Iankaikkisesti kelpaava uhri ja armossa kasvaminen

Heprealaiskirje 10:12 (Biblia)
"Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä."

Jeesuksen uhraus kelpaa Jumalalle iankaikkisesti. Tuo uhri on ainiaan meidän suojanamme, jotka uskomme. Sillä uhrilla Jeesus lunasti meille ikuisuuden hänen kanssaan. Jeesus istuu Jumalan neuvonantajana, siis on Jumala itse kun ei Jumala kaipaa kenenkään muun neuvoja eivätkä kenenkään muun neuvot häntä hyödytä. Me ihmiset emme ylpeyttämme kysy apua ja neuvoja, Jumala on ainoa kenen ei oikeasti tarvitse neuvoa kysyä vaan kaikki olemme hänen neuvojensa tarpeessa.

Heprealaiskirje 8:14 (Biblia)
"Kuinka paljoa enemmin Kristuksen veri, joka itsensä ilman kaiketa viata iankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrannut on, on puhdistava omantuntomme kuolevaisista töistä, elävää Jumalaa palvelemaan?"

Iankaikkinen henki on Jumala. Kun Jumala oli Kristuksessa maailmassa, niin hän oli juuri sitä varten, että hänestä tulisi uhri meidän ihmisten pahuudesta. Jumala oli ihmisen ruumiissa ja olemuksessa maailmassa, ei niin, että Jumala olisi hetkeäkään ollut poissa Kristuksesta tai että Jeesus olisi jotain vähemmän kuin Jumala. Jeesus alensi itse itsensä ja otti orjan muodon, kukaan muu ei häntä voi alentaa:

Filippiläiskirje 2:5-6
"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti."

Jumala ei nöyryyttänyt Kristusta, vaan Kristus itse nöyryytti itsensä.

Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ei pelkäksi ihmisiseksi missään vaiheessa. Huomatkaa kaksi kuolemaa tuossa. Hän oli uskollinen ruumiilliseen kuolemaan asti ja ristin kuolemaan asti, siihen iankaikkiseen kuolemaan, joka tulee jumalattomien osaksi hänen jälkeensä, josta hän siis itse tuli osalliseksi ristillä kaikkien puolesta, ja johon vedoten hän nyt kutsuu ihmisiä uskomaan ja parannukseen.

2 Korinttolaiskirje 5:20-21
"Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."

Kolossalaiskirje 2:9
"Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti."

Ei "ihmisyyden koko täyteys" vaan "jumaluuden koko täyteys". Ihmiset eivät pysty olemaan sellaisia kuin Kristus on. Jos joku meistä häntä muistuttaa se tapahtuu uskon kautta Jeesukseen, ei siksi että kukaan meistä itsessään olisi kuten hän on. Jumalan armo tekee meidät hänen kaltaisikseen, uskon kautta. Usko Jeesukseen tekee vanhurskaaksi, tuota se tarkoittaa. Se ei tarkoita etteikö paholainen edelleen häiriköisi meidän elämissä ja että me emme enää koskaan syntiä tekisi, vaan sitä, että Kristus meidän kauttamme tulee esiin kaiken sen pahuuden keskeltä joka meissä on ollut ja Jumalan tahto on, että se pahuus väistyy hänen tieltään, ja että me annamme kaiken tilan hänelle elää meissä uskovissa.