Kvanttimekaniikka vs. joukko-oppi

Sähkömagnetismin, yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhteensovittaminen:




On an Expression of the Electromagnetic Field due to Electrons by Means of Two Scalar Potential Functions

https://www.semanticscholar.org/paper/On-an-Expression-of-the-Electromagnetic-Field-due-Whittaker/94671bc30df4037ae102ff3ed696b4e2d26d8098


Quantum Chaos: Enigma Wrapped in a Mystery


https://www.science.org/doi/10.1126/science.243.4893.893

Gravity as a zero-point-fluctuation force

https://www.researchgate.net/publication/13386630_Gravity_as_a_zero-point-fluctuation_force

Source of vacuum electromagnetic zero-point energy


https://www.researchgate.net/publication/13385874_Source_of_vacuum_electromagnetic_zero-point_energy



Significance of Electromagnetic Potentials in the Quantum Theory

https://journals.aps.org/pr/abstract/10.1103/PhysRev.115.485

Role of potentials in the Aharonov-Bohm effect

https://www.researchgate.net/publication/51949221_Role_of_potentials_in_the_Aharonov-Bohm_effect


Representations and Implications of Papers Written by E.T. Whittaker in 1903 and 1904


https://arxiv.org/abs/2205.08309


Laajempi kokonaisuus:



POSSIBLE WHITTAKER UNIFICATION OF ELECTROMAGNETICS, GENERAL
RELATIVITY, AND QUANTUM MECHANICS

https://archive.org/details/thomas-bearden-gravitobiology-a-new-biophysics/page/n115/mode/2up

Anonyymi kirjoitti:

Sähkömagnetismin, yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhteensovittaminen:




On an Expression of the Electromagnetic Field due to Electrons by Means of Two Scalar Potential Functions

https://www.semanticscholar.org/paper/On-an-Expression-of-the-Electromagnetic-Field-due-Whittaker/94671bc30df4037ae102ff3ed696b4e2d26d8098


Quantum Chaos: Enigma Wrapped in a Mystery


https://www.science.org/doi/10.1126/science.243.4893.893

Gravity as a zero-point-fluctuation force

https://www.researchgate.net/publication/13386630_Gravity_as_a_zero-point-fluctuation_force

Source of vacuum electromagnetic zero-point energy


https://www.researchgate.net/publication/13385874_Source_of_vacuum_electromagnetic_zero-point_energy



Significance of Electromagnetic Potentials in the Quantum Theory

https://journals.aps.org/pr/abstract/10.1103/PhysRev.115.485

Role of potentials in the Aharonov-Bohm effect

https://www.researchgate.net/publication/51949221_Role_of_potentials_in_the_Aharonov-Bohm_effect


Representations and Implications of Papers Written by E.T. Whittaker in 1903 and 1904


https://arxiv.org/abs/2205.08309


Laajempi kokonaisuus:



POSSIBLE WHITTAKER UNIFICATION OF ELECTROMAGNETICS, GENERAL
RELATIVITY, AND QUANTUM MECHANICS

https://archive.org/details/thomas-bearden-gravitobiology-a-new-biophysics/page/n115/mode/2up

Lue lisää

Sähkömagnetismin, yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan matematiikan postulaateissa on selkeitä virheitä ja puutteita:

1. Sähkömagnetismissa ei oteta huomioon sähkömagneettisia potentiaaleja (joka ilmenee mm. ns. Aharonov-Bohm vaikutuksessa. Heviside & Gibbs poistivat Maxwellin alkup. yhtälöistä sm-potentiaalin ja jäljelle jäi vain helposti mitattavissa olevat muunnosvektorit.

2. Yleisestä suhteellisuusteoriasta puuttuu paikallisen avaruuden kaareutuminen ja se että gravitaatiovaikutus syntyy nimenomaan sähkömagneettisista potentiaaleista

3. Jotta kvanttifysiikan mikrotaso ylipäätänsä kykenisi tuottamaan järjestäytyneen makromaailman niin kvanttitason pitää olla itseorganisoituvaa ja epätasapainossa olevaa eli kaoottista eikä satunnaista ja pohjimmiltaan tilastollista joten esim. David Bohmin piilomuuttujateoria on oikeansuuntainen.

Makromaailma koostuu kvanttimaailman ilmiöistä eli ei ole erikseen klassista fysiikkaa ja kaiken todellisuuden pohjataso on dynaaminen "eetteri"eli sm-potentiaalitaso joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa havaittavissa ja mitattavissa olevan makrotodellisuuden kanssa.


E.T. Whittaker esitti toimivan ja kokeellisesti testattavissa olevan ja teknisesti sovellettavissa olevan matemaattisen mallin jo 1903-1904 kahdesssa paperissaan eli jo ennen kuin Einstein julkaisi suppeamman suhteellisuusteoriansa. Whittaker matematisoi sen minkä N. Tesla löysi kokeellisesti aikaisemmin. Hänen tuloksiaan ei huomioitu laajemmin koska Michelson-Morley koe näennäisesti kumosi eetterihahmotuksen.

Whittakerille voisi tietysti myöntää Nobelin jälkikäteen vaikka hän ei itse välttämättä oivaltanut täysin mitä niistä hänen matemaattisista malleistaan pohjiimiltaan seurasi eli ei pelkästään fysiikan tason yhteensovittaminen vaan siinä ohessa myös biologian ja käytännössä kaikkien muidenkin luonnontieteiden yhteensovittamisen mahdollisuus.



Mutta kuten kaiken muun aidosti toimivan tieteen ja tekniikan suhteen niin valtaintressit tulevat mukaan ja pyrkivät pimittämään ja salailemaan tietoa jolloin suurelle yleisölle tarjotaan vain suhteellisen harmitonta "kulutustiedettä" josta on riisuttu pois kaikki sellainen mikä voisi aiheuttaa valtaapitävien mielestä liian suuria mullistuksia yhteiskunnassa, taloudessa ja geopoliittisissa valtasuhteissa.

Ei ole pakko uskoa eikä suuren osa varmaan kykene edes uskomaan eikä uskominen ole muutenkaan olennaista vaan ennakkoluuloton perehtyminen ja se että itsekin joskus vaivautuu vähän ajattelemaaan eikä aina vain omaksu annettuna kaikkea vain sen takia koska uskoo tietonsa lähteiden olevan luotettavia.

Kaikki nuo edellämainitut väitteet ja niiden perustelut löytyvät Thomas Beardenin tuotannosta ja hän törmäsi niihin palveltuaan kylmän sodan aikana USA:n armeijan tiedeupseerina perehtyessään mm. Neuvostoliiton sotilastekniseen tieteelliseen tutkimukseen ja varsinkin heidän salaisiin projekteihinsa jotka perustuivat hyvin erilaiseen hahmotukseen kuin länsimainen tiede ja jotka julkistettiin joiltain osin Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen jälkeen jonka jälkeen myös USA:n salaisista projektien tietoja alettiin julkistaa ns. FOI lain perusteella. (FOI= Freedom of information act)


Niin kauan kuin takerrutaan mm. hiukkasfysiikan standardimalliin, kosmologian alkuräjähdysmalliin, liian tiukkoihin termodynamiikan pääsääntöihin. kvanttielektrodyunamiikkaan ja molekyylibiologiseen evoluutiomalliin niin nykyisen tieteen jumitus ei lopu koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sähkömagnetismin, yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan matematiikan postulaateissa on selkeitä virheitä ja puutteita:

1. Sähkömagnetismissa ei oteta huomioon sähkömagneettisia potentiaaleja (joka ilmenee mm. ns. Aharonov-Bohm vaikutuksessa. Heviside & Gibbs poistivat Maxwellin alkup. yhtälöistä sm-potentiaalin ja jäljelle jäi vain helposti mitattavissa olevat muunnosvektorit.

2. Yleisestä suhteellisuusteoriasta puuttuu paikallisen avaruuden kaareutuminen ja se että gravitaatiovaikutus syntyy nimenomaan sähkömagneettisista potentiaaleista

3. Jotta kvanttifysiikan mikrotaso ylipäätänsä kykenisi tuottamaan järjestäytyneen makromaailman niin kvanttitason pitää olla itseorganisoituvaa ja epätasapainossa olevaa eli kaoottista eikä satunnaista ja pohjimmiltaan tilastollista joten esim. David Bohmin piilomuuttujateoria on oikeansuuntainen.

Makromaailma koostuu kvanttimaailman ilmiöistä eli ei ole erikseen klassista fysiikkaa ja kaiken todellisuuden pohjataso on dynaaminen "eetteri"eli sm-potentiaalitaso joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa havaittavissa ja mitattavissa olevan makrotodellisuuden kanssa.


E.T. Whittaker esitti toimivan ja kokeellisesti testattavissa olevan ja teknisesti sovellettavissa olevan matemaattisen mallin jo 1903-1904 kahdesssa paperissaan eli jo ennen kuin Einstein julkaisi suppeamman suhteellisuusteoriansa. Whittaker matematisoi sen minkä N. Tesla löysi kokeellisesti aikaisemmin. Hänen tuloksiaan ei huomioitu laajemmin koska Michelson-Morley koe näennäisesti kumosi eetterihahmotuksen.

Whittakerille voisi tietysti myöntää Nobelin jälkikäteen vaikka hän ei itse välttämättä oivaltanut täysin mitä niistä hänen matemaattisista malleistaan pohjiimiltaan seurasi eli ei pelkästään fysiikan tason yhteensovittaminen vaan siinä ohessa myös biologian ja käytännössä kaikkien muidenkin luonnontieteiden yhteensovittamisen mahdollisuus.



Mutta kuten kaiken muun aidosti toimivan tieteen ja tekniikan suhteen niin valtaintressit tulevat mukaan ja pyrkivät pimittämään ja salailemaan tietoa jolloin suurelle yleisölle tarjotaan vain suhteellisen harmitonta "kulutustiedettä" josta on riisuttu pois kaikki sellainen mikä voisi aiheuttaa valtaapitävien mielestä liian suuria mullistuksia yhteiskunnassa, taloudessa ja geopoliittisissa valtasuhteissa.

Ei ole pakko uskoa eikä suuren osa varmaan kykene edes uskomaan eikä uskominen ole muutenkaan olennaista vaan ennakkoluuloton perehtyminen ja se että itsekin joskus vaivautuu vähän ajattelemaaan eikä aina vain omaksu annettuna kaikkea vain sen takia koska uskoo tietonsa lähteiden olevan luotettavia.

Kaikki nuo edellämainitut väitteet ja niiden perustelut löytyvät Thomas Beardenin tuotannosta ja hän törmäsi niihin palveltuaan kylmän sodan aikana USA:n armeijan tiedeupseerina perehtyessään mm. Neuvostoliiton sotilastekniseen tieteelliseen tutkimukseen ja varsinkin heidän salaisiin projekteihinsa jotka perustuivat hyvin erilaiseen hahmotukseen kuin länsimainen tiede ja jotka julkistettiin joiltain osin Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen jälkeen jonka jälkeen myös USA:n salaisista projektien tietoja alettiin julkistaa ns. FOI lain perusteella. (FOI= Freedom of information act)


Niin kauan kuin takerrutaan mm. hiukkasfysiikan standardimalliin, kosmologian alkuräjähdysmalliin, liian tiukkoihin termodynamiikan pääsääntöihin. kvanttielektrodyunamiikkaan ja molekyylibiologiseen evoluutiomalliin niin nykyisen tieteen jumitus ei lopu koskaan.

Lue lisää

Taitaa taas olla Belisario asialla.

"jäljelle jäi vain helposti mitattavissa olevat muunnosvektorit."
Niin aina, niin aina. Kuvitteellisia morfisia kenttiäkään ei tarvitse tietessä huomioida.

Anonyymi kirjoitti:

Sähkömagnetismin, yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan matematiikan postulaateissa on selkeitä virheitä ja puutteita:

1. Sähkömagnetismissa ei oteta huomioon sähkömagneettisia potentiaaleja (joka ilmenee mm. ns. Aharonov-Bohm vaikutuksessa. Heviside & Gibbs poistivat Maxwellin alkup. yhtälöistä sm-potentiaalin ja jäljelle jäi vain helposti mitattavissa olevat muunnosvektorit.

2. Yleisestä suhteellisuusteoriasta puuttuu paikallisen avaruuden kaareutuminen ja se että gravitaatiovaikutus syntyy nimenomaan sähkömagneettisista potentiaaleista

3. Jotta kvanttifysiikan mikrotaso ylipäätänsä kykenisi tuottamaan järjestäytyneen makromaailman niin kvanttitason pitää olla itseorganisoituvaa ja epätasapainossa olevaa eli kaoottista eikä satunnaista ja pohjimmiltaan tilastollista joten esim. David Bohmin piilomuuttujateoria on oikeansuuntainen.

Makromaailma koostuu kvanttimaailman ilmiöistä eli ei ole erikseen klassista fysiikkaa ja kaiken todellisuuden pohjataso on dynaaminen "eetteri"eli sm-potentiaalitaso joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa havaittavissa ja mitattavissa olevan makrotodellisuuden kanssa.


E.T. Whittaker esitti toimivan ja kokeellisesti testattavissa olevan ja teknisesti sovellettavissa olevan matemaattisen mallin jo 1903-1904 kahdesssa paperissaan eli jo ennen kuin Einstein julkaisi suppeamman suhteellisuusteoriansa. Whittaker matematisoi sen minkä N. Tesla löysi kokeellisesti aikaisemmin. Hänen tuloksiaan ei huomioitu laajemmin koska Michelson-Morley koe näennäisesti kumosi eetterihahmotuksen.

Whittakerille voisi tietysti myöntää Nobelin jälkikäteen vaikka hän ei itse välttämättä oivaltanut täysin mitä niistä hänen matemaattisista malleistaan pohjiimiltaan seurasi eli ei pelkästään fysiikan tason yhteensovittaminen vaan siinä ohessa myös biologian ja käytännössä kaikkien muidenkin luonnontieteiden yhteensovittamisen mahdollisuus.



Mutta kuten kaiken muun aidosti toimivan tieteen ja tekniikan suhteen niin valtaintressit tulevat mukaan ja pyrkivät pimittämään ja salailemaan tietoa jolloin suurelle yleisölle tarjotaan vain suhteellisen harmitonta "kulutustiedettä" josta on riisuttu pois kaikki sellainen mikä voisi aiheuttaa valtaapitävien mielestä liian suuria mullistuksia yhteiskunnassa, taloudessa ja geopoliittisissa valtasuhteissa.

Ei ole pakko uskoa eikä suuren osa varmaan kykene edes uskomaan eikä uskominen ole muutenkaan olennaista vaan ennakkoluuloton perehtyminen ja se että itsekin joskus vaivautuu vähän ajattelemaaan eikä aina vain omaksu annettuna kaikkea vain sen takia koska uskoo tietonsa lähteiden olevan luotettavia.

Kaikki nuo edellämainitut väitteet ja niiden perustelut löytyvät Thomas Beardenin tuotannosta ja hän törmäsi niihin palveltuaan kylmän sodan aikana USA:n armeijan tiedeupseerina perehtyessään mm. Neuvostoliiton sotilastekniseen tieteelliseen tutkimukseen ja varsinkin heidän salaisiin projekteihinsa jotka perustuivat hyvin erilaiseen hahmotukseen kuin länsimainen tiede ja jotka julkistettiin joiltain osin Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen jälkeen jonka jälkeen myös USA:n salaisista projektien tietoja alettiin julkistaa ns. FOI lain perusteella. (FOI= Freedom of information act)


Niin kauan kuin takerrutaan mm. hiukkasfysiikan standardimalliin, kosmologian alkuräjähdysmalliin, liian tiukkoihin termodynamiikan pääsääntöihin. kvanttielektrodyunamiikkaan ja molekyylibiologiseen evoluutiomalliin niin nykyisen tieteen jumitus ei lopu koskaan.

Lue lisää

"hän törmäsi niihin palveltuaan kylmän sodan aikana USA:n armeijan tiedeupseerina perehtyessään mm. Neuvostoliiton sotilastekniseen tieteelliseen tutkimukseen ja varsinkin heidän salaisiin projekteihinsa jotka perustuivat hyvin erilaiseen hahmotukseen kuin länsimainen tiede ja jotka julkistettiin joiltain osin Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen jälkeen..."

Osaatko sanoa mistähän johtuu, että kertomastasi edistyksellisestä tieteestä huolimatta, NL:n sotilastekniikka on laahannut vuosikymmeniä läntisen jäljessä? Ihan näyttäisi siltä, että kvanttifysiikkaan perustuva tiede tuottaa paljon tehokkaampia teknisiä innovaatioita kuin NL:n erilainen hahmotus.

Itse asiassa nuo NL:n "kokeet" ovat lähinnä urbaanilegendaa vailla totuuspohjaa. Tunnen Neuvostoliiton sekä myös Venäjän aikaista militaritekniikkaa ja jälkeenjääneisyys on varsin ilmeistä läntiseen tekniikkaan nähden.

Anonyymi kirjoitti:

"hän törmäsi niihin palveltuaan kylmän sodan aikana USA:n armeijan tiedeupseerina perehtyessään mm. Neuvostoliiton sotilastekniseen tieteelliseen tutkimukseen ja varsinkin heidän salaisiin projekteihinsa jotka perustuivat hyvin erilaiseen hahmotukseen kuin länsimainen tiede ja jotka julkistettiin joiltain osin Neuvostoliiton hajoamisen ja Saksojen yhdistymisen jälkeen..."

Osaatko sanoa mistähän johtuu, että kertomastasi edistyksellisestä tieteestä huolimatta, NL:n sotilastekniikka on laahannut vuosikymmeniä läntisen jäljessä? Ihan näyttäisi siltä, että kvanttifysiikkaan perustuva tiede tuottaa paljon tehokkaampia teknisiä innovaatioita kuin NL:n erilainen hahmotus.

Itse asiassa nuo NL:n "kokeet" ovat lähinnä urbaanilegendaa vailla totuuspohjaa. Tunnen Neuvostoliiton sekä myös Venäjän aikaista militaritekniikkaa ja jälkeenjääneisyys on varsin ilmeistä läntiseen tekniikkaan nähden.

Lue lisää

Se selviää Thomas Beardenin teoksista ja on aivan liian aikaavievää käsitellä täällä. Siellä on myös runsaasti tarkistettavissa olevaa informaatiota joten kyse ei ole mistään urbaanilegendasta vaikka moni mielellään varmaan toivoisi olevan.

Linkkaamassani Beardenin Gravitobiology teoksessa kuvaillaan joitakin biologisia aseita jotka perustuivat nimenomaan tuohon Whittakerin malliin eli epälineaarisiin resonansseihin. Samaa periaatetta käytettiin myös sään muokkaukseen.

Kylmä sota loppui jo monta vuosikymmentä sitten joten nykyisestä tämäntyyppisestä ns. "eksoottisemmasta" sotatekniikasta ei ole tietääkseni mitään julkista tietoa. Vastaavanlaista tekniikkaa on Beardenin mukaan nykyään kaikilla suurvalloilla ja ymmärtääkseni sen suhteen vallitsee aika samantyyppinen "kauhun tasapaino" kuin ydinaseilla.

Alunperin ko. tekniikka löydettiin tutkimalla tutka-anomalioita 2. maailmansodan aikana Saksassa ja sodan jälkeen se tutkimus siirtyi N-liittoon vastaavalla tavalla kuin USA:lla oli ns. Paperclip-projekti jossa useita natsitutkijoita siirtyi jatkamaan tutkimuksiaan USA:aan ja mm. Nasaan (Werner von Braun & Kurt Debus)

Anonyymi kirjoitti:

Se selviää Thomas Beardenin teoksista ja on aivan liian aikaavievää käsitellä täällä. Siellä on myös runsaasti tarkistettavissa olevaa informaatiota joten kyse ei ole mistään urbaanilegendasta vaikka moni mielellään varmaan toivoisi olevan.

Linkkaamassani Beardenin Gravitobiology teoksessa kuvaillaan joitakin biologisia aseita jotka perustuivat nimenomaan tuohon Whittakerin malliin eli epälineaarisiin resonansseihin. Samaa periaatetta käytettiin myös sään muokkaukseen.

Kylmä sota loppui jo monta vuosikymmentä sitten joten nykyisestä tämäntyyppisestä ns. "eksoottisemmasta" sotatekniikasta ei ole tietääkseni mitään julkista tietoa. Vastaavanlaista tekniikkaa on Beardenin mukaan nykyään kaikilla suurvalloilla ja ymmärtääkseni sen suhteen vallitsee aika samantyyppinen "kauhun tasapaino" kuin ydinaseilla.

Alunperin ko. tekniikka löydettiin tutkimalla tutka-anomalioita 2. maailmansodan aikana Saksassa ja sodan jälkeen se tutkimus siirtyi N-liittoon vastaavalla tavalla kuin USA:lla oli ns. Paperclip-projekti jossa useita natsitutkijoita siirtyi jatkamaan tutkimuksiaan USA:aan ja mm. Nasaan (Werner von Braun & Kurt Debus)

Lue lisää

Siitä "eksoottisemmasta" tekniikasta ei ole ikinä ollut tietoa. Nuo jutut ovat samaa tasoa kuin puheet telepatiasta, OBE:sta ja kaukokatsomisesta. Paljon porua vähän tai ei lainkaan villoja. Näitä tarinoita on maailma pullollaan.

Pikemminkin jossain vaiheessa lähellä loppua Einstein uskoi vähintään kvanttifysiikkaan, mutta ei välttämättä todennäköisyystulkintaan. Samoin Schrödingerkin uskoi aluksi, että kvanttiobjektit ovat aaltoja, ja vain aaltoja, väliaineessa tai SM-kentän tapaisena kenttänä. Ei kukaan silti sano, ettei Schrödinger uskonut QM:ään (tosin voi tulkita, että myöhemmin hän ei ollut kiinnostunut siitä enää yhtä palavasti).

Anonyymi kirjoitti:

Pikemminkin jossain vaiheessa lähellä loppua Einstein uskoi vähintään kvanttifysiikkaan, mutta ei välttämättä todennäköisyystulkintaan. Samoin Schrödingerkin uskoi aluksi, että kvanttiobjektit ovat aaltoja, ja vain aaltoja, väliaineessa tai SM-kentän tapaisena kenttänä. Ei kukaan silti sano, ettei Schrödinger uskonut QM:ään (tosin voi tulkita, että myöhemmin hän ei ollut kiinnostunut siitä enää yhtä palavasti).

Lue lisää

Bellin epäyhtälö sai taas kerran kyytiä:

https://www.sciencealert.com/quantum-experiment-shows-how-einstein-was-wrong-about-one-thing

Aika ihmeellistä olisi jos Einsteinin ei sadassa vuodessa olisi osoitettu olleen joissakin väitteissään väärässä. Harmillisesti yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka ovat edelleenkin yhteensopimattomia eli virheen paikkaa ei vielä ole niissä löydetty. Nobelin palkinto odottelee siellä noutajaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Bellin epäyhtälö sai taas kerran kyytiä:

https://www.sciencealert.com/quantum-experiment-shows-how-einstein-was-wrong-about-one-thing

Aika ihmeellistä olisi jos Einsteinin ei sadassa vuodessa olisi osoitettu olleen joissakin väitteissään väärässä. Harmillisesti yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka ovat edelleenkin yhteensopimattomia eli virheen paikkaa ei vielä ole niissä löydetty. Nobelin palkinto odottelee siellä noutajaansa.

Lue lisää

Molemmat toimivat omilla pätevyysalueillaan. Virhettä ei välttämättä edes ole, mutta teorioiden rajat tulevat vastaan.

Heikki Ojan 2021 ilmestynyt Einsteinin perintö. Mitä Albert Einstein ennusti oikein - ja mitä väärin, on hyvää luettavaa aiheesta.

Aloittajan joukko-oppiin liittyvien faktojen joukko on yhtä kuin tyhjä joukko.

Bearden:
"In 1903 Whittaker showed that a standing scalar potential wave can be decomposed into a special set of bidirectional EM waves that convolute into a standing scalar potential wave. As a corollary, then, a set of bidirectional EM waves -- stress waves -- can be constructed to form a standing scalar potential wave in space. Since all potentials represent trapped energy density of vacuum, they are gravitational in natur."

Tässä lukee toistaiseksi, että ei ole tarkoituskaan yhdistää SM:ää ja gravitaatiota, vaan riittää, kun SM-kenttä on gravitaation lähde. Vaikka näin olisi, niin se ei ole mikään ponnahduslauta siihen, että kaikki on seuraavaksi samaa kenttää.

Whittaker ei ole kirjottanut mitään paikallaan olevista asioista. Hänen F ja G -aaltojensa nopeus on annetussa paperissa sama kuin valonnopeus. Yhtälöissä (samoin kuin kaikista Heavisiden aaltoyhtälöistä, jotka ovat samoja kuin W:n) kuitenkin voi ajatella, että ne voi ratkaista valolla, joka on aina päällä ja on kaikkialla avaruudessa, jolloin jokainen yksi aalto seisoo pysyen kaikkialla. Siinä on silti edelleen sisällään liikkuvan aallon aallonhuippujen rakenne, ja se siirtää energiaa universumin yhdestä laidasta kohti toista laitaa. Kvanttityhjiö ei koostu yhdestä tällaisesta aallosta.

QED on ainoa SM-teoria, jossa SM:n aaltoratkaisujen voidaan ajatella esiintyvän virtuaalihiukkasina ja muodostavan paikallaanolevia Coulomb-potentiaaleja. Energiaa ei lasketa siitä, että on olemassa potentiaali, kuten tämä, vaan siinä potentiaalissa pitää esiintyä jokin toinen objekti. Eli protonilla ja elektronilla on lisämassaa, mutta protonilla yksinään ei ole (juuri sitä massaa, mutta muitakin massaa muuttelevia ilmiöitä voi olla). Tämä voi kaikki myös sekouttua siihen, että QED:issä asia, jota kutsutaan fotoniksi eli mm. energiaa omaavaksi kentäksi SM:ssä on edellä mainittujen numeroiden kenttä, jota historiallisista syistä kutsutaan (SM-)potentiaaliksi. Kun SM-potentiaali phi ja A, ovat kenttiä, niillä on omaa energiaa vain kun niiden muoto on täynnä esim. valolle ominaista aaltoilua.

Bearden:
"However, quantum mechanics theory is known to have a formidable and serious difficulty: Try as they will, quantum physicists cannot find chaos in the theory. The theory is known to be wrong unless it possesses chaos (hidden order inside its statistics), yet the best efforts of quantum physicists have failed to find it."

QM:ssä tulee olemaan kaaosta monella tavalla, vaikka ei näkisi paljon vaivaa asian eteen. Sen puute on yleensä sidoksissa siihen, että ei ole mitään monen kappaleen QM-mallia mietittynä.

Bearden:
"When QM was being formulated, scientists simply appropriated and included the thermodynamic statistics of Williard Gibbs"

On väärin sekoittaa QM:ää ja termodynaamisuutta toisiinsa. Todennäköisyyslaskenta on asia, jonka tunsi tarpeeksi hyvin jo esim. Laplace. QM:ssä täytyi esiintyä sellainen asia kuin todennäköisten lopputulemien ja sen objektien hajoitus osiin, missä tarvittiin diskreettejä energiavälejä ja Fourierin aalto-oppia. Termodynaamisessa järjestelmässä ei ole mitään jälkimmäisiä vastaavaa, vaan siinä on lukematon määrä objekteja, joilla on pistemäinen luonne. Näillä objekteilla on lukematon määrä vaihtoehtoja, millainen piste ne ovat. Jokainen vaihtoehto on ns. todennäköisyydellä olemassa, mutta termodynamiikka ei ole laji, jossa pyritään ratkaisemaan todennäköisyyttä. Todennäköisyyksien on jo oletettu olevan joitain yksinkertaisia arvoja (ks. seuraava video). Lisäksi diskreetit energiat eivät koske mitä tahansa klassista ainetta, eikä aineen lisääminen miljardeilla osilla pidä sitä diskreetimpänä. QM:n alkuaikojen kokeet olivat kohdistuneet miljardeihin osiin yhtäaikaa, mutta näkyvässä energiassa, mitä aine loisti, oli vain yksittäisiä kohtia. Tässä ajateltiin mielummin, että kaikki on tarpeeksi erillään kaikesta eikä tarvitse käyttää yhtään enempää objekteja eli tehdä mitään statistista.

Vaihtelevien todennäköisyyksien puute termodynamiikassa johtuu myös siitä, ettei termodynaamisia systeemejä mittailtaisi sillä tavalla, että yhden mikro-objektin todennäköisyys tulisi joskus selville ja verratuksi siihen, mitä ennustetaan. Eikä myöskään varsinaisesti voi tulla selville, mikä määrä hiukkasista tarkasti on jossain energiassa siten, että olisi mitattu ne kaikki ja tarkistettu tämä. Statistisessa fysiikassa voi esiintyä, vain tulos, että noin 10 % annetusta aineesta muuttaa esim. muotoaan, mitä pidetään ns. satunnaisena vain siten, ettei ole varma mikä osa sen tekee. Eivätkä tiedeihmiset termodynaamisten systeemien parissa useinkaan koe olevansa satunnaisten asioiden äärellä, kun tämä 10 % ainetta on edelleen makroskooppisesti havaittavaa eikä tässä määrässä esiinny paljon vaihtelua.

2

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"In 1903 Whittaker showed that a standing scalar potential wave can be decomposed into a special set of bidirectional EM waves that convolute into a standing scalar potential wave. As a corollary, then, a set of bidirectional EM waves -- stress waves -- can be constructed to form a standing scalar potential wave in space. Since all potentials represent trapped energy density of vacuum, they are gravitational in natur."

Tässä lukee toistaiseksi, että ei ole tarkoituskaan yhdistää SM:ää ja gravitaatiota, vaan riittää, kun SM-kenttä on gravitaation lähde. Vaikka näin olisi, niin se ei ole mikään ponnahduslauta siihen, että kaikki on seuraavaksi samaa kenttää.

Whittaker ei ole kirjottanut mitään paikallaan olevista asioista. Hänen F ja G -aaltojensa nopeus on annetussa paperissa sama kuin valonnopeus. Yhtälöissä (samoin kuin kaikista Heavisiden aaltoyhtälöistä, jotka ovat samoja kuin W:n) kuitenkin voi ajatella, että ne voi ratkaista valolla, joka on aina päällä ja on kaikkialla avaruudessa, jolloin jokainen yksi aalto seisoo pysyen kaikkialla. Siinä on silti edelleen sisällään liikkuvan aallon aallonhuippujen rakenne, ja se siirtää energiaa universumin yhdestä laidasta kohti toista laitaa. Kvanttityhjiö ei koostu yhdestä tällaisesta aallosta.

QED on ainoa SM-teoria, jossa SM:n aaltoratkaisujen voidaan ajatella esiintyvän virtuaalihiukkasina ja muodostavan paikallaanolevia Coulomb-potentiaaleja. Energiaa ei lasketa siitä, että on olemassa potentiaali, kuten tämä, vaan siinä potentiaalissa pitää esiintyä jokin toinen objekti. Eli protonilla ja elektronilla on lisämassaa, mutta protonilla yksinään ei ole (juuri sitä massaa, mutta muitakin massaa muuttelevia ilmiöitä voi olla). Tämä voi kaikki myös sekouttua siihen, että QED:issä asia, jota kutsutaan fotoniksi eli mm. energiaa omaavaksi kentäksi SM:ssä on edellä mainittujen numeroiden kenttä, jota historiallisista syistä kutsutaan (SM-)potentiaaliksi. Kun SM-potentiaali phi ja A, ovat kenttiä, niillä on omaa energiaa vain kun niiden muoto on täynnä esim. valolle ominaista aaltoilua.

Bearden:
"However, quantum mechanics theory is known to have a formidable and serious difficulty: Try as they will, quantum physicists cannot find chaos in the theory. The theory is known to be wrong unless it possesses chaos (hidden order inside its statistics), yet the best efforts of quantum physicists have failed to find it."

QM:ssä tulee olemaan kaaosta monella tavalla, vaikka ei näkisi paljon vaivaa asian eteen. Sen puute on yleensä sidoksissa siihen, että ei ole mitään monen kappaleen QM-mallia mietittynä.

Bearden:
"When QM was being formulated, scientists simply appropriated and included the thermodynamic statistics of Williard Gibbs"

On väärin sekoittaa QM:ää ja termodynaamisuutta toisiinsa. Todennäköisyyslaskenta on asia, jonka tunsi tarpeeksi hyvin jo esim. Laplace. QM:ssä täytyi esiintyä sellainen asia kuin todennäköisten lopputulemien ja sen objektien hajoitus osiin, missä tarvittiin diskreettejä energiavälejä ja Fourierin aalto-oppia. Termodynaamisessa järjestelmässä ei ole mitään jälkimmäisiä vastaavaa, vaan siinä on lukematon määrä objekteja, joilla on pistemäinen luonne. Näillä objekteilla on lukematon määrä vaihtoehtoja, millainen piste ne ovat. Jokainen vaihtoehto on ns. todennäköisyydellä olemassa, mutta termodynamiikka ei ole laji, jossa pyritään ratkaisemaan todennäköisyyttä. Todennäköisyyksien on jo oletettu olevan joitain yksinkertaisia arvoja (ks. seuraava video). Lisäksi diskreetit energiat eivät koske mitä tahansa klassista ainetta, eikä aineen lisääminen miljardeilla osilla pidä sitä diskreetimpänä. QM:n alkuaikojen kokeet olivat kohdistuneet miljardeihin osiin yhtäaikaa, mutta näkyvässä energiassa, mitä aine loisti, oli vain yksittäisiä kohtia. Tässä ajateltiin mielummin, että kaikki on tarpeeksi erillään kaikesta eikä tarvitse käyttää yhtään enempää objekteja eli tehdä mitään statistista.

Vaihtelevien todennäköisyyksien puute termodynamiikassa johtuu myös siitä, ettei termodynaamisia systeemejä mittailtaisi sillä tavalla, että yhden mikro-objektin todennäköisyys tulisi joskus selville ja verratuksi siihen, mitä ennustetaan. Eikä myöskään varsinaisesti voi tulla selville, mikä määrä hiukkasista tarkasti on jossain energiassa siten, että olisi mitattu ne kaikki ja tarkistettu tämä. Statistisessa fysiikassa voi esiintyä, vain tulos, että noin 10 % annetusta aineesta muuttaa esim. muotoaan, mitä pidetään ns. satunnaisena vain siten, ettei ole varma mikä osa sen tekee. Eivätkä tiedeihmiset termodynaamisten systeemien parissa useinkaan koe olevansa satunnaisten asioiden äärellä, kun tämä 10 % ainetta on edelleen makroskooppisesti havaittavaa eikä tässä määrässä esiinny paljon vaihtelua.

2

Lue lisää

QM on tästä syystä maailman ainoa laji, jossa on puhuttu luonnon satunnaisuudesta kiihkeällä tavalla. Periaatteessa alkuaikojenkin aikana oli varsinkin kriitikoiden näkökannalta kyseessä usein fyysinen tilanne, jossa olisi voinut olla kyseessä suurten lukumäärien aiheuttama ilmiö, mutta tällaisiin statistisiin kuoppiin ei jääty, vaan teorian, jossa laskettiin todennäköisyys, sanottin myös olevan todennäköisyys per mikro-objekti (tässäkin kriitikkojen päään kääntämistä varten ehkä eniten auttoi se, että suureet olivat epäkommutatiiviset eli objektit olivat aaltoja, toisin kuin termodynamiikassa). Jos kuitenkin unohdetaan kriitikot, niin QM syntyi sellaisena kuin se on, koska Heisenberg ja Bohr olivat atomimallin tutkijoita, ja heitä kiinnosti tietää, mitä yksi elektroni tasan tarkkaan on, vaikka koetilanne ei ollut yhteen elektroniin keskittynyt. Tässä kohtaa vasta, kun Heisenberg oli keksinyt mitä elektroni on, hänellä oli käsissään jotain, millä hän pystyi sanomaan, ettei kyseessä ole esim. jonkin ensimmäisenä mieleen tulevan diskreetin kaasun statistinen malli, ja hänen väitteensä voitiin tarkastaa. Einstein oli kehittänyt kyseisiä diskreettejä kaasuja fotoneista, ja mekaniikkana oli mahdollisesti pisteytettävän objektin oskilloinin diskreetti energia. Tällaiseen aineeseen olisi ehkä voitu jäädä vatuloimaan pidemmäksi aikaa vain muuttamalla oskillaatorien potentiaalin muotoa sopimaan Bohr-atomiin.

QM siis syntyy jotenkin muuten, kuin miten Bearden kuvittelee. Hän myös puhuu aivan oudosti, koska tässähän kävisi niin, että QM:n olisi sitten pitänyt välttää termodynaaminen statistiikka alussaan, ja perustelu tälle on, että vain silloin siitä voi tulla kaaos ja toisella tavalla termodynamiikkaa (tai jokin klassinen kiinteä kappale) myöhemmin, kun sen pitää olla sellainenkin? Ei ole kuitenkaan mitään estettä sille, että otettaisiin miljardeja kvanttiobjekteja, ja käsiteltäisiin niitä statistisesti eli kiinnittämättä mitään huomiota yksityiskohtiin. Tätä kutsutaan nimellä Kvantti-statistinen-mekaniikka tai statistinen kvanttimekaniikka. Sellaisessa on yleensä läsnä vuorovaikutus, joka tekisi systeemistä mahdollisesti kaoottisen, mutta asiasta ei välttämättä voi puhua kovin varmasti silloin, kun statistiset oletukset pätevät eikä kaaos ole varmaa. Klassisessa termodynamiikassa ongelma on huom. hyvin sama, eikä kaaoksen tietäminen täysin vastaa usean kappaleen klassista kaaosta.

Alussa on johdanto statistiseen QM:ään ja loput videosta ovat hyvin yksikertaisia tuloksia
https://www.youtube.com/watch?v=COFE5_-aAV4
Luento, missä verrataan klassista statistiikkaa ja QM-statistiikkaa keskenään vähän väliä. Eikä tule mitään ei tätä pysty tekemään satunnaisuuden takia -vaiheita.
https://youtu.be/b1P0hurY6UE?t=2788
(Vanha ja uusi QM viittaavat aikaan ennen ja jälkeen Heisenbergin Nobel-työtä)
Kohdasta 1:01:36 eteenpäin on käsitelty kaikki QM:n mikroasiat ja statistiikka alkaa.

QM-kaaoksen määrästä puhumisesta eräs tapa, joka ottaa paremmin huomioon useat kappaleet:
https://www.youtube.com/watch?v=Fs40AvTMWFk

Bearden:
"The theory is known to be wrong unless it possesses chaos"

Teorialla, joka olisi väärä, tarkoitetaan ehkä vain QM:ää eikä teorioita yleensä. Seuraavaksi tässä on väärä kaaoksen määritelmä, koska QM:ssä mikä tahansa asetelma olisi mahdollisesti kaoottinen, jos QM olisi aina epälineaarinen. Kuitenkin sekä lineaarisena, että epälineaarisena voi sanoa, että sen järjestys on se, mitä äsken kutsuttiin lineaariseksi tai epälineaariseksi. Kaaos ei ole myöskään asia, joka on 'vahvojen satunnaisuuksien' vastakohta. Joissain tarkaistelluissa asioissa kaoottinen systeemi osoittaa paljon satunnaisuuksia ns. ulospäin ja kaikesta tietämättömälle havaitsijalle. Toisinpäin puolestaan satunnaisesta järjestelmästä, kuten QM:stä, voidaan tehdä kaoottinen. Missä kaaoksen määritelmä on se, että sen todennäköisyysjakauman evoluutio on herkkä alkuarvoille. Tässä ns. yhden kappaleen ongelmassa, jossa kappale on täydellisessä laatikossa on kaaosta vähän
https://www.youtube.com/watch?v=ADeohqd7qfg
Jos kaaosta ei ole enempää, se on tilanteen keksijän vika. Tässä sanotaan usein, että todennäköisyysluonne tarkoittaa sitä, että osa aallosta (*) pystyy aina (riippuu tosin täysin alkutilanteesta) kulkemaan sitä rataa eli aluetta pitkin, joka olisi pistemäiselle hiukkaselle stabiili. Jos näin on, niin vika on sen, joka muodosti tällaisten ratojen systeemin eikä QM:n. Ei laatikko ole 100 % ideaalisesti kaoottinen kaikissa tapauksissa myöskään sille klassiselle hiukkaselle, jos joskus sillä on määritelty pysyvä (nimeltään epästabiili) rata.

