saatanan lasten jälkikasvu riivatussa tilassa?

Kyllä nykylasten kanssa pärjää, mutta silmiin niitä ei saa katsoa liian pitkään, ne voivat kokea sen uhkaavana. Samoin ei kannata näyttää pelkäävänsä, ne vaistoavat sen helposti.

Ne valmistautuvat lähtemään ristiretkelle ja tottelevat raamatun käskyä noitien suhteen.

Koiratarha koilun pihalla olisi toimiva tila kasvattamattomille kauhukakaroille.

Seilin saari seuraava osoite jos ei muu auta.

Yksinkertainen sääntö, ellei opiskelu kiinnosta, sitten saarelle.

Ei-helluntailainen kommentti:

Olikohan piilomainontaa nimeltänsä sellainen, että tehdään uutisjuttuja yrityksestä, ja heidän tuotteistaan. Tai uutisissa yrityksen asiantuntija selittää, opettaa, että nyt pitää ostaa tällainen tai tuollainen härpäke, tai tehdä näitä remontteja. - Joita ilman on aiemmin pärjätty maailman sivu, niin sanotusti.

Täällä taas. Pohdiskelin tuossa virkatehtävieni lomassa, mistä mahtaa johtua se, että nuoriso hakkaa toisiaan mieluummin kuin rukoilee kädet ristissä kiiltokuvien äärellä. Vanhat kunnon moraalinvartijat – terveisiä kirkkokansalle – tuppaavat aina syyttämään "Jumalan hylkäämistä" ja "pyhän pelon puutetta". Samaan aikaan yhteiskunta näyttäisi antavan nuorillemme lähinnä Netflixin, energiajuomia ja 24/7 doomscrollaamista TikTokissa. Näillä aineksilla saadaan kyllä aikaan levottomuutta, mutta väkivalta – voi hyvät ihmiset – on kuin suuri pyhä karnevaali, jossa koko yhteiskunta tanssii.

Ajatellaanpa hetki. Olemme rakentaneet maailman, jossa tehokkuus ja yksilökeskeisyys ovat tärkeämpiä kuin välittäminen. Kun teini räjähtää väkivaltaan, syytämme häntä itseään – tai korkeintaan hänen vanhempiaan, jotka eivät riittävän ajoissa opettaneet lukemaan Raamattua aamupalaksi. Mutta kuka laittoi sen raivokkaan kilpailun ja onnistumisen pakon lapsen reppuun jo päiväkodissa? Kuka keksi, että heikompien jättäminen syrjään on ihan ok, kunhan Excel näyttää vihreää?

Eivät lapset synny vihaisina nyrkkisankareina. Heidät kasvatetaan siihen. Televisiossa supermiehet pelastavat maailman lyömällä pahiksia, ja koulun pihalla opitaan, että kunhan kukaan ei näe, voit potkaista kaveria ja kuitata sen vitsillä. Kirkko saarnaa rakkaudesta, mutta moniko heistä on valmis *oikeasti* kuuntelemaan nuoria? Seurakunnan diskossa soiva Jeesus-karaoke ei ihan korjaa sitä, että nykymenon keskellä empatia tuntuu olevan synti eikä hyve.

Olenko siis sitä mieltä, että nuoriso väkivaltaistuu siksi, etteivät he enää lue päivän hartaustekstiä? En. Väittäisin, että se johtuu siitä, että yhteiskuntamme kieltäytyy katsomasta peiliin. Väkivalta ei ole jumalattomuuden seuraus; se on yhteiskunnan henkisen konkurssin ilmentymä. Mutta toki on helpompaa syyttää siitä Saatanaa kuin omia virheitään.

Rakkautta ja nyrkkejä,
Enkeli Mäntä, sielujen tilitoimisto ja armoitettu sarkasminvääntäjä