite kuin paikka ja aika. Lokaaliudessa puhutaan vuorovaikutuksista tai siitä että mikä kohta hiukkasen (joka on oletettu ajassa ja paikassa objektina) menneisyydestä esim. on se, joka deterministisesti määrittelee sen seuraavan hetken. Ja jos puhutaan materiasta yleensä, niin materiaa on levinneenä laajalle paikka-avaruuten ja sen kaukovaikutukset hiukkaseen olisivat epälokaaleja. Epälokaalius ei saa ketään epäilemään laajempaa oletusta, että asiat ovat todellisessa aika-avaruudessa eikä olioiden kokemus epälokaalissakaan maailmassa olisi se, että ne eivät tiedä ajoista ja paikoista mitään. (Muussa tapauksessa muuten sanottaisiin, että aika ja paikka ovat ehdottoman tosia, mutta oliot kokevat liikaa aineen ja vuorovaikutuksen illuusiota, missä jos vuorovaikutus on toisen universumin kanssa, niin tarkoitamme tietysti tietoisuutesi illuusiota.) Voit tosin todistaa minulle toisin jos haluat.

3

Lue lisää

Jos väität että asioita ei ole olemassa kuin vasta jonkun tapahtuman jälkeen, niin tämä on samanlainen tapaus, kuin missä kirjoitin mona lisasta. Tässä väität, että eräs mona lisa tehdään tyhjästä meitä varten. Missä molempien näiden analogioiden esiintulo samassa ketjussa saa vähän epäilemään sitä, että jokin mona lisa ei olisi ollut koko tämän ajan olemassa. Eri monalisojen tekeminen ja muokkaaminen uusiksi monalisoiksi toisia varten on yleensä merkityksetöntä. Yleensä ne molemmat säilyttävät samoja ominaisuuksia. Olet kuitenkin väittänyt, että toinen on lokaali ja toinen ei. Tämä voi tarkoittaa, että toisen epälokaaliudella (*) ei ole mitään merkitystä, koska sillä ei ole muuta vaikutusta kuin olla toisenlaisessa esitykseesä lokaalisuutta. Jos olet kehittänyt matemaattisen muunnoksen, joka tekee ei-lokaalista aineesta ja varsinkin yhtälöistä lokaalisia, niin se on samanlaista logiikka kuin, että minun mielestäni on hyödyllistä sanoa, että voidaan ajatella olevan muunnoksia, missä ihmiset jotka puhuvat reduktionismista ovat hyviä ihmisiä, ja muut ovat muutettuna toiseen kategoriaan, joka on irrationaaliset luvut.

(*) Tässä epälokaalius ei tarkoita mitään minun puolestani. Ja jos esim. haluat tehdä monalisasta 4D-avaruuden, niin siinäkin väitän, että ehkä ensimmäinen monalisa on jo niin avaruudenkaltainen ettei kukaan edes huomaisi eroa. Minä en kuitenkaan vastaa mistään matemaattisesta logiikasta, mitä asioiden muuntelut tarvitsisivat enkä siitä, että onko niitä olemassakaan. Muistetaan tässä myös, että hyperavaruusteorioissa, missä universumi on korkean ulottuvuuden sisällä kuin fyysinen objekti, tultaisiin tekemään eri universumeista toisia universumeja, mutta ei kauheasti vaikutettaisi bulkkiavaruuden tuttuun rakenteeseen.

Puhut tästä asiasta siitä syystä, että olisi olemassa epälokaalinen asia, joka kätkeytyy täysin eikä haittaa, että kukaan ei koskaan etsi tai löydä sitä. Väitän että jos epälokaali monalisa kätkeytyy niin, että sen vaikutusten alaisessa universumissa ei tapahdu mitään epälokaalista, niin silloin tämä monalisa epäonnistuu olemaan millään tavalla epälokaalinen meille. Siinä kohtaa kun teet matemaattisen muutoksen toisesta toiseen, tapahtuu juuri näin, että tehdään aivan merkityksettömäksi kaikki epälokaalit ominaisuudet. Ja lopulta olisi ollut aivan sama, jos molemmat monalisat olisivat olleet lokaaleja, ja olisi tehty helpompi matemaattinen muunnos toisesta toiseen. Kannattaa ehkä tehdä epälokaalille monalisalle sen käyttäytymisen malli, jotta voit tutkia mitä epälokaalius siinä vaikuttaa, ja millaisia tiloja tällä monalisalla on tiettyinä hetkinä, jotta voisit tarkemmin kuvailla mitä siitä meille varsinaisesti seuraa. Se että keksit vain rakenteen epälokaalista seuraa lokaali, ei merkitse mitään.

Tekstissäsi on myös heikkona kohtana tässä se, että me olisimme jotain vaikka toista monalisaa ei meitä olisi ohjaamassa. Tämän mitä me olisimme ominaisuuksilla on jotain väliä ennen sitä, kun tänne tullaan käskemään. Onko idea esim. se että kaikki on yksinään epälokaalia, mutta kaksi yhdessä tekee toisesta lokaalin? Tämä kysymys koskee vain matemaattista mallia kun universumit jo ovat. Jos väität lisäksi, että meidän universumimme jossain kohtaa syntyy tyhjästä, niin siitä ei ole kyse, vaan haluan tietää, mitä olisi ollut, jos sen jälkeen toinen monalisa olisi lopettanut tänne vaikuttamisen.

Kahdessa eri universumissa olevien asioiden välinen asia ei missään tapauksessa ole interferenssi, vaan sinun tulisi sanoa, 'on kaksi asiaa, ja seuraavaksi niiden välillä tehdään kuten tahdon niillä tehtävän ja sen jälkeen tehdään vielä toinen asia'. Muutoin tuo kuulostaa taas siltä, että joku voisi muodostaa tuon saman teorian paljon nopeammin tekemällä vain yhden universumin ja laittamalla siihen haluamansa kentän.

B:
"Koska aistihavaintojen ja mittausten tasolla ei voi tunnistaa ns. hyperdimensionaalisia asioita"

Jos teet pseudotiedettä ja varsinkin kytkentöjä universumien välillä, niin mikään tuollainen ei tietenkään koske sinua automaattisesti. Vaan jokainen sanomasi sana on valinta, joka avaa joitain ovia ja sulkee toisia. Kun toinen universumi lähettää signaalin, joka ei ole kuin signaali, mutta joka on teleportattua tietoa, niin silloin se toisen universumin objekti on 'nähty' täällä. Yllämainittu matemaattinen operaatiosi voi tietysti olla sellainen, että mitään tämän objektin luonteesta ei jää kenellekään mitattavaksi, vaan informaatio näyttää kuin se olisi tämän universumin informaatiota jonkun kentän muodossa.

Määritelmäsi mittaamisesta ja näkemisestä on edelleen tosi outo sekoitus arkisen kynnykseen kompastelun ja kaikkitietävän todellisuuden nauhoittamisen välillä. Ja sitten laitat ne molemmat yhteen lauseeseen.

4

Anonyymi kirjoitti:

Jos väität että asioita ei ole olemassa kuin vasta jonkun tapahtuman jälkeen, niin tämä on samanlainen tapaus, kuin missä kirjoitin mona lisasta. Tässä väität, että eräs mona lisa tehdään tyhjästä meitä varten. Missä molempien näiden analogioiden esiintulo samassa ketjussa saa vähän epäilemään sitä, että jokin mona lisa ei olisi ollut koko tämän ajan olemassa. Eri monalisojen tekeminen ja muokkaaminen uusiksi monalisoiksi toisia varten on yleensä merkityksetöntä. Yleensä ne molemmat säilyttävät samoja ominaisuuksia. Olet kuitenkin väittänyt, että toinen on lokaali ja toinen ei. Tämä voi tarkoittaa, että toisen epälokaaliudella (*) ei ole mitään merkitystä, koska sillä ei ole muuta vaikutusta kuin olla toisenlaisessa esitykseesä lokaalisuutta. Jos olet kehittänyt matemaattisen muunnoksen, joka tekee ei-lokaalista aineesta ja varsinkin yhtälöistä lokaalisia, niin se on samanlaista logiikka kuin, että minun mielestäni on hyödyllistä sanoa, että voidaan ajatella olevan muunnoksia, missä ihmiset jotka puhuvat reduktionismista ovat hyviä ihmisiä, ja muut ovat muutettuna toiseen kategoriaan, joka on irrationaaliset luvut.

(*) Tässä epälokaalius ei tarkoita mitään minun puolestani. Ja jos esim. haluat tehdä monalisasta 4D-avaruuden, niin siinäkin väitän, että ehkä ensimmäinen monalisa on jo niin avaruudenkaltainen ettei kukaan edes huomaisi eroa. Minä en kuitenkaan vastaa mistään matemaattisesta logiikasta, mitä asioiden muuntelut tarvitsisivat enkä siitä, että onko niitä olemassakaan. Muistetaan tässä myös, että hyperavaruusteorioissa, missä universumi on korkean ulottuvuuden sisällä kuin fyysinen objekti, tultaisiin tekemään eri universumeista toisia universumeja, mutta ei kauheasti vaikutettaisi bulkkiavaruuden tuttuun rakenteeseen.

Puhut tästä asiasta siitä syystä, että olisi olemassa epälokaalinen asia, joka kätkeytyy täysin eikä haittaa, että kukaan ei koskaan etsi tai löydä sitä. Väitän että jos epälokaali monalisa kätkeytyy niin, että sen vaikutusten alaisessa universumissa ei tapahdu mitään epälokaalista, niin silloin tämä monalisa epäonnistuu olemaan millään tavalla epälokaalinen meille. Siinä kohtaa kun teet matemaattisen muutoksen toisesta toiseen, tapahtuu juuri näin, että tehdään aivan merkityksettömäksi kaikki epälokaalit ominaisuudet. Ja lopulta olisi ollut aivan sama, jos molemmat monalisat olisivat olleet lokaaleja, ja olisi tehty helpompi matemaattinen muunnos toisesta toiseen. Kannattaa ehkä tehdä epälokaalille monalisalle sen käyttäytymisen malli, jotta voit tutkia mitä epälokaalius siinä vaikuttaa, ja millaisia tiloja tällä monalisalla on tiettyinä hetkinä, jotta voisit tarkemmin kuvailla mitä siitä meille varsinaisesti seuraa. Se että keksit vain rakenteen epälokaalista seuraa lokaali, ei merkitse mitään.

Tekstissäsi on myös heikkona kohtana tässä se, että me olisimme jotain vaikka toista monalisaa ei meitä olisi ohjaamassa. Tämän mitä me olisimme ominaisuuksilla on jotain väliä ennen sitä, kun tänne tullaan käskemään. Onko idea esim. se että kaikki on yksinään epälokaalia, mutta kaksi yhdessä tekee toisesta lokaalin? Tämä kysymys koskee vain matemaattista mallia kun universumit jo ovat. Jos väität lisäksi, että meidän universumimme jossain kohtaa syntyy tyhjästä, niin siitä ei ole kyse, vaan haluan tietää, mitä olisi ollut, jos sen jälkeen toinen monalisa olisi lopettanut tänne vaikuttamisen.

Kahdessa eri universumissa olevien asioiden välinen asia ei missään tapauksessa ole interferenssi, vaan sinun tulisi sanoa, 'on kaksi asiaa, ja seuraavaksi niiden välillä tehdään kuten tahdon niillä tehtävän ja sen jälkeen tehdään vielä toinen asia'. Muutoin tuo kuulostaa taas siltä, että joku voisi muodostaa tuon saman teorian paljon nopeammin tekemällä vain yhden universumin ja laittamalla siihen haluamansa kentän.

B:
"Koska aistihavaintojen ja mittausten tasolla ei voi tunnistaa ns. hyperdimensionaalisia asioita"

Jos teet pseudotiedettä ja varsinkin kytkentöjä universumien välillä, niin mikään tuollainen ei tietenkään koske sinua automaattisesti. Vaan jokainen sanomasi sana on valinta, joka avaa joitain ovia ja sulkee toisia. Kun toinen universumi lähettää signaalin, joka ei ole kuin signaali, mutta joka on teleportattua tietoa, niin silloin se toisen universumin objekti on 'nähty' täällä. Yllämainittu matemaattinen operaatiosi voi tietysti olla sellainen, että mitään tämän objektin luonteesta ei jää kenellekään mitattavaksi, vaan informaatio näyttää kuin se olisi tämän universumin informaatiota jonkun kentän muodossa.

Määritelmäsi mittaamisesta ja näkemisestä on edelleen tosi outo sekoitus arkisen kynnykseen kompastelun ja kaikkitietävän todellisuuden nauhoittamisen välillä. Ja sitten laitat ne molemmat yhteen lauseeseen.

4

Lue lisää

Vai sanotko tässä, että asia voi olla hyperdimensionaalinen, mutta mittaus ei voi kertoa, että se on hyperdimensionaalinen? Tällöin myönnät tekeväsi lopulta jotain, mikä on ei-empiiristä kuten MWI-tulkinta tms. Se että mittaus näkee jotain, mutta ei hyperdimensionaalisena, ei ole jotain mitä suoraan odottaisin tapahtuvan. Tai en odota, että mittauksesta putoaa kiva 3D-todellisuus suoraan syliin, vaan yleensä on teoria, joka päättää jotain dimensioista, ja sinun lauseesi käyttäisi tosiasiassa tämän teorian antamaa tietoa, joka on liian saman muotoinen kuin hyperteorian tieto, kun kumpaakin vertaa mittaukseen.

B:
"niin negentrooppinen itseorganisoituminen tai muut hyperdimensionaaliset syyt ilmenevät havaitsijoille aina aika-dimension kautta vaikka ne ovat olemassa jo ennen 3d tasolle ilmaantumistaan siellä epälokaalilla hyperdimensionaalisella potentiaalien tasolla."

Voitko ensin kertoa sen, että mikä on yksikertaisin tapa jonkin täysin testihiukkasen kaltaisen pienen idean ilmetä 'aika-dimension kautta'? Koska joku tässä ketjussa esitti, että sellaista ei ole.

Kun mainitsin yllä vahingossa universumien välisistä kytkennöistä, niin niissä ei ole mitään, mitä kautta mikään olisi kytkettävä. Se että välissä ei ole samaa universumia, pitäisi antaa vihjettä.

5

Anonyymi kirjoitti:

Vai sanotko tässä, että asia voi olla hyperdimensionaalinen, mutta mittaus ei voi kertoa, että se on hyperdimensionaalinen? Tällöin myönnät tekeväsi lopulta jotain, mikä on ei-empiiristä kuten MWI-tulkinta tms. Se että mittaus näkee jotain, mutta ei hyperdimensionaalisena, ei ole jotain mitä suoraan odottaisin tapahtuvan. Tai en odota, että mittauksesta putoaa kiva 3D-todellisuus suoraan syliin, vaan yleensä on teoria, joka päättää jotain dimensioista, ja sinun lauseesi käyttäisi tosiasiassa tämän teorian antamaa tietoa, joka on liian saman muotoinen kuin hyperteorian tieto, kun kumpaakin vertaa mittaukseen.

B:
"niin negentrooppinen itseorganisoituminen tai muut hyperdimensionaaliset syyt ilmenevät havaitsijoille aina aika-dimension kautta vaikka ne ovat olemassa jo ennen 3d tasolle ilmaantumistaan siellä epälokaalilla hyperdimensionaalisella potentiaalien tasolla."

Voitko ensin kertoa sen, että mikä on yksikertaisin tapa jonkin täysin testihiukkasen kaltaisen pienen idean ilmetä 'aika-dimension kautta'? Koska joku tässä ketjussa esitti, että sellaista ei ole.

Kun mainitsin yllä vahingossa universumien välisistä kytkennöistä, niin niissä ei ole mitään, mitä kautta mikään olisi kytkettävä. Se että välissä ei ole samaa universumia, pitäisi antaa vihjettä.

5

Lue lisää

1-5


Kokemusta ei voi mielekkäästi matematisoida ilman että se olennainen sisältö helposti katoaa ja jäljelle jää vain se triviaali kehys mikä voi olla jotenkin mitattavissa mutta siitä ei voi tyypillisesti enää edes tunnistaa sitä alkup. kokemuksen sisältöä.

Samantapainen ambience vaikutelma syntyy melkein kaikista jonkun akateemisen loppututkinnon suorittaneista eli jonkinlainen hyvin putkinäköinen ja robottimainen fakki-idiootti joka on täysin vieraantunut kaikesta konkreettisesta todellisuudesta ja normaalista inhimillisestä kokemisesta ja joka elää hyvin tiivisti vain siinä omassa hyvin abstraktisen tason kuplassaan.

Aika säälittäviä tapauksia suurin osa teikäläisistä tuntuu olevan varsinkin kun teikäläisiä mahtuu 13 tusinaan joilla kaikilla on samanlaiset sekoilut ja joukkopsykoosi päällä. Aika kova hinta maksettavaksi jostain akateemisesta tittelistä joka voi tyhjän arvoinen jonkin ajan päästä varsinkin jos paradigmat muuttuvat olennaisesti.

....

Kaukonäkeminen on nimenomaan empiiristä ja yliaistillista eli siinä mielessä voidan tulkita hyperdimensionaaliseksi mutta tietysti vain kokemisen tasolla koska ainakaan toistaiseksi ei ole olemasa sellaisia fysikaalisia mittauslaitteita ainakaan julkisen tieteen tasolla joita voisi soveltaa ns. hyperdimensionaalisiin asioihin.

Yksi esimerkki:

Itse katsoin jo viime huhtikuussa rv-session Trumpin ensimmäisestä murhayrityksestä ennen kuin se tapahtui

APRIL 2024 - Remote Viewed

https://youtu.be/GO8AiNJ11EU?t=348

Tapahtuman jälkeinen analyysi:

https://www.youtube.com/watch?v=8s2Jiiz49_M

(Tuo Futureforecasting groupin jotkut jäsenet ovat viime aikoina rikastuneet kryptovaluuttojen trendien ennustamisella ja se ilmeisesti noussut joillekin siellä päähän eli ns. henkis-eettinen kehitystaso ei välttämättä korreloi ns. yliaistillisten kykyjen kanssa. )

Farsight Instituutilla oli myös uutisten ennakoinnin kaukonäköprojekti 2020-2022

https://www.youtube.com/watch?v=K_dISN2solQ&list=PLhkrTycJfG_odiOIM0CVeC-41-o6AVAcR


Periaatteessa kaikkien tieteenalojen tutkjat voisivat harjoitella itselleen kaukokokemisen kyvyn jolloin kokemisen tulkinta olisi myös asianmukaista ja jotain sen tapaista kokeiltiin jo n. sata vuotta sitten kemian tasolla.

Occult chemistry; clairvoyant observations on the chemical elements (1919)

https://archive.org/details/occultchemistryc00besa

Veikkaan että tulevaisuudessa tieteen seuraava suuri vallankumous on jotain tämän tyyppistä jossa hyödynnetään ihmisten yliaistillisia kykyjä ja tavanomaisest mittaukset ja matemaattinen teorian muodostus jää paljon vähemmälle huomiolle.

Ihminen itse on monipuolisin mahdollinen mittauslaite nimenomaan hyperdimensionaalisten asioiden suhteen.

Ns. alkeishiukkasten tason tutkimus vaikuttaa olevan melko täydellistä systemaattista itsepetosta kuten suurin osa muustakin nykyisestä tieteestä jossa ei kyetä irtautumaan ideologisista ja metafysiikkaan liittyvistä uskomuksista ja ennakkoluuloista.

Matematiikka sinänsä voi kertoa vain sen mikä on mahdollista tiettyjen perusoletusten puitteissa hyvin abstraktilla ja idealisoidulla tasolla mutta se ei kykene osoittamaan niitä perusoletuksia eikä niihin liittyviä tulkintoja edes oikeansuuntaisiksi ja sama koskee kaikkea muutakin aksiomaattista tutkimusta.

....

Et taaskaan vaivautunut perehtymään mihinkään tarkemmin vaan yrität taas väkisin tulkita kaiken siinä oppimassasi nykyisen teor. fysiikan paradigman viitekehyksessä jonka puitteissa tässä ja muissa ketjuissa esittämäni asiat eivät ole ymmärrettävissä eikä hahmotettavissa millään mielekkäällä tavalla.

Voin kyllä itse hyödyntää sekoilijasi tarkentamalla omia väitteitäni joten ei tämä täysin hyödytöntä ole ja ainahan se ihan mukavaa kun joku nostaa aloituksiani taas näkyviin.... :D

B

Anonyymi kirjoitti:

1-5


Kokemusta ei voi mielekkäästi matematisoida ilman että se olennainen sisältö helposti katoaa ja jäljelle jää vain se triviaali kehys mikä voi olla jotenkin mitattavissa mutta siitä ei voi tyypillisesti enää edes tunnistaa sitä alkup. kokemuksen sisältöä.

Samantapainen ambience vaikutelma syntyy melkein kaikista jonkun akateemisen loppututkinnon suorittaneista eli jonkinlainen hyvin putkinäköinen ja robottimainen fakki-idiootti joka on täysin vieraantunut kaikesta konkreettisesta todellisuudesta ja normaalista inhimillisestä kokemisesta ja joka elää hyvin tiivisti vain siinä omassa hyvin abstraktisen tason kuplassaan.

Aika säälittäviä tapauksia suurin osa teikäläisistä tuntuu olevan varsinkin kun teikäläisiä mahtuu 13 tusinaan joilla kaikilla on samanlaiset sekoilut ja joukkopsykoosi päällä. Aika kova hinta maksettavaksi jostain akateemisesta tittelistä joka voi tyhjän arvoinen jonkin ajan päästä varsinkin jos paradigmat muuttuvat olennaisesti.

....

Kaukonäkeminen on nimenomaan empiiristä ja yliaistillista eli siinä mielessä voidan tulkita hyperdimensionaaliseksi mutta tietysti vain kokemisen tasolla koska ainakaan toistaiseksi ei ole olemasa sellaisia fysikaalisia mittauslaitteita ainakaan julkisen tieteen tasolla joita voisi soveltaa ns. hyperdimensionaalisiin asioihin.

Yksi esimerkki:

Itse katsoin jo viime huhtikuussa rv-session Trumpin ensimmäisestä murhayrityksestä ennen kuin se tapahtui

APRIL 2024 - Remote Viewed

https://youtu.be/GO8AiNJ11EU?t=348

Tapahtuman jälkeinen analyysi:

https://www.youtube.com/watch?v=8s2Jiiz49_M

(Tuo Futureforecasting groupin jotkut jäsenet ovat viime aikoina rikastuneet kryptovaluuttojen trendien ennustamisella ja se ilmeisesti noussut joillekin siellä päähän eli ns. henkis-eettinen kehitystaso ei välttämättä korreloi ns. yliaistillisten kykyjen kanssa. )

Farsight Instituutilla oli myös uutisten ennakoinnin kaukonäköprojekti 2020-2022

https://www.youtube.com/watch?v=K_dISN2solQ&list=PLhkrTycJfG_odiOIM0CVeC-41-o6AVAcR


Periaatteessa kaikkien tieteenalojen tutkjat voisivat harjoitella itselleen kaukokokemisen kyvyn jolloin kokemisen tulkinta olisi myös asianmukaista ja jotain sen tapaista kokeiltiin jo n. sata vuotta sitten kemian tasolla.

Occult chemistry; clairvoyant observations on the chemical elements (1919)

https://archive.org/details/occultchemistryc00besa

Veikkaan että tulevaisuudessa tieteen seuraava suuri vallankumous on jotain tämän tyyppistä jossa hyödynnetään ihmisten yliaistillisia kykyjä ja tavanomaisest mittaukset ja matemaattinen teorian muodostus jää paljon vähemmälle huomiolle.

Ihminen itse on monipuolisin mahdollinen mittauslaite nimenomaan hyperdimensionaalisten asioiden suhteen.

Ns. alkeishiukkasten tason tutkimus vaikuttaa olevan melko täydellistä systemaattista itsepetosta kuten suurin osa muustakin nykyisestä tieteestä jossa ei kyetä irtautumaan ideologisista ja metafysiikkaan liittyvistä uskomuksista ja ennakkoluuloista.

Matematiikka sinänsä voi kertoa vain sen mikä on mahdollista tiettyjen perusoletusten puitteissa hyvin abstraktilla ja idealisoidulla tasolla mutta se ei kykene osoittamaan niitä perusoletuksia eikä niihin liittyviä tulkintoja edes oikeansuuntaisiksi ja sama koskee kaikkea muutakin aksiomaattista tutkimusta.

....

Et taaskaan vaivautunut perehtymään mihinkään tarkemmin vaan yrität taas väkisin tulkita kaiken siinä oppimassasi nykyisen teor. fysiikan paradigman viitekehyksessä jonka puitteissa tässä ja muissa ketjuissa esittämäni asiat eivät ole ymmärrettävissä eikä hahmotettavissa millään mielekkäällä tavalla.

Voin kyllä itse hyödyntää sekoilijasi tarkentamalla omia väitteitäni joten ei tämä täysin hyödytöntä ole ja ainahan se ihan mukavaa kun joku nostaa aloituksiani taas näkyviin.... :D

B

Lue lisää

B:
"Sekoitat näköjään usein keskenään analogisen vertauskuvan ja identiteetin mikä on tyypillistä kaikelle binääriselle ajattelulle ja logiikalle jossa yritetään operoida mahdollisimman tarkkojen määritelmien ja luokittelujen pohjalta"

Tarkoitat varmaan, että on olemassa yksi kohde, joka on todella outo, ja jota et tunne niin, että voisit määritellä sen. Tällöin väität yhtenä vaihtoehtona, että se on ehkä jonkin asian numero 2 analogia. Tässä on kaikille parasta, että edes numero 2 on määritelty jotenkin. Eli ei missään tekemisessä pidä paikkaansa, että tarkkoja määritelmiä ei tarvitsisi olla. Mikään asia, mitä ihminen ajattelee ei ole koskaan hänelle tuntematon ja vailla jotain piirteitä. Pitää olla kuitenkin joku syy. mikä sai sinut sanomaan, että asia-2 on hyvä analogia. Olisi siis oltava mielesi lista asioista, mitä asia-2 ainakin on, ja mikä niissä liittyy myös kohteeseen.

Kun millä tahansa logiikalla on päätelmä, niin siihen kuuluva tieto on aina tätä ennen tuntematon asia eikä sitä olisi määritellyt muu kuin logiikan päätelmä. Analogian lisäksi tämä pätee esim. siihen, että tuntemattomasta asiasta tehdään induktio, jossa tuntemattomasta väitetään tiedettävän ominaisuuksia muiden perusteella. Jos logiikkaa tekee aidosti, niin logiikka voisi olla se, joka voi määrätä tarkkuuksia. Eikä ole mitään sellaista kuin tarkkuuden määrän päättäminen tekijän toimesta ja jokin tarkkuus, mihin voi aina luottaa.

Jos et tunne jotain asiaa, niin on väärin edes puhua logiikan tekemisestä sen kanssa muutoin kuin siten, että teet päätelmiä ja lisäät tietoa vain tähän kohteeseen, ja tiedostat sen olevan logiikan lisäämää tietoa. Kaikkien logiikoiden tarkoitus on luoda lisätietoa tai tarkistaa kuviteltujen asioiden luotettavuutta. Tällöin jos olet tapauksessa, missä kohdettasi ei saisi kuvailla mitenkään muuten kuin tuntemattomaksi, niin olet tilanteessa 'roskaa sisään, roskaa ulos' aina, jos se esiintyy loogisessa päätelmässä muiden perusteluna. Logiikan tekemisen sijaan tulisi vain sanoa, että teet näkemyksellistä tekstiä asioista, joihin haluat uskoa. Logiikoita tulisi tällöin pikemminkin käyttää siihen, että käyt läpi jokaisen kohteesta mieleesi tulevan sellaisen lauseen, missä varsinkin sanotaan kohteen olevan vastaus tai seuraus. Koetat ajatella, mikä niistä on jonkinlaisen perustelun varassa. Jos mikään ei ole tiedon varassa, niin hylkää käsitys siitä, että kohteesi olisi oikeaa tietoa.

Kävit eräässä vaiheessa keskustelua tieteestä siten, että halusit puhua vain lauseina, missä on tiede ja niiden tuottama teknologia. Siinä käy siten, että vaikka sinulla olisi jostain jotain sanottavaa enemmänkin, niin tuossa ei ole puhuttu asioista vaan vältelty asioita. Yksi tapa miettiä tätä on, että mitä mieltä olemme siitä, onko 'tiede ja teknologia' -lauseilla jotain arvoa analogian takia. Kun minä väitän, että niissä olet ensinnäkin sekoittanut analogian siihen, mitä kohde on ja näet lopulta vain analogian toisen osan. Toisekseen väitän että tuon tekeminen tarkoittaa myös, että sinulle syntyy määritelmä tieteestä, joka pyrkii olemaan liian luokiteltu eikä tarpeeksi monipuolinen.

B:
"vaikka ne voivat helposti johtaa harhaan varsinkin jos ne luokittelut hahmottaa poissulkevina eikä toisiaan täydentävinä hahmotustapoina."

Suurin osa maailman asioista ja fysiikasta ei ole luokittelua. Jos fysiikassa harjoitetaan luokittelua, niin se on todennäköisesti matemaattista, ja kaikki tietävät heti valtavan joukon muita luokkia, mitä voisi ajatella myös. Mainitsemaasi luokittelua harjoitetaan lähinnä keskenään kilpailevissa filosofioissa, mistä me emme edes yhtään keskustele. On myös turha yrittää pitää sitä vahvana analogiana. Jos analogia pätisi, niin tee tehtävänä jonkin fysikaalisen mallin 'täydennys' sen vastakohdalla. (Voi olla että myös filosofiassa sinua käskettäisiin tässä kohtaa täydentämään jotain eikä jaarittelemaan.)

B:
"Käytän usein lainausmerkkejä ("") nimenomaan vihjaamaan että kyse ei ole identiteetistä eikä tarkasta määritelmästä eikä identiteetistä vaan nimenomaan analogisesta vertauskuvasta yhden tai useamman yhteisen ominaisuuden suhteen."

Mitä tarkoitat tällä huomautuksella? Väitän, että jos joku suhtautuu tekstiisi siten, että asia ja "asia" ovat eri asioita, niin sinä sanot tuon henkilön olevan saivartelija, ja lisäksi huono ajattelemaan analogisesti. Sinun tulisi nyt lukea saamasi vastaus siten, että ehkä kaikki vastauksessa pätee analogian kautta.

Sinun ei pidä merkitä analogioita näkyviin millään ""-merkillä, vaan sinun tulee sanoa, mitä tiedät "sanasta". Ja mitä olet pyrkimässä tietämään siitä, mihin "sanaa" vertaat. Joillakin sanoilla on monta ominaisuutta, ja jos et sano, minkä niistä haluat saavuttaa kohteellesi, niin ei tekstiäsi pysty edes lukemaan muutoin kuin identiteetin kautta (missä kuitenkin äsken sanoin, että ominaisuuksia on monta, mikä joskus tarkoittaa sitä, että sanoilla ei ole identiteettiä).

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Sekoitat näköjään usein keskenään analogisen vertauskuvan ja identiteetin mikä on tyypillistä kaikelle binääriselle ajattelulle ja logiikalle jossa yritetään operoida mahdollisimman tarkkojen määritelmien ja luokittelujen pohjalta"

Tarkoitat varmaan, että on olemassa yksi kohde, joka on todella outo, ja jota et tunne niin, että voisit määritellä sen. Tällöin väität yhtenä vaihtoehtona, että se on ehkä jonkin asian numero 2 analogia. Tässä on kaikille parasta, että edes numero 2 on määritelty jotenkin. Eli ei missään tekemisessä pidä paikkaansa, että tarkkoja määritelmiä ei tarvitsisi olla. Mikään asia, mitä ihminen ajattelee ei ole koskaan hänelle tuntematon ja vailla jotain piirteitä. Pitää olla kuitenkin joku syy. mikä sai sinut sanomaan, että asia-2 on hyvä analogia. Olisi siis oltava mielesi lista asioista, mitä asia-2 ainakin on, ja mikä niissä liittyy myös kohteeseen.

Kun millä tahansa logiikalla on päätelmä, niin siihen kuuluva tieto on aina tätä ennen tuntematon asia eikä sitä olisi määritellyt muu kuin logiikan päätelmä. Analogian lisäksi tämä pätee esim. siihen, että tuntemattomasta asiasta tehdään induktio, jossa tuntemattomasta väitetään tiedettävän ominaisuuksia muiden perusteella. Jos logiikkaa tekee aidosti, niin logiikka voisi olla se, joka voi määrätä tarkkuuksia. Eikä ole mitään sellaista kuin tarkkuuden määrän päättäminen tekijän toimesta ja jokin tarkkuus, mihin voi aina luottaa.

Jos et tunne jotain asiaa, niin on väärin edes puhua logiikan tekemisestä sen kanssa muutoin kuin siten, että teet päätelmiä ja lisäät tietoa vain tähän kohteeseen, ja tiedostat sen olevan logiikan lisäämää tietoa. Kaikkien logiikoiden tarkoitus on luoda lisätietoa tai tarkistaa kuviteltujen asioiden luotettavuutta. Tällöin jos olet tapauksessa, missä kohdettasi ei saisi kuvailla mitenkään muuten kuin tuntemattomaksi, niin olet tilanteessa 'roskaa sisään, roskaa ulos' aina, jos se esiintyy loogisessa päätelmässä muiden perusteluna. Logiikan tekemisen sijaan tulisi vain sanoa, että teet näkemyksellistä tekstiä asioista, joihin haluat uskoa. Logiikoita tulisi tällöin pikemminkin käyttää siihen, että käyt läpi jokaisen kohteesta mieleesi tulevan sellaisen lauseen, missä varsinkin sanotaan kohteen olevan vastaus tai seuraus. Koetat ajatella, mikä niistä on jonkinlaisen perustelun varassa. Jos mikään ei ole tiedon varassa, niin hylkää käsitys siitä, että kohteesi olisi oikeaa tietoa.

Kävit eräässä vaiheessa keskustelua tieteestä siten, että halusit puhua vain lauseina, missä on tiede ja niiden tuottama teknologia. Siinä käy siten, että vaikka sinulla olisi jostain jotain sanottavaa enemmänkin, niin tuossa ei ole puhuttu asioista vaan vältelty asioita. Yksi tapa miettiä tätä on, että mitä mieltä olemme siitä, onko 'tiede ja teknologia' -lauseilla jotain arvoa analogian takia. Kun minä väitän, että niissä olet ensinnäkin sekoittanut analogian siihen, mitä kohde on ja näet lopulta vain analogian toisen osan. Toisekseen väitän että tuon tekeminen tarkoittaa myös, että sinulle syntyy määritelmä tieteestä, joka pyrkii olemaan liian luokiteltu eikä tarpeeksi monipuolinen.

B:
"vaikka ne voivat helposti johtaa harhaan varsinkin jos ne luokittelut hahmottaa poissulkevina eikä toisiaan täydentävinä hahmotustapoina."

Suurin osa maailman asioista ja fysiikasta ei ole luokittelua. Jos fysiikassa harjoitetaan luokittelua, niin se on todennäköisesti matemaattista, ja kaikki tietävät heti valtavan joukon muita luokkia, mitä voisi ajatella myös. Mainitsemaasi luokittelua harjoitetaan lähinnä keskenään kilpailevissa filosofioissa, mistä me emme edes yhtään keskustele. On myös turha yrittää pitää sitä vahvana analogiana. Jos analogia pätisi, niin tee tehtävänä jonkin fysikaalisen mallin 'täydennys' sen vastakohdalla. (Voi olla että myös filosofiassa sinua käskettäisiin tässä kohtaa täydentämään jotain eikä jaarittelemaan.)

B:
"Käytän usein lainausmerkkejä ("") nimenomaan vihjaamaan että kyse ei ole identiteetistä eikä tarkasta määritelmästä eikä identiteetistä vaan nimenomaan analogisesta vertauskuvasta yhden tai useamman yhteisen ominaisuuden suhteen."

Mitä tarkoitat tällä huomautuksella? Väitän, että jos joku suhtautuu tekstiisi siten, että asia ja "asia" ovat eri asioita, niin sinä sanot tuon henkilön olevan saivartelija, ja lisäksi huono ajattelemaan analogisesti. Sinun tulisi nyt lukea saamasi vastaus siten, että ehkä kaikki vastauksessa pätee analogian kautta.

Sinun ei pidä merkitä analogioita näkyviin millään ""-merkillä, vaan sinun tulee sanoa, mitä tiedät "sanasta". Ja mitä olet pyrkimässä tietämään siitä, mihin "sanaa" vertaat. Joillakin sanoilla on monta ominaisuutta, ja jos et sano, minkä niistä haluat saavuttaa kohteellesi, niin ei tekstiäsi pysty edes lukemaan muutoin kuin identiteetin kautta (missä kuitenkin äsken sanoin, että ominaisuuksia on monta, mikä joskus tarkoittaa sitä, että sanoilla ei ole identiteettiä).

1

Lue lisää

Viime viestissäsi ei ollut yhtään kiinnostavaa ""-merkintää. Ajattelin ensimmäisenä sen viittaavan aikaisempaan hyperavaruuteen, jota olemme nyt pyörittäneet pitkään. Muistatko vielä, että keskustelumme siitä eteni näin:
minä: 'esittämäsi X:n yksi tapa toteutua on hyperavaruuden malli'
sinä: 'X on "hyperavaruus"'
minä: '(hyperavaruus it is)'

B:
"Se Mandelbrotin joukon pointti tässä viitekehyksessä oli lähinnä se ..."

Tämä on jostain muusta aiheesta, koska tiedät että et käyttänyt mitään ""-merkintää tästä ideasta. Sanoit sen pikemminkin suoraan tekstissä, että aihetta saa laajentaa, ja minä kyllä laajensin paljon alkaen puhumaan myös sinusta.

B:
"että sen laskeminen perustuu siihen että kaavan lopputulos syötetään takaisin siihen kaavaan kunnes joku ennalta määritelty raja-arvo ( >=4) saavutetaan jolloin kuvion värit määräytyvät iterointien lukumäärän mukaan ja itse Mandelbrotin joukon kuva on silloin tyypillisesti musta ja kuvion kaikkein mielenkiintoisimmat alueet liittyvät siihen rajapintaan ja reunoihin jossa kaavan tulos alkaa nopeasti kasvaa suuremmaksi kuin 4."

Minulla ei ollut aavistustakaan, että se olisi ollut tuosta kiinni. Mikään tuosta ei liity zoomaamiseen, eikä tuo ole algoritmi, jossa algoritmin vaiheet irroitettuna tuloksiksi tuntuvat siltä, että niissä on jokin toistuva 'aihe'. Sen sijaan tuo algoritmi ajetaan koko koordinaatistossa monta kertaa, ja sitten kun sitä on ajettu, on ns. fraktaali valmis. Tosin kun puhutaan ihmisten tekemän tietokoneen algoritmista, niin siinä esiintyy se, että tuota ei ajeta äärettömän monessa koordinaatiston pisteessä, mikä olisi ideaalisen 'Mandelbrotin-joukon' määritelmä. Voisit siis puhua kahdesta epätäydellisestä ja karkeasta algoritmista yhtäaikaa, missä toinen zoomaa ja antaa tarvitun alueen toiselle, ja joka sitten pyrkii piirustamaan jotain sinne päin Mandelbrot-kaavalla.

B:
"että sen laskeminen perustuu siihen että kaavan lopputulos syötetään takaisin siihen kaavaan kunnes joku ennalta määritelty raja-arvo ( >=4) saavutetaan"

Tämä ei koske oikeaa matemaattista määritelmää. Oikeassa matematiikassa on pisteet, jotka kuuluvat M-joukkoon, ja pisteet, jotka eivät kuulu. (Outo yhteensattuma binäärisestä ajattelusta tässä.) Ohjelma, josta puhut tuottaa miten paljon joukkoja tahansa (ks. seuraava kohta). Raja-arvo jossa |z|:n neliön neliörajaarvo on 4, on ennalta määritelty siinä mielessä, että on oikean matematiikan todistus, että algoritmissa kaikki pisteet, jotka ylittävät arvon |z|= 2 ovat pisteitä, jotka myös divergoituvat eivätkä kuulu joukkoon.

B:
"jolloin kuvion värit määräytyvät iterointien lukumäärän mukaan ja itse Mandelbrotin joukon kuva on silloin tyypillisesti musta ja kuvion kaikkein mielenkiintoisimmat alueet liittyvät siihen rajapintaan ja reunoihin jossa kaavan tulos alkaa nopeasti kasvaa suuremmaksi kuin 4."

Kuvion värit eivät määräydy lainkaan, vaan joku valitsee, mitä väriä iteroinnin lukumäärä edustaa. Periaatteessa kaikki saavat aikaan samoihin paikkoihin jonkin värin, jota ei ole samassa koodissa muualla. Kunhan eivät käytä samaa väriä kahdesti yhteen iterointiin. Mutta missä pitää miettiä sitäkin, että mitkä värit ovat liian lähellä toisiaan.