(*) Tällainen liikkuminen laatikossa ei koske pelkästään aaltoja, jotka tulkitaan todennäköisyydeksi, vaan mahdollisesti kaikkia avaruudessa levälleen levinneiltä kentiltä näyttäviä matemaattisia objekteja. Jos olisi olemassa pian paljon paukuteltua eetteriä, joka noudattaa aaltoyhtälöä, sekin olisi yhtä vähän kaoottinen näissä laatikoissa, kuin QM. ....

...

3

Anonyymi kirjoitti:

QM on tästä syystä maailman ainoa laji, jossa on puhuttu luonnon satunnaisuudesta kiihkeällä tavalla. Periaatteessa alkuaikojenkin aikana oli varsinkin kriitikoiden näkökannalta kyseessä usein fyysinen tilanne, jossa olisi voinut olla kyseessä suurten lukumäärien aiheuttama ilmiö, mutta tällaisiin statistisiin kuoppiin ei jääty, vaan teorian, jossa laskettiin todennäköisyys, sanottin myös olevan todennäköisyys per mikro-objekti (tässäkin kriitikkojen päään kääntämistä varten ehkä eniten auttoi se, että suureet olivat epäkommutatiiviset eli objektit olivat aaltoja, toisin kuin termodynamiikassa). Jos kuitenkin unohdetaan kriitikot, niin QM syntyi sellaisena kuin se on, koska Heisenberg ja Bohr olivat atomimallin tutkijoita, ja heitä kiinnosti tietää, mitä yksi elektroni tasan tarkkaan on, vaikka koetilanne ei ollut yhteen elektroniin keskittynyt. Tässä kohtaa vasta, kun Heisenberg oli keksinyt mitä elektroni on, hänellä oli käsissään jotain, millä hän pystyi sanomaan, ettei kyseessä ole esim. jonkin ensimmäisenä mieleen tulevan diskreetin kaasun statistinen malli, ja hänen väitteensä voitiin tarkastaa. Einstein oli kehittänyt kyseisiä diskreettejä kaasuja fotoneista, ja mekaniikkana oli mahdollisesti pisteytettävän objektin oskilloinin diskreetti energia. Tällaiseen aineeseen olisi ehkä voitu jäädä vatuloimaan pidemmäksi aikaa vain muuttamalla oskillaatorien potentiaalin muotoa sopimaan Bohr-atomiin.

QM siis syntyy jotenkin muuten, kuin miten Bearden kuvittelee. Hän myös puhuu aivan oudosti, koska tässähän kävisi niin, että QM:n olisi sitten pitänyt välttää termodynaaminen statistiikka alussaan, ja perustelu tälle on, että vain silloin siitä voi tulla kaaos ja toisella tavalla termodynamiikkaa (tai jokin klassinen kiinteä kappale) myöhemmin, kun sen pitää olla sellainenkin? Ei ole kuitenkaan mitään estettä sille, että otettaisiin miljardeja kvanttiobjekteja, ja käsiteltäisiin niitä statistisesti eli kiinnittämättä mitään huomiota yksityiskohtiin. Tätä kutsutaan nimellä Kvantti-statistinen-mekaniikka tai statistinen kvanttimekaniikka. Sellaisessa on yleensä läsnä vuorovaikutus, joka tekisi systeemistä mahdollisesti kaoottisen, mutta asiasta ei välttämättä voi puhua kovin varmasti silloin, kun statistiset oletukset pätevät eikä kaaos ole varmaa. Klassisessa termodynamiikassa ongelma on huom. hyvin sama, eikä kaaoksen tietäminen täysin vastaa usean kappaleen klassista kaaosta.

Alussa on johdanto statistiseen QM:ään ja loput videosta ovat hyvin yksikertaisia tuloksia
https://www.youtube.com/watch?v=COFE5_-aAV4
Luento, missä verrataan klassista statistiikkaa ja QM-statistiikkaa keskenään vähän väliä. Eikä tule mitään ei tätä pysty tekemään satunnaisuuden takia -vaiheita.
https://youtu.be/b1P0hurY6UE?t=2788
(Vanha ja uusi QM viittaavat aikaan ennen ja jälkeen Heisenbergin Nobel-työtä)
Kohdasta 1:01:36 eteenpäin on käsitelty kaikki QM:n mikroasiat ja statistiikka alkaa.

QM-kaaoksen määrästä puhumisesta eräs tapa, joka ottaa paremmin huomioon useat kappaleet:
https://www.youtube.com/watch?v=Fs40AvTMWFk

Bearden:
"The theory is known to be wrong unless it possesses chaos"

Teorialla, joka olisi väärä, tarkoitetaan ehkä vain QM:ää eikä teorioita yleensä. Seuraavaksi tässä on väärä kaaoksen määritelmä, koska QM:ssä mikä tahansa asetelma olisi mahdollisesti kaoottinen, jos QM olisi aina epälineaarinen. Kuitenkin sekä lineaarisena, että epälineaarisena voi sanoa, että sen järjestys on se, mitä äsken kutsuttiin lineaariseksi tai epälineaariseksi. Kaaos ei ole myöskään asia, joka on 'vahvojen satunnaisuuksien' vastakohta. Joissain tarkaistelluissa asioissa kaoottinen systeemi osoittaa paljon satunnaisuuksia ns. ulospäin ja kaikesta tietämättömälle havaitsijalle. Toisinpäin puolestaan satunnaisesta järjestelmästä, kuten QM:stä, voidaan tehdä kaoottinen. Missä kaaoksen määritelmä on se, että sen todennäköisyysjakauman evoluutio on herkkä alkuarvoille. Tässä ns. yhden kappaleen ongelmassa, jossa kappale on täydellisessä laatikossa on kaaosta vähän
https://www.youtube.com/watch?v=ADeohqd7qfg
Jos kaaosta ei ole enempää, se on tilanteen keksijän vika. Tässä sanotaan usein, että todennäköisyysluonne tarkoittaa sitä, että osa aallosta (*) pystyy aina (riippuu tosin täysin alkutilanteesta) kulkemaan sitä rataa eli aluetta pitkin, joka olisi pistemäiselle hiukkaselle stabiili. Jos näin on, niin vika on sen, joka muodosti tällaisten ratojen systeemin eikä QM:n. Ei laatikko ole 100 % ideaalisesti kaoottinen kaikissa tapauksissa myöskään sille klassiselle hiukkaselle, jos joskus sillä on määritelty pysyvä (nimeltään epästabiili) rata.

(*) Tällainen liikkuminen laatikossa ei koske pelkästään aaltoja, jotka tulkitaan todennäköisyydeksi, vaan mahdollisesti kaikkia avaruudessa levälleen levinneiltä kentiltä näyttäviä matemaattisia objekteja. Jos olisi olemassa pian paljon paukuteltua eetteriä, joka noudattaa aaltoyhtälöä, sekin olisi yhtä vähän kaoottinen näissä laatikoissa, kuin QM. ....

...

3

Lue lisää

...
.... Siksi satunnaisuus ei itsessään aiheuta tässä mitään. Joku voisi tehdä paikan diskreetin satunnaisuuden teorian, jossa paikka esiintyy aina suoralla, joka on sama kuin klassisen hiukkasen rata. Tällöin ei mikään satunnaisuus sijoita objektia yksittäisiin valittuihin paikkoihin, vaan satunnaisuus täyttää koko tilan.

Ei ole myöskään niin, että QM:stä olisi pakko löytää jokin järjestys tällä hetkellä. Se mitä tieteessä havaintojen perusteella halutaan, on vain että kun on miljardeja kvanttiobjekteja, niiden pitäisi yhdessä muodostaa klassisia kappaleita, jotka ovat esim. termodynaamisia (osat ovat myös termodynaamisessa kaaoksessa) ja kiinteitä (joihin voidaan joskus soveltaa kaoottista kiinteiden kappaleiden liikettä ilman, että QM estää tämän).

Kannattaa juuri huomioida, miten kaaoksen suhteen järjestyneet ja kaoottiset asiat kohtaavat toisensa hyvinkin yksinkertaisesti. Tämä on hyvin selvää esim. klassisessa gravitaatiossa, missä kahden kappaleen järjestelmä on täysin ei-kaoottinen, mutta kolme on lähes aina radoiltaan epästabiili. Samasta vuorovaikutuksesta ja ns. luonnonlakien järjestyksestä on kuitenkin kyse. Siinä mielessä ei ajatellakaan, että QM:n olisi muututtava jotenkin esim. yhdelle kappaleelle, jotta näistä kappaleista tulisi esim. miljardin osasen termodynaaminen systeemi. Missään muussakaan fysikan konseptissa on mahdoton ajatella yksittäistä vapaata objektia, joka olisi kaoottinen yksinään.

Tässä tutkitaan useita toisiinsa vaikuttavia tavallisen QM:n spin objekteja, ja sanotaan, että niissä alkaa kaaos myös kolmen objektin kohdalla:
https://scipost.org/SciPostPhys.10.4.088/pdf

Whittakerin F:stä ja G:stä on mahdoton löytää kaaosta. Sitä olisi vain, jos sanotaan hänen kahden numeron kenttänsä syntyvän jostain lähteestä, joissa se kaaos sitten syntyy, koska niitä on esim. kolme. Se mitä olen tekstiltä odottanut tähän mennessä, olisi että joku muuttaisi F:n ja G:n luonnonlait sellaiseen muotoon, missä F ja G vaikuttavat itseensä ja muodostavat jotain, missä ne olisivat kuin omana lähteenään. Tämä on samanlainen etenemissuunta kuin mitä tulee, jos muuttaa QM:n kenttäteoriaksi. Kyseessä on kenttä, jossa on epälineaarisuuksia ja paljon lisämahdollisuuksia kentän kaoottisuuteen, mutta silloin ei ajatella enää, että todellisuuden piti olla kuvailtavissa QM:nä ja sen lineaarisena objektina. Jos tietää, miksi QFT on olemassa, mutta miksi monen kappaleen QM:ää ei, niin silloin tuntemallaan perustelulla on oikein sanoa, että QM:n tiedetään olevan väärä teoria.

4

Anonyymi kirjoitti:

...
.... Siksi satunnaisuus ei itsessään aiheuta tässä mitään. Joku voisi tehdä paikan diskreetin satunnaisuuden teorian, jossa paikka esiintyy aina suoralla, joka on sama kuin klassisen hiukkasen rata. Tällöin ei mikään satunnaisuus sijoita objektia yksittäisiin valittuihin paikkoihin, vaan satunnaisuus täyttää koko tilan.

Ei ole myöskään niin, että QM:stä olisi pakko löytää jokin järjestys tällä hetkellä. Se mitä tieteessä havaintojen perusteella halutaan, on vain että kun on miljardeja kvanttiobjekteja, niiden pitäisi yhdessä muodostaa klassisia kappaleita, jotka ovat esim. termodynaamisia (osat ovat myös termodynaamisessa kaaoksessa) ja kiinteitä (joihin voidaan joskus soveltaa kaoottista kiinteiden kappaleiden liikettä ilman, että QM estää tämän).

Kannattaa juuri huomioida, miten kaaoksen suhteen järjestyneet ja kaoottiset asiat kohtaavat toisensa hyvinkin yksinkertaisesti. Tämä on hyvin selvää esim. klassisessa gravitaatiossa, missä kahden kappaleen järjestelmä on täysin ei-kaoottinen, mutta kolme on lähes aina radoiltaan epästabiili. Samasta vuorovaikutuksesta ja ns. luonnonlakien järjestyksestä on kuitenkin kyse. Siinä mielessä ei ajatellakaan, että QM:n olisi muututtava jotenkin esim. yhdelle kappaleelle, jotta näistä kappaleista tulisi esim. miljardin osasen termodynaaminen systeemi. Missään muussakaan fysikan konseptissa on mahdoton ajatella yksittäistä vapaata objektia, joka olisi kaoottinen yksinään.

Tässä tutkitaan useita toisiinsa vaikuttavia tavallisen QM:n spin objekteja, ja sanotaan, että niissä alkaa kaaos myös kolmen objektin kohdalla:
https://scipost.org/SciPostPhys.10.4.088/pdf

Whittakerin F:stä ja G:stä on mahdoton löytää kaaosta. Sitä olisi vain, jos sanotaan hänen kahden numeron kenttänsä syntyvän jostain lähteestä, joissa se kaaos sitten syntyy, koska niitä on esim. kolme. Se mitä olen tekstiltä odottanut tähän mennessä, olisi että joku muuttaisi F:n ja G:n luonnonlait sellaiseen muotoon, missä F ja G vaikuttavat itseensä ja muodostavat jotain, missä ne olisivat kuin omana lähteenään. Tämä on samanlainen etenemissuunta kuin mitä tulee, jos muuttaa QM:n kenttäteoriaksi. Kyseessä on kenttä, jossa on epälineaarisuuksia ja paljon lisämahdollisuuksia kentän kaoottisuuteen, mutta silloin ei ajatella enää, että todellisuuden piti olla kuvailtavissa QM:nä ja sen lineaarisena objektina. Jos tietää, miksi QFT on olemassa, mutta miksi monen kappaleen QM:ää ei, niin silloin tuntemallaan perustelulla on oikein sanoa, että QM:n tiedetään olevan väärä teoria.

4

Lue lisää

"2. Yleisestä suhteellisuusteoriasta puuttuu paikallisen avaruuden kaareutuminen ja se että gravitaatiovaikutus syntyy nimenomaan sähkömagneettisista potentiaaleista"

Yleisessä suhteellisuusteoriassa lukee jo kertaalleen, millainen gravitaatio syntyy, jos on SM:ää (voi jopa käyttää muunnosvektoria eli potentiaalia). Itse GR:ssä ei tarvitse tehdä mitään muutosta, jos väitteesi on esim. että SM aiheuttaa massan. Silloin sanot vain paljonko massaa tulee yhdestä SM kentästä, ja laitat muunnosvektorit massan paikalle. Lisäksi olet voinut unohtaa kirjoittaa tähän kohtaan, ettei gravitaatiota ole olemassa ja olisi vain SM-kenttä gravitaatiokentän sijaan. Tällöin teoria, joka on väärin tehty ja kaipaa muutoksia, on todennäköisesti se, missä kuvaillaan SM, ja vikaa on kaiissai lauseissa ja lausekkeissa, joita voit kuvitella SM:ään liittyvän tällä hetkellä. Koska esim. SM muutaman potentiaalin avulla kuvattuna ei toimi gravitaatiokenttänä.

"3. Jotta kvanttifysiikan mikrotaso ylipäätänsä kykenisi tuottamaan järjestäytyneen makromaailman niin kvanttitason pitää olla itseorganisoituvaa ja epätasapainossa olevaa eli kaoottista eikä satunnaista ja pohjimmiltaan tilastollista joten esim. David Bohmin piilomuuttujateoria on oikeansuuntainen."

Kvanttitaso tai mikäään taso ei muutu itseorganisoituvaksi vain olemalla kaoottinen. Itseorganisoituvuus koskee entropian vähentymistä, esim. silloin kun kaasu jakautuu kylmään ja kuumaan komponenttiin, mutta eniten se tarkoittaa kaasun kaltaisen aineen faasimuunnosta kiinteäksi, tai jopa vain molekyylien koon kasvua. Kvanttitaso mikrotasona eli Hamiltonisena mekaniikkana on ainoa tieteenala, jolla on olemassa kristalleja ja molekyylejä ja niiden syntymistä pienemmistä komponenteista, joten voisit haukkua kaiken muun tieteen ennen kuin puhut sille mitään.

Kun on olemassa mikrotaso, kuten QM, on mahdollista tutkia molekyylien syntymistä myös statistisesti. Eli miten paljon keskimäärin pitäisi syntyä molekyyliksi järjestäytymistä, jos on olemassa miljardeja pieniä osia. Tässä ei ole merkitystä sillä sanooko yhden molekyylin syntyä satunnaiseksi vai deterministiseksi yhden objektin tasolla. Kun tehdään tästä statistinen systeemi ja ratkotaan vain sitä, kyseessä on joka tapauksessa satunnainen mutta oletetulla todennäköisyydellä jossain tapahtuva asia. Ja kun entropia on statisitsen fysiikan suure, ei ole mahdollista sanoa, mitä entropia on, jos ei ole sanonut molekyylien synnyn olevan satunnaista tällä jälkimmäisellä tavalla.

Kvanttitaso, jossa on esim. kaksi objektia on termodynaamisesti epätasapainossa ja nollaentropinen. Jos näin ei olisi, niin ei kannattaisi olettaa, että mikään useamman kappaleen systeemi, voisi olla entropialtaan pienempi.

Bohmin teorialla ja näkyvien muuttujien teorioilla ei ole mitään eroa siinä, että miljardille kappaleelle tulisi käytös, jossa on niin paljon kaaosta, kuin miljardilla kappaleella aina. Silti Bohmin mekaniikassa ei ole tehty läheskään yhtä paljon systeemeijä, joissa olisi vuorovaikutusta ensin kahdella kappaleella (tai että olisi mm. molekyyli) ja sitten useampi. Joidenkin pelkkien kriitikkojen mukaan Bohm-statistinen-fysiikka olisi synnyttyään välttämättä makroskooppisten havaintojen vastainen:
https://physics.stackexchange.com/questions/256343/calculate-the-entropy-per-atom-in-bohmian-mechanics
https://www.quora.com/Does-Bohmian-mechanics-make-the-same-predictions-as-quantum-mechanics
(kohta 6)

Bohmin teoriassa perus kvanttitodennäköisyyden tulkitseminen kokonaan pois liittyy kaaokseen, jossa sen uudet muuttujat ovat. Tämä on kuitenkin kaaoottisissa systeemeissä heikoimmasta päästä, koska kyseisiä piilomuuttujia ei pystytä havaitsemaan toisin kuin missä tahansa muutaman kappaleen mekaanisessa kaaoksessa. Sille ei siis ole todennettavissa olevia kaaoksen mittoja ja määriä, ja puhe on yhtä väärää kuin monessa muussa tässä keskustelussa suoraan oletetussa kaaoksessa. Periaatteessa Bohmkin on tilastollinen, koska tilastollisena oleminen on mahdollista myös klassisesti.

Pitää silti paikkansa, että systeemi, missä molekyylit ovat mahdollisia, on välttämättä systeemi, jossa on vuorovaikutuksia (ainoa toinen mahdollisuus on esim. sanoa, että molekyylejä ei ole olemassa ja ne ovat yksittäisen kentän solmuun menneitä ratkaisuja, jolloin yhdestä kentästä muodostuvan systeemin entropiasta ja esim. siitä voiko solmu joskus aueta, jotta syntyisi jotain elämää, pitäisi ottaa erikseen selvää). Ja kaaosta syntyy usean kappaleen fysiikassa sillä perustella, että ne vuorovaikuttavat.

5

Anonyymi kirjoitti:

"2. Yleisestä suhteellisuusteoriasta puuttuu paikallisen avaruuden kaareutuminen ja se että gravitaatiovaikutus syntyy nimenomaan sähkömagneettisista potentiaaleista"

Yleisessä suhteellisuusteoriassa lukee jo kertaalleen, millainen gravitaatio syntyy, jos on SM:ää (voi jopa käyttää muunnosvektoria eli potentiaalia). Itse GR:ssä ei tarvitse tehdä mitään muutosta, jos väitteesi on esim. että SM aiheuttaa massan. Silloin sanot vain paljonko massaa tulee yhdestä SM kentästä, ja laitat muunnosvektorit massan paikalle. Lisäksi olet voinut unohtaa kirjoittaa tähän kohtaan, ettei gravitaatiota ole olemassa ja olisi vain SM-kenttä gravitaatiokentän sijaan. Tällöin teoria, joka on väärin tehty ja kaipaa muutoksia, on todennäköisesti se, missä kuvaillaan SM, ja vikaa on kaiissai lauseissa ja lausekkeissa, joita voit kuvitella SM:ään liittyvän tällä hetkellä. Koska esim. SM muutaman potentiaalin avulla kuvattuna ei toimi gravitaatiokenttänä.

"3. Jotta kvanttifysiikan mikrotaso ylipäätänsä kykenisi tuottamaan järjestäytyneen makromaailman niin kvanttitason pitää olla itseorganisoituvaa ja epätasapainossa olevaa eli kaoottista eikä satunnaista ja pohjimmiltaan tilastollista joten esim. David Bohmin piilomuuttujateoria on oikeansuuntainen."

Kvanttitaso tai mikäään taso ei muutu itseorganisoituvaksi vain olemalla kaoottinen. Itseorganisoituvuus koskee entropian vähentymistä, esim. silloin kun kaasu jakautuu kylmään ja kuumaan komponenttiin, mutta eniten se tarkoittaa kaasun kaltaisen aineen faasimuunnosta kiinteäksi, tai jopa vain molekyylien koon kasvua. Kvanttitaso mikrotasona eli Hamiltonisena mekaniikkana on ainoa tieteenala, jolla on olemassa kristalleja ja molekyylejä ja niiden syntymistä pienemmistä komponenteista, joten voisit haukkua kaiken muun tieteen ennen kuin puhut sille mitään.

Kun on olemassa mikrotaso, kuten QM, on mahdollista tutkia molekyylien syntymistä myös statistisesti. Eli miten paljon keskimäärin pitäisi syntyä molekyyliksi järjestäytymistä, jos on olemassa miljardeja pieniä osia. Tässä ei ole merkitystä sillä sanooko yhden molekyylin syntyä satunnaiseksi vai deterministiseksi yhden objektin tasolla. Kun tehdään tästä statistinen systeemi ja ratkotaan vain sitä, kyseessä on joka tapauksessa satunnainen mutta oletetulla todennäköisyydellä jossain tapahtuva asia. Ja kun entropia on statisitsen fysiikan suure, ei ole mahdollista sanoa, mitä entropia on, jos ei ole sanonut molekyylien synnyn olevan satunnaista tällä jälkimmäisellä tavalla.

Kvanttitaso, jossa on esim. kaksi objektia on termodynaamisesti epätasapainossa ja nollaentropinen. Jos näin ei olisi, niin ei kannattaisi olettaa, että mikään useamman kappaleen systeemi, voisi olla entropialtaan pienempi.

Bohmin teorialla ja näkyvien muuttujien teorioilla ei ole mitään eroa siinä, että miljardille kappaleelle tulisi käytös, jossa on niin paljon kaaosta, kuin miljardilla kappaleella aina. Silti Bohmin mekaniikassa ei ole tehty läheskään yhtä paljon systeemeijä, joissa olisi vuorovaikutusta ensin kahdella kappaleella (tai että olisi mm. molekyyli) ja sitten useampi. Joidenkin pelkkien kriitikkojen mukaan Bohm-statistinen-fysiikka olisi synnyttyään välttämättä makroskooppisten havaintojen vastainen:
https://physics.stackexchange.com/questions/256343/calculate-the-entropy-per-atom-in-bohmian-mechanics
https://www.quora.com/Does-Bohmian-mechanics-make-the-same-predictions-as-quantum-mechanics
(kohta 6)

Bohmin teoriassa perus kvanttitodennäköisyyden tulkitseminen kokonaan pois liittyy kaaokseen, jossa sen uudet muuttujat ovat. Tämä on kuitenkin kaaoottisissa systeemeissä heikoimmasta päästä, koska kyseisiä piilomuuttujia ei pystytä havaitsemaan toisin kuin missä tahansa muutaman kappaleen mekaanisessa kaaoksessa. Sille ei siis ole todennettavissa olevia kaaoksen mittoja ja määriä, ja puhe on yhtä väärää kuin monessa muussa tässä keskustelussa suoraan oletetussa kaaoksessa. Periaatteessa Bohmkin on tilastollinen, koska tilastollisena oleminen on mahdollista myös klassisesti.

Pitää silti paikkansa, että systeemi, missä molekyylit ovat mahdollisia, on välttämättä systeemi, jossa on vuorovaikutuksia (ainoa toinen mahdollisuus on esim. sanoa, että molekyylejä ei ole olemassa ja ne ovat yksittäisen kentän solmuun menneitä ratkaisuja, jolloin yhdestä kentästä muodostuvan systeemin entropiasta ja esim. siitä voiko solmu joskus aueta, jotta syntyisi jotain elämää, pitäisi ottaa erikseen selvää). Ja kaaosta syntyy usean kappaleen fysiikassa sillä perustella, että ne vuorovaikuttavat.

5

Lue lisää

"Makromaailma koostuu kvanttimaailman ilmiöistä eli ei ole erikseen klassista fysiikkaa ja kaiken todellisuuden pohjataso on dynaaminen "eetteri"eli sm-potentiaalitaso joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa havaittavissa ja mitattavissa olevan makrotodellisuuden kanssa."

Haluatko sanoa makrotodellisuuden olevan olemassa erillisenä objektina/objekteina kuin eetteri? Et voi olla vuorovaikutuksessa asiaan, jota ei mielestäsi ole.

Bohmin mekaniikka on klassista fysiikkaa, ja sen koko käsitteistöuniversumissa ei ole kvanttifysiikkaa. Klassisen fysiikan tulisi olla riippumatonta skaalasta, eli siinä ei ole olemassa jakoa makro- ja mikromaailmaan. Sama koskee myös montaa muutakin fysiikkaa ja QM:ää. Pitäisi olla aika selvää, että esim. kietoutuminen ei ole mikään mikrokoon ilmiö. Mutta QM on kehittänyt erilaisia määritelmiä makromaailmalle. Yksi voi olla se, että objekteja on miljardi, ja kaikki mitä liittyy aiheeseen klassisen kaltaisen aineen synty.

"E.T. Whittaker esitti toimivan ja kokeellisesti testattavissa olevan ja teknisesti sovellettavissa olevan matemaattisen mallin jo 1903-1904 kahdesssa paperissaan eli jo ennen kuin Einstein julkaisi suppeamman suhteellisuusteoriansa. Whittaker matematisoi sen minkä N. Tesla löysi kokeellisesti aikaisemmin. Hänen tuloksiaan ei huomioitu laajemmin koska Michelson-Morley koe näennäisesti kumosi eetterihahmotuksen. "

Ei pidä paikkaansa etenkään jälkimmäisessä paperissa. Whittaker manipuloi siinä vain matemaattisia kaavoja, ja osoitti matemaattisella logiikalla että jokin on yhtä kuin jokin toinen. Tässä ei ole mitään kokeiltavaa.

Paperissa, joka oli 'On the partial differential equations of mathematical physics' hän vaatii ääneen, että kaikki SM-aallot ovat poikittaisia. Mutta jos hän haluaisi tehdä aaltoyhtälön rakaisusta jonkinlaisen 1/r -potentiaalin. Tälle ratkaisulle hän esittää pitkittäistä aaltoilua. Valinta näyttää mielivaltaiselta, koska kyseessä on skalaari eli yksi numero jälleen, eikä hänen gravitaatiolleen välttämättä ole mitään alkuehtoja, kuten Gaussin laki normaalissa gravitaatiossa. Newtonin gravitaatiossa kenttä ei noudata mitään aaltoyhtälöä ja sillä on vain Laplace-yhtälö. Tästä kentästä ei voi tehdä aaltoja, muuttamatta kenttää ja teoriaa joksikin muuksi. Whittakerin mahdollisen idean nimi on toisenlainen gravitaatiokenttä, jossa Laplace yhtälöä ei ole enää, ja jota myös Nordström kokeili, ja jota Einstein kritisoi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Scalar_theories_of_gravitation
https://physics.stackexchange.com/questions/692578/what-s-wrong-with-this-nordström-like-scalar-theory-of-gravity

Nämä tulokset ovat todennäköisesti aivan samat riippumatta siitä, onko eetteriä. Eli Nordströmin oleminen oikeassa tai väärässä ei perustunut eetteriin.

Eetterin tapauksessa on hyvin mahdotonta, ettei eetterejä olisi kaksi kappaletta, jos on olemassa kaksi kenttää, joiden aallot eivät ole samannopeuksisia. Tätä ei voi muuttaa sillä, että aaltoilu olisi eri suuntaan kuin etenemissuunta, vaan molemmilla on yksi yhtälö ja nopeus. Ja ilmeisesti eetterillä olisi vain yksi aaltoyhtälö, vaikka tässä ei ole mitään erityisen hyvää logiikkaa miltään puolelta, koska kyseessä on kuitenkin eetteri-väliaine. Jos esim. Whittakerin gravitaatio-skalaari ujutetaan johonkin vektoriin, silloin vektorilla on vain yksi aaltoyhtälö, mutta tämä tuskin oli hänen ajatuksensa, koska vektoriin lisätty komponentti kytkeytyy heti sähkövarauksiin (vaikka ei pidä) ja alkaa rikkoa tyhjiön SM-gaussin-lakia heti.

Whittakerin tekstillä ei ole mitään merkitystä sellaisellekaan erikoiselle suhteellisuusteorialle, joka tehtiin eetteriä ajatellen. Tämä suhteellisuus tulee vain, jos näkee, että aaltoyhtälö, jossa aallonnopeus on annettu vakiona, on tietyille koordinaatistoille (myös aikakoordinaatille) yhtälönä saman muotoinen (missä on mieluiten nähtävä, että kolmivektorien sijaan on nelivektoreita), minkä jälkeen näihin koordinaattimuunnoksiin sitoudutaan.

Whittakerin teorian mukaan gravitaatio on kai aina vain 1/r^2 -heikkenevä voima. Tämän voi todistaa olevan väärin ja GR on eri mieltä. Samoin gravitaatiokentän aaltoilun toimivuus on todistettava muuten joskus myös näkemällä niitä gravitaatioaaltoja. Whittakerin teksti sanoo, ettei se ymmärrä esim. näiden aaltojen synnystä mitään, joten siinä ei voi testata, onko nähty aalto yhtä suuri kuin ennustettu aalto. Mitä puolestaan GR:ssä tehdään.

Whittakerin yhtälöt ovat huom. myös lineaarisia. Tämä on täysin välttämätöntä eli hyödynnettyä monissa osissa hänen tekstiään, koska hän kirjottaa siitä, että kenttä jakautuu osiin. Joko funktioihin tai niihin aaltoihin, mitä hän kuvittelee. Ilman lineaarisuutta ei tule aivan tällaista tekstiä.

6

Anonyymi kirjoitti:

"Makromaailma koostuu kvanttimaailman ilmiöistä eli ei ole erikseen klassista fysiikkaa ja kaiken todellisuuden pohjataso on dynaaminen "eetteri"eli sm-potentiaalitaso joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa havaittavissa ja mitattavissa olevan makrotodellisuuden kanssa."

Haluatko sanoa makrotodellisuuden olevan olemassa erillisenä objektina/objekteina kuin eetteri? Et voi olla vuorovaikutuksessa asiaan, jota ei mielestäsi ole.

Bohmin mekaniikka on klassista fysiikkaa, ja sen koko käsitteistöuniversumissa ei ole kvanttifysiikkaa. Klassisen fysiikan tulisi olla riippumatonta skaalasta, eli siinä ei ole olemassa jakoa makro- ja mikromaailmaan. Sama koskee myös montaa muutakin fysiikkaa ja QM:ää. Pitäisi olla aika selvää, että esim. kietoutuminen ei ole mikään mikrokoon ilmiö. Mutta QM on kehittänyt erilaisia määritelmiä makromaailmalle. Yksi voi olla se, että objekteja on miljardi, ja kaikki mitä liittyy aiheeseen klassisen kaltaisen aineen synty.

"E.T. Whittaker esitti toimivan ja kokeellisesti testattavissa olevan ja teknisesti sovellettavissa olevan matemaattisen mallin jo 1903-1904 kahdesssa paperissaan eli jo ennen kuin Einstein julkaisi suppeamman suhteellisuusteoriansa. Whittaker matematisoi sen minkä N. Tesla löysi kokeellisesti aikaisemmin. Hänen tuloksiaan ei huomioitu laajemmin koska Michelson-Morley koe näennäisesti kumosi eetterihahmotuksen. "

Ei pidä paikkaansa etenkään jälkimmäisessä paperissa. Whittaker manipuloi siinä vain matemaattisia kaavoja, ja osoitti matemaattisella logiikalla että jokin on yhtä kuin jokin toinen. Tässä ei ole mitään kokeiltavaa.

Paperissa, joka oli 'On the partial differential equations of mathematical physics' hän vaatii ääneen, että kaikki SM-aallot ovat poikittaisia. Mutta jos hän haluaisi tehdä aaltoyhtälön rakaisusta jonkinlaisen 1/r -potentiaalin. Tälle ratkaisulle hän esittää pitkittäistä aaltoilua. Valinta näyttää mielivaltaiselta, koska kyseessä on skalaari eli yksi numero jälleen, eikä hänen gravitaatiolleen välttämättä ole mitään alkuehtoja, kuten Gaussin laki normaalissa gravitaatiossa. Newtonin gravitaatiossa kenttä ei noudata mitään aaltoyhtälöä ja sillä on vain Laplace-yhtälö. Tästä kentästä ei voi tehdä aaltoja, muuttamatta kenttää ja teoriaa joksikin muuksi. Whittakerin mahdollisen idean nimi on toisenlainen gravitaatiokenttä, jossa Laplace yhtälöä ei ole enää, ja jota myös Nordström kokeili, ja jota Einstein kritisoi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Scalar_theories_of_gravitation
https://physics.stackexchange.com/questions/692578/what-s-wrong-with-this-nordström-like-scalar-theory-of-gravity

Nämä tulokset ovat todennäköisesti aivan samat riippumatta siitä, onko eetteriä. Eli Nordströmin oleminen oikeassa tai väärässä ei perustunut eetteriin.

Eetterin tapauksessa on hyvin mahdotonta, ettei eetterejä olisi kaksi kappaletta, jos on olemassa kaksi kenttää, joiden aallot eivät ole samannopeuksisia. Tätä ei voi muuttaa sillä, että aaltoilu olisi eri suuntaan kuin etenemissuunta, vaan molemmilla on yksi yhtälö ja nopeus. Ja ilmeisesti eetterillä olisi vain yksi aaltoyhtälö, vaikka tässä ei ole mitään erityisen hyvää logiikkaa miltään puolelta, koska kyseessä on kuitenkin eetteri-väliaine. Jos esim. Whittakerin gravitaatio-skalaari ujutetaan johonkin vektoriin, silloin vektorilla on vain yksi aaltoyhtälö, mutta tämä tuskin oli hänen ajatuksensa, koska vektoriin lisätty komponentti kytkeytyy heti sähkövarauksiin (vaikka ei pidä) ja alkaa rikkoa tyhjiön SM-gaussin-lakia heti.

Whittakerin tekstillä ei ole mitään merkitystä sellaisellekaan erikoiselle suhteellisuusteorialle, joka tehtiin eetteriä ajatellen. Tämä suhteellisuus tulee vain, jos näkee, että aaltoyhtälö, jossa aallonnopeus on annettu vakiona, on tietyille koordinaatistoille (myös aikakoordinaatille) yhtälönä saman muotoinen (missä on mieluiten nähtävä, että kolmivektorien sijaan on nelivektoreita), minkä jälkeen näihin koordinaattimuunnoksiin sitoudutaan.

Whittakerin teorian mukaan gravitaatio on kai aina vain 1/r^2 -heikkenevä voima. Tämän voi todistaa olevan väärin ja GR on eri mieltä. Samoin gravitaatiokentän aaltoilun toimivuus on todistettava muuten joskus myös näkemällä niitä gravitaatioaaltoja. Whittakerin teksti sanoo, ettei se ymmärrä esim. näiden aaltojen synnystä mitään, joten siinä ei voi testata, onko nähty aalto yhtä suuri kuin ennustettu aalto. Mitä puolestaan GR:ssä tehdään.

Whittakerin yhtälöt ovat huom. myös lineaarisia. Tämä on täysin välttämätöntä eli hyödynnettyä monissa osissa hänen tekstiään, koska hän kirjottaa siitä, että kenttä jakautuu osiin. Joko funktioihin tai niihin aaltoihin, mitä hän kuvittelee. Ilman lineaarisuutta ei tule aivan tällaista tekstiä.

6

Lue lisää

"Whittakerille voisi tietysti myöntää Nobelin jälkikäteen vaikka hän ei itse välttämättä oivaltanut täysin mitä niistä hänen matemaattisista malleistaan pohjiimiltaan seurasi eli ei pelkästään fysiikan tason yhteensovittaminen vaan siinä ohessa myös biologian ja käytännössä kaikkien muidenkin luonnontieteiden yhteensovittamisen mahdollisuus."

Yhteensovitus on hyvin vähäistä, kun puhutaan erikseen asioista nimeltä skalaari- ja vektori-potentiaalit. Tai skalaari ja toinen skalaari. Tieteen yhteensovitus ei ole sitä, että kaikella tietellä on osittaisdifferentiaaliyhtälö, eikä sitä että kaikilla on yhtälö, joka on vakiota vaille sama. Oikeassa yhteensovituksessa on myös mietitty, mikä on kentän lähde, eikä se ole täysin sovittelijan kenttäkäsityksen ulkopuolella. Vain QFT:ssä ja sellaisissa on nykyään pelkistä kentistä koostuva todellisuus.

7

Anonyymi kirjoitti:

"Whittakerille voisi tietysti myöntää Nobelin jälkikäteen vaikka hän ei itse välttämättä oivaltanut täysin mitä niistä hänen matemaattisista malleistaan pohjiimiltaan seurasi eli ei pelkästään fysiikan tason yhteensovittaminen vaan siinä ohessa myös biologian ja käytännössä kaikkien muidenkin luonnontieteiden yhteensovittamisen mahdollisuus."

Yhteensovitus on hyvin vähäistä, kun puhutaan erikseen asioista nimeltä skalaari- ja vektori-potentiaalit. Tai skalaari ja toinen skalaari. Tieteen yhteensovitus ei ole sitä, että kaikella tietellä on osittaisdifferentiaaliyhtälö, eikä sitä että kaikilla on yhtälö, joka on vakiota vaille sama. Oikeassa yhteensovituksessa on myös mietitty, mikä on kentän lähde, eikä se ole täysin sovittelijan kenttäkäsityksen ulkopuolella. Vain QFT:ssä ja sellaisissa on nykyään pelkistä kentistä koostuva todellisuus.

7

Lue lisää

b1:

Heh. Tämä on ilmeisesti ns. "tieteellisen" skepsismin uusi metodi...


Tällainen lopputulos syntyy taas kun ensin syöttää tekoälylle tekstiä ja sitten käännättää sen vastauksen koneellisesti suomen kielelle ilman että kukaan luomuäly vaivautuu ensin sitä kokonaisuutta oikolukemaan ja edes jollakin tasolla vertailemaan alkup. tekstiin yrittäen samalla ymmärtää mistä on kyse.

Jos takerrutaan vain yksittäisiin sanoihin ja/tai lauseisiin niin lopputulos on taas kerran tyypillistä puppugenerattorin tuotosta joka ei vastaa laisinkaan alkup. tekstiä ja sen merkityksiä ja yhteyksiä esim. tekstissä annetuihin lähdeviittauksiin.

Tekoäly ei ilmeisesti kykene ottamaan kunnolla huomioon viitekehyksiä eikä osaa muodostaa tekstistä mielekästä ja koherenttia kokonaisuutta eli ts. ei ymmärrä mitään lukemastaan. Sama ongelma lienee lähes kaikilla akateemisen koulutuksen ehdollistamilla jotka eivät enää osaa "ajatella omilla aivoillaan"ja kavahtavat laista mahdollisuuttakin koska ovat oppineet vain omaksumaan ja uskomaan kaiken annettuna konemaisesti.



Tekoälylle voi muodostua jossain vaiheessa ongelmia kun ihmiset laajamittaisesti alkavat luottaa siihen liikaa eikä enää uutta ja laadukasta luomuälyjen tuottamaa aineistoa synny.

