jolta tuntuu... Miltä teistä tuntuisi olla yksin?
sellainen kysymys,
aatos
352013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 35 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 35 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Minä ainakin nautin yksinäisyydestä, rauhasta ja hiljaisuudesta.
Kuinka usein sitten olet yksin?
Ihan liian harvoin.
On työkuviot, kotikuviot... Milloin on jotkut ...tanan kissanristiäiset tai muut rippijuhlat, milloin joku on tulossa saunomaan tai muuten kylään. Milloin on jotain Villen Pajan saunailtoja tai muita huuhaa tilaisuuksia...
Milloin mitäkin hässäkkää. Onneksi on joskus viikkoja, ettei edes vaimo ole kotona. Silloin ns. hermo lepää.
Siis vaikka sinulla on ihanan sinulle sopiva vaimo? Ihme juttu.
Rakastatko vaimoasi?
Nuo kissanristiäiset välillä ottaa minuakin hermoon. Eilenkin soi puhelin yhtenään, että "oltais tulossa kylään" ja minä keksin milloin mitäkin verukkeita. Mutta sitten avasin vahingossa oven, kun ovikello pirahti... No arvaahan sen, mitä sitten tapahtui. :)
Ja väitätkö sinä, että et välillä haluaisi omaa rauhaa?
Vaikka olisi kuinka ihnana kumppani, niin joskus vain tarvitsee omaa aikaa, varmasti meistä jokainen. Ei kukaan kokoaikaa jaksa ketään kattella.
Ymmärsin vähän liian yksioikoisesti tuon viestisi. Tosiaan, joskus on kiva olla yksin, vaikka minullakin on aivan suuremmoinen puoliso. Mutta toisaalta, ei hänen läsnäolonsa haittaakaan. Täydellisen rauhan huomaa vasta silloin, kun on yksin kotona.
Niinpä. Tekisi mieli laittaa iltaisin ja etenkin viikonloppuisin kännikkä kiinni. Mutta kon ei voi kun on luvannut olla tavoitettavissa...
Noh, onneksi on ollut Jussi. Avaan ko. helvetinkoneen vasta huomenna aamulla klo 8.00
Soiko teillä puhelin? Puhun nyt _yksinäisyydestä_.
oletko varma?
Eikä täälläkään saa olla yksin, ei rauhassa.
Täälläpä voi valita kelle juttelee, mitä juttelee eikä tarvi välittää hittojakaan mitä toinen ajattelee.
Kyllä tuosta olen aivan varma.
Menen varmaan taas syksyllä lomailemaan ihan yksikseen keskelle ei mitään.
Saa jäädä kännykkä kotia, enkä kerro minne menen.
elän niin koko ajan enkä muuta kaipaakaan.
Eikö siihen kyllästy?
kun on vapaus tehdä tai olla tekemättä mitään juuri niinkuin itse haluaa, ei ole kukaan rasitteena nalkuttamassa ja torpedoimassa omia suunnitelmia, ei tähän kyllästy. Luulen että ennemminkin kyllästyisin hyvin pian kehen tahansa kumppaniin, naiset on mielikuvituksettomia tylsimyksiä.
töissähän tietysti joutuu tekemisiin työkavereiden kanssa väistämättä mutta omalla ajalla olen pääasiallisesti omissa oloissani.
Eikö mielikuvitukseton ole sittenkin parempi kuin se, jolla olisi valtavasti mielikuvitusta ja keksisi aina jotakin uutta tekemistä ja menemistä ja jutun aihetta?
Ajatukset kääntyvät seksiin kun jään yksin. Kaikenlaista milikuvaa vänkeää pähän. Tunnustakaa käykö teille samoin?
Minä olen feministinen perheellinen persoonallisuus.
tuntuisi hyvältä olla joskus edes hetki yksin.
Kun ei voi jakaa arjen pieniä asioita toisen kanssa.