M-joukon ympärillä oleva reuna tai pinta on oikeasti differentiaalisen ohut, eikä sitä voi värittää tai nähdä miltään zoomausetäisyydeltä. Kaikki pisteet joille annetaan väri jollakin iteraation arvolla, joka on pienempi kuin mustaa antava maksimiarvo, on tämän rajan ulkopuolella. Algoritmi käsittelee tätä moniväristä aluetta aivan samalla tavalla kuin esim. kulmissa olevia pisteitä (1.99,1.99) jotka divergoituvat heti tai kahden iteraation jälkeen. Missä tämä iteraatioiden määrä on ns. taustaväri.

Sinun tulisi siis kirjoittaa, että kiinnostavalla raja-alueella on divergoituminen niin hidasta kuin vain mahdollista. Siis jossain siellä, mutta siitäkään ei tulisi esittää mitään yksinkertaisesti sanottavaa tietoa, koska fraktaalisuus tarkoittaa, että aivan kaikkia arvoja iteraatiolle esiintyy äärettömän tiheässä lähellä toisiaan kaikkialla lähellä M-joukon pintaa.

B:
"Analogia liittyi tässä siis vain iterointiin ja takaisinkytkentään ja rajapintaan."

Kvanttityhjiön tällä hetkellä tekemän prosessin analogia nimenomaan ei voi olla ne iteraatiot, jotka eivät tapahdu ajassa. Jos sanot että nämäkin iteraatiot ovat välttämättömät, niin puhut prosessin etenemisen luonteen sijaan siitä, että miten sairas luonnon täytyy olla ja miten paljon ennen minkään asian tutkimista, pitää ottaa huomioon, että on törkeästi matematiikkaa, joka tapahtuu täysin näkymättömissä, vaikka kohteeseen voisi nähdä aivan suoraan. Vähän samoin kuin esim. hiukkastörmäyksessä, joka on hetkessä ohitse, täytyy QFT:n mukaan miettiä sitä, että luonto siinä laskee Feynmannin diagrammit eli äärettömän monet integraalit läpi. Tämä on ns. todella realismiin nojaava suhtautuminen QFT:hen.

2

Anonyymi kirjoitti:

Viime viestissäsi ei ollut yhtään kiinnostavaa ""-merkintää. Ajattelin ensimmäisenä sen viittaavan aikaisempaan hyperavaruuteen, jota olemme nyt pyörittäneet pitkään. Muistatko vielä, että keskustelumme siitä eteni näin:
minä: 'esittämäsi X:n yksi tapa toteutua on hyperavaruuden malli'
sinä: 'X on "hyperavaruus"'
minä: '(hyperavaruus it is)'

B:
"Se Mandelbrotin joukon pointti tässä viitekehyksessä oli lähinnä se ..."

Tämä on jostain muusta aiheesta, koska tiedät että et käyttänyt mitään ""-merkintää tästä ideasta. Sanoit sen pikemminkin suoraan tekstissä, että aihetta saa laajentaa, ja minä kyllä laajensin paljon alkaen puhumaan myös sinusta.

B:
"että sen laskeminen perustuu siihen että kaavan lopputulos syötetään takaisin siihen kaavaan kunnes joku ennalta määritelty raja-arvo ( >=4) saavutetaan jolloin kuvion värit määräytyvät iterointien lukumäärän mukaan ja itse Mandelbrotin joukon kuva on silloin tyypillisesti musta ja kuvion kaikkein mielenkiintoisimmat alueet liittyvät siihen rajapintaan ja reunoihin jossa kaavan tulos alkaa nopeasti kasvaa suuremmaksi kuin 4."

Minulla ei ollut aavistustakaan, että se olisi ollut tuosta kiinni. Mikään tuosta ei liity zoomaamiseen, eikä tuo ole algoritmi, jossa algoritmin vaiheet irroitettuna tuloksiksi tuntuvat siltä, että niissä on jokin toistuva 'aihe'. Sen sijaan tuo algoritmi ajetaan koko koordinaatistossa monta kertaa, ja sitten kun sitä on ajettu, on ns. fraktaali valmis. Tosin kun puhutaan ihmisten tekemän tietokoneen algoritmista, niin siinä esiintyy se, että tuota ei ajeta äärettömän monessa koordinaatiston pisteessä, mikä olisi ideaalisen 'Mandelbrotin-joukon' määritelmä. Voisit siis puhua kahdesta epätäydellisestä ja karkeasta algoritmista yhtäaikaa, missä toinen zoomaa ja antaa tarvitun alueen toiselle, ja joka sitten pyrkii piirustamaan jotain sinne päin Mandelbrot-kaavalla.

B:
"että sen laskeminen perustuu siihen että kaavan lopputulos syötetään takaisin siihen kaavaan kunnes joku ennalta määritelty raja-arvo ( >=4) saavutetaan"

Tämä ei koske oikeaa matemaattista määritelmää. Oikeassa matematiikassa on pisteet, jotka kuuluvat M-joukkoon, ja pisteet, jotka eivät kuulu. (Outo yhteensattuma binäärisestä ajattelusta tässä.) Ohjelma, josta puhut tuottaa miten paljon joukkoja tahansa (ks. seuraava kohta). Raja-arvo jossa |z|:n neliön neliörajaarvo on 4, on ennalta määritelty siinä mielessä, että on oikean matematiikan todistus, että algoritmissa kaikki pisteet, jotka ylittävät arvon |z|= 2 ovat pisteitä, jotka myös divergoituvat eivätkä kuulu joukkoon.

B:
"jolloin kuvion värit määräytyvät iterointien lukumäärän mukaan ja itse Mandelbrotin joukon kuva on silloin tyypillisesti musta ja kuvion kaikkein mielenkiintoisimmat alueet liittyvät siihen rajapintaan ja reunoihin jossa kaavan tulos alkaa nopeasti kasvaa suuremmaksi kuin 4."

Kuvion värit eivät määräydy lainkaan, vaan joku valitsee, mitä väriä iteroinnin lukumäärä edustaa. Periaatteessa kaikki saavat aikaan samoihin paikkoihin jonkin värin, jota ei ole samassa koodissa muualla. Kunhan eivät käytä samaa väriä kahdesti yhteen iterointiin. Mutta missä pitää miettiä sitäkin, että mitkä värit ovat liian lähellä toisiaan.

M-joukon ympärillä oleva reuna tai pinta on oikeasti differentiaalisen ohut, eikä sitä voi värittää tai nähdä miltään zoomausetäisyydeltä. Kaikki pisteet joille annetaan väri jollakin iteraation arvolla, joka on pienempi kuin mustaa antava maksimiarvo, on tämän rajan ulkopuolella. Algoritmi käsittelee tätä moniväristä aluetta aivan samalla tavalla kuin esim. kulmissa olevia pisteitä (1.99,1.99) jotka divergoituvat heti tai kahden iteraation jälkeen. Missä tämä iteraatioiden määrä on ns. taustaväri.

Sinun tulisi siis kirjoittaa, että kiinnostavalla raja-alueella on divergoituminen niin hidasta kuin vain mahdollista. Siis jossain siellä, mutta siitäkään ei tulisi esittää mitään yksinkertaisesti sanottavaa tietoa, koska fraktaalisuus tarkoittaa, että aivan kaikkia arvoja iteraatiolle esiintyy äärettömän tiheässä lähellä toisiaan kaikkialla lähellä M-joukon pintaa.

B:
"Analogia liittyi tässä siis vain iterointiin ja takaisinkytkentään ja rajapintaan."

Kvanttityhjiön tällä hetkellä tekemän prosessin analogia nimenomaan ei voi olla ne iteraatiot, jotka eivät tapahdu ajassa. Jos sanot että nämäkin iteraatiot ovat välttämättömät, niin puhut prosessin etenemisen luonteen sijaan siitä, että miten sairas luonnon täytyy olla ja miten paljon ennen minkään asian tutkimista, pitää ottaa huomioon, että on törkeästi matematiikkaa, joka tapahtuu täysin näkymättömissä, vaikka kohteeseen voisi nähdä aivan suoraan. Vähän samoin kuin esim. hiukkastörmäyksessä, joka on hetkessä ohitse, täytyy QFT:n mukaan miettiä sitä, että luonto siinä laskee Feynmannin diagrammit eli äärettömän monet integraalit läpi. Tämä on ns. todella realismiin nojaava suhtautuminen QFT:hen.

2

Lue lisää

Mainitsit aiemmin 'sopivan kohdan'. Onko rajapinnalla oikeasti merkitystä muutoin, kuin että se on sopiva kohta? Pitääkö tätä rajaa mitenkään pohtia edellisen viestin yhteydessä, jossa tärkeää olivat toistuvat kuvat. Niissä kuva muodostuu myös M-joukon sisällä olevista pisteistä. Eli tarkoitatko rajapinnan sijaan sitä, että vain sellaiset kuvat kelpaavat, missä on suuri kontrasti ja melkein sarjakuvamainen väritys hahmojen rajojen sisäpuolella? (Hahmojen välillä olisi kontrasti, mutta päinvastoin hahmon sisällä ei lainkaan.)

Puhuit aiemmin samasta kohteesta eli kvanttityhjiöstä siten, että on olemassa näkyvä maailma, kvanttityhjiö ja niiden rajapinnassa QM. Esityksesi eivät nyt vastaa toisiaan, koska toisessa tarkoitetaan rajapinnan olevan jotain, joka on täysin oma algoritminsa (vaikka ei tietenkään pitäisi, koska kaikki tietävät, että QM-algoritmi on myös tyhjyyden algoritmi, ja että mitään M-joukon algoritmia sillä ei ole; minkä lisäksi QM-algoritmin väitetään olevan myös näkyvä maailma).

https://en.wikipedia.org/wiki/Mandelbrot_set#Computer_drawings
Tehdään nyt kuitenkin muita algoritmeja.
1.
t := 0
while(true) do
t := t+1

Eikö tämä ole sama kuin iteroitu funktio, jossa t:n arvo siirretään funktiosta aina seuraavaan funktioon, mikä on väittämäsi mukaan takaisinkytkentä? Jos tähän lisätään laajempi koordinaatiavaruus (lisää muuttujia):

x := 0
y : =0
t := 0
while(true) do
t := t+1

saadaan myös idea 3-ulotteisesta koordinaatistosta, jossa algoritmimme voisi piirtää yhden origon kautta kulkevan viivan. Silloin tuo viiva on oma rajapintansa, jonka ulkopuolelle jää muu koordinaatisto.

Algoritmi kuvaa myös sitä että voisi olla olemasas aika, mutta ei ole mitään ajassa tapahtuvaa. Miksi kirjoitit yllä, että ei saa tehdä fysiikkaa, jossa on t ja t+1, jos kerran t ja t+1 voivat olla jopa tietoisuuden moottori?

Mandelbrotin tapaus on siitä erilainen, että sen iterointi muuttujaa ei ole piirretty kuvaajiin, koska algoritmin katsojan väite on, että se ei ole koordinaatti muuttuja, ja että hän ei halua nähdä mitään tietoa siitä, onko jokin asia piirrettävissä koordinaatistoon, jossa on 'iteration' -akseli.

Ajassa tapahtuu jotain, jos sanotaan, että muuttujia käytetään merkitsemään jonkun hiukkasen sijaintia, ja sitten sitä jopa siirretään.

h := 0.00001
v := 0.36
x := 0.0
t := 0.0
while(true) do
x := x + h*v
t := t+h

Tämä on differentiaaliyhtälön dx = v dt mukainen kappaleen tasainen liike. Sille ja M-joukon algoritmille on yhteistä se, että x:n kaava ei ole algoritmin kannalta t:n funktio. Tosiasiassa x:llä ja t:llä on toisistaan riippumattomat takaisinkytkennät, jotka niitä kasvattavat, ja me vain vertaamme näitä lopussa. Samoin M-joukossa 'iteration' -muuttuja käy läpi itselleen erillistä funktion iteraatiota.

Äskeinen näyttää sen, että fysiikan liikeyhtälöt ja ns. kausaliteetti voidaan käsittää myös iteroivina takaisinkytkennän (*) algoritmeina, jos ne ratkaistaan numeerisesti. Sen lisäksi olisi olemassa QM:ssä käytetty merkintä aika-evoluutiolle, joka myös näyttää siltä, että objektissa iteroidaan funktiota. Jos fyysinen tila on P(0) niin tulevaisuuden P(t) on muotoa jonkin operaattorin T(t,0) muokkaama P(0). Operaattorit T ovat sellaisia, että ne voidaan kirjoittaa sarjana, miten tarkkoja aikavälejä hyvänsä
P(t) = T(t,t2) T (t2,t1) T (t1,0) P(0).
Jos tässä valittaisiin hetket tasaisin väliajoin, niin algoritmi, jota et kuitenkaan vielä näe, ei varsinaisesti huomioisi enää parametrien eri arvoja T:ssä vaan se olisi sama kuin ottaisi P:n alussa ja muokkaisi sen arvoa lukemattomia kertoja vain yhdellä operaatiolla. Vaikka operaatiot olisivat erilaisia, niin yhtälailla niissä kuljetettaisiin mukana uutta P:tä eli sinun mukaasi P on takaisinkytketty. Nämä kyseiset T:t ovat kuitenkin operaattoreita, jotka sisältävät derivoinnin samoin kuin differentiaaliyhtälö, ja se että sain ne näyttämään iteroidulta funktiolta, on seurausta siitä, että P on kirjoitettu abstraktina vektorina.

(*) Kaikkia yhtälöitä ei silti kutsuta takaisinkytkennäksi, vaan sitä nimeä käytetään fysiikan järjestelmissä vain silloin kun on kyseessä jokin spatiaalisesti äärellinen objekti, joka virtaa yhteen suuntaan, ja sitten virta palaa sellaiseen paikka-koordinaatiston pisteeseen, mistä sitä on jo kerran aiemmin mennyt. Jotkut näistä systeemeistä muodostavat huom. ajassa muuttumattoman virtausjärjestelmän (missä muutosta ajassa ei seurata mikroskooppisesti niissä asioissa, joiden pitää liikkua virtaa varten). Tällöin on tavallaan loogista puhua myös siitä, että takaisinkytkentä ei välitä aikajärjestyksestä.

3

Anonyymi kirjoitti:

Mainitsit aiemmin 'sopivan kohdan'. Onko rajapinnalla oikeasti merkitystä muutoin, kuin että se on sopiva kohta? Pitääkö tätä rajaa mitenkään pohtia edellisen viestin yhteydessä, jossa tärkeää olivat toistuvat kuvat. Niissä kuva muodostuu myös M-joukon sisällä olevista pisteistä. Eli tarkoitatko rajapinnan sijaan sitä, että vain sellaiset kuvat kelpaavat, missä on suuri kontrasti ja melkein sarjakuvamainen väritys hahmojen rajojen sisäpuolella? (Hahmojen välillä olisi kontrasti, mutta päinvastoin hahmon sisällä ei lainkaan.)

Puhuit aiemmin samasta kohteesta eli kvanttityhjiöstä siten, että on olemassa näkyvä maailma, kvanttityhjiö ja niiden rajapinnassa QM. Esityksesi eivät nyt vastaa toisiaan, koska toisessa tarkoitetaan rajapinnan olevan jotain, joka on täysin oma algoritminsa (vaikka ei tietenkään pitäisi, koska kaikki tietävät, että QM-algoritmi on myös tyhjyyden algoritmi, ja että mitään M-joukon algoritmia sillä ei ole; minkä lisäksi QM-algoritmin väitetään olevan myös näkyvä maailma).

https://en.wikipedia.org/wiki/Mandelbrot_set#Computer_drawings
Tehdään nyt kuitenkin muita algoritmeja.
1.
t := 0
while(true) do
t := t 1

Eikö tämä ole sama kuin iteroitu funktio, jossa t:n arvo siirretään funktiosta aina seuraavaan funktioon, mikä on väittämäsi mukaan takaisinkytkentä? Jos tähän lisätään laajempi koordinaatiavaruus (lisää muuttujia):

x := 0
y : =0
t := 0
while(true) do
t := t 1

saadaan myös idea 3-ulotteisesta koordinaatistosta, jossa algoritmimme voisi piirtää yhden origon kautta kulkevan viivan. Silloin tuo viiva on oma rajapintansa, jonka ulkopuolelle jää muu koordinaatisto.

Algoritmi kuvaa myös sitä että voisi olla olemasas aika, mutta ei ole mitään ajassa tapahtuvaa. Miksi kirjoitit yllä, että ei saa tehdä fysiikkaa, jossa on t ja t 1, jos kerran t ja t 1 voivat olla jopa tietoisuuden moottori?

Mandelbrotin tapaus on siitä erilainen, että sen iterointi muuttujaa ei ole piirretty kuvaajiin, koska algoritmin katsojan väite on, että se ei ole koordinaatti muuttuja, ja että hän ei halua nähdä mitään tietoa siitä, onko jokin asia piirrettävissä koordinaatistoon, jossa on 'iteration' -akseli.

Ajassa tapahtuu jotain, jos sanotaan, että muuttujia käytetään merkitsemään jonkun hiukkasen sijaintia, ja sitten sitä jopa siirretään.

h := 0.00001
v := 0.36
x := 0.0
t := 0.0
while(true) do
x := x h*v
t := t h

Tämä on differentiaaliyhtälön dx = v dt mukainen kappaleen tasainen liike. Sille ja M-joukon algoritmille on yhteistä se, että x:n kaava ei ole algoritmin kannalta t:n funktio. Tosiasiassa x:llä ja t:llä on toisistaan riippumattomat takaisinkytkennät, jotka niitä kasvattavat, ja me vain vertaamme näitä lopussa. Samoin M-joukossa 'iteration' -muuttuja käy läpi itselleen erillistä funktion iteraatiota.

Äskeinen näyttää sen, että fysiikan liikeyhtälöt ja ns. kausaliteetti voidaan käsittää myös iteroivina takaisinkytkennän (*) algoritmeina, jos ne ratkaistaan numeerisesti. Sen lisäksi olisi olemassa QM:ssä käytetty merkintä aika-evoluutiolle, joka myös näyttää siltä, että objektissa iteroidaan funktiota. Jos fyysinen tila on P(0) niin tulevaisuuden P(t) on muotoa jonkin operaattorin T(t,0) muokkaama P(0). Operaattorit T ovat sellaisia, että ne voidaan kirjoittaa sarjana, miten tarkkoja aikavälejä hyvänsä
P(t) = T(t,t2) T (t2,t1) T (t1,0) P(0).
Jos tässä valittaisiin hetket tasaisin väliajoin, niin algoritmi, jota et kuitenkaan vielä näe, ei varsinaisesti huomioisi enää parametrien eri arvoja T:ssä vaan se olisi sama kuin ottaisi P:n alussa ja muokkaisi sen arvoa lukemattomia kertoja vain yhdellä operaatiolla. Vaikka operaatiot olisivat erilaisia, niin yhtälailla niissä kuljetettaisiin mukana uutta P:tä eli sinun mukaasi P on takaisinkytketty. Nämä kyseiset T:t ovat kuitenkin operaattoreita, jotka sisältävät derivoinnin samoin kuin differentiaaliyhtälö, ja se että sain ne näyttämään iteroidulta funktiolta, on seurausta siitä, että P on kirjoitettu abstraktina vektorina.

(*) Kaikkia yhtälöitä ei silti kutsuta takaisinkytkennäksi, vaan sitä nimeä käytetään fysiikan järjestelmissä vain silloin kun on kyseessä jokin spatiaalisesti äärellinen objekti, joka virtaa yhteen suuntaan, ja sitten virta palaa sellaiseen paikka-koordinaatiston pisteeseen, mistä sitä on jo kerran aiemmin mennyt. Jotkut näistä systeemeistä muodostavat huom. ajassa muuttumattoman virtausjärjestelmän (missä muutosta ajassa ei seurata mikroskooppisesti niissä asioissa, joiden pitää liikkua virtaa varten). Tällöin on tavallaan loogista puhua myös siitä, että takaisinkytkentä ei välitä aikajärjestyksestä.

3

Lue lisää

Kaikilla tapauksilla, mitkä piirretään koordinaatistoon, on rajapinta, mutta mikä ei läheskään aina piirry mitenkään, jos se on liian ohut. Jotta fysiikan kaava piirtäisi sinulle jotain, niin kappaleiden tulee vain olla äärellisiä. En ala selittää, miksi fyysiset kappaleet oikeasti piirtyvät silmille fyysisessä maailmassa, vaan kerron miten jotain piirrettäisiin tietokoneella, jos kyseisessä ohjelmassa ei saisi huijata ja pakottaa äärettömän ohuita asioita näkyviin. (Varsinkin kun tekee kuvia fraktaalista tai sen ympäriltä, pitäisi muistaa, että on aivan mahdollista, että jokainen nähty pikseli olisi tosielämässä infinitesimaalinen ja liian pieni yksittäisen värin antamiseksi. Mandelbrotin zoomaamisen olisi tarkoitus muistuttaa tästä, mutta jokainen kuva, minkä näet, sisältää lopulta saman ongelman.) Asiasta määritellään äärellinen piirtämällä sen ulkoreunat, jotka voivat olla tietokoneella hiukkasten ratoja. Tai sitten tehdään hiukkasten asemasta kenttiä. Tällöin iteraatioitavia muuttujia ovat kaikki koordinaatiston pisteet ja niiden lisäksi tarvitaan muuttujia kenttää varten. Myös Mandelbrot tekee näin, kun se sanoo (for each pixel), mutta se ei piirrä näkyviin tavallisen kentän arvoja. Kun tehdään kentän takaisinkytkentä, täytyy muistaa kaikki kentän edelliset arvot. Kenttien differentiaaliyhtälöissä edelliset arvot ja lisäksi kaikki pisteen naapurit voivat vaikuttaa siihen, mitä viimeinen arvo on

x := 0
y := 0
t := 0
oldF := float [100*100]
newF := float [100*100]
while (true) do{
x:=0
while (x<100) do{
y:=0
while (y<100) do{

newF[x*100+y]:= (...oldF [...] + ...)

y:=y+1
}
x:=x+1
}
t := t+1
}

Kentän tapauksessa ei ole mitään universaalia ja ehdotonta rajaa, joka tekisi kentästä erilaisen itsensä kanssa. Voit silti periaatteessa keksiä rajoja, kuten 'jos kentän arvo on pisteessä yli 1000, niin kuva muuttuu mustaksi'. Tietokoneen asemasta voit saavuttaa tämän myös aidossa matematiikassa ja silloin myös siten, että kentän arvo on aidosti ääretön (kuten aidon matematiikan M-joukossa olisi), ja vielä sitenkin, että sillä on kokonaisilla alueilla singulariteetteja. On olemassa differentiaaliyhtälöitä, joissa saa arvon kasvamaan silloin sun tällöin ja myös siirtymään eri t:n arvoilla muualle kuvassa.

Lopulta M-joukon erikoisuus on se, että sen aika- jaxy- koordinaatti- algoritmin sisällä on vielä yksi algoritmi. Sellainen esiintyisi tavallisessa differentiaaliyhtälössä samalla paikalla, jos yhtälö olisi esim.

dx = f * dt

missä f on asia, joka vaatii jonkun algoritmin suorittamista matematiikan todellisuudessa ennenkuin sen arvo tiedetään. Kyseessä voisi olla esim. tuhannen termin summa, jolla on yksittäisten termien sijasta algoritminen esitys. Väitän siis edelleen, että näitä lisäalgoritmilla laskettaviksi vaadittuja arvoja esiintyy jo fysiikan teorioissa, kuten Feynmanin diagrammit, ja siten niillä on yhtä paljon mahdollisuuksia olla sinun keksimäsi kvanttityhjiön ja siitä seuraavien asioiden muodostus.

B:
"Tämä liittyy myös ns. topologiseen vertauskuvaan (Farrell) jossa erilaistumaton kokonaisuus jakautuu ensin kahtia jolloin muodostuu aina 3 erilaista aluetta"

Mandelbrotin kuvia ei saa käyttää analogiana monien topologioiden tilanteesta (joka on joko topologinen evoluutio ajassa, tai todennäköisemmin vain kaksi tapausta annettuna vierekkäisissä kuvissa, joista toisessa on topologia 1 ja toisessa topologia 2). Kun ajatellaan, että saadaksesi algoritmin piirtämään alueita, joilla on äärellinen nähtävä koko, niin se tarkoittaa että käsitellyt joukot ovat kaikki samaa joukkoa ja saaduissa kuvissa on triviaalitopologiaa xy-avaruudesta. Se että esim. oikeassa M-joukossa on myös vain alijoukko xy-avaruudesta johtaa myös paljon muihin triviaaleihin ominaisuuksiin.

Mandelbrotin joukko on topologisesti vastakohta tuolle, mitä alat sanomaan, koska M-joukko muodostaa yhden yhtenäisen joukon pisteitä. Algoritmin antamissa kuvissa puolestaan ei ole sanottu, että muodostettaisiin asioista joukkoja, ja värikkäät pisteet ovat kaikki epämääräisiä keskustelun aiheita. Periaattteessa kun puhutaan zoomaus-videoista, niin jos käsittää ne niin, että ympärillä olevia asioita ei lasketa, mutta silti kysyy että muodostaako musta alue yhtenäsen joukon, niin vastaus voi olla ei. koska joissain zoomauksissa on voitu katsoa mustaa aluetta joka kiertää kuvan sisälle jostain ulkopuolelta.

4

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla tapauksilla, mitkä piirretään koordinaatistoon, on rajapinta, mutta mikä ei läheskään aina piirry mitenkään, jos se on liian ohut. Jotta fysiikan kaava piirtäisi sinulle jotain, niin kappaleiden tulee vain olla äärellisiä. En ala selittää, miksi fyysiset kappaleet oikeasti piirtyvät silmille fyysisessä maailmassa, vaan kerron miten jotain piirrettäisiin tietokoneella, jos kyseisessä ohjelmassa ei saisi huijata ja pakottaa äärettömän ohuita asioita näkyviin. (Varsinkin kun tekee kuvia fraktaalista tai sen ympäriltä, pitäisi muistaa, että on aivan mahdollista, että jokainen nähty pikseli olisi tosielämässä infinitesimaalinen ja liian pieni yksittäisen värin antamiseksi. Mandelbrotin zoomaamisen olisi tarkoitus muistuttaa tästä, mutta jokainen kuva, minkä näet, sisältää lopulta saman ongelman.) Asiasta määritellään äärellinen piirtämällä sen ulkoreunat, jotka voivat olla tietokoneella hiukkasten ratoja. Tai sitten tehdään hiukkasten asemasta kenttiä. Tällöin iteraatioitavia muuttujia ovat kaikki koordinaatiston pisteet ja niiden lisäksi tarvitaan muuttujia kenttää varten. Myös Mandelbrot tekee näin, kun se sanoo (for each pixel), mutta se ei piirrä näkyviin tavallisen kentän arvoja. Kun tehdään kentän takaisinkytkentä, täytyy muistaa kaikki kentän edelliset arvot. Kenttien differentiaaliyhtälöissä edelliset arvot ja lisäksi kaikki pisteen naapurit voivat vaikuttaa siihen, mitä viimeinen arvo on

x := 0
y := 0
t := 0
oldF := float [100*100]
newF := float [100*100]
while (true) do{
x:=0
while (x<100) do{
y:=0
while (y<100) do{

newF[x*100 y]:= (...oldF [...] ...)

y:=y 1
}
x:=x 1
}
t := t 1
}

Kentän tapauksessa ei ole mitään universaalia ja ehdotonta rajaa, joka tekisi kentästä erilaisen itsensä kanssa. Voit silti periaatteessa keksiä rajoja, kuten 'jos kentän arvo on pisteessä yli 1000, niin kuva muuttuu mustaksi'. Tietokoneen asemasta voit saavuttaa tämän myös aidossa matematiikassa ja silloin myös siten, että kentän arvo on aidosti ääretön (kuten aidon matematiikan M-joukossa olisi), ja vielä sitenkin, että sillä on kokonaisilla alueilla singulariteetteja. On olemassa differentiaaliyhtälöitä, joissa saa arvon kasvamaan silloin sun tällöin ja myös siirtymään eri t:n arvoilla muualle kuvassa.

Lopulta M-joukon erikoisuus on se, että sen aika- jaxy- koordinaatti- algoritmin sisällä on vielä yksi algoritmi. Sellainen esiintyisi tavallisessa differentiaaliyhtälössä samalla paikalla, jos yhtälö olisi esim.

dx = f * dt

missä f on asia, joka vaatii jonkun algoritmin suorittamista matematiikan todellisuudessa ennenkuin sen arvo tiedetään. Kyseessä voisi olla esim. tuhannen termin summa, jolla on yksittäisten termien sijasta algoritminen esitys. Väitän siis edelleen, että näitä lisäalgoritmilla laskettaviksi vaadittuja arvoja esiintyy jo fysiikan teorioissa, kuten Feynmanin diagrammit, ja siten niillä on yhtä paljon mahdollisuuksia olla sinun keksimäsi kvanttityhjiön ja siitä seuraavien asioiden muodostus.

B:
"Tämä liittyy myös ns. topologiseen vertauskuvaan (Farrell) jossa erilaistumaton kokonaisuus jakautuu ensin kahtia jolloin muodostuu aina 3 erilaista aluetta"

Mandelbrotin kuvia ei saa käyttää analogiana monien topologioiden tilanteesta (joka on joko topologinen evoluutio ajassa, tai todennäköisemmin vain kaksi tapausta annettuna vierekkäisissä kuvissa, joista toisessa on topologia 1 ja toisessa topologia 2). Kun ajatellaan, että saadaksesi algoritmin piirtämään alueita, joilla on äärellinen nähtävä koko, niin se tarkoittaa että käsitellyt joukot ovat kaikki samaa joukkoa ja saaduissa kuvissa on triviaalitopologiaa xy-avaruudesta. Se että esim. oikeassa M-joukossa on myös vain alijoukko xy-avaruudesta johtaa myös paljon muihin triviaaleihin ominaisuuksiin.

Mandelbrotin joukko on topologisesti vastakohta tuolle, mitä alat sanomaan, koska M-joukko muodostaa yhden yhtenäisen joukon pisteitä. Algoritmin antamissa kuvissa puolestaan ei ole sanottu, että muodostettaisiin asioista joukkoja, ja värikkäät pisteet ovat kaikki epämääräisiä keskustelun aiheita. Periaattteessa kun puhutaan zoomaus-videoista, niin jos käsittää ne niin, että ympärillä olevia asioita ei lasketa, mutta silti kysyy että muodostaako musta alue yhtenäsen joukon, niin vastaus voi olla ei. koska joissain zoomauksissa on voitu katsoa mustaa aluetta joka kiertää kuvan sisälle jostain ulkopuolelta.

4

Lue lisää

Älä myöskään sano aina. Lisäksi olen sitä mieltä, että esim. xy-avaruudessa kappaleet eivät voi olla sekä jakautuneet kahdeksi kappaleeksi, että olla toistensa rajoilla. Jos esim. kaksi täydellistä ympyrää on vierekkäin, niin että yksi piste on niissä sama tai vieressä oleva piste (toisen säde on esim. tasaluku r1 = 1 ja toisen sisällä oleva asia on r2 < 1 äärettömän lähellä tasalukua) , niin silloin ne ovat topologisesti yksi kappale, koska toisen pisteiden ympäristöön kuuluu toisen pisteitä. Jos niiden lähimpänä toisiaan olevat pisteet eivät ole samassa piseessä, niin silloin ne eivät kosketa toisiaan yhtään, eli on 'aina' kaksi erillistä ympyrää, eikä mitään aluetta, joka on niiden molempien raja. Periaatteessa saat ottaa ympyrät, missä väliin jäänyt osa pienenee ja on raja-arvoltaan nolla. Mutta se ei ole kauhean hyvä topologinen idea, koska kun määrittelet väliin jääneen osan, määrittelet kahden-kappaleen topologian, jolloin yrität raja-arvolla väittää, että tietty topologia olisi yhtä aikaa eri topologia.

Alla vertasit tietääkseni 'rajapintaa' siihen, että filosofisilla asioilla on 'yhteisiä ominaisuuksia'. Jos puhut kahdesta joukosta, jotka sisältävät suuren määrän samoja pisteitä, koska kuviot leikkaavat toisiaan xy-tasossa tms., niin tällä ei ole mitään topologisia ominaisuuksia verrattuna yhteen kuvioon. Vaan yksi kuvio on mielivaltaisesti sisältänyt kaksi sitä pienempää kuviota.

B:
"2 ja niiden rajapinta jossa ne kohtaavat jolloin binäärinen logiikka pitää korvata analogisella logiikalla"

Vaihtoehtojen lukumäärä ei korvaa tehdyssä logiikassa yhtään mitään. Onko Mandelbrotin joukko mielestäsi unääristä logiikkaa? Jos on kolme joukkoa ja kysytään: 'B ei kuluu joukkoon 1 eikä joukkoon 2, mutta B kuuluu johonkin joukkoon, tiedätkö mihin joukkoon B kuuluu' niin miten monena mahdollisena vaihtoehtona pidät tähän vastaamista?

Topologiaa ei pysty tutkimaan, jos ei käsittele kaikkea myös yhtenä joukkona. Ns. erillisyyden topologia on vain sillä, mihin nuo kaikki kuuluvat. On ylipäätään väärin puhua topologiasta, jos on määritelty pelkkiä joukkoja. Oikeasti tarkoitan, että mitään topologiaa ei ole vielä mainittu tekstissäsi ja oletin siksi vain tapauksen triviaalista xy-tason alijoukosta. Se että väittää asioiden jakaantumisen olevan matematiikassa sama kuin kahden tai kolmen joukon tekeminen on hyvin samanlaista keskustelua kuin miten 1+1+1 pitää kirjoittaa. Tämä on yleisesti sanottuna näin, mutta väitän myös tätä tapausta varten, että 3:n joukon näkeminen on täysin keksitty tapa tehdä itselleen yksi tietty näköharha. Jos tuossa kysyttäisiin, että kuuluvatko kaikki alkuperäiset joukon 0 pisteet edelleen joukkoihin 1 ja 2, niin kyllä. Se että antaa jollekin pisteelle vielä määritelmän, että sinullakin on joukko, on aivan loogista, mutta ei se koske pelkästään rajalla olevaa pistettä. Jotta näistä joukoista olisi ikinä mitään hyötyä, niin pian pitäisi kertoa, mitä joukot merkitsevät fyysisesti tms. Silloin joku voi keksiä mallin, että antamistasi joukoista 1-3 on kukin jotain aiheuttava. Mutta joku toinen voi keksiä ivielä, että puolet joukosta 1 aiheuttaa jotain muuta kuin toinen puolet joukosta 1, jolloin merkityksen kannalta on oleellista, että on aina mainittava nämä 4 joukkoa.

Jos vastaisit ensimmäisenä kysymyksenä olevaan logiikkapulmaan jotain, että joukkoon kuulumisesta ei puhuta silloin kun joukkoja käytetään, niin oikea tapa käsitellä sitä, olisi sanoa, että eri joukkoihin kuuluminen ei aiheuta mitään. Silloin yhtähyvin riittää käsitellä kaikkea yhtenä joukkona.

Pystytkö myöskään osoittamaan yhtää fysiikan teoriaa, missä nimenomaan fysiikan objektit ja menetelmät muodostuvat kahdesta joukosta? Tämäkin on eräänlainen epämääräisesti helpottuva kysymys, koska voit vastata siihen miltä tahanasa abstraktion tasolta tahansa. Mutta voitaisiin myös kysyä, että onko sillä yksittäisellä tasolla merkitystä, jos tarkempi fysiikan tason kysymys on kuitenkin jaettuna useisiin joukkoihin, joita ovat esim. kolme eri ajanhetkeä t-1, t, t+1. Teet itsekkin näin missä tahansa tapauksessa, missä sanottaisiin, että aiheeseen kuuluu keskustella kahdesta asiasta, ja vastaisit, että on generoitavissa muutakin keskusteltavaa.

Oletko koskaan ollut keskustelussa, missä toisella henkilöllä oli vain kaksi sanaa, tai pikemminkin substantiivia+pronominia?

B;
"eli on-off kytkimet ikäänkuin liukusäätimillä ja tähän perustuu kaikki inhimillinen ajattelu jossa hahmotus aloitetaan yhteisistä ominaisuuksista ja viitekehysten rajapinnasta ja sitten voidaan samalla vähitellen siirtyä tunnetusta viitekehyksestä tuntemattomaan ja samalla opitaan lisää."

Kaikki paitsi Mandelbrotin-joukko -ajatukset? Eli se mikä olisi kaikkein oleellisin analogia sille, että olisit tehnyt kaiken teorian? Tai kerro mikä on Mandelbrotin-joukossa ne kaksi asiaa, mistä siihen siirryttiin.

5

Anonyymi kirjoitti:

Älä myöskään sano aina. Lisäksi olen sitä mieltä, että esim. xy-avaruudessa kappaleet eivät voi olla sekä jakautuneet kahdeksi kappaleeksi, että olla toistensa rajoilla. Jos esim. kaksi täydellistä ympyrää on vierekkäin, niin että yksi piste on niissä sama tai vieressä oleva piste (toisen säde on esim. tasaluku r1 = 1 ja toisen sisällä oleva asia on r2 < 1 äärettömän lähellä tasalukua) , niin silloin ne ovat topologisesti yksi kappale, koska toisen pisteiden ympäristöön kuuluu toisen pisteitä. Jos niiden lähimpänä toisiaan olevat pisteet eivät ole samassa piseessä, niin silloin ne eivät kosketa toisiaan yhtään, eli on 'aina' kaksi erillistä ympyrää, eikä mitään aluetta, joka on niiden molempien raja. Periaatteessa saat ottaa ympyrät, missä väliin jäänyt osa pienenee ja on raja-arvoltaan nolla. Mutta se ei ole kauhean hyvä topologinen idea, koska kun määrittelet väliin jääneen osan, määrittelet kahden-kappaleen topologian, jolloin yrität raja-arvolla väittää, että tietty topologia olisi yhtä aikaa eri topologia.

Alla vertasit tietääkseni 'rajapintaa' siihen, että filosofisilla asioilla on 'yhteisiä ominaisuuksia'. Jos puhut kahdesta joukosta, jotka sisältävät suuren määrän samoja pisteitä, koska kuviot leikkaavat toisiaan xy-tasossa tms., niin tällä ei ole mitään topologisia ominaisuuksia verrattuna yhteen kuvioon. Vaan yksi kuvio on mielivaltaisesti sisältänyt kaksi sitä pienempää kuviota.

B:
"2 ja niiden rajapinta jossa ne kohtaavat jolloin binäärinen logiikka pitää korvata analogisella logiikalla"

Vaihtoehtojen lukumäärä ei korvaa tehdyssä logiikassa yhtään mitään. Onko Mandelbrotin joukko mielestäsi unääristä logiikkaa? Jos on kolme joukkoa ja kysytään: 'B ei kuluu joukkoon 1 eikä joukkoon 2, mutta B kuuluu johonkin joukkoon, tiedätkö mihin joukkoon B kuuluu' niin miten monena mahdollisena vaihtoehtona pidät tähän vastaamista?

Topologiaa ei pysty tutkimaan, jos ei käsittele kaikkea myös yhtenä joukkona. Ns. erillisyyden topologia on vain sillä, mihin nuo kaikki kuuluvat. On ylipäätään väärin puhua topologiasta, jos on määritelty pelkkiä joukkoja. Oikeasti tarkoitan, että mitään topologiaa ei ole vielä mainittu tekstissäsi ja oletin siksi vain tapauksen triviaalista xy-tason alijoukosta. Se että väittää asioiden jakaantumisen olevan matematiikassa sama kuin kahden tai kolmen joukon tekeminen on hyvin samanlaista keskustelua kuin miten 1 1 1 pitää kirjoittaa. Tämä on yleisesti sanottuna näin, mutta väitän myös tätä tapausta varten, että 3:n joukon näkeminen on täysin keksitty tapa tehdä itselleen yksi tietty näköharha. Jos tuossa kysyttäisiin, että kuuluvatko kaikki alkuperäiset joukon 0 pisteet edelleen joukkoihin 1 ja 2, niin kyllä. Se että antaa jollekin pisteelle vielä määritelmän, että sinullakin on joukko, on aivan loogista, mutta ei se koske pelkästään rajalla olevaa pistettä. Jotta näistä joukoista olisi ikinä mitään hyötyä, niin pian pitäisi kertoa, mitä joukot merkitsevät fyysisesti tms. Silloin joku voi keksiä mallin, että antamistasi joukoista 1-3 on kukin jotain aiheuttava. Mutta joku toinen voi keksiä ivielä, että puolet joukosta 1 aiheuttaa jotain muuta kuin toinen puolet joukosta 1, jolloin merkityksen kannalta on oleellista, että on aina mainittava nämä 4 joukkoa.

Jos vastaisit ensimmäisenä kysymyksenä olevaan logiikkapulmaan jotain, että joukkoon kuulumisesta ei puhuta silloin kun joukkoja käytetään, niin oikea tapa käsitellä sitä, olisi sanoa, että eri joukkoihin kuuluminen ei aiheuta mitään. Silloin yhtähyvin riittää käsitellä kaikkea yhtenä joukkona.