Matematiikan ja tilastokikkailun avulla on tietenkin helppo huijata tieteessä vaikka todellisuudessa tieteen ydin on kokeellinen metodi eikä pelkkä matematiikka voi kertoa mitään olennaista todellisuudesta ja matematiikka on muutenkin lähinnä vain käytännön tekniikan tason apuväline.

Jotta matematiikka ja logiikka voisi ylipäätänsä toimia aukottomasti ja luotettavasti niin tietämyksen pitäisi olla käytännössä täydellistä jotta premissit/postulaatit voisivat olla riittävän kattavia, oikeita ja tyhjentäviä jonkin konkreettisen tutkimuksen suhteen eli myös matematiikan ja logiikan suhteen pätee sama kuin tietotekniikassa:

Roskaa sisään (yksikin väärä postulaatti/premissi) ==> roskaa ulos

Anonyymi kirjoitti:

"Whittakerille voisi tietysti myöntää Nobelin jälkikäteen vaikka hän ei itse välttämättä oivaltanut täysin mitä niistä hänen matemaattisista malleistaan pohjiimiltaan seurasi eli ei pelkästään fysiikan tason yhteensovittaminen vaan siinä ohessa myös biologian ja käytännössä kaikkien muidenkin luonnontieteiden yhteensovittamisen mahdollisuus."

Yhteensovitus on hyvin vähäistä, kun puhutaan erikseen asioista nimeltä skalaari- ja vektori-potentiaalit. Tai skalaari ja toinen skalaari. Tieteen yhteensovitus ei ole sitä, että kaikella tietellä on osittaisdifferentiaaliyhtälö, eikä sitä että kaikilla on yhtälö, joka on vakiota vaille sama. Oikeassa yhteensovituksessa on myös mietitty, mikä on kentän lähde, eikä se ole täysin sovittelijan kenttäkäsityksen ulkopuolella. Vain QFT:ssä ja sellaisissa on nykyään pelkistä kentistä koostuva todellisuus.

7

Lue lisää

b2:

Itse sain käytyä vähän aikaa sitten läpi jo toistakymmentä Beardenin teosta pdf-muodossa joista sitten korostustyökalulla merkkasin mielestäni olennaisimmat osuudet ja kävin samalla läpi hakukoneen kanssa terminologiaa ja lähdeviittauksia.

Beardenin käyttää monessa kohdin itse keksimäänsä terminologiaa koska tietyille asioille ei ollut olemassa valmiita ja käyttökelpoisia käsitteitä. Kun tuon aineiston hahmottaa siinä kokonaisuudessa mihin itse olen perehtynyt jo yli 40 v niin Beardenin kuvaamassa aineistossa on minusta paljon enemmän järkeä kuin ns. valtavirtatieteessä vaikka tuskin tuo Beardenin mallikaan on lopullinen vaikka minusta onkin huomattavasti oikeansuuntaisempi.

N-liitossa käytettiin samantapaista metodia kuin Natsi-Saksassa sotilaallisen tekniikan kehittämisessä eli ei torjuttu outoja ja ns. esoteerisia ideoita oletusarvoisesti vaan mikä tahansa kelpasi jos sitä voitiin soveltaa ja jatkokehittää sotilaallisiin tarkoituksiin ja sitä tarkoitusta varten käytiin lähes kaikki mahdollinen lännessä julkaistu materiaali lävitse eli ts. toimivuus oli olennaisinta eikä ns, "oikeaoppisuus" ja siihen liittyvä sen ajan "auktoriteettien" hyväksyntä eli ts. otettiin vakavasti Max Planckin lausahdus että tiede voi kehittyä lähinnä vain tiedeyhteisön auktoriteettien hautajaisten kautta.


Aloitin parikymppisenä itseni sivistämisen lukion jälkeen nimenomaan tekemällä muistiinpanoja itseäni kiinnostavista tieteellisistä, filosofisista ja ns. esoteerisista kirjoista ja alleviivaamalla olennaisimmat kohdat. En koskaan pitänyt koulussa oppimaani tiedettä mitenkään uskottavana enkä edes oikeansuuntaisena vaan lähinnä jonkinlaisena propagandana jonka halusin poisoppia mahdollisimman pian ja korvata jollain toimivammalla hahmotuksella.

Uskontojen suhteen olen aina ollut agnostikko vaikka itseäni on aina kiinnostaneet ns. uskonnolliset ja mystiset kokemukset joita aikoinaan esim. filosofi William James esitteli teoksessaan "Varieties of religious experience".

Ateismia ja naturalistista materialismia olen aina pitänyt äärimmäisen pinnallisena ja hätäisesti omaksuttuna asenteena joka perustuu lähinnä ryhmäajatteluun ja ennakkoluuloihin. Minusta ei ole järkeä asemoitua vastustamaan jotain vain sen takia ettei ymmärrä tai että haluaa ajatella vain enemmistön mukana.

Anonyymi kirjoitti:

b2:

Itse sain käytyä vähän aikaa sitten läpi jo toistakymmentä Beardenin teosta pdf-muodossa joista sitten korostustyökalulla merkkasin mielestäni olennaisimmat osuudet ja kävin samalla läpi hakukoneen kanssa terminologiaa ja lähdeviittauksia.

Beardenin käyttää monessa kohdin itse keksimäänsä terminologiaa koska tietyille asioille ei ollut olemassa valmiita ja käyttökelpoisia käsitteitä. Kun tuon aineiston hahmottaa siinä kokonaisuudessa mihin itse olen perehtynyt jo yli 40 v niin Beardenin kuvaamassa aineistossa on minusta paljon enemmän järkeä kuin ns. valtavirtatieteessä vaikka tuskin tuo Beardenin mallikaan on lopullinen vaikka minusta onkin huomattavasti oikeansuuntaisempi.

N-liitossa käytettiin samantapaista metodia kuin Natsi-Saksassa sotilaallisen tekniikan kehittämisessä eli ei torjuttu outoja ja ns. esoteerisia ideoita oletusarvoisesti vaan mikä tahansa kelpasi jos sitä voitiin soveltaa ja jatkokehittää sotilaallisiin tarkoituksiin ja sitä tarkoitusta varten käytiin lähes kaikki mahdollinen lännessä julkaistu materiaali lävitse eli ts. toimivuus oli olennaisinta eikä ns, "oikeaoppisuus" ja siihen liittyvä sen ajan "auktoriteettien" hyväksyntä eli ts. otettiin vakavasti Max Planckin lausahdus että tiede voi kehittyä lähinnä vain tiedeyhteisön auktoriteettien hautajaisten kautta.


Aloitin parikymppisenä itseni sivistämisen lukion jälkeen nimenomaan tekemällä muistiinpanoja itseäni kiinnostavista tieteellisistä, filosofisista ja ns. esoteerisista kirjoista ja alleviivaamalla olennaisimmat kohdat. En koskaan pitänyt koulussa oppimaani tiedettä mitenkään uskottavana enkä edes oikeansuuntaisena vaan lähinnä jonkinlaisena propagandana jonka halusin poisoppia mahdollisimman pian ja korvata jollain toimivammalla hahmotuksella.

Uskontojen suhteen olen aina ollut agnostikko vaikka itseäni on aina kiinnostaneet ns. uskonnolliset ja mystiset kokemukset joita aikoinaan esim. filosofi William James esitteli teoksessaan "Varieties of religious experience".

Ateismia ja naturalistista materialismia olen aina pitänyt äärimmäisen pinnallisena ja hätäisesti omaksuttuna asenteena joka perustuu lähinnä ryhmäajatteluun ja ennakkoluuloihin. Minusta ei ole järkeä asemoitua vastustamaan jotain vain sen takia ettei ymmärrä tai että haluaa ajatella vain enemmistön mukana.

Lue lisää

Thomas Beardenin lähinnä maallikkolukijoille tarkoitettu lehtihaastattelu (14 sivua) vuodelta 1991 jossa hän vastaa kysymyksiin ja selventää joitakin peruskäsitteitä liittyen mm. ns. skalaarifysiikkaan ja nykyisten fysiikan mallien puutteisiin:


https://archive.org/details/InterviewWithLt.Col.ThomasE.Bearden/mode/2up

Tuo kannattaa lukea ensin ajatuksella läpi ennen kuin edes yrittää syvempää analyysia ja johtopäätösten tekoa tuosta varsin laajasta kokonaisuudesta joka periaatteessa kyseenalaistaa koko nykyisen fysiikkatieteeen perusoletuksia ja samalla mahdollistaa paljon entistä laajemman poikkitieteellisen integraation.

Anonyymi kirjoitti:

b1:

Heh. Tämä on ilmeisesti ns. "tieteellisen" skepsismin uusi metodi...


Tällainen lopputulos syntyy taas kun ensin syöttää tekoälylle tekstiä ja sitten käännättää sen vastauksen koneellisesti suomen kielelle ilman että kukaan luomuäly vaivautuu ensin sitä kokonaisuutta oikolukemaan ja edes jollakin tasolla vertailemaan alkup. tekstiin yrittäen samalla ymmärtää mistä on kyse.

Jos takerrutaan vain yksittäisiin sanoihin ja/tai lauseisiin niin lopputulos on taas kerran tyypillistä puppugenerattorin tuotosta joka ei vastaa laisinkaan alkup. tekstiä ja sen merkityksiä ja yhteyksiä esim. tekstissä annetuihin lähdeviittauksiin.

Tekoäly ei ilmeisesti kykene ottamaan kunnolla huomioon viitekehyksiä eikä osaa muodostaa tekstistä mielekästä ja koherenttia kokonaisuutta eli ts. ei ymmärrä mitään lukemastaan. Sama ongelma lienee lähes kaikilla akateemisen koulutuksen ehdollistamilla jotka eivät enää osaa "ajatella omilla aivoillaan"ja kavahtavat laista mahdollisuuttakin koska ovat oppineet vain omaksumaan ja uskomaan kaiken annettuna konemaisesti.



Tekoälylle voi muodostua jossain vaiheessa ongelmia kun ihmiset laajamittaisesti alkavat luottaa siihen liikaa eikä enää uutta ja laadukasta luomuälyjen tuottamaa aineistoa synny.

Matematiikan ja tilastokikkailun avulla on tietenkin helppo huijata tieteessä vaikka todellisuudessa tieteen ydin on kokeellinen metodi eikä pelkkä matematiikka voi kertoa mitään olennaista todellisuudesta ja matematiikka on muutenkin lähinnä vain käytännön tekniikan tason apuväline.

Jotta matematiikka ja logiikka voisi ylipäätänsä toimia aukottomasti ja luotettavasti niin tietämyksen pitäisi olla käytännössä täydellistä jotta premissit/postulaatit voisivat olla riittävän kattavia, oikeita ja tyhjentäviä jonkin konkreettisen tutkimuksen suhteen eli myös matematiikan ja logiikan suhteen pätee sama kuin tietotekniikassa:

Roskaa sisään (yksikin väärä postulaatti/premissi) ==> roskaa ulos

Lue lisää

Nykyisin puhutaan tekoälystä, mutta oikeasti pitäisikö sekin tulkita näennäisälyksi, koska
kaiken kattavaa "älyä" lienee mahdotonta saavuttaa.
SIllä saattaa olla piirteitä ja kyvykkyyksiä, joita voi pitää älyn tapaisina.
Voi saada vastauksia kysymyksiin joissa vastaus perustuu loogisiin päätelmiin tai niiden kombinaatioihin, joista voidaan saada "lähinnä oikea" vastaus.

Luontainen äly toimii todennäköisesti rinnakkaisesti, eikä sekventiaalisesti, joten käsittelyssä on samanaikaisesti useita abstraktioita.
Myös käsitteiden muuntaminen atomisiksi elementeiksi saattaa olla ylivoimaista.

Simulaatiotkin voivat tuottaa älykkäitä ratkaisuja, vaikka ne ovatkin sääntöpohjaisia ja
sekventiaalisia luonteeltaan.

Ehkä tekoälykin pitäisi edelleenkin nähdä osana avustavia mahdollisuuksia, mutta todellisen globaalin älyn kapasiteettia tuskin saavutetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyisin puhutaan tekoälystä, mutta oikeasti pitäisikö sekin tulkita näennäisälyksi, koska
kaiken kattavaa "älyä" lienee mahdotonta saavuttaa.
SIllä saattaa olla piirteitä ja kyvykkyyksiä, joita voi pitää älyn tapaisina.
Voi saada vastauksia kysymyksiin joissa vastaus perustuu loogisiin päätelmiin tai niiden kombinaatioihin, joista voidaan saada "lähinnä oikea" vastaus.

Luontainen äly toimii todennäköisesti rinnakkaisesti, eikä sekventiaalisesti, joten käsittelyssä on samanaikaisesti useita abstraktioita.
Myös käsitteiden muuntaminen atomisiksi elementeiksi saattaa olla ylivoimaista.

Simulaatiotkin voivat tuottaa älykkäitä ratkaisuja, vaikka ne ovatkin sääntöpohjaisia ja
sekventiaalisia luonteeltaan.

Ehkä tekoälykin pitäisi edelleenkin nähdä osana avustavia mahdollisuuksia, mutta todellisen globaalin älyn kapasiteettia tuskin saavutetaan.

Lue lisää

Minulle on epäselvää, mitä tarkoitat globaalilla älyllä. Useissa tehtävissä AI pärjää jo selvästi ihmistä paremmin. Onko se oikeaa älykkyyttä vai pelkästään laskentatehoa yhdistettynä Big Datan avulla opittuihin asiaoihin, on sinänsä tarpeeton kysymys. Ei ihmisen älykään ole tabula rasa. Se vaatii oppimista ja harjaantumista siinä kuin koneälykin.

Mielestäni lopputulos ratkaisee. Epäilen, että muutaman kymmenen vuoden päästä on vaikea löytää aluetta, jossa ihmisäly tuottaisia paremman tuloksen kuin koneäly.

Anonyymi kirjoitti:

Thomas Beardenin lähinnä maallikkolukijoille tarkoitettu lehtihaastattelu (14 sivua) vuodelta 1991 jossa hän vastaa kysymyksiin ja selventää joitakin peruskäsitteitä liittyen mm. ns. skalaarifysiikkaan ja nykyisten fysiikan mallien puutteisiin:


https://archive.org/details/InterviewWithLt.Col.ThomasE.Bearden/mode/2up

Tuo kannattaa lukea ensin ajatuksella läpi ennen kuin edes yrittää syvempää analyysia ja johtopäätösten tekoa tuosta varsin laajasta kokonaisuudesta joka periaatteessa kyseenalaistaa koko nykyisen fysiikkatieteeen perusoletuksia ja samalla mahdollistaa paljon entistä laajemman poikkitieteellisen integraation.

Lue lisää

Luin Rational Wikistä Beardenista:


"howlers" by physicists, and notes that his doctorate title was obtained from a diploma mill.[2]
... because the texts were "full of misconceptions and misunderstandings concerning the theory of the electromagnetic field" and also states that "existence of non transverse waves in vacuum does not imply that electromagnetism is not a U (1) gauge theory."[3]
These theories offered no concrete testable predictions, none have been published in independent, peer-reviewed physics literature, and Bearden himself had little formal training in physics. "

Ymmärrätkö, ettei oikein vakuuta.

Anonyymi kirjoitti:

Luin Rational Wikistä Beardenista:


"howlers" by physicists, and notes that his doctorate title was obtained from a diploma mill.[2]
... because the texts were "full of misconceptions and misunderstandings concerning the theory of the electromagnetic field" and also states that "existence of non transverse waves in vacuum does not imply that electromagnetism is not a U (1) gauge theory."[3]
These theories offered no concrete testable predictions, none have been published in independent, peer-reviewed physics literature, and Bearden himself had little formal training in physics. "

Ymmärrätkö, ettei oikein vakuuta.

Lue lisää

"Luin Rational Wikistä Beardenista:"

Teikäläisten pseudoskepojen perusongelma on että hyökkääte kaikkea sellaista vastaan mitä ette ymmärrä ja mihin ette ole vaivautuneet perehtymään itse ja myös kaikkea sellaista vastaan mikä vähänkin poikkeaa siitä mitä ns. tieteen "auktoriteetit" (lue papisto) kulloinkin pitää ikäänkuin lopullisena ja täydellisenä totuutena (ylläpitääkseen omaa asemaansa ja arvovaltaansa)


Rational Wikin aineisto on hyvin aggressiivista ja monin paikoin täysin valheellista disinformaatiota jolla nimenomaan yritetään estää valtavirtatieteen kyseenalaistamista ja sitä että tavalliset ihmisetkin joskus vaivautuisivat ihan itsekin jotain ajattelemaan eikä pelkästään vain omaksumaan "ylhäältä annettua" melko yksipuolista ja propagandista "totuutta" jonka pääasiallinen tarkoitus on väestön mielipiteiden kontrollointi, muokkaus ja hallinta vallanpitäjien kannalta sopivaksi.
...

Lue ensin edellä se linkittämäni 14 sivuinen haastattelu ja yritä ymmärtää sen sisältö koska se on hyvin kansantajuisesti konkreettisin esimerkein ja vertauskuvin esitelty.

Siinä ei tarvitse nähdä kovin paljon vaivaa ja siinä lyhyehkössä kuvauksessa on myös ehkä kaikkien tärkeimpiä asioita mitä koskaan millään tieteen keskustelupalstalla ja missään yliopistossa koskaan julkaistu ja suurin piirtein kaikki nykyinen konsensustiede näyttäytyy melko avuttomana ja surkeana koska jo pelkästään fysiikkatieteen matematiikassa on tehty massiivinen virhe kaikessa mahdollisessa vektorilaskennassa ja hukattu samalla n. puolet todellisuudesta. Se on myös paljon vaarallisempaa tiedettä kuin nykyinen "kulutustiede" käytäntöön sovellettuna mikä lienee pääsyy siihen että siitä ei haluta keskustella julkisen tieteen puolella ja jos sellaista keskustelua alkaa ilmetä niin se halutaan tukahduttaa koska valtaapitävät haluavat aina omia itselleen parhaat osuudet kaikesta.

Beardenia voi tietysti yrittää kritisoida mutta hän on lähinnä vain viestintuoja tai tutkiva journalisti kuten minäkin eikä ole itse keksinyt olennaisinta osaa siitä mistä kirjoittaa.

Esim. E.T. Whittaker oli sata vuotta sitten hyvin tunnettu brittiläinen fyysikko ja erityisesti perehtynyt ns. eetterifysikkaan ja kaiken muunkin voi tarkistaa Beardenin lähdeviiteistä ja hakukoneen avulla kuten itse tein käydessäni läpi tuota laajaa aineistoa useiden vuosien ajan ja viime aikoina vähän tiiviimmin koska archive.org sivustolta löytyy lähes kaikki olennainen aineisto.

"Ymmärrätkö, ettei oikein vakuuta."
Ymmärrän ettei sinua vakuuta koska luotat sokeasti pseudoskepojen mustamaalaukseen etkä uskalla itse perehtyä lainkaan siihen "kritisoimaasi" aineistoon koska se saattaisi aiheuttaa sinulle kognitiivista dissonanssia ja minäkuvasi hajoamista. ;-)

Minusta esim. Skepsis on lähinnä ennakkoluuloisten ja vahvasti asenteellisten puupäiden kerho joka usein sortuu suoranaiseen valehteluun kuten kaikki muutkin ns. skeptikkoyhteisöt. Suurimpia huijareita oli Randi itse koska taikurin ammattti onkin nimenomaan ammattimaista huijaamista.

https://skepticalaboutskeptics.org/

B

Anonyymi kirjoitti:

"Luin Rational Wikistä Beardenista:"

Teikäläisten pseudoskepojen perusongelma on että hyökkääte kaikkea sellaista vastaan mitä ette ymmärrä ja mihin ette ole vaivautuneet perehtymään itse ja myös kaikkea sellaista vastaan mikä vähänkin poikkeaa siitä mitä ns. tieteen "auktoriteetit" (lue papisto) kulloinkin pitää ikäänkuin lopullisena ja täydellisenä totuutena (ylläpitääkseen omaa asemaansa ja arvovaltaansa)


Rational Wikin aineisto on hyvin aggressiivista ja monin paikoin täysin valheellista disinformaatiota jolla nimenomaan yritetään estää valtavirtatieteen kyseenalaistamista ja sitä että tavalliset ihmisetkin joskus vaivautuisivat ihan itsekin jotain ajattelemaan eikä pelkästään vain omaksumaan "ylhäältä annettua" melko yksipuolista ja propagandista "totuutta" jonka pääasiallinen tarkoitus on väestön mielipiteiden kontrollointi, muokkaus ja hallinta vallanpitäjien kannalta sopivaksi.
...

Lue ensin edellä se linkittämäni 14 sivuinen haastattelu ja yritä ymmärtää sen sisältö koska se on hyvin kansantajuisesti konkreettisin esimerkein ja vertauskuvin esitelty.

Siinä ei tarvitse nähdä kovin paljon vaivaa ja siinä lyhyehkössä kuvauksessa on myös ehkä kaikkien tärkeimpiä asioita mitä koskaan millään tieteen keskustelupalstalla ja missään yliopistossa koskaan julkaistu ja suurin piirtein kaikki nykyinen konsensustiede näyttäytyy melko avuttomana ja surkeana koska jo pelkästään fysiikkatieteen matematiikassa on tehty massiivinen virhe kaikessa mahdollisessa vektorilaskennassa ja hukattu samalla n. puolet todellisuudesta. Se on myös paljon vaarallisempaa tiedettä kuin nykyinen "kulutustiede" käytäntöön sovellettuna mikä lienee pääsyy siihen että siitä ei haluta keskustella julkisen tieteen puolella ja jos sellaista keskustelua alkaa ilmetä niin se halutaan tukahduttaa koska valtaapitävät haluavat aina omia itselleen parhaat osuudet kaikesta.

Beardenia voi tietysti yrittää kritisoida mutta hän on lähinnä vain viestintuoja tai tutkiva journalisti kuten minäkin eikä ole itse keksinyt olennaisinta osaa siitä mistä kirjoittaa.

Esim. E.T. Whittaker oli sata vuotta sitten hyvin tunnettu brittiläinen fyysikko ja erityisesti perehtynyt ns. eetterifysikkaan ja kaiken muunkin voi tarkistaa Beardenin lähdeviiteistä ja hakukoneen avulla kuten itse tein käydessäni läpi tuota laajaa aineistoa useiden vuosien ajan ja viime aikoina vähän tiiviimmin koska archive.org sivustolta löytyy lähes kaikki olennainen aineisto.

"Ymmärrätkö, ettei oikein vakuuta."
Ymmärrän ettei sinua vakuuta koska luotat sokeasti pseudoskepojen mustamaalaukseen etkä uskalla itse perehtyä lainkaan siihen "kritisoimaasi" aineistoon koska se saattaisi aiheuttaa sinulle kognitiivista dissonanssia ja minäkuvasi hajoamista. ;-)

Minusta esim. Skepsis on lähinnä ennakkoluuloisten ja vahvasti asenteellisten puupäiden kerho joka usein sortuu suoranaiseen valehteluun kuten kaikki muutkin ns. skeptikkoyhteisöt. Suurimpia huijareita oli Randi itse koska taikurin ammattti onkin nimenomaan ammattimaista huijaamista.

https://skepticalaboutskeptics.org/

B

Lue lisää

Rationalwikin aineisto on mielestäsi agrressiivista, koska se ampuu alas kannattamasi hömppätieteen. Tuokin Mr. B jota mainostit, ei ole edes pätevöitynyt tutkijaksi. Tohtorin arvonimikin oli ostettu ja "tieteellisen työn" taso sen mukaista.

Anonyymi kirjoitti:

Rationalwikin aineisto on mielestäsi agrressiivista, koska se ampuu alas kannattamasi hömppätieteen. Tuokin Mr. B jota mainostit, ei ole edes pätevöitynyt tutkijaksi. Tohtorin arvonimikin oli ostettu ja "tieteellisen työn" taso sen mukaista.

Lue lisää

"Rationalwikin aineisto on mielestäsi agrressiivista, koska se ampuu alas kannattamasi hömppätieteen. Tuokin Mr. B jota mainostit, ei ole edes pätevöitynyt tutkijaksi. Tohtorin arvonimikin oli ostettu ja "tieteellisen työn" taso sen mukaista."

Kannattaisi antaa linkki lähteeseen ja siellä keskusteluosuudessakin mainitaan että ko. artikkelissa on virheellistä informaatiota:
https://rationalwiki.org/wiki/Talk:Thomas_E._Bearden

Tieteen tutkiminen ei millään tavalla sellaisenaan edellytä akateemista koulutusta ja arvosanoja vaan ne oppiarvot ovat lähinnä lisenssejä ammatinharjoittamiseen. Tieteen historiassa on ollut paljon uraauurtavia tutkijoita joilla ei ollut lainkaan muodollista koulutusta.

Tieteisiin ja kaikkeen muuhunkin voi perehtyä hyvin syvällisesti ilman minkäänlaisia oppiarvoja ko. alasta ja hyvä esimerkki on esim. tietotekniikka jonka puitteissa harrastajat ovat usein saaneet aikaan paljon parempia ohjelmistoja kuin alan koulutetut insinöörit.

Miksi perehtyä johonkin kuulopuheisiin ja todennäköisesti täysin perättömiin jouruihin ja panetteluihin kun voi lukea alkup. aineistoa paljon pienemmällä vaivalla ja voisi samalla oppiakin jotakin uutta ?

Teikäläiset ns. nojatuoliskeptikot ovat lähinnä vain häiriköitä joille ei ole mitään muuta annettavaa kenellekään kuin piintyneitä ennakkoluuloja ja asenteita. Yleensä tuon tyyppinen lähinnä mielisairaudeksi tai persoonallisuushäiriöksi luokiteltavissa oleva käytös ilmenee sellaisilla jotka ovat käyneet muutaman yliopiston kurssin ja sen jälkeen tuntevat olevansa kaikkitietäviä. Teitä mahtuu 13 tusinaan. :D

Jos vähänkin vaivautuu opiskelemaan tieteen historiaa niin aika pian joutuu toteamaan että tieteen kehitys ei ole mitenkään lineaarista vaan massiivisia virheitä on tehty ja tehdään jatkuvasti.

Seth Lloyd - How Much More to Physical Reality?

https://www.youtube.com/watch?v=KY9KX5KAJSE

Anonyymi kirjoitti:

Minulle on epäselvää, mitä tarkoitat globaalilla älyllä. Useissa tehtävissä AI pärjää jo selvästi ihmistä paremmin. Onko se oikeaa älykkyyttä vai pelkästään laskentatehoa yhdistettynä Big Datan avulla opittuihin asiaoihin, on sinänsä tarpeeton kysymys. Ei ihmisen älykään ole tabula rasa. Se vaatii oppimista ja harjaantumista siinä kuin koneälykin.

Mielestäni lopputulos ratkaisee. Epäilen, että muutaman kymmenen vuoden päästä on vaikea löytää aluetta, jossa ihmisäly tuottaisia paremman tuloksen kuin koneäly.

Lue lisää

Älyn osanen saattaa olla eräänlaisen tietolaarin keskiössä syntyvä intuition väläys, joka tuottaa uuden näkemyksen, jota ei aikaisemmin ole ollut.
Ainakin toistaiseksi tuntuisi vaikealta luoda teknologista intuitioa, joka voisi tunnistaa näkymättömiä riippuvuuksia tai uusia yhteyksiä mielekkäinä tuloksin.
Ehkä tekoäly ei tätä aivan lähiaikoina tavoittelekaan, mutta sovelluksia tekoälyllä tosin on laajastikin, mutta miten riippumaton tai neutraali se on lähtökohdistaan ?
Tietoisuus vaatii myös eräänlaista tuntemusta sallitusta, sopivasta, kielletystä, eräänlaista keinomoraalia, joka ihmisälyssä on kuitenkin mukana.
Onko se tekoälyssä täysin välttämätön ?
Hmmm, ehkä kuitenkin on.

Bearden:
"Therefore pressure is a scalar quantity, and it's a gross, external quantity since it's a scalar. Note, however, the dramatic difference here between the physics of the situation and mathematics of the situation. In mathematics, when you say something is a scalar, you're just speaking of a number, without having a direction attached to it. And mathematically, that's all there is to it; the number doesn't have an internal structure, it doesn't have internal motion, etc. It just has magnitude - and, of course, location, which may be attachment to an object."

(Skalaarikenttä yllä on kaikissa lokaatioissa, eikä se tarvitse muita objekteja.)

Onkohan tekstin loppua kohti mentäessä mahdollista tehdä todellisuutta ja uutta fysiikkaa jonkin grossin externalin quantityn avulla. En tosin hyväksy lausetta oikeaksi. Millään tavalla nimittäin, eli siten että tämä koskisi skalaaria pelkästään, että esim. paineen kenttä ei olisi infinitesimaalisella tarkkuudella määritelty objekti siinä, missä QM-aaltofunktiokin.

Ihmisest voivat liittää eri mikro- ja makroskooppisiin fysiikoihin kaikkia käsitteitä karkeudesta ja ulokisuudesta, mutta nämä eivät mitenkään perustu siihen, mikä matemaattinen objekti on kyseessä. Tähän verrattuna vektorin ja skalaarin suhde ei ole se, että toinen on toisen sisäinen rakenne. Ja jos se jossain muussa mielessä onkin, niin tästä keskustelu ei ole fysiikkaa ja luonnontiedettä.

"That is, in physics the scalar quantity can mathematically be further decomposed into an ensemble of vector quantities. "

Yllä tehtiin kuitenkin siten, että saattoi olla esim. liikkuva asia kuten tietyn kentän aaltopaketti, jolle riittää esim. tasan yksi nopeusvektori (riittäminen ei ole sama kuin, että olisi jokin pakko ajatella näin). Tämä liike ja siten vektorikin voitiin jakaa - tai se perustui täysin - osiin nimeltä skalaarikenttä, joka on ääretön joukko skalaarilukuja.

Kun tehdään hiukkasista kaasu tai päinvastoin, ei pitäisi sekoittaa sitä matemaattisuuteen, ja objektin dekompositioon matemaattisesti. Kaasun paineen eli statistisen fysiikan tapauksessa ensemble ei ole vektorien ensemble, vaan mikrosysteemien.Yksi mikrosysteemi on kaikkien hiukkasten joukolla olevat yksittäiset tiedot eli esim. jokaisella hiukkasella on yksi paikkavektori ja nopeus. Tämä ei muuten ole prosessi, jonka on tarkoitus toimia sellaiseen suuntaan, että paineesta voisi siirtyä dekompositiolla mikrosysteemeiden joukkoon. Paine on olemassa vain siksi, että mikrosysteemeitä on käsitelty ensin ja niillä on aluksi olettettu jotain.

"Mathematically, a vector is an entity that not only may have magnitude or size, but is translating through space."

Ei. Avaruus on sekin yleensä tehty vektoreista, eivätkä avaruudet liiku toisten avaruuksien läpi. Läheskään kaikkien vektorien avaruus ei ole paikka-avaruus tai ne eivät osoita suuntia siinä.

"In physics, we apply the vector concept to something that is moving, and/or to position"

'Or' oli tosiaan hyvin sanottu. Yhdessä ulottuvuudessa voi liittää skalaarin joko nopeuteen ja liikeeseen, tai pelkkään sijaintiin.

"So even here, the vector thing is a special case of an ensemble of smaller things. In the physical world, in anything - even inside a single point - there are always infolded vector things in violent motion."

On tosi outoa sanoa, että vain vektoreilla on liike ja sitten vielä joskus päästä tästä kaikkialla olevan liikkeen ideasta johonkin, missä ei olisi vektoreita.

Jos jokaisen objektin tapauksessa on olemassa tämä ensemble ja pienempiä asioita, se viittaa juuri siihen, ettei kyseessä ole objektien fundamentaalinen matematiikka, vaan se että fyysisessä maailmassa on tehty joskus statistista fysiikkaa. Ja Bearden kommentoi suureita, jotka ovat niin suuria, että samalla hetkellä (rinnakkain?) esiintyy statistinen fysiikka. Makroskooppisen Newtonimaisen voimavektorin kanssa, jota ei ole saatu muotoon paine kertaa pinta-ala, voi sanoa olevan esim. hiukkasesta hiukkaseen olevaa duaalista gravitaation tai sähkön vuorovaikutusta. Bearden ei missään kyseenalaista tällaisia kahdenvälisiä vuorovaikutuksia, joten tämän dekomposition esiinottamisen mukaan hän kannattaa niitä aina.

2

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"Therefore pressure is a scalar quantity, and it's a gross, external quantity since it's a scalar. Note, however, the dramatic difference here between the physics of the situation and mathematics of the situation. In mathematics, when you say something is a scalar, you're just speaking of a number, without having a direction attached to it. And mathematically, that's all there is to it; the number doesn't have an internal structure, it doesn't have internal motion, etc. It just has magnitude - and, of course, location, which may be attachment to an object."

(Skalaarikenttä yllä on kaikissa lokaatioissa, eikä se tarvitse muita objekteja.)

Onkohan tekstin loppua kohti mentäessä mahdollista tehdä todellisuutta ja uutta fysiikkaa jonkin grossin externalin quantityn avulla. En tosin hyväksy lausetta oikeaksi. Millään tavalla nimittäin, eli siten että tämä koskisi skalaaria pelkästään, että esim. paineen kenttä ei olisi infinitesimaalisella tarkkuudella määritelty objekti siinä, missä QM-aaltofunktiokin.

Ihmisest voivat liittää eri mikro- ja makroskooppisiin fysiikoihin kaikkia käsitteitä karkeudesta ja ulokisuudesta, mutta nämä eivät mitenkään perustu siihen, mikä matemaattinen objekti on kyseessä. Tähän verrattuna vektorin ja skalaarin suhde ei ole se, että toinen on toisen sisäinen rakenne. Ja jos se jossain muussa mielessä onkin, niin tästä keskustelu ei ole fysiikkaa ja luonnontiedettä.

"That is, in physics the scalar quantity can mathematically be further decomposed into an ensemble of vector quantities. "

Yllä tehtiin kuitenkin siten, että saattoi olla esim. liikkuva asia kuten tietyn kentän aaltopaketti, jolle riittää esim. tasan yksi nopeusvektori (riittäminen ei ole sama kuin, että olisi jokin pakko ajatella näin). Tämä liike ja siten vektorikin voitiin jakaa - tai se perustui täysin - osiin nimeltä skalaarikenttä, joka on ääretön joukko skalaarilukuja.

Kun tehdään hiukkasista kaasu tai päinvastoin, ei pitäisi sekoittaa sitä matemaattisuuteen, ja objektin dekompositioon matemaattisesti. Kaasun paineen eli statistisen fysiikan tapauksessa ensemble ei ole vektorien ensemble, vaan mikrosysteemien.Yksi mikrosysteemi on kaikkien hiukkasten joukolla olevat yksittäiset tiedot eli esim. jokaisella hiukkasella on yksi paikkavektori ja nopeus. Tämä ei muuten ole prosessi, jonka on tarkoitus toimia sellaiseen suuntaan, että paineesta voisi siirtyä dekompositiolla mikrosysteemeiden joukkoon. Paine on olemassa vain siksi, että mikrosysteemeitä on käsitelty ensin ja niillä on aluksi olettettu jotain.

"Mathematically, a vector is an entity that not only may have magnitude or size, but is translating through space."

Ei. Avaruus on sekin yleensä tehty vektoreista, eivätkä avaruudet liiku toisten avaruuksien läpi. Läheskään kaikkien vektorien avaruus ei ole paikka-avaruus tai ne eivät osoita suuntia siinä.

"In physics, we apply the vector concept to something that is moving, and/or to position"

'Or' oli tosiaan hyvin sanottu. Yhdessä ulottuvuudessa voi liittää skalaarin joko nopeuteen ja liikeeseen, tai pelkkään sijaintiin.

"So even here, the vector thing is a special case of an ensemble of smaller things. In the physical world, in anything - even inside a single point - there are always infolded vector things in violent motion."

On tosi outoa sanoa, että vain vektoreilla on liike ja sitten vielä joskus päästä tästä kaikkialla olevan liikkeen ideasta johonkin, missä ei olisi vektoreita.

Jos jokaisen objektin tapauksessa on olemassa tämä ensemble ja pienempiä asioita, se viittaa juuri siihen, ettei kyseessä ole objektien fundamentaalinen matematiikka, vaan se että fyysisessä maailmassa on tehty joskus statistista fysiikkaa. Ja Bearden kommentoi suureita, jotka ovat niin suuria, että samalla hetkellä (rinnakkain?) esiintyy statistinen fysiikka. Makroskooppisen Newtonimaisen voimavektorin kanssa, jota ei ole saatu muotoon paine kertaa pinta-ala, voi sanoa olevan esim. hiukkasesta hiukkaseen olevaa duaalista gravitaation tai sähkön vuorovaikutusta. Bearden ei missään kyseenalaista tällaisia kahdenvälisiä vuorovaikutuksia, joten tämän dekomposition esiinottamisen mukaan hän kannattaa niitä aina.

2

Lue lisää

Bearden:
"If the sum of the internal motions is zero, the external object seems to be sitting still and motionless to us (though it's still moving through time with - usually - uniform motion). We describe that internal characteristic of the system as a vector zero resultant system. Externally we may also characterize it as a scalar, because it still possesses attributes that have magnitude."

Tässä on se virhe, että olisi mahdotonta määrätä objektia lepoon ilman ennen tai jälkeen olevaa käsitettä nollapituisesta vektorista, joka annetaan sen nopeudelle. Esim. makroskooppien skalaarisuure on olemassa yhtähyvin samanarvoisena esineelle, joka liikkuu jollain muun vektorin nopeudella. Eikä mikään skalaarien arvo tai uusi keksittyjen (mutta makroskooppisten) skalaarien joukko korvaisi sitä tilannetta, että joskus nopeusvektori on nolla, ja esineen sanotaan pysähtyneen. (Tässä ei tarkoiteta sitä, että ei voitaisi koostaa kyseistä kappaletta mikro-osista).

Koko tämän osan kirjoitus olisi aika selvää antiikin ajan Demokritoslaisille atomisteille, joiden mielestä makrokappaleet ovat harhaa, ja pienet osat määräävät kaiken, kuten myös liikkeen.

"Summing that up, physically a scalar thing is a thing that (1) is a vector in time, which is hidden from direct observation, "

Tämä on väärin, koska kentät voivat olla aika-avaruuskenttiä. Aika-avaruuskentässä joutuisit sanomaan kaikkia skalareita vektoreiksi kaikkiin avaruussuuntiin. Jos esim. aika ja avaruus ovat x ja t, silloin Beardenin mukaan pisteessä (0,t1) ja (0,t2) olevat skalaarien arvot ovat aina vektorin tekeviä asioita. Yhtä hyvin näissä pisteissä olevat skalaarit tekevät vektorin: (x1,0) ja (x2, 0).

