Pohdiskelua luovuudesta

Lapsena kaikki kaverini olivat sitä mieltä, että "abcd" aina keksii.

Itsekin jotenkin tunsin niin, olin varma siitä.

(Huomaan tulleeni vanhaksi, kun ajattelen koko ajan miten ihanaa olikaan lapsuus !)

Näinkö se vieläkään omena kauaksi puusta putoo.
Jos vanhemmilla on "hyviä geenejä",
kyllä niitä jälkikasvullekin ilmaantuu.

Hyvässä kasvuympäristössä ja koulutuksen myötä lahjakkuudet sitten ilmenevät
jollain tieteen tai taiteen aloilla.

Myös sanotaan, että jos ihmisellä on lahjakkuutta, se tulee päivän valoon
koulutuksesta riippumattakin.

Ajattelemme että taiteilija on luova ihminen. Hän maalaa taulun, jota saamme ihailla ja ihmetellä. Hän luo uutta. Mutta luovuus ilmenee myös ihan arkipäiväisissäkin asioissa. Joillakin ihmisillä on erinomainen ongelman ratkaisukyky. Työelämässä tämän on huomannut. Hän on ideoija ja asioiden kyseenalaistaja. Luova ihminen ei tyydy siihen, että "näin on aina tehty", vaan miettii voisiko tämän tehdä paremmin. Työyhteisöstä riippuu, miten tämä hyödynnetään.

jo lapsena leikeistä.
Kun katselee lasta niin hänellä ei ole minkäänlaisia ennakkoluuloja kuinka esineitä tulisi käyttää, vaan hän keksii ehkä samalle esineelle useampia käyttötarkoituksia.
Pahvilaatikossa voi säilyttää leikkikaluja, mutta siitä saa myös hienon auton tai leikkimökin.

Yleensä aikaihmiset alkavat kahlehtia lasten luovuutta ja sanovat mikä on sopivaa mikä ei, varsinkin jos lapsi näyttää viihtyvän leikeissä "liian isona".

Itse olen niin lapsellinen vieläkin että leikin mielelläni hiekkalaatikossa ja rakentelen lasten kanssa puutarhoja, kokonaisia pikkukyliä :))
Mielestäni lasten luovuutta on tuettava ja stimuloitava.

Luovuus on mielestäni kekseliäisyyttä (niinkuin esim. SkillaNin keksimä vatiteline), taitoa ratkaista ongelmia mitä eteen tulee.
Ei luovuus ole pelkästään taiteellisuutta.

Uskon että kaikki ihmiset ovat luovia ihmisiä, mutta eivät itse tiedosta sitä.

Mikä sitten kuihduttaa luovuuden? Nykyään saadaan kaikki valmiina. Jos vain on rahaa, niin ei tarvitse paljoa pähkäillä miten joku tarve tyydytetään. Tavarat ja palvelut on ostettavissa valmiina. Ei edes ruokaa tarvitse itse valmistaa, ellei tahdo. On opittu odottamaan ja saamaan paljon yhteiskunnalta. Lapset ovat luovia, mielikuvitus toimii. Nuoret (eivät kaikki) eivät keksi tekemistä, kun kunta ei järjestä, ei rakenna, ei anna rahaa. Eikö ole sitä luovaa kekseliäisyyttä. Pitäisi saada itse tehdä jotain.
Minä uskon, että luovuudesta on paljon hyötyä vanhanakin. Sinulla on aina tekemistä. Pikemminkin on niin, että kaikkeen ei aika riitäkään. Jos ei ole luovuutta, niin luulen että masennuskin helpommin tulee. Odottaa, että muiden pitäisi järjestää elämäsi mielekkääksi. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.

Yksi esimerkki luovasta toiminnasta on kirjan lukeminen. Lukiessa valtaa mielen tapahtumat ja henkilöt sellaisina kuin me ne kuvittelemme. Koko koneisto pässämme odottaa uusia mielikuvia kirjan edetessä.

Kun joskus näemme kirjasta tehdyn elokuvan, huomaamme, että elokuvan ohjaajalla on ollut oma näkemys tapahtumista ja henkilöistä, mikä saattaa erota omista mielikuvistamme.

Joskus voimme pettyäkin, mutta joskus taas ei voi muuta kuin ihailla ohjaajan oivalluksia, miten hän on jonkin asian nähnyt ja tuonut esille.

Luovuus ja kekseliäisyys on mielestäni kaksi eri asiaa.

Luova ihminen on mielestäni taiteellinen. Joka sommittelee tai suunnittelee. Ja toteuttaa jotain uutta.

Mikä erottaa taiteilian ja käsityöläisen:
Mielestäni taiteilia on luova, Harva käsityöläinen on luova.
Näin minä ajattelen. Voin olla väärässäkin.

Luovuutta on niin monta eri sorttia kuin on meitäkin. Psykologia ei enää tunnusta yleistä luovuuden tekijää.