Pystytkö myöskään osoittamaan yhtää fysiikan teoriaa, missä nimenomaan fysiikan objektit ja menetelmät muodostuvat kahdesta joukosta? Tämäkin on eräänlainen epämääräisesti helpottuva kysymys, koska voit vastata siihen miltä tahanasa abstraktion tasolta tahansa. Mutta voitaisiin myös kysyä, että onko sillä yksittäisellä tasolla merkitystä, jos tarkempi fysiikan tason kysymys on kuitenkin jaettuna useisiin joukkoihin, joita ovat esim. kolme eri ajanhetkeä t-1, t, t 1. Teet itsekkin näin missä tahansa tapauksessa, missä sanottaisiin, että aiheeseen kuuluu keskustella kahdesta asiasta, ja vastaisit, että on generoitavissa muutakin keskusteltavaa.

Oletko koskaan ollut keskustelussa, missä toisella henkilöllä oli vain kaksi sanaa, tai pikemminkin substantiivia pronominia?

B;
"eli on-off kytkimet ikäänkuin liukusäätimillä ja tähän perustuu kaikki inhimillinen ajattelu jossa hahmotus aloitetaan yhteisistä ominaisuuksista ja viitekehysten rajapinnasta ja sitten voidaan samalla vähitellen siirtyä tunnetusta viitekehyksestä tuntemattomaan ja samalla opitaan lisää."

Kaikki paitsi Mandelbrotin-joukko -ajatukset? Eli se mikä olisi kaikkein oleellisin analogia sille, että olisit tehnyt kaiken teorian? Tai kerro mikä on Mandelbrotin-joukossa ne kaksi asiaa, mistä siihen siirryttiin.

5

Lue lisää

Kuvailemasi prosessi ei mielestäni tapahdu noin siinä kohtaa, kun yhdestä joukosta jakautuisi kaksi joukkoa. Olet jo hypännyt heti viimeiseen vaiheeseen. Siinä ei puolestaan ole mitään sääntöjä, mistä kenenkään pitäisi aloittaa.

Sinun oli tarkoitus tehdä kaiken teoria, eikä kaiken teoretisoinnin teoria. Tämä kaikki teoretisoinit voi kuitenkin tuottaa jotain, mikä ei ole oikea kaiken teoria?

Logiikan päättelyä tai tunnettujen asioiden tuijottamista kahdessa joukossa ei saa kutsua oppimiseksi. Tuntematon asia ei tule tunnettuksi millään tämän seurauksena. Jos puhuisit oikeasta oppimisesta, niin siinä olisi hyvin yhdentekevää mikään matemaattinen hahmotus joukoilla.

Matematiikassa on periaatteessa mahdollista laittaa hyvin toisistaan eroavia asioita samaan joukkoon. Tämä on kaikkein oleellisin joukkojen tapaus, jos halutaan väittää, että yksi asia joukoissa olisi täysin ennalta tuntematon, eikä vain lisää sitä samaa kuin ensimmäisessä joukossa. Sanotaan että tiedät esim. kaiken kokonaisluvuista (miten monta niitä on ja miten lasketaan), mutta et tiedä mitään asioista, joita merkitsen kukilla. Tällöin jos teen joukot 1-3 siten, että ne ovat 'kaikki kokonaisluvut', 'kaikki kukat' ja rajapinta: (1, 2, 3, neilikka, lilja). Miten tästä tulee mitään yhteistä numeroiden ja kukkien välille, ja miten alat oppia kukkia?

B:
"Tieteessä ja filosofiassa pyritään kaikki palauttamaan johonkin ennalta tunnettuun viitekehykseen mikä on samalla myös materialismin ja kaikkien muidenkin ismien ydin jossa juututaan pakonomaisesti siihen tuttuuteen ja joko suljetaan pois sitten kaikki muu mikä ei mahdu siihen tuttuun luokitteluun tai yritetään redusoida tuntemattomat ominaisuudet tutun viitekehyksen pienimpiin oletettuihin komponentteihin kuten kvarkkeihin eli luonnontieteiden "leegopalikkamalli"."

Sinä palautit kvanttityhjiön Mandelbrotin joukkoon, joka on tuttu viitekehys yläasteen funktioista ja yhtälöistä. Samoin palautit oppimisprosessin ala-astelaiseen joukko-oppiin. Alkuperäinen kvanttityhjiö ei ole sinulle tunnettu viitekehys, koska et voi todistaa tuntevasi siitä mitään. Uusia viitekehyksiä syntyy silloin tällöin matematiikassa, ja suurinta osaa niistä ei ole hyödyllistä käyttää. Tällä hetkellä tiede on sellainen, että empiirisesti tunnetaan koko viitekehys. Tämän takia ei tapahdu mitään muutoksia siinä, millaisia teoreettisia viitekehyksiä pitäisi olla.

Kvarkeissa ei ole merkitystä sillä, että voisi jakaa jotkut 'toiset' johonkin vähän suurempaan kuin kvarkit? Tai että silloin saa anteeksi. Jos on olemassa kvarkkimalli, ja kaikki tieteessä on sen takana, niin miksi tieteen pitäisi keskustella muille teeskennellen ettei heillä sitä ole? Varsinkin kun kyseessä ei ole taho, joka tekee kvarkkeja korvaavaa mallia. Jos haluat tietää, mitä tapahtuu, kun on kvarkit ja ei-kvarkit teorioina vastakkain, niin lue historiaa. Tiede ei ole asia, joka keskustelee kenellekään, ja väitän myös erikseen, että ei ole olemassa kriittistä keskustelua, joka päättyy siihen, että tieteellä on kvarkit, ja toisella ei ole sanottavaa kvarkkien ilmiöistä.

Väitän että tiede ei ole sulkenut mitään asiaa pois. Koska vaadin että esität sen asian ja todistat, että se ei ole tieteessä. Kukaan ei voi tavallaan redusoida tuntemattomia asioita. Tuntemattoman asian määritelmä on argumentissa todella vaikea hahmottaa. Jos tarkoittaisit esim. pimeää ainetta, niin siinä on jonkin verran redusoitunut se ominaisuus, että se tuntuu olevan avaruudessa, jolla on osia. Silti siitä esitettävän informaation lasken kuin uudeksi redusoinniksi, jota ei vielä ollut, kun sanottiin, että pimeää ainetta on. Sellaisia asioita, mitä joku selittää olevan tieteen ulkopuolella, ei redusoida mitenkään tieteessä. Ne torjutaan ja ehkä esitetään oman mallin avulla jotain mikä on ollut ilmiönä näiden toisten kohde. Tosin kukaan ei esitä esim. kaukonäkemistä minkään mallin avulla, vaan sitä sanotaan ilmiön sijaan huijaukseksi. Jos ilmiöistä ei saisi tehdä omia malleja, tiede olisi lakannut olemasta. En tiedä mihin viittaa tuttu tieteen luokittelu. Kerro joskus kaikki tieteen luokat. Näissä tuntuu aina, että sinä olet se joka haluaa luokitella tai eniten luokkiin reagoiva henkilö, kun olet kerran ainoa näiden luokkien tuntija ja käyttäjä.

B:
"Viitekehykset eivät ole sama asia kuin asioiden luokittelu koska kaikki oliot ovat periaatteessa yksilöitä ja vain erilaisten abstraktiotasojen puitteissa voidaan jossain määrin käsitellä luokittelujen ja niiden määritelmien mukaan."

Mandelbrotin-joukossa tietokoneella ei ole yhtään yksilöä, koska se on kaikki voitu abstraktoida algoritmiin, joka vie vain muutaman rivin ja muutaman tavun muistia verrattuna siihen, mitä on jokaisessa tuotetussa kuvassa. Toisin sanoen kaikkia pisteitä kuvassa on kohdeltu samana. Tämä toimii näin lähes kaikissa matemaattisissa teorioissa, koska kukaan ei jaksa kirjoittaa matematiikka yksilöitä varten. Myös kaiken teoria on idealtaan se, että vähennetään kaikkien yksilöiden määrää mahdollisimman paljon.

6

Anonyymi kirjoitti:

Kuvailemasi prosessi ei mielestäni tapahdu noin siinä kohtaa, kun yhdestä joukosta jakautuisi kaksi joukkoa. Olet jo hypännyt heti viimeiseen vaiheeseen. Siinä ei puolestaan ole mitään sääntöjä, mistä kenenkään pitäisi aloittaa.

Sinun oli tarkoitus tehdä kaiken teoria, eikä kaiken teoretisoinnin teoria. Tämä kaikki teoretisoinit voi kuitenkin tuottaa jotain, mikä ei ole oikea kaiken teoria?

Logiikan päättelyä tai tunnettujen asioiden tuijottamista kahdessa joukossa ei saa kutsua oppimiseksi. Tuntematon asia ei tule tunnettuksi millään tämän seurauksena. Jos puhuisit oikeasta oppimisesta, niin siinä olisi hyvin yhdentekevää mikään matemaattinen hahmotus joukoilla.

Matematiikassa on periaatteessa mahdollista laittaa hyvin toisistaan eroavia asioita samaan joukkoon. Tämä on kaikkein oleellisin joukkojen tapaus, jos halutaan väittää, että yksi asia joukoissa olisi täysin ennalta tuntematon, eikä vain lisää sitä samaa kuin ensimmäisessä joukossa. Sanotaan että tiedät esim. kaiken kokonaisluvuista (miten monta niitä on ja miten lasketaan), mutta et tiedä mitään asioista, joita merkitsen kukilla. Tällöin jos teen joukot 1-3 siten, että ne ovat 'kaikki kokonaisluvut', 'kaikki kukat' ja rajapinta: (1, 2, 3, neilikka, lilja). Miten tästä tulee mitään yhteistä numeroiden ja kukkien välille, ja miten alat oppia kukkia?

B:
"Tieteessä ja filosofiassa pyritään kaikki palauttamaan johonkin ennalta tunnettuun viitekehykseen mikä on samalla myös materialismin ja kaikkien muidenkin ismien ydin jossa juututaan pakonomaisesti siihen tuttuuteen ja joko suljetaan pois sitten kaikki muu mikä ei mahdu siihen tuttuun luokitteluun tai yritetään redusoida tuntemattomat ominaisuudet tutun viitekehyksen pienimpiin oletettuihin komponentteihin kuten kvarkkeihin eli luonnontieteiden "leegopalikkamalli"."

Sinä palautit kvanttityhjiön Mandelbrotin joukkoon, joka on tuttu viitekehys yläasteen funktioista ja yhtälöistä. Samoin palautit oppimisprosessin ala-astelaiseen joukko-oppiin. Alkuperäinen kvanttityhjiö ei ole sinulle tunnettu viitekehys, koska et voi todistaa tuntevasi siitä mitään. Uusia viitekehyksiä syntyy silloin tällöin matematiikassa, ja suurinta osaa niistä ei ole hyödyllistä käyttää. Tällä hetkellä tiede on sellainen, että empiirisesti tunnetaan koko viitekehys. Tämän takia ei tapahdu mitään muutoksia siinä, millaisia teoreettisia viitekehyksiä pitäisi olla.

Kvarkeissa ei ole merkitystä sillä, että voisi jakaa jotkut 'toiset' johonkin vähän suurempaan kuin kvarkit? Tai että silloin saa anteeksi. Jos on olemassa kvarkkimalli, ja kaikki tieteessä on sen takana, niin miksi tieteen pitäisi keskustella muille teeskennellen ettei heillä sitä ole? Varsinkin kun kyseessä ei ole taho, joka tekee kvarkkeja korvaavaa mallia. Jos haluat tietää, mitä tapahtuu, kun on kvarkit ja ei-kvarkit teorioina vastakkain, niin lue historiaa. Tiede ei ole asia, joka keskustelee kenellekään, ja väitän myös erikseen, että ei ole olemassa kriittistä keskustelua, joka päättyy siihen, että tieteellä on kvarkit, ja toisella ei ole sanottavaa kvarkkien ilmiöistä.

Väitän että tiede ei ole sulkenut mitään asiaa pois. Koska vaadin että esität sen asian ja todistat, että se ei ole tieteessä. Kukaan ei voi tavallaan redusoida tuntemattomia asioita. Tuntemattoman asian määritelmä on argumentissa todella vaikea hahmottaa. Jos tarkoittaisit esim. pimeää ainetta, niin siinä on jonkin verran redusoitunut se ominaisuus, että se tuntuu olevan avaruudessa, jolla on osia. Silti siitä esitettävän informaation lasken kuin uudeksi redusoinniksi, jota ei vielä ollut, kun sanottiin, että pimeää ainetta on. Sellaisia asioita, mitä joku selittää olevan tieteen ulkopuolella, ei redusoida mitenkään tieteessä. Ne torjutaan ja ehkä esitetään oman mallin avulla jotain mikä on ollut ilmiönä näiden toisten kohde. Tosin kukaan ei esitä esim. kaukonäkemistä minkään mallin avulla, vaan sitä sanotaan ilmiön sijaan huijaukseksi. Jos ilmiöistä ei saisi tehdä omia malleja, tiede olisi lakannut olemasta. En tiedä mihin viittaa tuttu tieteen luokittelu. Kerro joskus kaikki tieteen luokat. Näissä tuntuu aina, että sinä olet se joka haluaa luokitella tai eniten luokkiin reagoiva henkilö, kun olet kerran ainoa näiden luokkien tuntija ja käyttäjä.

B:
"Viitekehykset eivät ole sama asia kuin asioiden luokittelu koska kaikki oliot ovat periaatteessa yksilöitä ja vain erilaisten abstraktiotasojen puitteissa voidaan jossain määrin käsitellä luokittelujen ja niiden määritelmien mukaan."

Mandelbrotin-joukossa tietokoneella ei ole yhtään yksilöä, koska se on kaikki voitu abstraktoida algoritmiin, joka vie vain muutaman rivin ja muutaman tavun muistia verrattuna siihen, mitä on jokaisessa tuotetussa kuvassa. Toisin sanoen kaikkia pisteitä kuvassa on kohdeltu samana. Tämä toimii näin lähes kaikissa matemaattisissa teorioissa, koska kukaan ei jaksa kirjoittaa matematiikka yksilöitä varten. Myös kaiken teoria on idealtaan se, että vähennetään kaikkien yksilöiden määrää mahdollisimman paljon.

6

Lue lisää

Jos puhutaan filosofisemmin tai biologisemmin yksilöistä asioissa, niin matematiikkaa voi käyttää yksilöiden mallintamiseen sanomalla, että jokaiselle annetaan esim. kokonaisluku tai oma koordinaatti-asunto avaruudesta alkuräjähdyksen hetkellä. Vaikka näin tekee, niin minusta edellinen on kuitenkin tärkeämpi osa puhumastasi viitekehys-asiasta ja se viittaa nimenomaan johonkin luokitteluun.

QM:ssä objektit eivät ole yhtä yksilöllisiä kuin Newtonin fysiikassa. Tässä se miten tai millainen epäyksilöllisyys on tehty matemaattisille objekteille, on oma teoriansa yksilöllisyydestä eikä sillä tarkoiteta äskeisiä tapauksia. Toisin sanoen joskus viitekehys - tai ehkä tässä tapauksessa hyvin pieni valittu detaili tehdyissä asioissakin - on suurempi käsite kuin mitä yksilöllisyys on.

B:
"akateemisen koulutuksen surkastuttamat yksilöt tekivät tavallaan tekoälyn omaksi kuvakseen"

Väitän että et tiedä, miltä tekoäly näyttää. Ja että et ole verrannut sitä siihen, miten akateemikot kuvaavat itseään. Näiden molempien töiden pitäisi olla olemassa jossain, ja voisit osoittaa niistä kohtia sormella. Tai sitten tarkoitat, että sinä teit kuvauksen akateemikoista, ja sitten huomasit, että näiden tekoäly on samanlainen kuin se. Olet siis itse käytännössä kaikkien tekoälyjen takana ja voit syyttää kaikesta itseäsi.

B:
"matematiikkakin on hyödyllinen lähinnä vain tekniikan kehittämisen ja soveltamisen tasolla ja teorianmuodostuksessa se toimii kuin puppugeneraattori eli roskaa sisään ja roskaa ulos periaatteella josta tyypillinen esimerkki on suurin osa matematisoidusta tieteestä jossa tarkkuus on jonkinlainen itsetarkoitus"

Tämä on hyvä esimerkki todella binäärisestä luokittelusta. Matematiikalla pitää saada aikaan teknologia tai se on roskaa. Kaikki olisi tämän mukaan syntynyt roskana ja pysynyt roskana koko esiteollisen ajan ja mikrotietokoneajan. Ketään ei tällaisessa tapauksessa edes kiinnosta kritiikkisi perusteet ja roskanimittely on turhaa tunteikasta paatosta. MIelummin haluasimme tarkempaa kritiikkiä.

Onko esim. teleskoopin käyttö havaitsemiseen sama kuin soveltaisi tekniikkaa? Onko siinä sallittua katsoa, mitä teleskooppi näyttää, vai mitä varten se sovellus on? Eli miten voi määritellä teleskoopin soveltamisen hyödyllisyyden, jos ei katso? Tätä seuraa filosofinen kysymys, että mitä teleskoopeilla ja LHC:lla katsominen on, jos niillä ei tehdä teorioita.

Kaikki teoriat QFT:hen ja EFT:hen asti olivat maksimitarkkuuksisia teorioita sen oman aikansa jälkeisessä viitekehyksessä. Vasta myöhemmissä teorioissa on ominaisuutena se, että tarkkuuden määrä on kuin teoriaan itseensä kirjoitettu ja siksi teoria itse aiheuttaa toiveita uusista teorioista. Tämä on kokonaan tai osittain (tai sitä ei ole päätetty) eri asia kuin se, että joukko todella vanhoja teorioita on yleensä nykyinen teoria epätarkkana. Tarkkuus tulee tässä energian tiheyden kasvaessa, koska se voi suurena aiheuttaa sen, että ns, häiriöt eivät ole pieniä, ja että toistensa lähellä olevat asiat näkevät toistensa rakenteen tarkemmin (tämä rakenne ja häiriöt myös tarkoittaa esim. vain lisää termejä). Muissa moderneissa fysiikan teorioissa ei ole tarkkuus läheskään niin isossa roolissa kuin on esim. se, että voisiko avaruudelle joskus saada kvanttiluonteen, joka kaikella muullakin on (missä kvanttirakenne on aivan muuta kuin lisää termejä).

B:
"Analogisessa hahmotuksessa voidaan helposti huomata että tietoisuuden ja fysikaalisen aineen välinen rajapinta on biologinen elämä ihmiselle tutun viitekehyksen puitteissa eikä yritetä väkisin palauttaa tietoisuutta ja elämää fysiikan tasolle."

Tarkoitat 'binäärisen hahmotuksen vastakohdassa' etkä minkään analogian tekemistä. Ei siis erityisesti pidä paikkaansa, että sinulla olisi päätelmä ja perustelu sille, miksi tietoisuus ei palaa fysiikan tasolle. Siis jos käyttäisit vähän logiikkaa tuon lauseesi tarkasteluun, niin voisit edes käydä sen läpi näin. Joku väittää, että on olemassa vain yksi taso, ja yhdellä tasolla on ilmiö, joka tuntuu joistakin tietoisuudelta. Sinä väität, että on epäselvä määrä tasoja, ja ei sanota, että niissä on mitään vaan tehdään toinen taso. Huomaa muuten tässä, että kun siirryt mukamas pois binäärisestä vastakkainasettelusta, niin läheskään aina et keksi uusia sanoja tai käsitteitä, vaan ainoastaan otat toisten käsitteet, jotka ovat olleet muualla eri kategorian käsitteitä, ja laitat ne rinnakkain ensimmäisten asioiden kanssa. Tässä kohtaa sanoit yllä että tekisit myös listan yhteisistä ominaisuuksista, mutta missä nekin ovat (tietääkseni etsit niitä tietoisuuden ja fyysisen väliltä, ja sitten nuo ominaisuudet ovat toiselta nimeltään biologia)?

7

Anonyymi kirjoitti:

Jos puhutaan filosofisemmin tai biologisemmin yksilöistä asioissa, niin matematiikkaa voi käyttää yksilöiden mallintamiseen sanomalla, että jokaiselle annetaan esim. kokonaisluku tai oma koordinaatti-asunto avaruudesta alkuräjähdyksen hetkellä. Vaikka näin tekee, niin minusta edellinen on kuitenkin tärkeämpi osa puhumastasi viitekehys-asiasta ja se viittaa nimenomaan johonkin luokitteluun.

QM:ssä objektit eivät ole yhtä yksilöllisiä kuin Newtonin fysiikassa. Tässä se miten tai millainen epäyksilöllisyys on tehty matemaattisille objekteille, on oma teoriansa yksilöllisyydestä eikä sillä tarkoiteta äskeisiä tapauksia. Toisin sanoen joskus viitekehys - tai ehkä tässä tapauksessa hyvin pieni valittu detaili tehdyissä asioissakin - on suurempi käsite kuin mitä yksilöllisyys on.

B:
"akateemisen koulutuksen surkastuttamat yksilöt tekivät tavallaan tekoälyn omaksi kuvakseen"

Väitän että et tiedä, miltä tekoäly näyttää. Ja että et ole verrannut sitä siihen, miten akateemikot kuvaavat itseään. Näiden molempien töiden pitäisi olla olemassa jossain, ja voisit osoittaa niistä kohtia sormella. Tai sitten tarkoitat, että sinä teit kuvauksen akateemikoista, ja sitten huomasit, että näiden tekoäly on samanlainen kuin se. Olet siis itse käytännössä kaikkien tekoälyjen takana ja voit syyttää kaikesta itseäsi.

B:
"matematiikkakin on hyödyllinen lähinnä vain tekniikan kehittämisen ja soveltamisen tasolla ja teorianmuodostuksessa se toimii kuin puppugeneraattori eli roskaa sisään ja roskaa ulos periaatteella josta tyypillinen esimerkki on suurin osa matematisoidusta tieteestä jossa tarkkuus on jonkinlainen itsetarkoitus"

Tämä on hyvä esimerkki todella binäärisestä luokittelusta. Matematiikalla pitää saada aikaan teknologia tai se on roskaa. Kaikki olisi tämän mukaan syntynyt roskana ja pysynyt roskana koko esiteollisen ajan ja mikrotietokoneajan. Ketään ei tällaisessa tapauksessa edes kiinnosta kritiikkisi perusteet ja roskanimittely on turhaa tunteikasta paatosta. MIelummin haluasimme tarkempaa kritiikkiä.

Onko esim. teleskoopin käyttö havaitsemiseen sama kuin soveltaisi tekniikkaa? Onko siinä sallittua katsoa, mitä teleskooppi näyttää, vai mitä varten se sovellus on? Eli miten voi määritellä teleskoopin soveltamisen hyödyllisyyden, jos ei katso? Tätä seuraa filosofinen kysymys, että mitä teleskoopeilla ja LHC:lla katsominen on, jos niillä ei tehdä teorioita.

Kaikki teoriat QFT:hen ja EFT:hen asti olivat maksimitarkkuuksisia teorioita sen oman aikansa jälkeisessä viitekehyksessä. Vasta myöhemmissä teorioissa on ominaisuutena se, että tarkkuuden määrä on kuin teoriaan itseensä kirjoitettu ja siksi teoria itse aiheuttaa toiveita uusista teorioista. Tämä on kokonaan tai osittain (tai sitä ei ole päätetty) eri asia kuin se, että joukko todella vanhoja teorioita on yleensä nykyinen teoria epätarkkana. Tarkkuus tulee tässä energian tiheyden kasvaessa, koska se voi suurena aiheuttaa sen, että ns, häiriöt eivät ole pieniä, ja että toistensa lähellä olevat asiat näkevät toistensa rakenteen tarkemmin (tämä rakenne ja häiriöt myös tarkoittaa esim. vain lisää termejä). Muissa moderneissa fysiikan teorioissa ei ole tarkkuus läheskään niin isossa roolissa kuin on esim. se, että voisiko avaruudelle joskus saada kvanttiluonteen, joka kaikella muullakin on (missä kvanttirakenne on aivan muuta kuin lisää termejä).

B:
"Analogisessa hahmotuksessa voidaan helposti huomata että tietoisuuden ja fysikaalisen aineen välinen rajapinta on biologinen elämä ihmiselle tutun viitekehyksen puitteissa eikä yritetä väkisin palauttaa tietoisuutta ja elämää fysiikan tasolle."

Tarkoitat 'binäärisen hahmotuksen vastakohdassa' etkä minkään analogian tekemistä. Ei siis erityisesti pidä paikkaansa, että sinulla olisi päätelmä ja perustelu sille, miksi tietoisuus ei palaa fysiikan tasolle. Siis jos käyttäisit vähän logiikkaa tuon lauseesi tarkasteluun, niin voisit edes käydä sen läpi näin. Joku väittää, että on olemassa vain yksi taso, ja yhdellä tasolla on ilmiö, joka tuntuu joistakin tietoisuudelta. Sinä väität, että on epäselvä määrä tasoja, ja ei sanota, että niissä on mitään vaan tehdään toinen taso. Huomaa muuten tässä, että kun siirryt mukamas pois binäärisestä vastakkainasettelusta, niin läheskään aina et keksi uusia sanoja tai käsitteitä, vaan ainoastaan otat toisten käsitteet, jotka ovat olleet muualla eri kategorian käsitteitä, ja laitat ne rinnakkain ensimmäisten asioiden kanssa. Tässä kohtaa sanoit yllä että tekisit myös listan yhteisistä ominaisuuksista, mutta missä nekin ovat (tietääkseni etsit niitä tietoisuuden ja fyysisen väliltä, ja sitten nuo ominaisuudet ovat toiselta nimeltään biologia)?

7

Lue lisää

'Tietoisuus on aineen binäärinen vastakohta', ei ole tieteen tai kenenkään muun oletus kuin sinun. Toisin sanoen tuotat suurimman osan kaikesta hötöstä perustuen surkeisiin binäärisiin vastakkain asetteluihin, joista ei edes ole seurauksena se, että oppisit ja opettaisit meille jonkin asian noiden kahden väliltä, vaan saat niistä irti vain sen että väität sen perusteella olevasi toisten kritisoija.

Idea vastakohdista on kai kuitenkin jonkun ala-astekoulua muistuttavan entiteetin, jonka sanomisiin uskot kaikissa tapauksissa vertaamatta tätä tietoa koskaan muihin vaihtoehtoihin. Mutta itseasiassa, kun Levin sanoo, että tietoisuudesta menee biologian kautta jatkumo johonkin, niin sen jatkumon toinen pää ei ole 'kaikki tieteellinen aine ja materialistin selitys kaikelle', vaan hänen videossaan sanotaan aika suoraan, että se on yksittäisten hiukkasten tai kiinteän aineen tai kaoottisen kaasun konteksti. Toisin sanoen jossain kohtaa hänen suorallaan on annettu kuva jostain mikä on tieteen aineeta, ja jos suora päättyy Descartesiin, niin suoran idea on sanoa, että Descartes on tehty aineesta. Sinun on myöskin turha osoittaa kritiikiä siten, että materialisti olisi väittänyt tietoisuuden tapahtuvan jotenkin tietyn fyysisen systeemin ja sen mallin mukaisesti. Oletko muuten koskaan kuullut sellaisesta, että tiede ei väitä osaavansa simuloida tietoisuutta. Kun siis materialistit sanovat, että tietoisuus palautuu aineeseen, he eivät tarkoita sillä mitään, mikä voidaan esittää mallina, vaan he sanovat, että aine on se, joka tekee asioita tavoilla, joita he eivät vielä edes näytä mallilla toteen. Mutta että se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että nimenomaan esim. hiukkaset ovat niitä, jotka näitä useita malleja tekevät yhdessä.

Biologian eli esim. mikroskoopissa seuratun solun liittäminen tietoisuuteen on väkisin tekemistä. Idea tietoisuuden vaikeuksista tulee siitä, että se tarkoittaa omaa kokemustasi pään sisäisistä ajatuksista ym. Tällöin mikään mistään ulkopuolelta ei koskaa ole liittymättä siihen muuten kuin väkisin. Filosofeista asiaa pitää varmasti ajatella tarkemmin kuin siinä, että metsästäjän vaistosi etsivät ympäristöstä elämän merkkejä.

Sen jälkeen kun sinulla on malli jostakin, niin alkaisi aina tieteellinen menetelmä tai jokin menetelmä. Tässä vaiheessa on turha hakata rintaa siitä, miten erinomainen lähtökohtasi on muihin verrattuna.

B:
"biologinen elämä ihmiselle tutun viitekehyksen puitteissa"

Mitä eläimellistä menoa tämäkin on? Vai ovatko kaikki ihmiset yhtäkkiä käyneet koulut?

B:
"Toisenlainen analoginen täydentävä hahmotus erottaa tyhjiön solumaisen rakenteen nollapiste-energiaan ja kvanttifysiikkaan liittyvän implisiittisen potentiaalitason (nollasummavektorien symmetria ja tasapainotila) eksplisiittisestä mitattavasta atomaarisesta aineesta"

Tieteen mukaan mitkään kaksi fysiikan teoriaa eivät ole toistensa binääriset vastakohdat. Kaikissa esim. kerrotaan miten hiukkanen lentää (mikä rajapinta lentämisestä tulee?). Myöskään mitkään kvanttityhjiöt ja atomit eivät ole eri teorioita, eivätkä eri objekteja siinä teoriassa.

B:
"ja niissäkin rajapintana toiminee biologinen elämä ja se mitä kutsutaan tietoisuudeksi"

Jossain toisessa kontekstissa voi olla järkevää puhua aiheesta, kuten aine, joka on juuri ja juuri melkein klassista ja kuitenkin puoliksi kvanttikoherenttia. Jotkut saattavat joskus jopa päättää käyttää siihen uutta mallia. Mutta todennäköisesti siten, että he sanovat uskovansa, että pelkkä QM:n teoria pystyy tuottamaan kyseisen aineen eli että se palautuu QM-tasolle. Tällöin kaikki mitä teet sellaisessa jatkumossa, jossa asiat palaavat QM-tasolle, ovat siitä.

Jos sinulla on kahdessa eri jatkumossa käsite nimeltä tietoisuus, niin eikö tästä voi tehdä päätelmiä yli jatkumoiden? Kuten: 'Tein ristiriidan, koska toisessa tietoisuus oli ääripiste ja toisessa ei. Minkä aikana toisessa se oli yhtä kuin biologia mutta toisessa ei. Minkä aikana kaikki ainekin tästä jatkumosta oli toisessa jatkumossa jotenkin läsnä'.

B:
"koko Beardenin tuotanto josta suuri osa löytyy archive.org sivustolta ja sitä lukiessa hakukoneella tarkistaa viitteitä ja hakemalla archive sivustolta lisää aineistoa hakusanojen perusteella."

Miksiköhän et sanoisi itse, mitä ne viitteet ovat, jos niillä tekee enemmän kuin Beardenilla. Osa niistä on varmastikin akateemisia kirjoituksia, joissa ei ole mitään vikaa. Bearden ei niitä silti oikeasti käytä tai ole ymmärtänyt. Eivätkä ne avaudu sinullekaan mitenkään, jos ovat mitenkään saatavissa mistään.

8

Anonyymi kirjoitti:

'Tietoisuus on aineen binäärinen vastakohta', ei ole tieteen tai kenenkään muun oletus kuin sinun. Toisin sanoen tuotat suurimman osan kaikesta hötöstä perustuen surkeisiin binäärisiin vastakkain asetteluihin, joista ei edes ole seurauksena se, että oppisit ja opettaisit meille jonkin asian noiden kahden väliltä, vaan saat niistä irti vain sen että väität sen perusteella olevasi toisten kritisoija.

Idea vastakohdista on kai kuitenkin jonkun ala-astekoulua muistuttavan entiteetin, jonka sanomisiin uskot kaikissa tapauksissa vertaamatta tätä tietoa koskaan muihin vaihtoehtoihin. Mutta itseasiassa, kun Levin sanoo, että tietoisuudesta menee biologian kautta jatkumo johonkin, niin sen jatkumon toinen pää ei ole 'kaikki tieteellinen aine ja materialistin selitys kaikelle', vaan hänen videossaan sanotaan aika suoraan, että se on yksittäisten hiukkasten tai kiinteän aineen tai kaoottisen kaasun konteksti. Toisin sanoen jossain kohtaa hänen suorallaan on annettu kuva jostain mikä on tieteen aineeta, ja jos suora päättyy Descartesiin, niin suoran idea on sanoa, että Descartes on tehty aineesta. Sinun on myöskin turha osoittaa kritiikiä siten, että materialisti olisi väittänyt tietoisuuden tapahtuvan jotenkin tietyn fyysisen systeemin ja sen mallin mukaisesti. Oletko muuten koskaan kuullut sellaisesta, että tiede ei väitä osaavansa simuloida tietoisuutta. Kun siis materialistit sanovat, että tietoisuus palautuu aineeseen, he eivät tarkoita sillä mitään, mikä voidaan esittää mallina, vaan he sanovat, että aine on se, joka tekee asioita tavoilla, joita he eivät vielä edes näytä mallilla toteen. Mutta että se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että nimenomaan esim. hiukkaset ovat niitä, jotka näitä useita malleja tekevät yhdessä.

Biologian eli esim. mikroskoopissa seuratun solun liittäminen tietoisuuteen on väkisin tekemistä. Idea tietoisuuden vaikeuksista tulee siitä, että se tarkoittaa omaa kokemustasi pään sisäisistä ajatuksista ym. Tällöin mikään mistään ulkopuolelta ei koskaa ole liittymättä siihen muuten kuin väkisin. Filosofeista asiaa pitää varmasti ajatella tarkemmin kuin siinä, että metsästäjän vaistosi etsivät ympäristöstä elämän merkkejä.

Sen jälkeen kun sinulla on malli jostakin, niin alkaisi aina tieteellinen menetelmä tai jokin menetelmä. Tässä vaiheessa on turha hakata rintaa siitä, miten erinomainen lähtökohtasi on muihin verrattuna.

B:
"biologinen elämä ihmiselle tutun viitekehyksen puitteissa"

Mitä eläimellistä menoa tämäkin on? Vai ovatko kaikki ihmiset yhtäkkiä käyneet koulut?

B:
"Toisenlainen analoginen täydentävä hahmotus erottaa tyhjiön solumaisen rakenteen nollapiste-energiaan ja kvanttifysiikkaan liittyvän implisiittisen potentiaalitason (nollasummavektorien symmetria ja tasapainotila) eksplisiittisestä mitattavasta atomaarisesta aineesta"

Tieteen mukaan mitkään kaksi fysiikan teoriaa eivät ole toistensa binääriset vastakohdat. Kaikissa esim. kerrotaan miten hiukkanen lentää (mikä rajapinta lentämisestä tulee?). Myöskään mitkään kvanttityhjiöt ja atomit eivät ole eri teorioita, eivätkä eri objekteja siinä teoriassa.

B:
"ja niissäkin rajapintana toiminee biologinen elämä ja se mitä kutsutaan tietoisuudeksi"

Jossain toisessa kontekstissa voi olla järkevää puhua aiheesta, kuten aine, joka on juuri ja juuri melkein klassista ja kuitenkin puoliksi kvanttikoherenttia. Jotkut saattavat joskus jopa päättää käyttää siihen uutta mallia. Mutta todennäköisesti siten, että he sanovat uskovansa, että pelkkä QM:n teoria pystyy tuottamaan kyseisen aineen eli että se palautuu QM-tasolle. Tällöin kaikki mitä teet sellaisessa jatkumossa, jossa asiat palaavat QM-tasolle, ovat siitä.

Jos sinulla on kahdessa eri jatkumossa käsite nimeltä tietoisuus, niin eikö tästä voi tehdä päätelmiä yli jatkumoiden? Kuten: 'Tein ristiriidan, koska toisessa tietoisuus oli ääripiste ja toisessa ei. Minkä aikana toisessa se oli yhtä kuin biologia mutta toisessa ei. Minkä aikana kaikki ainekin tästä jatkumosta oli toisessa jatkumossa jotenkin läsnä'.

B:
"koko Beardenin tuotanto josta suuri osa löytyy archive.org sivustolta ja sitä lukiessa hakukoneella tarkistaa viitteitä ja hakemalla archive sivustolta lisää aineistoa hakusanojen perusteella."

Miksiköhän et sanoisi itse, mitä ne viitteet ovat, jos niillä tekee enemmän kuin Beardenilla. Osa niistä on varmastikin akateemisia kirjoituksia, joissa ei ole mitään vikaa. Bearden ei niitä silti oikeasti käytä tai ole ymmärtänyt. Eivätkä ne avaudu sinullekaan mitenkään, jos ovat mitenkään saatavissa mistään.

8

Lue lisää

B:
"Kokemusta ei voi mielekkäästi matematisoida ilman että se olennainen sisältö helposti katoaa ja jäljelle jää vain se triviaali kehys mikä voi olla jotenkin mitattavissa mutta siitä ei voi tyypillisesti enää edes tunnistaa sitä alkup. kokemuksen sisältöä."

Tämä olisi koskenut jo näkökokemusta. Muutenkin jos tehtävä olisi kertoa kokemuksen sijainti, niin se alkaisi aivoista. Puolestani kuitenkin sopii, että kaikki tietoisuuden matematisoineet yritykset, kuten IIT hylätään, koska ne muistuttavat sitä, mitä yllä sanoin.

B:
"teikäläisiä mahtuu 13 tusinaan joilla kaikilla on samanlaiset sekoilut ja joukkopsykoosi päällä. "

Jos teet tällaisesta psykoosista joskus salaliittoteorioita, niin muista aloittaa ne jo keskiajalta lähtien, koska tuolloin 13 tusinassa oli sitä mieltä, että esim. planetaarisia malleja voisi olla vain kaksi vaihtoehtoa. Ja myöhemmin on ollut 13 tusinassa sellaisia, joiden mielestä on vain kaksi ensimmäistä integraalilaskennan keksijää.

B:
"Kaukonäkeminen on nimenomaan empiiristä ja yliaistillista eli siinä mielessä voidan tulkita hyperdimensionaaliseksi"

Ei missään tapauksessa. Asiat ovat hyperdimensionaalisia vasta, kun toinen väittää, että ne ovat yhdessä niistä dimensioista. Onhan pimeä ainekin 'empiiristä' ja yliaistillista.

Huijausta olevat asiat eivät vastaa sitä, mitä empiirisyydellä haetaan takaa. Mainitsemasi kokeet kaukonäkemiselle ovat jotain muuta kuin näkemyksellistä tieteellistä tutkimusta. Ei sen koe ole se, että arvaa yksi maailman tapahtuma, ja jos kerran onnistut, niin kaikki ovat oikeassa. Oikeassa kokeessa ollaan lukkojen takana, kun muut (lue: skeptikot, joilla on akateeminen ura ja tutkijan työpaikka, ja peräaukot tutkittu vakoilulaitteiden varalta) vievät esim. toiseen huoneeseen kuvakortin pöydälle. Sitten kokeillaan tuhansia kortteja ja lasketaan kaikki yritykset tulokseen.

B:
"Ns. alkeishiukkasten tason tutkimus vaikuttaa olevan melko täydellistä systemaattista itsepetosta"

Voitko yhtään tarkentaa? Onko tässä edes kyse siitä, ovatko tieteet ja tulokset oikeita?

B:
"Matematiikka sinänsä voi kertoa vain sen mikä on mahdollista tiettyjen perusoletusten puitteissa"

Tieteessä ei ole sellaista menetelmää kuin 'matematiikka sinänsä', jota mm. Mandelbrot on. Lisäksi matematiikka on oleellinen myös muodostamaan oletukset ja tekemään niistä niin tiettyjä kuin huvittaa, joten periaatteesi mukaan toistaiseksi matematiikka voi kertoa kaiken. Mutta en yritä tehdä tästä matematiikan ja tietoisuuden keskustelua, missä sinun lauseesi ei myöskään olisi argumentti, jos se esim. lähtee oletuksesta että tiedämme (ainakin sen asian filosofit) itse parhaiten mitä koemme. Jos halusit sanoa 'matematiikka voi kertoa vain mitä matematiikka voi kertoa', niin en ole eri mieltä.

B:
"mutta se ei kykene osoittamaan niitä perusoletuksia eikä niihin liittyviä tulkintoja edes oikeansuuntaisiksi ja sama koskee kaikkea muutakin aksiomaattista tutkimusta."

Tiede ei ole sitä, että matematiikka osoittaa matematiikan oikean suuntaiseksi. Matematiikan oikean suuntaisuutta perustuen matematiikkaan ei ole missään määritelty. Kaikki ennen hokemasi matemaattisen logiikan tulokset, jotka liittyvät asioiden todistamiseen, eivät ole tässä ketään kiinnostavia. Eivätkä ne osoita, että muut asiat ja entiteetit kuin matematiikka eivät voisi todistaa fysiikan teoriaa oikeansuuntaiseksi (mikä ei ole paljon se).