Ainoa syy kutsua skalaaria ajassa meneväksi asiaksi on se, että se on määritelty tulevaisuudessa. Tätä kuvaillaan usein matemaattisesti vain kirjoittamalla, että paine P on ajan funktio P(t). Vaikka paine ei koskaan muutu, tämä P(t) pitää sisällään sen tiedon, että paine voi olla tulevaisuudessa olemassa. Ja Bearden voi keksiä, että tämän hetken paine liikkuu tulevaisuuteen kuin olisi vektoriin liittyvä

Kun aika-avaruudessa sanotaan, että jollakin on nopeusvektori ajan suunnassa ja se menee sillä tulevaisuuteen, kyseessä on tietty matemaattinen objekti, joka usein tarkoittaa hiukkasta (*). Eli voi olla olemassa avaruus x ja t, mutta jotta olisi jokin mikä menee ajassa eteenpäin, on oltava vektorin verran tietoa, missä lukee (minun hiukkaseni paikka, minun hiukkaseni aika) = (X,T) ja tämä on lisäasiaa pelkän tyhjän avaruuden lisäksi. Kyseessä voivat olla funktiot X(x,t) ja T (x,t) (ks. seuraava kappale: 'missä kontekstissa näin tehdään'). Tästä tulee vasta myöhemmin vektori, jossa on (minun hiukkaseni paikan nopeus, minun hiukkaseni aika-akseli-nopeus), joka on yleensä edellsen vektorin derivaatta avaruudessa t. Jonkin objektin voi kuvitella olevan paikassa globaali, jolloin siinä ei ole kuin vektori (minun globaalin objektini aika). Mitään fysiikan suuretta ei voi yleensä ajatella tällaisena objektina, koska yksi ja sama paineen arvo ei esiinny koko avaruudessa. Bearden voisi periaatteessa ottaa jonkin kiinteän pallon määrän kaasua, ja väittää että 'minun palloni sisällä oleva yksi paineen keskiarvo on globaali suure'. Tällöin, kun tapauksessa ei kysytä kysymystä, 'missä paine-B on?', niin matemaattisesti tämä käyttäytyy kuin (minun paineeni aika), mutta nämä ovat melko keksittyjä objekteja. Tosin vain jos kysytään 'milloin paine-B on', mikä ei olisi mitenkään välttämätön tapa muotoilla kysymys. Koska voi olla montaa mieltä, esiintykö tällaista kysymystä silloinkaan, kun paine on määritelty funktiona P(t).

(*) Hiukkasen määritelmä on, että sillä on kerrallaan yksi X ja yksi T. Jos haluaisit muodosta aalto-objektin tai pyöryläobjektin, niin nämä kaksi yhteen kertaan eivät sitä muodosta. Keskustelu (X,T):n ympärillä on siten merkki siitä, että kaiken kuvitellaan muodostuvan hiukkasista. Ja Beardenin (T):n perusteella, joka ulottuu kaikkiin objekteihin, tarkoittaa, että kaikki on hiukkasena ajassa eikä minään muuna. Tätä kutsutaan joskus GR:ssä aika-avaruuden ajan foliaatioksi, mikä varmistaa tietyn tyyppiset fysikaaliset lait, jotka ovat tuttuja tavallisesta ajasta.

On periaatteessa suhteellisuusteorian SR mukaista ajatella, että vektorissa (minun hiukkaseni paikka, minun hiukkaseni aika) = (X,T) on kirjoitettava koko vektori eikä pelkästään sanoa X on funktio X(t). Samalla SR:ssä on kuitenkin siten, ettei mikään objekti ole kaikkien havaitsijoiden mielestä objektina (T) tai menossa tulevaisuuteen esim. siten että (X=vakio, T=muuttuja). Eli Bearden ei voisi mennä ajattelussaan tähän suuntaan ja sitten sanoa, että skalaarin vektoria varten riittää sanoa, että se menee vain ajan suuntaan eteenpäin ja voidaan unohtaa muut suunnat.

3

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"If the sum of the internal motions is zero, the external object seems to be sitting still and motionless to us (though it's still moving through time with - usually - uniform motion). We describe that internal characteristic of the system as a vector zero resultant system. Externally we may also characterize it as a scalar, because it still possesses attributes that have magnitude."

Tässä on se virhe, että olisi mahdotonta määrätä objektia lepoon ilman ennen tai jälkeen olevaa käsitettä nollapituisesta vektorista, joka annetaan sen nopeudelle. Esim. makroskooppien skalaarisuure on olemassa yhtähyvin samanarvoisena esineelle, joka liikkuu jollain muun vektorin nopeudella. Eikä mikään skalaarien arvo tai uusi keksittyjen (mutta makroskooppisten) skalaarien joukko korvaisi sitä tilannetta, että joskus nopeusvektori on nolla, ja esineen sanotaan pysähtyneen. (Tässä ei tarkoiteta sitä, että ei voitaisi koostaa kyseistä kappaletta mikro-osista).

Koko tämän osan kirjoitus olisi aika selvää antiikin ajan Demokritoslaisille atomisteille, joiden mielestä makrokappaleet ovat harhaa, ja pienet osat määräävät kaiken, kuten myös liikkeen.

"Summing that up, physically a scalar thing is a thing that (1) is a vector in time, which is hidden from direct observation, "

Tämä on väärin, koska kentät voivat olla aika-avaruuskenttiä. Aika-avaruuskentässä joutuisit sanomaan kaikkia skalareita vektoreiksi kaikkiin avaruussuuntiin. Jos esim. aika ja avaruus ovat x ja t, silloin Beardenin mukaan pisteessä (0,t1) ja (0,t2) olevat skalaarien arvot ovat aina vektorin tekeviä asioita. Yhtä hyvin näissä pisteissä olevat skalaarit tekevät vektorin: (x1,0) ja (x2, 0).

Ainoa syy kutsua skalaaria ajassa meneväksi asiaksi on se, että se on määritelty tulevaisuudessa. Tätä kuvaillaan usein matemaattisesti vain kirjoittamalla, että paine P on ajan funktio P(t). Vaikka paine ei koskaan muutu, tämä P(t) pitää sisällään sen tiedon, että paine voi olla tulevaisuudessa olemassa. Ja Bearden voi keksiä, että tämän hetken paine liikkuu tulevaisuuteen kuin olisi vektoriin liittyvä

Kun aika-avaruudessa sanotaan, että jollakin on nopeusvektori ajan suunnassa ja se menee sillä tulevaisuuteen, kyseessä on tietty matemaattinen objekti, joka usein tarkoittaa hiukkasta (*). Eli voi olla olemassa avaruus x ja t, mutta jotta olisi jokin mikä menee ajassa eteenpäin, on oltava vektorin verran tietoa, missä lukee (minun hiukkaseni paikka, minun hiukkaseni aika) = (X,T) ja tämä on lisäasiaa pelkän tyhjän avaruuden lisäksi. Kyseessä voivat olla funktiot X(x,t) ja T (x,t) (ks. seuraava kappale: 'missä kontekstissa näin tehdään'). Tästä tulee vasta myöhemmin vektori, jossa on (minun hiukkaseni paikan nopeus, minun hiukkaseni aika-akseli-nopeus), joka on yleensä edellsen vektorin derivaatta avaruudessa t. Jonkin objektin voi kuvitella olevan paikassa globaali, jolloin siinä ei ole kuin vektori (minun globaalin objektini aika). Mitään fysiikan suuretta ei voi yleensä ajatella tällaisena objektina, koska yksi ja sama paineen arvo ei esiinny koko avaruudessa. Bearden voisi periaatteessa ottaa jonkin kiinteän pallon määrän kaasua, ja väittää että 'minun palloni sisällä oleva yksi paineen keskiarvo on globaali suure'. Tällöin, kun tapauksessa ei kysytä kysymystä, 'missä paine-B on?', niin matemaattisesti tämä käyttäytyy kuin (minun paineeni aika), mutta nämä ovat melko keksittyjä objekteja. Tosin vain jos kysytään 'milloin paine-B on', mikä ei olisi mitenkään välttämätön tapa muotoilla kysymys. Koska voi olla montaa mieltä, esiintykö tällaista kysymystä silloinkaan, kun paine on määritelty funktiona P(t).

(*) Hiukkasen määritelmä on, että sillä on kerrallaan yksi X ja yksi T. Jos haluaisit muodosta aalto-objektin tai pyöryläobjektin, niin nämä kaksi yhteen kertaan eivät sitä muodosta. Keskustelu (X,T):n ympärillä on siten merkki siitä, että kaiken kuvitellaan muodostuvan hiukkasista. Ja Beardenin (T):n perusteella, joka ulottuu kaikkiin objekteihin, tarkoittaa, että kaikki on hiukkasena ajassa eikä minään muuna. Tätä kutsutaan joskus GR:ssä aika-avaruuden ajan foliaatioksi, mikä varmistaa tietyn tyyppiset fysikaaliset lait, jotka ovat tuttuja tavallisesta ajasta.

On periaatteessa suhteellisuusteorian SR mukaista ajatella, että vektorissa (minun hiukkaseni paikka, minun hiukkaseni aika) = (X,T) on kirjoitettava koko vektori eikä pelkästään sanoa X on funktio X(t). Samalla SR:ssä on kuitenkin siten, ettei mikään objekti ole kaikkien havaitsijoiden mielestä objektina (T) tai menossa tulevaisuuteen esim. siten että (X=vakio, T=muuttuja). Eli Bearden ei voisi mennä ajattelussaan tähän suuntaan ja sitten sanoa, että skalaarin vektoria varten riittää sanoa, että se menee vain ajan suuntaan eteenpäin ja voidaan unohtaa muut suunnat.

3

Lue lisää

Hyvin vähän on olemassa suoraan ihmisten näkemiä muita vektoreita. Sen sijaan kaikki tietävät, että jokaisen skalaarin 'aikavektori' on sama kuin kellon nopeus. Eli niillä ei ole yksilöllisiä aikanopeuksia toisin kuin esim. hiukkasilla on yksilöllinen nopeus paikan halki.

Tälläkään jaarittelulla ei ole fyysisiä seurauksia, koska se ei tuota mitään uutta fysiikan lakia tai yhtälöitä, joissa sanottaisiin, mitä mitattaville asioille tapahtuu.

Bearden:
"(3) has an internal spatial vector structure, and therefore a hyperspatial or virtual-state vector structure. A vector is a thing in motion in a dimension (through a frame), whether in space, hyperspace, or time. Rigorously it is not possible to exclusively separate the notions of vector and scalar, because any scalar, to persist, is automatically a vector in time."

Näin ei tulisi sanoa. Ei voi sanoa, että tietää etukäteen jokaisen tiedemiehen joskus keksimän makroskooppisen skalaarin mikroskooppisen syyn rakenteen jo etukäteen. Beardenin pitäisi sanoa, että hänestä rakenne merkitsee vain sitä, mitä hän kuvittelee numeroista ja avaruuksista, eikä mikään sanottu koske mitään muuta.

Lisäksi nyt tässä saatetaan sekoittaa asioita siten, ettei skalaarisuure, kuten paine kaasussa, voisi muuttua paikassa kaasun (ei ole kaasun rajoja olemassa vaan on vain universumi) eri osissa.

Samalla periaatteella kuin P(t):stä seuraisi, että paineella on vektori (T) voisi sanoa, että paine on kaikissa paikoissa jokin eri paine eli P(x,t). Ja tämä kai tarkoittaisi että yksi origon paine P(0,0) on liikkunut kaikkialle muualle (äärettömän nopeasti) tai on "automaattisesti vektori sinne". Ei ole merkitystä sillä että se liikkuisi sinne tiettyjä arvoja antaen, vaan P(t):ssäkin paine vaihtelee ja silti Bearden sanoisi sitä vektoriksi. Tämä vektorirakenne, missä voi myös valita, että P tulevaisuudesta on vektori tähän päivään, ei märittele haluttua ajan suuntaa. Tämä on vielä vähemmän määritelty kuin kellon suunta mikro-dynaamisessa mekanismissa, koska kun sanoo (T), ei ole suuntaa vaan joukko aikoja. Suuntaa saa vain vertaamalla sitä, kasvaako T yhtä aikaa kuin t.

Voisi olla mahdollista väittää tähän, että P(t) ei ole vektori, sillä perusteella, että matemaattisessa logiikassa voi tuottaa käsitteen P(t) ilman että vektorin logiikkaa (t:ssä) kutsutaan esiin. Tämä ei kuitenkaan onnistu täysin, kun on kuitenkin olemassa yhden dimension (P:n ja t:n) vektorit.

"Usually discussions of this type are reserved to obscure papers in foundations of mathematics."

Ei pidä paikkansa, että tässä olisi jotain matematiikan perustetta käsitelty. Ajasta ja vektoreista kerrotaan SR:ssä ja GR:ssä, siksi kun jos ne ovat sille tärkeitä.

"Neither do the notions offeree, mass, field, potential, etc. In fact, mathematics no longer attempts to explain how a line can be made of points. Instead, in foundations, it is simply stated as three postulations thusly "There is a class of entities called points. There is another class of entities called lines. Lines are composed of points."

Tämän lisäksi lukee että pisteistä voidaan tehdä ääretön joukko (jos ei voi, niin ei ole mitään avaruutta, jossa pisteet ja viivat ovat). Joukko mihin kuuluu vain yhtälön ratkaisuna olevia pisteitä on yleensä viiva. On olemassa muita matematiikan aloja, joissa viiva tarkoittaa jotain muuta. Vain määrittelemällä viivan voi sanoa, että jollakin P:llä on (T), sillä perusteella, että se on olemassa tulevaisuudessa P(t).

"From a physics viewpoint, one of the big problems with the present vector mathematics..."

Jos vektori pitäisi identifioida sen kanssa, että (T) menee ajassa eteenpäin, vaikka olisi paineesta kyse, niin missään fysiikassa ei näitä vektorilaskuja paljon ole. Kaikki niiden heikkoudet voisivat koskea vain Beardenia itseään tai sitä joka kiinnostui äskeisestä. Silti vaikuttaa siltä, että nyt pitäisi unohtaa Beardenin antama syvä käsitys siitä, mitä vektorit olivat, ja antaa niiden tarkoittaa sitä, mitä tiede niillä tekee? Onko syvässä käsityksessä tällöin mitään, mikä meitä olisi auttanut? Vai miten sitä ja sen esiin tuomista pitäisi suhteuttaa tekstiin?

4

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin vähän on olemassa suoraan ihmisten näkemiä muita vektoreita. Sen sijaan kaikki tietävät, että jokaisen skalaarin 'aikavektori' on sama kuin kellon nopeus. Eli niillä ei ole yksilöllisiä aikanopeuksia toisin kuin esim. hiukkasilla on yksilöllinen nopeus paikan halki.

Tälläkään jaarittelulla ei ole fyysisiä seurauksia, koska se ei tuota mitään uutta fysiikan lakia tai yhtälöitä, joissa sanottaisiin, mitä mitattaville asioille tapahtuu.

Bearden:
"(3) has an internal spatial vector structure, and therefore a hyperspatial or virtual-state vector structure. A vector is a thing in motion in a dimension (through a frame), whether in space, hyperspace, or time. Rigorously it is not possible to exclusively separate the notions of vector and scalar, because any scalar, to persist, is automatically a vector in time."

Näin ei tulisi sanoa. Ei voi sanoa, että tietää etukäteen jokaisen tiedemiehen joskus keksimän makroskooppisen skalaarin mikroskooppisen syyn rakenteen jo etukäteen. Beardenin pitäisi sanoa, että hänestä rakenne merkitsee vain sitä, mitä hän kuvittelee numeroista ja avaruuksista, eikä mikään sanottu koske mitään muuta.

Lisäksi nyt tässä saatetaan sekoittaa asioita siten, ettei skalaarisuure, kuten paine kaasussa, voisi muuttua paikassa kaasun (ei ole kaasun rajoja olemassa vaan on vain universumi) eri osissa.

Samalla periaatteella kuin P(t):stä seuraisi, että paineella on vektori (T) voisi sanoa, että paine on kaikissa paikoissa jokin eri paine eli P(x,t). Ja tämä kai tarkoittaisi että yksi origon paine P(0,0) on liikkunut kaikkialle muualle (äärettömän nopeasti) tai on "automaattisesti vektori sinne". Ei ole merkitystä sillä että se liikkuisi sinne tiettyjä arvoja antaen, vaan P(t):ssäkin paine vaihtelee ja silti Bearden sanoisi sitä vektoriksi. Tämä vektorirakenne, missä voi myös valita, että P tulevaisuudesta on vektori tähän päivään, ei märittele haluttua ajan suuntaa. Tämä on vielä vähemmän määritelty kuin kellon suunta mikro-dynaamisessa mekanismissa, koska kun sanoo (T), ei ole suuntaa vaan joukko aikoja. Suuntaa saa vain vertaamalla sitä, kasvaako T yhtä aikaa kuin t.

Voisi olla mahdollista väittää tähän, että P(t) ei ole vektori, sillä perusteella, että matemaattisessa logiikassa voi tuottaa käsitteen P(t) ilman että vektorin logiikkaa (t:ssä) kutsutaan esiin. Tämä ei kuitenkaan onnistu täysin, kun on kuitenkin olemassa yhden dimension (P:n ja t:n) vektorit.

"Usually discussions of this type are reserved to obscure papers in foundations of mathematics."

Ei pidä paikkansa, että tässä olisi jotain matematiikan perustetta käsitelty. Ajasta ja vektoreista kerrotaan SR:ssä ja GR:ssä, siksi kun jos ne ovat sille tärkeitä.

"Neither do the notions offeree, mass, field, potential, etc. In fact, mathematics no longer attempts to explain how a line can be made of points. Instead, in foundations, it is simply stated as three postulations thusly "There is a class of entities called points. There is another class of entities called lines. Lines are composed of points."

Tämän lisäksi lukee että pisteistä voidaan tehdä ääretön joukko (jos ei voi, niin ei ole mitään avaruutta, jossa pisteet ja viivat ovat). Joukko mihin kuuluu vain yhtälön ratkaisuna olevia pisteitä on yleensä viiva. On olemassa muita matematiikan aloja, joissa viiva tarkoittaa jotain muuta. Vain määrittelemällä viivan voi sanoa, että jollakin P:llä on (T), sillä perusteella, että se on olemassa tulevaisuudessa P(t).

"From a physics viewpoint, one of the big problems with the present vector mathematics..."

Jos vektori pitäisi identifioida sen kanssa, että (T) menee ajassa eteenpäin, vaikka olisi paineesta kyse, niin missään fysiikassa ei näitä vektorilaskuja paljon ole. Kaikki niiden heikkoudet voisivat koskea vain Beardenia itseään tai sitä joka kiinnostui äskeisestä. Silti vaikuttaa siltä, että nyt pitäisi unohtaa Beardenin antama syvä käsitys siitä, mitä vektorit olivat, ja antaa niiden tarkoittaa sitä, mitä tiede niillä tekee? Onko syvässä käsityksessä tällöin mitään, mikä meitä olisi auttanut? Vai miten sitä ja sen esiin tuomista pitäisi suhteuttaa tekstiin?

4

Lue lisää

Bearden:
"...- is that the presence of a bunch of vectors that sum to zero is just treated as a zero or absence of any vectors at all. That is, the absence of any internal vectors at all is made synonymous to the presence of a bunch of internal vectors that are fighting each other to a draw. What this does is throw away the internal energy and internal ordered structuring of the medium - specifically, the energy of all the vector fighters that is continually going on inside the local medium - inside spacetime itself."

Tässä avaruusaika ei voi tarkoittaa vain systeemiä, missä on x ja t -koordinaatit. Koska näissä ei ole kamppailevia vektoreita ja energiaa (*). On esitettävä jotain muutakin kuten GR:n kaarevuustensorin kenttä, tai eetteri tai jotain kaasua, missä vektoreita on. Vektori on edellen samantekevä objektivaatimus oikeassa tieteessä, mutta tätä Beardeinin tarkoittamaa'vektoria' on myös mahdoton lukea kuin se olisi peräisin äskeisetä (X,T)-keskustelusta ja että olisimme lukijoina nyt virittyneet vain siihen. Koska eihän kukaan tieteessä väitä, että ajassa liikkuvat mikroasiat ovat nollanneet toisensa, eikä ajassa sen takia tarvitse mennä kokonaisuutena eteenpäin.

(*) Miten tehdään pelkästä koordinaatistosta energinen: kirjoitetaan energia on skalaari, ja sanotaan että energia on suuri luku siellä sun täällä x:ssä ja t:ssä. Tämä on hyvin sama kuin sanoisi olevan kenttiä, mutta tässä oikaistaan kentän määrittelystä siihen, että tiedetään jo (tai vain), että on energian määrä avaruudessa. Tällä on vaikea muodostaa fyysistä maailmaa, koska kyseisen energian pitäsi tehdä jotain ja vuorovaikuttaa kenttiin, jotka ovat oikeita kenttiä. Normaalisti kentällä on energian tiheys, eikä esim. origoa, jossa on kaksi joulea, ja origon vieressä olevaa kohtaa etäisyydellä 0.0001. ja siinäkin kolme joulea.

'Pois heitetty sisäinen energia' ei koske kaasua, missä tiede on voinut valtavana tiedeuutisena nollata esim. kaasun pakenemisen ulos säiliöstä. Kaikki energia edelleen on tieteessä ja makroskooppisessa objektissa, koska siinä jokainen hiukkasen nopeus on jotain, minkä energia lasketaan lämpötilaksi ja paineeksi säiliötä vasten. Statistinen fysiikka heittää kaikkea muuta pois, mutta ei energiaa. Jokainen voi väitellä sen kanssa, onko statistisen fysiikan yksi systeemi kaikki maailman tieto, jos se itse tunnustaa alkaneensa tiedon pois jättämisestä. Statistinen fysiikka ei ole kuitenkaan periaatteessa sama asia kuin mikro-osien kaikkien osien nollaus. Nollaus voisi merkitä tyhjiötä kaasun tilalla, eli jotain mikro-objekteista on säilytelty ja tämän pitäisi translitteroitua tekstiin siten, että myös vektoreista säilyy jotain, sen sijaan että kaikki olisi nollaa. On tosin mahdollista, että tässä kohtaa mielessä pitäisi olla vakuumi, ja Bearden teeskentelee ettei tieteen QFT-vakuumissa olisi kuin nollaa.

Hiukkasten aiheuttamissa duaalisissa kentissä on olemassa joukko pieniä vektoreita, joista tulee iso vektori kuten yllä. Tämä ei yleensä nollaudu ulospäin, vaan Beardenin mukaan olisi tarkoitus olla esim. yksi objekti kahden objektin välissä, ja silloin tämä yksi objekti ei liiku (ja toisten ei toivota liikkuvan). Tässä nollautuminen ei perustunut suoraan pieniin objekteihin vaan välillä se perustui myös kahteen suureen voimavektoriin. Tässä tapauksessa välissä olevalla objektilla ei pidä olla energiaa, joka olisi makroskooppista liike-energiaa. Jos ajattelee, että objektit ovat alkeishiukkasia, niin on selvä etteivät kaikki voimavektorit voi aiheuttaa liike-energiaa. Samalla pitäisi kuitenkin laskea potentiaalienergia, joka systeemistä voisi vapautua, koska keskimmäinen hiukkanen pisteessä 0 on potentiaalissa, joka voi olla kuin
https://www.desmos.com/calculator/v4ytmojjqv

Tiede, joka tutkii vektoreiden tapauksessa aina energiaa ja potentiaalienergiaa, on joskus sama kuin Hamiltonin mekaniikka. Se ei voi heittää niitä pois, eikä heitä myöskään vektoreita pois, jos nämä energiat kerran vaativat muodostuakseen niitä.

Äskeisessä tilanteessa olevat makroskooppiset objektit voisivat sisältää erilaisia ilmiöitä, mitä tulee toisiaan potentiaalissa kiertäviin hiukkasmassoihin. Gravitaatiossa tätä sanotaan vuorovesiefektiksi. Kun objektit ovat kaasua, vuorovesi voi aiheuttaa lämpöenergiaa, mutta edelleen se muuttaa objektin muotoa, ja kun muoto muuttuu edestakaisin, se on näkyvää mutta kyseessä on liike-energia objektikohtaisesti eli pieninä vektoreina kuten Bearden sanoisi. Menetelmä olisi tarkastella esim. yhtä objektin siivua ja yhtä ulottuvuutta pysähtyneillä hetkillä.

Toinen asia, missä muut objektit nollaavat toisiaan todenteolla on mikrotason/makrotason aaltojen konstruktiivinen ja destruktiivinen interferenssi. Ilman sitä ei kannata olla.

5

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"...- is that the presence of a bunch of vectors that sum to zero is just treated as a zero or absence of any vectors at all. That is, the absence of any internal vectors at all is made synonymous to the presence of a bunch of internal vectors that are fighting each other to a draw. What this does is throw away the internal energy and internal ordered structuring of the medium - specifically, the energy of all the vector fighters that is continually going on inside the local medium - inside spacetime itself."

Tässä avaruusaika ei voi tarkoittaa vain systeemiä, missä on x ja t -koordinaatit. Koska näissä ei ole kamppailevia vektoreita ja energiaa (*). On esitettävä jotain muutakin kuten GR:n kaarevuustensorin kenttä, tai eetteri tai jotain kaasua, missä vektoreita on. Vektori on edellen samantekevä objektivaatimus oikeassa tieteessä, mutta tätä Beardeinin tarkoittamaa'vektoria' on myös mahdoton lukea kuin se olisi peräisin äskeisetä (X,T)-keskustelusta ja että olisimme lukijoina nyt virittyneet vain siihen. Koska eihän kukaan tieteessä väitä, että ajassa liikkuvat mikroasiat ovat nollanneet toisensa, eikä ajassa sen takia tarvitse mennä kokonaisuutena eteenpäin.

(*) Miten tehdään pelkästä koordinaatistosta energinen: kirjoitetaan energia on skalaari, ja sanotaan että energia on suuri luku siellä sun täällä x:ssä ja t:ssä. Tämä on hyvin sama kuin sanoisi olevan kenttiä, mutta tässä oikaistaan kentän määrittelystä siihen, että tiedetään jo (tai vain), että on energian määrä avaruudessa. Tällä on vaikea muodostaa fyysistä maailmaa, koska kyseisen energian pitäsi tehdä jotain ja vuorovaikuttaa kenttiin, jotka ovat oikeita kenttiä. Normaalisti kentällä on energian tiheys, eikä esim. origoa, jossa on kaksi joulea, ja origon vieressä olevaa kohtaa etäisyydellä 0.0001. ja siinäkin kolme joulea.

'Pois heitetty sisäinen energia' ei koske kaasua, missä tiede on voinut valtavana tiedeuutisena nollata esim. kaasun pakenemisen ulos säiliöstä. Kaikki energia edelleen on tieteessä ja makroskooppisessa objektissa, koska siinä jokainen hiukkasen nopeus on jotain, minkä energia lasketaan lämpötilaksi ja paineeksi säiliötä vasten. Statistinen fysiikka heittää kaikkea muuta pois, mutta ei energiaa. Jokainen voi väitellä sen kanssa, onko statistisen fysiikan yksi systeemi kaikki maailman tieto, jos se itse tunnustaa alkaneensa tiedon pois jättämisestä. Statistinen fysiikka ei ole kuitenkaan periaatteessa sama asia kuin mikro-osien kaikkien osien nollaus. Nollaus voisi merkitä tyhjiötä kaasun tilalla, eli jotain mikro-objekteista on säilytelty ja tämän pitäisi translitteroitua tekstiin siten, että myös vektoreista säilyy jotain, sen sijaan että kaikki olisi nollaa. On tosin mahdollista, että tässä kohtaa mielessä pitäisi olla vakuumi, ja Bearden teeskentelee ettei tieteen QFT-vakuumissa olisi kuin nollaa.

Hiukkasten aiheuttamissa duaalisissa kentissä on olemassa joukko pieniä vektoreita, joista tulee iso vektori kuten yllä. Tämä ei yleensä nollaudu ulospäin, vaan Beardenin mukaan olisi tarkoitus olla esim. yksi objekti kahden objektin välissä, ja silloin tämä yksi objekti ei liiku (ja toisten ei toivota liikkuvan). Tässä nollautuminen ei perustunut suoraan pieniin objekteihin vaan välillä se perustui myös kahteen suureen voimavektoriin. Tässä tapauksessa välissä olevalla objektilla ei pidä olla energiaa, joka olisi makroskooppista liike-energiaa. Jos ajattelee, että objektit ovat alkeishiukkasia, niin on selvä etteivät kaikki voimavektorit voi aiheuttaa liike-energiaa. Samalla pitäisi kuitenkin laskea potentiaalienergia, joka systeemistä voisi vapautua, koska keskimmäinen hiukkanen pisteessä 0 on potentiaalissa, joka voi olla kuin
https://www.desmos.com/calculator/v4ytmojjqv

Tiede, joka tutkii vektoreiden tapauksessa aina energiaa ja potentiaalienergiaa, on joskus sama kuin Hamiltonin mekaniikka. Se ei voi heittää niitä pois, eikä heitä myöskään vektoreita pois, jos nämä energiat kerran vaativat muodostuakseen niitä.

Äskeisessä tilanteessa olevat makroskooppiset objektit voisivat sisältää erilaisia ilmiöitä, mitä tulee toisiaan potentiaalissa kiertäviin hiukkasmassoihin. Gravitaatiossa tätä sanotaan vuorovesiefektiksi. Kun objektit ovat kaasua, vuorovesi voi aiheuttaa lämpöenergiaa, mutta edelleen se muuttaa objektin muotoa, ja kun muoto muuttuu edestakaisin, se on näkyvää mutta kyseessä on liike-energia objektikohtaisesti eli pieninä vektoreina kuten Bearden sanoisi. Menetelmä olisi tarkastella esim. yhtä objektin siivua ja yhtä ulottuvuutta pysähtyneillä hetkillä.

Toinen asia, missä muut objektit nollaavat toisiaan todenteolla on mikrotason/makrotason aaltojen konstruktiivinen ja destruktiivinen interferenssi. Ilman sitä ei kannata olla.

5

Lue lisää

Bearden:
"Where electrical students meet this hidden problem, of course, is in the fact that the four vector Heaviside equations of EM are not closed. One always has to assume that one or more of the "remaining potentials" is zero "

Tässä hän siis arvostelee Whittakeria. Miten Whittakerista voisi koskaan tulla tositieteen esi-isää tällaisen virheen jälkeen? Jos muuttujat olisi jätetty E:ksi ja B:ksi, olisi enemmän yhtälöitä kuin muuttujia, eikä mitään uutta yhtälöä pitäisi keksiä oppilaan toimesta (sen sijaan oppilas joutuu päättämään, mitä yhtälöä pitää turhana). Tässä on tärkeää, että liian monet yhtälöt kuitenkin ratkeavat. Pitäisikö myös puhua siitä, että oppilaan täytyy valita käyttämänsä muuttujat, eli näiden ja yhtälöiden valinta ei ole suljettu tapahtuma?
https://en.wikipedia.org/wiki/Maxwell's_equations#Overdetermination_of_Maxwell's_equations

Nelipotentiaalin sähkömagnetismissa on yksi muuttuja, joka on turha aina. Sitä ei tarvitse asettaa nollaksi, vaan sen voi asettaa miksi tahansa. Eli oppilaan tehtävä ei ole keksiä heti potentiaalin arvoja vaan se on keksiä lisäyhtälöitä. Tyhjiössä on lisäksi toinen turha muuttuja.

Whittaker (tyhjiössä kirjoittaneena) ja useassa kohtaa Bearden olettavat myös, että jokin asia neljästä on nolla . Joskus Bearden tuntuu viittaavan siihen, että neljän lisäksi on muita ei-nollia potentiaaleja, missä ei viitata Whittakeriin vaan Maxwelliin.

Bearden kuvittelee väärällä tavalla, että tämä muiden kenttien olemassaolo liittyisi mitenkään äskeiseen statistisen fysiikan tai vektorien keskusteluun. Systeemissä, missä puhutaan, onko kenttiä neljä vai kaksi, ei muodosteta ratkaisua esim. sille, että paineesta voitaisiin ratkaista ensemblejä tai että paikan ja nopeuden ensembleistä saisi enemmän tietoa (myöskää niissä oleva tieto ei kasva). Se ei myöskään kerro, pitääkö voimien keskellä olevalla hiukkasella olla energiaa vai ei. Itseasiassa ensimmäinen tapa tutkia neljää vs. kahta kenttää on olla tekemättä älynleimauksena tulleita nollatapauksia, ja poistaa yksi kolmesta hiukkasesta. Bearden sanoo tekstissä toisaalla, että Loretzin voima ei ole totta. Tästä ei kerrota, mistä on kysymys, koska esim. normaalissa tieteessä ollaan kauan oltu sitä mieltä, että GR:ssä Lorentzin voima olisi väärän muotoinen ja se täytyy esittää kaarevan avaruuden kanssa (kerrotaan E:stä ja B:stä). Samalla QFT:ssä mikään voima ei ole todellinen (E:n ja B:n sijaan on jotain muuta ja tärekeintä on kvanttikenttä A). Kuitenkin jos jättää asian siihen, että Lorentzin voima, kuten esim. voima E johonkin varaukseen ei ole olemassa, silloin tämä tarkoittaisi, että Bearden on ottanut pois potentiaalienergian, joka varauksella on kahden varauksen välissä.

On kuitenkin oikein ajatella, että nelipotentiaali A sisältää enemmän tietoa, kuin E ja B, kun ajattelee, että A saisi olla jostain muualta peräisin ja edellen neljä numeroa, mutta että E ja B ovat yhtälöiden mukaiset. Tämä tulee esiin aitona tietona AB-efektissä.

Mikään tässä osiossa ei ratkaise sitä asiaa, että mikä tieto on fyysistä. Ja kun se tieto on, niin kuka saa sanoa, miten sitä esitetään. Jos teeskennellään, että Bearden tekisi oman teoriansa, jossa E ja B eivät ole fyysisiä vaan jokin muu, silloin hänen olisi tavallaan turha johtaa keskustelua sillä, että mitä E ja B -kenttien ratkaisussa matemattisesti pitää ja ei pidä tehdä. Hän voisi väittää, että hänen fyysisille kentilleen on olemassa yhtälöt, joissa on sama määrä yhtälöitä kuin muuttujia, mutta se ei ole mikään lopullinen päämäärä tai saavutus kilpailussa. Lisäksi hänen väitteestään ei aina seuraa, etteikö joku keksisi sellaistakin esitystä samalle fysiikalle, missä muuttujat vaihtuvat ja yhtälöt ovat jotenkin sinne päin.

"We know that classical EM theory is completely wrong on this.QM shows that it's the potentials that are primary, not the force fields. In fact, it can be shown that the E-field and B-fJeld do not exist as such in vacuum; only the potential for the E- field and the B-field exist in vacuum."

'Tavassa' millä E ja B ovat olemassa vakuumissa, ei ole mitään eroa siihen, miten potentiaalit ovat olemassa siinä. Tästä aiheutuu outoja ristiinväittämisiä myöhemmin, kun määritellään jotain virtuaalista synonyyminä sille, että E ja B ovat olemassa kuin yhtäaikaa potentiaalin kanssa, mutta niitä saa sanoa vain virtuaalisiksi. Muut kai sanoisivat, että jos A:ssa on tietoa, mitä ei tarvitse, niin se on yksi tapa olla virtuaalinen. Jos AB:n perusteella sanoo, että A on faktaa, tästä olisi seuraamuksena vain, että E ja B ovat osia faktasta.

6

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"Where electrical students meet this hidden problem, of course, is in the fact that the four vector Heaviside equations of EM are not closed. One always has to assume that one or more of the "remaining potentials" is zero "

Tässä hän siis arvostelee Whittakeria. Miten Whittakerista voisi koskaan tulla tositieteen esi-isää tällaisen virheen jälkeen? Jos muuttujat olisi jätetty E:ksi ja B:ksi, olisi enemmän yhtälöitä kuin muuttujia, eikä mitään uutta yhtälöä pitäisi keksiä oppilaan toimesta (sen sijaan oppilas joutuu päättämään, mitä yhtälöä pitää turhana). Tässä on tärkeää, että liian monet yhtälöt kuitenkin ratkeavat. Pitäisikö myös puhua siitä, että oppilaan täytyy valita käyttämänsä muuttujat, eli näiden ja yhtälöiden valinta ei ole suljettu tapahtuma?
https://en.wikipedia.org/wiki/Maxwell's_equations#Overdetermination_of_Maxwell's_equations

Nelipotentiaalin sähkömagnetismissa on yksi muuttuja, joka on turha aina. Sitä ei tarvitse asettaa nollaksi, vaan sen voi asettaa miksi tahansa. Eli oppilaan tehtävä ei ole keksiä heti potentiaalin arvoja vaan se on keksiä lisäyhtälöitä. Tyhjiössä on lisäksi toinen turha muuttuja.

Whittaker (tyhjiössä kirjoittaneena) ja useassa kohtaa Bearden olettavat myös, että jokin asia neljästä on nolla . Joskus Bearden tuntuu viittaavan siihen, että neljän lisäksi on muita ei-nollia potentiaaleja, missä ei viitata Whittakeriin vaan Maxwelliin.

Bearden kuvittelee väärällä tavalla, että tämä muiden kenttien olemassaolo liittyisi mitenkään äskeiseen statistisen fysiikan tai vektorien keskusteluun. Systeemissä, missä puhutaan, onko kenttiä neljä vai kaksi, ei muodosteta ratkaisua esim. sille, että paineesta voitaisiin ratkaista ensemblejä tai että paikan ja nopeuden ensembleistä saisi enemmän tietoa (myöskää niissä oleva tieto ei kasva). Se ei myöskään kerro, pitääkö voimien keskellä olevalla hiukkasella olla energiaa vai ei. Itseasiassa ensimmäinen tapa tutkia neljää vs. kahta kenttää on olla tekemättä älynleimauksena tulleita nollatapauksia, ja poistaa yksi kolmesta hiukkasesta. Bearden sanoo tekstissä toisaalla, että Loretzin voima ei ole totta. Tästä ei kerrota, mistä on kysymys, koska esim. normaalissa tieteessä ollaan kauan oltu sitä mieltä, että GR:ssä Lorentzin voima olisi väärän muotoinen ja se täytyy esittää kaarevan avaruuden kanssa (kerrotaan E:stä ja B:stä). Samalla QFT:ssä mikään voima ei ole todellinen (E:n ja B:n sijaan on jotain muuta ja tärekeintä on kvanttikenttä A). Kuitenkin jos jättää asian siihen, että Lorentzin voima, kuten esim. voima E johonkin varaukseen ei ole olemassa, silloin tämä tarkoittaisi, että Bearden on ottanut pois potentiaalienergian, joka varauksella on kahden varauksen välissä.

On kuitenkin oikein ajatella, että nelipotentiaali A sisältää enemmän tietoa, kuin E ja B, kun ajattelee, että A saisi olla jostain muualta peräisin ja edellen neljä numeroa, mutta että E ja B ovat yhtälöiden mukaiset. Tämä tulee esiin aitona tietona AB-efektissä.

Mikään tässä osiossa ei ratkaise sitä asiaa, että mikä tieto on fyysistä. Ja kun se tieto on, niin kuka saa sanoa, miten sitä esitetään. Jos teeskennellään, että Bearden tekisi oman teoriansa, jossa E ja B eivät ole fyysisiä vaan jokin muu, silloin hänen olisi tavallaan turha johtaa keskustelua sillä, että mitä E ja B -kenttien ratkaisussa matemattisesti pitää ja ei pidä tehdä. Hän voisi väittää, että hänen fyysisille kentilleen on olemassa yhtälöt, joissa on sama määrä yhtälöitä kuin muuttujia, mutta se ei ole mikään lopullinen päämäärä tai saavutus kilpailussa. Lisäksi hänen väitteestään ei aina seuraa, etteikö joku keksisi sellaistakin esitystä samalle fysiikalle, missä muuttujat vaihtuvat ja yhtälöt ovat jotenkin sinne päin.

"We know that classical EM theory is completely wrong on this.QM shows that it's the potentials that are primary, not the force fields. In fact, it can be shown that the E-field and B-fJeld do not exist as such in vacuum; only the potential for the E- field and the B-field exist in vacuum."

'Tavassa' millä E ja B ovat olemassa vakuumissa, ei ole mitään eroa siihen, miten potentiaalit ovat olemassa siinä. Tästä aiheutuu outoja ristiinväittämisiä myöhemmin, kun määritellään jotain virtuaalista synonyyminä sille, että E ja B ovat olemassa kuin yhtäaikaa potentiaalin kanssa, mutta niitä saa sanoa vain virtuaalisiksi. Muut kai sanoisivat, että jos A:ssa on tietoa, mitä ei tarvitse, niin se on yksi tapa olla virtuaalinen. Jos AB:n perusteella sanoo, että A on faktaa, tästä olisi seuraamuksena vain, että E ja B ovat osia faktasta.

