Tämä ei ole itsemurhapalsta, kirjoittakaa osioon "Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys"

Ihan niin aika itsekästä sinänsä näistä itsemurhista kirjoittavat kun eivät ota huomioon että surevia on myös palstalla , se kun joka päivä kirjoittelevat. Aina ei ole edes kysymys muusta kun pilailuista ja sekin on mielestäni kamalaa , että pilaillaan asioilla vaan saadakseen. Ihmiset uskomaan. . Tiedän että joku porukka oli oikein yhteistoimin laiteltu kummallisia asioita itsestään ja sitten heillä on hauskaa kun joku vastaa.
Joten pitää ilmoittaa seurantaan viestit jotka eivät kuulu palstalle .

ON HIRVITTÄVÄN TAHDITONTA TULLA TÄNNE ITKEMÄÄN
KUN EI TIEDÄ MITEN ITSENSÄ TAPPAISI, KUN TÄÄLLÄ
IHMISET SUREVAT LÄHEISENSÄ KUOLEMAA.

Pitäisikö itsemurhaajille olla oma palsta? Jossa olisi joku mielenterveysihminen päivystämässä.
Saisivat apua

Itsemurhaa pohtiville on palsta suomi24:ssä:
Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys

On muitakin apuja olemassa, mihin voi soittaa, ottaa yhteyttä ja saada apua.

...

Ja sehän on sellainen asia, että sinä ett sitä päätä, kuka tälle palstalle
kirjoittaa mistäkin syystä. Itsemurhaa tai itsemurha ajatuksia voi edellyttää
myös suuri suru. Entäs ne, jotka kirjoittavat lemmikin kuolemasta tälle
palstalle. Eikö lemmikin omistajilla voi olla omaa surupalstaa, kun aika
lemmikkistä, oli sen laji sitten mikä tahansa, aika jättää.
Ei kaikki itsemurhaa aikovat ole masentuneita, kyllä on paljon myös parisuhteen
ongelmia, taloudellisia vaikeuksia tsm.

Kuolema pysäyttää. Se aloittaa uuden ajanjakson surijan elämässä ja laittaa arjen uusiksi. Suru kulkee kantajansa mukana, eikä sille ole aikataulua, eikä lopullista päätepistettä. Surua ei voi tai tarvitse suorittaa. Suru ei ole työtä, vaan elämään kuuluva tunne, joka kertoo siitä, että menetetty henkilö on ollut merkityksellinen.

Suru ei ole staattinen, pysyvä tunne, vaan sen luonne aaltoilee. Välillä voi tuntua, että surun alle musertuu, välillä helpottaa ja sureva saa hengähtää. Sitten tosiasia menetyksestä jysähtää tietoisuuteen ja nostaa kipeät tunteet pintaan.

Kukaan muu ei voi tietää, mitä surevan sisällä tapahtuu ja miltä hänestä tuntuu, kuin sureva itse. Surun, ahdistuksen ja kaipauksen tunteet ovat hyvin tuskallisia.
Viisas ihminen ymmärtää ottaa sen huomioon.

Hienotunteinen kunnioitus surevaa kohtaan kuuluu inhimilliseen
kanssakäymiseen ja käytökseen.