Matematiikan käyttöä ei tule sanoa aksiomaattiseksi vain koska siinä on käytetty matematiikkaa, ja vaikka se alkoi yhden matemaattisen objektin käytöllä. Aksiomaattisuus viittaa loogisesti suljettuun systeemiin, missä yritetään sanoa, että tieto ja myös menetelmät ja teot olisivat tiivistettävissä joukkoon aksioomia ja muu tapahtuisi niiden seurauksena. 'Aksiomaattinen tutkimus' ei merkitse mitään, koska mitään uutta asiaa ei mitenkään voida kuvitella osattavan saamaan osumaan hyviin aksioomiin heti alussa. Jos aksioomat esim. lupaisivat tapauksessa liikoja, niin miksi kukaan tutkisi uutta aihetta vaatien itseään toteuttamaan kaiken sen, mitä aksioomissa on, kun hän voisi vain toimia sen kanssa, mikä on välttämätöntä (tee omaan teoriaasi esim. aksiooma, joka sanoo, miksi et kulje ajassa taaksepäin, vaikka aika-akseliaksiooma sellaisen sallii). Kukaan asioista tietämätön ei silti välttämättä näe eroa tämän ja sen välillä, että satunnaisesti käyttelee matemaattista logiikkaansa.

9

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kokemusta ei voi mielekkäästi matematisoida ilman että se olennainen sisältö helposti katoaa ja jäljelle jää vain se triviaali kehys mikä voi olla jotenkin mitattavissa mutta siitä ei voi tyypillisesti enää edes tunnistaa sitä alkup. kokemuksen sisältöä."

Tämä olisi koskenut jo näkökokemusta. Muutenkin jos tehtävä olisi kertoa kokemuksen sijainti, niin se alkaisi aivoista. Puolestani kuitenkin sopii, että kaikki tietoisuuden matematisoineet yritykset, kuten IIT hylätään, koska ne muistuttavat sitä, mitä yllä sanoin.

B:
"teikäläisiä mahtuu 13 tusinaan joilla kaikilla on samanlaiset sekoilut ja joukkopsykoosi päällä. "

Jos teet tällaisesta psykoosista joskus salaliittoteorioita, niin muista aloittaa ne jo keskiajalta lähtien, koska tuolloin 13 tusinassa oli sitä mieltä, että esim. planetaarisia malleja voisi olla vain kaksi vaihtoehtoa. Ja myöhemmin on ollut 13 tusinassa sellaisia, joiden mielestä on vain kaksi ensimmäistä integraalilaskennan keksijää.

B:
"Kaukonäkeminen on nimenomaan empiiristä ja yliaistillista eli siinä mielessä voidan tulkita hyperdimensionaaliseksi"

Ei missään tapauksessa. Asiat ovat hyperdimensionaalisia vasta, kun toinen väittää, että ne ovat yhdessä niistä dimensioista. Onhan pimeä ainekin 'empiiristä' ja yliaistillista.

Huijausta olevat asiat eivät vastaa sitä, mitä empiirisyydellä haetaan takaa. Mainitsemasi kokeet kaukonäkemiselle ovat jotain muuta kuin näkemyksellistä tieteellistä tutkimusta. Ei sen koe ole se, että arvaa yksi maailman tapahtuma, ja jos kerran onnistut, niin kaikki ovat oikeassa. Oikeassa kokeessa ollaan lukkojen takana, kun muut (lue: skeptikot, joilla on akateeminen ura ja tutkijan työpaikka, ja peräaukot tutkittu vakoilulaitteiden varalta) vievät esim. toiseen huoneeseen kuvakortin pöydälle. Sitten kokeillaan tuhansia kortteja ja lasketaan kaikki yritykset tulokseen.

B:
"Ns. alkeishiukkasten tason tutkimus vaikuttaa olevan melko täydellistä systemaattista itsepetosta"

Voitko yhtään tarkentaa? Onko tässä edes kyse siitä, ovatko tieteet ja tulokset oikeita?

B:
"Matematiikka sinänsä voi kertoa vain sen mikä on mahdollista tiettyjen perusoletusten puitteissa"

Tieteessä ei ole sellaista menetelmää kuin 'matematiikka sinänsä', jota mm. Mandelbrot on. Lisäksi matematiikka on oleellinen myös muodostamaan oletukset ja tekemään niistä niin tiettyjä kuin huvittaa, joten periaatteesi mukaan toistaiseksi matematiikka voi kertoa kaiken. Mutta en yritä tehdä tästä matematiikan ja tietoisuuden keskustelua, missä sinun lauseesi ei myöskään olisi argumentti, jos se esim. lähtee oletuksesta että tiedämme (ainakin sen asian filosofit) itse parhaiten mitä koemme. Jos halusit sanoa 'matematiikka voi kertoa vain mitä matematiikka voi kertoa', niin en ole eri mieltä.

B:
"mutta se ei kykene osoittamaan niitä perusoletuksia eikä niihin liittyviä tulkintoja edes oikeansuuntaisiksi ja sama koskee kaikkea muutakin aksiomaattista tutkimusta."

Tiede ei ole sitä, että matematiikka osoittaa matematiikan oikean suuntaiseksi. Matematiikan oikean suuntaisuutta perustuen matematiikkaan ei ole missään määritelty. Kaikki ennen hokemasi matemaattisen logiikan tulokset, jotka liittyvät asioiden todistamiseen, eivät ole tässä ketään kiinnostavia. Eivätkä ne osoita, että muut asiat ja entiteetit kuin matematiikka eivät voisi todistaa fysiikan teoriaa oikeansuuntaiseksi (mikä ei ole paljon se).

Matematiikan käyttöä ei tule sanoa aksiomaattiseksi vain koska siinä on käytetty matematiikkaa, ja vaikka se alkoi yhden matemaattisen objektin käytöllä. Aksiomaattisuus viittaa loogisesti suljettuun systeemiin, missä yritetään sanoa, että tieto ja myös menetelmät ja teot olisivat tiivistettävissä joukkoon aksioomia ja muu tapahtuisi niiden seurauksena. 'Aksiomaattinen tutkimus' ei merkitse mitään, koska mitään uutta asiaa ei mitenkään voida kuvitella osattavan saamaan osumaan hyviin aksioomiin heti alussa. Jos aksioomat esim. lupaisivat tapauksessa liikoja, niin miksi kukaan tutkisi uutta aihetta vaatien itseään toteuttamaan kaiken sen, mitä aksioomissa on, kun hän voisi vain toimia sen kanssa, mikä on välttämätöntä (tee omaan teoriaasi esim. aksiooma, joka sanoo, miksi et kulje ajassa taaksepäin, vaikka aika-akseliaksiooma sellaisen sallii). Kukaan asioista tietämätön ei silti välttämättä näe eroa tämän ja sen välillä, että satunnaisesti käyttelee matemaattista logiikkaansa.

9

Lue lisää

Olet yrittänyt väittää, että tiede tekisi paljon aksioomisesti, vaikka aksiomaattisuus on tekona huono. Yrität sanoa, että tiede huononee sen takia ja toivot, että tiede olisi tehnyt sitä siis mahdollisimman paljon. Aksiomaattisuus olisi sinusta saanut tieteen tekemään virheitä, koska kuvittelet Gödelin lauseiden takia, että aksiomaatikot tekevät elämässään virheitä. Huomasitko yhtään, että käytät abstraktia matematiikkaa tehdäksesi selitysmalleja tieteen huonoudesta? Gödelin tulos on matemaattista todistusta eikä hänen intuitiotaan, joten otit matemaattista informaatiota sisääsi, ja jos se on roskaa, niin roskaa tulee päätelmistäsi (roskana Gödel ei jotenkin pitäisi paikkaansa; B kun saa tehtyä roskaa mistä tahansa).

Oikeasti tiede ei aksiomatisoi ja vaikka se joskus aksiomatisoi, niin sen aksiomatisoinnin onnistumista ei arvioida Gödelin perusteella, koska Gödelin tiedetään jo olevan absoluuttinen totuus. (Silti maailma aksiomatisoi vielä Gödelin jälkeen ja Gödelin jälkeen tehdään myös arvioita). Nämä arviot alkavat siitä, että teoria on oikein. Sillä tavalla kuin teorian sanotaan fysiikassa olevan oikea teoria, ja niiden asioiden perusteella kuin teoriat ovat oikeita. Sitten arviot koskevat sitä, onko teoria peräisin aksioomista ilman mitään sivuefektejä, joita ei pitäisi olla.

B:
"tulkita kaiken siinä oppimassasi nykyisen teor. fysiikan paradigman viitekehyksessä jonka puitteissa tässä ja muissa ketjuissa esittämäni asiat eivät ole ymmärrettävissä eikä hahmotettavissa millään mielekkäällä tavalla."

Mistä kukaan voisi päätellä, mikä kuuluu väärään osaan viitekehystä ja mikä oikeaan? Kuten on mainittu niin esim. Maxwellin yhtälöt ja potentiaali ovat (yhteisen tuhatvuotisen?) paradigman viitekehystä ja samoin aikadimensio. Mistä sinä voit päätellä, että minun tulkintaani siitä asiasta ei tule ottaa huomioon? Missä huomiolla tarkoitan, että oletko edes yrittänyt väittää sitä vastaan. Periaatteessa aloit monessa kohtaa käyttää samaa viitekehystä ja sitten kun viitekehyksestä puhuttiin, niin sanot että siinä tapauksessa tärkein periaate on muiden olla tekemättä mitään minkään asian suhteen, koska tekeminen on oikeassa olemisen vastainen tie tms..

10

Anonyymi kirjoitti:

Olet yrittänyt väittää, että tiede tekisi paljon aksioomisesti, vaikka aksiomaattisuus on tekona huono. Yrität sanoa, että tiede huononee sen takia ja toivot, että tiede olisi tehnyt sitä siis mahdollisimman paljon. Aksiomaattisuus olisi sinusta saanut tieteen tekemään virheitä, koska kuvittelet Gödelin lauseiden takia, että aksiomaatikot tekevät elämässään virheitä. Huomasitko yhtään, että käytät abstraktia matematiikkaa tehdäksesi selitysmalleja tieteen huonoudesta? Gödelin tulos on matemaattista todistusta eikä hänen intuitiotaan, joten otit matemaattista informaatiota sisääsi, ja jos se on roskaa, niin roskaa tulee päätelmistäsi (roskana Gödel ei jotenkin pitäisi paikkaansa; B kun saa tehtyä roskaa mistä tahansa).

Oikeasti tiede ei aksiomatisoi ja vaikka se joskus aksiomatisoi, niin sen aksiomatisoinnin onnistumista ei arvioida Gödelin perusteella, koska Gödelin tiedetään jo olevan absoluuttinen totuus. (Silti maailma aksiomatisoi vielä Gödelin jälkeen ja Gödelin jälkeen tehdään myös arvioita). Nämä arviot alkavat siitä, että teoria on oikein. Sillä tavalla kuin teorian sanotaan fysiikassa olevan oikea teoria, ja niiden asioiden perusteella kuin teoriat ovat oikeita. Sitten arviot koskevat sitä, onko teoria peräisin aksioomista ilman mitään sivuefektejä, joita ei pitäisi olla.

B:
"tulkita kaiken siinä oppimassasi nykyisen teor. fysiikan paradigman viitekehyksessä jonka puitteissa tässä ja muissa ketjuissa esittämäni asiat eivät ole ymmärrettävissä eikä hahmotettavissa millään mielekkäällä tavalla."

Mistä kukaan voisi päätellä, mikä kuuluu väärään osaan viitekehystä ja mikä oikeaan? Kuten on mainittu niin esim. Maxwellin yhtälöt ja potentiaali ovat (yhteisen tuhatvuotisen?) paradigman viitekehystä ja samoin aikadimensio. Mistä sinä voit päätellä, että minun tulkintaani siitä asiasta ei tule ottaa huomioon? Missä huomiolla tarkoitan, että oletko edes yrittänyt väittää sitä vastaan. Periaatteessa aloit monessa kohtaa käyttää samaa viitekehystä ja sitten kun viitekehyksestä puhuttiin, niin sanot että siinä tapauksessa tärkein periaate on muiden olla tekemättä mitään minkään asian suhteen, koska tekeminen on oikeassa olemisen vastainen tie tms..

10

Lue lisää

10:

Intuitio on se olennaisin asia kaikien oivaltamisessa ja ymmärtämisessä. Gödel tietysti joutui soveltamaan matemaattista todistusta koska tiesi että hänen puupäisille matemaatikkokolleegoilleen toimii vain heidän uskomuksiensa mukainen todistus vaikka vähemmän urautuneet yksilöt tajuavat sen Gödelin olennaisen idean (matematiikka ei ole eikä voi olla itseriittoista) ilman sitä todistustakin. :D



"Mistä kukaan voisi päätellä, mikä kuuluu väärään osaan viitekehystä ja mikä oikeaan? "

Pitää ensin perehtyä ja yrittää eläytyä siihen itselle vieraaseen viitekehykseen (esim. Beardenin tutkimukset) eikä heti takertua jokaiseen sanaan ja ilmaisuun jos ei heti sitä ymmärrä siinä omassa ehdollistetussa viitekehyksessään.

Jos haluaa aidosti tutustua johonkin uuteen ja erilaiseen niin pitää pidättäytyä lopullisen johtopäätöksen tekemisestä sen koko perehtymisvaiheen ajan ja jättää asiat mielummin avoimeksi kuin sortua uskomaan/torjumaan sellaisenaan mihinkään . Se vaatii paljon aikaa ja vaivannäköä jollaista tyypillisellä skientistisellä pseudoskeptikkolla ei ole koska hän pyrkii tukahduttaa jo alkuunsa kaiken virallisesta agendasta poikkeavan ajattelun eli toimii ikäänkuin ajatuspoliisina muille.


Varsinkin tällä vuosituhannella selkeästi harrastetaan laajamittaisesti kaikkien korruptoituniden instituutioiden taholta jonkinlaista maailmankuvasodankäyntiä (alkup. termi oli jo natseilla) jolla pyritään hyvin totalitääriseen järjestelmään jossa kaikenlainen toisinajattelu pyritään torjumaan ja tietyssä mielessä muokkaamaan ihmiskunnasta jonkinlainen täydellinen käyttöväline valtaapitävien intressien "täydellistymiseen" ( ks. "rough and perfect ashlar") jonka metodeina ovat olleet mm. soluttautuminen kilpaileviin salaseuroihin ja virallisiin instituutioihin (ks. Adam Weishaupt, Illiminati, 1848 kumoukset==> Marx, Wall Streetin oligarkit==> Neuvostoliitto, Natsi-Saksa, Mao ja Kiina, WEF, YK, Nato, Värivallankumoukset jne. yms.) ja geeniteknologian ja nanoteknologinen manipulointi (rna-rokotteet, 5G verkot) ja muut teknologiat joita kuvaillaan mm. Beardenin kirjoissa) eli ihmiskunnan vankilan luominen jossa väestö on pelkkä kertakäyttöresurssi.


En usko että käytät edes tekoälyä koska se parhaimmillaan osaa tuottaa suht. hyviä vastauksia syöteaineistonsa puitteissa ja se olennaisin este syvällisemmälle ymmärtämiselle on pääasiassa se että operoidaan enimmäkseen pelkän kielellisen ilmaisun tasolla ja se välttämätön henkilökohtainen kokemus on liian suppeata ja urautunutta, mekaanista ja reagoivaa varsinkin jos ei ole niitä yliaistillisia kykyjä kuten intuitiota onnistunut kehittämään tarpeeksi mikä edellyttää tehokasta totalitäärisen yhteiskunnan mielenhallinnan ja manipulaation välttämistä eli pysymällä mahdollisimman irrallisena kaikesta ehdollistavasta koulutuksesta ja mediasta kuten olen itse tehnyt jo 6 vuotiaasta lähtien :D

....

Tämä on taas vaihteeksi 500 vuoden spiraalimaisen syklin käännekohta jossa ratkaistaan muuttuuko ihmiskunta transhumanistiseksi koneeksi vai itsenäistyvätkö ihmisyksilöt riittävässä määrin itsenäisiksi valtaapitävistä riippumattomiksi toimijoiksi.

Edellinen sykli liittyi renesanssiaikaan ja uskonnollisista instituutioista itsenäistymispyrkimykseen jonka yksi ilmaisu oli ns. hermeettinen ajattelu (ks. Hermetica), Giordano Bruno ja hänen kaltaisensa edelläkävijät ja tämän nykyisen dramaattisen vaiheen tarkoitus on irtautua konemaisesta ja mekaanisesta kokemisesta johon tämän vankilaplaneetan vallanpito perustuu.



B

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kokemusta ei voi mielekkäästi matematisoida ilman että se olennainen sisältö helposti katoaa ja jäljelle jää vain se triviaali kehys mikä voi olla jotenkin mitattavissa mutta siitä ei voi tyypillisesti enää edes tunnistaa sitä alkup. kokemuksen sisältöä."

Tämä olisi koskenut jo näkökokemusta. Muutenkin jos tehtävä olisi kertoa kokemuksen sijainti, niin se alkaisi aivoista. Puolestani kuitenkin sopii, että kaikki tietoisuuden matematisoineet yritykset, kuten IIT hylätään, koska ne muistuttavat sitä, mitä yllä sanoin.

B:
"teikäläisiä mahtuu 13 tusinaan joilla kaikilla on samanlaiset sekoilut ja joukkopsykoosi päällä. "

Jos teet tällaisesta psykoosista joskus salaliittoteorioita, niin muista aloittaa ne jo keskiajalta lähtien, koska tuolloin 13 tusinassa oli sitä mieltä, että esim. planetaarisia malleja voisi olla vain kaksi vaihtoehtoa. Ja myöhemmin on ollut 13 tusinassa sellaisia, joiden mielestä on vain kaksi ensimmäistä integraalilaskennan keksijää.

B:
"Kaukonäkeminen on nimenomaan empiiristä ja yliaistillista eli siinä mielessä voidan tulkita hyperdimensionaaliseksi"

Ei missään tapauksessa. Asiat ovat hyperdimensionaalisia vasta, kun toinen väittää, että ne ovat yhdessä niistä dimensioista. Onhan pimeä ainekin 'empiiristä' ja yliaistillista.

Huijausta olevat asiat eivät vastaa sitä, mitä empiirisyydellä haetaan takaa. Mainitsemasi kokeet kaukonäkemiselle ovat jotain muuta kuin näkemyksellistä tieteellistä tutkimusta. Ei sen koe ole se, että arvaa yksi maailman tapahtuma, ja jos kerran onnistut, niin kaikki ovat oikeassa. Oikeassa kokeessa ollaan lukkojen takana, kun muut (lue: skeptikot, joilla on akateeminen ura ja tutkijan työpaikka, ja peräaukot tutkittu vakoilulaitteiden varalta) vievät esim. toiseen huoneeseen kuvakortin pöydälle. Sitten kokeillaan tuhansia kortteja ja lasketaan kaikki yritykset tulokseen.

B:
"Ns. alkeishiukkasten tason tutkimus vaikuttaa olevan melko täydellistä systemaattista itsepetosta"

Voitko yhtään tarkentaa? Onko tässä edes kyse siitä, ovatko tieteet ja tulokset oikeita?

B:
"Matematiikka sinänsä voi kertoa vain sen mikä on mahdollista tiettyjen perusoletusten puitteissa"

Tieteessä ei ole sellaista menetelmää kuin 'matematiikka sinänsä', jota mm. Mandelbrot on. Lisäksi matematiikka on oleellinen myös muodostamaan oletukset ja tekemään niistä niin tiettyjä kuin huvittaa, joten periaatteesi mukaan toistaiseksi matematiikka voi kertoa kaiken. Mutta en yritä tehdä tästä matematiikan ja tietoisuuden keskustelua, missä sinun lauseesi ei myöskään olisi argumentti, jos se esim. lähtee oletuksesta että tiedämme (ainakin sen asian filosofit) itse parhaiten mitä koemme. Jos halusit sanoa 'matematiikka voi kertoa vain mitä matematiikka voi kertoa', niin en ole eri mieltä.

B:
"mutta se ei kykene osoittamaan niitä perusoletuksia eikä niihin liittyviä tulkintoja edes oikeansuuntaisiksi ja sama koskee kaikkea muutakin aksiomaattista tutkimusta."

Tiede ei ole sitä, että matematiikka osoittaa matematiikan oikean suuntaiseksi. Matematiikan oikean suuntaisuutta perustuen matematiikkaan ei ole missään määritelty. Kaikki ennen hokemasi matemaattisen logiikan tulokset, jotka liittyvät asioiden todistamiseen, eivät ole tässä ketään kiinnostavia. Eivätkä ne osoita, että muut asiat ja entiteetit kuin matematiikka eivät voisi todistaa fysiikan teoriaa oikeansuuntaiseksi (mikä ei ole paljon se).

Matematiikan käyttöä ei tule sanoa aksiomaattiseksi vain koska siinä on käytetty matematiikkaa, ja vaikka se alkoi yhden matemaattisen objektin käytöllä. Aksiomaattisuus viittaa loogisesti suljettuun systeemiin, missä yritetään sanoa, että tieto ja myös menetelmät ja teot olisivat tiivistettävissä joukkoon aksioomia ja muu tapahtuisi niiden seurauksena. 'Aksiomaattinen tutkimus' ei merkitse mitään, koska mitään uutta asiaa ei mitenkään voida kuvitella osattavan saamaan osumaan hyviin aksioomiin heti alussa. Jos aksioomat esim. lupaisivat tapauksessa liikoja, niin miksi kukaan tutkisi uutta aihetta vaatien itseään toteuttamaan kaiken sen, mitä aksioomissa on, kun hän voisi vain toimia sen kanssa, mikä on välttämätöntä (tee omaan teoriaasi esim. aksiooma, joka sanoo, miksi et kulje ajassa taaksepäin, vaikka aika-akseliaksiooma sellaisen sallii). Kukaan asioista tietämätön ei silti välttämättä näe eroa tämän ja sen välillä, että satunnaisesti käyttelee matemaattista logiikkaansa.

9

Lue lisää

1-9 olikin sitten näköjään taas infernaalista sekoilua täysin asian vierestä.

Tavallista "koirakoulutuksen" kautta valmiiksi ehdollistettua kansaa on helppo huijata:

https://www.bbc.com/future/article/20161026-how-liars-create-the-illusion-of-truth



Ensin Eddington kävi mittaamassa auringonpimennystä ja vähän viritteli mittaustuloksia sopimaan Einsteinin sekoiluihin ja samalla Einsteinistä tehtiin ensimmäinen tieteen mediajulkkis jota aikoinaan kritisoivat mm. Nikolai Tesla ja varsinkin Herbert Ives jotka tajusivat relativistisen fysiikan olevan täyttä potaskaa joka sitten jumittaa fysiikkatiedettä edelleen koska se toimii hyödyllisenä harhautuksena varsinkin plasmafysiikalle jonka kautta helposti huomattaisiin että esim. anti-gravitaatio on mahdollinen (pallosalamat) ja että sähkömagneettisesti voidaan tuottaa antigravitaatiota (Thomas Townsend Brown)

https://archive.org/search?query=subject:"antigravity"&and[]=collection:"opensource"

Koska varsinkin matematiikan avulla saadaan täydellinen hölynpöly näyttämään hienolta niin helposti palvotaan sellaisia propagandisteja jonkinlaisina neroina joita kukaan ei kunnolla ymmärrä koska ei ole edes mitään olennaista ymmärrettävää.

B

Anonyymi kirjoitti:

1-9 olikin sitten näköjään taas infernaalista sekoilua täysin asian vierestä.

Tavallista "koirakoulutuksen" kautta valmiiksi ehdollistettua kansaa on helppo huijata:

https://www.bbc.com/future/article/20161026-how-liars-create-the-illusion-of-truth



Ensin Eddington kävi mittaamassa auringonpimennystä ja vähän viritteli mittaustuloksia sopimaan Einsteinin sekoiluihin ja samalla Einsteinistä tehtiin ensimmäinen tieteen mediajulkkis jota aikoinaan kritisoivat mm. Nikolai Tesla ja varsinkin Herbert Ives jotka tajusivat relativistisen fysiikan olevan täyttä potaskaa joka sitten jumittaa fysiikkatiedettä edelleen koska se toimii hyödyllisenä harhautuksena varsinkin plasmafysiikalle jonka kautta helposti huomattaisiin että esim. anti-gravitaatio on mahdollinen (pallosalamat) ja että sähkömagneettisesti voidaan tuottaa antigravitaatiota (Thomas Townsend Brown)

https://archive.org/search?query=subject:"antigravity"&and[]=collection:"opensource"

Koska varsinkin matematiikan avulla saadaan täydellinen hölynpöly näyttämään hienolta niin helposti palvotaan sellaisia propagandisteja jonkinlaisina neroina joita kukaan ei kunnolla ymmärrä koska ei ole edes mitään olennaista ymmärrettävää.

B

Lue lisää

Mietin aiemmassa vielä sitä, että siinä huomattiin, että luokittelun uudelleen määrittely tai poisto johtaa useimmiten siihen, että vaihtoehtoja onkin vähemmän. Joskus luokat ilmaisevat sitä, että voi sanoa monen asian olevan totta yhtä aikaa, tai että voi tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Ilman luokkia saatat sanoa, että asiat ovat toisiaan poissulkevia ja että jokin niistä pitää valita. Kuten että objektin olisi päätettävä koostuuko hän hiukkasista, onko hänellä soluja, vai onko hän Descartes. Binäärisen lauseen totuusarvon ja liukusäädin-totuusarvon välillä on sellainen yhteinen nimittäjä, että on loogisesti ristiriitaista, jos ne eivät ole yhdessä arvossa kerrallaan.

B:
"Intuitio on se olennaisin asia kaikien oivaltamisessa ja ymmärtämisessä. Gödel tietysti joutui soveltamaan matemaattista todistusta koska tiesi että hänen puupäisille matemaatikkokolleegoilleen toimii vain heidän uskomuksiensa mukainen todistus vaikka vähemmän urautuneet yksilöt tajuavat sen Gödelin olennaisen idean (matematiikka ei ole eikä voi olla itseriittoista) ilman sitä todistustakin."

Siinä tapauksessa sinun intuitiollesi ei varmaan tuota ongelmia kirjoittaa esseetä siitä, mitä Gödel sai selville. Väitteesi on sama kuin joku väittäisi voivansa tuottaa tuloksen X menetelmällä Y. Joten tuota se nyt.

B:
"Pitää ensin perehtyä ja yrittää eläytyä siihen itselle vieraaseen viitekehykseen (esim. Beardenin tutkimukset) eikä heti takertua jokaiseen sanaan ja ilmaisuun jos ei heti sitä ymmärrä siinä omassa ehdollistetussa viitekehyksessään."

Jos esität maailman siten, että kaikilla on personoitu viitekehys, niin kysymys, mitä kysyin ei ole sellainen mitä ratkaistaan viitekehysten sokkelon sisäpuolella niinkuin joku hiiri, jolle vain tehdään koetta. Kysymys on pikemminkin, että miten Beardenin viitekehys syntyi tietyllä tavalla suhteessa maailmaan, kun maailma on sellainen kuin on ja me olemme tutkineet maailman (oli se sitten viitekehyksemme maailmasta tai ei). Tai periaatteessa jokainen meistä toteuttaisi sen, että meidän viitekehyksemme on laajempi,kuin mitä Bearden on kirjoittanut viitekehykseksi. Jolloin on pakko kysyä, että miten beardenilaisuuden viitekehys on valittu olemaan vain sitä kuin se on. Sitä ei tarvitse kysyä henkilöltä itseltään, jos tämä ei ole hyvä itsearvioija ja käynyt dialogia juuri siitä, mikä hänen suhteensa muihin on.

Toinen puoli noissa personoiduissa viitekehyksissä on se, että emme oikeasti puhu Beardenin viitekehyksessä, joka olisi jossain jäädytettynä odottamaan tulevia sukupolvia. Jokainen kirjoittaja on omassa elämässään uusi uuteen tietoon mukautuja (mikä pitää paikkansa riippumatta siitä, onko hän millainen pseudotietäjä). Siksi emme oikeasti edes puhuisi Beardenista äskeisessä kappaleessa, vaan B:stä. Alkuperäinen kysymykseni koski menetelmiä alkaa tietää ja sitä että voitaisiinko niitä kuvailla yli kaikkien informaatiojoukkojen. Se vastaisi kysymyksiin, kuten miksi yksi melko laaja viitekehys kuten Bearden rakentui heti alussa siksi, mitä se on, ja että mitä pientä sellaisessa viitekehyksessä olisi muuttunut seuraavaksi. Siinä mielessä oli todella ärsyttävää, että aloit kuvailla maailmaa kuin se olisi jokaisen omista ja valitsemista auktoriteettiuskomuksista tehty.

B:
"Jos haluaa aidosti tutustua johonkin uuteen ja erilaiseen niin pitää pidättäytyä lopullisen johtopäätöksen tekemisestä sen koko perehtymisvaiheen ajan"

Ei ehkä kannata sekoittaa keskenään sitä, että käyttääkö kerrotun tiedon totuudellisuuden hyväksymiseen logiikkaa, jossa puhutaan paljon johtopäätöksistä, ja sitä, että pitääkö jotain totuusarvoa lopullisena tuomionaan.

B:
" kaikenlainen toisinajattelu pyritään torjumaan... geeniteknologian ja nanoteknologinen manipulointi (rna-rokotteet, 5G verkot) ja muut teknologiat"

Mitkä suolaliuokset ja sähkökentät eivät varmasti saisi aikaan ajattelua, mikäli ajattelu ei olisi 3D-maailmassa, ja sijaitsisi aivoissamme?

B:
"En usko että käytät edes tekoälyä koska se parhaimmillaan osaa tuottaa suht. hyviä vastauksia syöteaineistonsa puitteissa ja se olennaisin este syvällisemmälle ymmärtämiselle on pääasiassa se että operoidaan enimmäkseen pelkän kielellisen ilmaisun tasolla"

Kun puhuimme siitä, voitko tehdä päätelmiä ihmisistä ja tekoälyistä ja koskien ihmisiä, niin tämä näyttää siltä, mitä tunnut tietävän tekoälystä. Sen lisäksi on olemassa muita tekoälyjä, ja jokin muu tekoälyissä on oleellisempaa, kuin mitä olet ajatellut.

B:
"ja se välttämätön henkilökohtainen kokemus on liian suppeata ja urautunutta, mekaanista ja reagoivaa varsinkin jos ei ole niitä yliaistillisia kykyjä kuten intuitiota"

Jotain intuitiota tehdään myös koneille:
https://blog.softtek.com/en/fourth-generation-of-ai-arrives-artificial-intuition

1

Anonyymi kirjoitti:

Mietin aiemmassa vielä sitä, että siinä huomattiin, että luokittelun uudelleen määrittely tai poisto johtaa useimmiten siihen, että vaihtoehtoja onkin vähemmän. Joskus luokat ilmaisevat sitä, että voi sanoa monen asian olevan totta yhtä aikaa, tai että voi tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Ilman luokkia saatat sanoa, että asiat ovat toisiaan poissulkevia ja että jokin niistä pitää valita. Kuten että objektin olisi päätettävä koostuuko hän hiukkasista, onko hänellä soluja, vai onko hän Descartes. Binäärisen lauseen totuusarvon ja liukusäädin-totuusarvon välillä on sellainen yhteinen nimittäjä, että on loogisesti ristiriitaista, jos ne eivät ole yhdessä arvossa kerrallaan.

B:
"Intuitio on se olennaisin asia kaikien oivaltamisessa ja ymmärtämisessä. Gödel tietysti joutui soveltamaan matemaattista todistusta koska tiesi että hänen puupäisille matemaatikkokolleegoilleen toimii vain heidän uskomuksiensa mukainen todistus vaikka vähemmän urautuneet yksilöt tajuavat sen Gödelin olennaisen idean (matematiikka ei ole eikä voi olla itseriittoista) ilman sitä todistustakin."

Siinä tapauksessa sinun intuitiollesi ei varmaan tuota ongelmia kirjoittaa esseetä siitä, mitä Gödel sai selville. Väitteesi on sama kuin joku väittäisi voivansa tuottaa tuloksen X menetelmällä Y. Joten tuota se nyt.

B:
"Pitää ensin perehtyä ja yrittää eläytyä siihen itselle vieraaseen viitekehykseen (esim. Beardenin tutkimukset) eikä heti takertua jokaiseen sanaan ja ilmaisuun jos ei heti sitä ymmärrä siinä omassa ehdollistetussa viitekehyksessään."

Jos esität maailman siten, että kaikilla on personoitu viitekehys, niin kysymys, mitä kysyin ei ole sellainen mitä ratkaistaan viitekehysten sokkelon sisäpuolella niinkuin joku hiiri, jolle vain tehdään koetta. Kysymys on pikemminkin, että miten Beardenin viitekehys syntyi tietyllä tavalla suhteessa maailmaan, kun maailma on sellainen kuin on ja me olemme tutkineet maailman (oli se sitten viitekehyksemme maailmasta tai ei). Tai periaatteessa jokainen meistä toteuttaisi sen, että meidän viitekehyksemme on laajempi,kuin mitä Bearden on kirjoittanut viitekehykseksi. Jolloin on pakko kysyä, että miten beardenilaisuuden viitekehys on valittu olemaan vain sitä kuin se on. Sitä ei tarvitse kysyä henkilöltä itseltään, jos tämä ei ole hyvä itsearvioija ja käynyt dialogia juuri siitä, mikä hänen suhteensa muihin on.

Toinen puoli noissa personoiduissa viitekehyksissä on se, että emme oikeasti puhu Beardenin viitekehyksessä, joka olisi jossain jäädytettynä odottamaan tulevia sukupolvia. Jokainen kirjoittaja on omassa elämässään uusi uuteen tietoon mukautuja (mikä pitää paikkansa riippumatta siitä, onko hän millainen pseudotietäjä). Siksi emme oikeasti edes puhuisi Beardenista äskeisessä kappaleessa, vaan B:stä. Alkuperäinen kysymykseni koski menetelmiä alkaa tietää ja sitä että voitaisiinko niitä kuvailla yli kaikkien informaatiojoukkojen. Se vastaisi kysymyksiin, kuten miksi yksi melko laaja viitekehys kuten Bearden rakentui heti alussa siksi, mitä se on, ja että mitä pientä sellaisessa viitekehyksessä olisi muuttunut seuraavaksi. Siinä mielessä oli todella ärsyttävää, että aloit kuvailla maailmaa kuin se olisi jokaisen omista ja valitsemista auktoriteettiuskomuksista tehty.

B:
"Jos haluaa aidosti tutustua johonkin uuteen ja erilaiseen niin pitää pidättäytyä lopullisen johtopäätöksen tekemisestä sen koko perehtymisvaiheen ajan"

Ei ehkä kannata sekoittaa keskenään sitä, että käyttääkö kerrotun tiedon totuudellisuuden hyväksymiseen logiikkaa, jossa puhutaan paljon johtopäätöksistä, ja sitä, että pitääkö jotain totuusarvoa lopullisena tuomionaan.

B:
" kaikenlainen toisinajattelu pyritään torjumaan... geeniteknologian ja nanoteknologinen manipulointi (rna-rokotteet, 5G verkot) ja muut teknologiat"

Mitkä suolaliuokset ja sähkökentät eivät varmasti saisi aikaan ajattelua, mikäli ajattelu ei olisi 3D-maailmassa, ja sijaitsisi aivoissamme?

B:
"En usko että käytät edes tekoälyä koska se parhaimmillaan osaa tuottaa suht. hyviä vastauksia syöteaineistonsa puitteissa ja se olennaisin este syvällisemmälle ymmärtämiselle on pääasiassa se että operoidaan enimmäkseen pelkän kielellisen ilmaisun tasolla"

Kun puhuimme siitä, voitko tehdä päätelmiä ihmisistä ja tekoälyistä ja koskien ihmisiä, niin tämä näyttää siltä, mitä tunnut tietävän tekoälystä. Sen lisäksi on olemassa muita tekoälyjä, ja jokin muu tekoälyissä on oleellisempaa, kuin mitä olet ajatellut.

B:
"ja se välttämätön henkilökohtainen kokemus on liian suppeata ja urautunutta, mekaanista ja reagoivaa varsinkin jos ei ole niitä yliaistillisia kykyjä kuten intuitiota"

Jotain intuitiota tehdään myös koneille:
https://blog.softtek.com/en/fourth-generation-of-ai-arrives-artificial-intuition

1

Lue lisää

Aisteja ja (mitään) intuitiota ei voi verrata toisiinsa, vaan ne ovat eri kategoriassa. Ihminen lukee kirjan silmillä, mutta kirjatieto ei ole aistitietoa (ellei se sitten ole kirjan aiheuttama viiden aistin edellisen tiedon järjestyminen uudella tavalla eri tarkoituksiin). Kirjatiedon ei tarvitse tarkoittaa sitä, missä koneen voi pakottaa muistamaan koko kirjan. Samoin ihmisen voi pakottaa siihen, mutta hänessä kirjat toimivat pikemminkin sekamelskana muistettuja yhteyksiä. Minkä lisäksi olisi olemassa kysymys, että onko kirja vain tapa sirtää omia sekamelskoja muille. Joku voi haluta tuoda juuri samanlaisen lukemisen kyvyn AI:lle ja siitä syntyy uutisia uudesta AI:sta.

Sanoisin ettei kannata reagoida tietoon sen perustella, että sinulla on asenne siihen, mitä urat ja mekanismit ovat. Voi myös olla, että et tiedä kaikkea, mitä urat ja mekanismit olisivat voineet tehdä, eli saatoit tomia tässä kahteen kertaan jonkin tietämättömyyden perusteella. Mihin sitten voi lisätä, mitä ikinä olit tietämättömyyttäsi aikeissa uskoa, koska intuitio. Oudosti näyttää siltä, että sinun jokin tapasi perustella asia intuitiolla ei olisi edes mikään keskustelullemme uudenlainen prosessi (ja asia mikä tulisi jotenkin esillle, kuin kissa pöydälle, jos joku tekee siitä tietokonesovelluksen). Sen sijaan se on mahdollisesti vain jäykkää logiikkaa ja eräänlaista sumeaa tai vähemmän sumeaa hahmontunnistusta, missä jos tunnistat jonkun kirjoittajan, kuten Bearden käyttäneen intuitiota, silloin päättelet, että hän puhuu totta. Äskeisessä lauseessa Beardenin intuition käyttö on myös todennäköisesti sen määrittelemä, että mitä hän ei tee. Muista verrata tätä kohtaa siihen, että esim. aiemman linkin intuitiosta puhuminen on pikemminkin jotain, mitä teet automaattisesti paikoissa, joita emme edes käsittelisi. Etkä voisi välttää sen käyttöä.

B:
"hermeettinen ajattelu (ks. Hermetica), Giordano Bruno ja hänen kaltaisensa edelläkävijät"

Hermetica on antiikin lopun ja kristillisen ajan kreikkalaista ajattelua, jossa esim. uskotaan monoteismiin. Se on jotain, mikä kävi jo ennen Brunoa. Bruno on henkilö, joka teki paljon kaikkea ja mm. päätti, että maapallon ja auringon lisäksi on lukemattomia samanlaisia järjestelmiä. Sitä ei lukenut Hermeticassa, missä uskottiin horoskooppeihin, joten hän on mennyt sen edelle. On siis olemassa sisällöltään täysin erilaisia ajatuksia näiden kahden aiheen välillä. Enkä hyväksy sitä, että tekisit heistä yhteisen ajatusjärjestelmän. Minkä ilmeisesti teit lukematta lainkaan kyseistä Hermeticaa tai Brunoa. Tai kaikkia keskenään ristiriidassa olevia akateemisia tutkimuksia heistä ja aiheesta. Jos halusit tarkastella pikemminkin menetelmiä kuin sisältöä, niin olet todennäköisesti oikeassa, mutta voisit valita esimerkit periaatteessa mistä tahansa uskonnollisesta lahkosta tänä päivänä (ks. seur.). Jos Brunon jälkeen ei olisi syntynyt tiedettä ja jo ihan pelkää järjestelmällistä kirjakatalogia, niin periaatteessa Bruno olisi voinut olla uskonnollinen hahmo, joka muodosti jotain vanhemman tarinan perusteella, joka toinen tarina on unohtunut. Tämä henkilö ja hänen lähteensä muistuttaa tuota siis potentiaalisesti, ja sinun tapasi puhua heistä, tuo sen mieleen viimeistään.

Vaikka sanottiin yllä jossain vaiheessa, että esimerkit ovat hyviä, niin tuolla tavalla sitä sopivaa tasoa ei vielä saavuta. Muutenkin olen sitä mieltä, että et voi mitenkään pystyä alkaa käsittelemään sellaisten ihmisten menetelmiä (puhutaan tällä hetkellä menetelmästä, joka korvaa tieteen menetelmän), jotka elivät ja kuolivat pois noina aikoina, ja joille ei tullut mieleen esitelmöidä niistä tavalla, joka mahdollistaisi niiden kopioimisen. Kuvittelisin nimittäin että Hermetica ja Bruno koostuvat vain listasta tuloksia, mitä heillä on.