6

Lue lisää

Kun otat potentiaalin vakuumissa, lasket sille muuntovektorina E:n ja B:n. Joskus saat tästä tulokseksi nollakentät, vaikka potentiaali ei ole nollavektori, mutta tämä on koko teorian määritelmä, että jotkut ei-nollat potentiaalit eivät heiluta varauksia yhtään. Erikseen ovat AB-kvanttiefektit, joiden kanssa voi vain sanoa, että on parempi tietäjä, jos puhuu perimmäisestä todellisuudesta vain potentiaaleina. AB-efekti ei tapahdu vakuumissa, joten sillä ei oteta paljon kantaa siihen, että vakuumin objektia pitäisi vaihtaa. Silti siinä otetaan kantaa kaikessa aineessa eli ns. todellisuudessa olevaan SM:ään. Eli todellisten SM-objektien pitäisi olla potentiaali. Myös QED (tai virallinen niistä) on määritelty vain potentiaaleina. Tässä tulisi lukea, että vain kvantittunut kenttä on olemassa eivätkä klassiset potentiaalit ole totta esim. vakuumissa.

Bearden:
"And if you just look carefully at the definitions of force and E-field, you see immediately that (1 ) force (nonrelativistic case) consists of mass times acceleration. Therefore a force consists of an accelerated mass. An electric force consists of an accelerated charged mass, normalized for a unit. But it really isn't treated that way in the EM theory, where it continues to erroneously considered to exist as a force field in the vacuum."

'Epärelativistinen tapaus' myös jo tarkoittaa ettei voida puhua valosta, eli ei voida puhua (varaus-)tyhjiöstä, missä E,B-kentällä on liikemäärä ja muihin objekteihin kohdistuva paine, vaikka sillä ei ole massaa. Ja vaikka sen potentiaaleja on asetettu nollaksi. Bearden onnistuu hukkaamaan universumissa nähtyä energiaa ja voima-vektoreita vain sanomalla, että älkää laittako potentiaaleja nollaksi ja ajatelko sellaisia tapauksia kuin kentät tyhjiössä.

Tarkoittaako kappale myös esim. sitä, että SM:ssä on vakuumiratkaisu, josta saadaan joitain E- ja B-kenttiä, joista puhutaan kuin ne olisivat voimakenttiä. Sitten nämä eivät muka aiheuta voimaa, kun kenttä saapuu esim. radioaaltona antenniin, missä elektroneihin kohdistuu voimaa näistä kentistä. Mikä ongelma tässä on ja onko Tesla ja kaikki väärässä, kun kuvittelivat sen toimivan näin?

Jos sen sijaan rakaisee potentiaalikentät tyhjiössä, niin Whittakerin mukaan et ole tehnyt mitään mikä eroaisi ylläolevasta matemaattisesti. Jos tarkoitus on rähjätä siitä, että ei saa sanoa, että tehtävä on ratkaistu tyhjiössä samaan aikaan, kun kilometrin päässä on antenni, missä on elektroni-varauksia, niin ei tämä ole teorian fundamentaalinen ongelma, vaan joku on individuaalina yhdessä tehtävässä jättänyt laskematta näiden elektronien vaikutuksen kilometrien säteellä. Ja jos käyttää potentiaalia, niin on aivan saman rähjäyksen kohteena myös itse. Potentiaalia, mikä tässä on A, ei voi olla olemassa käsitteellisesti, jos ei ole olemassa varattua hiukkasta, jota se kuljettaa.

Mitä muuttuvissa SM-kentissä tapahtuu, kun on tyhjää tai ollaan aineen sisällä, voisi olla yksi Beardenin puheenaiheita, koska siinä valolle mainittuja ja muutenkin kentässä esiintyviä liikemäärävektoreita pienoiskoossa. Nyt ne ovat pikemminkin vektoreita, joita hän on jättänyt käsittelemättä. Ne voidaan nimittäin kaikki laskea käyttämällä pelkkää klassista fysiikkaa ja Lorentzin voimaa. Tyhjiössä saatava E,B-säteilyn energia liittyy klassiseen voimaan näin
https://physics.stackexchange.com/questions/114908/how-do-the-electric-or-magnetic-fields-contain-momentum/492011#492011
Tämä pitää muuttaa esim. paineeksi tai materian liikemääräksi käyttämällä myös käsitettä siitä, että kenttä, joka on alussa tällainen SM-aalto, osuu tähän aineeseen. Silloin on hyvin tärkeää, että kentän energia pienenee sen verran kuin aine saa energiaa. Tällaisia ongelmia, joista saa jonkinlaisen uuden muodon E,B-aaltoilulle (tai mitä sille tapahtumasta seuraakin) voi vääntää klassisessakin teoriassa.

Kentän oma liikemäärä ja energia on myös jotain, mikä ei poistu käsitteenä mihinkään, vaikka oltaisiin aineessa. Tässä on eräs aineen sisällä ja ulkopuolella olevan kokonaisliikemäärän eli nollavektorin saavutus E:llä ja B:llä:
https://physics.stackexchange.com/questions/7218/how-can-there-be-net-linear-momentum-in-a-static-electromagnetic-field-not-prop
https://arxiv.org/pdf/1408.3742.pdf
Se mitä joskus sanottiin piiloliikemääräksi johtui siitä, että kenttää aineen ulko ja sisäpuolella ei kirjoitettu kokonaan, vaikka nämä kumoavat toisensa liikemäärät ja hiukkasten liikemäärät myös jos pitää.

7

Anonyymi kirjoitti:

Kun otat potentiaalin vakuumissa, lasket sille muuntovektorina E:n ja B:n. Joskus saat tästä tulokseksi nollakentät, vaikka potentiaali ei ole nollavektori, mutta tämä on koko teorian määritelmä, että jotkut ei-nollat potentiaalit eivät heiluta varauksia yhtään. Erikseen ovat AB-kvanttiefektit, joiden kanssa voi vain sanoa, että on parempi tietäjä, jos puhuu perimmäisestä todellisuudesta vain potentiaaleina. AB-efekti ei tapahdu vakuumissa, joten sillä ei oteta paljon kantaa siihen, että vakuumin objektia pitäisi vaihtaa. Silti siinä otetaan kantaa kaikessa aineessa eli ns. todellisuudessa olevaan SM:ään. Eli todellisten SM-objektien pitäisi olla potentiaali. Myös QED (tai virallinen niistä) on määritelty vain potentiaaleina. Tässä tulisi lukea, että vain kvantittunut kenttä on olemassa eivätkä klassiset potentiaalit ole totta esim. vakuumissa.

Bearden:
"And if you just look carefully at the definitions of force and E-field, you see immediately that (1 ) force (nonrelativistic case) consists of mass times acceleration. Therefore a force consists of an accelerated mass. An electric force consists of an accelerated charged mass, normalized for a unit. But it really isn't treated that way in the EM theory, where it continues to erroneously considered to exist as a force field in the vacuum."

'Epärelativistinen tapaus' myös jo tarkoittaa ettei voida puhua valosta, eli ei voida puhua (varaus-)tyhjiöstä, missä E,B-kentällä on liikemäärä ja muihin objekteihin kohdistuva paine, vaikka sillä ei ole massaa. Ja vaikka sen potentiaaleja on asetettu nollaksi. Bearden onnistuu hukkaamaan universumissa nähtyä energiaa ja voima-vektoreita vain sanomalla, että älkää laittako potentiaaleja nollaksi ja ajatelko sellaisia tapauksia kuin kentät tyhjiössä.

Tarkoittaako kappale myös esim. sitä, että SM:ssä on vakuumiratkaisu, josta saadaan joitain E- ja B-kenttiä, joista puhutaan kuin ne olisivat voimakenttiä. Sitten nämä eivät muka aiheuta voimaa, kun kenttä saapuu esim. radioaaltona antenniin, missä elektroneihin kohdistuu voimaa näistä kentistä. Mikä ongelma tässä on ja onko Tesla ja kaikki väärässä, kun kuvittelivat sen toimivan näin?

Jos sen sijaan rakaisee potentiaalikentät tyhjiössä, niin Whittakerin mukaan et ole tehnyt mitään mikä eroaisi ylläolevasta matemaattisesti. Jos tarkoitus on rähjätä siitä, että ei saa sanoa, että tehtävä on ratkaistu tyhjiössä samaan aikaan, kun kilometrin päässä on antenni, missä on elektroni-varauksia, niin ei tämä ole teorian fundamentaalinen ongelma, vaan joku on individuaalina yhdessä tehtävässä jättänyt laskematta näiden elektronien vaikutuksen kilometrien säteellä. Ja jos käyttää potentiaalia, niin on aivan saman rähjäyksen kohteena myös itse. Potentiaalia, mikä tässä on A, ei voi olla olemassa käsitteellisesti, jos ei ole olemassa varattua hiukkasta, jota se kuljettaa.

Mitä muuttuvissa SM-kentissä tapahtuu, kun on tyhjää tai ollaan aineen sisällä, voisi olla yksi Beardenin puheenaiheita, koska siinä valolle mainittuja ja muutenkin kentässä esiintyviä liikemäärävektoreita pienoiskoossa. Nyt ne ovat pikemminkin vektoreita, joita hän on jättänyt käsittelemättä. Ne voidaan nimittäin kaikki laskea käyttämällä pelkkää klassista fysiikkaa ja Lorentzin voimaa. Tyhjiössä saatava E,B-säteilyn energia liittyy klassiseen voimaan näin
https://physics.stackexchange.com/questions/114908/how-do-the-electric-or-magnetic-fields-contain-momentum/492011#492011
Tämä pitää muuttaa esim. paineeksi tai materian liikemääräksi käyttämällä myös käsitettä siitä, että kenttä, joka on alussa tällainen SM-aalto, osuu tähän aineeseen. Silloin on hyvin tärkeää, että kentän energia pienenee sen verran kuin aine saa energiaa. Tällaisia ongelmia, joista saa jonkinlaisen uuden muodon E,B-aaltoilulle (tai mitä sille tapahtumasta seuraakin) voi vääntää klassisessakin teoriassa.

Kentän oma liikemäärä ja energia on myös jotain, mikä ei poistu käsitteenä mihinkään, vaikka oltaisiin aineessa. Tässä on eräs aineen sisällä ja ulkopuolella olevan kokonaisliikemäärän eli nollavektorin saavutus E:llä ja B:llä:
https://physics.stackexchange.com/questions/7218/how-can-there-be-net-linear-momentum-in-a-static-electromagnetic-field-not-prop
https://arxiv.org/pdf/1408.3742.pdf
Se mitä joskus sanottiin piiloliikemääräksi johtui siitä, että kenttää aineen ulko ja sisäpuolella ei kirjoitettu kokonaan, vaikka nämä kumoavat toisensa liikemäärät ja hiukkasten liikemäärät myös jos pitää.

7

Lue lisää

Bearden:
"At least you've got to use the adjectives "virtual" and "observable" to differentiate vacuum things from material things. One can correctly state that a virtual electric force field exists in vacuum, comprised of accelerating virtual masses, but not an observable force field. The observable electric force field requires, and consists of, accelerated observable charged particles. And the only place observable particles exist are in a physical medium, of a collection of one or more observable particles in space."

QFT:ssä olevat virtuaaliset massat eivät taida liittyä tähän, vaikka tekstissä olisi jossain vaiheessa siirrytty sellaiselle vaihteelle, että SM:ää ei pidä ottaa tosissaan, koska se ei ole QED. QED:kin perustuu kuitenkin täysin 4-vektoreihin samoin kun relativistiset eetterit. Eikä QED:in syntyhistoria ole sellainen, että vähän vektoreista riitelemällä siihen päädyttiin suoraan SM:ssä olleista tilanteista.

Tässä siis halutaan sanoa, että kaikki on virtuaalista paitsi siellä, missä on hiukkanen kokemassa sen, ja joissain tapaukissa saa väittää, että kaikki kokemattomat asiat, ovat puheessa sitten virtuaalisten hiukkasten kokemia. Tavallinen tiede on jo tehnyt näin vuosisadan ajan, ja se vain nimittää näitä hiukkasia 'testihiukkasiksi', mikä ei ole kaikille lukijoille tarpeeksi epäkonkreettinen sana. Moni hiukkanen, kuten pimeän aineen hiukkanen ei ole observoitavissa, mutta niiden ero niihin hiukkasiin, mitä tässä on, on vähäinen mallissa. Se että haluaa sanoa näin, johtaa siihen, että monesta pienestä keskenään kahinoivasta vektorista saa puhua vain virtuaalisina. Mutta keskustelu varmasti paranee.

Lisäksi jos SM-laitettaisiin päälle juuri statistisessa fysiikassa, niin tämä fysiikka on yhden periaatteen mukaan kaikkialla täynnä hiukkasia, joten siihen on mahdoton vaikuttaa virtuaalisella mielipiteellä?

"So it doesn't take any special powers of thought to directly show that there are some very serious, fundamental things wrong with the present foundations of EM theory."

Äskeisessäkään se että unohtaa täysin, mikä on virtuaalinen testi ja mikä ei, ei tuota erilaista SM-teoriaa, joten mitään fundamentaalista muutosta siihen ei vieläkään ole haettu.

"To sum tlnis up anotlner way. The present vector analysis (as applied to electromagnetics) discards the internal, trapped EM energy of local spacetime."

Hän sanoi, että jotain heitetään fysiikassa pois, mutta tämä oli viittaus joihinkin vektoreita isompaan statistiseen fysiikkaan, mitä SM itse ei edes sisällä. Ei ollut mitään esimerkkiä fysiikasta, jossa SM:n kaltainen mikroteoria sisältäisi alussa jotain energiaa, joka ilkeiden fysiikoiden takia otettiin pois keskenkaiken. Eli olisi hyvä jos Bearden tekisi jonkin uuden mikroteorian ja voisi osoittaa siitä, että siinä on energiaa jossakin enemmän kuin muiden mielestä on todellisuudessa. Minkä jälkeen mittaukset osoittaisivat hänet vääräksi. Ja olisi hyvä, että kun tiede sanoo fuusipommeista vapautuvan energian olevan jotain, tätä ei väitettäisi heti pienemmäksi. Periaatteessa se että, fyysinen tilanne, jossa SM:ää käytetään, sisältää todellisuudessa enemmän energiaa, kun ottaa huomioon sen, että protonit koostuvat kvarkeista, on sitä, että tämä lisää kaikkien pienten osien, kuten vektorien määrää. Tätä varten on lisättävä todellakin todellisuuden rakennetta sinne tänne avaruuteen sen lisäksi, että siellä on vain SM-kenttä.

"Now if tine internal trapped energy of spacetime varies from place to place, that is called a curved spacetime, relativistically speaking."

Mitään ei kuitenkaan kutsuta kaareutuneeksi avaruudeksi ennenkuin on väittänyt, että avaruus kaareutuu energian takia. On olemassa paljon plasmakosmologeja, joiden mielestä energiat saisivat muuttua tyhjyydessäkin paikasta toiseen, eikä avaruuden tarvitse reagoida mitenkään. Jos kyseinen energia on kaikki tyhjiön energiaa ja se vaihtelee paikasta toiseen, sen nimi on domain wall, missä yksi paikka on käynyt läpi faasitransition erilaiseen tyhjiöön, mikä toisessa on.

"And when a spacetime is curved, there is communication of energy between the internal, infolded, virtual EM energy state and the external, translating, observable EM energy state. Curved one way, the local spacetime is a sink, with external energy pouring into it continually, and disappearing from observation of the external state. Curved the other way, the local spacetime is a source, with energy pouring out of it continually, and appearing in observation in the external state."

Tällä ei sitten olekaan mitään tekemistä minkään kanssa. Energia, jota ei näkisi koskaan, ja joka olisi tavoittamattomissa, pitäisi olla sekä makroskooppisen statistisen fysiikan, että mikrofysiikan tavoittamattomissa.

8

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"At least you've got to use the adjectives "virtual" and "observable" to differentiate vacuum things from material things. One can correctly state that a virtual electric force field exists in vacuum, comprised of accelerating virtual masses, but not an observable force field. The observable electric force field requires, and consists of, accelerated observable charged particles. And the only place observable particles exist are in a physical medium, of a collection of one or more observable particles in space."

QFT:ssä olevat virtuaaliset massat eivät taida liittyä tähän, vaikka tekstissä olisi jossain vaiheessa siirrytty sellaiselle vaihteelle, että SM:ää ei pidä ottaa tosissaan, koska se ei ole QED. QED:kin perustuu kuitenkin täysin 4-vektoreihin samoin kun relativistiset eetterit. Eikä QED:in syntyhistoria ole sellainen, että vähän vektoreista riitelemällä siihen päädyttiin suoraan SM:ssä olleista tilanteista.

Tässä siis halutaan sanoa, että kaikki on virtuaalista paitsi siellä, missä on hiukkanen kokemassa sen, ja joissain tapaukissa saa väittää, että kaikki kokemattomat asiat, ovat puheessa sitten virtuaalisten hiukkasten kokemia. Tavallinen tiede on jo tehnyt näin vuosisadan ajan, ja se vain nimittää näitä hiukkasia 'testihiukkasiksi', mikä ei ole kaikille lukijoille tarpeeksi epäkonkreettinen sana. Moni hiukkanen, kuten pimeän aineen hiukkanen ei ole observoitavissa, mutta niiden ero niihin hiukkasiin, mitä tässä on, on vähäinen mallissa. Se että haluaa sanoa näin, johtaa siihen, että monesta pienestä keskenään kahinoivasta vektorista saa puhua vain virtuaalisina. Mutta keskustelu varmasti paranee.

Lisäksi jos SM-laitettaisiin päälle juuri statistisessa fysiikassa, niin tämä fysiikka on yhden periaatteen mukaan kaikkialla täynnä hiukkasia, joten siihen on mahdoton vaikuttaa virtuaalisella mielipiteellä?

"So it doesn't take any special powers of thought to directly show that there are some very serious, fundamental things wrong with the present foundations of EM theory."

Äskeisessäkään se että unohtaa täysin, mikä on virtuaalinen testi ja mikä ei, ei tuota erilaista SM-teoriaa, joten mitään fundamentaalista muutosta siihen ei vieläkään ole haettu.

"To sum tlnis up anotlner way. The present vector analysis (as applied to electromagnetics) discards the internal, trapped EM energy of local spacetime."

Hän sanoi, että jotain heitetään fysiikassa pois, mutta tämä oli viittaus joihinkin vektoreita isompaan statistiseen fysiikkaan, mitä SM itse ei edes sisällä. Ei ollut mitään esimerkkiä fysiikasta, jossa SM:n kaltainen mikroteoria sisältäisi alussa jotain energiaa, joka ilkeiden fysiikoiden takia otettiin pois keskenkaiken. Eli olisi hyvä jos Bearden tekisi jonkin uuden mikroteorian ja voisi osoittaa siitä, että siinä on energiaa jossakin enemmän kuin muiden mielestä on todellisuudessa. Minkä jälkeen mittaukset osoittaisivat hänet vääräksi. Ja olisi hyvä, että kun tiede sanoo fuusipommeista vapautuvan energian olevan jotain, tätä ei väitettäisi heti pienemmäksi. Periaatteessa se että, fyysinen tilanne, jossa SM:ää käytetään, sisältää todellisuudessa enemmän energiaa, kun ottaa huomioon sen, että protonit koostuvat kvarkeista, on sitä, että tämä lisää kaikkien pienten osien, kuten vektorien määrää. Tätä varten on lisättävä todellakin todellisuuden rakennetta sinne tänne avaruuteen sen lisäksi, että siellä on vain SM-kenttä.

"Now if tine internal trapped energy of spacetime varies from place to place, that is called a curved spacetime, relativistically speaking."

Mitään ei kuitenkaan kutsuta kaareutuneeksi avaruudeksi ennenkuin on väittänyt, että avaruus kaareutuu energian takia. On olemassa paljon plasmakosmologeja, joiden mielestä energiat saisivat muuttua tyhjyydessäkin paikasta toiseen, eikä avaruuden tarvitse reagoida mitenkään. Jos kyseinen energia on kaikki tyhjiön energiaa ja se vaihtelee paikasta toiseen, sen nimi on domain wall, missä yksi paikka on käynyt läpi faasitransition erilaiseen tyhjiöön, mikä toisessa on.

"And when a spacetime is curved, there is communication of energy between the internal, infolded, virtual EM energy state and the external, translating, observable EM energy state. Curved one way, the local spacetime is a sink, with external energy pouring into it continually, and disappearing from observation of the external state. Curved the other way, the local spacetime is a source, with energy pouring out of it continually, and appearing in observation in the external state."

Tällä ei sitten olekaan mitään tekemistä minkään kanssa. Energia, jota ei näkisi koskaan, ja joka olisi tavoittamattomissa, pitäisi olla sekä makroskooppisen statistisen fysiikan, että mikrofysiikan tavoittamattomissa.

8

Lue lisää

Energia ei ole suure, jossa pystyy yksinkertaisesti muodostamaan nollaksi summautuvia osakomponentteja. Skalaarikentät ym. summautuvat nollaksi silloin, kun on olemassa negatiivisia arvoja esim. jossain jo yksinään tai samassa paikassa osina. Yleensä osakomponentit summautuvat joksikin ja niitä kutsutaan nollaksi yhtä paikkaa varten. Kenttien energia on myös suure, joka voi liittyä negatiivisia arvoja käyttävien kenttien aikaderivaattoihin eivätkä ne summaudu nollaksi aina, kun äskeinen summa on nolla. Siten kaikki konseptit vektoreista jotka ovat täynnä hävinnyttä energiaa, voivat johtua siitä, että Bearden ei tiedä, miten energia lasketaan olevista objekteista.

Näyttää tosiaan, että jos jotain piiloenergiaa väännetään luonnossa eteen ja taakse avaruuden kaareutumisella, niin silloin sen energian oli tarkoituskin olla hävinneenä sinne taakse, ja kaikki edelliset tieteilijät jotka 'laskivat vektorit yhteen' jne. tekivätkin kaiken oikein, ja samalla tavalla tekee Beardenkin tästä eteenpäin. Ei yhtään fundamentaalista virhettä missään vaiheessa ja kiitokset Einsteinille sen energian esiin vääntämisestä.

Jos virtuaalinen on sama kuin testihiukkanen, niin 'virtuaalinen energia' ei ole tuotavissa systeemiin. Jokainen voisi käyttää niin suuren energian testihiukkasta kuin kehtaa. Jos tämä olisi uusi näkymätön aineosa, niin ei tätä olisi ollut olemassa, ellei SM olisi muotoiltu edellä E:n ja B:n avulla (tai niin Bearden sanoo, vaikka samat testit tehdään potentiaaleille). Bearden olisi halunnut sanoa, että tyhjiö koostuu potentiaaleista 'vacuum is Just a conglomerate of potentials, nothing more, nothing less'. Vaikka tässä potentiaalien ja kenttien erottelussa ei ole järkeä, niin hän ei ole väittänyt itse, etteikö potentiaali olisi aina näkyvä ja konkreettinen asia. Joko ei ole mitään väliä kummasta puhuu tai sitten hänen ei pidä kirjata minkään näkymättömän asian energiaa todellisuuteen mukaan sillä perusteella, että se on klassisen SM:n tai sen ikävyyksien mukaista.

Nykyään tyhjiön määritelmä on se, että siinä on oltava mahdollisimman vähän energiaa E:ssä ja B:ssä ja muissa asioissa, mikä vastaa sitä, että ei ole valoa. Pelkkä tyhjiön nimeäminen hiukkasettomaksi potentiaalien joukoksi ei riitä.

Tässä 'virtuaalinen' vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi olla makroskooppisen aineen sisällä, vaikka äsken kaikki, missä on ainetta, on observoitavissa olevaa kenttää? Jopa niin, että oikea fysiikka oli väärää fysiikkaa, kun se tekee tai sanoo jotain liittyen siihen, että ei olisi varattuja hiukkasia läsnä.

Onko tarkoitus olla väliä sillä, miten helppo on observoida? Ja onko observoimisen vaikeus jokin uusi luonnon fundamentaalinen rakenne, joka tästä tekstistä pitäisi omaksua?

Bearden kuitenkin juuri äsken ehdotti, että obsevointia tekee jokainen externaali state. Jokin joltain näkymättömänä oleminen on mahdotonta esim. SM:ssä, missä potentiaali kuten A on jossakin ja se reagoi kaikkeen kaikkialta. Missä se kaikkialla oleva asia on sekin A:ta ja kumpaakin koskee yksi SM-teoria, eli vaikka välissä olisi siirtyminen johonkin kuten tiheämpään aineeseen.

Varsinkin jos tekee kaiken teorian, tässä kaiken teoriassa esim. materia/kenttä mustan-aukon sisältä ei lakkaa vuorovaikuttamasta ulospäisesti normalilla 'kaikkitavalla' kaikiin ulkopuolella oleviin. Siten Beardenin idea yhdistää kaarevuus ja kaikki muu tavalla, missä sillä syntyy (missään tapauksessa) näkymättömiä sisäasioita, on epätodennäköinen lähestymistapa. Tällainen vuorovaikutuksen on ja off -idea on jotain, millä statistiset tai muut fyysikot heittäisivät menemään pieniä vektoreita.

Bearden:
"The entire secret of tapping vacuum energy, to build a free energy device, is to produce a current in the local vacuum potential that is self- sustained, and then tap that current."

Tätä ennen sanottiin, että piiloenergia kaareuttaisi aika-avaruutta ihan itse (ja tulisi näkyviin). Tällöin olisi seurannut, että nykyään nähdyssä massassa on kaikki tästä energiasta. Seuraavaksi sanottiin, että energia näkyy vain, jos joku muu kaareuttaa tätä aika-avaruutta, eli joku mekaanikko. Tarkoitus on saada energia näkyviin ja käyttöön, koska muuten se on aina jossain tilassa, missä se on paennut koko universumin tavoittamattomiin. Toisin sanottuna kaikki tiede on tehty oikein oikealla tavalla kaikkea näkyvää varten. EIkä ole mitään muuta kuin ennakkoluuloja sitä vastaan siitä, mitä tapahtuu, kun tämä mekaanikko tämän energian joskus näkee. Tästä ei laskettu paljonko ulkoista energiaa menee kaareuttamaan tätä avaruutta. Viimeisenä sanottiin, että homman juju on tämä, että ensimmäisenä näkymätön energia pitää nähdä ja ohjata jotenkin.

9

Anonyymi kirjoitti:

Energia ei ole suure, jossa pystyy yksinkertaisesti muodostamaan nollaksi summautuvia osakomponentteja. Skalaarikentät ym. summautuvat nollaksi silloin, kun on olemassa negatiivisia arvoja esim. jossain jo yksinään tai samassa paikassa osina. Yleensä osakomponentit summautuvat joksikin ja niitä kutsutaan nollaksi yhtä paikkaa varten. Kenttien energia on myös suure, joka voi liittyä negatiivisia arvoja käyttävien kenttien aikaderivaattoihin eivätkä ne summaudu nollaksi aina, kun äskeinen summa on nolla. Siten kaikki konseptit vektoreista jotka ovat täynnä hävinnyttä energiaa, voivat johtua siitä, että Bearden ei tiedä, miten energia lasketaan olevista objekteista.

Näyttää tosiaan, että jos jotain piiloenergiaa väännetään luonnossa eteen ja taakse avaruuden kaareutumisella, niin silloin sen energian oli tarkoituskin olla hävinneenä sinne taakse, ja kaikki edelliset tieteilijät jotka 'laskivat vektorit yhteen' jne. tekivätkin kaiken oikein, ja samalla tavalla tekee Beardenkin tästä eteenpäin. Ei yhtään fundamentaalista virhettä missään vaiheessa ja kiitokset Einsteinille sen energian esiin vääntämisestä.

Jos virtuaalinen on sama kuin testihiukkanen, niin 'virtuaalinen energia' ei ole tuotavissa systeemiin. Jokainen voisi käyttää niin suuren energian testihiukkasta kuin kehtaa. Jos tämä olisi uusi näkymätön aineosa, niin ei tätä olisi ollut olemassa, ellei SM olisi muotoiltu edellä E:n ja B:n avulla (tai niin Bearden sanoo, vaikka samat testit tehdään potentiaaleille). Bearden olisi halunnut sanoa, että tyhjiö koostuu potentiaaleista 'vacuum is Just a conglomerate of potentials, nothing more, nothing less'. Vaikka tässä potentiaalien ja kenttien erottelussa ei ole järkeä, niin hän ei ole väittänyt itse, etteikö potentiaali olisi aina näkyvä ja konkreettinen asia. Joko ei ole mitään väliä kummasta puhuu tai sitten hänen ei pidä kirjata minkään näkymättömän asian energiaa todellisuuteen mukaan sillä perusteella, että se on klassisen SM:n tai sen ikävyyksien mukaista.

Nykyään tyhjiön määritelmä on se, että siinä on oltava mahdollisimman vähän energiaa E:ssä ja B:ssä ja muissa asioissa, mikä vastaa sitä, että ei ole valoa. Pelkkä tyhjiön nimeäminen hiukkasettomaksi potentiaalien joukoksi ei riitä.

Tässä 'virtuaalinen' vaikuttaa siltä kuin sen pitäisi olla makroskooppisen aineen sisällä, vaikka äsken kaikki, missä on ainetta, on observoitavissa olevaa kenttää? Jopa niin, että oikea fysiikka oli väärää fysiikkaa, kun se tekee tai sanoo jotain liittyen siihen, että ei olisi varattuja hiukkasia läsnä.

Onko tarkoitus olla väliä sillä, miten helppo on observoida? Ja onko observoimisen vaikeus jokin uusi luonnon fundamentaalinen rakenne, joka tästä tekstistä pitäisi omaksua?

Bearden kuitenkin juuri äsken ehdotti, että obsevointia tekee jokainen externaali state. Jokin joltain näkymättömänä oleminen on mahdotonta esim. SM:ssä, missä potentiaali kuten A on jossakin ja se reagoi kaikkeen kaikkialta. Missä se kaikkialla oleva asia on sekin A:ta ja kumpaakin koskee yksi SM-teoria, eli vaikka välissä olisi siirtyminen johonkin kuten tiheämpään aineeseen.

Varsinkin jos tekee kaiken teorian, tässä kaiken teoriassa esim. materia/kenttä mustan-aukon sisältä ei lakkaa vuorovaikuttamasta ulospäisesti normalilla 'kaikkitavalla' kaikiin ulkopuolella oleviin. Siten Beardenin idea yhdistää kaarevuus ja kaikki muu tavalla, missä sillä syntyy (missään tapauksessa) näkymättömiä sisäasioita, on epätodennäköinen lähestymistapa. Tällainen vuorovaikutuksen on ja off -idea on jotain, millä statistiset tai muut fyysikot heittäisivät menemään pieniä vektoreita.

Bearden:
"The entire secret of tapping vacuum energy, to build a free energy device, is to produce a current in the local vacuum potential that is self- sustained, and then tap that current."

Tätä ennen sanottiin, että piiloenergia kaareuttaisi aika-avaruutta ihan itse (ja tulisi näkyviin). Tällöin olisi seurannut, että nykyään nähdyssä massassa on kaikki tästä energiasta. Seuraavaksi sanottiin, että energia näkyy vain, jos joku muu kaareuttaa tätä aika-avaruutta, eli joku mekaanikko. Tarkoitus on saada energia näkyviin ja käyttöön, koska muuten se on aina jossain tilassa, missä se on paennut koko universumin tavoittamattomiin. Toisin sanottuna kaikki tiede on tehty oikein oikealla tavalla kaikkea näkyvää varten. EIkä ole mitään muuta kuin ennakkoluuloja sitä vastaan siitä, mitä tapahtuu, kun tämä mekaanikko tämän energian joskus näkee. Tästä ei laskettu paljonko ulkoista energiaa menee kaareuttamaan tätä avaruutta. Viimeisenä sanottiin, että homman juju on tämä, että ensimmäisenä näkymätön energia pitää nähdä ja ohjata jotenkin.

9

Lue lisää

Bearden:
"So the present EM theory throws away exactly half of the energetics of the situation involved. From time to time yet another physicist discovers that astonishing fact, and publishes a paper on it to point it out. Nobody does anything about it, however, because no one has the foggiest notion of what to do. So everybody just lets it pass and nothing is changed."

Moni SM-teoria on heittänyt pois avaruuden kaareutumisen, eikä se ollut koskaan niiden tehtävä olla heittämättä. Bearden on heittänyt pois QCD;n, joten voiko hän olla oikeassa, tuskin? Moni on heittänyt QCD:n pois eikä mikään muutu näiden heittäjien todellisuudessa.

Bearden sähköesimerkki:
"At the same time, another current - a time-reversed, phase-conjugate current - was induced in the atomic nuclei of the atoms in the interaction area. This "inner current" flowed Whittaker- wise through the atomic nuclei of the instrument, producing an equal and opposite force."

Jos aineessa on virta, sen täytyy olla nestemäistä ainetta, jotta positiiviset ytimet voivat liikkua keskimäärin paljon virran suuntaan. Jos ytimet eivät liiku niiden osa virrasta on nolla. Elektronien liike vastavirtaan tuottaa positiivisen virran silloin yksinään. Puhutaan kuitenkin nesteestä. Laitteessa, jossa on seuraavaksi magneettikentän havaitseva neula, ei voi havaita elektronien virtaa yksinään, koska se havaitsee vain magneettikentän, joka syntyy kaikesta mikä virtaa tekee.

Kun kiinteässä kappaleessa ytimiin vaikuttaa voima, se voi saada ne tärisemään enemmän ja joskus tämä voi liikuttaa elektroneja lujempaa kuin mitä olisi kuviteltu elektronien tekevän jotenkin neutraalissa aineessa. Iso osa tärinästä menee kuitenkin lämmöksi.

Tässä esimerkissä oltaisiin voitu käyttää voimakenttiä E ja B, ja Lorentzin voimaa. Niiden käyttö ei siis mitenkään korreloi sen kanssa, että joltain jäisi jotain näkemättä. Samalla, kun sen on käyttänyt atomeihin, voisi myös syntyä käsitys, paljonko kentässä on samaan aikaan liikettä ja energiaa. Kyseessä ei ole Whittakerin kahden paperin kaltainen ratkaisu, koska Whittaker toimi niissä tyhjiössä.

"And I've pointed out a mechanism by means of which you can make a quantum potential, so that separate things - even widely separated - can interact as if they were all pieces of the same system, and all located together at the same location. Further, I've pointed out that you can deliberately structure that quantum potential with a Whittaker bidirectional wave structure."

Kyseessä ei ole huom. tavallinen QM-potentiaali, vaan jokin piilomuuttujateoria. Tieteen potentiaali A on jollain tavalla osa potentiaalienergiaa, joka QM-objektilla on, mutta vain piilomuutujateorian muuttuja tekee vuorovaikutuksia kietoutuneiden objektien välillä. Todennäköisesti hyvin samanlaisilla kenttien ja potentiaalien idealla, mutta kukaan piilotieteessä ei oikeasti tee saman asian venyttämistä molempiin tehtäviin. Tässä tekstissä ei käydä läpi yhtään tavallisen QM:n virhettä tai piilomuuttujien paremmuutta. Eikä tämä voi olla QM-tieteilijöiden itsetutkiskelussa auttavaa tekstiä.

Seuraavaksi hänellä on vain päässään läjä esimerkkejä uudenlaisista tapahtumista, joita ei ole koskaan tapahtunut.

Kohtaan 21:
"They threw out the interaction and entanglement of EM and gravitation, and wrote the special subset of Maxwell's theory that is restricted to the case where gravity and electromagnetics do not interact. As a subset, their work is perfectly okay."

Varsinainen gravitaation ja SM:n yhteys ei olisi voinut syntyä vain sanomalla, että siellä täällä avaruudessa on potentiaaleja (vaikka E = 0 jne.). Siten 'he' eivät tehneet mitään, mitä kaikki muutkin eivät tekisi aina, kun eivät osaa joko kirjoittaa potentiaalia massaksi tai sitten kirjoittaa GR:n avaruusaikaa, joka riippuu suoraan potentiaalista. Jos on olemassa mikä tahansa teoria: vaikka sitten keskiaikainen helmitaulujen helmikenttä, sen voi yhdistää gravitaatioon tehdessään gravitaation ja sen välille haluamansa teorian. Tai GR:ssä tämä on selkeä tapa, koska siinä energia vaikuttaa suoraan gravitaatioon.

"They simply lifted the Gibbs thermodynamics statistics, and utilized it as the quantum statistics."

Jos ei halua QM-statistiikkaa, niin voidaan poltta kaikki QM-statistiikan kirjat juuri nyt. Tämän jälkeen jää vielä kysymys, että onko QM:ssä jokin vika myös?

10

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"So the present EM theory throws away exactly half of the energetics of the situation involved. From time to time yet another physicist discovers that astonishing fact, and publishes a paper on it to point it out. Nobody does anything about it, however, because no one has the foggiest notion of what to do. So everybody just lets it pass and nothing is changed."

Moni SM-teoria on heittänyt pois avaruuden kaareutumisen, eikä se ollut koskaan niiden tehtävä olla heittämättä. Bearden on heittänyt pois QCD;n, joten voiko hän olla oikeassa, tuskin? Moni on heittänyt QCD:n pois eikä mikään muutu näiden heittäjien todellisuudessa.

Bearden sähköesimerkki:
"At the same time, another current - a time-reversed, phase-conjugate current - was induced in the atomic nuclei of the atoms in the interaction area. This "inner current" flowed Whittaker- wise through the atomic nuclei of the instrument, producing an equal and opposite force."

Jos aineessa on virta, sen täytyy olla nestemäistä ainetta, jotta positiiviset ytimet voivat liikkua keskimäärin paljon virran suuntaan. Jos ytimet eivät liiku niiden osa virrasta on nolla. Elektronien liike vastavirtaan tuottaa positiivisen virran silloin yksinään. Puhutaan kuitenkin nesteestä. Laitteessa, jossa on seuraavaksi magneettikentän havaitseva neula, ei voi havaita elektronien virtaa yksinään, koska se havaitsee vain magneettikentän, joka syntyy kaikesta mikä virtaa tekee.

Kun kiinteässä kappaleessa ytimiin vaikuttaa voima, se voi saada ne tärisemään enemmän ja joskus tämä voi liikuttaa elektroneja lujempaa kuin mitä olisi kuviteltu elektronien tekevän jotenkin neutraalissa aineessa. Iso osa tärinästä menee kuitenkin lämmöksi.

Tässä esimerkissä oltaisiin voitu käyttää voimakenttiä E ja B, ja Lorentzin voimaa. Niiden käyttö ei siis mitenkään korreloi sen kanssa, että joltain jäisi jotain näkemättä. Samalla, kun sen on käyttänyt atomeihin, voisi myös syntyä käsitys, paljonko kentässä on samaan aikaan liikettä ja energiaa. Kyseessä ei ole Whittakerin kahden paperin kaltainen ratkaisu, koska Whittaker toimi niissä tyhjiössä.

"And I've pointed out a mechanism by means of which you can make a quantum potential, so that separate things - even widely separated - can interact as if they were all pieces of the same system, and all located together at the same location. Further, I've pointed out that you can deliberately structure that quantum potential with a Whittaker bidirectional wave structure."

Kyseessä ei ole huom. tavallinen QM-potentiaali, vaan jokin piilomuuttujateoria. Tieteen potentiaali A on jollain tavalla osa potentiaalienergiaa, joka QM-objektilla on, mutta vain piilomuutujateorian muuttuja tekee vuorovaikutuksia kietoutuneiden objektien välillä. Todennäköisesti hyvin samanlaisilla kenttien ja potentiaalien idealla, mutta kukaan piilotieteessä ei oikeasti tee saman asian venyttämistä molempiin tehtäviin. Tässä tekstissä ei käydä läpi yhtään tavallisen QM:n virhettä tai piilomuuttujien paremmuutta. Eikä tämä voi olla QM-tieteilijöiden itsetutkiskelussa auttavaa tekstiä.

Seuraavaksi hänellä on vain päässään läjä esimerkkejä uudenlaisista tapahtumista, joita ei ole koskaan tapahtunut.

Kohtaan 21:
"They threw out the interaction and entanglement of EM and gravitation, and wrote the special subset of Maxwell's theory that is restricted to the case where gravity and electromagnetics do not interact. As a subset, their work is perfectly okay."