Mutta toisaalta, yksin olemisessa on paljon hyviäkin puolia.
Vapauden tunnetta ei voita mikään.
Kun on levollinen sielu, ei ole ongelmaa olla yksin. Tästä nauttii.
Voi kun saisi sen jotenkin lepoon.
Siitä se lähtee.
Antaa anteeksi itselleen, menneisyyden erheet.
Antaa anteeksi toisille, niiden tekemät loukkaukset.
Unohtaa menneet pahat.
Tärkeintä on hyväksyä itsensä virheineen. Juuri sellaisena kun on.
Nauraa huonoille puolilleen, ja nauttia hyvistä puolistaan.
Ottaa hyvät asiat lähelle sydäntään. Ja muistella niitä yksinäisyyden hetkellä.
Helposti sanottu, vaikeampaa tehdä.
... joukossakin. Ylittämätön raja minun ja muiden välillä...
Tuppaa toisinaan vituttamaan.
ja miten sellainen raja on tullut?
... vaivaamaan sellainen vierauden ja joukkoonkuulumattomuuden tunne.
Se, että miten tuollainen tunne on syntymään päässyt, on minulle arvoitus.
johon ei ole pakko vastata, mutta seurusteletko?
Kun vastaamatta jättäminenkin olisi vastaamista.
Hyi sinua ;D
Eli, en.
kysyin, että tänään olin juhlissa itse. Koen myös ulkopuolisuuden tunnetta.
Mietin sitä siinä ollessani, että johtuuko se siitä, kun kaikilla muilla on siellä se, joku, joka on heille maailman tärkein.
Sit on joukossa joku, jolla ei ole sitä maailman tärkeintä ihmistä rinnalla. Sekö tekee sen ulkopuolisuuden tunteen.
Kuitenkin se joku, joka on sinulle tärkeä, on tavallaan ihmispaljoudessakin se satama, mihin voi aina käydä ankkuroitumassa tarpeen mukaan. Tuttu, turvallinen,,, Joka huomaa sinut just silloin, kun sinulle tulee orpo olo.
En tiä. Kuhan mietiskelin, ku "yksinään" juhlin.
Mut elämä on ;)
Olisiko tuo vierauden- ja joukkoonkuulumattomuudentunne sukua pitkästymiselle ja turhautumiselle. Itselleni tuo mainitsemasi tunnetila on hyvinkin tuttu silloin, kun pitää seurustella ei-niin-kiinnostavien ihmisten kanssa tai ihmisten kanssa, joilla on sellaista tekohauskaa. Tai muut keskustelevat aiheesta, josta en yhtään ole kiinnostunut tai muut eivät noteeraa kannanottojani. Ja taas toisinaan minulle muotoutuu ryhmässä jokin ihme huomiorooli, josta en pidä ja jonka tunnen vieraaksi, mutta jota joku tai jotkut ruokkivat. Näissä tilanteissa tunnen olevani ulkopuolinen, joukkoonkuulumaton muukalainen. Nykyään jopa vältän tilanteita, joissa tiedän olevan näitä ihmisiä mukana, jotka sysäävät minut tähän itselleni sopimattomaan rooliin ja myös välttelen tilanteita, joista etukäteen tiedän, että en tule viihtymään. Pitkästyminen on tappavaa ja turhauttavaa. Myöskään ns. luennoitsija-tyyppejä en jaksa kuunnella, jotka eivät osaa keskustella, vaan ovat ihastuneet omaan puheeseensa.
... tulee sellaisia, että kiinnostun asioiden sellaisista piirteistä, jotka eivät tunnu kiinnostavan muita. Ja on ihan yleistä, ihan kuin ajattelisin erilailla.
Yksinäisyys on paras asia maailmassa.
Pidempään jatkunut yksinäisyys hävittää moraaliset käsitykset; tietää, että millään ei ole oikeasti mitään väliä. Voi siis tehdä mitä tahansa.