Tällä hetkellä tuntuu kuin menetelmä, jota yrität tyrkyttää, olisi kuin seuraavanlainen liittyen Hermetican alkemia osioon. Ihmiset tuolloin päättivät, että on tosi hyvä idea kirjoittaa kirjoihin, että metallit koostuvat kahdesta muusta aineesta (jotka ovat kultaa halvempia). Vaikka kukaan heistä ei koskaan ole kokeillut asiaa positiivisin tuloksin. En sano, että tällaisen kirjoittaminen on mitään niin vakavaa, että se pysäyttäisi kehityksen pyörät toisten ihmisten päissä (ks. alla kommenttia sellaisesta). Mutta ehdottomasti löytyy tänäkin päivänä joku, joka ajattelee, että onpa hyvä asia siirtää tämä tieto metalleista eteenpäin, vaikka ei itse ole kokeillut sitä. Tiedon arvionnin metodi tässä on siis ollut aluksi, että aivan mitä tahansa saa sanoa, kun kirjat ovat vain kirjoja eikä kukaan täällä osaa edes lukea. Ja myöhemmin se, että jos se lukee Hermeticassa, se on totuus, ja sitä tulee opettaa. Ilmeisesti jonkinlaisessa muunnoksessa, missä muunneltu totuus ja uusi tarina on kuitenkin totta sen perusteella, että Hermetica oli olemassa, eikä siksi että siinä olisi pyritty tarkistamaan omaa versiota.

2

Anonyymi kirjoitti:

Aisteja ja (mitään) intuitiota ei voi verrata toisiinsa, vaan ne ovat eri kategoriassa. Ihminen lukee kirjan silmillä, mutta kirjatieto ei ole aistitietoa (ellei se sitten ole kirjan aiheuttama viiden aistin edellisen tiedon järjestyminen uudella tavalla eri tarkoituksiin). Kirjatiedon ei tarvitse tarkoittaa sitä, missä koneen voi pakottaa muistamaan koko kirjan. Samoin ihmisen voi pakottaa siihen, mutta hänessä kirjat toimivat pikemminkin sekamelskana muistettuja yhteyksiä. Minkä lisäksi olisi olemassa kysymys, että onko kirja vain tapa sirtää omia sekamelskoja muille. Joku voi haluta tuoda juuri samanlaisen lukemisen kyvyn AI:lle ja siitä syntyy uutisia uudesta AI:sta.

Sanoisin ettei kannata reagoida tietoon sen perustella, että sinulla on asenne siihen, mitä urat ja mekanismit ovat. Voi myös olla, että et tiedä kaikkea, mitä urat ja mekanismit olisivat voineet tehdä, eli saatoit tomia tässä kahteen kertaan jonkin tietämättömyyden perusteella. Mihin sitten voi lisätä, mitä ikinä olit tietämättömyyttäsi aikeissa uskoa, koska intuitio. Oudosti näyttää siltä, että sinun jokin tapasi perustella asia intuitiolla ei olisi edes mikään keskustelullemme uudenlainen prosessi (ja asia mikä tulisi jotenkin esillle, kuin kissa pöydälle, jos joku tekee siitä tietokonesovelluksen). Sen sijaan se on mahdollisesti vain jäykkää logiikkaa ja eräänlaista sumeaa tai vähemmän sumeaa hahmontunnistusta, missä jos tunnistat jonkun kirjoittajan, kuten Bearden käyttäneen intuitiota, silloin päättelet, että hän puhuu totta. Äskeisessä lauseessa Beardenin intuition käyttö on myös todennäköisesti sen määrittelemä, että mitä hän ei tee. Muista verrata tätä kohtaa siihen, että esim. aiemman linkin intuitiosta puhuminen on pikemminkin jotain, mitä teet automaattisesti paikoissa, joita emme edes käsittelisi. Etkä voisi välttää sen käyttöä.

B:
"hermeettinen ajattelu (ks. Hermetica), Giordano Bruno ja hänen kaltaisensa edelläkävijät"

Hermetica on antiikin lopun ja kristillisen ajan kreikkalaista ajattelua, jossa esim. uskotaan monoteismiin. Se on jotain, mikä kävi jo ennen Brunoa. Bruno on henkilö, joka teki paljon kaikkea ja mm. päätti, että maapallon ja auringon lisäksi on lukemattomia samanlaisia järjestelmiä. Sitä ei lukenut Hermeticassa, missä uskottiin horoskooppeihin, joten hän on mennyt sen edelle. On siis olemassa sisällöltään täysin erilaisia ajatuksia näiden kahden aiheen välillä. Enkä hyväksy sitä, että tekisit heistä yhteisen ajatusjärjestelmän. Minkä ilmeisesti teit lukematta lainkaan kyseistä Hermeticaa tai Brunoa. Tai kaikkia keskenään ristiriidassa olevia akateemisia tutkimuksia heistä ja aiheesta. Jos halusit tarkastella pikemminkin menetelmiä kuin sisältöä, niin olet todennäköisesti oikeassa, mutta voisit valita esimerkit periaatteessa mistä tahansa uskonnollisesta lahkosta tänä päivänä (ks. seur.). Jos Brunon jälkeen ei olisi syntynyt tiedettä ja jo ihan pelkää järjestelmällistä kirjakatalogia, niin periaatteessa Bruno olisi voinut olla uskonnollinen hahmo, joka muodosti jotain vanhemman tarinan perusteella, joka toinen tarina on unohtunut. Tämä henkilö ja hänen lähteensä muistuttaa tuota siis potentiaalisesti, ja sinun tapasi puhua heistä, tuo sen mieleen viimeistään.

Vaikka sanottiin yllä jossain vaiheessa, että esimerkit ovat hyviä, niin tuolla tavalla sitä sopivaa tasoa ei vielä saavuta. Muutenkin olen sitä mieltä, että et voi mitenkään pystyä alkaa käsittelemään sellaisten ihmisten menetelmiä (puhutaan tällä hetkellä menetelmästä, joka korvaa tieteen menetelmän), jotka elivät ja kuolivat pois noina aikoina, ja joille ei tullut mieleen esitelmöidä niistä tavalla, joka mahdollistaisi niiden kopioimisen. Kuvittelisin nimittäin että Hermetica ja Bruno koostuvat vain listasta tuloksia, mitä heillä on.

Tällä hetkellä tuntuu kuin menetelmä, jota yrität tyrkyttää, olisi kuin seuraavanlainen liittyen Hermetican alkemia osioon. Ihmiset tuolloin päättivät, että on tosi hyvä idea kirjoittaa kirjoihin, että metallit koostuvat kahdesta muusta aineesta (jotka ovat kultaa halvempia). Vaikka kukaan heistä ei koskaan ole kokeillut asiaa positiivisin tuloksin. En sano, että tällaisen kirjoittaminen on mitään niin vakavaa, että se pysäyttäisi kehityksen pyörät toisten ihmisten päissä (ks. alla kommenttia sellaisesta). Mutta ehdottomasti löytyy tänäkin päivänä joku, joka ajattelee, että onpa hyvä asia siirtää tämä tieto metalleista eteenpäin, vaikka ei itse ole kokeillut sitä. Tiedon arvionnin metodi tässä on siis ollut aluksi, että aivan mitä tahansa saa sanoa, kun kirjat ovat vain kirjoja eikä kukaan täällä osaa edes lukea. Ja myöhemmin se, että jos se lukee Hermeticassa, se on totuus, ja sitä tulee opettaa. Ilmeisesti jonkinlaisessa muunnoksessa, missä muunneltu totuus ja uusi tarina on kuitenkin totta sen perusteella, että Hermetica oli olemassa, eikä siksi että siinä olisi pyritty tarkistamaan omaa versiota.

2

Lue lisää

B:
"Tavallista "koirakoulutuksen" kautta valmiiksi ehdollistettua kansaa on helppo huijata: (bbc)"

Kuvailen tämän linkin sanomaa kahteen kertaan vähän eri tavalla, mistä toinen mainitaan sitten, kun tarvitsemme sitä. Ensimmäinen huomioni kohdistuu siihen, että linkin mukaan kaikki valheellisen tiedon vastustaminen on mahdollista ihmiselle, joka arvioi näitä valehtelijoita loogisesti. Vaikka sinua kiinnostaisi tuossa eniten sellainen tila ja tapaus, mikä maailmassa ehkä on, periaatteessa tuo kaikki olisi voitu kirjoittaa spekulatiivisesta maailmasta. Jolloin jos siinä lukisi, että se on spekulatiivista, niin mitä sinä silloin sanoisit ammentavasi tästä linkistä? Koska sinä näköjään tarvitset oikeita (eri asia kuin 'valmiiksinimettyjä') valehtelijoita osataksesi väittää, että jotkut ovat näitä valehtelijoita.

B:
"Ensin Eddington kävi mittaamassa auringonpimennystä..."

Valehtelu ei voi toimia siten, että asia toistetaan ihmiselle mielivaltaisen usein ja mielivaltaisen suurissa paloissa. Kaikkein oleellisinta valehtelussa on estää logiikan käyttö (kun aihe on jotain, mitä ei voi mitata konkreettisesti ja antaa ihmisen kokea itse). Tällöin ei ole mitään hyötyä toistaa asiaa, koska se antaa ihmiselle joskus liikaa aikaa ruveta tähän toimeen. Sen sijaan asia pitää toistaa pienissä erissä ja pitkien aikajaksojen tauottamina. Jotta ihminen ei ehtisi ajatella tätä valhetta, on kuitenkin hyvä antaa siinä välissä muuta ajateltavaa, joka voi olla myös valhe, mutta jostain toisesta aiheesta tai ainakin toisesta tilanteesta, josta ei voi tehdä päätelmiä muihin valheisiin.

B:
"Ensin Eddington kävi mittaamassa auringonpimennystä ja vähän viritteli mittaustuloksia sopimaan Einsteinin sekoiluihin ja samalla Einsteinistä tehtiin ensimmäinen tieteen mediajulkkis jota aikoinaan kritisoivat mm. Nikolai Tesla ja varsinkin Herbert Ives"

Sama testi tehtynä vuonna 1954:
https://www.scottcountyhistory.org/blog/the-solar-eclipse-of-1954
Tätä ei ole kritisoinut kukaan(?), joten ei ole ketään, jonka voisit tunnistaa valehtelijaksi.

Julkisuus on todennäköisesti peräisin siitä, että vanha paradigma muuttui. Kritisoitko sinä paradigman muutoksia vai sitä, että niistä kerrotaan julkisesti ja ihmisiä kiinnostaa?

B:
"joka sitten jumittaa fysiikkatiedettä edelleen koska se toimii hyödyllisenä harhautuksena varsinkin plasmafysiikalle jonka kautta helposti huomattaisiin että esim. anti-gravitaatio on mahdollinen (pallosalamat) ja että sähkömagneettisesti voidaan tuottaa antigravitaatiota (Thomas Townsend Brown)"

Et pysty selittämään mitään sellaista tapahtumaketjua, missä kehitys lakkaisi kehittymästä, koska ihmiset ovat jostain asiasta jotain mieltä, ja se pitäisi heidät jossakin. Varsinkaan silloin jos joku olisi jo kehittänyt tuon jonkun uuden asian, ja silllä on jo ihan nimi.

Suhteellisuusteorioiden avaruudet ja plasmafysiikka eivät kuulu samaan kategoriaan. Kaikki maailman plasmafysiikat ja eri tilaiset plasmat pystyvät olemaan olemassa suhteellisuusteorian kanssa samaan aikaan. Myös sellainen plasma, joka oli alkuräjähdyksessä aivan singulariteetin jälkeen, joka on tosi äärimmilleen vietyä plasmaa se. Sähkömagnetismi ei ole koskaan antigravitaatiota loogisessa merkityksessä. Tarkoitat varmaan sähkömagnetismia, joka syntyy muutenkin kuin varausten ympärille, mutta joka liitetään loogisesti erittäin vaikeasti hahmotettavasta syystä edelleen mielummin SM:ään kuin gravitaatioon. Jos sähkömagnetismi voi joskus nostaa kappaleen ilmaan ilman gravitaatiota F=G*m*M/r^2, niin se pystyy nostamaan sen ilmaan myös, kun gravitaatio on päällä. Yksi syy miksi kaikilla SM-laitteilla voi olla kaikki mahdollinen rahallinen tuki riippumatta siitä, millainen on vallitseva gravitaatioteoria.

Pallosalama ei ole ilmiönä mitään, missä voisi kuvitella tarvitsevansa antigravitaatiota. Koska pallosalamassa ei edes ole kyse materiasta, jonka tiheys olisi suurempi kuin ilmantiheys, ja jossa pitäisi pohtia paljon maapallon vaikutusta siihen, mitä pallo tekee. Silti pallosalama on aihe, jonka tuottaminen teknologialla ei ole yleistynyt, eikä siitä ole olemassa paljon tietoa. Oman teorian esittämistä pallosalamasta ei odoteta testattavan kauhean paljon, joten se on luonnollinen esiintymisympäristö mytologioille.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ball_lightning#Proposed_scientific_explanations
Teorioiden pallosalamista pitäisi keskittyä liikkumattomiin pallosalamiin, jossa selitetään säteilevän aineen laatu ja sen syy säilyttää muoto jonkin aikaa. Kannattaa huomata, miten pikkutarkkaa tekemistä voidaan olettaa sen olevan, kun pallosalamia aletaan tuottaa laatikoissa. Maapallolla on koko ajan ilmaa ukkosen ja johtojen alla, mutta kaiken pitää olla kohdallaan, minkä takia ilmiö on niin harvinainen. Jonkun pitää löytää juuri tuo oikea tila kaikille osille tietääkseen, mihin tilaan pallolaatikko pitäisi ajaa. Sen ajamisen välineitäkään ei välttämättä ole olemassa siten, että aina voidaan taata palloa eikä tarvitse odottaa tunteja sopivaa satunnaista sekoitusta.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tavallista "koirakoulutuksen" kautta valmiiksi ehdollistettua kansaa on helppo huijata: (bbc)"

Kuvailen tämän linkin sanomaa kahteen kertaan vähän eri tavalla, mistä toinen mainitaan sitten, kun tarvitsemme sitä. Ensimmäinen huomioni kohdistuu siihen, että linkin mukaan kaikki valheellisen tiedon vastustaminen on mahdollista ihmiselle, joka arvioi näitä valehtelijoita loogisesti. Vaikka sinua kiinnostaisi tuossa eniten sellainen tila ja tapaus, mikä maailmassa ehkä on, periaatteessa tuo kaikki olisi voitu kirjoittaa spekulatiivisesta maailmasta. Jolloin jos siinä lukisi, että se on spekulatiivista, niin mitä sinä silloin sanoisit ammentavasi tästä linkistä? Koska sinä näköjään tarvitset oikeita (eri asia kuin 'valmiiksinimettyjä') valehtelijoita osataksesi väittää, että jotkut ovat näitä valehtelijoita.

B:
"Ensin Eddington kävi mittaamassa auringonpimennystä..."

Valehtelu ei voi toimia siten, että asia toistetaan ihmiselle mielivaltaisen usein ja mielivaltaisen suurissa paloissa. Kaikkein oleellisinta valehtelussa on estää logiikan käyttö (kun aihe on jotain, mitä ei voi mitata konkreettisesti ja antaa ihmisen kokea itse). Tällöin ei ole mitään hyötyä toistaa asiaa, koska se antaa ihmiselle joskus liikaa aikaa ruveta tähän toimeen. Sen sijaan asia pitää toistaa pienissä erissä ja pitkien aikajaksojen tauottamina. Jotta ihminen ei ehtisi ajatella tätä valhetta, on kuitenkin hyvä antaa siinä välissä muuta ajateltavaa, joka voi olla myös valhe, mutta jostain toisesta aiheesta tai ainakin toisesta tilanteesta, josta ei voi tehdä päätelmiä muihin valheisiin.

B:
"Ensin Eddington kävi mittaamassa auringonpimennystä ja vähän viritteli mittaustuloksia sopimaan Einsteinin sekoiluihin ja samalla Einsteinistä tehtiin ensimmäinen tieteen mediajulkkis jota aikoinaan kritisoivat mm. Nikolai Tesla ja varsinkin Herbert Ives"

Sama testi tehtynä vuonna 1954:
https://www.scottcountyhistory.org/blog/the-solar-eclipse-of-1954
Tätä ei ole kritisoinut kukaan(?), joten ei ole ketään, jonka voisit tunnistaa valehtelijaksi.

Julkisuus on todennäköisesti peräisin siitä, että vanha paradigma muuttui. Kritisoitko sinä paradigman muutoksia vai sitä, että niistä kerrotaan julkisesti ja ihmisiä kiinnostaa?

B:
"joka sitten jumittaa fysiikkatiedettä edelleen koska se toimii hyödyllisenä harhautuksena varsinkin plasmafysiikalle jonka kautta helposti huomattaisiin että esim. anti-gravitaatio on mahdollinen (pallosalamat) ja että sähkömagneettisesti voidaan tuottaa antigravitaatiota (Thomas Townsend Brown)"

Et pysty selittämään mitään sellaista tapahtumaketjua, missä kehitys lakkaisi kehittymästä, koska ihmiset ovat jostain asiasta jotain mieltä, ja se pitäisi heidät jossakin. Varsinkaan silloin jos joku olisi jo kehittänyt tuon jonkun uuden asian, ja silllä on jo ihan nimi.

Suhteellisuusteorioiden avaruudet ja plasmafysiikka eivät kuulu samaan kategoriaan. Kaikki maailman plasmafysiikat ja eri tilaiset plasmat pystyvät olemaan olemassa suhteellisuusteorian kanssa samaan aikaan. Myös sellainen plasma, joka oli alkuräjähdyksessä aivan singulariteetin jälkeen, joka on tosi äärimmilleen vietyä plasmaa se. Sähkömagnetismi ei ole koskaan antigravitaatiota loogisessa merkityksessä. Tarkoitat varmaan sähkömagnetismia, joka syntyy muutenkin kuin varausten ympärille, mutta joka liitetään loogisesti erittäin vaikeasti hahmotettavasta syystä edelleen mielummin SM:ään kuin gravitaatioon. Jos sähkömagnetismi voi joskus nostaa kappaleen ilmaan ilman gravitaatiota F=G*m*M/r^2, niin se pystyy nostamaan sen ilmaan myös, kun gravitaatio on päällä. Yksi syy miksi kaikilla SM-laitteilla voi olla kaikki mahdollinen rahallinen tuki riippumatta siitä, millainen on vallitseva gravitaatioteoria.

Pallosalama ei ole ilmiönä mitään, missä voisi kuvitella tarvitsevansa antigravitaatiota. Koska pallosalamassa ei edes ole kyse materiasta, jonka tiheys olisi suurempi kuin ilmantiheys, ja jossa pitäisi pohtia paljon maapallon vaikutusta siihen, mitä pallo tekee. Silti pallosalama on aihe, jonka tuottaminen teknologialla ei ole yleistynyt, eikä siitä ole olemassa paljon tietoa. Oman teorian esittämistä pallosalamasta ei odoteta testattavan kauhean paljon, joten se on luonnollinen esiintymisympäristö mytologioille.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ball_lightning#Proposed_scientific_explanations
Teorioiden pallosalamista pitäisi keskittyä liikkumattomiin pallosalamiin, jossa selitetään säteilevän aineen laatu ja sen syy säilyttää muoto jonkin aikaa. Kannattaa huomata, miten pikkutarkkaa tekemistä voidaan olettaa sen olevan, kun pallosalamia aletaan tuottaa laatikoissa. Maapallolla on koko ajan ilmaa ukkosen ja johtojen alla, mutta kaiken pitää olla kohdallaan, minkä takia ilmiö on niin harvinainen. Jonkun pitää löytää juuri tuo oikea tila kaikille osille tietääkseen, mihin tilaan pallolaatikko pitäisi ajaa. Sen ajamisen välineitäkään ei välttämättä ole olemassa siten, että aina voidaan taata palloa eikä tarvitse odottaa tunteja sopivaa satunnaista sekoitusta.

3

Lue lisää

Antigravitaatio on tosi huono tekemään tuollaisia asioita, kuin säteilyn vangitseminen. Säteilyn vangitsemisen lisäksi voi olla pakollista, että massallisia hiukkasia ei saa vangita yhtään, joten gravitaatio, joka vaikuttaa kaikkeen, on huono.. Aivan sama minkä merkkinen gravitaatio on, niin jos se vangitsee valonnopeudella menevää liikettä, niin kyseisen gravitaation vuoto ympäristöön tekee alueestakin mustan aukon kaltaisen vahvan alueen reunan. Antigravitaatio olisi kai pallon kuori ja yrittäisi työntää säteilyä keskellä takaisin sisään päin.

Pallosalaman liike puolestaan ei ole välttämättä sellaisesta sähkömagnetismista johtuva kuin luulet. Siinä voi olla kyseesä vieressä tai kaukana olevan neutraalin ilmavirtauksen liike, joka johtuu lämpimän ilman nousemisesta kylmän päälle. Tämä on sähkömagneettinen ilmiö, jos on atomia pienemmällä tasolla ja tiedetään niiden törmäysten jakama uusi nopeus. Mutta lisäksi se on gravitaatioilmiö, koska ilman gravitaatiota kuuma ei pyri olemaan kylmän päällä.

B:
"Koska varsinkin matematiikan avulla saadaan täydellinen hölynpöly näyttämään hienolta niin helposti palvotaan sellaisia propagandisteja jonkinlaisina neroina joita kukaan ei kunnolla ymmärrä koska ei ole edes mitään olennaista ymmärrettävää. "

Koskee täydellisesti esim. Beardenia. Hänen teoksistaan ei koskaan syntynyt esim. teknologiaa, joten kyllä hölynpölymittari täyttyy niilläkin matematiikoilla. Bearden ei voi olla olennainen esim. jossain tapauksessa, missä on nollavektori ja se selittää jonkin asian kahden norsun välillä, vai miten se oli. Ellei sitten kaikkien muiden henkilöiden teoria samasta asiasta ole olennainen. Ideasi on kai kuitenkin sanoa, että mikään ei ole olennaista, mistä tulee tekniikkaa, ja että puhepankkioikeus kuuluu niille, joista ei ole koskaan ollut sellaista hyötyä.

Koeta lukea muutama matematiikaton populäärikirja fysiikasta, jos se silloin muuttuu paremmaksi. Oikeastaan sinun tulisi lukea sellainen siksi, että voitaisiin verrata, onko Bearden yhtään hyvä kuvaamaan mitään asiaa fysiikalle vieraille ihmisille (sen lisäksi, että hänen kuvaamaansa fysiikkaa ei ole olemassa, vaikka hän epärehellisellä tavalla väittää joskus kaikkien muidenkin tekevän sitä mitä hän tekee). Listaan sopivat kirjat alla. En ole lukenut näitä teoksia, eikä niiden hyöty kenellekään ole merkittävä. Tarkoitus on etsiä niistä jotain vaihtoehtoa jollekin samalle, mitä Bearden sanoo. Mutta jos tämä ei onnistu täysin, kuten jos emme löydä toista kertomusta esim. potentiaalista, niin sehän tarkoittaa, että Bearden on se, joka on tutustunut matematiikkaan. Itse asiassa tässä keskustelussa:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17866676/kvanttimekaniikka-vs--joukko-oppi
"Koska tuo TB:n 14 sivun haastattelu oli tarkoitettu maallikoille nin hän joutui jossain määrin tinkimään tarkkuudesta käyttämällä vertauskuvia kuten kuvailemalla nykyistä vektorifysiikan matematiikkaa vertaamalla sitä esim. eri kokoisiin eläimiin jotka kamppailevat keskenään"

sanot että Beardenin päätyö tapahtuu ei missään hänen kirjoituksessaan, vaan hänen matematiikkapöydällään. Itse en kuvailisi hänen tekojaan näin (eikä pidä paikkansa, että norsut ovat fysiikan virallisen matematiikan tilanne, joka on aivan pakko kuvailla kansalle, jota tämä fysiikan työ voidaan nähdä), vaan tarkoitan, että Bearden saa materiaalia sellaisesta tekstistä, missä on matematiikkaa enemmän. Sitten hän sanoo mitä tahansa oman päänsä sisällä, mutta ei millään omalla matematiikallaan eikä toisten matematiikkoja täysin seuraten. Alkuperäinen matemaattinen ilmaisu vain johtaa siihen, että keskustelu voi olla tietynlaista, eikä siitä ole jätetty fysiikkaan ja sen toteuttamiseen kuuluvia asioita pois.

Beardenin tekstissä ei ole vaikeita ilmaisuja missään tavallisessa mielessä. Jokaisessa ilmaisussa on jotain merkitystä, koska tuntee matematiikan ja fysiikan viitekehyksen. Ne eivät kuitenkaan pidä paikkaansa, eikä Bearden tee mitään sen asian hyväksi, että ne pitäisivät, tai että muutkan lukijat saisivat koskaan tietää mitä ilmaisu olisi tarkoittanut. Toinen ketju missä lukee hänen ilmaisuistaan:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18221130/synkronisiteetti-ja-kausaliteetti

Kirjoihin:

Heinz R. Pagels: The Cosmic Code
Eräs vanhimpia ja edelleen ainoita kirjoja, joka pyrki käymään läpi QM:n synnyn, ja myös QFT:n ilman matematiikkaa. Vaikka enimmäkseen se tarkoittaa hiukkasten etsimistä. Tässä on kuitenkin ainakin kymmenen sivua kvanttityhjiöstä.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/heinz-r-pagels-the-cosmic-code-1511648

4

Anonyymi kirjoitti:

Antigravitaatio on tosi huono tekemään tuollaisia asioita, kuin säteilyn vangitseminen. Säteilyn vangitsemisen lisäksi voi olla pakollista, että massallisia hiukkasia ei saa vangita yhtään, joten gravitaatio, joka vaikuttaa kaikkeen, on huono.. Aivan sama minkä merkkinen gravitaatio on, niin jos se vangitsee valonnopeudella menevää liikettä, niin kyseisen gravitaation vuoto ympäristöön tekee alueestakin mustan aukon kaltaisen vahvan alueen reunan. Antigravitaatio olisi kai pallon kuori ja yrittäisi työntää säteilyä keskellä takaisin sisään päin.

Pallosalaman liike puolestaan ei ole välttämättä sellaisesta sähkömagnetismista johtuva kuin luulet. Siinä voi olla kyseesä vieressä tai kaukana olevan neutraalin ilmavirtauksen liike, joka johtuu lämpimän ilman nousemisesta kylmän päälle. Tämä on sähkömagneettinen ilmiö, jos on atomia pienemmällä tasolla ja tiedetään niiden törmäysten jakama uusi nopeus. Mutta lisäksi se on gravitaatioilmiö, koska ilman gravitaatiota kuuma ei pyri olemaan kylmän päällä.

B:
"Koska varsinkin matematiikan avulla saadaan täydellinen hölynpöly näyttämään hienolta niin helposti palvotaan sellaisia propagandisteja jonkinlaisina neroina joita kukaan ei kunnolla ymmärrä koska ei ole edes mitään olennaista ymmärrettävää. "

Koskee täydellisesti esim. Beardenia. Hänen teoksistaan ei koskaan syntynyt esim. teknologiaa, joten kyllä hölynpölymittari täyttyy niilläkin matematiikoilla. Bearden ei voi olla olennainen esim. jossain tapauksessa, missä on nollavektori ja se selittää jonkin asian kahden norsun välillä, vai miten se oli. Ellei sitten kaikkien muiden henkilöiden teoria samasta asiasta ole olennainen. Ideasi on kai kuitenkin sanoa, että mikään ei ole olennaista, mistä tulee tekniikkaa, ja että puhepankkioikeus kuuluu niille, joista ei ole koskaan ollut sellaista hyötyä.

Koeta lukea muutama matematiikaton populäärikirja fysiikasta, jos se silloin muuttuu paremmaksi. Oikeastaan sinun tulisi lukea sellainen siksi, että voitaisiin verrata, onko Bearden yhtään hyvä kuvaamaan mitään asiaa fysiikalle vieraille ihmisille (sen lisäksi, että hänen kuvaamaansa fysiikkaa ei ole olemassa, vaikka hän epärehellisellä tavalla väittää joskus kaikkien muidenkin tekevän sitä mitä hän tekee). Listaan sopivat kirjat alla. En ole lukenut näitä teoksia, eikä niiden hyöty kenellekään ole merkittävä. Tarkoitus on etsiä niistä jotain vaihtoehtoa jollekin samalle, mitä Bearden sanoo. Mutta jos tämä ei onnistu täysin, kuten jos emme löydä toista kertomusta esim. potentiaalista, niin sehän tarkoittaa, että Bearden on se, joka on tutustunut matematiikkaan. Itse asiassa tässä keskustelussa:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17866676/kvanttimekaniikka-vs--joukko-oppi
"Koska tuo TB:n 14 sivun haastattelu oli tarkoitettu maallikoille nin hän joutui jossain määrin tinkimään tarkkuudesta käyttämällä vertauskuvia kuten kuvailemalla nykyistä vektorifysiikan matematiikkaa vertaamalla sitä esim. eri kokoisiin eläimiin jotka kamppailevat keskenään"

sanot että Beardenin päätyö tapahtuu ei missään hänen kirjoituksessaan, vaan hänen matematiikkapöydällään. Itse en kuvailisi hänen tekojaan näin (eikä pidä paikkansa, että norsut ovat fysiikan virallisen matematiikan tilanne, joka on aivan pakko kuvailla kansalle, jota tämä fysiikan työ voidaan nähdä), vaan tarkoitan, että Bearden saa materiaalia sellaisesta tekstistä, missä on matematiikkaa enemmän. Sitten hän sanoo mitä tahansa oman päänsä sisällä, mutta ei millään omalla matematiikallaan eikä toisten matematiikkoja täysin seuraten. Alkuperäinen matemaattinen ilmaisu vain johtaa siihen, että keskustelu voi olla tietynlaista, eikä siitä ole jätetty fysiikkaan ja sen toteuttamiseen kuuluvia asioita pois.

Beardenin tekstissä ei ole vaikeita ilmaisuja missään tavallisessa mielessä. Jokaisessa ilmaisussa on jotain merkitystä, koska tuntee matematiikan ja fysiikan viitekehyksen. Ne eivät kuitenkaan pidä paikkaansa, eikä Bearden tee mitään sen asian hyväksi, että ne pitäisivät, tai että muutkan lukijat saisivat koskaan tietää mitä ilmaisu olisi tarkoittanut. Toinen ketju missä lukee hänen ilmaisuistaan:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18221130/synkronisiteetti-ja-kausaliteetti

Kirjoihin:

Heinz R. Pagels: The Cosmic Code
Eräs vanhimpia ja edelleen ainoita kirjoja, joka pyrki käymään läpi QM:n synnyn, ja myös QFT:n ilman matematiikkaa. Vaikka enimmäkseen se tarkoittaa hiukkasten etsimistä. Tässä on kuitenkin ainakin kymmenen sivua kvanttityhjiöstä.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/heinz-r-pagels-the-cosmic-code-1511648

4

Lue lisää

Seuraavat kolme teosta ovat vanhan 'A Brief History of Timen' jalanjäljissä tehtyjä GR:n ilman matematiikkaa selittäviä kirjoja. Ne ovat uudempia ja kaikkien mielestä sen pystyi tekemään paremmin tms. Kvanttityhjiön lisäksi puhuimme juuri paljon ajasta, ja sitä aikaa mitä tapahtuu SR:ssä ja GR:ssä sinun tulisi verrata Beardenin matemaattisen SM-kirjan alkuun. Niin oudolta kuin se kuulostaakin. Joten jokin näistä olisi tärkeä.

1. Sean Carroll: From Eternity to Here
Keskittyy ajan fysiikkaan ja useisiin niistä vaikka olisivat spekuloituja.

2. Anthony Zee: Einstein's Universe
Keskittyy gravitaation käsitteen kehittymisen ympärille ja omalaatuiseen käsittelyynsä. Ei harhaile samanlaisissa aiheissa kuin joku tapauskohtainen oppikirja.

3. Michio Kaku : Einstein's Cosmos
Hän on tehnyt massoille kelvanneella tyylillään myös täysin GR:ssä pitäytyvän kirjan.

Mainitsen lisäksi:

Manjit Kumar : Quantum
Hyvin tuore ja halpa QM-kirja historiasta ja syntytuskista, eli pelkästä ajattelusta 448 sivua, vaikka tekijällä ei taida olla PhD:tä:
https://www.finlandiakirja.fi/fi/manjit-kumar-quantum-einstein-bohr-and-the-great-debate-about-the-nature-of-reality-1307697

Neil Turok : The Universe Within
Melko uusi yleisteos perusfysiikan modernisoitumisesta ja sen suhteesta teknologiaan. Kirjoittaja on teoreettisen fysiikan professori. Saattaa sisältää jotain hyviä sivuja fysiikan käsitteistäkin eikä maksa paljon.

5

Anonyymi kirjoitti:

Seuraavat kolme teosta ovat vanhan 'A Brief History of Timen' jalanjäljissä tehtyjä GR:n ilman matematiikkaa selittäviä kirjoja. Ne ovat uudempia ja kaikkien mielestä sen pystyi tekemään paremmin tms. Kvanttityhjiön lisäksi puhuimme juuri paljon ajasta, ja sitä aikaa mitä tapahtuu SR:ssä ja GR:ssä sinun tulisi verrata Beardenin matemaattisen SM-kirjan alkuun. Niin oudolta kuin se kuulostaakin. Joten jokin näistä olisi tärkeä.

1. Sean Carroll: From Eternity to Here
Keskittyy ajan fysiikkaan ja useisiin niistä vaikka olisivat spekuloituja.

2. Anthony Zee: Einstein's Universe
Keskittyy gravitaation käsitteen kehittymisen ympärille ja omalaatuiseen käsittelyynsä. Ei harhaile samanlaisissa aiheissa kuin joku tapauskohtainen oppikirja.

3. Michio Kaku : Einstein's Cosmos
Hän on tehnyt massoille kelvanneella tyylillään myös täysin GR:ssä pitäytyvän kirjan.

Mainitsen lisäksi:

Manjit Kumar : Quantum
Hyvin tuore ja halpa QM-kirja historiasta ja syntytuskista, eli pelkästä ajattelusta 448 sivua, vaikka tekijällä ei taida olla PhD:tä:
https://www.finlandiakirja.fi/fi/manjit-kumar-quantum-einstein-bohr-and-the-great-debate-about-the-nature-of-reality-1307697

Neil Turok : The Universe Within
Melko uusi yleisteos perusfysiikan modernisoitumisesta ja sen suhteesta teknologiaan. Kirjoittaja on teoreettisen fysiikan professori. Saattaa sisältää jotain hyviä sivuja fysiikan käsitteistäkin eikä maksa paljon.

5

Lue lisää

1-5:

Valehtelun voi määritellä logiikka edellä mallintamiseksi jossa yritetään keksiä uskottavalta kuullostava looginen selitys sellaiselle asialle jonka haluaa pitää salassa. Salailu ja logiikka liittyvät siis usein kiinteästi toisiinsa valehtelussa.

Julkisen teor. fysiikan puolella on paljon matematiikka edellä mallinnusta joka muistuttaa aika paljon tuota logiikka edellä mallinnusta varsinkin kun ottaa myös huomioon että useimmilla teor. fysiikan innovaatioilla voi olla suuri sotilaallinen, geopoliittinen ja taloudellinen merkitys jolloin peitetarinan kaltaiset teoriat voivat toimia ikäänkuin pelkän metodologisen tason harjoitustöinä joiden perusteella sitten voidaan poimia lahjakkaimmat ja omaperäisimmät yksilöt salaisiin projekteihin.

Todellinen toimiva tieto on aina myös valtaa ja on aika naiivia olettaa että merkittävimmät tieteen ja tekniikan saavutukset olisivat täysin julkisia ja sen takia varsinkin nykyään kaikki salassa pidettävä perustutkimus tapahtuu yritysmaailmassa jossa voidaan soveltaa yrityssalaisuuden periaatetta toisin kuin vielä ennen 1990-lukua jolloin USA:ssa Freedom of Information (FOI) laki tuli voimaan ja jonka seurauksena sitten alkoi ilmestyä 2000-luvulla aikaisemmin salassa pidettyjä tutkimuksia esim. kaukonäkemisprojekteista, MK-Ultra mielenhallinnasta ja Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan salaisista fysiikkaan liittyvistä projekteista joista mm. Thomas Bearden kirjoittelee eli hän ei kirjoita omista teorioistaan vaan soveltaa korkeintaan ns. reverse-engineering periaatetta joidenkin näiden salaisten tutkimuksien tulkinnassa mikä voi olla jossain määrin virhealtista eli sitä ei kannata ottaa 100% totena vaan ainoastaan poimia sieltä kaikkein mielenkiintoisimmilta vaikuttavat hahmotelmat jatkotutkimuksia varten.

...

Eddingtonin mittaukset yms. voi tulkita myös refraktiona gravitaatiovaikutuksen sijasta ja ns. mustat aukot plasmoideina.

https://www.thunderbolts.info/wp/2015/11/26/lensing-by-refraction-not-gravity/

https://en.wikipedia.org/wiki/Refraction

Wal Thornhill: Black Hole or Plasmoid? | Space News

https://www.youtube.com/watch?v=J4NffTr_GMk

...

Jos jotkut ns. ufot tulkitsee plasmailmiöiksi niin se on yhteensopiva sen ajatuksen kanssa että gravitaatio liittyy sähkömagnetismiin joka on sitten sitä tyypillistä salassa pidettävää fysiikkaa jota teikäläiset yrittävät epätoivoisesti debunkata. :D

Suurin osa ns. ufoista lienee maanpäällistä salaista teknologiaa koska jo natseillä oli perinteisellä tekniikalla toimivia lentäviä lautasia ainakin suunnitteilla ja ehkä myös käytössä (ns. foo fighters) ja 1890-luvulla USA:ssa ns. ilmalaivamysteeri.

https://en.wikipedia.org/wiki/Foo_fighter

https://en.wikipedia.org/wiki/Mystery_airship

...

Suurin osa relativistisen fysiikan ongelmista liittyy lähinnä Minkowskiin
How Hermann Minkowski Led Physics Astray

https://www.youtube.com/watch?v=TDjgQ_megMI

ja Einsteinin gravitaation voimakkuuden mukaan vaihtelevan valonnopeuden "vakioisuuden" vähemmän tunnettu idea saattaa olla oikeansuuntainen vaikka se mullistaisi astronomian ja kosmologian perusteet.

https://www.youtube.com/@TheMachian/search?query=variable%20speed%20of%20light


....

Kiitos kirjavinkeistä mutta olen seurannut aika tiiviisti luonnontieteiden valtavirran kehitystä 1970-luvulta 2010-luvulle asti jolloin aloin perehtymään myös ns. vaihtoehtoisiin malleihin kuten plasmafysiikkaan ja sähköisen universumin malliin joita pidän mielenkiintoisina vaikkakaan ei välttämättä täydellisinä koska nykyinen julkinen tiede on mielestäni vielä äärimmäisen kaukana todellisuuden täydellisestä ymmärtämisestä.

...

Enempää en ehdi vähään aikaan kommentoida ja kuten olen ennenkin kai kertonut niin en omaksu mitään ns. vaihtoehtoista mallia sellaisenaan vaan poimin sieltä vain omasta mielestäni kiinnostavimmat ideat ja saatan joskus myöhemmin iteroida saman aineiston uudestaan jolloin löydän usein lisää kiinnostavia asioita.

B

Anonyymi kirjoitti:

1-5:

Valehtelun voi määritellä logiikka edellä mallintamiseksi jossa yritetään keksiä uskottavalta kuullostava looginen selitys sellaiselle asialle jonka haluaa pitää salassa. Salailu ja logiikka liittyvät siis usein kiinteästi toisiinsa valehtelussa.

Julkisen teor. fysiikan puolella on paljon matematiikka edellä mallinnusta joka muistuttaa aika paljon tuota logiikka edellä mallinnusta varsinkin kun ottaa myös huomioon että useimmilla teor. fysiikan innovaatioilla voi olla suuri sotilaallinen, geopoliittinen ja taloudellinen merkitys jolloin peitetarinan kaltaiset teoriat voivat toimia ikäänkuin pelkän metodologisen tason harjoitustöinä joiden perusteella sitten voidaan poimia lahjakkaimmat ja omaperäisimmät yksilöt salaisiin projekteihin.

Todellinen toimiva tieto on aina myös valtaa ja on aika naiivia olettaa että merkittävimmät tieteen ja tekniikan saavutukset olisivat täysin julkisia ja sen takia varsinkin nykyään kaikki salassa pidettävä perustutkimus tapahtuu yritysmaailmassa jossa voidaan soveltaa yrityssalaisuuden periaatetta toisin kuin vielä ennen 1990-lukua jolloin USA:ssa Freedom of Information (FOI) laki tuli voimaan ja jonka seurauksena sitten alkoi ilmestyä 2000-luvulla aikaisemmin salassa pidettyjä tutkimuksia esim. kaukonäkemisprojekteista, MK-Ultra mielenhallinnasta ja Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan salaisista fysiikkaan liittyvistä projekteista joista mm. Thomas Bearden kirjoittelee eli hän ei kirjoita omista teorioistaan vaan soveltaa korkeintaan ns. reverse-engineering periaatetta joidenkin näiden salaisten tutkimuksien tulkinnassa mikä voi olla jossain määrin virhealtista eli sitä ei kannata ottaa 100% totena vaan ainoastaan poimia sieltä kaikkein mielenkiintoisimmilta vaikuttavat hahmotelmat jatkotutkimuksia varten.

...