Varsinainen gravitaation ja SM:n yhteys ei olisi voinut syntyä vain sanomalla, että siellä täällä avaruudessa on potentiaaleja (vaikka E = 0 jne.). Siten 'he' eivät tehneet mitään, mitä kaikki muutkin eivät tekisi aina, kun eivät osaa joko kirjoittaa potentiaalia massaksi tai sitten kirjoittaa GR:n avaruusaikaa, joka riippuu suoraan potentiaalista. Jos on olemassa mikä tahansa teoria: vaikka sitten keskiaikainen helmitaulujen helmikenttä, sen voi yhdistää gravitaatioon tehdessään gravitaation ja sen välille haluamansa teorian. Tai GR:ssä tämä on selkeä tapa, koska siinä energia vaikuttaa suoraan gravitaatioon.

"They simply lifted the Gibbs thermodynamics statistics, and utilized it as the quantum statistics."

Jos ei halua QM-statistiikkaa, niin voidaan poltta kaikki QM-statistiikan kirjat juuri nyt. Tämän jälkeen jää vielä kysymys, että onko QM:ssä jokin vika myös?

10

Lue lisää

Bearden:
"The second case, "quantum change is statistical, but can contain hidden order and be nonrandom," was thus excluded a priori, simply because of the statistics utilized. Now the random change hypothesis is easily falsified, as follows If you collect large numbers of random change, the resulting collection is still random. The next collection will not necessarily produce the same collection at all. (In fact, if it does, then this is prima facie evidence that the variables are not all random.)"

'Quantum change' tarkoittaa varmaan mitä tahansa mittauksia, jos niitä voi kerätä jonkun määrän. QM on kuitenkin myös laji, jossa muuttuu asioita monessa eri kategoriassa, missä QM-statistiikan tilastollisen ensemblen muuttuminen yhdestä toiseen on noin kolmas.

Viimeinen väite ei välttämättä koskaan voi todistua oikeaksi. On olemassa ns. suurten määrien hypoteesi, missä jos kolikkoa heitetään ääretön kertaa, silloin tasan puolet ovat klaavoja. Jos tätä loppua yrittäisi analysoida käyttämällä vain suuria kokoelmia ja vertaisi vain kahta mittauskokoelmaa keskenään saadakseen vastauksen, niin satunnaisuudesta voisi sanoa vain ettei sitä ole. Mutta ei näin kannata tehdä QM-teorian tai kolikonheiton periaatteita. Klassisen statistiikan tapauksessa puhuttiin aina statistikaalisuudesta, mutta kukaan ei uskonut siihen luonnossaesiintyvänä. Siten on outoa, että pitäisi käydä läpi statistiikan ja kvanttiteorian leikkaaminen irti toisistaan voidakseen vain väittää, että ehkä QM ei ole satunnainen. Mitään luonnossa olevaa asiaa, mitä sanotaan satunnaiseksi, ei voi todistaa satunnaiseksi millään menetelmällä tai ajatusleikillä varsinkaan. Satunnaisuus vastaan deterministisyys on QM:n ja muun todellisuuden tulkintaa.

"What this means is that,if quantum change is random, then collections of these random tiny changes could never integrate to provide us the ordered macroscopic universe we live in and observe."

Tämä on väärin, koska voidaan laskea, että esim. todennäköisyys, millä vesimolekyyli hajoaa takaisin hapeksi ja vedyksi on jotain, mikä kestää ison osan universumin iästä. Samalla kristallien satunnaisen höyrystmisen nopeus on yleensä hitaampi kuin sen höyryn palaaminen kristalliin. Kun näistä ei pääse eroon, on paljon kiinteää ainetta (ei kannata sanoa sitä integroiduksi, integroituva on usein kaoottisen vastakohta). Aiemmin mainittu QM:n aiheuttama ristiriita kaaoksen kanssa on sitä, että QM:llä on joskus vähemmän kaaosta kuin klassisella aineella, joka on tehty pistemäisistä hiukkasista. Tämän takia jotkut sanovat kauheasti miettimättä, että on ehkä mahdotonta, että miljardit kvanttiobjektit kristallina voisivat muodostaa isoista kristalleistaan samanlaista systeemiä kuin mitä nykyään nähdyt kolmen tai useamman kiinteän kappaleen gravitaatiojärjestelmät ovat. Eli kun QM:stä emergoisi makromaailman, sen pitäisi näyttää vähemmän kaaokselta, kuin sen tiedetään olevan. Bearden ei näytä tätä melko yleistä tieteen kriisiä edes tajunneen.

Tämä molekyylien kestävyys QM:ssä ei riipu siitä, onko sen tulkinta satunnainen vai ei. Kyse on molemmissa tapauksissa esim. aalloista, jotka lojuvat astioiden pohjilla samalla kun niitä läikytetään hitaasti pois eli tunneloidaan. Jos deterministisen maailman aalto läikkyy, sekin tunnelointi rikkoo näitä molekyylejä. Aallon voi ajatella olevan eetterin aaltoa, ja silloin liikaa eetteriä astiassa esim. työntää turhat atomit pois paikaltaan tms.

"For integration of the statistical quantum changes to yield an ordered macroscopic universe, quantum change must contain hidden order."

Jos joku väittää, että molekyylejä koossa pitävä asia on piilossa olevaa potentiaalia tms. mitä ei voi mitata, niin teoria on karilla heti, koska molekyylien koossapysyminen on hyvin mitattu asia. Vertaa esim. pimeään aineeseen, joka on postuloitu pitämään galakseja koossa. Galaksille tuli tarve pysyä koossa lujempaa. Pimeä aine on kyseenalainen objekti, koska sitä ei löydy kokeiden avulla ja nähdä toisissa yhteyksissä.

"That is, the variables must be chaotic, not random. If the changes are chaotic, then integration of them will see large scale forms emerge and stabilize - which is what we actually observe in physical reality. So ironically, the biggest foundations problem in quantum mechanics today is the problem of the missing chaos! Try as they will, quantum physicists cannot find the missing hidden order, because they continue to use the Gibbs statistics that already excludes it. So they now know that somehow QM is wrong, and many of them fear that this most successful of physics theories will have to be completely redone."

Tätä kätkettyä asiaa ei ole tarkoitus etsiä, koska QM:ään ei ole monien mielestä tarkoitus lisätä piilomuuttujia. Piilomuuttujilla tai millä tahansa teorialla olisi edelleen mahdollista tehdä miljardien osien statistista fysiikkaa, missä on aina piirteitä siitä mikroteoriasta, joka siinä on.

11

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"The second case, "quantum change is statistical, but can contain hidden order and be nonrandom," was thus excluded a priori, simply because of the statistics utilized. Now the random change hypothesis is easily falsified, as follows If you collect large numbers of random change, the resulting collection is still random. The next collection will not necessarily produce the same collection at all. (In fact, if it does, then this is prima facie evidence that the variables are not all random.)"

'Quantum change' tarkoittaa varmaan mitä tahansa mittauksia, jos niitä voi kerätä jonkun määrän. QM on kuitenkin myös laji, jossa muuttuu asioita monessa eri kategoriassa, missä QM-statistiikan tilastollisen ensemblen muuttuminen yhdestä toiseen on noin kolmas.

Viimeinen väite ei välttämättä koskaan voi todistua oikeaksi. On olemassa ns. suurten määrien hypoteesi, missä jos kolikkoa heitetään ääretön kertaa, silloin tasan puolet ovat klaavoja. Jos tätä loppua yrittäisi analysoida käyttämällä vain suuria kokoelmia ja vertaisi vain kahta mittauskokoelmaa keskenään saadakseen vastauksen, niin satunnaisuudesta voisi sanoa vain ettei sitä ole. Mutta ei näin kannata tehdä QM-teorian tai kolikonheiton periaatteita. Klassisen statistiikan tapauksessa puhuttiin aina statistikaalisuudesta, mutta kukaan ei uskonut siihen luonnossaesiintyvänä. Siten on outoa, että pitäisi käydä läpi statistiikan ja kvanttiteorian leikkaaminen irti toisistaan voidakseen vain väittää, että ehkä QM ei ole satunnainen. Mitään luonnossa olevaa asiaa, mitä sanotaan satunnaiseksi, ei voi todistaa satunnaiseksi millään menetelmällä tai ajatusleikillä varsinkaan. Satunnaisuus vastaan deterministisyys on QM:n ja muun todellisuuden tulkintaa.

"What this means is that,if quantum change is random, then collections of these random tiny changes could never integrate to provide us the ordered macroscopic universe we live in and observe."

Tämä on väärin, koska voidaan laskea, että esim. todennäköisyys, millä vesimolekyyli hajoaa takaisin hapeksi ja vedyksi on jotain, mikä kestää ison osan universumin iästä. Samalla kristallien satunnaisen höyrystmisen nopeus on yleensä hitaampi kuin sen höyryn palaaminen kristalliin. Kun näistä ei pääse eroon, on paljon kiinteää ainetta (ei kannata sanoa sitä integroiduksi, integroituva on usein kaoottisen vastakohta). Aiemmin mainittu QM:n aiheuttama ristiriita kaaoksen kanssa on sitä, että QM:llä on joskus vähemmän kaaosta kuin klassisella aineella, joka on tehty pistemäisistä hiukkasista. Tämän takia jotkut sanovat kauheasti miettimättä, että on ehkä mahdotonta, että miljardit kvanttiobjektit kristallina voisivat muodostaa isoista kristalleistaan samanlaista systeemiä kuin mitä nykyään nähdyt kolmen tai useamman kiinteän kappaleen gravitaatiojärjestelmät ovat. Eli kun QM:stä emergoisi makromaailman, sen pitäisi näyttää vähemmän kaaokselta, kuin sen tiedetään olevan. Bearden ei näytä tätä melko yleistä tieteen kriisiä edes tajunneen.

Tämä molekyylien kestävyys QM:ssä ei riipu siitä, onko sen tulkinta satunnainen vai ei. Kyse on molemmissa tapauksissa esim. aalloista, jotka lojuvat astioiden pohjilla samalla kun niitä läikytetään hitaasti pois eli tunneloidaan. Jos deterministisen maailman aalto läikkyy, sekin tunnelointi rikkoo näitä molekyylejä. Aallon voi ajatella olevan eetterin aaltoa, ja silloin liikaa eetteriä astiassa esim. työntää turhat atomit pois paikaltaan tms.

"For integration of the statistical quantum changes to yield an ordered macroscopic universe, quantum change must contain hidden order."

Jos joku väittää, että molekyylejä koossa pitävä asia on piilossa olevaa potentiaalia tms. mitä ei voi mitata, niin teoria on karilla heti, koska molekyylien koossapysyminen on hyvin mitattu asia. Vertaa esim. pimeään aineeseen, joka on postuloitu pitämään galakseja koossa. Galaksille tuli tarve pysyä koossa lujempaa. Pimeä aine on kyseenalainen objekti, koska sitä ei löydy kokeiden avulla ja nähdä toisissa yhteyksissä.

"That is, the variables must be chaotic, not random. If the changes are chaotic, then integration of them will see large scale forms emerge and stabilize - which is what we actually observe in physical reality. So ironically, the biggest foundations problem in quantum mechanics today is the problem of the missing chaos! Try as they will, quantum physicists cannot find the missing hidden order, because they continue to use the Gibbs statistics that already excludes it. So they now know that somehow QM is wrong, and many of them fear that this most successful of physics theories will have to be completely redone."

Tätä kätkettyä asiaa ei ole tarkoitus etsiä, koska QM:ään ei ole monien mielestä tarkoitus lisätä piilomuuttujia. Piilomuuttujilla tai millä tahansa teorialla olisi edelleen mahdollista tehdä miljardien osien statistista fysiikkaa, missä on aina piirteitä siitä mikroteoriasta, joka siinä on.

11

Lue lisää

Mitään kvanttisysteemiä ei saa nykyään muuttaa teorialtaan niin kaoottiseksi, etteivät nykyisen teorian mukaiset epäkaoottiset arvet eli epäergodisuus esiintyisi. Koska niiden on mitattu esiintyvän oikeassa aineessa:
https://arxiv.org/abs/1806.10933

On olemassa kaasuja kuten He, jotka ovat huoneen lämmössä täysin vailla atomien välistä rakennetta. Tähän tuskin pitäisi pystyä vaikuttamaan sillä, että QM-objektien teoria muutetaan muiksi muuttujiksi. Eli mikään mitä tässä ehdotetaan ei johda väitettyyn lopputulokseen. Kaaoksessa ja epälineaarisuudessa olevat aallot astioiden pohjilla läikkyvät joskus rajusti ja arvaamattomasti, joten sellaiset eivät pidä kaikkea kasassa.

Bearden:
"Now this is where Whittaker's work - and Maxwell's original quaternion theory of EM - saves the day and decisively decides the issue. Whittaker's hidden variable theory is directly engineerable on the lab bench. ... and (3) the case where quantum change is perfectly engineered and hence perfectly ordered and deterministic."

Labraan viittaus sähköinsinööritoiminnan paikkana (vai matemaattisen manipuloinnin paikkana) on outo, kun siitä pitäisi seurata vain tiedote, että esim. QM-aalto ei ole enää todennäköisyysaalto (eikä mikään entisenlainen aalto muutenkaan, kun se on nyt EM-aalto), menkää kotiin. Tästä ei tule mitään muutakaan selvää käsitystä, mitä seuraavaksi tehtäisiin.

"Unfortunately, Einstein's view of electromagnetics approximated the classical view. In classical EM theory, EM and gravitation were mutually exclusive. That is, the strong EM force was not usable as an agent to curve spacetime. Therefore, as a curvature agent, Einstein only considered the weak gravitational force due to the attraction of mass. Now the G-force is far, far weaker than the E-force."

Hän käytti myös energiaa vetovoiman lähteenä. Sillä ei ole merkitystä vuorovaikutuksen voiman suuruudelle, että paljonko energiaa on jossain rusinan kokoisessa alueessa, joka on joko varattu tai täynnä potentiaalin fotoneja. Tosin GR-gravitaatiolähteelle sillä on merkitystä, että kun toinen vuorovaikutus on vahva ja paikalla on jotain, millä on energiaa siinä, silloin näiden rusinoiden sisältämä massa määräytyy sen sen energian perusteella. Mutta tämä energia massana ei aiheuta uudestaan samaa vuorovaikutusta, mistä se oli peräisin. Jos aiheuttaisi, niin sekin jäisi vielä kyseiseen sähkökenttään. Jos vahvana aiheutetun sähkökentän haluaisi siirtää suoraan gravitaatioon, olisi kierrettävä gravitaatiovakio G. Jos tällä tai jollain muulla tavalla tapahtuisi kvanttimielessä niin, että fotonit ja ns. gravitonit muuttuisivat toisikseen, tämä tarkoittaisi mahdollisesti sitä, että toista näistä vuorovaikutuksista ei olisi olemassa enää erikseen vähän matkan päästä katsottuna. Jos fotonit katoavat, voisi se tarkoittaa etteivät varaukset koe enää toisia varauksia erikseen varattuina, ja tällöin kaikki molekyylinen rakenne hajoaisi. Einsteinin aikana ei vielä ollut niin, että tällaisisa asioista päätettiin pöydissä.

Einstein halusi tehdä heikkoja gravitaatiovakiolla kerrottuja vaikutuksia GR:äänsä, koska Newtonin gravitaatio on heikko ja määritellyt gravitaatiovakion. Jos fyysikko halusi silloin tai tänä päivänä tehdä vahvoja voimia, hän ei olisi kutsunut vanhoja voimia luokseen, kuten SM ja gravitaatio, vaan hän olisi sanonut olevan olemassa uuden voiman. Ja ajanut sen karille, kun missään ei ole mitään voimaa.

"Einstein reasoned that the laboratory, and the observer/scientist and instrument, would never be on the surface of the sun or of a star. Therefore, he reasoned, the local spacetime - where the lab, the observer, and the instruments are - would never be curved. The local spacetime would always be flat.
...He stated one of his fundamental postulates of general relativity as "The local spacetime is always flat." This is overly restrictive, and did not follow from his thought process. His postulate can be more accurately stated as follows "The local spacetime is always flat, whenever only the weak gravitational force is used for the agent of curvature and the local region of interest is not near a large collection of mass.""

Tämä on väärin väitetty, koska GR:ssä aikaavaruus on lokaalisti havaitsijan mielestä litteä myös keskellä aurinkoa ja missä tahansa mustanaukon sisällä paitsi keskellä. Se pitää paikkansa riippumatta energiamäärästä ja myös vaikka muokattaisiin gravitaatiovakiota niin paljon, että gravitaatio on varmasti suurempi kuin saman objektin tuottama sähkövoima kaikissa käytännön tilanteissa (*). Tällöin ei voida väittää, että jotain suljetaan GR:n gravitaatiosta pois vahvuuden perusteella.

(*) Parempi määritelmä vahvuudelle olisi kuitenkin vakion G sijaan se, että gravitaatio poikkeaa paljon Newtonin 1/r^2 kaavasta.

12

Anonyymi kirjoitti:

Mitään kvanttisysteemiä ei saa nykyään muuttaa teorialtaan niin kaoottiseksi, etteivät nykyisen teorian mukaiset epäkaoottiset arvet eli epäergodisuus esiintyisi. Koska niiden on mitattu esiintyvän oikeassa aineessa:
https://arxiv.org/abs/1806.10933

On olemassa kaasuja kuten He, jotka ovat huoneen lämmössä täysin vailla atomien välistä rakennetta. Tähän tuskin pitäisi pystyä vaikuttamaan sillä, että QM-objektien teoria muutetaan muiksi muuttujiksi. Eli mikään mitä tässä ehdotetaan ei johda väitettyyn lopputulokseen. Kaaoksessa ja epälineaarisuudessa olevat aallot astioiden pohjilla läikkyvät joskus rajusti ja arvaamattomasti, joten sellaiset eivät pidä kaikkea kasassa.

Bearden:
"Now this is where Whittaker's work - and Maxwell's original quaternion theory of EM - saves the day and decisively decides the issue. Whittaker's hidden variable theory is directly engineerable on the lab bench. ... and (3) the case where quantum change is perfectly engineered and hence perfectly ordered and deterministic."

Labraan viittaus sähköinsinööritoiminnan paikkana (vai matemaattisen manipuloinnin paikkana) on outo, kun siitä pitäisi seurata vain tiedote, että esim. QM-aalto ei ole enää todennäköisyysaalto (eikä mikään entisenlainen aalto muutenkaan, kun se on nyt EM-aalto), menkää kotiin. Tästä ei tule mitään muutakaan selvää käsitystä, mitä seuraavaksi tehtäisiin.

"Unfortunately, Einstein's view of electromagnetics approximated the classical view. In classical EM theory, EM and gravitation were mutually exclusive. That is, the strong EM force was not usable as an agent to curve spacetime. Therefore, as a curvature agent, Einstein only considered the weak gravitational force due to the attraction of mass. Now the G-force is far, far weaker than the E-force."

Hän käytti myös energiaa vetovoiman lähteenä. Sillä ei ole merkitystä vuorovaikutuksen voiman suuruudelle, että paljonko energiaa on jossain rusinan kokoisessa alueessa, joka on joko varattu tai täynnä potentiaalin fotoneja. Tosin GR-gravitaatiolähteelle sillä on merkitystä, että kun toinen vuorovaikutus on vahva ja paikalla on jotain, millä on energiaa siinä, silloin näiden rusinoiden sisältämä massa määräytyy sen sen energian perusteella. Mutta tämä energia massana ei aiheuta uudestaan samaa vuorovaikutusta, mistä se oli peräisin. Jos aiheuttaisi, niin sekin jäisi vielä kyseiseen sähkökenttään. Jos vahvana aiheutetun sähkökentän haluaisi siirtää suoraan gravitaatioon, olisi kierrettävä gravitaatiovakio G. Jos tällä tai jollain muulla tavalla tapahtuisi kvanttimielessä niin, että fotonit ja ns. gravitonit muuttuisivat toisikseen, tämä tarkoittaisi mahdollisesti sitä, että toista näistä vuorovaikutuksista ei olisi olemassa enää erikseen vähän matkan päästä katsottuna. Jos fotonit katoavat, voisi se tarkoittaa etteivät varaukset koe enää toisia varauksia erikseen varattuina, ja tällöin kaikki molekyylinen rakenne hajoaisi. Einsteinin aikana ei vielä ollut niin, että tällaisisa asioista päätettiin pöydissä.

Einstein halusi tehdä heikkoja gravitaatiovakiolla kerrottuja vaikutuksia GR:äänsä, koska Newtonin gravitaatio on heikko ja määritellyt gravitaatiovakion. Jos fyysikko halusi silloin tai tänä päivänä tehdä vahvoja voimia, hän ei olisi kutsunut vanhoja voimia luokseen, kuten SM ja gravitaatio, vaan hän olisi sanonut olevan olemassa uuden voiman. Ja ajanut sen karille, kun missään ei ole mitään voimaa.

"Einstein reasoned that the laboratory, and the observer/scientist and instrument, would never be on the surface of the sun or of a star. Therefore, he reasoned, the local spacetime - where the lab, the observer, and the instruments are - would never be curved. The local spacetime would always be flat.
...He stated one of his fundamental postulates of general relativity as "The local spacetime is always flat." This is overly restrictive, and did not follow from his thought process. His postulate can be more accurately stated as follows "The local spacetime is always flat, whenever only the weak gravitational force is used for the agent of curvature and the local region of interest is not near a large collection of mass.""

Tämä on väärin väitetty, koska GR:ssä aikaavaruus on lokaalisti havaitsijan mielestä litteä myös keskellä aurinkoa ja missä tahansa mustanaukon sisällä paitsi keskellä. Se pitää paikkansa riippumatta energiamäärästä ja myös vaikka muokattaisiin gravitaatiovakiota niin paljon, että gravitaatio on varmasti suurempi kuin saman objektin tuottama sähkövoima kaikissa käytännön tilanteissa (*). Tällöin ei voida väittää, että jotain suljetaan GR:n gravitaatiosta pois vahvuuden perusteella.

(*) Parempi määritelmä vahvuudelle olisi kuitenkin vakion G sijaan se, että gravitaatio poikkeaa paljon Newtonin 1/r^2 kaavasta.

12

Lue lisää

Käytännössä muuten musta-aukko on joissain kohdissaan pienillä etäisyyksillä jo valmiiksi vahvempi kuin mikään muu vuorovaikutus. Samoin käytännössä kuusta maahan katsoessa gravitaatio on vahvempi kuin maan sähköinfrastruktuuri. Bearden ei myöskään tiedä, miten pieni on lokaali aika-avaruus.

Einstein ei ole virallisena oletuksena olettanut mitään, missä sanottaisiin avaruuden olevan lokaalisesti litteä. Kyseisen lauseen pystyisi lisäksi aina sanomaan olemaan seuraus suuremmista oletuksista (joista ei puhuta nimillä), eikä sitä pystyisi laittamaan oletuksen asemaan ensimmäiseksi. Einsteinin oletus on pikemminkin muotoa: avaruus on Riemannin monisto. Näiden monistojen oletuksista, jotka liittyvät sileyteen, derivoituvuuteen ja tapaan, millä ne muodostavat käsitteen kaarevuudesta, seuraa se, että jokainen sellainen monisto on lokaalisti litteä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Riemannian_manifold#Every_smooth_manifold_has_a_Riemannian_metric

Jotta ei tekisi samaa oletusta, on keksittävä uusi avaruuden ja siinä vaaditun kaarevuuden määritelmä. Tähän työhön voi tarvita aloituksessa mainittua joukko-oppia, koska esim. reaaliluvuista ei kannata aloittaa.

Nykyisessä kaarevuudessa pitää määritellä asia, kuten geodeettiset radat. Jotta kaarevuutta voi ajatella havaitsijan luona, voidaan sanoa, että havaitsija on sellaisella radalla. Tämän radan vieressä tulee olla toisia geodeettisia ratoja, ja jotta avaruus olisi Riemannilainen ja tehty reaalilukuja varten, tulee olla paljon geodeeseja, jotka samassa kohdassa mutta hieman sivummalla kulkevat samaan suuntaan kuin tämä. Kaarevuus on olemassa ei-litteänä, ja jonkin suuruisena, jos radat jotka ovat vieressä ja menevät samaan suuntaan, ovat myöhemmin eri suuntaisia. Jos avaruus olisi lokaalisti ei-litteä, tämä tarkoittaisi, ettei geodeesin vierestä löydy yhtään samansuuntaisena yhden pisteen etäisyyden verran samansuuntaisena menevää rataa. Tämä tilanne ei voi muodostaa avaruutta alunperinkään, vaan se tarkoittaisi jonkin pisteen (tai pienemmän dimension objektin) roikkumista jossain yksinään.

Mainostit Beardenin koko kyselyä sillä, että tämä on Beardenin peruskäsitteiden selvennykseksi tehty, ja varsinkin fyysikoille heidän tieteensä perusoletusten virhellisyyttä varten tehty itsetutkiskelun opaskirja, joka luetaan 'ensin' tai 'maallikkojen' toimesta. Tässä jossakin epäonnistutaan täysin, jos kaikkiin tieteeksi luettaviin käsitteisiin tässä tekstissä pitäisi tutustua ensin siinä tieteessä. Jolloin tiedetekstit ovat se, mitä luetaan ensin. Lisäksi Biden ei itse tunne mitään näistä käsitteistä kuten kaarevuus ja hän esittää niistä aina vääriä huomioita. Sellaisia käsitteitä kuin kaarevuus ei ole tarkoitettu kritisoinnin kohteeksi, koska hänkin haluaa kaartaa kaikkea. Hän ei ole silloin esittänyt yhtään, mistä on kyse. Ja kun hänen käsitteensä on ristiriidassa tieteen kanssa, ei se tarkoita, että olisi mitään uusia käsitteitä, joita esitettäisiin uutena perusteellisen selkeänä, ja joita voisi verrata vanhaan.

Myös Kaluza-Klein teki 5D-gravitaation, joka oli Riemannin monisto, joka olisi (-1,1,1,1,1)-metrinen jokaisen havaitsijan luona. Vaikka siinä metrisessä tensorissa lukee jokin toinen 4D-metriikka ja joitain kokeiltuja asioita, mistä tuli oikea 4D-teorian metriikka ja SM-potentiaali.
https://en.wikipedia.org/wiki/Kaluza–Klein_theory
Ei olisi olemassa mitään voimaa, koska potentiaali ei tuota enää voimia vaan pelkästään erilaisia vapaita putoamisia. Nämä 5D-putoamiset olisivat yksi yhteen identtiset sen kanssa, että potentiaali vaikuttaisi 4D-teorian gravitaatiota tuottavaan energiaan sillä tavalla kuin muussa tieteessä sanotaan, ja itse potentiaali muodostaisi lisäksi Lorentz-voiman. Ainoastaan kvanttiefektit olisivat KK-teoriassa erilaiset ja teoria sanoi, että sen mielestä on olemassa uusi tuntematon kenttä ja ulottuvuus. Kriteereitä millä tiede pitää asioita epäonnistuneina ei voi verrata Beardenin antamiin asioihin, koska hänellä ei ole täysin jäsenneltyjä 'onnistumisen lupauksia' ja tietoa, mikä niihin johtaisi.

5D-gravitaatiossa sähkö on niin vahvaa gravitaatiota, että varaukset voivat pyöriä toistensa ympäri, niin kovaa kuin Lorentz-voimassa sanotaan. Jos varausta on paljon vähemmän kuin energiaa (kerrottuna lunnonvakioilla) niin silloin 5D-gravitaatiossa massat näyttävät pyörivän massojen ympärillä, kuin gravitaatio olisi niin vahvaa kuin 4D-gravitaatio on. Fotoninen kaasu ei 5D:ssä vedä puoleensa mitään millään muulla kuin energiallaan ja samalla suuruudella kuin 4D:ssä, koska sen SM-potentiaali ei vedä puoleensa fotoneja tai varauksia.

13

Anonyymi kirjoitti:

Käytännössä muuten musta-aukko on joissain kohdissaan pienillä etäisyyksillä jo valmiiksi vahvempi kuin mikään muu vuorovaikutus. Samoin käytännössä kuusta maahan katsoessa gravitaatio on vahvempi kuin maan sähköinfrastruktuuri. Bearden ei myöskään tiedä, miten pieni on lokaali aika-avaruus.

Einstein ei ole virallisena oletuksena olettanut mitään, missä sanottaisiin avaruuden olevan lokaalisesti litteä. Kyseisen lauseen pystyisi lisäksi aina sanomaan olemaan seuraus suuremmista oletuksista (joista ei puhuta nimillä), eikä sitä pystyisi laittamaan oletuksen asemaan ensimmäiseksi. Einsteinin oletus on pikemminkin muotoa: avaruus on Riemannin monisto. Näiden monistojen oletuksista, jotka liittyvät sileyteen, derivoituvuuteen ja tapaan, millä ne muodostavat käsitteen kaarevuudesta, seuraa se, että jokainen sellainen monisto on lokaalisti litteä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Riemannian_manifold#Every_smooth_manifold_has_a_Riemannian_metric

Jotta ei tekisi samaa oletusta, on keksittävä uusi avaruuden ja siinä vaaditun kaarevuuden määritelmä. Tähän työhön voi tarvita aloituksessa mainittua joukko-oppia, koska esim. reaaliluvuista ei kannata aloittaa.

Nykyisessä kaarevuudessa pitää määritellä asia, kuten geodeettiset radat. Jotta kaarevuutta voi ajatella havaitsijan luona, voidaan sanoa, että havaitsija on sellaisella radalla. Tämän radan vieressä tulee olla toisia geodeettisia ratoja, ja jotta avaruus olisi Riemannilainen ja tehty reaalilukuja varten, tulee olla paljon geodeeseja, jotka samassa kohdassa mutta hieman sivummalla kulkevat samaan suuntaan kuin tämä. Kaarevuus on olemassa ei-litteänä, ja jonkin suuruisena, jos radat jotka ovat vieressä ja menevät samaan suuntaan, ovat myöhemmin eri suuntaisia. Jos avaruus olisi lokaalisti ei-litteä, tämä tarkoittaisi, ettei geodeesin vierestä löydy yhtään samansuuntaisena yhden pisteen etäisyyden verran samansuuntaisena menevää rataa. Tämä tilanne ei voi muodostaa avaruutta alunperinkään, vaan se tarkoittaisi jonkin pisteen (tai pienemmän dimension objektin) roikkumista jossain yksinään.

Mainostit Beardenin koko kyselyä sillä, että tämä on Beardenin peruskäsitteiden selvennykseksi tehty, ja varsinkin fyysikoille heidän tieteensä perusoletusten virhellisyyttä varten tehty itsetutkiskelun opaskirja, joka luetaan 'ensin' tai 'maallikkojen' toimesta. Tässä jossakin epäonnistutaan täysin, jos kaikkiin tieteeksi luettaviin käsitteisiin tässä tekstissä pitäisi tutustua ensin siinä tieteessä. Jolloin tiedetekstit ovat se, mitä luetaan ensin. Lisäksi Biden ei itse tunne mitään näistä käsitteistä kuten kaarevuus ja hän esittää niistä aina vääriä huomioita. Sellaisia käsitteitä kuin kaarevuus ei ole tarkoitettu kritisoinnin kohteeksi, koska hänkin haluaa kaartaa kaikkea. Hän ei ole silloin esittänyt yhtään, mistä on kyse. Ja kun hänen käsitteensä on ristiriidassa tieteen kanssa, ei se tarkoita, että olisi mitään uusia käsitteitä, joita esitettäisiin uutena perusteellisen selkeänä, ja joita voisi verrata vanhaan.

Myös Kaluza-Klein teki 5D-gravitaation, joka oli Riemannin monisto, joka olisi (-1,1,1,1,1)-metrinen jokaisen havaitsijan luona. Vaikka siinä metrisessä tensorissa lukee jokin toinen 4D-metriikka ja joitain kokeiltuja asioita, mistä tuli oikea 4D-teorian metriikka ja SM-potentiaali.
https://en.wikipedia.org/wiki/Kaluza–Klein_theory
Ei olisi olemassa mitään voimaa, koska potentiaali ei tuota enää voimia vaan pelkästään erilaisia vapaita putoamisia. Nämä 5D-putoamiset olisivat yksi yhteen identtiset sen kanssa, että potentiaali vaikuttaisi 4D-teorian gravitaatiota tuottavaan energiaan sillä tavalla kuin muussa tieteessä sanotaan, ja itse potentiaali muodostaisi lisäksi Lorentz-voiman. Ainoastaan kvanttiefektit olisivat KK-teoriassa erilaiset ja teoria sanoi, että sen mielestä on olemassa uusi tuntematon kenttä ja ulottuvuus. Kriteereitä millä tiede pitää asioita epäonnistuneina ei voi verrata Beardenin antamiin asioihin, koska hänellä ei ole täysin jäsenneltyjä 'onnistumisen lupauksia' ja tietoa, mikä niihin johtaisi.

5D-gravitaatiossa sähkö on niin vahvaa gravitaatiota, että varaukset voivat pyöriä toistensa ympäri, niin kovaa kuin Lorentz-voimassa sanotaan. Jos varausta on paljon vähemmän kuin energiaa (kerrottuna lunnonvakioilla) niin silloin 5D-gravitaatiossa massat näyttävät pyörivän massojen ympärillä, kuin gravitaatio olisi niin vahvaa kuin 4D-gravitaatio on. Fotoninen kaasu ei 5D:ssä vedä puoleensa mitään millään muulla kuin energiallaan ja samalla suuruudella kuin 4D:ssä, koska sen SM-potentiaali ei vedä puoleensa fotoneja tai varauksia.

13

Lue lisää

Jos Einstein olettaisi jotain vähän niin ja näin, sitten hänen oikean menetelmänsä mukaan hänen teoriassaan olisi sen ominaisuuksien mukaan lokaalisti litteä avaruus jonkun vahvan (eli jollain tavalla laskettuna hyvin epälineaarisen) metriikan tapauksessa. Koska sen lokaalin avaruuden siellä voi laskea hänen teoriassaan vain yhdellä tavalla. Silloin ei ole mitään asiaa alkaa muuttelemaan oletuksia siten, että tätä tulosta välteltäisiin, ja sanottaisiin jopa, että oletetaan ettei teoriamme sano sitä asiaa, minkä se sanoo. Kun lause tulee teoriassa eteen siten, että tämä on tosi, niin teoria kantaa sitä lausetta silloin loppuun asti. Onneksi mitkään lauseet eivät ole kovin yleisiä tapoja tehdä tiedettä, eikä sellaisia voisi tehdä esim. jollekin vahvalle ja jollekin heikolle erikseen, vaan ainostaan esittää jotain matemaattista silloin.

Bearden:
"When a very strong force such as the electromagnetic force is used for the agent of curvature, the local spacetime may be curved, even though the local region of interest is not near a large collection of mass....
Correct restatement of his overstated postulate of uncurved spacetime dramatically extends general relativity, and unites it with electromagnetics in a unified field theory."

Konsepti siitä, että teoriat eivät yhdistyisi myös silloinkin, kun joku yhdistää ne tekemään jotain, missä on kaarevuutta kauempana kuin havaitsijan luona, on oudon rajoittava se. Lisäksi on huonosti kirjoitettu, että riittäisi olla pelkkä kaarevuuden agentti, kun voisi olla itse se kaarevuuden efekti niinkuin KK:ssa.

Jos Bearden ei tiedä, niin GR:n yhtälöt ovat kuin tässä moneen kertaan läpi syynätyt aaltoyhtälöt, joilla on ns. tyhjiöratkaisuja. Kun aikaavaruuden kaarevuus muuttuu ajassa, silloin myöhemmin mahtavan kokoisissa tyhjissä alueissa kuten näkyvän universumin päässä lähtestä, ja joissa ollaan myös havaitsijasta sentin päässä tai kauempana kuin näkyvä universumi, voi esiintyä avaruuden kaareutumista ei-litteänä metriikkana, joka muuttuu ajassa koko ajan.

"Einstein's error also excluded the present general relativity from ever being a laboratory experimental science."

Tämä on hyvin erilainen kuin muut lauseet tekstissä tästä asiasta. Palaan tähän erikoisuuteen myöhemmin.

Kirjoituksen hetkellä ei ehkä ollut kuin kuutiometrin kokoisia laboratorioita, mutta nyt on interferometrejä, joiden halkaisija on muutamia millejä. (Silti niissä mittauksen koko on kilometrien matka jotain kaarevaa pitkin). Teoria ei voi estää mittaamasta jotain asiaa universumissa. Jotkut teoriat ovat kuitenkin huonoja, koska ne eivät ennusta mitään mistä ne voisi tunnistaa, tai eivät edes sano, miten niissä olevia muuttujia mitataan. Bearden eksklusoi koko universumin (oikean) mittaamisen pois meiltä, jos hänestä on olemassa QM-piilomuuttujat, jotka tekevät kaiken.

"If no detectable spacetime curvature is available locally, it obviously can't be measured in the lab."

Jos oletetaan, että laboratorio voi mitata kaarevuuden lokaalisti, silloin jos sen mitataan olevan litteä, niin onko Bearden pistetty hiljaiseksi?

Jos oletetaan, että kaarevuutta ei voi mitata laboratoriossa lokaalisti, niin onko Bearden sitten kysymättä tällaisen perään? Olisiko silloin toisaalta mahdollsita, että tiede ottaisi tehtäväkseen selittää, miksi ei voi testata? Ja olisiko selitys mahdollisesti GR?

Se millä testaa GR:ää ja kaarevuutta, voi (mielellään) olla suurempi kuin lokaali. Jos ei mitoiteta tätä lokaalin kokoa juuri tässä kontekstissa vaan jotenkin yleensä, niin yksikään tällä hetkellä oleva tieteen laboratorio ei ole läheskään niin pieni kuin lokaali voisi olla.

Lisäksi tämä, että 'kaarevuutta ei voi havaita', ja edellinen 'GR:ää ei voi kokeilla' ovat kaksi aivan eri asiaa. GR:n mukaan jokainen gravitaatiolta tuntuva asia on kaarevuutta. Tämä tarkoittaa, että jotkut kaarevuudet ovat sellaisia, että niitä voi nähdä ja kokeilla hyvin yksikertaisilla menetelmillä. Näitä menetelmiä ja tilanteita ei pidä sekoittaa testeihin, joilla testataan, onko GR oikeassa. Niissä testataan, onko olemassa kaarevuutta sellaisenakin, joka ei tunnu Newtonin gravitaatiolta.

"As can be seen, then, in the physical world scalar quantities are very often really zero vector systems, where the "scalar" or motionless system is actually filled with hosts of smaller "vector" things in violent motion. We have to be very careful, therefore, when we apply mathematics (which does not decompose fundamental scalars into vectors, or identify them as vector zeros) to a physical situation. "

Tämä on ristiriidassa ensimmäisen sivun kanssa luulen, koska ei hän sanonut (T):tä nollavektoriksi. Nollavektorit esiintyivät muiden teorioissa, eikä hän ajanut asiaa niiden muodostamiseksi. Tässä hän on saattanut keksiä nimen nollavektori myös siitä, että nelivektoreiden ensimmäisen komponentin laskenta alkaa nollasta ykkösen sijaan.

14

Anonyymi kirjoitti:

Jos Einstein olettaisi jotain vähän niin ja näin, sitten hänen oikean menetelmänsä mukaan hänen teoriassaan olisi sen ominaisuuksien mukaan lokaalisti litteä avaruus jonkun vahvan (eli jollain tavalla laskettuna hyvin epälineaarisen) metriikan tapauksessa. Koska sen lokaalin avaruuden siellä voi laskea hänen teoriassaan vain yhdellä tavalla. Silloin ei ole mitään asiaa alkaa muuttelemaan oletuksia siten, että tätä tulosta välteltäisiin, ja sanottaisiin jopa, että oletetaan ettei teoriamme sano sitä asiaa, minkä se sanoo. Kun lause tulee teoriassa eteen siten, että tämä on tosi, niin teoria kantaa sitä lausetta silloin loppuun asti. Onneksi mitkään lauseet eivät ole kovin yleisiä tapoja tehdä tiedettä, eikä sellaisia voisi tehdä esim. jollekin vahvalle ja jollekin heikolle erikseen, vaan ainostaan esittää jotain matemaattista silloin.