Kirjanpito on kai ainoa asia, jossa ei toivota luovuutta :)

luovuus on. Sitä ei voi kehittää, vaan ihminen on luova, tai sitten ei.
Kaksi ihmistä ripustaa ikkunaverhot ikkunaan, samat verhot, mutta erilainen vaikutelma. Kukkien maljakkoon asettelija on luova, tai ei ole. Kukat ovat samat ja maljakko on sama, mutta vaikutelma "vaikuttava", tai mitään sanomaton.
Luova taiteilija ja käsityöläinen mahtuvat samaan persoonaan silloin kun käsityöläinen sommittelee ryijyjä, tai raanuja, tai kirkkotekstiileitä ynm ja ilmentää käsin tehtyä luovaa, taiteellista lahjakkuutta.
Makuaan voi kehittää, huomioiden vallitsevat trendit ja esm. pukeutumisessa oman ulkoisen statuksensa, sekä värit mitkä pukevat, tai mitkä kertakaikkiaan eivät sovi.
Ihmisen luovuus ilmenee parhaiten juuri arkisissa asioissa.Taiteilija on luova, mutta saattaa elää taiteilijaurallaan vaihetta, jolloin mikään ei onnistu, puuttuu innostus, sytyke kun taas arkiluovus ei ole lainkaan riippuvainen inspiraatiosta.
Näin olen käsittänyt luovuuden.

Katsomme asioita eri vinkkelistä. Toinen toisesta ja toinen toisesta. Ja kaikki on oikeassa. Sovitaan niin.

Luova toiminta vaatii useasti paljon omaa aikaa, hiljaisuutta ja valtavasti työtä.

Jos haluaa esittää laulun tai runon niin, että syntyy yhteys esittäjän ja kuulijan välille, on sitä edeltävä työmäärä suuri. Esitys on opittava ulkoa ja sisäistettävä niin, että voi keskittyä vain siihen ohikiitävään hetkeen, minkä esitys kestää.

Puhun nyt vain amatööreistä, ammattilaiset ovat luku sinänsä. Heidän kokopäiväinen työnsä on esityksiä edeltävää harjoittelua ja sisäistämistä ja ehkä taustatietojen tutkimista.

Joskus saatetaan ihmetellä, miten taiteilija saa suuren palkkion tunnin esityksestä. Mutta jos ruvetaan tosissaan tuntipalkkaa laskemaan, niin sitten ei ehkä enää ihmetelläkään.

Esitit kolme kysymystä, joihin minäkin yritän vastata:

Kyllä luovuus on synnynnäistä. Luovuus lienee suurinta keksijöissä ja taiteilijoissa.

Luovan taiteilijan pitää luoda uutta, tehdä jotain erilaista ja parempaa.

Arkiaskareissakin voi olla luova. Esimerkiksi niinkin arkisessa tehtävässä kuin ruuanlaitossa voi käyttää uusia menetelmiä samoin vaikkapa käsitöissä, omaperäisyyskin lienee luovuuttakin.

synnynnäistä , koska jo pienestä pitäen toiset lapset ovat kekseliäitä leikkimään yksistään .
eivät juokse kysymässä äidiltä"mitä minä tekisin"

Muistan yhden joulun kun olimme koko suku yhdessä
niinkuin tavallisesti ,lapset oli saaneet lahjat
Janne oli silloin ehkä 2½ v kun hän oli saanut paljon lahjoja ,mutta ihmeeksemme,-- hänpäs rupesikin leikkimään niillä valkoisilla kevelevyn palasilla ja laatikoilla . Hienot sähköjunat olivat ehkä liian monimutkasia --taisi olla isi joka tykkäs siitäkin lahjasta enemmän.
On tarkkaan ajateltava leikkikalut lapsen ikään nähden .
Voi olla parempi että lapselle annetaan mahdollisuus itse rakentaa leikkinsä.
Mutta luovuutta voi muoskin kehittää aikuisiällä.
Jos on kiinnostusta akvarilli maalaamisesta niinkuin minä --saan inspiraation katselemalla luontoa ,ja sielä vaihtuvia väriä --minusta siinä kehittyy minun luovuuteni.

Olen tässä suunitellut, että teen tästä luovuudesta vielä yhteenvedon, mutta luomisen tuska iski päälle, enkä tiennyt, mistä aloittaa ja mitä kirjoittaa.

Aloitankin alusta, lapsista. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että lapset ovat luonnostaan luovia. Kuitenkin lasten luovuus voidaan kuihduttaa negatiivisuudella taikka toisaalta luovuutta voidaan ruokkia antamalla virikkeitä ja mahdollisuuksia lapsen synnynnäisten lahjojen kehittämiseksi.

Luovuus ei siksi mielestäni tarvitse olla synnynnnäinen ominaisuus, vaan sitä voidaan kehittää suotuisisssa olosuhteissa.

Kaikki ovat olleet myös sitä mieltä, että arjessa luovuus näkyy siten, että suhtaudutaan ennakkoluulottomasti työtapoihin, keksitään uusia ideoita, kiinnitetään huomiota esteettisyyteen ym.

Yritysmaailmassa puhutaan innovatiosta; pidetään aivoriihiä, tehdään kehitystyötä, suunnitellaan. Paras keksintö on niin yksinkertainen, että kun se tulee käyttöön, ajatellaan, että miten ilman tuota on tultu toimeen.

Työelämässä ainoa ala, jossa ei mielestäni voida puhua luovuudesta, on se osa armeijaa, jossa vaan totellaan sokeasti esimiestä.

Tuli mieleeni vielä vanha juttu: laiha runoilija istui kynä kädessä pöydän ääressä edessään valkoinen paperiarkki ja vieressä lapset itkivät nälkäänsä. Oli siinä isäparalla todellista luomisen tuskaa: miten saa perheen taas tänään ruokituksi.

Aila Meriluoto aloittaa runonsa Doctor Special aika tiukkaan sävyyn: "Ota nyt järkesi kynänpätkä ja kirjoita tämä runo ..."