Eddingtonin mittaukset yms. voi tulkita myös refraktiona gravitaatiovaikutuksen sijasta ja ns. mustat aukot plasmoideina.

https://www.thunderbolts.info/wp/2015/11/26/lensing-by-refraction-not-gravity/

https://en.wikipedia.org/wiki/Refraction

Wal Thornhill: Black Hole or Plasmoid? | Space News

https://www.youtube.com/watch?v=J4NffTr_GMk

...

Jos jotkut ns. ufot tulkitsee plasmailmiöiksi niin se on yhteensopiva sen ajatuksen kanssa että gravitaatio liittyy sähkömagnetismiin joka on sitten sitä tyypillistä salassa pidettävää fysiikkaa jota teikäläiset yrittävät epätoivoisesti debunkata. :D

Suurin osa ns. ufoista lienee maanpäällistä salaista teknologiaa koska jo natseillä oli perinteisellä tekniikalla toimivia lentäviä lautasia ainakin suunnitteilla ja ehkä myös käytössä (ns. foo fighters) ja 1890-luvulla USA:ssa ns. ilmalaivamysteeri.

https://en.wikipedia.org/wiki/Foo_fighter

https://en.wikipedia.org/wiki/Mystery_airship

...

Suurin osa relativistisen fysiikan ongelmista liittyy lähinnä Minkowskiin
How Hermann Minkowski Led Physics Astray

https://www.youtube.com/watch?v=TDjgQ_megMI

ja Einsteinin gravitaation voimakkuuden mukaan vaihtelevan valonnopeuden "vakioisuuden" vähemmän tunnettu idea saattaa olla oikeansuuntainen vaikka se mullistaisi astronomian ja kosmologian perusteet.

https://www.youtube.com/@TheMachian/search?query=variable%20speed%20of%20light


....

Kiitos kirjavinkeistä mutta olen seurannut aika tiiviisti luonnontieteiden valtavirran kehitystä 1970-luvulta 2010-luvulle asti jolloin aloin perehtymään myös ns. vaihtoehtoisiin malleihin kuten plasmafysiikkaan ja sähköisen universumin malliin joita pidän mielenkiintoisina vaikkakaan ei välttämättä täydellisinä koska nykyinen julkinen tiede on mielestäni vielä äärimmäisen kaukana todellisuuden täydellisestä ymmärtämisestä.

...

Enempää en ehdi vähään aikaan kommentoida ja kuten olen ennenkin kai kertonut niin en omaksu mitään ns. vaihtoehtoista mallia sellaisenaan vaan poimin sieltä vain omasta mielestäni kiinnostavimmat ideat ja saatan joskus myöhemmin iteroida saman aineiston uudestaan jolloin löydän usein lisää kiinnostavia asioita.

B

Lue lisää

B:
"Valehtelun voi määritellä logiikka edellä mallintamiseksi jossa yritetään keksiä uskottavalta kuullostava looginen selitys sellaiselle asialle jonka haluaa pitää salassa. Salailu ja logiikka liittyvät siis usein kiinteästi toisiinsa valehtelussa. "

Hitlerin voi määritellä nisäkkääksi, mutta silloin ei ole yhtä valmis kohtaamaan liskoja toiselta planeetalta (joilla on omia hitlereitä kaapissaan).

Loogisella valehtelulla metsästetään ehkä laajempaa kannatusta, mutta avoimella epäloogisuudella ja välinpitämättömyyden asenteella, joka koskee omaa kannatettua sanomaa, metsästetään ihmiskunnan heikkolahjaisimpia yksilöitä, joilta sitten ehkä halutaan enemmän per naama.

Valheen loogisuus ja oikea loogisuus ei muuta mitään, mitä aiemmin sanottiin. Silloin oma loogisuus päätyy lopulta arvioimaan lauseita, joita toinen olettaa. Mikä on hyvin sama kuin mitä joutuisit arvioimaan, jos valehtelija ei olisi muodostanut minkäänlaista logiikkaa ja olisi halunut saada läpi jonkun viestin kuten 'kalat lentävät' sanomatta, miksi tämä lause on oikea lause. Henkilö voisi puhua loogisesti siitä, että 'kalat lentävät, koska Siiamissa nähtiin lentävä kala'. Mikä on tositietoa, minkä tarkistat siten, että onko kyseinen näkijä varmasti olemassa, ja liittyykö se Siiamiin. Minkä jälkeen tunnistat logiikan kalojen lentämisestä myös yksittäistapaukseksi etkä yleistykseksi. Mutta hänen oikea kokemuksensa on 'kaapissani on liskoja toiselta planeetalta', joten hän on erään määritelmän mukaan valehtelija joka kerta, kun hän hengittää, mutta ei kerro elämänsä merkittävintä asiaa. Sen valehtelun estämiseksi ei ole mitään keinoa muuta, kuin että joku satunnaisesti päätyy lopulta hänen kaappiinsa ja alkaa kertoa muille.

Olet määritellyt paljon fysiikan käsitteitä kuten kvanttityhjiö tai potentiaali, jotta syntyisi uusi malli. Jos alat määritellä uudestaan lakeja ja hyvän käyttäytymisen sääntöjä, niin johtuuko se siitä, että alat tehdä rikoksia jompaan kumpaan liittyen?

B:
"Thomas Bearden kirjoittelee eli hän ei kirjoita omista teorioistaan vaan soveltaa korkeintaan ns. reverse-engineering periaatetta joidenkin näiden salaisten tutkimuksien tulkinnassa"

Et ole ilmeisesti koskaan linkannut näitä tekstejä tänne, vaan linkkaat aina ne, missä Bearden esim. 'käyttää viitteitä' tai/ja on päivittänyt kirjansa uuteen painokseen, koska sana kiiri hänellekin, että kvanttiteoria oli kehittynyt lisää.

Tämä on sellainen kohta, missä kannattaa tutustua lukijan mahdollisuuksiin perustella väitetty informaatio. Onko Star Trekin poimuajo sinusta välttämättä reverse-engineröity eikä 'mielikuvituiksella' tehty? Mikä estää Beardenia käyttämästä jotain mielikuvitusta, vaikka yllä sanot, että lähes koko tieteen tuotanto on ollut helppo polkaista mielikuvituksesta?

B:
"Eddingtonin mittaukset yms. voi tulkita myös refraktiona gravitaatiovaikutuksen sijasta ja ns. mustat aukot plasmoideina."

Siinä tapauksessa kaikki refraktio-teoriat ovat valetta, koska Eddington on valetta. Refraktio-teoria laajemmin sanottuna on plasmakosmologiaa ja se tiedetään nyt valheeseen perustuvaksi. Vai valehteletko sinä aina, kun se sopii?

B:
"Jos jotkut ns. ufot tulkitsee plasmailmiöiksi niin se on yhteensopiva sen ajatuksen kanssa että gravitaatio liittyy sähkömagnetismiin joka on sitten sitä tyypillistä salassa pidettävää fysiikkaa jota teikäläiset yrittävät epätoivoisesti debunkata. :D"

Plasma on koulussa yläasteella opetettava asia. Jos on olemassa salainen fysiikka, niin miksi sitä ei nimitetä jollain uudella nimellä? Se edellyttää uusia voimia, jotka toimivat eri tavalla kuin tunnetut voimat. Miksi uudelle voimalle ei keksitä nimeä? Vastaus on se, että noilla ihmisillä ei ole kykyä tehdä mitään uutta, eikä häveliäisyyttä alkaa edes esittää mitään uutta. Sitten olet päätellyt tästä, että ainoa selitys on, että kaikki on mennyt salaiseksi, mutta että se kaikki mikä meni salaiseksi oli jotain, mitä tiedettiin aina. Todella paljon energiaa menee johonkin sellaiseen, että voisi löytää jonkin asian esim. kadonneen jostakin, kuten väitteet Maxwellin yhtälöstä, tai mistä tahansa henkilöstä, joka ei ollut muiden kanssa joskus samaa mieltä. Mutta jonka tutkimisesta ei ole myöskään hyötyä, koska ei salaisuus olisi voinut tulla ilmi mitenkään. Joku sellainen pelinappula kuin Sheldrake sotii kaikkea tätä logiikkaa vastaan, kun hän alkaa ilmaista omia 'Morfinen Resonanssi' -teorioitaan täysin uusina eikä mistään saatuina. Hän ei ole sanonut, että täältä tulee aseita, vaan että asia elämässä ja koeputkissa pitäisi vain tehdä kuin hän tekee. Eikä hän allekirjoittanut mihinkään, että niin ei saisi tehdä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Valehtelun voi määritellä logiikka edellä mallintamiseksi jossa yritetään keksiä uskottavalta kuullostava looginen selitys sellaiselle asialle jonka haluaa pitää salassa. Salailu ja logiikka liittyvät siis usein kiinteästi toisiinsa valehtelussa. "

Hitlerin voi määritellä nisäkkääksi, mutta silloin ei ole yhtä valmis kohtaamaan liskoja toiselta planeetalta (joilla on omia hitlereitä kaapissaan).

Loogisella valehtelulla metsästetään ehkä laajempaa kannatusta, mutta avoimella epäloogisuudella ja välinpitämättömyyden asenteella, joka koskee omaa kannatettua sanomaa, metsästetään ihmiskunnan heikkolahjaisimpia yksilöitä, joilta sitten ehkä halutaan enemmän per naama.

Valheen loogisuus ja oikea loogisuus ei muuta mitään, mitä aiemmin sanottiin. Silloin oma loogisuus päätyy lopulta arvioimaan lauseita, joita toinen olettaa. Mikä on hyvin sama kuin mitä joutuisit arvioimaan, jos valehtelija ei olisi muodostanut minkäänlaista logiikkaa ja olisi halunut saada läpi jonkun viestin kuten 'kalat lentävät' sanomatta, miksi tämä lause on oikea lause. Henkilö voisi puhua loogisesti siitä, että 'kalat lentävät, koska Siiamissa nähtiin lentävä kala'. Mikä on tositietoa, minkä tarkistat siten, että onko kyseinen näkijä varmasti olemassa, ja liittyykö se Siiamiin. Minkä jälkeen tunnistat logiikan kalojen lentämisestä myös yksittäistapaukseksi etkä yleistykseksi. Mutta hänen oikea kokemuksensa on 'kaapissani on liskoja toiselta planeetalta', joten hän on erään määritelmän mukaan valehtelija joka kerta, kun hän hengittää, mutta ei kerro elämänsä merkittävintä asiaa. Sen valehtelun estämiseksi ei ole mitään keinoa muuta, kuin että joku satunnaisesti päätyy lopulta hänen kaappiinsa ja alkaa kertoa muille.

Olet määritellyt paljon fysiikan käsitteitä kuten kvanttityhjiö tai potentiaali, jotta syntyisi uusi malli. Jos alat määritellä uudestaan lakeja ja hyvän käyttäytymisen sääntöjä, niin johtuuko se siitä, että alat tehdä rikoksia jompaan kumpaan liittyen?

B:
"Thomas Bearden kirjoittelee eli hän ei kirjoita omista teorioistaan vaan soveltaa korkeintaan ns. reverse-engineering periaatetta joidenkin näiden salaisten tutkimuksien tulkinnassa"

Et ole ilmeisesti koskaan linkannut näitä tekstejä tänne, vaan linkkaat aina ne, missä Bearden esim. 'käyttää viitteitä' tai/ja on päivittänyt kirjansa uuteen painokseen, koska sana kiiri hänellekin, että kvanttiteoria oli kehittynyt lisää.

Tämä on sellainen kohta, missä kannattaa tutustua lukijan mahdollisuuksiin perustella väitetty informaatio. Onko Star Trekin poimuajo sinusta välttämättä reverse-engineröity eikä 'mielikuvituiksella' tehty? Mikä estää Beardenia käyttämästä jotain mielikuvitusta, vaikka yllä sanot, että lähes koko tieteen tuotanto on ollut helppo polkaista mielikuvituksesta?

B:
"Eddingtonin mittaukset yms. voi tulkita myös refraktiona gravitaatiovaikutuksen sijasta ja ns. mustat aukot plasmoideina."

Siinä tapauksessa kaikki refraktio-teoriat ovat valetta, koska Eddington on valetta. Refraktio-teoria laajemmin sanottuna on plasmakosmologiaa ja se tiedetään nyt valheeseen perustuvaksi. Vai valehteletko sinä aina, kun se sopii?

B:
"Jos jotkut ns. ufot tulkitsee plasmailmiöiksi niin se on yhteensopiva sen ajatuksen kanssa että gravitaatio liittyy sähkömagnetismiin joka on sitten sitä tyypillistä salassa pidettävää fysiikkaa jota teikäläiset yrittävät epätoivoisesti debunkata. :D"

Plasma on koulussa yläasteella opetettava asia. Jos on olemassa salainen fysiikka, niin miksi sitä ei nimitetä jollain uudella nimellä? Se edellyttää uusia voimia, jotka toimivat eri tavalla kuin tunnetut voimat. Miksi uudelle voimalle ei keksitä nimeä? Vastaus on se, että noilla ihmisillä ei ole kykyä tehdä mitään uutta, eikä häveliäisyyttä alkaa edes esittää mitään uutta. Sitten olet päätellyt tästä, että ainoa selitys on, että kaikki on mennyt salaiseksi, mutta että se kaikki mikä meni salaiseksi oli jotain, mitä tiedettiin aina. Todella paljon energiaa menee johonkin sellaiseen, että voisi löytää jonkin asian esim. kadonneen jostakin, kuten väitteet Maxwellin yhtälöstä, tai mistä tahansa henkilöstä, joka ei ollut muiden kanssa joskus samaa mieltä. Mutta jonka tutkimisesta ei ole myöskään hyötyä, koska ei salaisuus olisi voinut tulla ilmi mitenkään. Joku sellainen pelinappula kuin Sheldrake sotii kaikkea tätä logiikkaa vastaan, kun hän alkaa ilmaista omia 'Morfinen Resonanssi' -teorioitaan täysin uusina eikä mistään saatuina. Hän ei ole sanonut, että täältä tulee aseita, vaan että asia elämässä ja koeputkissa pitäisi vain tehdä kuin hän tekee. Eikä hän allekirjoittanut mihinkään, että niin ei saisi tehdä.

1

Lue lisää

Et maininnut mitään, mikä yhdistäisi lentävän plasman gravitaatioon. Jos näkisit avaruussukkulan lentämässä sinistä taivasta vasten, et yhdistäisi sukkulaa gravitaatioon, koska olet nähnyt saman sukkulan keskellä maata ja kuuta, missä ei ole edes kiertorataa hetkellisesti. Sen sijaan yhdistät gravitaation maapallon kokoiseen asiaan, joka on kaukana sukkulan alapuolella. Millä tavalla maapallo poikkeaa maapallosta, kun sen yllä lentää plasmaa, ja kun sen yllä lentää lentokone? Millä tavalla maapallo poikkeaa maapallosta sinun teoriassasi, kun siitä lukisi vain tähän asti antamasi tiedot, jotka ovat puhkuneet tätä itsevarmuutta? Lentokone ja plasma poikkeavat toisistaan siten, että lentokoneella on määrätty paino ja tiheys, mikä voitetaan siipien nosteella. Kun taas plasmalla ei ole mitään annettua painoa ja tiheyttä tähän mennessä, paitsi se että se voisi olla kuin ilmaa. Ettei koko ilmasto lämpene siitä, kun taivaalla on tuhat tonnia hehkuvaa plasmaa, joka leviää peittämään koko taivaan.

B:
"natseillä oli perinteisellä tekniikalla toimivia lentäviä lautasia ainakin suunnitteilla"

Miksi edes vaivaudut linkkaamaan yhtään mitään? Foo Fighter or viittaus näköhavaintoihin eikä piirustuksiin ja muihin maan matosten objekteihin.

B:
"Suurin osa relativistisen fysiikan ongelmista liittyy lähinnä Minkowskiin"

Sinun tulee keskustelussa pyrkiä määrittämään ongelman laajuus ja luonne. Vaikka sitä et videolta olisikaan pystynyt selvittämään. Jos ongelmaa ei määritellä mitenkään ongelmaksi, niin voitaisiin sanoa, että yhden ihmisen ongelma on toisen ihmisen ratkaisu. Silloin kaiken materiaalisi osoitus on myös se, että Minkowski on sankari.

Videon sanoma ei ole minusta tuollainen. Siinä sanotaan pikemminkin, että Minkowskilla ei ole vaikutusta. Sen mukaan on olemassa toinen teoria niinkun GR, mutta Einstein ei tehnyt sitä. Tulisi siis syyttää Einsteinia (*). Laajemmassa kontekstissa video kritisoi Minkowskin tapaa ajatella, ja siten videon nimi tarkoittaa, että se syyttää tätä miestä kaikesta siitä ,mitä fysiikka on. Mutta ei kauhean vakavasti koska kun syyttää koko kirjastoa huonoksi luettavaksi, niin ei vastuu ole lopulta kenelläkään. Tämän kaiken vuoksi videon ei tarvinnut keksiä itselleen mitään sisältöä, joka liittyisi Minkowskin avaruuteen, ja siihen että miten malli voisi olla huono. Kaikki on fysiikassa siis pielessä, mutta edelleenkään ei tiedetä, että mikä sen aiheuttaa tai voisi korjata.

(*) Sivuttaen kaikki kuvitellut vaihtoehtoteoriat aletaan siitä, että jos olisi vain haluttu, että GR:ää ei ole olemassa, niin olisi voitu sanoa, että GR:ää ei tule tehdä. Tämä ei vaikuta siihen, että pitäisikö tehdä Minkowskin avaruus, koska M:stä ei ole koskaan loogisesti seurannut vaatimusta, että GR pitää tehdä. Ei ole mitään omaa syytään sitä vastaan, ettei Minkowskin avaruutta saisi olla tai piemminkin käyttää. Sen käyttö on täysin huomaamaton asia ja SR-laskuja ja malleja pystyy tekemään myös ilman. Minkä jälkeen olisi pitänyt mennä taaemmas ja selittää, miksi ei pitäisi olla SR:ää alunperinkään. Minkowskia syytetään siis vain siitä, että hänellä oli versio siitä, mitä häntä ennen tulleet tekivät, ja lisäksi hänen jälkeensä tulleet tekivät kaiken hänen versionsa mukaisesti.

Videon mainitsema yksi ongelma, joka siinä voi näyttää olevan SR/GR-ongelma on sellaista tasoa kuin, 'mutkun aika on eri ilmiö kuin avaruus'. Tämä tarkoittaisi, että ei pidä koskaan tehdä kaiken teoriaa. Minkä lisäksi kannattaa kysyä tässä, että tarkoittaako se, että U haluaa fysiikan olevan aksiomaattista ja aina näin selvillä raiteilla, että matematiikasta näkee itsestään, kuka on mikäkin ilmiö (koeta käyttää tätä loogisena oletuksena, niin saat johtopäätöksen, että jokainen ilmiö mitä voi olla, perustuu matematiikkaan, joka tiedetään jo alussa). Sen näkee siitä jo nytkin, että niillä on eroa keskenään. Eli jotta tuo kommentti tarkoittaisi mitään, sen tulisi tarkoittaa kritiikkiä, miten itse esim. aika ja sen matematiikka vastaavat tosiaan.

B:
"ja Einsteinin gravitaation voimakkuuden mukaan vaihtelevan valonnopeuden "vakioisuuden" vähemmän tunnettu idea saattaa olla oikeansuuntainen vaikka se mullistaisi astronomian ja kosmologian perusteet."

Gravitaatioteorioista GR oli ensimmäinen, missä valonnopeus muuttuu gravitaatiokentässä. Myös kaikissa sen jälkeisissä gravitaatioteorioissa valonnopeus muuttuu gravitaatiokentässä. Onko tieteellinen konsensus vahva ja luotettava vai eikö ole?

Ainoa väittämä, mikä mullistaa astronomian tai kosmologian, on se, että gravitaatiokentän teoriassa gravitaatiokenttä on eri vahvuinen kuin GR:n jossakin paikassa. Tähän väittämän syntymään ei voi vaikuttaa vain näyttämällä sille valoa.

2

Anonyymi kirjoitti:

Et maininnut mitään, mikä yhdistäisi lentävän plasman gravitaatioon. Jos näkisit avaruussukkulan lentämässä sinistä taivasta vasten, et yhdistäisi sukkulaa gravitaatioon, koska olet nähnyt saman sukkulan keskellä maata ja kuuta, missä ei ole edes kiertorataa hetkellisesti. Sen sijaan yhdistät gravitaation maapallon kokoiseen asiaan, joka on kaukana sukkulan alapuolella. Millä tavalla maapallo poikkeaa maapallosta, kun sen yllä lentää plasmaa, ja kun sen yllä lentää lentokone? Millä tavalla maapallo poikkeaa maapallosta sinun teoriassasi, kun siitä lukisi vain tähän asti antamasi tiedot, jotka ovat puhkuneet tätä itsevarmuutta? Lentokone ja plasma poikkeavat toisistaan siten, että lentokoneella on määrätty paino ja tiheys, mikä voitetaan siipien nosteella. Kun taas plasmalla ei ole mitään annettua painoa ja tiheyttä tähän mennessä, paitsi se että se voisi olla kuin ilmaa. Ettei koko ilmasto lämpene siitä, kun taivaalla on tuhat tonnia hehkuvaa plasmaa, joka leviää peittämään koko taivaan.

B:
"natseillä oli perinteisellä tekniikalla toimivia lentäviä lautasia ainakin suunnitteilla"

Miksi edes vaivaudut linkkaamaan yhtään mitään? Foo Fighter or viittaus näköhavaintoihin eikä piirustuksiin ja muihin maan matosten objekteihin.

B:
"Suurin osa relativistisen fysiikan ongelmista liittyy lähinnä Minkowskiin"

Sinun tulee keskustelussa pyrkiä määrittämään ongelman laajuus ja luonne. Vaikka sitä et videolta olisikaan pystynyt selvittämään. Jos ongelmaa ei määritellä mitenkään ongelmaksi, niin voitaisiin sanoa, että yhden ihmisen ongelma on toisen ihmisen ratkaisu. Silloin kaiken materiaalisi osoitus on myös se, että Minkowski on sankari.

Videon sanoma ei ole minusta tuollainen. Siinä sanotaan pikemminkin, että Minkowskilla ei ole vaikutusta. Sen mukaan on olemassa toinen teoria niinkun GR, mutta Einstein ei tehnyt sitä. Tulisi siis syyttää Einsteinia (*). Laajemmassa kontekstissa video kritisoi Minkowskin tapaa ajatella, ja siten videon nimi tarkoittaa, että se syyttää tätä miestä kaikesta siitä ,mitä fysiikka on. Mutta ei kauhean vakavasti koska kun syyttää koko kirjastoa huonoksi luettavaksi, niin ei vastuu ole lopulta kenelläkään. Tämän kaiken vuoksi videon ei tarvinnut keksiä itselleen mitään sisältöä, joka liittyisi Minkowskin avaruuteen, ja siihen että miten malli voisi olla huono. Kaikki on fysiikassa siis pielessä, mutta edelleenkään ei tiedetä, että mikä sen aiheuttaa tai voisi korjata.

(*) Sivuttaen kaikki kuvitellut vaihtoehtoteoriat aletaan siitä, että jos olisi vain haluttu, että GR:ää ei ole olemassa, niin olisi voitu sanoa, että GR:ää ei tule tehdä. Tämä ei vaikuta siihen, että pitäisikö tehdä Minkowskin avaruus, koska M:stä ei ole koskaan loogisesti seurannut vaatimusta, että GR pitää tehdä. Ei ole mitään omaa syytään sitä vastaan, ettei Minkowskin avaruutta saisi olla tai piemminkin käyttää. Sen käyttö on täysin huomaamaton asia ja SR-laskuja ja malleja pystyy tekemään myös ilman. Minkä jälkeen olisi pitänyt mennä taaemmas ja selittää, miksi ei pitäisi olla SR:ää alunperinkään. Minkowskia syytetään siis vain siitä, että hänellä oli versio siitä, mitä häntä ennen tulleet tekivät, ja lisäksi hänen jälkeensä tulleet tekivät kaiken hänen versionsa mukaisesti.

Videon mainitsema yksi ongelma, joka siinä voi näyttää olevan SR/GR-ongelma on sellaista tasoa kuin, 'mutkun aika on eri ilmiö kuin avaruus'. Tämä tarkoittaisi, että ei pidä koskaan tehdä kaiken teoriaa. Minkä lisäksi kannattaa kysyä tässä, että tarkoittaako se, että U haluaa fysiikan olevan aksiomaattista ja aina näin selvillä raiteilla, että matematiikasta näkee itsestään, kuka on mikäkin ilmiö (koeta käyttää tätä loogisena oletuksena, niin saat johtopäätöksen, että jokainen ilmiö mitä voi olla, perustuu matematiikkaan, joka tiedetään jo alussa). Sen näkee siitä jo nytkin, että niillä on eroa keskenään. Eli jotta tuo kommentti tarkoittaisi mitään, sen tulisi tarkoittaa kritiikkiä, miten itse esim. aika ja sen matematiikka vastaavat tosiaan.

B:
"ja Einsteinin gravitaation voimakkuuden mukaan vaihtelevan valonnopeuden "vakioisuuden" vähemmän tunnettu idea saattaa olla oikeansuuntainen vaikka se mullistaisi astronomian ja kosmologian perusteet."

Gravitaatioteorioista GR oli ensimmäinen, missä valonnopeus muuttuu gravitaatiokentässä. Myös kaikissa sen jälkeisissä gravitaatioteorioissa valonnopeus muuttuu gravitaatiokentässä. Onko tieteellinen konsensus vahva ja luotettava vai eikö ole?

Ainoa väittämä, mikä mullistaa astronomian tai kosmologian, on se, että gravitaatiokentän teoriassa gravitaatiokenttä on eri vahvuinen kuin GR:n jossakin paikassa. Tähän väittämän syntymään ei voi vaikuttaa vain näyttämällä sille valoa.

2

Lue lisää

Gravitaatiokentän teoria, jossa joko on 3+1 D -avaruus tai ei ole, on täysin eri kuin selitys, että valo taittuu vain väliaineessa. Sellaisten plasmakosmologien, jotka tekevät sähköstä gravitaation korvaavan voiman, ei olisi kannattanut sanoa muuta kuin, että he korvaavat näkymättömällä sähköllä senkin, että valoa voi vääntää silläkin. Tuo tarkoittaa siis jotenkin vain niitä, joiden mukaan Newtonimaista gravitaatiota on, mutta jotka eivät haluaisi myöskään yhdistää sitä fotoneihin. Siten että fotoni reagoisi Newtonin gravitoneihin. Mistä olisi voinut saada myös mustan aukon.

B:
"Kiitos kirjavinkeistä mutta olen seurannut aika tiiviisti luonnontieteiden valtavirran kehitystä 1970-luvulta 2010-luvulle asti"

Kirjoissa oleellista aikaa olivat 1900-30 -luku ja 50-60-luku. Ei ole tarkoitus luetuttaa sinulla mitään mistään inflaatiosta, säikeistä, Higgsisitä, pimeästä energiasta, tai mistään hiukksesta joka olisi 1900-luvulta. Kaikki tunnetusti perustuu vanhaan, joten miksi et lujittaisi tietoasi noista vanhoista asioista. Tai 'iteroisi' myös niiden yli välillä. Kuten sanoin, niin nuo kirjat ovat todennäköisesti täysin eri sukupolvelta peräisin, kuin mitä jouduit aiemmin kuuntelemaan.

Tulisit myös varmasti keksimään paljon kiinnostavampia keskustelun aiheita kuin tämä;
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18734470/totuus-maailman-tunnetuimmasta-yhtalosta-energia-on-massa-kertaa-valon-vauhdin-nelio

3

Anonyymi kirjoitti:

Gravitaatiokentän teoria, jossa joko on 3 1 D -avaruus tai ei ole, on täysin eri kuin selitys, että valo taittuu vain väliaineessa. Sellaisten plasmakosmologien, jotka tekevät sähköstä gravitaation korvaavan voiman, ei olisi kannattanut sanoa muuta kuin, että he korvaavat näkymättömällä sähköllä senkin, että valoa voi vääntää silläkin. Tuo tarkoittaa siis jotenkin vain niitä, joiden mukaan Newtonimaista gravitaatiota on, mutta jotka eivät haluaisi myöskään yhdistää sitä fotoneihin. Siten että fotoni reagoisi Newtonin gravitoneihin. Mistä olisi voinut saada myös mustan aukon.

B:
"Kiitos kirjavinkeistä mutta olen seurannut aika tiiviisti luonnontieteiden valtavirran kehitystä 1970-luvulta 2010-luvulle asti"

Kirjoissa oleellista aikaa olivat 1900-30 -luku ja 50-60-luku. Ei ole tarkoitus luetuttaa sinulla mitään mistään inflaatiosta, säikeistä, Higgsisitä, pimeästä energiasta, tai mistään hiukksesta joka olisi 1900-luvulta. Kaikki tunnetusti perustuu vanhaan, joten miksi et lujittaisi tietoasi noista vanhoista asioista. Tai 'iteroisi' myös niiden yli välillä. Kuten sanoin, niin nuo kirjat ovat todennäköisesti täysin eri sukupolvelta peräisin, kuin mitä jouduit aiemmin kuuntelemaan.

Tulisit myös varmasti keksimään paljon kiinnostavampia keskustelun aiheita kuin tämä;
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18734470/totuus-maailman-tunnetuimmasta-yhtalosta-energia-on-massa-kertaa-valon-vauhdin-nelio

3

Lue lisää

Taas paljon sekoilua ja tahallista vääristelyä sinulta vaikka eipä oikeastaan muuta voi odottaakaan akateemisen puupäätehtaan tuotteista. :D

...

Refraktio ja ns. gravitaatiolinssi ovat tietysti eri asioita mutta pelkän mittauksen ja havainnon tasolla ne voidaan helposti sotkea toisiinsa koska astronomia & kosmologia eivät ole kokeellisia tieteitä vaan matematiikka edellä rakennettuja konstruktioita joissa oletetaan että avaruuden ilmiöiden perushahmotus ja tulkinta ovat täysin oikeita ja kattavia eli olemassaolevien vakiintuneiden fysiikan matemaattisten kaavojen muuttujat ja vakiot ovat täydellinen mallinnus tutkimuskohteesta vaikka havaintoja on tehty vasta melko lyhyen ajan riittävällä tarkkuudella.

Matematiikka operoi aina idealisoitujen abstraktioiden tasolla eikä sillä välttämättä ole mitään yhteistä todellisuuden kanssa.


....

Edellisen viestini linkissä viitattiin tähän tutkimukseen:

Bending of Light Near a Star and Gravitational Red/Blue Shift :
Alternative Explanation Based on Refraction of Light

http://arxiv.org/ftp/physics/papers/0409/0409124.pdf


Ns. mustat aukot ovat myös puhtaasti matemaattisia konstruktioita koska niitä ei voi kokeellisesti tutkia. Entäs jos Halton Arp onkin oikeassa siinä että poikkeuksellisen suuri punasiirtymä liittyy nuoreen tähteen jonka galaksin keskellä oleva massiivinen plasmoidi on "sylkäissyt ulos" varsinkin kun Arpilla on lukuisia esimerkkejä siitä että suuren punasiirtymän kvasaari ja paljon pienemmän punasiirtymän galaksi ovat toisiinsa yhteydessä?


https://archive.org/details/halton-arp-seeing-red-red-shift-cosmology-and-academic-science

Plasma voi olla myös hyvin kylmässä muodossa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Dusty_plasma

Plasma kykenee myös itseorganisoitumaan ja käyttäytymään elollista biologista eliötä muistuttavalla tavalla:

https://www.newscientist.com/article/dn4174-plasma-blobs-hint-at-new-form-of-life/

Tuon perusteella voisi spekuloida että ehkä galaksit ja auringot plasmaobjekteina ovat jollain tavalla tietoisia tai niillä voi olla jonkinlainen kognitio.

Plasma liittyy sähkömagnetismiin ja mielestäni hyvin mielenkiintoinen spekulaatio on että sähkömagneettisesti voidaan tuottaa sekä gravitaatiota että antigravitaatiota sopivissa olosuhteissa. Jos näin on niin se on yksi syy lisää keskittyä plasmafysiikkaan ja sähköisen universumin malliin ja heittää melkein kaikki nykyinen fysiikka, tähtitiede ja kosmologia roskikseen ja sinne joutaa melkein kaikki muutkin tieteet ehkä maantiedettä lukuunottamatta :D

....
Entä jos nykyisen tähtitieteen ja kosmologian kaavojen vakiot ovatkin todellisuudessa jonkinlaisia "hitaita" muuttujia koska mittausvälineiden tarkkuus ei riitä pienten muutosten mittaamiseen lyhyessä ajassa (esim. 100 vuotta on lyhyt aika kosmologisessa mittakaavassa).

Tieteellinen konsensus ei ole välttämättä koskaan kovin luotettava koska liian monella ns. auktoriteetilla on liikaa menetettävää ja kuten Max Planck totesi aikoinaan niin tiede kehittyy vain auktoriteettien hautajaisten kautta jo silloinkaan kun koko akateeminen instituutio on läpimätä ja korruptoitunut varsinkin länsimaissa.

Ajalla ja avaruudellisella tilaulottuvuuksilla ei ole todellakaan mitään yhteistä ja fysiikan kaavojen delta-t hahmotus on täysin harhaanjohtava. Väärin hahmotettu todellisuus tuottaa keskiajan episyklien kaltaisia sekoiluja ja hyvä esimerkki siitä on nykyinen relativistinen makrofysiikka ja koska kvanttitason mikrofysiikkaa ei osata käytännössä lainkaan hahmottaa niin höpötetään siitä kuinka kukaan ei voi ymmärtää kvanttifysiikan ilmiöitä ja kaikkien fyysikoiden pitää keskittyä vain laskemiseen ja unohtaa filosofiset selitykset.

....

Ehkä sinulla ja monella muullakin auktoriteettiusko estää perehtymästä mihinkään vaihtoehtoiseen malliin. Ei tarvitse suhtautua joko-tai periaatteella vaan oivaltaa että niissä vaihtoehtoisissa malleissa voi olla jotain olennaista mitä valtavirtatiede ei ole vielä tiedostanut. Mikään tieteellinen malli ei ole koskaan lopullinen ja täydellinen.

Itse olen sillä kannalla että niin kauan kuin tiede ei kykene ottamaan kunnolla huomioon tietoisuutta ja elollista luontoa teorioissaan niin se on niin alkeellista ettei sen perusteella voi muodostaa tyydyttävää maailmankuvaa vaikka jotkut skientistisesti orientoituneet ovat tehneet tieteestä jonkinlaisen fundamentalistisen uskonnon itselleen ja tyrkyttävät sitten sitä sekoilua koulutuksen ja median kautta kaikille muillekin.

Ns. kolman kappaleen ongelma kertoo jo aika selkeästi sen kuinka alkeellista matematisoitu tiede pohjimmiltaan on ja relativistisessa fysiikassa tunnetaan myös kahden kappaleen ongelma.

https://en.wikipedia.org/wiki/Two-body_problem



B

Eräässä kuolemanrajakokemuksessa sielu tajusi että valo on ylinnä ja sitä seuraa musiikki jonka jälkeen tulee pyhä geometria josta muodostuu maailma.

Miten rakenteet toimivat

Monadi antaa kokonaisuuden - ilman osien erottelua, joten universaalisuus on systeeminen ominaisuus.

Dyadi antaa erilaisuuden ilman asteita, siis täydentävyyden.

Triadi antaa sukulaisuuden ilman suhteellisuutta ja siten dynaamisuuden, joka eroaa voimasta.

Tetrad antaa jäsennellyn toiminnan ja yhdistää suhteellisuuden ja järjestyksen ja siten toiminnan erotuksena potentiaalista.

Miksi rakenteet toimivat (miten ne liittyvät todellisuuden kuvioon).

Pentadi antaa sekä sisäisen että ulkoisen merkityksen: siten myös potentiaalisuuden erotuksena todellisista tapahtumista. Täällä kokonaisuudet esiintyvät ensimmäisen kerran ymmärryksen järjestelmässä.

Heksadi antaa rakenteen, joka kykenee muuttumaan ilman identiteetin menetystä, ja siten toistuvuuden ja tapahtumien luonteen ja siten kokemuksen historiallisen luonteen. Systeemistä ominaisuutta kutsutaan yhteenkietoutumiseksi.

Heptadi antaa täydellisyyden yhdistettynä laadullisiin eroihin: tästä seuraa transformaatio.

Oktadi antaa ominaisuuden, jonka avulla rakenne voidaan ymmärtää itsessään ja itselleen ilman viittausta muihin rakenteisiin, siis täydellisyys.

Rakenteiden harmonia (olosuhteet, jotka mahdollistavat sen, että rakenteet voivat täyttää niille määrätyn tarkoituksen).

Enneadi antaa harmonisoinnin.

Dekadi antaa integratiivisen täydentävyyden.

Undecad antaa synergismin.

Duodekadi antaa täydellisyyden.

Translated with DeepL.com (free version)
https://www.deepl.com/en/translator

Anonyymi kirjoitti:

Eräässä kuolemanrajakokemuksessa sielu tajusi että valo on ylinnä ja sitä seuraa musiikki jonka jälkeen tulee pyhä geometria josta muodostuu maailma.

Miten rakenteet toimivat

Monadi antaa kokonaisuuden - ilman osien erottelua, joten universaalisuus on systeeminen ominaisuus.

Dyadi antaa erilaisuuden ilman asteita, siis täydentävyyden.

Triadi antaa sukulaisuuden ilman suhteellisuutta ja siten dynaamisuuden, joka eroaa voimasta.

Tetrad antaa jäsennellyn toiminnan ja yhdistää suhteellisuuden ja järjestyksen ja siten toiminnan erotuksena potentiaalista.

Miksi rakenteet toimivat (miten ne liittyvät todellisuuden kuvioon).

Pentadi antaa sekä sisäisen että ulkoisen merkityksen: siten myös potentiaalisuuden erotuksena todellisista tapahtumista. Täällä kokonaisuudet esiintyvät ensimmäisen kerran ymmärryksen järjestelmässä.

Heksadi antaa rakenteen, joka kykenee muuttumaan ilman identiteetin menetystä, ja siten toistuvuuden ja tapahtumien luonteen ja siten kokemuksen historiallisen luonteen. Systeemistä ominaisuutta kutsutaan yhteenkietoutumiseksi.

Heptadi antaa täydellisyyden yhdistettynä laadullisiin eroihin: tästä seuraa transformaatio.

Oktadi antaa ominaisuuden, jonka avulla rakenne voidaan ymmärtää itsessään ja itselleen ilman viittausta muihin rakenteisiin, siis täydellisyys.

Rakenteiden harmonia (olosuhteet, jotka mahdollistavat sen, että rakenteet voivat täyttää niille määrätyn tarkoituksen).

Enneadi antaa harmonisoinnin.

Dekadi antaa integratiivisen täydentävyyden.

Undecad antaa synergismin.

Duodekadi antaa täydellisyyden.

Translated with DeepL.com (free version)
https://www.deepl.com/en/translator

Lue lisää

B:
"Refraktio ja ns. gravitaatiolinssi ovat tietysti eri asioita mutta pelkän mittauksen ja havainnon tasolla ne voidaan helposti sotkea toisiinsa"

Kerron yksistä tähän liittyvistä mittauksista alempana, kun kumoan niillä näyttämääsi paperia. Mitä sinä tiedät mittaamisesta, kun et ole koskaan käynyt mittauskoulua tai mitannut itse mitään?

B:
"koska astronomia & kosmologia eivät ole kokeellisia tieteitä"

Olet näköjään kuitenkin alla lukenut ja lähettänyt meille kirjan valtavasta läjästä mittauksia. Miksi sen teit?

Tämä on jossain ristiriidassa äskeisen lainauksen kanssa. Jos olisit kokeellisessa tieteessä, voisit kohdata kaksi luonnon asiaa (*), jotka jossain tapauksessa tuotetaan yhtäaikaa ja sekoitetaan keskenään (kuten sähköhissi, joka kulkee alaspäin gravitaatiokentässä tai takaa-ajo liikkuvassa junassa). Silloin et väittäisi että teit epäkokeellista tiedettä ja että syy oli sen. (Silti oli ihan kiva että ymmärrät kokeellisen tieteen olevan ideaalisesti sitä, että se on sitä mitä se on ainoastaan siksi, että se myös harjoittaa asioiden täydellistä erottamista toisistaan, ja sellainen on tehty äskeisille asioille, minkä jälkeen kokeilijoiden tahallinen kikkailu saa heidät demonstroimaan kaikkea, minkä kaikki olisivat jo tienneet tekemällä laskuja).

(*) Heti kun alamme selkeästi puhua siitä, että on tapauksia, missä ei ole kilpailevia teorioita, vaan kaksi luonnonilmiötä, niin koko tähän astinen tekstisi näyttää oudon epärehelliseltä yritykseltä vaihtaa aihetta vaikka aihe oli kilpailevat teoriat.

B:
"matematiikka edellä rakennettuja konstruktioita joissa oletetaan että avaruuden ilmiöiden perushahmotus ja tulkinta ovat täysin oikeita ja kattavia eli olemassaolevien vakiintuneiden fysiikan matemaattisten kaavojen muuttujat ja vakiot ovat täydellinen mallinnus tutkimuskohteesta vaikka havaintoja on tehty vasta melko lyhyen ajan riittävällä tarkkuudella."