Bearden:
"When a very strong force such as the electromagnetic force is used for the agent of curvature, the local spacetime may be curved, even though the local region of interest is not near a large collection of mass....
Correct restatement of his overstated postulate of uncurved spacetime dramatically extends general relativity, and unites it with electromagnetics in a unified field theory."

Konsepti siitä, että teoriat eivät yhdistyisi myös silloinkin, kun joku yhdistää ne tekemään jotain, missä on kaarevuutta kauempana kuin havaitsijan luona, on oudon rajoittava se. Lisäksi on huonosti kirjoitettu, että riittäisi olla pelkkä kaarevuuden agentti, kun voisi olla itse se kaarevuuden efekti niinkuin KK:ssa.

Jos Bearden ei tiedä, niin GR:n yhtälöt ovat kuin tässä moneen kertaan läpi syynätyt aaltoyhtälöt, joilla on ns. tyhjiöratkaisuja. Kun aikaavaruuden kaarevuus muuttuu ajassa, silloin myöhemmin mahtavan kokoisissa tyhjissä alueissa kuten näkyvän universumin päässä lähtestä, ja joissa ollaan myös havaitsijasta sentin päässä tai kauempana kuin näkyvä universumi, voi esiintyä avaruuden kaareutumista ei-litteänä metriikkana, joka muuttuu ajassa koko ajan.

"Einstein's error also excluded the present general relativity from ever being a laboratory experimental science."

Tämä on hyvin erilainen kuin muut lauseet tekstissä tästä asiasta. Palaan tähän erikoisuuteen myöhemmin.

Kirjoituksen hetkellä ei ehkä ollut kuin kuutiometrin kokoisia laboratorioita, mutta nyt on interferometrejä, joiden halkaisija on muutamia millejä. (Silti niissä mittauksen koko on kilometrien matka jotain kaarevaa pitkin). Teoria ei voi estää mittaamasta jotain asiaa universumissa. Jotkut teoriat ovat kuitenkin huonoja, koska ne eivät ennusta mitään mistä ne voisi tunnistaa, tai eivät edes sano, miten niissä olevia muuttujia mitataan. Bearden eksklusoi koko universumin (oikean) mittaamisen pois meiltä, jos hänestä on olemassa QM-piilomuuttujat, jotka tekevät kaiken.

"If no detectable spacetime curvature is available locally, it obviously can't be measured in the lab."

Jos oletetaan, että laboratorio voi mitata kaarevuuden lokaalisti, silloin jos sen mitataan olevan litteä, niin onko Bearden pistetty hiljaiseksi?

Jos oletetaan, että kaarevuutta ei voi mitata laboratoriossa lokaalisti, niin onko Bearden sitten kysymättä tällaisen perään? Olisiko silloin toisaalta mahdollsita, että tiede ottaisi tehtäväkseen selittää, miksi ei voi testata? Ja olisiko selitys mahdollisesti GR?

Se millä testaa GR:ää ja kaarevuutta, voi (mielellään) olla suurempi kuin lokaali. Jos ei mitoiteta tätä lokaalin kokoa juuri tässä kontekstissa vaan jotenkin yleensä, niin yksikään tällä hetkellä oleva tieteen laboratorio ei ole läheskään niin pieni kuin lokaali voisi olla.

Lisäksi tämä, että 'kaarevuutta ei voi havaita', ja edellinen 'GR:ää ei voi kokeilla' ovat kaksi aivan eri asiaa. GR:n mukaan jokainen gravitaatiolta tuntuva asia on kaarevuutta. Tämä tarkoittaa, että jotkut kaarevuudet ovat sellaisia, että niitä voi nähdä ja kokeilla hyvin yksikertaisilla menetelmillä. Näitä menetelmiä ja tilanteita ei pidä sekoittaa testeihin, joilla testataan, onko GR oikeassa. Niissä testataan, onko olemassa kaarevuutta sellaisenakin, joka ei tunnu Newtonin gravitaatiolta.

"As can be seen, then, in the physical world scalar quantities are very often really zero vector systems, where the "scalar" or motionless system is actually filled with hosts of smaller "vector" things in violent motion. We have to be very careful, therefore, when we apply mathematics (which does not decompose fundamental scalars into vectors, or identify them as vector zeros) to a physical situation. "

Tämä on ristiriidassa ensimmäisen sivun kanssa luulen, koska ei hän sanonut (T):tä nollavektoriksi. Nollavektorit esiintyivät muiden teorioissa, eikä hän ajanut asiaa niiden muodostamiseksi. Tässä hän on saattanut keksiä nimen nollavektori myös siitä, että nelivektoreiden ensimmäisen komponentin laskenta alkaa nollasta ykkösen sijaan.

14

Lue lisää

Bearden:
"To use an extreme example, two elephants pushing strongly head-on against each other may produce a "two-elephant" system of opposing forces (vectors), where the system is stationary. The system is thus a zero resultant vector system, whose motion is represented by a vector zero. The same would be true for two fleas pushing against each other and not moving as a system; the system would be a zero resultant vector system, whose motion is represented by a vector zero.
And here's where the mathematics betrays us, if accepted unQuestioningly. In vector analysis, all vector zeros are identical."

Silti jokainen joka tietää, että maailma koostuu atomeista, tietää että jossain on atomeja norsujen ja hyttysten välipaikassa, mihin kohdistuu erilainen voima. Jos kaksi vetää toisiaan, ei tarvitse käyttää vektoreita kovin konkreettisesti, vaan voi ottaa kaksi kokonaislukua 42 ja -42.

Matematiikkaa ei pidä kyseenalaistaa yhtään tällaisessa tapauksessa. Jos haluat tietää, mitä tapahtuu köydelle norsujen tai hyttysten välissä, lisää köyden matematiikka, jolloin matematiikassa on kyse jostain aivan muusta, ja siinä tarvitaan varmasti paljon vektoreita. Joskus voi kuitenkin olla, että saavutetaan tilanne, missä ei ole mitään matemaattista fiksua lisättävää mihinkään asiaan, ja silloin se vektori, mikä tulokseksi tulee on täysin looginen ja oikea tapa ymmärtää asioita. Voi olla harvinaista, että kahta tilannetta saisi verrata toisiinsa vain, koska niissä on molemmissa kaksi vektoria ja se on nolla. Mutta tällekin voi joskus olla kiinnostavaa. Eikä sen ole tarkoitus liittyä siihen, että kaikkia asioita pidetään toisten asioiden kopioina sen perusteella, mitkä matemaattiset objektit ja tulokset niissä on. Vaikka siis olisi saatu näistä kaikista samat. Tämän jälkeen on vielä kyse siitä, että mikä on arvio sille, paljonko tietoa koko systeemistä voisi vielä teoriassa olla olemassa, ja miten paljosta ei tiedetä että tilanne on sama.

"Now in quaternions, that is not the case. Quaternions that interact capture this "local stress of spacetime" and "locally trapped energy of spacetime" in the scalar component, inside it. When the motional parts of interacting quaternions produce a motionless ortranslationless state for the interacting parts as a system, the stress, energy, and exact geometric patterning of the interactants that are now locally trapped in spacetime is gathered in and accounted for."

Kotitehtävä: Jos hyttynen vetää toista 42:n voimalla itseensä, niin mikä kvaternioni tähän hyttyseen itseensä kohdistuu?

Kvaternioneilla on vasta-kvaternioni (a,b,c,d) + (-a,-b,-c,-d) ja ne muodostavat yhteensä nollakvaternionin. Ei ole tämän objektin valinnasta kiini, että mitkä kaikki tapaukset laboratoriossa tai luonnossa ovat lopulta nolla-kvaternioneja, vaan teoriaa täytyy oikeasti rakentaa niin, että nollakvaternionia väistetään aina. Tässä voi ottaa esim. mallia QM:stä, jossa todennäköisyys on aina tasan 1, ja jotkut tulkitsijat pitävät tätä jotain fundamentaalisena objektina. Tai voi kopioida termodynamiikan vektoreista laskettua skalaari-energiaa ym..

Edellä olleissa kohdissa arvosteltiin tieteen vektoreita. Moni tieteen fundamentaalinen objekti ei ole nykyään koulusta opittu voima tai nopeuden vektori. Vatsa kesti tämän lukemisen läpi vain, koska voi ajatella, että mikä tahansa abstraktin vektorin määritelmän täyttävä asia voisi olla keskustelun, kuten nollautumisen kohteena.

https://en.wikipedia.org/wiki/Quaternion#Algebraic_properties
"The set H of all quaternions is a vector space."

Vektoriavaruudessa pätee lineaarinen joukko-oppi kahdella operaatiolla.

"Applying Whittaker's work to each of the three, a superset of it is produced. The new superset has two subsets the present discipline and the extension containing internal EM energy and hidden variable theory."

Voisi säästää paljon aikaa, jos ei tekisi mitään muutoksia mihinkään vanhaan teoriaan, ja esittelisi vain sellaisen setin, missä on toisille tuntematon energia. Jos osaa yhdistää kolmea teoriaa, niin ei pitäisi olla kauhea mahdottomuus esittää yhtä uutta.

"In fact, they allow the actually structuring and variation of massless electric charge flux itself."

Tämä elektroniteoria tulee jotenkin puskista, eikä tähän voi ottaa mitään ensikosketusta tällä tekstillä.

Onkohan se nyt varma, että tämä varausten virta voi olla massaton, jos sitä 'liikuttaa' (virta on eri kuin nolla vain jos se varaus liikkuu, yleensä varausta liikuttaa ennenkaikkea potentiaali) skalaaripotentiaali, joka luo SM:stä itsestään lepomassaa olemalla olemassa ja vielä varausten kanssa?

"Now, in the new approach, one electron can be quite different from another, because its electric charge flux can be varied and patterned."

Yhdellä varauksella voi tehdä miten suuren virran tahansa, mutta jos tämän vuon pitäisi mennä ja tulla tilassa, joka on pienempi kuin elektroni itse,

15

Anonyymi kirjoitti:

Bearden:
"To use an extreme example, two elephants pushing strongly head-on against each other may produce a "two-elephant" system of opposing forces (vectors), where the system is stationary. The system is thus a zero resultant vector system, whose motion is represented by a vector zero. The same would be true for two fleas pushing against each other and not moving as a system; the system would be a zero resultant vector system, whose motion is represented by a vector zero.
And here's where the mathematics betrays us, if accepted unQuestioningly. In vector analysis, all vector zeros are identical."

Silti jokainen joka tietää, että maailma koostuu atomeista, tietää että jossain on atomeja norsujen ja hyttysten välipaikassa, mihin kohdistuu erilainen voima. Jos kaksi vetää toisiaan, ei tarvitse käyttää vektoreita kovin konkreettisesti, vaan voi ottaa kaksi kokonaislukua 42 ja -42.

Matematiikkaa ei pidä kyseenalaistaa yhtään tällaisessa tapauksessa. Jos haluat tietää, mitä tapahtuu köydelle norsujen tai hyttysten välissä, lisää köyden matematiikka, jolloin matematiikassa on kyse jostain aivan muusta, ja siinä tarvitaan varmasti paljon vektoreita. Joskus voi kuitenkin olla, että saavutetaan tilanne, missä ei ole mitään matemaattista fiksua lisättävää mihinkään asiaan, ja silloin se vektori, mikä tulokseksi tulee on täysin looginen ja oikea tapa ymmärtää asioita. Voi olla harvinaista, että kahta tilannetta saisi verrata toisiinsa vain, koska niissä on molemmissa kaksi vektoria ja se on nolla. Mutta tällekin voi joskus olla kiinnostavaa. Eikä sen ole tarkoitus liittyä siihen, että kaikkia asioita pidetään toisten asioiden kopioina sen perusteella, mitkä matemaattiset objektit ja tulokset niissä on. Vaikka siis olisi saatu näistä kaikista samat. Tämän jälkeen on vielä kyse siitä, että mikä on arvio sille, paljonko tietoa koko systeemistä voisi vielä teoriassa olla olemassa, ja miten paljosta ei tiedetä että tilanne on sama.

"Now in quaternions, that is not the case. Quaternions that interact capture this "local stress of spacetime" and "locally trapped energy of spacetime" in the scalar component, inside it. When the motional parts of interacting quaternions produce a motionless ortranslationless state for the interacting parts as a system, the stress, energy, and exact geometric patterning of the interactants that are now locally trapped in spacetime is gathered in and accounted for."

Kotitehtävä: Jos hyttynen vetää toista 42:n voimalla itseensä, niin mikä kvaternioni tähän hyttyseen itseensä kohdistuu?

Kvaternioneilla on vasta-kvaternioni (a,b,c,d) (-a,-b,-c,-d) ja ne muodostavat yhteensä nollakvaternionin. Ei ole tämän objektin valinnasta kiini, että mitkä kaikki tapaukset laboratoriossa tai luonnossa ovat lopulta nolla-kvaternioneja, vaan teoriaa täytyy oikeasti rakentaa niin, että nollakvaternionia väistetään aina. Tässä voi ottaa esim. mallia QM:stä, jossa todennäköisyys on aina tasan 1, ja jotkut tulkitsijat pitävät tätä jotain fundamentaalisena objektina. Tai voi kopioida termodynamiikan vektoreista laskettua skalaari-energiaa ym..

Edellä olleissa kohdissa arvosteltiin tieteen vektoreita. Moni tieteen fundamentaalinen objekti ei ole nykyään koulusta opittu voima tai nopeuden vektori. Vatsa kesti tämän lukemisen läpi vain, koska voi ajatella, että mikä tahansa abstraktin vektorin määritelmän täyttävä asia voisi olla keskustelun, kuten nollautumisen kohteena.

https://en.wikipedia.org/wiki/Quaternion#Algebraic_properties
"The set H of all quaternions is a vector space."

Vektoriavaruudessa pätee lineaarinen joukko-oppi kahdella operaatiolla.

"Applying Whittaker's work to each of the three, a superset of it is produced. The new superset has two subsets the present discipline and the extension containing internal EM energy and hidden variable theory."

Voisi säästää paljon aikaa, jos ei tekisi mitään muutoksia mihinkään vanhaan teoriaan, ja esittelisi vain sellaisen setin, missä on toisille tuntematon energia. Jos osaa yhdistää kolmea teoriaa, niin ei pitäisi olla kauhea mahdottomuus esittää yhtä uutta.

"In fact, they allow the actually structuring and variation of massless electric charge flux itself."

Tämä elektroniteoria tulee jotenkin puskista, eikä tähän voi ottaa mitään ensikosketusta tällä tekstillä.

Onkohan se nyt varma, että tämä varausten virta voi olla massaton, jos sitä 'liikuttaa' (virta on eri kuin nolla vain jos se varaus liikkuu, yleensä varausta liikuttaa ennenkaikkea potentiaali) skalaaripotentiaali, joka luo SM:stä itsestään lepomassaa olemalla olemassa ja vielä varausten kanssa?

"Now, in the new approach, one electron can be quite different from another, because its electric charge flux can be varied and patterned."

Yhdellä varauksella voi tehdä miten suuren virran tahansa, mutta jos tämän vuon pitäisi mennä ja tulla tilassa, joka on pienempi kuin elektroni itse,

15

Lue lisää

.... silloin Bearden tekee kuin statistista teoriaa yhtä hiukkasta varten. Jos teoria ei ole statistinen, silloin hän on kuitenkin keksinyt alkeishiukkaset, joista elektroni koostuu, ja uudet determinisen dynamiikan ongelmat (tai vanhat) koskevat näitä hiukkasia. Ongelma poikkeaa siitä, että tekisi potentiaaleista kasoja siten, että tässä on mainittu varaus, joka yleensä diskretoituu hiukkasiksi eli potentiaaleista ei ainakaan tulla tekemään klassista teoriaa.

Bearden:
"In structuring the vacuum's virtual photon exchange with the mass of a charged particle, we have moved to a completely new and much more fundamental level of engineering. Now the massless virtual particle charge flux can be activated with a particular dynamic structure - a vacuum engine, if you will - to perform a special job."

Miten pitäisi tulkita sitä, että virtuaalinen asia ei ole observoitavissa, kuin se olisi E ja B -kentät ilman hiukkasta, mutta silti se on insinörisöitävissä? Ja mistä nämä kaikki virtuaaliset hiukkaset tähän tulivat? Jokainen fotoni, jossa ei ole massiivista hiukkasta samassa kohtaa, kelpaa virtuaaliseksi E,B:ksi edellisen mukaan. Eikä mitään observoitavaa fotonia vältämättä ole Beardenin tavalla käsittää. Mutta tässä mainitaan myös virtuaalinen hiukkanen, jolla on sähköinen varaus? Mitä saa kun sekoittaa virtuaalisen E-kentän virtuaaliseen varattuun hiukkaseen samassa pisteessä? Tehdäänkö sekoitus kaikkialla, jos virtuaalisia hiukkasia on mahdollisesti joka pisteessä, silloin kun riittää, että niitä on QED-vakuumissa (kone tosin viittaa johonkin Casimir-ympäristöön)?

"In the new approach, you can't just automatically apply random variable statistics. You have to apply chaos. In structuring the vacuum's virtual photon exchange with the mass of a charged particle, we have moved to a completely new and much more fundamental level of engineering."

Tässä puhutaan kuin statistiikka olisi laitettu kirjoihin ja kansiin kuin se olisi älyllistä vajautta. Samalla sitä verrataan kaaoksen laittamiseen, joka on kuin vivuista vääntämistä.

"We can tailor the local vacuum so as to be able to violate any and all of the present conservation laws, not just two out of three as the present CPT theorem permits."

C,P, ja T eivät ole säilymislakeja, vaan muunnoksia johonkin. Säilymislakiin kuuluu jokin suure, joten CPT:kään ei ole säilymislaki (varaus on ainoa objektin suure, ja muut ovat paikka ja aika). Ja se ei ole säilymislaki vaikka CPT-muunnoksessa kaikki universumin asiat säilyvät eli sitä pidetään luonnon ominaisuutena. Suureita ja säilymislakeja tulee molempia yhtäaikaa silloin, kun on olemassa differentiaalisia muunnoksia, mitä nämä eivät ole. Yleensä säilymislaki on säilymislaki vain jos muunnos, missä se säilyy, on aika-evoluutio. Varaussuureilla on säilymislaki täysin erikseen kaikesta muusta tai jostain kolmen koplasta, koska varaus ei koskaan muutu muutoksessa, jossa ajassa mennään toiseen aikaan (T ei vie toiseen aikaan, vaan aikakoordinaatisto vaihtuu). Pariteetti muunnos P ja varausmuunnos C ovat tarkemmalta nimeltään käänteismuunoksia, eli niissä kohteen varaus muuttuu +1:stä -1:hteen, ja pariteetissa paikka muuttuu samoin esim: (x,y) -> (-x,y).

Koko universumi ei säily C:ssä jne. erikseen, joten ei Beardenin pitäisi kirjoitta 'any' (tai että niissä olisi jotain rikkomista sallimatta). Muutenkuin sanoakseen, että oli se hyvä ettei sen säilymistä tullut ennustettua, koska silloin olisi ollut todella sekopäinen teoria kyseessä. CPT-rikkominen ei ole mikään olympia-laji, missä teorian on vaikea päästä siihen (ei ole varmaa, että Bearden olisi koskaan päässyt teorian alkuun mitenkään). Vaikka on tullut esiin muissakin kohdissa se, että jos rikkoisi jotain vain joskus, ja kätkisi sen tavallisen maailman sisälle, missä molemmat ovat samaa teoriaa, niin tämä voi olla hankalaa. Jos sanoo, että esim. normaalissa maailmassa on ainakin yhtäpaljon energiaa piilossa kuin kvanttigravitaatioalueella, niin tämä muuttaa teorian kuitenkin takaisin normaalin tieteen CPT-rikkomisten kanssa samanlaisiksi ideoiksi.

16

Anonyymi kirjoitti:

.... silloin Bearden tekee kuin statistista teoriaa yhtä hiukkasta varten. Jos teoria ei ole statistinen, silloin hän on kuitenkin keksinyt alkeishiukkaset, joista elektroni koostuu, ja uudet determinisen dynamiikan ongelmat (tai vanhat) koskevat näitä hiukkasia. Ongelma poikkeaa siitä, että tekisi potentiaaleista kasoja siten, että tässä on mainittu varaus, joka yleensä diskretoituu hiukkasiksi eli potentiaaleista ei ainakaan tulla tekemään klassista teoriaa.

Bearden:
"In structuring the vacuum's virtual photon exchange with the mass of a charged particle, we have moved to a completely new and much more fundamental level of engineering. Now the massless virtual particle charge flux can be activated with a particular dynamic structure - a vacuum engine, if you will - to perform a special job."

Miten pitäisi tulkita sitä, että virtuaalinen asia ei ole observoitavissa, kuin se olisi E ja B -kentät ilman hiukkasta, mutta silti se on insinörisöitävissä? Ja mistä nämä kaikki virtuaaliset hiukkaset tähän tulivat? Jokainen fotoni, jossa ei ole massiivista hiukkasta samassa kohtaa, kelpaa virtuaaliseksi E,B:ksi edellisen mukaan. Eikä mitään observoitavaa fotonia vältämättä ole Beardenin tavalla käsittää. Mutta tässä mainitaan myös virtuaalinen hiukkanen, jolla on sähköinen varaus? Mitä saa kun sekoittaa virtuaalisen E-kentän virtuaaliseen varattuun hiukkaseen samassa pisteessä? Tehdäänkö sekoitus kaikkialla, jos virtuaalisia hiukkasia on mahdollisesti joka pisteessä, silloin kun riittää, että niitä on QED-vakuumissa (kone tosin viittaa johonkin Casimir-ympäristöön)?

"In the new approach, you can't just automatically apply random variable statistics. You have to apply chaos. In structuring the vacuum's virtual photon exchange with the mass of a charged particle, we have moved to a completely new and much more fundamental level of engineering."

Tässä puhutaan kuin statistiikka olisi laitettu kirjoihin ja kansiin kuin se olisi älyllistä vajautta. Samalla sitä verrataan kaaoksen laittamiseen, joka on kuin vivuista vääntämistä.

"We can tailor the local vacuum so as to be able to violate any and all of the present conservation laws, not just two out of three as the present CPT theorem permits."

C,P, ja T eivät ole säilymislakeja, vaan muunnoksia johonkin. Säilymislakiin kuuluu jokin suure, joten CPT:kään ei ole säilymislaki (varaus on ainoa objektin suure, ja muut ovat paikka ja aika). Ja se ei ole säilymislaki vaikka CPT-muunnoksessa kaikki universumin asiat säilyvät eli sitä pidetään luonnon ominaisuutena. Suureita ja säilymislakeja tulee molempia yhtäaikaa silloin, kun on olemassa differentiaalisia muunnoksia, mitä nämä eivät ole. Yleensä säilymislaki on säilymislaki vain jos muunnos, missä se säilyy, on aika-evoluutio. Varaussuureilla on säilymislaki täysin erikseen kaikesta muusta tai jostain kolmen koplasta, koska varaus ei koskaan muutu muutoksessa, jossa ajassa mennään toiseen aikaan (T ei vie toiseen aikaan, vaan aikakoordinaatisto vaihtuu). Pariteetti muunnos P ja varausmuunnos C ovat tarkemmalta nimeltään käänteismuunoksia, eli niissä kohteen varaus muuttuu 1:stä -1:hteen, ja pariteetissa paikka muuttuu samoin esim: (x,y) -> (-x,y).

Koko universumi ei säily C:ssä jne. erikseen, joten ei Beardenin pitäisi kirjoitta 'any' (tai että niissä olisi jotain rikkomista sallimatta). Muutenkuin sanoakseen, että oli se hyvä ettei sen säilymistä tullut ennustettua, koska silloin olisi ollut todella sekopäinen teoria kyseessä. CPT-rikkominen ei ole mikään olympia-laji, missä teorian on vaikea päästä siihen (ei ole varmaa, että Bearden olisi koskaan päässyt teorian alkuun mitenkään). Vaikka on tullut esiin muissakin kohdissa se, että jos rikkoisi jotain vain joskus, ja kätkisi sen tavallisen maailman sisälle, missä molemmat ovat samaa teoriaa, niin tämä voi olla hankalaa. Jos sanoo, että esim. normaalissa maailmassa on ainakin yhtäpaljon energiaa piilossa kuin kvanttigravitaatioalueella, niin tämä muuttaa teorian kuitenkin takaisin normaalin tieteen CPT-rikkomisten kanssa samanlaisiksi ideoiksi.

16

Lue lisää

QED matematiikalla ei ole selkeää fysikaalista vastinetta vaikka se toimiikin käytännön tason laskemisessa ja sama pätee moneen muuhunkin fysiikkatieteen matemaattiseen formalismiin jossa matemaatikot käytännössä tuhosivat kokeellisen fysiikan ja korvaivat sen samalla jonkinlaisella matematisoidulla filosofialla ja metafysiikalla jonka järjettömyys on piilotettu matemaattisen "munkkilatinan" taakse piiloon.

Kyseessä on ns. fudge-factor matematiikka jossa kaavojen muuttujia ja/tai vakioita viritellään ja/tai lisäillään vastaamaan havaintoja esim. tilanteissa joissa uusi kehittyneempi havaintotekniikka tuottaa anamalioita suhteessa vallitsevaan teoriaan (esim. JWST teleskoopin havainnot).

"Puppugeneroija" ei näköjään suostu ymmärtämään/myöntämään että TB:n esittämä malli on erilainen kuin vallitseva teoria joten hän automaattisesti ja refleksinomaisesti tulkitsee sen olevan virheellinen.

TB:n kuvailemassa mallissa on aivan erilainen perushahmotus ja samalla toisenlaiset premissit/postulaatit kuin nykyisessä valtavirtafysiikassa ja tästä seuraa myös erilainen näkökulma.

Binäärisen joko-tai ajattelun kautta on ilmeisen mahdotonta ymmärtää että voi olla hyvinkin erilaisia näkökulmia samaan asiaan joten sekä-että ajattelu olisi huomattavasti luontevampaa kuten esim. tässä hyvin yksinkertaisessa vertauskuvassa:

Esim. Ilmapallo voi olla SEKÄ pyöreä ETTÄ punainen eli väri ja muoto eivät välttämättä sulje pois toisiaan vaan ovat toisiaan täydentäviä saman konkreettisen havainto-objektin aspekteja.

Perinteinen logiikka ja päättely pätee vain silloin kun keskenään kiistelevillä väitteillä on yhteinen näkökulma eli yhteiset premissit ja postulaatit eli käytännössä tieteenalojen paradigmojen sisäisissä kiistoissa mutta ei enää erilaisten paradigmojen välisissä kiistoissa.

Tämä näkyy ehkä kaikkien selkeimmin kun väitellään metafysiikkaan liittyvistä asioista filosofiassa ja myös luonnontieteissä.

Filosofia ei ole ns. "esitiedettä" vaan filosofinen (=metafysiikka) ajattelu on edelleen vallitsevana myös luonnontieteissä vaikka se onkin suurimmalta osin niin matematisoitua ja niin pitkälle formalisoitua että sitä on hankalampaa tunnistaa ihan samaksi asiaksi jota perinteisen filosofian puitteissa on harjoitettu jo vuosituhansia.


Koska tuo TB:n 14 sivun haastattelu oli tarkoitettu maallikoille nin hän joutui jossain määrin tinkimään tarkkuudesta käyttämällä vertauskuvia kuten kuvailemalla nykyistä vektorifysiikan matematiikkaa vertaamalla sitä esim. eri kokoisiin eläimiin jotka kamppailevat keskenään jossain tietyssä paikassa jolloin ei synny havaittavissa/mitattavissa olevaa muunnosvektoria sen paikan ulkopuolelle eli ts. matemaattinen vektorianalyysi poimii vain ns. muunnosvektorin ja jättää kokonaan huomiotta systeemin sisäiset toistensa kumoavat nollasummavektorit (stressi & "vangittu" energia ja informaatio) jotka käytännössä tuottavat gravitaatiovaikutuksen suurille fysikaalisille objekteille mutta samalla myös ovat juuri se mitä Rupert Sheldrake kutsuu morfiseksi kentäksi ja tietyssä mielessä myös ns. Platonin ideamaailma joka on kaiken lokaalin fysikaalisen järjestyksen ja informaation tuottaja ja myös C.G. Jungin kuvaamien arkkityyppien ja Jung-Pauli synkronisiteetin tuottaja.

Tuo "eetterimuotti" on kokeellisesti havaittavissa mm. ns. Kirlian kuvauksen avulla jossa vesi näyttelee merkittävää osaa ihan samalla tavalla kuin ns. "vesipäät" kykenevät toimimaan vaikka heillä on vain murto-osa normaalin ihmisen aivokudoksesta.

Is Your Brain Really Necessary?

https://www.jstor.org/stable/1684473

https://www.sciencealert.com/a-man-who-lives-without-90-of-his-brain-is-challenging-our-understanding-of-consciousness

Ihminen ei siis ajattele fysikaalisilla aivoillaan vaan tuo TB:n kuvailema eetterimuotti toimii epälokaalin informaation vastaanottajana.
....

Koska nykyinen ns. naturalistinen resuktionistis-fysikalistinen hahmotus on saavuttanut valta-aseman parin viime vuosisadan aikana niin siitä halutaan ehdottomasti pitää kiinni vaikka sellainen tieto ja tekniikka johon ei liity riittävää kykyä kokonaisuuksien ymmärtämiseen on usein äärimmäisen vahingollista sekä harjoittajilleen että ympäristölle.

Mekanistis-naturalistinen sekoilu pysyy valta-asemassa vain sen takia että sitä voimallisesti ehdollistetaan kaikille lapsesta lähtien ja jos joku "lammas" yrittää karata laumasta niin skepoyhteisöjen räksyttävät paimenkoirat pyrkivät ohjailemaan karanneet lampaat takaisin laumaan ja jotkut hyvin harvinaiset "mustat lampaat" kuten esim. minä yritetään vaientaa muilla keinoin. :D

Anonyymi kirjoitti:

QED matematiikalla ei ole selkeää fysikaalista vastinetta vaikka se toimiikin käytännön tason laskemisessa ja sama pätee moneen muuhunkin fysiikkatieteen matemaattiseen formalismiin jossa matemaatikot käytännössä tuhosivat kokeellisen fysiikan ja korvaivat sen samalla jonkinlaisella matematisoidulla filosofialla ja metafysiikalla jonka järjettömyys on piilotettu matemaattisen "munkkilatinan" taakse piiloon.

Kyseessä on ns. fudge-factor matematiikka jossa kaavojen muuttujia ja/tai vakioita viritellään ja/tai lisäillään vastaamaan havaintoja esim. tilanteissa joissa uusi kehittyneempi havaintotekniikka tuottaa anamalioita suhteessa vallitsevaan teoriaan (esim. JWST teleskoopin havainnot).

"Puppugeneroija" ei näköjään suostu ymmärtämään/myöntämään että TB:n esittämä malli on erilainen kuin vallitseva teoria joten hän automaattisesti ja refleksinomaisesti tulkitsee sen olevan virheellinen.

TB:n kuvailemassa mallissa on aivan erilainen perushahmotus ja samalla toisenlaiset premissit/postulaatit kuin nykyisessä valtavirtafysiikassa ja tästä seuraa myös erilainen näkökulma.

Binäärisen joko-tai ajattelun kautta on ilmeisen mahdotonta ymmärtää että voi olla hyvinkin erilaisia näkökulmia samaan asiaan joten sekä-että ajattelu olisi huomattavasti luontevampaa kuten esim. tässä hyvin yksinkertaisessa vertauskuvassa:

Esim. Ilmapallo voi olla SEKÄ pyöreä ETTÄ punainen eli väri ja muoto eivät välttämättä sulje pois toisiaan vaan ovat toisiaan täydentäviä saman konkreettisen havainto-objektin aspekteja.

Perinteinen logiikka ja päättely pätee vain silloin kun keskenään kiistelevillä väitteillä on yhteinen näkökulma eli yhteiset premissit ja postulaatit eli käytännössä tieteenalojen paradigmojen sisäisissä kiistoissa mutta ei enää erilaisten paradigmojen välisissä kiistoissa.

Tämä näkyy ehkä kaikkien selkeimmin kun väitellään metafysiikkaan liittyvistä asioista filosofiassa ja myös luonnontieteissä.

Filosofia ei ole ns. "esitiedettä" vaan filosofinen (=metafysiikka) ajattelu on edelleen vallitsevana myös luonnontieteissä vaikka se onkin suurimmalta osin niin matematisoitua ja niin pitkälle formalisoitua että sitä on hankalampaa tunnistaa ihan samaksi asiaksi jota perinteisen filosofian puitteissa on harjoitettu jo vuosituhansia.


Koska tuo TB:n 14 sivun haastattelu oli tarkoitettu maallikoille nin hän joutui jossain määrin tinkimään tarkkuudesta käyttämällä vertauskuvia kuten kuvailemalla nykyistä vektorifysiikan matematiikkaa vertaamalla sitä esim. eri kokoisiin eläimiin jotka kamppailevat keskenään jossain tietyssä paikassa jolloin ei synny havaittavissa/mitattavissa olevaa muunnosvektoria sen paikan ulkopuolelle eli ts. matemaattinen vektorianalyysi poimii vain ns. muunnosvektorin ja jättää kokonaan huomiotta systeemin sisäiset toistensa kumoavat nollasummavektorit (stressi & "vangittu" energia ja informaatio) jotka käytännössä tuottavat gravitaatiovaikutuksen suurille fysikaalisille objekteille mutta samalla myös ovat juuri se mitä Rupert Sheldrake kutsuu morfiseksi kentäksi ja tietyssä mielessä myös ns. Platonin ideamaailma joka on kaiken lokaalin fysikaalisen järjestyksen ja informaation tuottaja ja myös C.G. Jungin kuvaamien arkkityyppien ja Jung-Pauli synkronisiteetin tuottaja.

Tuo "eetterimuotti" on kokeellisesti havaittavissa mm. ns. Kirlian kuvauksen avulla jossa vesi näyttelee merkittävää osaa ihan samalla tavalla kuin ns. "vesipäät" kykenevät toimimaan vaikka heillä on vain murto-osa normaalin ihmisen aivokudoksesta.

Is Your Brain Really Necessary?

https://www.jstor.org/stable/1684473

https://www.sciencealert.com/a-man-who-lives-without-90-of-his-brain-is-challenging-our-understanding-of-consciousness

Ihminen ei siis ajattele fysikaalisilla aivoillaan vaan tuo TB:n kuvailema eetterimuotti toimii epälokaalin informaation vastaanottajana.
....

Koska nykyinen ns. naturalistinen resuktionistis-fysikalistinen hahmotus on saavuttanut valta-aseman parin viime vuosisadan aikana niin siitä halutaan ehdottomasti pitää kiinni vaikka sellainen tieto ja tekniikka johon ei liity riittävää kykyä kokonaisuuksien ymmärtämiseen on usein äärimmäisen vahingollista sekä harjoittajilleen että ympäristölle.

Mekanistis-naturalistinen sekoilu pysyy valta-asemassa vain sen takia että sitä voimallisesti ehdollistetaan kaikille lapsesta lähtien ja jos joku "lammas" yrittää karata laumasta niin skepoyhteisöjen räksyttävät paimenkoirat pyrkivät ohjailemaan karanneet lampaat takaisin laumaan ja jotkut hyvin harvinaiset "mustat lampaat" kuten esim. minä yritetään vaientaa muilla keinoin. :D

Lue lisää

"QED matematiikalla ei ole selkeää fysikaalista vastinetta vaikka se toimiikin käytännön tason laskemisessa ja sama pätee moneen muuhunkin fysiikkatieteen matemaattiseen formalismiin jossa matemaatikot käytännössä tuhosivat kokeellisen fysiikan ja korvaivat sen samalla jonkinlaisella matematisoidulla filosofialla ja metafysiikalla jonka järjettömyys on piilotettu matemaattisen "munkkilatinan" taakse piiloon."

Jos aloitettaisiin siitä, millaista fysiikkaa tapahtuu, niin mikään olemassaoleva matemaattinen asia ei ole sen vastine. Tähän lopputulokseen joutuu nykyään tulemaan, kun katsoo esim. muonin g-2 -mittausta tai JWST:tä. Matematiikka, jolla olisi fyysinen vastine, on jonkinlainen yksisarvinen, joka pitää löytää. Lisäksi se, mitä missään valitussa fysiikan tapahtumassa tapahtuu, ei ole selkeää. Siinä mielessä QED on loogisesti korkeintaan oikeilla jäljillä?

"Kyseessä on ns. fudge-factor matematiikka jossa kaavojen muuttujia ja/tai vakioita viritellään ja/tai lisäillään vastaamaan havaintoja esim. tilanteissa joissa uusi kehittyneempi havaintotekniikka tuottaa anamalioita suhteessa vallitsevaan teoriaan (esim. JWST teleskoopin havainnot)."

(Linkkiä mitä JWST:ssä on viritelty?)

Mikään uusi teoria ei synny ilman tarvetta muuttaa vanhaa. Fudge factor voi olla mittausdatan lisäksi kaikkein oleellisin vaihe, ennen uutta paradigmaa. Periaatteessa kun syntyy sellainen uusi teoria, missä esim. kaikki on kvaternioni-fysiikkaa, niin näiden kvaterinonien tulokset sisältävät sen edellisen tieteen jollain alueella. Toiseksi ne sisältävät tieteen ja fudge factorin uuden datan alueella, ja lisäksi vielä täysin uuden alueen. Jos ei sisällä uutta aluetta, niin silloin on kyseessä täysin fudgekvaternioni, josta ei välttämättä puhuta samanlaisena mullistuksena kuin uusien alueiden avaajista puhutaan. Silti sekin laskeataan tieteeksi, että on päivitetty malli, joka vastaa mittausdataa.

"Esim. Ilmapallo voi olla SEKÄ pyöreä ETTÄ punainen eli väri ja muoto eivät välttämättä sulje pois toisiaan vaan ovat toisiaan täydentäviä saman konkreettisen havainto-objektin aspekteja."

Jos väri ja muoto olisivat hyvin ergodiset suureet, silloin se että ne 'täydentävät toisiaan', pitäisi tulkita myös mahdollisuudeksi, että toinen sulkee toisen joskus pois. Jos ne eivät täydennä mitään toisessa tai sulje mitään toisistaan, niin silloin ne ovat riippumattomat. Olisi mahdollista olla pallon väri. Eikä olisi tästä suoraa perustelua, että pallolla pitää olla muoto. Yleensä sitä, että fysiikan objekteilla on muuttujia tietty määrä, ei voi ymmärtää muutoin kuin sillä, että on havainto ja occamin partaveitsi. Statistinen fysiikka on usein sellainen, että se toimisi eri tavalla makroskooppisesti, jos muuttujia on eri määriä. Ihmiset, jotka laskevat fotonien statistista fysiikkaa (sekä ne, jotka laskevat sähkökenttiä ja niiden lähteitä) ovat hyvin tarkkoja sen suhteen, että niissä on kahden numeron verran potentiaalia, ja että nämä ovat täysin riiippumattomat suureet. Mitä halusit heille muuta sanoa?

Fyysisessä todellisuudessa objektien värit, tai miten ne heijastavat ja emittoivat valoa, voi olla täysin keskenäisriippuvaisuudessa muotojen kanssa., kun muodot tarkoittavat mikrokappaleiden aaltofunktioiden muotoja. Tässä auttaa, että muodon voi väittää olevan jotenkin olemassa fermioneissa, kun taas väri edellyttää lisää SM-energiaa.

"Perinteinen logiikka ja päättely pätee vain silloin kun keskenään kiistelevillä väitteillä on yhteinen näkökulma eli yhteiset premissit ja postulaatit eli käytännössä tieteenalojen paradigmojen sisäisissä kiistoissa mutta ei enää erilaisten paradigmojen välisissä kiistoissa."

Jos kiistellään postulaatista ei ole sanottu mitään, missä epäillään jotain logiikkaa. Joko yleensä tai siinä kohtaa, missä on postulaatti, ja postulaatin jälkeen. Tätä ei pidä sanoa logiikan pätemiseksi vaan ongelma on siitä saadun hyödyn määrä, siksi ettei se ota kantaa postulaatin pätemiseen.

Jos logiikka pätee, ja väitteillä on yhteinen postulaatti, silloin ei ole kahta eri väitettä. Väitän, että sanoit päinvastoin, kun sanoit, että ollaan yhden postulaateilla määritellyn paradigman sisällä ja väitellään myös.

Bearden ei ole kirjoittanut mihinkään kohtaan 'Beardenin postulaatit', joten hänen kanssaan ei voi aidosti väitellä postulaateista. Perinteinen itsensä puolustaminen postulaattien loogisuusvieraudella ei siis päde. Myöskään en pidä mitään argumentteja yllä sen muotoisina, että ne perustuisivat mahdolliseen postulaatti-vertailuun, sen sijaan, että ainakin sellaiset postulaatit saisivat tuta seurauksiaan. Ja jos näet tässä toisin, niin sinulla on eri näkökulma.

1

Anonyymi kirjoitti:

"QED matematiikalla ei ole selkeää fysikaalista vastinetta vaikka se toimiikin käytännön tason laskemisessa ja sama pätee moneen muuhunkin fysiikkatieteen matemaattiseen formalismiin jossa matemaatikot käytännössä tuhosivat kokeellisen fysiikan ja korvaivat sen samalla jonkinlaisella matematisoidulla filosofialla ja metafysiikalla jonka järjettömyys on piilotettu matemaattisen "munkkilatinan" taakse piiloon."

Jos aloitettaisiin siitä, millaista fysiikkaa tapahtuu, niin mikään olemassaoleva matemaattinen asia ei ole sen vastine. Tähän lopputulokseen joutuu nykyään tulemaan, kun katsoo esim. muonin g-2 -mittausta tai JWST:tä. Matematiikka, jolla olisi fyysinen vastine, on jonkinlainen yksisarvinen, joka pitää löytää. Lisäksi se, mitä missään valitussa fysiikan tapahtumassa tapahtuu, ei ole selkeää. Siinä mielessä QED on loogisesti korkeintaan oikeilla jäljillä?

"Kyseessä on ns. fudge-factor matematiikka jossa kaavojen muuttujia ja/tai vakioita viritellään ja/tai lisäillään vastaamaan havaintoja esim. tilanteissa joissa uusi kehittyneempi havaintotekniikka tuottaa anamalioita suhteessa vallitsevaan teoriaan (esim. JWST teleskoopin havainnot)."

(Linkkiä mitä JWST:ssä on viritelty?)

Mikään uusi teoria ei synny ilman tarvetta muuttaa vanhaa. Fudge factor voi olla mittausdatan lisäksi kaikkein oleellisin vaihe, ennen uutta paradigmaa. Periaatteessa kun syntyy sellainen uusi teoria, missä esim. kaikki on kvaternioni-fysiikkaa, niin näiden kvaterinonien tulokset sisältävät sen edellisen tieteen jollain alueella. Toiseksi ne sisältävät tieteen ja fudge factorin uuden datan alueella, ja lisäksi vielä täysin uuden alueen. Jos ei sisällä uutta aluetta, niin silloin on kyseessä täysin fudgekvaternioni, josta ei välttämättä puhuta samanlaisena mullistuksena kuin uusien alueiden avaajista puhutaan. Silti sekin laskeataan tieteeksi, että on päivitetty malli, joka vastaa mittausdataa.

"Esim. Ilmapallo voi olla SEKÄ pyöreä ETTÄ punainen eli väri ja muoto eivät välttämättä sulje pois toisiaan vaan ovat toisiaan täydentäviä saman konkreettisen havainto-objektin aspekteja."

Jos väri ja muoto olisivat hyvin ergodiset suureet, silloin se että ne 'täydentävät toisiaan', pitäisi tulkita myös mahdollisuudeksi, että toinen sulkee toisen joskus pois. Jos ne eivät täydennä mitään toisessa tai sulje mitään toisistaan, niin silloin ne ovat riippumattomat. Olisi mahdollista olla pallon väri. Eikä olisi tästä suoraa perustelua, että pallolla pitää olla muoto. Yleensä sitä, että fysiikan objekteilla on muuttujia tietty määrä, ei voi ymmärtää muutoin kuin sillä, että on havainto ja occamin partaveitsi. Statistinen fysiikka on usein sellainen, että se toimisi eri tavalla makroskooppisesti, jos muuttujia on eri määriä. Ihmiset, jotka laskevat fotonien statistista fysiikkaa (sekä ne, jotka laskevat sähkökenttiä ja niiden lähteitä) ovat hyvin tarkkoja sen suhteen, että niissä on kahden numeron verran potentiaalia, ja että nämä ovat täysin riiippumattomat suureet. Mitä halusit heille muuta sanoa?

Fyysisessä todellisuudessa objektien värit, tai miten ne heijastavat ja emittoivat valoa, voi olla täysin keskenäisriippuvaisuudessa muotojen kanssa., kun muodot tarkoittavat mikrokappaleiden aaltofunktioiden muotoja. Tässä auttaa, että muodon voi väittää olevan jotenkin olemassa fermioneissa, kun taas väri edellyttää lisää SM-energiaa.

"Perinteinen logiikka ja päättely pätee vain silloin kun keskenään kiistelevillä väitteillä on yhteinen näkökulma eli yhteiset premissit ja postulaatit eli käytännössä tieteenalojen paradigmojen sisäisissä kiistoissa mutta ei enää erilaisten paradigmojen välisissä kiistoissa."

Jos kiistellään postulaatista ei ole sanottu mitään, missä epäillään jotain logiikkaa. Joko yleensä tai siinä kohtaa, missä on postulaatti, ja postulaatin jälkeen. Tätä ei pidä sanoa logiikan pätemiseksi vaan ongelma on siitä saadun hyödyn määrä, siksi ettei se ota kantaa postulaatin pätemiseen.

Jos logiikka pätee, ja väitteillä on yhteinen postulaatti, silloin ei ole kahta eri väitettä. Väitän, että sanoit päinvastoin, kun sanoit, että ollaan yhden postulaateilla määritellyn paradigman sisällä ja väitellään myös.

Bearden ei ole kirjoittanut mihinkään kohtaan 'Beardenin postulaatit', joten hänen kanssaan ei voi aidosti väitellä postulaateista. Perinteinen itsensä puolustaminen postulaattien loogisuusvieraudella ei siis päde. Myöskään en pidä mitään argumentteja yllä sen muotoisina, että ne perustuisivat mahdolliseen postulaatti-vertailuun, sen sijaan, että ainakin sellaiset postulaatit saisivat tuta seurauksiaan. Ja jos näet tässä toisin, niin sinulla on eri näkökulma.

1

Lue lisää

Matematiikassa ei ole automaattista, että per henkilö oletusten ja niiden seurausten välinen yhteys on selvä. Vain henkilö, joka osaisi ottaa (hyödyllisiä) Einsteinin oletuksia ja todistaa niillä suoraan jokaisen aika-avaruustapauksen, voisi ottaa kantaa siihen, että väite, joka nämä sisältää, on loogisesti eli matemaattisesti yhtenäinen. Tässä ajatellaan, että juuri ensimäinen oletus on osa kyseistä väitettä eikä mikään Einsteinin yhtälö. Siinä jokainen voisi jotain saatuaan tarkistaa sen vain tässä yhtälössä.

Kun puhutaan oletuksista ja tieteestä, niin teoria kuten GR sisältää vielä ns. postulaattien lisäksi joskus sen oletuksen, että mistä kaiken tulee alkaa. Tämä on erikoista, kun riittää ennustaa myöhäisien tapahtumien mittauksia, mutta alkua ei mitata ja sen oletus on vapaa. Nyt kyseinen teoria voidaan todistaa ns. oikeaksi silläkin, että äärettömän monesta tavasta aloittaa universumin avaruusaika vain esim. yksi on sellainen, mistä nämä kaikki myöhemmät asiat tulisivat GR-evoluutiossa.

"Filosofia ei ole ns. "esitiedettä" vaan filosofinen (=metafysiikka) ajattelu on edelleen vallitsevana myös luonnontieteissä vaikka se onkin suurimmalta osin niin matematisoitua ja niin pitkälle formalisoitua että sitä on hankalampaa tunnistaa ihan samaksi asiaksi jota perinteisen filosofian puitteissa on harjoitettu jo vuosituhansia."

Tarkoitatko tunnistustyön olevan valmis, ja aiotko kertoa siitä myös? Muutoin, jos tieteessä olevan asian X tunnistus on vaikeaa, koska tieteessä on matematiikkaa asiaan jotenkin liittyen, niin paras tapa tunnistaa X on opetella matematiikkaa. Ja jos X täytyy tunnistaa, jotta voisi keskustella aiheesta, että mitä tiede sisältää ja tarkoittaa jollakin, niin se kannattaa opetella.

Toisaalta sekin jos tiede sanoo vuosituhansia sitten olleen asian olevan heidän esitieteensä, on varmaan antanut vinkin siitä, että myös ajattelu on samanlainen.

"Koska tuo TB:n 14 sivun haastattelu oli tarkoitettu maallikoille nin hän joutui jossain määrin tinkimään tarkkuudesta käyttämällä vertauskuvia kuten kuvailemalla nykyistä vektorifysiikan matematiikkaa vertaamalla sitä esim. eri kokoisiin eläimiin jotka kamppailevat keskenään jossain tietyssä paikassa jolloin ei synny havaittavissa/mitattavissa olevaa muunnosvektoria sen paikan ulkopuolelle eli ts. matemaattinen vektorianalyysi poimii vain ns. muunnosvektorin ja jättää kokonaan huomiotta systeemin sisäiset toistensa kumoavat nollasummavektorit (stressi & "vangittu" energia ja informaatio) jotka käytännössä tuottavat gravitaatiovaikutuksen suurille fysikaalisille objekteille mutta samalla myös ovat juuri se mitä Rupert Sheldrake kutsuu morfiseksi kentäksi ja tietyssä mielessä myös ns. Platonin ideamaailma joka on kaiken lokaalin fysikaalisen järjestyksen ja informaation tuottaja ja myös C.G. Jungin kuvaamien arkkityyppien ja Jung-Pauli synkronisiteetin tuottaja. "

Sheldraken morfinen kenttä norsun ja hyttysen välillä (ne voivat työntää toisiaan myös) on tietääkseni aika harvinainen hänestä. Samoin sitä ei ole, jos kyseessä on pelkkä norsun selkään nostettu kuorma. Lisäksi Sheldrake on olemassa aina, kun ei työnnetä, eikä se varmaan perustu etäisyyteen, eli gravitaatio voisi olla nollautunut. Eikö silloin voisi puhua aidosti eri asioista? Väitän ettei Bearden missään matematiikallaan poimi Sheldraken morfista kenttää. Ja koska Sheldrake on täysin ad hoc -keskustelua valmiista eläinten ominaisuuksita, väitän sitä, että Sheldrakea ei ole edes jaettu osiin, jossa haluttaisiin tuntea kaiken osat ja jakaa tieto niihin.

Argumentin ollessa se, että maailmassa olisi jotain informaatiota, mitä tiede ei nykyään tunne, pitäisi olla yksinkertaista todistaa se. Pitää vain näyttää tieteelle, että se ei tunne kaikkea informaatiota. Tähän riittää yksi esimerkki, missä sanotaan, tässä on se informaatio, ja tämän takia se on olemassa. On turha jakaa norsun ja hyttysen välisiä asioita 3-4 eri esimerkkiin.

2

Anonyymi kirjoitti:

Matematiikassa ei ole automaattista, että per henkilö oletusten ja niiden seurausten välinen yhteys on selvä. Vain henkilö, joka osaisi ottaa (hyödyllisiä) Einsteinin oletuksia ja todistaa niillä suoraan jokaisen aika-avaruustapauksen, voisi ottaa kantaa siihen, että väite, joka nämä sisältää, on loogisesti eli matemaattisesti yhtenäinen. Tässä ajatellaan, että juuri ensimäinen oletus on osa kyseistä väitettä eikä mikään Einsteinin yhtälö. Siinä jokainen voisi jotain saatuaan tarkistaa sen vain tässä yhtälössä.

Kun puhutaan oletuksista ja tieteestä, niin teoria kuten GR sisältää vielä ns. postulaattien lisäksi joskus sen oletuksen, että mistä kaiken tulee alkaa. Tämä on erikoista, kun riittää ennustaa myöhäisien tapahtumien mittauksia, mutta alkua ei mitata ja sen oletus on vapaa. Nyt kyseinen teoria voidaan todistaa ns. oikeaksi silläkin, että äärettömän monesta tavasta aloittaa universumin avaruusaika vain esim. yksi on sellainen, mistä nämä kaikki myöhemmät asiat tulisivat GR-evoluutiossa.

"Filosofia ei ole ns. "esitiedettä" vaan filosofinen (=metafysiikka) ajattelu on edelleen vallitsevana myös luonnontieteissä vaikka se onkin suurimmalta osin niin matematisoitua ja niin pitkälle formalisoitua että sitä on hankalampaa tunnistaa ihan samaksi asiaksi jota perinteisen filosofian puitteissa on harjoitettu jo vuosituhansia."

Tarkoitatko tunnistustyön olevan valmis, ja aiotko kertoa siitä myös? Muutoin, jos tieteessä olevan asian X tunnistus on vaikeaa, koska tieteessä on matematiikkaa asiaan jotenkin liittyen, niin paras tapa tunnistaa X on opetella matematiikkaa. Ja jos X täytyy tunnistaa, jotta voisi keskustella aiheesta, että mitä tiede sisältää ja tarkoittaa jollakin, niin se kannattaa opetella.

Toisaalta sekin jos tiede sanoo vuosituhansia sitten olleen asian olevan heidän esitieteensä, on varmaan antanut vinkin siitä, että myös ajattelu on samanlainen.

"Koska tuo TB:n 14 sivun haastattelu oli tarkoitettu maallikoille nin hän joutui jossain määrin tinkimään tarkkuudesta käyttämällä vertauskuvia kuten kuvailemalla nykyistä vektorifysiikan matematiikkaa vertaamalla sitä esim. eri kokoisiin eläimiin jotka kamppailevat keskenään jossain tietyssä paikassa jolloin ei synny havaittavissa/mitattavissa olevaa muunnosvektoria sen paikan ulkopuolelle eli ts. matemaattinen vektorianalyysi poimii vain ns. muunnosvektorin ja jättää kokonaan huomiotta systeemin sisäiset toistensa kumoavat nollasummavektorit (stressi & "vangittu" energia ja informaatio) jotka käytännössä tuottavat gravitaatiovaikutuksen suurille fysikaalisille objekteille mutta samalla myös ovat juuri se mitä Rupert Sheldrake kutsuu morfiseksi kentäksi ja tietyssä mielessä myös ns. Platonin ideamaailma joka on kaiken lokaalin fysikaalisen järjestyksen ja informaation tuottaja ja myös C.G. Jungin kuvaamien arkkityyppien ja Jung-Pauli synkronisiteetin tuottaja. "

Sheldraken morfinen kenttä norsun ja hyttysen välillä (ne voivat työntää toisiaan myös) on tietääkseni aika harvinainen hänestä. Samoin sitä ei ole, jos kyseessä on pelkkä norsun selkään nostettu kuorma. Lisäksi Sheldrake on olemassa aina, kun ei työnnetä, eikä se varmaan perustu etäisyyteen, eli gravitaatio voisi olla nollautunut. Eikö silloin voisi puhua aidosti eri asioista? Väitän ettei Bearden missään matematiikallaan poimi Sheldraken morfista kenttää. Ja koska Sheldrake on täysin ad hoc -keskustelua valmiista eläinten ominaisuuksita, väitän sitä, että Sheldrakea ei ole edes jaettu osiin, jossa haluttaisiin tuntea kaiken osat ja jakaa tieto niihin.

Argumentin ollessa se, että maailmassa olisi jotain informaatiota, mitä tiede ei nykyään tunne, pitäisi olla yksinkertaista todistaa se. Pitää vain näyttää tieteelle, että se ei tunne kaikkea informaatiota. Tähän riittää yksi esimerkki, missä sanotaan, tässä on se informaatio, ja tämän takia se on olemassa. On turha jakaa norsun ja hyttysen välisiä asioita 3-4 eri esimerkkiin.

2

Lue lisää

"Koska tuo TB:n 14 sivun haastattelu oli tarkoitettu maallikoille nin hän joutui jossain määrin tinkimään tarkkuudesta käyttämällä vertauskuvia kuten kuvailemalla nykyistä vektorifysiikan matematiikkaa vertaamalla sitä esim. eri kokoisiin eläimiin jotka kamppailevat keskenään jossain tietyssä paikassa jolloin ei synny havaittavissa/mitattavissa olevaa muunnosvektoria sen paikan ulkopuolelle eli ts. matemaattinen vektorianalyysi poimii vain ns. muunnosvektorin ja jättää kokonaan huomiotta systeemin sisäiset toistensa kumoavat nollasummavektorit (stressi & "vangittu" energia ja informaatio) jotka käytännössä tuottavat gravitaatiovaikutuksen suurille fysikaalisille objekteille"

Koska tiede tietää norsujen sisäisistä asioista kaiken liittyen stressiin, energiaan ja informaation, Bearden puhui väärin. Samantekevää puhuiko hän väärin tarkasti vai vertauskuvallisesti. Hänen virheensä oli laskea tieteessä oleva informaatio väärin, ja väittää lukijoille, mitä se no. Beardenin pitäisi käydä itse läpi kaikki tieto, mitä tieteessä on norsuista, ja jos hänen mukaansa tietoa on vielä enemmän kuin tieteessä, silloin norsun täytyy tehdä jotain tai jotenkin niin, mitä tiede ei ennustaisi tapahtuvan.

Bearden ei sanonut, että lisäinformaatio, joka esiintyy norsujen liikkeen ja voiman lisäksi, luo gravitaation kappaleiden välille. Keksit sen jostain itse. Beardenin mukaan SM on väärin, mutta tiede tietää oiken, että potentiaalit ovat gravitaationaalisia. Lisäksi gravitaatio on väärin, mutta ei siksi, että SM on väärin, vaan siksi, että Einstein teki väärin, eikä lisännyt (jotain) SM:ää siihen.

Bearden 23:
"At any rate, when one looks at Maxwell's quaternion theory, the scalar component captured the ability to enfold and utilize the strong electromagnetic force to make a trapped potential filled with a structure of dynamic EM vector energy. However, if the translation components of the quaternion were zeroed, the system of trapped spatiotemporal energy did not translate spatially, but only temporally. That, of course, is a scalar EM potential without an external force-field gradient. Since it is really trapped energy that gravitationally attracts other trapped energy, then all potentials are gravitational - as is well-known."

Lopussa hän viittaa siihen, että mm. QCD:ssä liikkumaton energia on lepomassaa. Tässä hän muuten ymmärtää kvaternionit täysin vektoreina, jotka kopioivat ideansa SR:n nelivektoreista. Ja toimivat objekteina aika-avaruudessa täysin identtisesti (jotta se on mahdollista hän yleensä unohtaa kvaternionien oikeita ominaisuuksia eikä todellisuudessa käytä sellaisia). Bearden kutsuu joskus vektoriksi nelivektorin kolmea osaa ja yhtä osaa joksikin muuksi. Esim. SR:n nelivektori-nopeuksien tiedetään olevan jotain muuta kuin nolla kaikissa tapauksissa, ja juuri aikakomponentti ei tule nollaksi. Lähes kaikki kvanttitason aine, missä otetaan tieteessä kantaa lepomassaan, on jo käyttänyt näitä nelivektoreita. Mutta yksi vektori kerrallaan ne nopeudet tai potentiaalit A eivät tee mitään. Eikä Bearden ei varmaan tiedä, mikä on merkityksellistä tieteen lepomassan muodostumisessa.

Tärkeintä oli siis, mitä sanottiin SM:n väärydestä. Sitä kautta Bearden ei ole osoittanut, että tieteen SM poikkeaa hänen SM:stään sillä perusteella, että niiden - eli juuri niistä SM-keinoin saatavat - norsut ovat erilaiset. Hänen syynsä verrata norsun tai ensimmäisen kahden sivun makromaailmoja mikromaailmaan ei ollut koskaan selvästi yhteydessä mihinkään hänen teoriamuutokseensa. Eikä sitä voinut laskea suoraksi kritiikiksi tieteelle yksinään, kun tieteelläkin on mikromaailmoja.

Kysymys 25:ssä on mainittu seuraamusketju SM:stä QM:ään, mutta tämän jälkeen se ei tee enempiää sellaisia päätelmiä. Eli tieteen norsua tai Beardenin norsuaa ei päätellä niiden QM:istä. Vaikka hän usein puhuu statitisesta fysiikasta ja QM:stä yhtäaikaa ja vaikka klassinen statisinen fysiikka on se, missä jotkut tietyt skalaarit eli norsun keskiarvo-paine esiintyivät, hän ei silti tee statistisestikaan rakennettuja norsuja. Hänen tarkoituksensa siinä on vain pitää norsun makroskooppista fysiikkaa jonkun QM:n yhden asian (asian matemaattisella objektille ei annettu nimeä?) runollisesti ja filosofisesti samanmuotoisena vastaavuutena. Sillä Bearden määritelee silloin, että piilomuuttujat ovat mikromikroskooppinen maailma. Ja ns. oikea lukija varmaan ajattelee jo tästä, että on pakko olla totta, että QM:llä on piilomuuttujat, jos norsullakin on, ja varmaan samalla että kaikki -skopia on loputtomiin asti pienentyvää.

...

3

Anonyymi kirjoitti:

"Koska tuo TB:n 14 sivun haastattelu oli tarkoitettu maallikoille nin hän joutui jossain määrin tinkimään tarkkuudesta käyttämällä vertauskuvia kuten kuvailemalla nykyistä vektorifysiikan matematiikkaa vertaamalla sitä esim. eri kokoisiin eläimiin jotka kamppailevat keskenään jossain tietyssä paikassa jolloin ei synny havaittavissa/mitattavissa olevaa muunnosvektoria sen paikan ulkopuolelle eli ts. matemaattinen vektorianalyysi poimii vain ns. muunnosvektorin ja jättää kokonaan huomiotta systeemin sisäiset toistensa kumoavat nollasummavektorit (stressi & "vangittu" energia ja informaatio) jotka käytännössä tuottavat gravitaatiovaikutuksen suurille fysikaalisille objekteille"

Koska tiede tietää norsujen sisäisistä asioista kaiken liittyen stressiin, energiaan ja informaation, Bearden puhui väärin. Samantekevää puhuiko hän väärin tarkasti vai vertauskuvallisesti. Hänen virheensä oli laskea tieteessä oleva informaatio väärin, ja väittää lukijoille, mitä se no. Beardenin pitäisi käydä itse läpi kaikki tieto, mitä tieteessä on norsuista, ja jos hänen mukaansa tietoa on vielä enemmän kuin tieteessä, silloin norsun täytyy tehdä jotain tai jotenkin niin, mitä tiede ei ennustaisi tapahtuvan.

Bearden ei sanonut, että lisäinformaatio, joka esiintyy norsujen liikkeen ja voiman lisäksi, luo gravitaation kappaleiden välille. Keksit sen jostain itse. Beardenin mukaan SM on väärin, mutta tiede tietää oiken, että potentiaalit ovat gravitaationaalisia. Lisäksi gravitaatio on väärin, mutta ei siksi, että SM on väärin, vaan siksi, että Einstein teki väärin, eikä lisännyt (jotain) SM:ää siihen.

Bearden 23:
"At any rate, when one looks at Maxwell's quaternion theory, the scalar component captured the ability to enfold and utilize the strong electromagnetic force to make a trapped potential filled with a structure of dynamic EM vector energy. However, if the translation components of the quaternion were zeroed, the system of trapped spatiotemporal energy did not translate spatially, but only temporally. That, of course, is a scalar EM potential without an external force-field gradient. Since it is really trapped energy that gravitationally attracts other trapped energy, then all potentials are gravitational - as is well-known."

Lopussa hän viittaa siihen, että mm. QCD:ssä liikkumaton energia on lepomassaa. Tässä hän muuten ymmärtää kvaternionit täysin vektoreina, jotka kopioivat ideansa SR:n nelivektoreista. Ja toimivat objekteina aika-avaruudessa täysin identtisesti (jotta se on mahdollista hän yleensä unohtaa kvaternionien oikeita ominaisuuksia eikä todellisuudessa käytä sellaisia). Bearden kutsuu joskus vektoriksi nelivektorin kolmea osaa ja yhtä osaa joksikin muuksi. Esim. SR:n nelivektori-nopeuksien tiedetään olevan jotain muuta kuin nolla kaikissa tapauksissa, ja juuri aikakomponentti ei tule nollaksi. Lähes kaikki kvanttitason aine, missä otetaan tieteessä kantaa lepomassaan, on jo käyttänyt näitä nelivektoreita. Mutta yksi vektori kerrallaan ne nopeudet tai potentiaalit A eivät tee mitään. Eikä Bearden ei varmaan tiedä, mikä on merkityksellistä tieteen lepomassan muodostumisessa.

Tärkeintä oli siis, mitä sanottiin SM:n väärydestä. Sitä kautta Bearden ei ole osoittanut, että tieteen SM poikkeaa hänen SM:stään sillä perusteella, että niiden - eli juuri niistä SM-keinoin saatavat - norsut ovat erilaiset. Hänen syynsä verrata norsun tai ensimmäisen kahden sivun makromaailmoja mikromaailmaan ei ollut koskaan selvästi yhteydessä mihinkään hänen teoriamuutokseensa. Eikä sitä voinut laskea suoraksi kritiikiksi tieteelle yksinään, kun tieteelläkin on mikromaailmoja.

Kysymys 25:ssä on mainittu seuraamusketju SM:stä QM:ään, mutta tämän jälkeen se ei tee enempiää sellaisia päätelmiä. Eli tieteen norsua tai Beardenin norsuaa ei päätellä niiden QM:istä. Vaikka hän usein puhuu statitisesta fysiikasta ja QM:stä yhtäaikaa ja vaikka klassinen statisinen fysiikka on se, missä jotkut tietyt skalaarit eli norsun keskiarvo-paine esiintyivät, hän ei silti tee statistisestikaan rakennettuja norsuja. Hänen tarkoituksensa siinä on vain pitää norsun makroskooppista fysiikkaa jonkun QM:n yhden asian (asian matemaattisella objektille ei annettu nimeä?) runollisesti ja filosofisesti samanmuotoisena vastaavuutena. Sillä Bearden määritelee silloin, että piilomuuttujat ovat mikromikroskooppinen maailma. Ja ns. oikea lukija varmaan ajattelee jo tästä, että on pakko olla totta, että QM:llä on piilomuuttujat, jos norsullakin on, ja varmaan samalla että kaikki -skopia on loputtomiin asti pienentyvää.

...

3

Lue lisää

Bearden 25:
"The thing that casting out the internal order and internal structure of the local ST does, is to remove any consideration of hidden, deterministic variables that couid be manipulated to create and control quantum change itself."

Tässä hän pikemminkin sanoo, että jos on joskus nähnyt nelinumeroisen potentiaalin ja käyttää sitä kahtena, siitä tulee yleistyvä tapa. Ja sama henkilö on varmasti tulevaisuudessa informaation poisheittäjä.

Huomaa, että tieteen SM:stä ei päätellä QM:ää joko historiallisesti tai myöskään sellaisten tietojen perusteella, millä tehdään Heavisiden yhtälöt ja kentät.. SIlloin siinä olisi erillisesti vielä epäkohta, missä se SM määrittelee lepomassan jo alussa. Mutta jos äskeisestä huolimatta uskot tiede-norsujen tulevan tieteen QM:stä sellaiseksi kuin ne tulevat, ja että kaikki QM on QM-statistiikan muodossa, jota siihen voisi (*) soveltaa kahden vektorin norsuista noussutta kritiikkiä, niin riippumatta siitä, miten tämä QM-norsu olisikin tehty, lepomassa on aina olemassa jokaisen objektin luona. Olettaen, että QM-norsussa ei voitaisi täysin kiertää sitä, että norsurakennelmankin tunnistaa SM-lepomassaiseksi jossain vaiheessa. Tai tässä sanottaisiin, että jos tieteen pitää valita edustajanorsunsa se voisi olla SM-norsu gravitaatiomassallaan eikä muu norsuista.

(*) Kahden vektorin norsu ei ole jotain, mikä liittyy mitenkään statistiseen QM:ään. Beardenin pitäisi loogisesti sanoa, että on yhden paineen norsut. Kuten hän oli kohdan 25 todellisuudessa aloittanutkin. Mutta tämä olisi eriarvoinen skalaari kuin yhden paineen hyttyset. Ymmärtäisimme silti sen, että tarvitaan mikromaailmaa, jos olisimme mikromaailmojen faneja jo alunperin.

Hän sanoi lisäksi aiemmin, että jos QM jätetään ilman hänen SM:äänsä, silloin ei voisi olla mitään olemassa kuten norsuja. Tämän ollessa totta hän ei voisi osoittaa, että on suora seuraus QM:stä siihen, että kaksi norsua on olemassa ja vain kaksi vektoria. Mitä hänen juttunsa siis tarkoittaa?

On myös mahdollista lukea kysymystä 25 niin, että siinä puhutaan erikseen QM:lle ja muille teorioille, joita hän ei mainitse sellaisella nimellä, jota vastaan voisi hyökätä. Norsut on kohdistettu tämän jälkimmäisen tieteen tapaukseksi. Sen on ehkä tarkoitus käyttää paineen skalaaria jossain yhteydessä, mutta sekään ei niin tärkeä piirre ollut. Vaikka vertauskuvassa tulee unohtaa tieteen QM ja SM, niin edelleen norsu voi olla vertauskuva eri tasoista (ja vaikka vertauksessa puhutaan, miten voimatieteessä on jokin tapaus, niin vertauksen johtopäätöksiä vedetään edelleen QM-piilomuuttujiin), mutta erona on, että tällöin hänellä ei ole oikeastaan mitään rakennelmaa, mikä sanoisi, miten norsuja tehdään tieteessä tai hänellä varsinaisesti itselläänkään. Tässä tapauksessa norsuun vetoaminen ei voi puolustaa mitään yksityiskohtaa Beardenin teoriassa, tai sanoa mitä gravitaatioon tai muhin asioihin tulee. Ei voi tehdä myöskään niinkuin kirjoittaja tekee, että passiivis aggressivisesti hyökkää koko tiedetä vastaan, sanomalla ettei sen norsussa ole gravitaatiota. Samalla kun ei itse edes tiedä nimeä sille teorialle, minkä norsusta puhutaan.

Beardenilla ja tieteellä oli tarkoitus olla eriäviä mielipiteitä jostain. Tämä voisi olla gravitaatio, joka on liian pieni, mutta ei välttämättä juuri näin, kun mitään lopullista väitettä ei aiemmassa kirjoituksessakaan saatu jäsenneltynä esiin. Norsut eivät ole Beardenin mukaan se tapaus, missä tämä ongelma ratkaistaa mittaamalla tai muokkaamalla todellisuutta. Eikä pidä paikkaansa, että mielikuvaleikki norsuista tekee sen todistustyön, mitä empiirinen tiede tekisi.

...

Jos on olemassa summattavat vektorit, jotka on jo summattu, tai joita ei ole summattu vielä, on kyseessä vektori(analyysi). Matematiikan erikoisalue ei ole se, joka jättää jonkin asian huomiotta eläimissä, vaan se on joko ihminen tai se mittalaite, josta puhut. Samoin kuin annoin olettaa, ettei kvaternioni muutu mittalaitteeksi tai insinööritoiminnaksi, vektorimatematiikkakaan ei rakenna yhden liikkeen mittalaitteita tai vastaa niistä.

Stressi on hyvä esimerkki vain siitä, mitä 3-vektoreita aineessa on lisää ja, että ns. vektorianalyysi tekee jokaisen norsun melkein valmiiksi vai? Samalla tuo stressi on myös huono ottamaan kaikkea informaatiota huomioon. Ja ylipäätään käsitteenä se on huono, kun se on usein erilaisten tukirakenteiden rakentajien teoriassa käyttämä suure, joka jättää paljon asioita huomiotta ja pyrkii vain noudattamaan mitattua tietoa. Skalaarina olevassa stressissä lukee yleensä vain yhden numeron verran tietoa, että materian päälle voi laittaa tämän verran painoa.

4

Anonyymi kirjoitti:

Bearden 25:
"The thing that casting out the internal order and internal structure of the local ST does, is to remove any consideration of hidden, deterministic variables that couid be manipulated to create and control quantum change itself."

Tässä hän pikemminkin sanoo, että jos on joskus nähnyt nelinumeroisen potentiaalin ja käyttää sitä kahtena, siitä tulee yleistyvä tapa. Ja sama henkilö on varmasti tulevaisuudessa informaation poisheittäjä.

Huomaa, että tieteen SM:stä ei päätellä QM:ää joko historiallisesti tai myöskään sellaisten tietojen perusteella, millä tehdään Heavisiden yhtälöt ja kentät.. SIlloin siinä olisi erillisesti vielä epäkohta, missä se SM määrittelee lepomassan jo alussa. Mutta jos äskeisestä huolimatta uskot tiede-norsujen tulevan tieteen QM:stä sellaiseksi kuin ne tulevat, ja että kaikki QM on QM-statistiikan muodossa, jota siihen voisi (*) soveltaa kahden vektorin norsuista noussutta kritiikkiä, niin riippumatta siitä, miten tämä QM-norsu olisikin tehty, lepomassa on aina olemassa jokaisen objektin luona. Olettaen, että QM-norsussa ei voitaisi täysin kiertää sitä, että norsurakennelmankin tunnistaa SM-lepomassaiseksi jossain vaiheessa. Tai tässä sanottaisiin, että jos tieteen pitää valita edustajanorsunsa se voisi olla SM-norsu gravitaatiomassallaan eikä muu norsuista.

(*) Kahden vektorin norsu ei ole jotain, mikä liittyy mitenkään statistiseen QM:ään. Beardenin pitäisi loogisesti sanoa, että on yhden paineen norsut. Kuten hän oli kohdan 25 todellisuudessa aloittanutkin. Mutta tämä olisi eriarvoinen skalaari kuin yhden paineen hyttyset. Ymmärtäisimme silti sen, että tarvitaan mikromaailmaa, jos olisimme mikromaailmojen faneja jo alunperin.

Hän sanoi lisäksi aiemmin, että jos QM jätetään ilman hänen SM:äänsä, silloin ei voisi olla mitään olemassa kuten norsuja. Tämän ollessa totta hän ei voisi osoittaa, että on suora seuraus QM:stä siihen, että kaksi norsua on olemassa ja vain kaksi vektoria. Mitä hänen juttunsa siis tarkoittaa?

On myös mahdollista lukea kysymystä 25 niin, että siinä puhutaan erikseen QM:lle ja muille teorioille, joita hän ei mainitse sellaisella nimellä, jota vastaan voisi hyökätä. Norsut on kohdistettu tämän jälkimmäisen tieteen tapaukseksi. Sen on ehkä tarkoitus käyttää paineen skalaaria jossain yhteydessä, mutta sekään ei niin tärkeä piirre ollut. Vaikka vertauskuvassa tulee unohtaa tieteen QM ja SM, niin edelleen norsu voi olla vertauskuva eri tasoista (ja vaikka vertauksessa puhutaan, miten voimatieteessä on jokin tapaus, niin vertauksen johtopäätöksiä vedetään edelleen QM-piilomuuttujiin), mutta erona on, että tällöin hänellä ei ole oikeastaan mitään rakennelmaa, mikä sanoisi, miten norsuja tehdään tieteessä tai hänellä varsinaisesti itselläänkään. Tässä tapauksessa norsuun vetoaminen ei voi puolustaa mitään yksityiskohtaa Beardenin teoriassa, tai sanoa mitä gravitaatioon tai muhin asioihin tulee. Ei voi tehdä myöskään niinkuin kirjoittaja tekee, että passiivis aggressivisesti hyökkää koko tiedetä vastaan, sanomalla ettei sen norsussa ole gravitaatiota. Samalla kun ei itse edes tiedä nimeä sille teorialle, minkä norsusta puhutaan.

Beardenilla ja tieteellä oli tarkoitus olla eriäviä mielipiteitä jostain. Tämä voisi olla gravitaatio, joka on liian pieni, mutta ei välttämättä juuri näin, kun mitään lopullista väitettä ei aiemmassa kirjoituksessakaan saatu jäsenneltynä esiin. Norsut eivät ole Beardenin mukaan se tapaus, missä tämä ongelma ratkaistaa mittaamalla tai muokkaamalla todellisuutta. Eikä pidä paikkaansa, että mielikuvaleikki norsuista tekee sen todistustyön, mitä empiirinen tiede tekisi.

...

Jos on olemassa summattavat vektorit, jotka on jo summattu, tai joita ei ole summattu vielä, on kyseessä vektori(analyysi). Matematiikan erikoisalue ei ole se, joka jättää jonkin asian huomiotta eläimissä, vaan se on joko ihminen tai se mittalaite, josta puhut. Samoin kuin annoin olettaa, ettei kvaternioni muutu mittalaitteeksi tai insinööritoiminnaksi, vektorimatematiikkakaan ei rakenna yhden liikkeen mittalaitteita tai vastaa niistä.

Stressi on hyvä esimerkki vain siitä, mitä 3-vektoreita aineessa on lisää ja, että ns. vektorianalyysi tekee jokaisen norsun melkein valmiiksi vai? Samalla tuo stressi on myös huono ottamaan kaikkea informaatiota huomioon. Ja ylipäätään käsitteenä se on huono, kun se on usein erilaisten tukirakenteiden rakentajien teoriassa käyttämä suure, joka jättää paljon asioita huomiotta ja pyrkii vain noudattamaan mitattua tietoa. Skalaarina olevassa stressissä lukee yleensä vain yhden numeron verran tietoa, että materian päälle voi laittaa tämän verran painoa.

4

Lue lisää

Fundamentaalisella tasolla aineen päälle laitettu paino on esim. sitä, että kristallin ulkopuolelta siihen työnnetään kiinni sähkökentän lähdettä (kenttä on suuri lähellä lähdettä). Sähkökenttä kristallin sisällä kasvaa eri suuntiin niin paljon, että se kumoaa molekyylejä kristallia päin osoittavia sähkökenttiä eli niiden kokemat paikan potentiaalienergiat muuttuvat vähemmän jotain kristallipaikkaa suosivaksi. Nollakenttä on tarpeeksi, jotta molekyyli lähtee joillekin teilleen. On myös tärkeää, että jotkin kohdat kristallista ovat heikompia ja ne voivat hajota ensin kokonaisena halkeamana. Bearden ei ole kertonut mitään stressiä tai tällaista ilmiötä, jossa olisi joskus oleellista sanoa muuta kuin E ja B. Eikä tässäkään sanottu, mutta silti tämä voi olla vielä monimutkaisempaa QED:inä ja QCD:nä.

Kun norsut työntävät toisiaan niiden luona oleva energia ei kasva. Ei silloin pitäisi sanoa, että se, mitä vain työntäessä tapahtuu, ja vain(?) työntämisen tapauksessa jätettäisiin jossain matematiikassa huomiotta, on aivan sama, kuin mistä gravitaatio tulee. Lisäksi gravitaation voi joskus ajatella olevan jotain mikä vetää jotain muuta. Tällöin määrittelisit gravitaatiota aina lisää esiteltyäsi edellisen.

Bearden olisi varmaan halunnut kirjoittaa ideansa teoriana nelivektoreiden yhdestä komponentista, joka ei ole nolla missään kentän pisteessä. Tämä kaikki voimavektorien analysointi ja niitä vastaan aloitettu kritisointi on vain häiritsevä tekijä, eikä kukaan kehitä hänen tuollaista näkemystään mihinkään suuntaan tällä,

5