Lauseesi on enimmäkseen filosofiaa ja rajoittuu siihen. Sillä mitä joku ajattelee tuon lauseen suhteen ei ole käytännön vaikutusta aikaansannoksiin. Eikä edes siihen, että miten henkilö kuvailisi konkreettisen tähtitaivaan, eli mitä hän siitä oikeasti ajattelee.

Voitko kysyn taas esittää sen menetelmän, joka korvaa tieteen menetelmän? Jos kellään ei ole konstruktiota eikä mitään oletettuna, niin mitä hyödyttää katsoa taivaan objekteja, kun se on aivan sama kuin katselisit pihalla eteesi?

Mitä se liittyy aikaväleihin? Pitäisikö ihmiskunnan kirjoittaa valmiiksi spekuloituja teorioita kaikista tapauksista, millä jokainen tunnettu asia voisi muuttua tulevaisuutta varten? Entä jos siitä syntyy ainakin sata uutta vaihtoehtoa, ja joista jotkut ovat sellaisia, että niiden havaitseminen vääräksi tapahtuu vasta lastenlasten toimesta. Ajatellaan että on teoria per näkyvän muutoksen aikaikkuna (joita ei missään nimessä voi algoritmisoida tai edes aksiomatisoida valmiiksi jostain yksinkertaisesta alusta). Pitääkö tämän sukupolven opettaa niitä kaikkia silti siten, että jokainen 'lapsi potenssiin n' -teoria on jo valmiina ennen näiden syntymää ja vielä jäljellä olevat pitää olla siirrettävissä jokaiselle nykyiselle lapselle? Tiesitkö, että jos tehdään mittauksia koko tuo aika, niin viimeiset lapset olisivat niiden pohjalta vain todenneet itselleen yhden teorian, ja meidän osumisemme tällä hetkellä samaan teoriaan kuin he, on epätodennäköistä rulettia? Tämä oli tapauskohtainen suhtautuminen muutoksiin ajassa, mutta saman kysymyksen voi kysyä siitä, että mitä hyötyä on yleisestä suhtautumisesta muutoksiin ajassa, kun ne eivät koske nykyistä aikaa?

B:
"Matematiikka operoi aina idealisoitujen abstraktioiden tasolla eikä sillä välttämättä ole mitään yhteistä todellisuuden kanssa."

Jos näin tarkkoja ollaan, niin ihminen operoi aina aivojensa sisällä, eikä niiden sisäosalla ole välttämättä mitään yhteistä ulkopuolen kanssa. Samoin ihmisen aivo-operoinnilla ei ole välttämättä mitään yhteistä abstraktin tietoisuuden kanssa. Eli sen sijaan että tietoisuuden ajattelu ja tutkiminen olisi tietoisuuden ajattelua, niin se ei ole, koska ihmisen ajattelu vain on 'jotain operointia', eikä tapahdu missään, mikä sen kohteen väitettäisiin olevan. Tätä kannatta lähestyä yksi ihminen kerrallaan, jolloin väite on, että kaikki ajatelleet ihmiset ovat johtaneet harhaan ja pois todellisuudesta. Minkä lisäksi jokaisen seuraavan ihmisen tapa ajatella ja tutkia tietoisuutta on vain väärä menetelmä.

B:
"Bending of Light Near a Star and Gravitational Red/Blue Shift :
Alternative Explanation Based on Refraction of Light"

Tuo on vakiintuneiden fysiikan muuttujien kaava, jossa myös vakioita, kuten c on vakio, esiintyy. Vaikka esität sen kieritettynä kuumaan toffeeseen, niin siinä ei ole tehty mitään mittaustutkimusta.

Malli on tehty täysin väärin ja amatöörimäisesti. Nykytietämys ja mittaus on jo sellainen, että kaiken liittyen auringon ympärillä olevaan väliaineeseen pystyisi tekemään paremmin.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Refraktio ja ns. gravitaatiolinssi ovat tietysti eri asioita mutta pelkän mittauksen ja havainnon tasolla ne voidaan helposti sotkea toisiinsa"

Kerron yksistä tähän liittyvistä mittauksista alempana, kun kumoan niillä näyttämääsi paperia. Mitä sinä tiedät mittaamisesta, kun et ole koskaan käynyt mittauskoulua tai mitannut itse mitään?

B:
"koska astronomia & kosmologia eivät ole kokeellisia tieteitä"

Olet näköjään kuitenkin alla lukenut ja lähettänyt meille kirjan valtavasta läjästä mittauksia. Miksi sen teit?

Tämä on jossain ristiriidassa äskeisen lainauksen kanssa. Jos olisit kokeellisessa tieteessä, voisit kohdata kaksi luonnon asiaa (*), jotka jossain tapauksessa tuotetaan yhtäaikaa ja sekoitetaan keskenään (kuten sähköhissi, joka kulkee alaspäin gravitaatiokentässä tai takaa-ajo liikkuvassa junassa). Silloin et väittäisi että teit epäkokeellista tiedettä ja että syy oli sen. (Silti oli ihan kiva että ymmärrät kokeellisen tieteen olevan ideaalisesti sitä, että se on sitä mitä se on ainoastaan siksi, että se myös harjoittaa asioiden täydellistä erottamista toisistaan, ja sellainen on tehty äskeisille asioille, minkä jälkeen kokeilijoiden tahallinen kikkailu saa heidät demonstroimaan kaikkea, minkä kaikki olisivat jo tienneet tekemällä laskuja).

(*) Heti kun alamme selkeästi puhua siitä, että on tapauksia, missä ei ole kilpailevia teorioita, vaan kaksi luonnonilmiötä, niin koko tähän astinen tekstisi näyttää oudon epärehelliseltä yritykseltä vaihtaa aihetta vaikka aihe oli kilpailevat teoriat.

B:
"matematiikka edellä rakennettuja konstruktioita joissa oletetaan että avaruuden ilmiöiden perushahmotus ja tulkinta ovat täysin oikeita ja kattavia eli olemassaolevien vakiintuneiden fysiikan matemaattisten kaavojen muuttujat ja vakiot ovat täydellinen mallinnus tutkimuskohteesta vaikka havaintoja on tehty vasta melko lyhyen ajan riittävällä tarkkuudella."

Lauseesi on enimmäkseen filosofiaa ja rajoittuu siihen. Sillä mitä joku ajattelee tuon lauseen suhteen ei ole käytännön vaikutusta aikaansannoksiin. Eikä edes siihen, että miten henkilö kuvailisi konkreettisen tähtitaivaan, eli mitä hän siitä oikeasti ajattelee.

Voitko kysyn taas esittää sen menetelmän, joka korvaa tieteen menetelmän? Jos kellään ei ole konstruktiota eikä mitään oletettuna, niin mitä hyödyttää katsoa taivaan objekteja, kun se on aivan sama kuin katselisit pihalla eteesi?

Mitä se liittyy aikaväleihin? Pitäisikö ihmiskunnan kirjoittaa valmiiksi spekuloituja teorioita kaikista tapauksista, millä jokainen tunnettu asia voisi muuttua tulevaisuutta varten? Entä jos siitä syntyy ainakin sata uutta vaihtoehtoa, ja joista jotkut ovat sellaisia, että niiden havaitseminen vääräksi tapahtuu vasta lastenlasten toimesta. Ajatellaan että on teoria per näkyvän muutoksen aikaikkuna (joita ei missään nimessä voi algoritmisoida tai edes aksiomatisoida valmiiksi jostain yksinkertaisesta alusta). Pitääkö tämän sukupolven opettaa niitä kaikkia silti siten, että jokainen 'lapsi potenssiin n' -teoria on jo valmiina ennen näiden syntymää ja vielä jäljellä olevat pitää olla siirrettävissä jokaiselle nykyiselle lapselle? Tiesitkö, että jos tehdään mittauksia koko tuo aika, niin viimeiset lapset olisivat niiden pohjalta vain todenneet itselleen yhden teorian, ja meidän osumisemme tällä hetkellä samaan teoriaan kuin he, on epätodennäköistä rulettia? Tämä oli tapauskohtainen suhtautuminen muutoksiin ajassa, mutta saman kysymyksen voi kysyä siitä, että mitä hyötyä on yleisestä suhtautumisesta muutoksiin ajassa, kun ne eivät koske nykyistä aikaa?

B:
"Matematiikka operoi aina idealisoitujen abstraktioiden tasolla eikä sillä välttämättä ole mitään yhteistä todellisuuden kanssa."

Jos näin tarkkoja ollaan, niin ihminen operoi aina aivojensa sisällä, eikä niiden sisäosalla ole välttämättä mitään yhteistä ulkopuolen kanssa. Samoin ihmisen aivo-operoinnilla ei ole välttämättä mitään yhteistä abstraktin tietoisuuden kanssa. Eli sen sijaan että tietoisuuden ajattelu ja tutkiminen olisi tietoisuuden ajattelua, niin se ei ole, koska ihmisen ajattelu vain on 'jotain operointia', eikä tapahdu missään, mikä sen kohteen väitettäisiin olevan. Tätä kannatta lähestyä yksi ihminen kerrallaan, jolloin väite on, että kaikki ajatelleet ihmiset ovat johtaneet harhaan ja pois todellisuudesta. Minkä lisäksi jokaisen seuraavan ihmisen tapa ajatella ja tutkia tietoisuutta on vain väärä menetelmä.

B:
"Bending of Light Near a Star and Gravitational Red/Blue Shift :
Alternative Explanation Based on Refraction of Light"

Tuo on vakiintuneiden fysiikan muuttujien kaava, jossa myös vakioita, kuten c on vakio, esiintyy. Vaikka esität sen kieritettynä kuumaan toffeeseen, niin siinä ei ole tehty mitään mittaustutkimusta.

Malli on tehty täysin väärin ja amatöörimäisesti. Nykytietämys ja mittaus on jo sellainen, että kaiken liittyen auringon ympärillä olevaan väliaineeseen pystyisi tekemään paremmin.

1

Lue lisää

Auringon ympärillä oleva alue, josta puhuttaisiin olisi koronan jälkeen alkavan heliosfäärin ensimmäiset kilometrit. Korona auringonpimennyksessäkin valoa hohkava alue, koska materia avaruudessa hohkaa itse. Eikä sen taakse ei näe yhtä helposti, joten tähtihavainnot tehdään ulompaa. Tämä aine auringon ympärillä koostuu alati virtaavasta aurinkotuulesta. Oikea aurinko tuuli on aine, joka alkaa auringosta ja täyttää koko avaruuden.
https://www.spaceacademy.net.au/env/iph/helios.htm
(katso kuvaajaa, alla puhutaan siitä, että sitä pitkin jatkettaisiin lähelle aurinkoa)
Tällöin jos tehtäisiin valon taittumista aineen takia, niin koska tämän aineen tiheys alkaa suurena auringosta ja laskee jatkuvasti, kyseinen taittuminen olisi laskennallisesti olemassa miltä etäisyydeltä auringosta tahansa. Sen sijaan Gupta sanoo, että tästä systeemistä keksitään jokin raja, jonka jälkeen sanotaan, että taittuminen on liian pientä ollakseen kiinnostavaa. Ja hän haluaa, että approksimoidaan jäljelle jäävä taittuminen tai taittuminen yhtä kohtaa varten siten, että sanotaan avaruudessa olevan selkeän rajan, missä auringon ympärillä on kuin lasipallo.

Käsite on täysin tositilanteesta poikkeava ja vaikka laitettaisiin lasipallon reuna johonkin etäisyydelle, mistä vielä näkisi pienen määrän taittumista, niin silti teoreettisesi valittu reuna voisi vaihdella yhtä usein kuin, että jokaisella tähtihavainnolla on esim. oma lasipallo approksimaationsa. Johtuen siitä, että lasipallon käsitteessä on vielä jokin valittava optinen paksuus sanotulle lasille. Tämä on todella huono käsitteistö alkaa puhua siitä, että konstruktoitu malli olisi samaa konkreettista ainetta, jota tähden ympärillä myös oikeasti on. Tämän perusteella väitän, että Guptan kaava joka antaisi lasipallon etäisyyden h, ei perustu todellisuuteen, eikä tuollaisella etäisyydellä tähdestä ole mitään merkitystä vaan todellisessa materiassa siinä oltaisiin yhdellä tavallisella pisteellä, joka muistuttaa olemista jossain materian tai aurinkotuulen tiheyden kuvaajalla.

Kaava joka tuntuu valitsevan h:n on tehty jotenkin siksi, että tulos näyttäisi sisältävän samaa tietoa kuin gravitaatiokentän suuruus. Tosiasiallinen aine auringon ympärillä ei kuitenkaan ole ilmiö, joka määräytyy yhtä yksinkertaisesti kuin auringon massa. Lukekaa jostain läjäpäin tietoa tähdistä ja niiden ympäryksistä, niin lukisitte, että monilla tähdillä niiden ilmakehät vaihtelevat aivan valtavasti toisiinsa verrattuna, vaikka niillä olisi massat ja halkaisijat lähellä toisiaan. Joiltain tähdiltä voi esim. kokonaan puuttua hehkuvat koronat, jotka ovat seurausta magneettikentistä.

Tässä kohtaa Gupta ei ole vielä kuitenkaan lopettanut aineen kuvailemista pelkkään lasipallon korkeuteen h. Vaan konstruktio jatkuu sanomalla, että hän ei tiedä mitään tapaa valita, mikä kerroin kaavassa on kirjaimena k. Tällä vaihtelevalla k:n arvolla voisi myös toteuttaa sen, että muiden tähtien materia on huomattavasti tiheämpää tai ei-tiheämpää. Menetelmä on kuitenkin hölmöyttä, koska jossain vaiheessa tämä tiheys kasvaisi oikeasti niin suureksi, että sen aiheuttama taittuminen rikkoisi lasipallon katon h, ja havaninnoissakin tulisi olla valon taittumista alueella, jossa malli ei pystynyt esittämään sitä. Guptalla ei ole k:sta mitään tietoa, ja hänen paperinsa perustelu on se, että jos vain mitenkään olisi mahdollista, että k olisi tasan 2, niin silloin se juuri riittäisi olemaan gravitaatiovaikutuksen kokoinen taittuminen. Tätä ei arvioida mitenkään, että olisiko se jo tarkoittanut mallin rikkoutumista tai jotain muuta ilmiötä, jolta sellainen materia auringon vieressä näyttäisi. Ainetta ei siis paljon hahmotella mitenkään, eikä myöskään yksityiskohtaisempia mittauksia, sillä kaavoista saatiin vain ns. maksimi taitto, joka vastaa valoa joka on aivan reunalla (siis lasin reunalla).

Oikea materian aiheuttama valon taittuminen on myös eri suuruista sen mukaan, minkä aallonpituuden valoa on kyseessä.
https://physics.stackexchange.com/questions/65812/why-do-prisms-work-why-is-refraction-frequency-dependent
Guptan tapauksessa saapuneen valon aallonpituus piileskelee edelleen k:ssa. Toisin sanoen hän voi valita numeron 2 sitä varten, että yksi valo olisi kuin gravitaatiossa taittunutta, mutta kaikki muut valot olisivat edelleen eri tuloksisia. Valon taittuminen aineessa on alunperin kvanttimekaaninen ilmiö eikä selity koskaan millään muulla. Tähän törmää nopeammin, jos haluaa tietää, miksi eri aallonpituudet eivät taitu samalla tavalla. Gravitaatiossa ei ole tehty mitään kvanttimekaanista (ehkä), ja teoria taittaa kaikki aallonpituudet yhdensuuruisina.

...

2

Anonyymi kirjoitti:

Auringon ympärillä oleva alue, josta puhuttaisiin olisi koronan jälkeen alkavan heliosfäärin ensimmäiset kilometrit. Korona auringonpimennyksessäkin valoa hohkava alue, koska materia avaruudessa hohkaa itse. Eikä sen taakse ei näe yhtä helposti, joten tähtihavainnot tehdään ulompaa. Tämä aine auringon ympärillä koostuu alati virtaavasta aurinkotuulesta. Oikea aurinko tuuli on aine, joka alkaa auringosta ja täyttää koko avaruuden.
https://www.spaceacademy.net.au/env/iph/helios.htm
(katso kuvaajaa, alla puhutaan siitä, että sitä pitkin jatkettaisiin lähelle aurinkoa)
Tällöin jos tehtäisiin valon taittumista aineen takia, niin koska tämän aineen tiheys alkaa suurena auringosta ja laskee jatkuvasti, kyseinen taittuminen olisi laskennallisesti olemassa miltä etäisyydeltä auringosta tahansa. Sen sijaan Gupta sanoo, että tästä systeemistä keksitään jokin raja, jonka jälkeen sanotaan, että taittuminen on liian pientä ollakseen kiinnostavaa. Ja hän haluaa, että approksimoidaan jäljelle jäävä taittuminen tai taittuminen yhtä kohtaa varten siten, että sanotaan avaruudessa olevan selkeän rajan, missä auringon ympärillä on kuin lasipallo.

Käsite on täysin tositilanteesta poikkeava ja vaikka laitettaisiin lasipallon reuna johonkin etäisyydelle, mistä vielä näkisi pienen määrän taittumista, niin silti teoreettisesi valittu reuna voisi vaihdella yhtä usein kuin, että jokaisella tähtihavainnolla on esim. oma lasipallo approksimaationsa. Johtuen siitä, että lasipallon käsitteessä on vielä jokin valittava optinen paksuus sanotulle lasille. Tämä on todella huono käsitteistö alkaa puhua siitä, että konstruktoitu malli olisi samaa konkreettista ainetta, jota tähden ympärillä myös oikeasti on. Tämän perusteella väitän, että Guptan kaava joka antaisi lasipallon etäisyyden h, ei perustu todellisuuteen, eikä tuollaisella etäisyydellä tähdestä ole mitään merkitystä vaan todellisessa materiassa siinä oltaisiin yhdellä tavallisella pisteellä, joka muistuttaa olemista jossain materian tai aurinkotuulen tiheyden kuvaajalla.

Kaava joka tuntuu valitsevan h:n on tehty jotenkin siksi, että tulos näyttäisi sisältävän samaa tietoa kuin gravitaatiokentän suuruus. Tosiasiallinen aine auringon ympärillä ei kuitenkaan ole ilmiö, joka määräytyy yhtä yksinkertaisesti kuin auringon massa. Lukekaa jostain läjäpäin tietoa tähdistä ja niiden ympäryksistä, niin lukisitte, että monilla tähdillä niiden ilmakehät vaihtelevat aivan valtavasti toisiinsa verrattuna, vaikka niillä olisi massat ja halkaisijat lähellä toisiaan. Joiltain tähdiltä voi esim. kokonaan puuttua hehkuvat koronat, jotka ovat seurausta magneettikentistä.

Tässä kohtaa Gupta ei ole vielä kuitenkaan lopettanut aineen kuvailemista pelkkään lasipallon korkeuteen h. Vaan konstruktio jatkuu sanomalla, että hän ei tiedä mitään tapaa valita, mikä kerroin kaavassa on kirjaimena k. Tällä vaihtelevalla k:n arvolla voisi myös toteuttaa sen, että muiden tähtien materia on huomattavasti tiheämpää tai ei-tiheämpää. Menetelmä on kuitenkin hölmöyttä, koska jossain vaiheessa tämä tiheys kasvaisi oikeasti niin suureksi, että sen aiheuttama taittuminen rikkoisi lasipallon katon h, ja havaninnoissakin tulisi olla valon taittumista alueella, jossa malli ei pystynyt esittämään sitä. Guptalla ei ole k:sta mitään tietoa, ja hänen paperinsa perustelu on se, että jos vain mitenkään olisi mahdollista, että k olisi tasan 2, niin silloin se juuri riittäisi olemaan gravitaatiovaikutuksen kokoinen taittuminen. Tätä ei arvioida mitenkään, että olisiko se jo tarkoittanut mallin rikkoutumista tai jotain muuta ilmiötä, jolta sellainen materia auringon vieressä näyttäisi. Ainetta ei siis paljon hahmotella mitenkään, eikä myöskään yksityiskohtaisempia mittauksia, sillä kaavoista saatiin vain ns. maksimi taitto, joka vastaa valoa joka on aivan reunalla (siis lasin reunalla).

Oikea materian aiheuttama valon taittuminen on myös eri suuruista sen mukaan, minkä aallonpituuden valoa on kyseessä.
https://physics.stackexchange.com/questions/65812/why-do-prisms-work-why-is-refraction-frequency-dependent
Guptan tapauksessa saapuneen valon aallonpituus piileskelee edelleen k:ssa. Toisin sanoen hän voi valita numeron 2 sitä varten, että yksi valo olisi kuin gravitaatiossa taittunutta, mutta kaikki muut valot olisivat edelleen eri tuloksisia. Valon taittuminen aineessa on alunperin kvanttimekaaninen ilmiö eikä selity koskaan millään muulla. Tähän törmää nopeammin, jos haluaa tietää, miksi eri aallonpituudet eivät taitu samalla tavalla. Gravitaatiossa ei ole tehty mitään kvanttimekaanista (ehkä), ja teoria taittaa kaikki aallonpituudet yhdensuuruisina.

...

2

Lue lisää

Guptan teoria ja kaikki teoriat, jotka ovat muotoa 'tavallinen aine joka sijaitsee valon reitillä aiheuttaa kaiken auringon ympärillä tapahtuvan taittumisen' on jo todettu vääräksi. Mittaukset ovat jo olleet niin tarkkoja, että aine auringon ympärillä on mitattu, ja sen aiheuttaman taiton määrä valoon tiedetään mittauksellisesti:
https://arxiv.org/pdf/0904.3992
Kyseiset mittaukset on tehty radioaallonpituuksilla, missä gravitaatio tulee kaikkein eniten esiin, koska valon taittuminen aineessa on pienin suurille aallonpituuksille. Silti he pystyvät yhdellä mittauksella (päättele kappaleen lopussa mitä kaikkea tarkemmin ottaen voitaisiin laskea 1, 2, 3...) mittaamaan sekä väliaineen vaikutusta, että gravitaation vaikutusta. Minä selitän, että tämä johtuu siitä, että gravitaation aiheuttamalla taittumisella on kaava, jonka johtavin termi on muotoa 1/r, joka tulee myös Newtonin gravitaatiopotentiaalin muodosta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gravitational_lens#Approximate_Newtonian_description
Aineella ei ole mitään kaavaa 1/r auringon ympärillä ja aiemmassa linkissä olevassa kuvaajassa aurinkotuulen tiheyden tiedetään olevan kaavaltaan 1/r^2, ainakin kaukana auringosta. Se perustuu siihen, että jos sylkee jotain ulos ja se ajautuu kauemmas, niin syljetty asia heikkenee aina 1/r^2. Tämä on myös lähes sama vahvuuden heikentymä, minkä aineessa taittuminen kokisi, vaikka siitä ei nyt ole tarkinta esitystä. Lähellä aurinkoa koronan ulkopuolella on siis todennäköisesti tällainen sama aineen tiheyden kehitys, kun approksimoi, että kaikki siitä ianeesta on liikkeessä auringosta ulospäin. Tällaiset kaksi kaavaa päällekkäin näyttävät mittauksissa molempien mallien olemassaolon. Jos mittauksia ja tarkkuutta on paljon, niin tämä on triviaalisti siksi, että mittausten piirtämä funktio ei ole kumpikaan yksittäinen funktio. Karkeallakin tarkkuudella näiden funktioiden tapaus voi olla joskus sellainen, missä tämä molempien funktioiden olemassaolo on helppo päätellä, jos saadaan mittauksia sellaisilta alueilta, missä toinen on vahvempi kuin toinen, jolloin tuntuu, että kummastakin olisi voitu saada erillinen mittaus. Näin ei ehkä ole, jos 1/r^2 taittuminen ei ole todella suuri lähellä aurinkoa ja peitä 1/r:ää kokonaan. Kuitenkin on helppo nähdä, että kaukana auringosta on vain 1/r-taittuminen ja sitä ei voi extrapoloida lähelle aurinkoa, vaan että jokin toinen taittuminen alkaa myös vaikuttaa menemällä lähemmäs.
https://www.desmos.com/calculator/diolgqijhs
Lukuja voi vaihtaa siten, että kumpikin tapaus olisi kyseessä.
Toinen tapa erottaa väliaine ja gravitaatio toisistaan on kuitenkin vaihtaa aallonpituutta, ja äskeisessä paperissa on nähty, miten jo se tuo esiin sen, että samalla etäisyydellä ylimääränen väliaineen taitto voidaan saada kuin katoamaan verrattuna 1/r -kaavaan tai tuotua näkyviin.

Auringon ympärillä oleva väliaine muuttuu myös tiheydeltään jatkuvasti erilaisilla aikaväleillä. Aina samalla tavalla kuin aurinkomyrsky muuttuu. Tällöin kahdella taittumismittauksella eri vuosilta ei pitäisi olla yksittäistä tulosta nykytarkkuuksilla, jos sen aiheuttaisi aine.

Lopputuloksena on se, että plasmaatikon pitää tehdä 1/r-teoria sille, miten valo taittuu auringonympärillä. Ja tehtävä on haastavuudessaan ja ominaisuuksiltaan sama kuin saada gravitaatio katoamaan ja tuotua sen tilalle näkymätön sähkön vaikutus neutraalin kappaleen ulkopuolella. Missä vaikutus on niin muuttumaton kaikilla aikaväleillä, että sen lähde voisi olla kuin auringon massa, eikä niinkuin auringon magneettinen virtaus.

B:
"Ns. mustat aukot ovat myös puhtaasti matemaattisia konstruktioita koska niitä ei voi kokeellisesti tutkia."

Vertaa keskenään auringon ilmakehän ja mustanaukon tutkimista. Vertaa joskus itseäsi toisiin.

B:
"Entäs jos Halton Arp onkin oikeassa siinä että poikkeuksellisen suuri punasiirtymä liittyy nuoreen tähteen jonka galaksin keskellä oleva massiivinen plasmoidi on "sylkäissyt ulos" varsinkin kun Arpilla on lukuisia esimerkkejä siitä että suuren punasiirtymän kvasaari ja paljon pienemmän punasiirtymän galaksi ovat toisiinsa yhteydessä?"

Yritätkö väittää, että tämä liittyy mustaanaukkoon? Tai että olisit kirjoittanut kielellisesti oikean argumentin edellisen lauseen perään? 'X on matemaattinen. Entäs jos Y' tarkoittaa, että X ei olisi matemaattinen. Tai korkeintaan sitä, että Y ei saisi olla matemaattinen, ja on jopa eräs maailman ei-matemaattisimmista asioista, joka tulee heti anomaliana mieleen ei-matemaattisuudesta. Mutta näin ei ole, koska tässä Y ei ole mitään epämatemaatista nähnytkään. Sama koskee toista lausetta: 'X:ää ei voi tutkia. Entäs jos Y'. Mutta siinä et ole kirjoittanut Y:tä oikeassa muodossaaan ja minun on selitettävä se.

3

Anonyymi kirjoitti:

Guptan teoria ja kaikki teoriat, jotka ovat muotoa 'tavallinen aine joka sijaitsee valon reitillä aiheuttaa kaiken auringon ympärillä tapahtuvan taittumisen' on jo todettu vääräksi. Mittaukset ovat jo olleet niin tarkkoja, että aine auringon ympärillä on mitattu, ja sen aiheuttaman taiton määrä valoon tiedetään mittauksellisesti:
https://arxiv.org/pdf/0904.3992
Kyseiset mittaukset on tehty radioaallonpituuksilla, missä gravitaatio tulee kaikkein eniten esiin, koska valon taittuminen aineessa on pienin suurille aallonpituuksille. Silti he pystyvät yhdellä mittauksella (päättele kappaleen lopussa mitä kaikkea tarkemmin ottaen voitaisiin laskea 1, 2, 3...) mittaamaan sekä väliaineen vaikutusta, että gravitaation vaikutusta. Minä selitän, että tämä johtuu siitä, että gravitaation aiheuttamalla taittumisella on kaava, jonka johtavin termi on muotoa 1/r, joka tulee myös Newtonin gravitaatiopotentiaalin muodosta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gravitational_lens#Approximate_Newtonian_description
Aineella ei ole mitään kaavaa 1/r auringon ympärillä ja aiemmassa linkissä olevassa kuvaajassa aurinkotuulen tiheyden tiedetään olevan kaavaltaan 1/r^2, ainakin kaukana auringosta. Se perustuu siihen, että jos sylkee jotain ulos ja se ajautuu kauemmas, niin syljetty asia heikkenee aina 1/r^2. Tämä on myös lähes sama vahvuuden heikentymä, minkä aineessa taittuminen kokisi, vaikka siitä ei nyt ole tarkinta esitystä. Lähellä aurinkoa koronan ulkopuolella on siis todennäköisesti tällainen sama aineen tiheyden kehitys, kun approksimoi, että kaikki siitä ianeesta on liikkeessä auringosta ulospäin. Tällaiset kaksi kaavaa päällekkäin näyttävät mittauksissa molempien mallien olemassaolon. Jos mittauksia ja tarkkuutta on paljon, niin tämä on triviaalisti siksi, että mittausten piirtämä funktio ei ole kumpikaan yksittäinen funktio. Karkeallakin tarkkuudella näiden funktioiden tapaus voi olla joskus sellainen, missä tämä molempien funktioiden olemassaolo on helppo päätellä, jos saadaan mittauksia sellaisilta alueilta, missä toinen on vahvempi kuin toinen, jolloin tuntuu, että kummastakin olisi voitu saada erillinen mittaus. Näin ei ehkä ole, jos 1/r^2 taittuminen ei ole todella suuri lähellä aurinkoa ja peitä 1/r:ää kokonaan. Kuitenkin on helppo nähdä, että kaukana auringosta on vain 1/r-taittuminen ja sitä ei voi extrapoloida lähelle aurinkoa, vaan että jokin toinen taittuminen alkaa myös vaikuttaa menemällä lähemmäs.
https://www.desmos.com/calculator/diolgqijhs
Lukuja voi vaihtaa siten, että kumpikin tapaus olisi kyseessä.
Toinen tapa erottaa väliaine ja gravitaatio toisistaan on kuitenkin vaihtaa aallonpituutta, ja äskeisessä paperissa on nähty, miten jo se tuo esiin sen, että samalla etäisyydellä ylimääränen väliaineen taitto voidaan saada kuin katoamaan verrattuna 1/r -kaavaan tai tuotua näkyviin.

Auringon ympärillä oleva väliaine muuttuu myös tiheydeltään jatkuvasti erilaisilla aikaväleillä. Aina samalla tavalla kuin aurinkomyrsky muuttuu. Tällöin kahdella taittumismittauksella eri vuosilta ei pitäisi olla yksittäistä tulosta nykytarkkuuksilla, jos sen aiheuttaisi aine.

Lopputuloksena on se, että plasmaatikon pitää tehdä 1/r-teoria sille, miten valo taittuu auringonympärillä. Ja tehtävä on haastavuudessaan ja ominaisuuksiltaan sama kuin saada gravitaatio katoamaan ja tuotua sen tilalle näkymätön sähkön vaikutus neutraalin kappaleen ulkopuolella. Missä vaikutus on niin muuttumaton kaikilla aikaväleillä, että sen lähde voisi olla kuin auringon massa, eikä niinkuin auringon magneettinen virtaus.

B:
"Ns. mustat aukot ovat myös puhtaasti matemaattisia konstruktioita koska niitä ei voi kokeellisesti tutkia."

Vertaa keskenään auringon ilmakehän ja mustanaukon tutkimista. Vertaa joskus itseäsi toisiin.

B:
"Entäs jos Halton Arp onkin oikeassa siinä että poikkeuksellisen suuri punasiirtymä liittyy nuoreen tähteen jonka galaksin keskellä oleva massiivinen plasmoidi on "sylkäissyt ulos" varsinkin kun Arpilla on lukuisia esimerkkejä siitä että suuren punasiirtymän kvasaari ja paljon pienemmän punasiirtymän galaksi ovat toisiinsa yhteydessä?"

Yritätkö väittää, että tämä liittyy mustaanaukkoon? Tai että olisit kirjoittanut kielellisesti oikean argumentin edellisen lauseen perään? 'X on matemaattinen. Entäs jos Y' tarkoittaa, että X ei olisi matemaattinen. Tai korkeintaan sitä, että Y ei saisi olla matemaattinen, ja on jopa eräs maailman ei-matemaattisimmista asioista, joka tulee heti anomaliana mieleen ei-matemaattisuudesta. Mutta näin ei ole, koska tässä Y ei ole mitään epämatemaatista nähnytkään. Sama koskee toista lausetta: 'X:ää ei voi tutkia. Entäs jos Y'. Mutta siinä et ole kirjoittanut Y:tä oikeassa muodossaaan ja minun on selitettävä se.

3

Lue lisää

'Poikkeuksellinen punasiirtymä' olisi asia, joka lisättäisiin GR-punasiirtymään. Arp puhuu poikkeuksellisesta lähes koko kirjan, koska siinä käydään läpi havaintoja, joiden punaisuudet liitettäisiin kaikkiin malleihin. Mutta kyllä hän lopulta aikoo spekuloida tekevänsä koko punasiirtymän (myös 'intrinsic redshift') uudella tavalla ilman GR:ää. Ei pidä paikkaansa että poikkeuksellisuuksista mistään olisi tullut sen teorian jäseniä. Tai ainakaan niistä ei ollut hyötyä siinä teoriassa, jonka sinä valitsit.

Mene sivulle 108. Syy miksi nuori tähti (aika lasketaan maailmankaikkeuden alusta tms.) on punainen, on että Arpilla on teoria, missä elektronin massa muuttuu ajassa. Oletko ollut huono lukemaan, vai onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, mikä mallissa on se, mikä aiheuttaa seuraamuksia ja ilmiöitä? Vai onko sinulle näin helppo aina valehdella:
Arp: "Galaksien punasiirtymä johtuu ajasta siten ..."
B: "Minä uskon jo tuon."

Ajattelin yllä kertovani sellaisista loogisista valheista, missä on kaksi asiaa laitettu yhteen selittämättömällä tavalla kuin 'kalat voivat lentää johtuen ihmisten kyvystä elää siiamilaisina kaksosina'. Missä ratkaisuna voisi yhtä hyvin olla kiinnittämättä mitään huomiota siihen, että toisen kohdan väitetään olevan toiseen liittyvä. Mutta sellaisessakin tiedon absoluuttista totuutta ja kokemusta saa miettiä kuin, että mitkä asiat ovat joskus liittyneet toisiinsa ja johtaneet toisesta toiseen.

Tämä voi olla myös merkki siitä, että sinä et osaa uppoutua vaihtoehtoisiin teorioihin lainkaan niiden vaatimalla tavalla. Tuo kohta esim. että nuori tähti (sivu 107) merkitsee sitä, että millä hetkellä havaittu galaksi on muodostunut eli myös miten kaukaa se on havaittu, on todella väärin ymmärrettävissä joksikin muuksi, jos kannat tavanomaisten teorioiden oletuksia.

Teoksessa ei ole tähtiä, joita plasmoidit sylkisivät valmiina tähtinä. Sivulla 84 on nuorten galaksien syntyminen aineesta, joka on syljetty vanhasta galaksista, ja joka on tasaista suihkua. Myöhemmin s. 111 sanotaan, että ajatellaan ainetta syntyvän vanhassa galaksissa, ja että vain uusi aine syljetään pois. En tiedä miksi, koska ei uusi aine saavu valovuosimiljoonia lähemmäs meitä, vaan silloin uutta ainetta syljettäisiin myös taakse päin, jolloin tänne saapuisi aina jonkin verran galaksivaloa, joka on nuorempaa, mutta saapuu liian myöhään, koska on kauempana kuin sitä punaisempi vanha galaksi. Toisin sanoen galaksien punasiirtymän käyrä tulisi täyteen suurta sekoitusta eri värejä. Vanhempi galaksi on punaisin, eli meidän pitäisi olla nuorin galaksi. Meidän kohdallamme teoriat nimenomaan sotivat toisiaan vastaan eniten, kun meille niissä on 14 mrd vuoden ero. Olemme myös outo anomalia, koska näkyvässä universumissa ei ole mitään muuta näin teiniä kuin me ja ryhmämme, eli kaikki samassa paikassa. Silti lähellä ei muuten ole yhtään aktiivista galaksia , josta olisimme tulleet. Kaukana näyttää siltä, että aktiivisen galaksin läheisyyteen sai tulla se nuorentunut galaksi. Tällaiset galaksien sijoittumiset kaikkialla ovat heikkoutta teoriassa. Kun jossain olisi ensimmäiset galaksit, niin niiden läheisyyteen pitäisi keskittyä kaikkein eniten galakseja (vaikka sanoisi, että galaksien synnytys loppuu jossain vaiheessa, mitä tainnut olla sanottu). Tästä ulospäin galakseja ei voi esiintyä yhtä paljon.

Galaksin ejektoimaa ainetta ei pidä sekoittaa tähän termiin, jota Arp ei uudelleenmäärittele:
https://en.wikipedia.org/wiki/Starburst_galaxy
Sen sijaan hän toivoisi, että muut kuin punasiirtymän erot galaksien välillä olisi nyt selitetty myös hänen mallillaan.

B:
"Tuon perusteella voisi spekuloida että ehkä galaksit ja auringot plasmaobjekteina ovat jollain tavalla tietoisia tai niillä voi olla jonkinlainen kognitio."

Sen olisi voinut myös päätellä siitä, että puhelinluettelot ovat tietoisia IIT:issä. Tai siitä että Levinin mukaan rakenteita muodostamattomat hiukkaset ovat yhden askeleen päässä Descartesista. Tai siitä että olettaa kvanttityhjiön olevan tietoinen, ja siitä että kvanttityhjiö ei ole mitenkään eri asia kuin ei-tyhjiö.

B:
"Plasma liittyy sähkömagnetismiin"

Yhtä paljon kuin lentäminen liittyy kaloihin.

B:
"mielestäni hyvin mielenkiintoinen spekulaatio on että sähkömagneettisesti voidaan tuottaa sekä gravitaatiota että antigravitaatiota sopivissa olosuhteissa. "

Etkö pysty tuottamaan (anti)gravitaatiota aineelle, joka on kiinteässä olomuodossa? Silloinhan kiinteä aine on se, joka lentää, ja pitäisi tutkia vielä kiinteämpää ainetta.

B:
"Entä jos nykyisen tähtitieteen ja kosmologian kaavojen vakiot ovatkin todellisuudessa jonkinlaisia "hitaita" muuttujia koska mittausvälineiden tarkkuus ei riitä pienten muutosten mittaamiseen lyhyessä ajassa (esim. 100 vuotta on lyhyt aika kosmologisessa mittakaavassa)."

Ai että entäs jos? No silloin sinun pitäisi opetella kaikki nykyiset kaavat ja vakiot.

Lue Arpin kirja uudestaan. Siinä sanotaan, että hän on mitannut miljardeja vuosia aikaa ja muutoksia tuosta noin vaan.

4

Anonyymi kirjoitti:

'Poikkeuksellinen punasiirtymä' olisi asia, joka lisättäisiin GR-punasiirtymään. Arp puhuu poikkeuksellisesta lähes koko kirjan, koska siinä käydään läpi havaintoja, joiden punaisuudet liitettäisiin kaikkiin malleihin. Mutta kyllä hän lopulta aikoo spekuloida tekevänsä koko punasiirtymän (myös 'intrinsic redshift') uudella tavalla ilman GR:ää. Ei pidä paikkaansa että poikkeuksellisuuksista mistään olisi tullut sen teorian jäseniä. Tai ainakaan niistä ei ollut hyötyä siinä teoriassa, jonka sinä valitsit.

Mene sivulle 108. Syy miksi nuori tähti (aika lasketaan maailmankaikkeuden alusta tms.) on punainen, on että Arpilla on teoria, missä elektronin massa muuttuu ajassa. Oletko ollut huono lukemaan, vai onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, mikä mallissa on se, mikä aiheuttaa seuraamuksia ja ilmiöitä? Vai onko sinulle näin helppo aina valehdella:
Arp: "Galaksien punasiirtymä johtuu ajasta siten ..."
B: "Minä uskon jo tuon."

Ajattelin yllä kertovani sellaisista loogisista valheista, missä on kaksi asiaa laitettu yhteen selittämättömällä tavalla kuin 'kalat voivat lentää johtuen ihmisten kyvystä elää siiamilaisina kaksosina'. Missä ratkaisuna voisi yhtä hyvin olla kiinnittämättä mitään huomiota siihen, että toisen kohdan väitetään olevan toiseen liittyvä. Mutta sellaisessakin tiedon absoluuttista totuutta ja kokemusta saa miettiä kuin, että mitkä asiat ovat joskus liittyneet toisiinsa ja johtaneet toisesta toiseen.

Tämä voi olla myös merkki siitä, että sinä et osaa uppoutua vaihtoehtoisiin teorioihin lainkaan niiden vaatimalla tavalla. Tuo kohta esim. että nuori tähti (sivu 107) merkitsee sitä, että millä hetkellä havaittu galaksi on muodostunut eli myös miten kaukaa se on havaittu, on todella väärin ymmärrettävissä joksikin muuksi, jos kannat tavanomaisten teorioiden oletuksia.

Teoksessa ei ole tähtiä, joita plasmoidit sylkisivät valmiina tähtinä. Sivulla 84 on nuorten galaksien syntyminen aineesta, joka on syljetty vanhasta galaksista, ja joka on tasaista suihkua. Myöhemmin s. 111 sanotaan, että ajatellaan ainetta syntyvän vanhassa galaksissa, ja että vain uusi aine syljetään pois. En tiedä miksi, koska ei uusi aine saavu valovuosimiljoonia lähemmäs meitä, vaan silloin uutta ainetta syljettäisiin myös taakse päin, jolloin tänne saapuisi aina jonkin verran galaksivaloa, joka on nuorempaa, mutta saapuu liian myöhään, koska on kauempana kuin sitä punaisempi vanha galaksi. Toisin sanoen galaksien punasiirtymän käyrä tulisi täyteen suurta sekoitusta eri värejä. Vanhempi galaksi on punaisin, eli meidän pitäisi olla nuorin galaksi. Meidän kohdallamme teoriat nimenomaan sotivat toisiaan vastaan eniten, kun meille niissä on 14 mrd vuoden ero. Olemme myös outo anomalia, koska näkyvässä universumissa ei ole mitään muuta näin teiniä kuin me ja ryhmämme, eli kaikki samassa paikassa. Silti lähellä ei muuten ole yhtään aktiivista galaksia , josta olisimme tulleet. Kaukana näyttää siltä, että aktiivisen galaksin läheisyyteen sai tulla se nuorentunut galaksi. Tällaiset galaksien sijoittumiset kaikkialla ovat heikkoutta teoriassa. Kun jossain olisi ensimmäiset galaksit, niin niiden läheisyyteen pitäisi keskittyä kaikkein eniten galakseja (vaikka sanoisi, että galaksien synnytys loppuu jossain vaiheessa, mitä tainnut olla sanottu). Tästä ulospäin galakseja ei voi esiintyä yhtä paljon.

Galaksin ejektoimaa ainetta ei pidä sekoittaa tähän termiin, jota Arp ei uudelleenmäärittele:
https://en.wikipedia.org/wiki/Starburst_galaxy
Sen sijaan hän toivoisi, että muut kuin punasiirtymän erot galaksien välillä olisi nyt selitetty myös hänen mallillaan.

B:
"Tuon perusteella voisi spekuloida että ehkä galaksit ja auringot plasmaobjekteina ovat jollain tavalla tietoisia tai niillä voi olla jonkinlainen kognitio."

Sen olisi voinut myös päätellä siitä, että puhelinluettelot ovat tietoisia IIT:issä. Tai siitä että Levinin mukaan rakenteita muodostamattomat hiukkaset ovat yhden askeleen päässä Descartesista. Tai siitä että olettaa kvanttityhjiön olevan tietoinen, ja siitä että kvanttityhjiö ei ole mitenkään eri asia kuin ei-tyhjiö.

B:
"Plasma liittyy sähkömagnetismiin"

Yhtä paljon kuin lentäminen liittyy kaloihin.

B:
"mielestäni hyvin mielenkiintoinen spekulaatio on että sähkömagneettisesti voidaan tuottaa sekä gravitaatiota että antigravitaatiota sopivissa olosuhteissa. "

Etkö pysty tuottamaan (anti)gravitaatiota aineelle, joka on kiinteässä olomuodossa? Silloinhan kiinteä aine on se, joka lentää, ja pitäisi tutkia vielä kiinteämpää ainetta.

B:
"Entä jos nykyisen tähtitieteen ja kosmologian kaavojen vakiot ovatkin todellisuudessa jonkinlaisia "hitaita" muuttujia koska mittausvälineiden tarkkuus ei riitä pienten muutosten mittaamiseen lyhyessä ajassa (esim. 100 vuotta on lyhyt aika kosmologisessa mittakaavassa)."

Ai että entäs jos? No silloin sinun pitäisi opetella kaikki nykyiset kaavat ja vakiot.

Lue Arpin kirja uudestaan. Siinä sanotaan, että hän on mitannut miljardeja vuosia aikaa ja muutoksia tuosta noin vaan.

4

Lue lisää

B:
"Ajalla ja avaruudellisella tilaulottuvuuksilla ei ole todellakaan mitään yhteistä ja fysiikan kaavojen delta-t hahmotus on täysin harhaanjohtava."

Ei voida sanoa, että esim. kalalla ja lentämisellä ei ole mitään yhteistä. En halua että pureudutaan kaikkiin sanojen yhteisiin alkuperiin/yhteyksiin, mutta haluan, että teet esimerkin siitä, että mikä avaruudessa ja ajassa on se eri asia. Sen jälkeen haluan, että selität, miksi se on tieteessä käytännössä jäänyt huomiotta tai että se ei kuuluisi tieteen teoriaan. Jos aika vs avaruus väitteesi on ainoastaan filosofinen tai matemaattinen, niin sillä ei ole niin paljon väliä.

Mitä tarkoittaa dt:n harhaanjohtavuus? Ovatko kaavat kuitenkin oikein? Ketä johdetaan harhaan? Haluatko johtaa jonkun oikeaan suuntaan, ja miten teet sen?

B:
"Väärin hahmotettu todellisuus tuottaa keskiajan episyklien kaltaisia sekoiluja ja hyvä esimerkki siitä on nykyinen relativistinen makrofysiikka"

Olen aika varma, että pidät myös tarvittaessa mikrofysiikan vääriä teorioita episyklien lisäämisenä. Haluasitko esim. virtuaalihiukkasia polkuintegraalimenetelmässä?

Kosmologian FLRW:hen ei ole koskaan lisätty mitään uutta rataa millekään muutujalle. Tai jos rata on muuttunut välillä jyrkemmäksi tai loivemmaksi, niin sen sanotaan olevan havaittu rata, ja aina on väitetty, että sen keskiössä on jokin fyysinen objekti (episykli on asia jota planeetta teki kiertäen tyhjässä tai näkymättömän ympärillä ympyröitä). Jokainen tietää jo, että jos sanoisit mistä radat tulevat pelkän näkyvän aineen avulla, niin saisit oikeaa arvostusta ja Occamin periaatteen mukaan enemmän kuin pimeä sektori (mutta kun muutujan rata kerran on sinullakin samanlainen, niin etkö muka ole tehnyt episykliä?). Jos saat radat katoamaan tarpeettomina eli takaisin 50-luvun ratajyrkkyyteen, niin kaksinverroin arvostusta edellisen päälle.

B:
"ja koska kvanttitason mikrofysiikkaa ei osata käytännössä lainkaan hahmottaa niin höpötetään siitä kuinka kukaan ei voi ymmärtää kvanttifysiikan ilmiöitä ja kaikkien fyysikoiden pitää keskittyä vain laskemiseen ja unohtaa filosofiset selitykset."

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että arvostelet myös ihmisiä, jotka ovat hahmottaneet ja filosofisesti selittäneet kvanttitasoa. Jos he vain laskevat, niin miksi on jotain kuten MWI? Jos MWI;kään ei ole oikein niin mikä asia tässä ja laskijoissa oikeasti on väärin? Tuo osoittaa vain täydellisen irtaantumisesi kohteesta, että käytät joitain 50-70 vuotta vanhoja anekdootteja (*) arvioimaan sitä, miten ihmiset ajattelevat nykyään.

(*) Käytät kahta anekdoottia. Niistä on puhuttu aiemmin tarkkaan. Kiinnittäisin vain huomiota tähän, että vaikka toitotat asiasta vielä yhden anekdootin jälkeen toisella anekdootilla, niin tämä ei vie asiaa eteenpäin, koska roskan lisäämisestä (roskaan) seuraa että lopputulos on silti roskaa. Tämä väittelytapa on tavallaan myös filosofian episykli-metodi.

Koeta joskus esittää jokin hahmotelma kvanttifysiikan ilmiöstä, ja koeta sitten selvitä kritiikistä, jonka saat. (On voinut tapahtua jo.) Sen sijaan että elät omassa kuplassasi. (Pikemminkin pidät kuplaa yllä, jos kritiikin saatuasi ajattelet edelleen, että olet silti maailman loistavin).

B:
"Ns. kolman kappaleen ongelma kertoo jo aika selkeästi sen kuinka alkeellista matematisoitu tiede pohjimmiltaan on ja relativistisessa fysiikassa tunnetaan myös kahden kappaleen ongelma."

Jos jossain lukee ongelma, niin se ei tarkoita, että se on ongelma. Samoin kuin lentokalassa lento ei tarkoita, että ne lentävät pajon yhtään.
https://en.wikipedia.org/wiki/Mathematical_problems
Olet silti poiminut tapaukset, jotka ovat ratkaisemattomia ongelmia.

Ratkaisu ei ole ainoa tapa tehdä tiedettä, ja joskus tieteeksi riittää muu tapa osoittaa, että luonto on sama asia kuin jokin tietty ongelma. Tästä olisi ehkä pitänyt lähteä jo alussa. Nyt voidaankin kysyä kritiikistäsi, että oletko sitä mieltä, että onko maailma (ö) kolme kappaletta, ja onko se silloin (a) täysin sama asia kuin abstrakti matematiikan ongelma, vai (b)eikö näitä voi pitää samana asiana?

(a) Olet ristiriidassa itsesi kanssa ylempänä. Lisäksi voimme koettaa selvitä eri ongelmista tekemällä approksimoituja malleja, kuten kaasu. Tai toivomme että ongelma esiintyisi vain helppoina tapauksina, missä jotkut kappaleet pistetään pysymään melkein paikoillaan tai jossain pitkään kestävällä radalla, jolle riittää approksimaatio, että rata on täydellinen helppo rata. Tai ratkaisemme systeemin lähitulevaisuuden tietokoneella. Tai vaihdamme aihetta, ja etsimme jonkin toisen ongelman, mitä jokin muu asia maailmassa on, ja toivomme että se kiinnostaa tasan yhtä paljon.

(b) Olet esittänyt matemattisen konstruktion ja väität etteivät fyysikot tule sen kanssa toimeen. Entä sitten? Fyysikkoja kiinnostaa tulla toimeen maailman kanssa ja vain maailman kanssa toimeen tuleminen lasketaan.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ajalla ja avaruudellisella tilaulottuvuuksilla ei ole todellakaan mitään yhteistä ja fysiikan kaavojen delta-t hahmotus on täysin harhaanjohtava."

Ei voida sanoa, että esim. kalalla ja lentämisellä ei ole mitään yhteistä. En halua että pureudutaan kaikkiin sanojen yhteisiin alkuperiin/yhteyksiin, mutta haluan, että teet esimerkin siitä, että mikä avaruudessa ja ajassa on se eri asia. Sen jälkeen haluan, että selität, miksi se on tieteessä käytännössä jäänyt huomiotta tai että se ei kuuluisi tieteen teoriaan. Jos aika vs avaruus väitteesi on ainoastaan filosofinen tai matemaattinen, niin sillä ei ole niin paljon väliä.

Mitä tarkoittaa dt:n harhaanjohtavuus? Ovatko kaavat kuitenkin oikein? Ketä johdetaan harhaan? Haluatko johtaa jonkun oikeaan suuntaan, ja miten teet sen?

B:
"Väärin hahmotettu todellisuus tuottaa keskiajan episyklien kaltaisia sekoiluja ja hyvä esimerkki siitä on nykyinen relativistinen makrofysiikka"

Olen aika varma, että pidät myös tarvittaessa mikrofysiikan vääriä teorioita episyklien lisäämisenä. Haluasitko esim. virtuaalihiukkasia polkuintegraalimenetelmässä?

Kosmologian FLRW:hen ei ole koskaan lisätty mitään uutta rataa millekään muutujalle. Tai jos rata on muuttunut välillä jyrkemmäksi tai loivemmaksi, niin sen sanotaan olevan havaittu rata, ja aina on väitetty, että sen keskiössä on jokin fyysinen objekti (episykli on asia jota planeetta teki kiertäen tyhjässä tai näkymättömän ympärillä ympyröitä). Jokainen tietää jo, että jos sanoisit mistä radat tulevat pelkän näkyvän aineen avulla, niin saisit oikeaa arvostusta ja Occamin periaatteen mukaan enemmän kuin pimeä sektori (mutta kun muutujan rata kerran on sinullakin samanlainen, niin etkö muka ole tehnyt episykliä?). Jos saat radat katoamaan tarpeettomina eli takaisin 50-luvun ratajyrkkyyteen, niin kaksinverroin arvostusta edellisen päälle.

B:
"ja koska kvanttitason mikrofysiikkaa ei osata käytännössä lainkaan hahmottaa niin höpötetään siitä kuinka kukaan ei voi ymmärtää kvanttifysiikan ilmiöitä ja kaikkien fyysikoiden pitää keskittyä vain laskemiseen ja unohtaa filosofiset selitykset."

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että arvostelet myös ihmisiä, jotka ovat hahmottaneet ja filosofisesti selittäneet kvanttitasoa. Jos he vain laskevat, niin miksi on jotain kuten MWI? Jos MWI;kään ei ole oikein niin mikä asia tässä ja laskijoissa oikeasti on väärin? Tuo osoittaa vain täydellisen irtaantumisesi kohteesta, että käytät joitain 50-70 vuotta vanhoja anekdootteja (*) arvioimaan sitä, miten ihmiset ajattelevat nykyään.

(*) Käytät kahta anekdoottia. Niistä on puhuttu aiemmin tarkkaan. Kiinnittäisin vain huomiota tähän, että vaikka toitotat asiasta vielä yhden anekdootin jälkeen toisella anekdootilla, niin tämä ei vie asiaa eteenpäin, koska roskan lisäämisestä (roskaan) seuraa että lopputulos on silti roskaa. Tämä väittelytapa on tavallaan myös filosofian episykli-metodi.

Koeta joskus esittää jokin hahmotelma kvanttifysiikan ilmiöstä, ja koeta sitten selvitä kritiikistä, jonka saat. (On voinut tapahtua jo.) Sen sijaan että elät omassa kuplassasi. (Pikemminkin pidät kuplaa yllä, jos kritiikin saatuasi ajattelet edelleen, että olet silti maailman loistavin).

B:
"Ns. kolman kappaleen ongelma kertoo jo aika selkeästi sen kuinka alkeellista matematisoitu tiede pohjimmiltaan on ja relativistisessa fysiikassa tunnetaan myös kahden kappaleen ongelma."

Jos jossain lukee ongelma, niin se ei tarkoita, että se on ongelma. Samoin kuin lentokalassa lento ei tarkoita, että ne lentävät pajon yhtään.
https://en.wikipedia.org/wiki/Mathematical_problems
Olet silti poiminut tapaukset, jotka ovat ratkaisemattomia ongelmia.

Ratkaisu ei ole ainoa tapa tehdä tiedettä, ja joskus tieteeksi riittää muu tapa osoittaa, että luonto on sama asia kuin jokin tietty ongelma. Tästä olisi ehkä pitänyt lähteä jo alussa. Nyt voidaankin kysyä kritiikistäsi, että oletko sitä mieltä, että onko maailma (ö) kolme kappaletta, ja onko se silloin (a) täysin sama asia kuin abstrakti matematiikan ongelma, vai (b)eikö näitä voi pitää samana asiana?

(a) Olet ristiriidassa itsesi kanssa ylempänä. Lisäksi voimme koettaa selvitä eri ongelmista tekemällä approksimoituja malleja, kuten kaasu. Tai toivomme että ongelma esiintyisi vain helppoina tapauksina, missä jotkut kappaleet pistetään pysymään melkein paikoillaan tai jossain pitkään kestävällä radalla, jolle riittää approksimaatio, että rata on täydellinen helppo rata. Tai ratkaisemme systeemin lähitulevaisuuden tietokoneella. Tai vaihdamme aihetta, ja etsimme jonkin toisen ongelman, mitä jokin muu asia maailmassa on, ja toivomme että se kiinnostaa tasan yhtä paljon.

(b) Olet esittänyt matemattisen konstruktion ja väität etteivät fyysikot tule sen kanssa toimeen. Entä sitten? Fyysikkoja kiinnostaa tulla toimeen maailman kanssa ja vain maailman kanssa toimeen tuleminen lasketaan.

5

Lue lisää

Jos maailma on täsmälleen tai ainakin melkein paikka, missä radat ovat liian vaikeita ennustaa (muille kuin maailmalle, jolla on ääretön numerotarkuus itsessään), niin silloin päätös tehdä maailmasta kolmen kappaleen ongelma, on se joka tajusi kuvailla maailman tavalla, jossa sitä ajatellaan vaikeasti ennustettavana paikkana. Ilman sitä näin ei ajateltaisi enää ja jätettäisiin epäselväksi, millainen on maailma.

Se että kolme kappaletta tuottaisi pohjan jollekin fysiikassa on silti enimmäkseen väärin. Ja pikemminikin kolmella kappaleellakin on pohja, joka ovat yhdet kappaleet. Monen modernin fysiikan pohja on monesti alussa yksinkertaisempaa kuin kolme modernia kappaletta. Tämän jälkeen pohja voi vaikeutua edelleen ennenkuin se on edes valmis, mutta ei pelkästään siksi, että on monta vuorovaikuttavaa asiaa.

Hiukkasfysiikka on pitkään ollut tutkimusta, missä ei tarvitse ennustaa jokaisen hiukkasen rataa. Uudet hiukkaset löytyvät silti, ja hiukkaset voidaan joskus eristää ei kolmeksi vaan yhdeksi kerrallaan.

Voit mennä marssimaan ja osoittamaan mieltä, että 'Fyysikot eivät tunne radan tulevaisuutta', mutta mikä sen marssin tarkoitus on? Kaikki tietävät jo sen, jotka ovat tutustuneet siihen, mitä fyysikot tietävät. Vaikka vaihdat huudon muotoon 'Radan tulevaisuuksia nyt', niin keneltä yrität saada niitä, ja millä niitä voitaisiin oikeasti saada enemmän?

B:
"Plasma voi olla myös hyvin kylmässä muodossa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Dusty_plasma
Plasma kykenee myös itseorganisoitumaan ja käyttäytymään elollista biologista eliötä muistuttavalla tavalla"

'Such plasmas are of interest as a non-Hamiltonian system of interacting particles'

Entä jos plasmahiukkasia on kolme kappaletta? Kiinnostaako se sitten enää, kun ei sitä voi ratkaista?

B:
"Ehkä sinulla ja monella muullakin auktoriteettiusko estää perehtymästä mihinkään vaihtoehtoiseen malliin. Ei tarvitse suhtautua joko-tai periaatteella vaan oivaltaa että niissä vaihtoehtoisissa malleissa voi olla jotain olennaista mitä valtavirtatiede ei ole vielä tiedostanut. Mikään tieteellinen malli ei ole koskaan lopullinen ja täydellinen. "

Entä jos minun mallini on 2 kappaletta ja sinun mallisi on kappale, jota minulla ei vielä ole?

Muutenkaan en luottaisi tällaiseen mitenkään, koska olet esittänyt paljon absolutismiin viittaavia kantoja siitä, mitä saa ja ei saa tehdä.

B:
"Itse olen sillä kannalla että niin kauan kuin tiede ei kykene ottamaan kunnolla huomioon tietoisuutta ja elollista luontoa teorioissaan niin se on niin alkeellista ettei sen perusteella voi muodostaa tyydyttävää maailmankuvaa vaikka jotkut skientistisesti orientoituneet ovat tehneet tieteestä jonkinlaisen fundamentalistisen uskonnon itselleen ja tyrkyttävät sitten sitä sekoilua koulutuksen ja median kautta kaikille muillekin."

Minusta tuo on lopullista kantaasi hyvin paljon salaileva teksti. Ei tule riittämään, että tiede spekuloi esim. sillä, pystyykö galaksi ajattelemaan (nykyisen MHF-fluiditeorian tai vastaavan kanssa), vaan sinun tyydyttävä maailmankuvasi on muotoa, mitä kaikkea galaksi saa ajatella, ja että sen ajatus on oleva se, että se ajattelee kaukovaikuttavansa ihmisten DNA:han. Mikä sattumalta tulee myös totetutumaan, vaikka ei olisi liittynyt mitenkään siihen, että mistä ajattelukyky tuli.

B:
"Tämä kannattaa lukea ajatuksella eli suht. kansantajuinen esitys Beardenin kuvailemasta fysiikasta"

Tuo melkein koko teksti oli kommentoitu aiemmassa linkissä
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17866676/kvanttimekaniikka-vs--joukko-oppi
Eräs otanta:
'Bearden kuvittelee väärällä tavalla, että tämä muiden kenttien olemassaolo liittyisi mitenkään äskeiseen statistisen fysiikan tai vektorien keskusteluun.'

Tämä tarkoittaa, että jos olisimme halunneet puhua SM:stä ja potentiaalista, niin pelkkä tähän Beardenin tekstiin viittaminen tarkoittaa loputonta rönsyilyä vääriin aiheisiin. Pahoittelen että edes toin vääriä kohtia siitä esiin, mutta et reagoinut mitenkään siihen asti.

B:
""Note, however, the dramatic difference here between the physics of the situation and mathematics of the situation""

Kommentoitu aika hyvin alunperin. Mutta mieti vielä esim. sitä että puhutaan tapauskohtaisesta 'kaasun' ja paineen mallista. Loogisesti se (tilanne missä et tiedä onko mitään muuta matemaattista olemassa kuin kaasun paine), mikä pätee vain tapaukselle, ei olisi yleistyvää. Etkä ole edes alkanut kritisoida kaasumalleja, vaan pikemminkin sanoit että kolmen hiukkasen malli on huono ja tällaisiin paine malleihin pitäisi mennä, jotta olisi plasmaa kaikille.

Beardenin ajattelu on täysin kaasuissa näiden sivujen ajan, eikä niistä muodostu mitään potentiaaliin viittaavaa. Näyttää sen, mitä höytyä on olla väärällä hetkellä toisten ihmisten keksimien ajatusten ja oletusten varassa ja antaa niiden vaikuttaa.

6

Anonyymi kirjoitti:

Jos maailma on täsmälleen tai ainakin melkein paikka, missä radat ovat liian vaikeita ennustaa (muille kuin maailmalle, jolla on ääretön numerotarkuus itsessään), niin silloin päätös tehdä maailmasta kolmen kappaleen ongelma, on se joka tajusi kuvailla maailman tavalla, jossa sitä ajatellaan vaikeasti ennustettavana paikkana. Ilman sitä näin ei ajateltaisi enää ja jätettäisiin epäselväksi, millainen on maailma.

Se että kolme kappaletta tuottaisi pohjan jollekin fysiikassa on silti enimmäkseen väärin. Ja pikemminikin kolmella kappaleellakin on pohja, joka ovat yhdet kappaleet. Monen modernin fysiikan pohja on monesti alussa yksinkertaisempaa kuin kolme modernia kappaletta. Tämän jälkeen pohja voi vaikeutua edelleen ennenkuin se on edes valmis, mutta ei pelkästään siksi, että on monta vuorovaikuttavaa asiaa.

Hiukkasfysiikka on pitkään ollut tutkimusta, missä ei tarvitse ennustaa jokaisen hiukkasen rataa. Uudet hiukkaset löytyvät silti, ja hiukkaset voidaan joskus eristää ei kolmeksi vaan yhdeksi kerrallaan.

Voit mennä marssimaan ja osoittamaan mieltä, että 'Fyysikot eivät tunne radan tulevaisuutta', mutta mikä sen marssin tarkoitus on? Kaikki tietävät jo sen, jotka ovat tutustuneet siihen, mitä fyysikot tietävät. Vaikka vaihdat huudon muotoon 'Radan tulevaisuuksia nyt', niin keneltä yrität saada niitä, ja millä niitä voitaisiin oikeasti saada enemmän?

B:
"Plasma voi olla myös hyvin kylmässä muodossa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Dusty_plasma
Plasma kykenee myös itseorganisoitumaan ja käyttäytymään elollista biologista eliötä muistuttavalla tavalla"

'Such plasmas are of interest as a non-Hamiltonian system of interacting particles'

Entä jos plasmahiukkasia on kolme kappaletta? Kiinnostaako se sitten enää, kun ei sitä voi ratkaista?

B:
"Ehkä sinulla ja monella muullakin auktoriteettiusko estää perehtymästä mihinkään vaihtoehtoiseen malliin. Ei tarvitse suhtautua joko-tai periaatteella vaan oivaltaa että niissä vaihtoehtoisissa malleissa voi olla jotain olennaista mitä valtavirtatiede ei ole vielä tiedostanut. Mikään tieteellinen malli ei ole koskaan lopullinen ja täydellinen. "

Entä jos minun mallini on 2 kappaletta ja sinun mallisi on kappale, jota minulla ei vielä ole?

Muutenkaan en luottaisi tällaiseen mitenkään, koska olet esittänyt paljon absolutismiin viittaavia kantoja siitä, mitä saa ja ei saa tehdä.

B:
"Itse olen sillä kannalla että niin kauan kuin tiede ei kykene ottamaan kunnolla huomioon tietoisuutta ja elollista luontoa teorioissaan niin se on niin alkeellista ettei sen perusteella voi muodostaa tyydyttävää maailmankuvaa vaikka jotkut skientistisesti orientoituneet ovat tehneet tieteestä jonkinlaisen fundamentalistisen uskonnon itselleen ja tyrkyttävät sitten sitä sekoilua koulutuksen ja median kautta kaikille muillekin."

Minusta tuo on lopullista kantaasi hyvin paljon salaileva teksti. Ei tule riittämään, että tiede spekuloi esim. sillä, pystyykö galaksi ajattelemaan (nykyisen MHF-fluiditeorian tai vastaavan kanssa), vaan sinun tyydyttävä maailmankuvasi on muotoa, mitä kaikkea galaksi saa ajatella, ja että sen ajatus on oleva se, että se ajattelee kaukovaikuttavansa ihmisten DNA:han. Mikä sattumalta tulee myös totetutumaan, vaikka ei olisi liittynyt mitenkään siihen, että mistä ajattelukyky tuli.

B:
"Tämä kannattaa lukea ajatuksella eli suht. kansantajuinen esitys Beardenin kuvailemasta fysiikasta"

Tuo melkein koko teksti oli kommentoitu aiemmassa linkissä
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17866676/kvanttimekaniikka-vs--joukko-oppi
Eräs otanta:
'Bearden kuvittelee väärällä tavalla, että tämä muiden kenttien olemassaolo liittyisi mitenkään äskeiseen statistisen fysiikan tai vektorien keskusteluun.'

Tämä tarkoittaa, että jos olisimme halunneet puhua SM:stä ja potentiaalista, niin pelkkä tähän Beardenin tekstiin viittaminen tarkoittaa loputonta rönsyilyä vääriin aiheisiin. Pahoittelen että edes toin vääriä kohtia siitä esiin, mutta et reagoinut mitenkään siihen asti.

B:
""Note, however, the dramatic difference here between the physics of the situation and mathematics of the situation""

Kommentoitu aika hyvin alunperin. Mutta mieti vielä esim. sitä että puhutaan tapauskohtaisesta 'kaasun' ja paineen mallista. Loogisesti se (tilanne missä et tiedä onko mitään muuta matemaattista olemassa kuin kaasun paine), mikä pätee vain tapaukselle, ei olisi yleistyvää. Etkä ole edes alkanut kritisoida kaasumalleja, vaan pikemminkin sanoit että kolmen hiukkasen malli on huono ja tällaisiin paine malleihin pitäisi mennä, jotta olisi plasmaa kaikille.

Beardenin ajattelu on täysin kaasuissa näiden sivujen ajan, eikä niistä muodostu mitään potentiaaliin viittaavaa. Näyttää sen, mitä höytyä on olla väärällä hetkellä toisten ihmisten keksimien ajatusten ja oletusten varassa ja antaa niiden vaikuttaa.

6

Lue lisää

B:
"Fysiikan kolmen kappaleen ongelma muuten ilmenee selkeästi myös vertauskuvana loogis-analyyttisen ajattelun suhteen binäärisenä hahmotuksena koska monesta tuntuu liian vaikealta hahmottaa laajempia kokonaisuuksia vaikka aikoinaan Gurdjiffin oppilas J.G. Bennett kehitti ns. Systematics mallin"

Kolmessa kappaleessa on kello, joka käy. Lisäksi ratoja on vaikea ennustaa vain tapauksessa, missä on vuorovaikutuksia eri kappaleiden välillä. Sinä listasit jonkun opin, missä on 12 täysin toisistaan riippumatonta lausetta (Nopeasti vilkaistuna. Voi olla että joku haluaa tahallaan tehdä vaikeaksi sen sitem, että merkinnät eivät merkitse keskenäisiä riippuvuuksia, vaan niitä saa jokainen arvuutella itse.)

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Fysiikan kolmen kappaleen ongelma muuten ilmenee selkeästi myös vertauskuvana loogis-analyyttisen ajattelun suhteen binäärisenä hahmotuksena koska monesta tuntuu liian vaikealta hahmottaa laajempia kokonaisuuksia vaikka aikoinaan Gurdjiffin oppilas J.G. Bennett kehitti ns. Systematics mallin"

Kolmessa kappaleessa on kello, joka käy. Lisäksi ratoja on vaikea ennustaa vain tapauksessa, missä on vuorovaikutuksia eri kappaleiden välillä. Sinä listasit jonkun opin, missä on 12 täysin toisistaan riippumatonta lausetta (Nopeasti vilkaistuna. Voi olla että joku haluaa tahallaan tehdä vaikeaksi sen sitem, että merkinnät eivät merkitse keskenäisiä riippuvuuksia, vaan niitä saa jokainen arvuutella itse.)

7

Lue lisää

Vaikuttaisi että numeromies ei nykyisin enää käytä tekoälyä vastauksissaan.

Miksi hän vaivautuu pitkiin vastauksiin kun belisario ei yleensä edes lue niitä,

Anonyymi kirjoitti:

Vaikuttaisi että numeromies ei nykyisin enää käytä tekoälyä vastauksissaan.

Miksi hän vaivautuu pitkiin vastauksiin kun belisario ei yleensä edes lue niitä,

"Miksi hän vaivautuu pitkiin vastauksiin kun belisario ei yleensä edes lue niitä,"

Se liittynee hänen taktiikkansa eli pyrkimys kaikin mahdollisin keinoin sabotoida ja yrittää mitätöidä kaikki ns. "virallisesta" konsensustieteestä poikkeavat vaihtoehtoiset mallit, suuntaukset ja ideat tyypillisesti pelkällä sanahelinällä ja asianvierestä sekoilemalla ja jaarittelulla.

Tyypillisen pseudoskeptikon tapaan hän ei edes halua ymmärtää mistä on kulloinkin kyse tai vaivautua perehtymään kunnolla mihinkään kritisoimaansa eli lukee/kuuntelee vain muiden samanlaisten pseudoskeptikkojen mielipiteitä suhteessa kritiikin kohteeseensa.


Tähän liittyy myös usein käytetty lähdekritiikin tyrkyttäminen joka on periaatteessa asiallista silloin kun esim. yritetään tunnistaa ja erottaa toisistaan ns. ensikäden tiedot ja kokemukset ja pelkät kuulopuheet mutta se lähdekritiikiin idea johtaa helposti harhaan jos kuvitellaan että pelkästään sen perusteella voi erottaa toisistaan mikä on totuudenmukaista suhteessa esim. propagandaan ja mielipiteiden manipulointiin.

Totuus sinänsä on aina riippumatonta siitä kuka sen kulloinkin ilmaisee mutta silloin lukijalle jää päävastuu perehtyä itse asioihin ainakin siinä määrin että oppii vähitellen oman kokemuksen ja arvointikyvyn lisääntyessä tunnistamaan sellaiset asiat joihin kannattaa ehkä itsekin syventyä vähän tarkemmin.

Sokeaan uskomiseen ja sen kääntöpuoleen eli sokeaan epäuskoon/skepsismiin ei kannata sortua koskaan vaan jättää asiat mielummin avoimeksi koska kenelläkään ei ole mitään lopullista ja täydellistä tietoa todellisuuden kokonaisuudesta joka ei ole mikään staattinen kokonaisuus vaan sellainen johon jokainen omalta osaltaan voi vaikuttaa.


Jos sitten tarkastelee sitä tieteelliseksi väitettyä maailmankuvaa jota tiedeyhteisön enemmistö, media ja koulutusjärjestelmät pyrkivät ehdollistamaan jatkuvan toiston avulla kaikille niin se perustuu pääasiassa reduktionistiseen ja deterministiseen atomistiseen hahmotukseen ja oletukseen että ainoastaan havainnot, mittaukset, logiikka ja matematiikka sekä väitteiden falsifiointi kykenee toimimaan jonkinlaisena totuusautomaattina jossa sitten täydellisesti jätetään kertomatta miten ne hypoteesit ja teoriat voivat syntyä pelkästään edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti ilman että tapahtuu minkäänlaista ilmiöiden perushahmotusta ja tulkintaa joka sitten ilmeisesti oletetaan olevan jo annettuna olemassa koska kaikki yksilöt on jo lapsesta lähtien opetettu sellaiseen hahmotukseen.

Jos olettaa tuon deterministis-reduktionistisen fysikaalisen mallin olevan tosi niin syntyy ristiriita sen käytännön suhteen jossa oletetaan esim. eduskunnan lainsäädännöllä olevan merkitystä ihmisten käyttäytymisen suhteen tai että on tarpeellista muistuttaa jatkuvasti että maailma on sellainen ja sellainen mitä tiede kertoo jos kerran ihmisten käyttäytymisen oletetaan olevan seurausta esim. ns. kvarkien tanssista ja että fysikaalinen ja deterministinen aivokoneisto määrittelee yksiselitteisen tarkasti kaikkien kokemusten sisällön esim. peilisolujen ja ns. konseptisolujen kautta.

Omasta mielestäni nykyinen tieteelliseksi oletettu hahmotus ja maailmankuva on täysin ristiriitainen ja tahallista disinformaatiota ja ns. tavalliselle kansalle tyrkytettyä propagandaa kun taas ns. valtaapitävät mielellään rahoittavat sellaista salaista tutkimusta jota skeptikkoyhteisöt haluavat kitkeä pois julkisuudesta kuten esim. Thomas Beardenin, Joseph P. Farrellin yms. tiedeyhteisön pakotetusta konsensuksesta itsenäistyneet tutkijat haluavat tuoda julkisuuteen.


Numeromiehen kaltaiset pseudoskeptikot eivät tietenkään halua että sellaista edes käsitellään ja tieteen historia on aina ollut jyrkästi kahtiajakautunutta salassa pidettyyn tutkimukseen ja toisaalta sitten väestön mielipiteiden ja maailmankuvan manipulointiin keskittyvään fragmentaariseen pseudotieteeseen joka toimii vain lähinnä harhauttavana peitetarinana suhteessa julkiseen teknologiaan.

Jonkun pitää ajatella myös "omilla aivoillaan" vaikka sellaista yritetään voimakkaasti torjua ns. establishmentin taholta jota Suomessa edustaa nykyään Tiedepalsta.fi ja aikaisemmin samojen tyyppien kansoittama tiede.fi keskustelupalstat joiden agendana oli nimenomaan kaikenlaisen toisinajattelun ja omaehtoisen ajattelun torjuminen.

Tiivis sosiaaalinen kanssakäyminen tuottaa helposti lauma-ajattelua jossa pelkästään ajelehditaan sen vertaisryhmän mukana ja pahimmillaan se voi kärjistyä joukkopsykoosiksi kuten esim. Covid epidemian ja Ukrainan sodan aikana.


B

Anonyymi kirjoitti:

"Miksi hän vaivautuu pitkiin vastauksiin kun belisario ei yleensä edes lue niitä,"

Se liittynee hänen taktiikkansa eli pyrkimys kaikin mahdollisin keinoin sabotoida ja yrittää mitätöidä kaikki ns. "virallisesta" konsensustieteestä poikkeavat vaihtoehtoiset mallit, suuntaukset ja ideat tyypillisesti pelkällä sanahelinällä ja asianvierestä sekoilemalla ja jaarittelulla.

Tyypillisen pseudoskeptikon tapaan hän ei edes halua ymmärtää mistä on kulloinkin kyse tai vaivautua perehtymään kunnolla mihinkään kritisoimaansa eli lukee/kuuntelee vain muiden samanlaisten pseudoskeptikkojen mielipiteitä suhteessa kritiikin kohteeseensa.


Tähän liittyy myös usein käytetty lähdekritiikin tyrkyttäminen joka on periaatteessa asiallista silloin kun esim. yritetään tunnistaa ja erottaa toisistaan ns. ensikäden tiedot ja kokemukset ja pelkät kuulopuheet mutta se lähdekritiikiin idea johtaa helposti harhaan jos kuvitellaan että pelkästään sen perusteella voi erottaa toisistaan mikä on totuudenmukaista suhteessa esim. propagandaan ja mielipiteiden manipulointiin.

Totuus sinänsä on aina riippumatonta siitä kuka sen kulloinkin ilmaisee mutta silloin lukijalle jää päävastuu perehtyä itse asioihin ainakin siinä määrin että oppii vähitellen oman kokemuksen ja arvointikyvyn lisääntyessä tunnistamaan sellaiset asiat joihin kannattaa ehkä itsekin syventyä vähän tarkemmin.

Sokeaan uskomiseen ja sen kääntöpuoleen eli sokeaan epäuskoon/skepsismiin ei kannata sortua koskaan vaan jättää asiat mielummin avoimeksi koska kenelläkään ei ole mitään lopullista ja täydellistä tietoa todellisuuden kokonaisuudesta joka ei ole mikään staattinen kokonaisuus vaan sellainen johon jokainen omalta osaltaan voi vaikuttaa.


Jos sitten tarkastelee sitä tieteelliseksi väitettyä maailmankuvaa jota tiedeyhteisön enemmistö, media ja koulutusjärjestelmät pyrkivät ehdollistamaan jatkuvan toiston avulla kaikille niin se perustuu pääasiassa reduktionistiseen ja deterministiseen atomistiseen hahmotukseen ja oletukseen että ainoastaan havainnot, mittaukset, logiikka ja matematiikka sekä väitteiden falsifiointi kykenee toimimaan jonkinlaisena totuusautomaattina jossa sitten täydellisesti jätetään kertomatta miten ne hypoteesit ja teoriat voivat syntyä pelkästään edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti ilman että tapahtuu minkäänlaista ilmiöiden perushahmotusta ja tulkintaa joka sitten ilmeisesti oletetaan olevan jo annettuna olemassa koska kaikki yksilöt on jo lapsesta lähtien opetettu sellaiseen hahmotukseen.

Jos olettaa tuon deterministis-reduktionistisen fysikaalisen mallin olevan tosi niin syntyy ristiriita sen käytännön suhteen jossa oletetaan esim. eduskunnan lainsäädännöllä olevan merkitystä ihmisten käyttäytymisen suhteen tai että on tarpeellista muistuttaa jatkuvasti että maailma on sellainen ja sellainen mitä tiede kertoo jos kerran ihmisten käyttäytymisen oletetaan olevan seurausta esim. ns. kvarkien tanssista ja että fysikaalinen ja deterministinen aivokoneisto määrittelee yksiselitteisen tarkasti kaikkien kokemusten sisällön esim. peilisolujen ja ns. konseptisolujen kautta.

Omasta mielestäni nykyinen tieteelliseksi oletettu hahmotus ja maailmankuva on täysin ristiriitainen ja tahallista disinformaatiota ja ns. tavalliselle kansalle tyrkytettyä propagandaa kun taas ns. valtaapitävät mielellään rahoittavat sellaista salaista tutkimusta jota skeptikkoyhteisöt haluavat kitkeä pois julkisuudesta kuten esim. Thomas Beardenin, Joseph P. Farrellin yms. tiedeyhteisön pakotetusta konsensuksesta itsenäistyneet tutkijat haluavat tuoda julkisuuteen.


Numeromiehen kaltaiset pseudoskeptikot eivät tietenkään halua että sellaista edes käsitellään ja tieteen historia on aina ollut jyrkästi kahtiajakautunutta salassa pidettyyn tutkimukseen ja toisaalta sitten väestön mielipiteiden ja maailmankuvan manipulointiin keskittyvään fragmentaariseen pseudotieteeseen joka toimii vain lähinnä harhauttavana peitetarinana suhteessa julkiseen teknologiaan.

Jonkun pitää ajatella myös "omilla aivoillaan" vaikka sellaista yritetään voimakkaasti torjua ns. establishmentin taholta jota Suomessa edustaa nykyään Tiedepalsta.fi ja aikaisemmin samojen tyyppien kansoittama tiede.fi keskustelupalstat joiden agendana oli nimenomaan kaikenlaisen toisinajattelun ja omaehtoisen ajattelun torjuminen.

Tiivis sosiaaalinen kanssakäyminen tuottaa helposti lauma-ajattelua jossa pelkästään ajelehditaan sen vertaisryhmän mukana ja pahimmillaan se voi kärjistyä joukkopsykoosiksi kuten esim. Covid epidemian ja Ukrainan sodan aikana.


B

Lue lisää

Liekö tekoälyn lisäksi jo konstruoitu tekohourailu? Näyttää siltä, että tämä ketju on sellaisen tuote!